Kaikki asiat ovat jotenkin yhteydessä politiikkaan.

Eräs taitoluistelija sai tappouhkauksia siksi, että hän oli arvostellut Trumpia. Tämä amerikkalaisen taitoluistelijan tapaus on sellainen, että meidän pitäisi avata silmämme. Taitoluistelu on laji, jonka harrastajista valtaosa on naisia tai nuoria tyttöjä. Ja noilla ihmisillä on valtavia ulkonäkö- ja suorituspaineita. Mutta kuten tiedämme, niin kyseinen urheilija on saanut jonkun pinnan palamaan siksi, että hän on arvostellut Trumpia. "Ole siis hiljaa ja keskity urheilemiseen" on ollut jonkun kommentti. Tuo uutinen on asia, mikä varmasti saa huomiota. Mutta siis onko tuon uutisen tarkoitus tiedottaa vai kertoa muille, että jos suu pidetään kiinni, niin tällaista ei tapahdu. 

Suun kiinni pitäminen on asia, mikä kannustaa kiusaamiseen. Se että asioista vaietaan ei merkitse sitä, että ne muuttuvat olemattomiksi. Siis asioiden julkistaminen saa varmasti enemmän aikaa kuin se, että niitä pidetään "talon sisällä". Sellaista ihmistä ei ole jolla ei ole aatteita. Tai on olemassa ihmisiä joiden aate on raha, tai halu kahmia rahaa ja valtaa. Mutta suurin osa ihmisistä omaa kyllä erilaisia näkemyksiä myös asioista, joilla ei ole heille suoranaista merkitystä. Jos uhkaukset tuodaan ihmisten eteen sellaisina kuin ne ovat, niin silloin ihmiset näkevät oikeasti mitä tuo "viaton pelleily" oikeasti on. 

KOK ei hyväksy politiikkaa. Mutta sitten jos puhutaan siitä, miten politiikka määritellään, niin me kaikki tiedämme että on olemassa asioita, joista pitäisi voida puhua. Vaikka me kaikki tiedämme, että KOK on sitä mieltä, että urheilija on vain urheilija, jonka ei tarvitse päätään paljon vaivata muilla kuin omalla lajillaan, niin meidän ainakin pitäisi tietää se, että Putinille kaikki asiat ovat politiikkaa. Jos venäläiset urheilijat päästetään kisoihin, niin Putin sanoo länsimaiden hyväksyvän hänen toimintansa. 

Vaatimus urheilijoiden epäpoliittisuudesta voi aiheuttaa senkin, että joku voi aiheuttaa urheilijan pudottamisen kisoista pelkästään kirjoittamalla hänen nimiinsä poliittisia kirjoituksia, joissa haukutaan esimerkiksi KOKn rahoittajia. KOK on järjestö joka saa valtavasti rahoitusta nimenomaan öljysheikeiltä sekä oligarkailta. Joten sen takia noita tahoja ei saisi arvostella. Mutta tietenkin tuo ylireagointi voi saada aikaan sen, että joku joka haluaa vaikuttaa esimerkiksi kisojen tuloksiin tai muuten aiheuttaa ongelmia jollekin urheilijalle kirjoittaa hänen nimiinsä pari poliittista kananottoa, jossa haukutaan KOKn rahoittajia. 

Mutta jos sitten puhutaan siitä, että voiko ihminen olla erossa politiikasta? Voiko ihminen olla sanomatta mitään jos hänen kotiinsa putoaa muutamia pommeja? Tai jos hänen kotipihallaan taistellaan. Tai pitääkö ihmisen olla hiljaa, jos mies jonka pitäisi johtaa maailman johtavaa demokratiaa määrittelee hänet henkilöksi, joka on jotenkin "sairas". Ihmisillä on oikeus loukkaantua, jos heitä kohdellaan alentavasti. Me kaikki olemme töissä samoja ihmisiä kuin kotona. Jos meitä loukataan työpaikalla, niin me emme valitettavasti voi tuota loukkausta tai uhkausta sivuuttaa. Me varmasti mietimme niitä "rakentavia palautteita" myös kotona. 

Me emme voi olla erossa politiikasta. Eli politiikka määrittelee oikeastaan kaiken sen, mitä me ihmiset teemme tai mikä on meille sallittua. Jos puhutaan esimerkiksi siitä, että urheilijoiden pitäisi olla täysin erillään politiikasta, niin meidän pitää kuitenkin muistaa sekin, että he voivat olla urheilijoita jossain kaukalossa tai kilparadoilla. Mutta kun he tulevat kadulle tuolta paikasta, missä heidät tunnetaan urheilijoina, niin he eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin me muutkaan. Tiedämme että kansainvälinen olympiakomitea ei hyväksy politiikkaa, mutta on ilmeisesti vähän vaikeaa olla ajattelematta politiikkaa, joka joka tapauksessa tunkee läpi koko yhteiskunnan. 

Siis jos ihminen kokee jonkun poliitikon, tai muun julkaisun olevan itselleen kiusallinen tai loukkaavan häntä, niin hän kyllä tuntee tuon asian omassa mielessään. Se että ihmisen pitäisi olla hiljaa asioista, jotka koskettavat häntä ei ole mahdollista. Jos minua uhattaisiin tai muuten kohdeltaisiin väärin, eli syyllistetään asioista, joita itse en voi päättää, niin silloin varmasti se vaikuttaa minuun myös silloin kun en ole töissä tai esiintymässä muille. Ja erityisen pelottavia uhkaukset ovat silloin, jos ihminen on yksin pimeässä talossa tai huoneistossa. 

Ihmisen pitää uskaltaa seisoa myös omien arvojensa takana. Hänen pitää uskaltaa myös toteuttaa omia arvojaan, eikä juosta muiden mukana. Siis me kaikki voimme aina puhua arvopohjaisesta realismista, mutta samalla meidän pitäisi myös tuoda omia arvojamme tai asenteitamme esille. Siis tietenkin jollain oikeistopopulistilla on oma käsityksensä sananvapaudesta sekä oikeudesta puhua tai kirjoittaa. Mutta myös muilla on oikeus olla noista asioista eri mieltä. Heilläkin on oikeus tulla kuulluksi, vaikka Maga-liike tietenkin hakkaa kaikki joilla on sellaisia mielipiteitä, jotka voivat vaikka olla ristiriidassa Magan virallisen näkemyksen kanssa. 

Ja tietenkin me kaikki tiedämme sen, että Magan johto eli Vance ja kumppanit ovat myös oppineet katutappeluita. Eli jos haistattelet noille ihmisille niin saat haulikosta tai teräsketjusta. Ja varmaan myös miehiset sukukalleudet potkitaan suun kautta pihalle. Se että jonkun mielipide aiheuttaa raivoa merkitsee sitä, että mielipide on jonkun mielestä sellaisella alueella, että se pelottaa häntä. Asia mikä ei merkitse mitään ei aiheuta etusivun kokoisia kirjoituksia. Tai ne eivät aiheuta mitään vihakirjoittelua. Jos ihminen uhkaa toista jonkun kirjoituksen jälkeen, niin tuolla kirjoituksella on silloin merkitystä. 

Mutta jos sitten ajatellaan että populisteilla on oikeus mielipiteeseensä, niin asia on niin, että tiettyyn rajaan asti kaikilla ihmisillä on oikeus mielipiteen ilmaisuun. Mutta siis me kaikki tiedämme sen, että mihin osan noista mielipiteistä saa kukin meistä työntää. Eli myös itse olen saanut palautetta, jossa lukee että "tunge mielipiteesi vaikka hanuriisi". Tiedän että kaikki eivät minun tavastani kirjoittaa ehkä pidä. Heillä on oikeus mielipiteeseensä. 

Mutta hänen pitää myös kyetä näkemään vähintään se, että muut eivät ehkä hänen mielipiteistään pidä. Ei meidän tarvitse pitää ihmisistä jotka tekevät meille vääryyttä tai vähättelevät meitä. Jos me emme tuo omia arvojamme ja asenteitamme esille, niin mistä kukaan niitä saa tietää. Mutta siis muillakin on oikeus sanoa asioita, joista ei edes tuo johtava poliitikko pidä. Se ei tee meistä muista kommunisteja ettemme ehkä pidä myöskään kaikista oikeistopopulisteista. Eikä se että joku nyt vain ei satu pitämään toisen asenteista oikeuta tulemaan ovelle, ja sitten ampua tuota kotinsa ovella seisovaa henkilöä haulikolla kasvoihin. Eikä se että joku heittää tyttöjen päälle happoa kun he käyvät koulua tee noista asioista yhtään sen hyväksyttävämpiä. 

Eli kuten jossain kauhuelokuvassa, painajainen alkaa silloin kun kaikki ihmiset katoavat ympäriltä. Urheilijoiden kohdalla muistetaan aina se, että miten paljon aikaa ja uhrauksia heidän vanhempansa ovat tehneet. Noita ylityötunteja ja muita uhrauksia on tapana muistella pitkään ja hartaasti, varsinkin jos urheilija esittää mielipiteitä, jotka ovat jotenkin kiusallisia. Siitä että joku urheilija nyt hyppää mäkihyppykisoissa räkäkännissä ei ehkä sitten olekaan niin tarpeellista huomauttaa. Vain sillä mitä muut näkevät tai mitä muut saavat tietää on merkitystä. 

Politiikka, uskonto sekä monet muut asiat kuten rikollisuus sekä mahdollisesti myös jonkun henkilön alkoholin tai huumeiden käyttö voivat vaikuttaa ihmiseen erittäin voimakkaasti. Jos ihminen kokee ahdistusta siksi, että johtavassa asemassa oleva poliitikko käyttää karkeaa kieltä asiasta, jolle hän ei itse voi mitään, niin se ahdistus on aivan oikeutettua. 

Mutta johtavan poliitikon pitäisi myös käsittää oman asemansa tuoma vastuu. Jos johtava poliitikko käyttää kieltä, joka on kovaa ja karkeaa, niin joku toinen saattaa ottaa tuon asian siten, että johtava poliitikko sallii esimerkiksi väkivallan. Se että uskonto yhdistetään esimerkiksi patriotismiin on asia, mikä pelottaa ainakin toisia ihmisiä. Se että uskonnollinen patriootti esiintyy medioissa aseiden kanssa tekee asioista melko pelottavia. Iran on esimerkiksi maa, jossa patriotismi sekä uskonnollinen kiihkoilu on valjastettu palvelemaan valtion johtoa. Eli haluammeko me tällaista? Samalla kun me paasamme muille siitä, miten heidän pitäisi hoitaa asioitaan, niin samalla me sitten teemme aivan samaa täällä kotimaassa. Me kerromme kuinka kirkko täyttyy ihmisistä, asekaapit täyttyvät reserviläisaseista sekä siitä, miten mikäkin poliitikko haluaa muuttaa lakia niin, että Raamattu olisi ikään kuin kaiken elämän keskipiste. 

Trump on mestari miellyttämään USAn kovan linjan oikeistoa. Tai uskonnollisia patriootteja, jotka sotkevat uskonnon jokaiseen asiaan, mitä he näkevät. Tuon patriotismin käyttövoimana on tietenkin pullisteleva asekaappi, jonka sisältö antaa pontta omille näkemyksille. Onneksi meillä ei Suomessa ole vastaavia ihmisiä. Onneksi meillä Suomessa osataan puhua ilman kiihkoilua kaikista niistä asioista, joita on Amerikassa vaikeaa käsitellä. Tietenkään mikään Setan kaltainen poliittinen järjestö ei kuulu kouluun, kun siitä on tehty jopa valitus. Meillä Suomessa ollaan hyvin pian matkalla kohti sitä tietä, josta me arvostelemme Trumpia. 

Suomessakaan ei Trumpin arvostelemisesta selviä vähällä, vaan samalla jos sanomme jotain häntä vastaan, niin tietenkin kohtaamme suomalaisen toimittajan korjauksen siitä, mitä presidentti Trump on tarkoittanut. Nuo toimittajat kulkevat ympäri USAa kertomassa siitä, miten "Teflon Don" hurmaa yleisönsä, ja miten vahva hän on. Eli noiden kirjoitusten tarkoitus on olla kriittisiä, mutta niiden tehtävä on ilmeisesti toimia Trumpin mainoksina. "Tukekaa vahvaa Trumpia, niin saatte kaiken mitä haluatte". Ja sitten tietenkin edessä on upea lupaus halvasta bensiinistä. Samoin Trump on sitten samalla ilmoittanu karkottavansa kaikki, joilla ei ole esimerkiksi voimassa olevaa viisumia. 

Suomessa toki on paljon sallivampi asenne kuin Amerikassa. Tänne varmaan saa tulla ihan kuka vain, eikä viisumeista olla turhan tarkkoja, kunhan henkilö vain poistuu maasta viisumin viimeiseen voimassaolopäivään mennessä. Eli vihammeko Trumpia siksi, että me näemme hänessä sen asian, mitä itse tässä maassa teemme. Me emme ole uskonnollinen oikeisto. Mutta samalla johtava poliitikko meidän omassa suomessamme nimittää tietyn seksuaalisen vähemmistön edustajat psykologisesti häiriintyneiksi. Ja tuo poliitikko sitten hakkaa meitä muita Raamatulla päähän. Ja tuo poliitikko saa sitten suoraan sanottuna valtavasti palstatilaa. 

Eli teemme sitä mitä Trump ja kumppanit ovat ehkä ainakin osittain tehneet, ja samalla tietenkin voimme ottaa mallia myös Iranista. Siellä lyödään Koraanilla päähän, jos joku sattuu olemaan eri mieltä suurajatollahin kanssa. Meilläkin toki osataan lyödä ihmistä Raamatulla. Vain sillä näkemyksellä mikä itsellämme sattuu olemaan on merkitystä. Se että käymme kirkossa varmasti ei oikeuta meitä väkivaltaan. 

Eli ehkä me sitten otamme Raamatun lain suoraan lakikirjaamme. Me kerromme mielellämme sen, miten väärin Amerikassa toimitaan. Samalla kuitenkin jos uskallamme sanoa jotain sellaista, mitä "joku nyt vain ei satu hyväksymään", niin sitten kohtaamme samanlaista vihakirjoittelua kuin joku Amerikkalainen. Toisin sanoen peilaammeko itse omaa arvomaailmaamme USAn kautta. Eli teemmekö itse täsmälleen sitä, mistä USAa ja sen johtoa arvostelemme? Eli olemmeko samalla tasolla kuin Maga-liike vai olemmeko vasta saavuttamassa tuon miehen tasoa. 

https://yle.fi/a/74-20216010

Ukrainan hyökkäys maamme rajojen lähellä vähensi Venäjän öljyn vientiä 40%.

Kun maailman huomio kääntyy kohti Hormuzin salmea, niin silloin Putin voi omasta mielestään tehdä mitä hän haluaa. Tai sitten Putin on laskenut väärin. Ukrainan hyökkäykset esimerkiksi maamme rajojen lähellä oleviin öljyterminaaleihin on asia, mikä varmasti sattuu Venäjään. Noiden iskujen teho on kaksiosainen, eli niiden avulla voidaan vähentää öljyn vientiä Venäjältä ja samlla osoittaa, että Venäjällä kukaan ei vieläkään ole turvassa. 

Kun sota viedään ihmisten kotioville, ja ihmiset joutuvat sitten tinkimään esimerkiksi elintasostaan, niin se saattaa vaikuttaa esimerkiksi Putinin kannatukseen. Se että kukaan ei varmaan noissa ovensuukyselyissä edes uskalla sanoa mitään muuta kuin, että hän tukee Putinia varmasti on asia, mikä saattaa vaikuttaa kyselyiden luotettavuuteen. Eli jos joku nahkatakkiiin pukeutunut mies saapuu Venäjällä jonkun ovelle kyselemään, että "kuka on paras mahdollinen presidentti", niin uskaltaako kukaan sitten sanoa mitään muuta nimeä kuin Putin? 

Tai sitten toinen asia on sitten se, että jos joku edes uskaltaa älähtää Putinia vastaan, niin se tietää lähetystä työleireille Siperiaan. Kun sitten ajatellaan sitä, minkä muun signaalin nuo iskut öljyterminaaleihin aiheuttavat, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa Venäjä joutuu sijoittamaan esimerkiksi IT-ohjuksiaan noiden kohteiden suojaksi. Ja kaikki aseet jotka ovat muualla kuin Ukrainassa ovat poissa hyökkäävien joukkojen käytöstä. 

Samoin kuten olemme huomanneet, niin häviäjillä ei ole ystäviä. Jos Putin ei kykene ratkaisemaan Ukrainan tilannetta, niin hän menettää tukijoitaan. Samoin jos Putin ei osoita mitään kiinnostusta tukea ystäviään, niin nämä ystävät varmaan sitten jättävät hänet. Jos Venäjän aseet eivät ole toimineet, niin niitä tuskin kukaan muu kuin joku Afrikan valtio ostelee. Ja se sitten voi käydä Putinille kalliiksi. 

Droneparvet voivat piileskellä melkein missä vain. Niitä voidaan ohjata monilla erilaisilla tavoilla. Ja voi olla että Putin pelkää sitä, että häneen itseensä kohdistetaan tuollainen isku. 

Siis vaikka Putin katsoo sodan hyödyttävän itseään, koska se kääntää ihmisten huomion pois hänen hallintonsa korruptiosta. Niin samalla hän kuitenkin altistaa itsensä erilaisille iskuille. Jos ajatellaan että jokainen joka on sanonut sanankin häntä vastaan kaatuu suihkussa, niin silloin hän aiheuttaa palkoa sekä vihaa muissa ihmsissä. Ja juuri tuollainen sisäpiirin toimija voi ajatella, että hän käyttää Venäjän hyökkäyssotaa kilpenään. Eli tuollainen joko vallanhimon, pelon tai vihan motivoima ihminen voi yrittää hyökätä Venäjän johtoa vastaan, ja sitten syylliseksi voidaan osoittaa esimerkiksi Ukrainan tiedustelu. Siis Putinin kuolema ei välttämättä merkitse olojen muuttumista Venäjällä. Mutta samalla se luo uhan Putinin itsensä päälle. 

Venäjä voi aina uhrata enemmän miehiä kuin joku länsimainen valtio. Tuon valtion filosofian mukaan ihminen elää vain valtiotaan varten. Mutta kuten tiedämme, niin mikään valtio ei voi tehdä loputtomiin tappioita. Juuri tuollaiset iskut Venäjälle kaukana rintamasta voivat saada Putinin pelkäämään. Se että droneilla voidaan hyökätä kaukana olevia kohteita vastaan monilla eri tavoilla tekee niiden torjunnasta vaikeita. 

Drone-isku voi tapahtua kaukaa Ukrainasta, tai sitten esimerkiksi Venäjälle soluttautunut agentti voi ajaa esimerkiksi pakettiautolla sotilastukikohdan ohi ja vapauttaa dronet kattoluukun kautta. Dronet voidaan kantaa esimerkiksi talon katolle. Ja sitten jos ajatellaan esimerkiksi onteloammuksia käyttäviä panssarintorjuntaan tarkoitettuja droneja, niin ne voivat kyllä tuhota myös lentokoneita. Tai vahingoittaa Putinin autoa. Yksittäistä dronea on periaatteessa melko vaikeaa havaita. Ja ne voivat herättää pelkoa esimerkiksi lentomiehistöissä. 

Vaikka menetetyt miehet korvataan nopeasti uusilla, niin tietenkin myös uusien miesten pitäisi saada koulutusta, sekä luotua sellainen fyysinen ja psyykkinen tila, jossa he kykenevät toteuttamaan saamiaan tehtäviä.  Ja jos tuo tappio sattuu olemaan Vladimir Putin, niin se tietenkään ei ole hänestä itsestään niin merkityksetön, kuin muiden ihmisten kuolema. 

Siis jokainen sotilas tarvitsee jonkinlaisen perehdytyksen tehtäviinsä. Vaikka kyseessä olisi esimerkiksi drone-lennättäjä, niin hänenkin pitää hiukan harjoitella tehtäviään. Eli tietenkin drone-lennättäjä voi operoida vaikka moskovalaisesta kellarista, jos hän vain saa toistinaseman rintaman läheisyyteen. Eli valokuitudronea voidaan tietenkin operoida myös lanka-internetin kautta. Tuolloin tukiasema kiinnitetään esimerkiksi jossain asunnossa olevaan pistokkeeseen, ja sitten dronejen optiset kuidut kiinnitetään tuohon asemaan. Kyseisen operaation suorittavat siis kenttäoperaattorit. Ja sitten ohjaajat istuvat Moskovassa syöden hotdogeja. 

Ukraina neuvottelut ovat ilmeisesti tällä hetkellä täysin jumissa. USA voi vaatia Donbassin luovuttamista Venäjälle, mutta samalla kuitenkin myös Venäjän pitää olla halukas esimerkiksi noudattamaan tulitaukoja. Venäjän keväthyökkäys on käynnistynyt, ja seuraavaksi tuloksena on taas suuri joukko sankaritarinoita. Eli voi olla että Putin ei sitten halua noudattaa tulitaukoja, koska hän uskoo vakaasti voittavansa sodan. 

https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-295663?

The Prodigy toistelee "viattoman pahan teemaa".

Elokuva nimeltään "The Prodigy" kertoo tietenkin siitä vanhasta teemasta, jota kutsutaan "viattomuuden kaapuun puetuksi pahuudeksi. Tuo elokuva siis kertoo siitä vanhasta teemasta, miten upeaa vanhemmista on saada huippuälykäs sekä lahjakas lapsi ihan ikiomaksi. Tuo amerikkalainen perhe asuu tietenkin omakotitalossa, jonka seinillä roikkuu erilaisia työkaluja. Siis noissa elokuvissa tuo idyllinen talo tuo tietenkin oman elementtinsä juoneen. Omakotitalo tietenkin antaa kaiken maailman vampyyrien ja muiden pahisten temmeltämiselle uskottavamman kehyksen. 

Mutta onko tavallisen amerikkalaisen perheen elämä tällaista? Jos tuo perhe asuisi kerrostalossa, niin silloin sen yksi elementeistä katoaisi. Sarjamurhaaja ei voisi hiiviskellä kaksiossa samalla tavalla kuin hän hiippailee omakotitalossa. Se kertoo myös siitä, miten tuon viattoman sekä kiltin lapsen takaa paljastuu sarjamurhaaja. Itse ihmettelen sitä, että eikö tämä "huippuälykäs sarjamurhaaja" ole jotenkin kulunut teema? Miksi koskaan ei tehdä elokuvia esimerkiksi nyrkkeilijästä, joka muuttuu sarjamurhaajaksi? Miksi Hannibal Lecterin pitää olla joku psykiatri? Miksi hän ei voisi olla vaikka vahtimestari? Tai miksi seuraava tappaja-lapsi ei voisi olla vaikka joku liiman haistelija jostain sillan alta? 

Mutta samalla tietenkin tuo elokuva tuo eteemme sellaisen asian, mitä voidaan pitää tietenkin vähintään kyseenalaisena. Jos puhumme esimerkiksi psykiatriasta, niin varmaan kaikille ei ole tullut selväksi, että psykiatrinen sairaus ei tarkoita, että henkilö on tyhmä. Psykiatrinen sairaus ei tarkoita myöskään sitä, että kaikki ihmiset tietävät kaikki asiat tuota potilasta paremmin. Tietenkin psykiatrinen hoito on asia, mikä voi olla joidenkin kohdalla sopiva vaihtoehto, mutta samalla kuitenkin pitää muistaa se, että silloin kannattaa miettiä sitäkin, että millä tavalla estetään vihan tunteen muodostuminen. Suuri osa psykiatristen potilaiden tekemistä rikoksista johtuu siitä, että he eivät kykene käsittelemään tunteitaan. Ja jos sitten vanhemmat saavat päähänsä päivitellä vääriä asioita, niin se tarkoittaa sitä, että lapsi tai nuori ei kykene enää ottamaan yhteyttä muihin ihmisiin. 

Suuri ongelma ovat ammattiauttajat jotka sanovat ensimmäisen tapaamisen jälkeen, että lapsi on vaarallinen. Kun lasta on ensin käytetty jossain kokeissa muutaman päivän ajan, eikä kukaan ole koskaan edes ajatellut sitä, että nuo kokeet saattavat pelottaa, niin viimeinen pisara voi olla se, että nuo asiat mitä esimerkiksi keskusteluissa, joita on markkinoitu "luottamuksellisina" päätyvät vanhempien korviin. Silloin lapselle eli asiakkaalle annettu lupaus rikotaan. Mutta ehkä se että asiat käydään läpi vanhempien kautta on helpompaa kuin se, että asioita ensin käytäisiin läpi siten, että lapsi olisi itse yksin tuossa tapaamisessa paikalla. Mutta siis silloin kun asioita kerrotaan huoltajalle, niin vedotaan siihen, että huoltajalla on oikeus tietää näistä asioista. Se mitä se sitten tarkoittaa seuraavia tapaamisia ajatellen ei ehkä olla mietitty kunnolla, kun näitä asioita koskevat säännöt on laa

Tämän elokuvan voisi katsoa kertovan kateudesta. Kateus saa ihmiset toimimaan vähintään oudosti. Jos lapsi voittaa aikuisen vaikkapa shakissa, niin se kertoo siitä, että aikuinen on vain lasta huonompi shakin pelaaja. Mutta samalla se voi aiheuttaa myös kateutta vanhemmissa. Jos lapsi piirtää tai maalaa hyvin, niin aikuiset eivät voi suoraan voittaa häntä tuossa taidossa. Tai siis "voittamisessa" on kyse siitä, että auktoriteetti osoittaa lapselle olevansa kaikessa tätä parempi. On helppoa tukea ihmistä, joka on avuton, ja jolle se suuri itse. Oman elämän päähenkilö voi toimia samalla kaikkitietävänä auktoriteettina. 

Jossain tapauksissa auktoriteetti ikään kuin skaalaa asiat siten, että hänen pitää jokaisessa asiassa olla parempi kuin oma jälkikasvu. Ja kateus sekä joku muu yllyke ovat asioita, joiden yhdistelmä voi olla vaarallinen. Mikäli vanhemmat ovat kateellisia lapselle, niin he saattavat muuttua esimerkiksi sellaisiksi, että he etsivät lapsestaan jotain vikaa. Nuo tutkimukset tietenkin pitävät sisällään esimerkiksi joukon verikokeita. Sekä selkäydinpunktion. Jos sitten vanhempia muistutetaan siitä, että heidän lapsensa voi olla vaikka tuleva sarjamurhaaja, niin silloin seuraavaksi tuo yhdistelmä saattaa aiheuttaa erittäin ikäviä asioita. 

Eli vanhemmat jotka ovat kateellisia saattavat ryhtyä näkemään tuollaisia sarjamurhaajan merkkejä lapsesta. Ja sitten jos hän saa esimerkiksi ADHD tai Touretten diagnoosin, niin tuo diagnoosi muuttuu ihmisten silmissä sellaiseksi, että "sillä peitellään jotain asosiaalisen persoonallisuushäiriön kaltaisia asioita. Siis diagnoosi joka merkitsee esimerkiksi keskittymishäiriötä muuttuu diagnoosiksi, joka sitten merkitsee sitä, että henkilö vähintään syö ihmisiä. 

Jos puhutaan vaikkapa adoptiosta, niin adoptiolasten kohdalla heitä aina verrataan omiin lapsiin. Ja se saattaa aiheuttaa kilpailutilanteen, ja silloin saattaa joku keksiä asioita, joita ihmiset eivät ehkä edes halua tai uskalla kuvitella. Kateus aiheuttaa tilanteen, missä toinen ryhtyy etsimään ehkä kaveristaan tai sisaruksestaan niitä negatiivisia asioita. Ja sitten lopulta toisessa ei nähdä enää mitään hyvää. Ja ehkä sitten toista aletaan lavastaa esimerkiksi häiriintyneeksi. Tai muita yllytetään jopa murhan kaltaiseen tekoon toista kohtaan.

Kyseessä on tuolloin sisarkateuden äärimmäinen muoto. Ja tietenkin myös sisar tai veli, joka tekee tehtäviä paremmin kuin toinen kohtaa kateutta. Sisarkateus on asia, mikä saa toiset toimimaan vastoin moraalia tai järkeä. Ja mikäli sisarukset levittelevät jotain negatiivista, niin silloin tuota asiaa uskotaan ehkä vähän liiankin helposti. 

Ihmisten mieleen on helppoa vaikuttaa. Varsinkin jos heillä on valmiiksi negatiivinen kuva jostain lapsesta.  Riittää että äidille tai isälle sanotaan, että lapsi on vaarallinen, ja sitten seuraavaksi hänet voidaan suoraan leimata pahaksi. Siis jos vaikka joku pyytää lasta kantamaan esimerkiksi putkipihtejä, niin sitten vain ottamaan valokuva tuosta asiasta, ja tämän jälkeen kertomaan, miten tuollainen lapsi halusi vahingoittaa muita. Paha lapsi on teema, josta ei suoraan sanottuna ole keskusteltu kovin paljon. Lapsi voi olla tietenkin hyvinkin häiriintynyt, hän voi rääkätä eläimiä ja tehdä monia muita vakavia asioita. Mutta sitten mieleen tulee se, että miten ympäristö suhtautuu esimerkiksi huippulahjakkuuteen. 

Siis huippulahjakas lapsi varmasti saattaa kokea syrjäytymistä. Hän saattaa jopa hävetä sitä, että hän ehkä kokee jotkut tehtävän hiukan "liian helppoina", ja tietenkin kateelliset kaverit saattavat sanoa, että "vanhemmat" tekevät hänen tehtävänsä. Tai sitten hänestä etsitään etsimällä vikoja. Ja jos tuollainen lapsi on jotenkin muita kypsempi, niin se sitten varmasti myös näkyy harrastuksissa. Eli tietenkin yhteen aikaan oli tapana se, että "murrosikää" lykättiin piikillä. Mutta jos sitten ajatellaan sitä, että tuollaiset lapset ovat jotenkin muuttuneet silmätikuksi, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä lapsi voidaan leimata vaaralliseksi. Tuon takia sitten tietenkin voidaan sanoa, että lapsen eristäminen voi olla asia, mikä saa aikaan vihaa. Jos kukaan ei koskaan edes puhu lapselle muuta kuin sitä, että miten hän vaarantaa muiden turvallisuutta, niin se varmasti muuttaa psyykettä. 

Lukuharrastus sekä tietokoneet ja muut vastaavat asiat ovat asioita, joita voidaan pitää jotenkin sellaisina, että ne aiheuttavat lapsen syrjäytymistä. Mutta lapsen leimaaminen vaaralliseksi on asia erikseen. Lapsikin tuntee vihaa. Hän voi olla vakavamielinen. Tai jopa pohtia toisen tuhoamista. Mutta samalla meidän pitää kysyä itseltämme, että kuinka sitten näin pääsi käymään? Eli onko jotain sellaista tapahtunut, joka saa aikaan vihaa joko omaa perhettä tai esimerkiksi koulukavereita kohtaan? Jos kiusattu lyö kiusaajaa, niin hän tekee silloin jonkun mielestä virheen.

Eihän kiusaamiseen tai muuhun väkivaltaan saa vastata väkivallalla, vaan lompakko pitää aina ottaa taskusta ja siinä olevat rahat siirtää vaikka kiusaajan taskuun. Näin kiusaaja voi sitten kertoa muille miten "järkevän" valinnan hänen uhrinsa teki. Uhri kun ei kuvitellut olevansa kova. Vaan hän voi sitten vaikka kertoa jossain ohjelmassa siitä, kuinka häneltä vietiin ehkä satoja euroja kuukaudessa. Eikä kiusaaja saa koskaan itse pelätä mitään. 

Kun lapsi on yksin, niin silloin kannattaisi miettiä sitä, että onko häntä kutsuttu leikeihin mukaan? Vai ovatko  kaverit sitten torjuneet hänet? Yleensä kiusaamistapauksissa ongelma on siinä, että kiusaajat pitävät mielellään huolta siitä, että kiusattu jää yksin. Eli jos joku sitten leikkii kiusatun kanssa, niin silloin hän varmasti saa myös kuulla siitä, että mitä tapahtuu jos tuollainen toiminta jatkuu. Siinä voi pari sormea tai hammasta katketa, kun muille kerrotaan siitä, että kenen kanssa on sopivaa viettää aikaa, ja kenen kanssa kiusaaja sitten ei halua muiden viettävän aikaa. 

Eli tässä kohdassa en arvioi tuota elokuvaa, vaan yritän sovittaa sen siihen muottiin, mitä meillä yhteiskunnassa jotenkin pidetään hyväksyttävänä. On helppoa olla nyrkkeilijä tai on helppoa olla joku joka ei edes osaa lukea. Kaikki ymmärtävät tyhmiä ihmisiä. 

On "cool" olla joku tappelija tai muu atleetti. Ja tietenkin kaikki muut ihmiset ovat sellaisia, että jos he eivät juokse koko päivän pururadalla ja tee töitä jossain telineillä, niin he ovat niitä ylipainoisia. Mikäli ihmisellä on silmälasit, niin se on vain sellaista suuren luokan piileskelyä silmälasien takana. Todellinen mies tai nainen tietenkin käyttää piilolaseja. Jos joku "jyry" nyt sattuu tekemään virheitä, hajottamaan kaiken mitä löytää, niin häneen suhtaudutaan usein ymmärtävästi. Jos joku sanoo sitten sanan tuota Jyryä vastaan, niin hänet voidaan haastaa vaikkapa nyrkkeilykehään. Siellä joku Mike Tyson sitten rusikoi tuon henkilön suoraan maan rakoon. 

On hauskaa olla ihminen, joka ei edes osaa lukea. Eli tyhmät ihmiset ovat onnellisia, sanoi eräs paavi, kun hän lähetti miehiä ristiretkelle jonnekin Palestiinaan. Samalla tavalla Venäjällä sekä Pohjois Koreassa on tapana, että kukaan ei saa lukea yhtään mitään. Kun ihmiset pidetään poissa tiedon ääreltä, niin he eivät sitten enää kaipaa mitään. Jos pelaan jääkiekkoa tai harrastan jotain nyrkkeilyn tai amerikkalaisen vapaapainin kaltaisia asioita, niin silloin olen hoikka, upea ja miellyttävä ihminen. Saan varmasti paljon faneja. Mutta oletteko koskaan muuten ajatelleet, että joku luokkakaveri sanoisi olevansa esimerkiksi Mensan jäsen? Tai mitä jos joku luokkakaveri sanoisi olevansa vaikkapa SETI-ohjelman tutkija? Silloin hän muuttuisi varmaan sosiopaatiksi tai ainakin diivaksi leuhkijaksi. Jos äiti tai isä maksaa kalliita harrastuksia, niin se ei ole leuhkimista. Se on vain harrastus. Mutta tuon Prodigy-elokuvan trailerin voitte klikata alta. 

https://www.youtube.com/watch?v=BC4cyYRxjFk

Kun arvostelet Putinia, niin olet hullu.

Skvortsov-Stepanovin kunniaksi nimetyssä psykiatrisessa sairaalassa on useita rakennuksia Pietarissa. Kuva: Wikimedia commons

Putinia arvostellut bloggaaja Ilja Remeslo joutui mielisairaalaan. Ja tämäkin tapaus kertoo siitä, miten Neuvostoliitossa sekä Venäjällä toimitaan. Ilta Sanomat kirjoittaa asiasta suunnilleen näin: Telegram-kanava Bazan mukaan entinen Kremlin myötäilijä ja Ukrainan sodan tukija Ilja Remeslo on tällä hetkellä Skvortsov-Stepanovin sairaalan osastolla numero 16, jonne viedään yleensä ensimmäistä kertaa hoitoon joutuvat miespuoliset mielenterveyspotilaat. 

Venäjän median mukaan osastolle joutuneilla potilailla voi olla esimerkiksi harhoja, ajattelun häiriöitä ja sekavaa puhetta. Joten voidaan ajatella, että legendaarinen hiipivän skitsofrenian diagnoosi on otettu taas käyttöön tilanteissa, joissa henkilön oikeudenkäynti voi muuttua sellaiseksi, että Kreml katsoo sen vahingoittavan ihmisiä. 

Mikäli henkilö arvostelee julkisesti valtion johtoa, niin hänet siirretään joko vankilaan tai mielisairaalaan. Aikoinaan Neuvostoliiton vetypommin isänä tunnettu nobel-palkittu akateemikko Andrei Saharov (1921-1989) uskalsi arvostella Neuvostoliiton heikkoa ihmisoikeustilannetta. Hänet pidätettiin ja sitten passitettiin mielisairaalaan, ja diagnoosiksi tällä kertaa kelpasi hiipivä skitsofrenia. 

Näin Neuvostoliiton johto sekä KGB välttyivät ikävältä oikeudenkäynniltä sekä ikäviltä kysymyksiltä, jotka koskivat sen johdon ja turvallisuuspalvelun käsitystä esimerkiksi sananvapaudesta sekä ihmisoikeuksista. Ehkä se että Saharov oli niin tunnettu pelasti hänen henkensä. Ainakin aluksi, koska Neuvostoliiton johto ei halunnut herättää epäilyksiä. Mutta voidaan hyvällä syyllä olettaa että Saharovin sydänkohtauksen sekä kuoleman saattoi aiheuttaa KGB sekä sen surullisen kuuluisa Novitšok-hermomyrkky. 

Mutta sitten vuonna 1989 Saharov kuoli yllättäen 68-vuotiaana. Hän istui lyhyen ajan parlamentissa, mutta jos tuota kuolemaa mietitään tarkemmin, niin voidaan olettaa että hänkin on voinut saada Novitšok-myrkytyksen. Saharov oli mies joka oli vastustanut Afganistanin sotaa. Hän oli saanut Nobelin rauhanpalkinnon, sekä osallistunut ratkaisevasti Neuvostoliiton ydinaseen kehittämiseen. Joten hän oli hyvin kiusallinen mies KGBn kannalta. Joten voidaan olettaa että Saharov sai pienen jauho tussauksen nenänsä alle. Saharov oli henkilö, jonka todettiin sairastuneen niin sanottua “hiipivää skitsofreniaa” (slow-progressive schizophrenia, Sluggish schizophrenia), eli tuo diagnoosi oli tarkoitettu puolueen poliittisille vastustajille. 

Kyseinen diagnoosi on olemassa vain Neuvostoliiton tautiluokituksessa, ja se on ilmeisesti kehitetty sellaiseksi, että sen avulla voidaan puolueen poliittisia vastustajia siirtää suoraan jonnekin vankilaan tai mielisairaalaan pois ihmisten silmistä ja mielestä. 

Jos Saharov olisi ollut vähemmän tunnettu. Olisi hänet lähetetty kauas Siperiaan, jossa hän olisi metsätöissä oppinut, ettei neuvostoliiton ainoana oikeana esitettyä järjestelmää saanut tai kannattanut arvostella. Mielenterveydelliset diagnoosit korvasivat kiusalliset oikeudenkäynnit. jotka saattoivat tuolloin vahingoittaa neuvostojärjestelmän itsestään antamaa kuvaa. Samoin mielenterveydelliset diagnoosit olivat asioita, joiden avulla esimerkiksi ulkomaiset yhteydet saatiin katkaisemaan suhteet tuohon henkilöön. 

Mielenterveydelliset diagnoosit olivat myös asia, jolla kannustettiin esimerkiksi maamme viranomaisia luovuttamaan sellaiset loikkarit, jotka saattoivat hiertää maidemme suhteita. Kun Putinia arvostellut bloggaaja sekä lakimies lähetetään mielisairaalaan, niin hänen tuttavilleen sekä muulle lähipiirille lähetetään viesti siitä, että mitään ei Venäjällä tapahdu ilman turvallisuuspalvelun lupaa. Tai jos Putinia sekä turvallisuuspalvelua arvostellaan, niin silloin seuraukset voivat olla kamalat.  

Se onko henkilöllä joka sairastaa “poliittista skitsofreniaa” oikeasti skitsofreenikko on sitten aivan toinen asia. Tuon diagnoosin, joka tehdää turvallisuuspalvelun määräyksestä tarkoitus on alentaa tuon toiminnan kohteeksi joutuneen henkilön uskottavuutta. Samoin tuon toiminnan tarkoitus on varoittaa muita siitä, että mitään yllätyksiä ei kaivata tuossa maassa, jossa ihmiset vain katoavat, jonnekin Siperiaan. Tai sitten nuo henkilöt jotka tuottavat pettymyksen saavat jonkun sydänkohtauksen tai he kaatuvat suihkussa. 

Venäjällä niistä jotka ovat tehneet vastarintaa eli arvostelleet Putinia tai hänen tapaansa hoitaa asioita tehdään varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos henkilö ei ymmärrä pitää suutaan kiinni. Ja juuri vaikeneminen on ollut asia, mikä tukee Putinia sekä niitä, joiden valta tai muu asema riippuu Putinista itsestään. Niin kauan kuin Putin on vallassa voivat turvallisuuspalvelun ja muiden poliisivoimien työntekijät luottaa siihen, että tuossa maassa ei heitä vastaan koskaan tulla nostamaan syytettä. Nuo henkilöt pitävät huolen siitä, että Putinia arvostellut henkilö kokee nahoissaan sen, mitä tapahtuu niille, jotka tuottavat pettymyksen Putinille. 

Putin on mies joka vannoo väestön homogenisoinnin nimeen. Eli hän uskoo että ainoa mahdollinen tapa kehittää yhteiskuntaa on muuttaa se sellaiseksi, että ihmiset eivät enää puhu muuta kuin Venäjää. Tuo Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva malli, jossa kaikki poikkeavuudet hävitetään varmasti on toiminut myös Putinin innoittajana. Tuhoamalla vähemmistöjen kielen ja kulttuurin uskoo Putin voivansa tehdä Venäjästä suuren ja yhtenäisen valtion. 

Kieli ja kulttuuri ovat asioita, jotka tekevät kansallisen identiteetin. Ilman kieltä ja kulttuuria ei ole kansaa. Ja kansa on Putinin kaltaisille ihmisille vain väline, joka sitten tuo hänelle rikkauksia. Ainoa mitä Putin todella ajattelee on taloudellinen eli henkilökohtainen hyöty. Mutta mikä muuten on hänen ideologiansa ei ole aivan varmaa. Eli tuolloin venäläistäminen sekä vähemmistöjen oikeuksien polkeminen eivät palvele muuta ideologiaa kuin siitä, että näin tehdään Vladimir Putinista suosittu. Siis hänen täytyy olla suosittu vain turvallisuuspalvelun sekä poliisin piirissä. Ja tietenkin hän mielellään valitsee tärkeisiin virkoihin ihmisiä, jotka osaavat imarrella häntä. 

Sanotaan että Putinia motivoi ainoastaan raha. Putin ja Stalin ovat ilmeisesti hiukan samanlaisia persoonallisuuksia. Se mikä kuitenkin erottaa Putinin Stalinista on se, että Putin on niin sanottu “isovenäläinen”. Eli hän on Venäjän enemmistön jäsen, toisin kuin Stalin joka oli georgialainen. Putin kykenee tällöin hyödyntämään esimerkiksi rasismia tehokkaammin kuin Stalin, jonka georgialainen syntyperä saattoi hiukan rajoittaa tuon miehen riemua.Stalinin kotikieli on ollut georgia, mikä tietenkin on asia, joka on takuulla huomioitu jossain tavalla, joka ei hänen nuoruudessaan Tsaarin Venäjällä ollut kaikkein mieluisin kokemus. 

Mutta Stalin ja Putin luottavat ilmeisesti samanlaisiin malleihin, joilla hajotetaan ympäristöä ja sidotaan valtaa omaan itseen. Eli molemmat herrat ilmeisesti ovat uskoneet siihen, että “hajoita ja hallitse” on paras mahdollinen tapa pönkittää omaa valtaa. Siis näissä eli Stalinin ja Putinin tapauksissa oma henkilökohtainen valta ja mukavuus ajaa jopa valtion edun edelle. Ja jos valtion ja sen johtajan etu käyvät ristiin, niin silloin Stalinin ja Putinin oma henkilökohtainen etu menee valtion ja kaiken muun edun edelle. 

He molemmat ilmeisesti vaativat erilaisia lojaalisuuden osoituksia, kuten ilmiantoja siitä, jos joku joko oikeasti tai kuvitellusti juonittelee heitä vastaan. Eli voidaan sanoa, että meneillään on uusintaversio Stalinin “Punaisesta terrorista”, eli ajasta jolloin ihmiset usutettiin ilmiantamaan toisiaan. Pelkkä nimetön ilmianto saattoi Stalinin aikaan saada aikaan teloituksen jossain hämärässä kellarissa, ja nimettömän haudan jonnekin kauas metsään. Ilmeisesti Putin on myös noudattanut tuota mallia. Kun musta Volga-merkkinen henkilöauto ajoi pihaan, tai kaartoi henkilön eteen kadulla, niin häntä ei sen koommin nähty. Tai sitten hän koki oudon ja nopean sydänkohtauksen. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011891926.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Saharov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Novit%C5%A1ok

https://en.wikipedia.org/wiki/Political_abuse_of_psychiatry_in_the_Soviet_Union

https://en.wikipedia.org/wiki/Sluggish_schizophrenia

Miksi tunnettu Kremlin sotabloggaaja jättää isäntänsä?

 

"Kremlin tukijan täyskäännös. Vladimir Putinin tukijana ja Kremlin käsikassarana tunnetun bloggaajan hyökkäys presidentti Putinia vastaan herättää ällistystä Venäjällä. Arkistokuvassa keskistä Moskovaa ja Kreml.) (MSN.com)

"Vaikutusvaltainen venäläinen bloggaaja, suorista Kreml-suhteistaan tunnettu Ilja Remeslo julkaisi tiistai-iltana ällistystä herättävän kirjoituksen, joka lähettää šokkiaaltoja läpi Venäjän yhteiskunnan." (MSN). Tuota kritiikkiä voidaan ehkä pitää Kremlin ansana, mutta joidenkin mielestä se oli liian rajua, ollakseen niin sanottu "honey pot" ansa, jolla ihmisiä houkutellaan avautumaan Kremlin vastaisista mielipiteistään. Toisaalta taas joku voisi kyllä kysyä, että eikö Kreml enää maksanut tarpeeksi? Vai alkoiko Remeslo sitten oikeasti katua Kremlille antamaansa tukea? Tiedetään että Kreml maksaa hyvin niille, jotka tukevat sen politiikkaa. Joten miksi tuo täyskäännös? 

Jos Venäjällä tunnettu sotabloggaaja, joka on myös tunnettu hyvistä suhteistaan Kremliin alkaa haukkua isäntäänsä, niin syy voi löytyä kahdesta asiasta. jos jätetään tuo "honey pot" epäilys pois laskuista. Joko tuo henkilö on huomannut, että on aika jättää uppoava laiva. Eli hän ei voi ehkä enää luottaa Kremlin miesten tukeen. Tai sitten toinen mahdollisuus on se, että hänen sosiaalisen median tilinsä on kaapattu. Tuolloin hakkerit ovat ottaneet tuon tilin haltuunsa, ja sitten suoraan lähteneet kirjoittamaan sitä, mitä Kreml ei voi sietää.

Ja itse uskoisin että enemmän tai vähemmän Ukrainan valtion laskuun toimivat hakkerit varmasti yrittävät hankkia haltuunsa Venäjän hallinnon hyväksi toimivien bloggaajien käyttämiä sosiaalisen median tilejä, jotta he voivat sitten näiden nimissä kirjoittaa asioista, joista Kreml haluaa heidän vaikenevan. Samalla ajatellaan että Kreml itse sulkee noiden tukijoidensa suun. Eli kun henkilö muuttuu pettymykseksi, niin Kreml lähettää hänet joko Siperiaan tai Ukrainan sotaan. Tuolla tavoin esimerkiksi legendaarinen Trollitehdas, jota Putin on käyttänyt vastustajiensa pelotteluun voidaan kääntää sen omaa ruokkijaa vastaan. 

Venäjällä valtion ote Internetistä on tiukka, ja jos sitten lähdetään pelkäämään sitä, että Kremlin kiristäisi otettaan Internetistä, niin silloin tietenkin meidän pitää kyllä sanoa, että tuo ote ei voisi olla enää kovin paljon tiukempi. Juuri tuo mahdollisuus saada esimerkiksi etuoikeuksia netin käyttöön varmasti on houkutellut bloggaajia Putinin leiriin. Eli tiukka sensuurilaki tietenkin antaa mahdollisuuden lahjoa niitä, jotka haluavat olla Putinille mieliksi. 

Mutta jos sitten joku kaappaa tuollaisen henkilön tilin, niin siitä voi olla hyvin ikäviä seurauksia. Kun ihminen saa etuja, joita muilla ei ole, niin hän usein kieltää mielessään kaiken väärän. Hän saattaa ajatella että hänen lahjojansa on oikeastaan ihan mukava heppu, joka antaa paljon aineistoa sekä täyttää elämän luksuksella, josta tavalliset ihmiset eivät ole ehkä edes osanneet unelmoida. Mutta kuten olen monesti aikaisemmin sanonut sekä kirjoittanut, niin silloin jos joku sitten aiheuttaa pettymyksen Kremlille, niin seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. 

Kreml ei voi sietää sitä, että kukaan joka saa siltä rahaa ei anna kaikkea mahdollista tukea sen projekteille. Ja jos henkilö sitten päättää, ettei Kreml olekaan enää se kaiken elämän keskus, niin sitten voi henkilö pudota parvekkeelta tai liukastua suihkussa. Se mikä tästä asiasta kannattaa muistaa on se, että jos elämän varrelle on kerääntynyt liikaa vihamiehiä, niin nuo vihamiehet voivat kirjoittaa vaikka blogin jonkun henkilön nimiin, kun hän on käymässä esimerkiksi Kiinassa. Tuollainen toiminta voi aiheuttaa pahoja ongelmia, jos tuollainen blogi sattuu paljastumaan kesken Kiinan matkaa. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/%C3%A4llistys-levi%C3%A4%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4-suora-hy%C3%B6kk%C3%A4ys-vladimir-putinia-vastaan-ylitt%C3%A4%C3%A4-kaikki-punaiset-viivat/ar-AA1YZdkt?ocid=hpmsn&cvid=0b98289ef81a410dfbcf4578d0c0a21a&ei=32

Miksi kiusaamiseen ei puututa?

https://yle.fi/a/74-20213507

Ylen kanavalla on artikkeli Tom Moilasesta, joka on kohdannut koulukiusaamista Specia ammattiopistossa. Hänen tarinansa on ikävän tuttu joillekin muille. Ja kukaan ei varmaan voi olettaa että kiusattu antaa automaattisesti anteeksi tekoja, jotka kohdistuvat toistuvasti häneen itseensä. Leikkeet ovat tuosta jutusta. Kiusaamista saatetaan maassamme käsitellä siten, että se on uhrin syytä. Tai sitten ajatellaan että, jos kiusaamisesta vaietaan, niin sitä ei sitten ole olemassa. 

Saattaa olla niin, että ammattikoulujen sekä joissain tapauksissa myös lukion opettajat ajattelevat, että koska koulu kestää vain kolmisen vuotta, niin siksi on helpompaa olla puuttumatta kiusaamiseen, joka sitten myöhemmin eskaloituu myös työelämään. Kiusaaja saattaa jatkaa toimintaansa siis myös työpaikoilla, missä hän saattaa tehdä koko muun joukon työstä mahdottoman.  Pahimmillaan hän saattaa aiheuttaa jopa kuolemantapauksia, kun hän tönii muita. Kiusaaja joka kiusaa muita työpaikoilla on ilmeisesti oppinut nuo tapansa jossain peruskoulussa. 

Liian usein kiusaamiseen jätetään puuttumatta. Koulukiusaaminen on vakava ongelma, varsinkin jos se sattuu omalle kohdalle. Kiusaaminen ei lopu siihen, että älypuhelinten käyttö  kouluissa kielletään. Tai että ongelmista vaietaan. Kiusaajien kohdalla saattaa asia olla niin, että siinä on jopa melko suuri joukko yhtä henkilöä vastaan. Ja silloin tietenkin opettajat pääsevät vähällä, kun he laittavat yhden oppilaan tai opiskelijan pois koulusta. On aina helpompi vaihtaa yhden henkilön koulua tai jopa ehdottaa hänelle koulun keskeyttämistä, kun rangaista esimerkiksi 10-20 oppilaan tai opiskelijan ryhmää, 

Tuolloin voidaan esimerkiksi kiusatulle suoraan ehdottaa koulun keskeyttämistä, jotta enemmistö voisi “käydä sitä rauhassa”. Mutta jos sitten ajatellaan että koulun tehtävä ei ole kuntouttaminen, niin miten sitten voidaan ajatella että tuo henkilö jota on kiusattu oikeasti pääsee mukaan yhteiskuntaan? Antaako keskeytetty koulu sitten sitä itsetuntoa sekä arvostusta, jota tuollainen koulussa kiusattu tarvitsee? Tietenkin varmaan jokainen kiusaaja haluaa kiusatut pois työelämästä sekä pois nurkista roikkumasta. 

Mutta jos sitten ajatellaan esimerkiksi eläkkeeltä saatavia tuloja sekä muita eläkkeeseen sekä kuntoutustukeen liittyviä asioita, niin silloin tuollainen asia saattaa eristää tuota jo valmiiksi eristettyä henkilöä vielä lisää. Eli näissä asioissa pitäisi ajatella uhrin elämää kokonaisuutena. Hän tarvitsisi terapian lisäksi myös muuta sisältöä eli muiden antamaa arvostusta omaan elämäänsä. Sekä tietenkin kiusaamisen uhri tarvitsee rahaa siinä missä muutkin. Hän tarvitsee asunnon sekä myös sellaisia harrastuksia, mistä hän voisi saada sellaisia kavereita, joiden kanssa hän voisi tehdä asioita, jotka ovat hänelle itselleen mieluisia. 

Ongelma vain tuossa asenteessa on se, että tuolla periaatteella myös esimerkiksi joukolla tehdyt pahoinpitelyt ovat sen mukaan oikeutettuja, koska edessä on yksi vastaan monta tilanne. Ja tuolloin kiusaaja tietenkin ajattelee,  että hänen tekonsa on jotenkin hyväksyttävää, Juuri tuo asenne sitten aiheuttaa sen, että kiusaaja saa yllykettä teoilleen. Kiusaaja ei lopeta, koska hän ei näe tekevänsä mitään väärää. Häneltä puuttuu usein se paljon puhuttu sosiaalinen omatunto. 

Kun halutaan päästä helpolla, niin silloin tietenkin kannattaa huomioida vain enemmistöä. Ja erityisesti koulukiusaamistapauksissa nähdään asiat joskus niin, että joku pääsee helpommalla, kun kiusaamiseen ei puututa. Usein tai ainakin joissain tapauksissa asioita on käsitelty siten, että kiusaamisen uhria on syyllistetty, tai asiat on käsitelty siten, että uhria on jopa pakotettu sanomaan, että hän on itse syyllinen tapahtuneeseen. Ja sen jälkeen uhri on vain poistettu koulusta. Samoin jos uhri on puolustanut itseään, niin sitä on käsitelty kiusaamisena. 

Se mikä sitten asiassa on erityisen ikävää on se, että varsinkin näissä tapauksissa työntekijät saattavat vedota esimerkiksi vaitiolovelvollisuteen, eli he eivät sitten saa kommentoida yksittäisiä tapauksia. Mutta samalla kiusaajat saavat levitellä uhristaan mitä heitä milloinkin sattuu huvittamaan. Eli kiusaajat harvoin myöntävät tekevänsä mitään väärää. Kiusaajat toimivat harvoin yksin, eli jokaiseen tapaukseen osallistuu ehkä useita henkilöitä, ja juuri se että kiusaajia on useita, saattaa aiheuttaa sen, että koko muu koulu kääntyy kiusattua vastaan. Eli on jotenkin helpompi olla kiusaajien puolella. 

On helppoa nähdä kiusattu syyllisenä kuin lähteä syyttelemään jotain näennäisen suosittua poikaa tai tyttöä, joka onnistuu aina luomaan ulospäin tasapainoisen sekä sosiaalisen mielikuvan. Koulukiusaaja osaa aina esittää asiansa siten, että hän on yhteiskunnan tukipilari, sen ja sen yhdistyksen puheenjohtaja sekä paljon muuta rakentavaa. Kiusattu taas on hiljainen ihminen, joka ei paljon puhu. Kiusaaja tietenkin pitää huolen siitä, että kiusattu ei myöskään voi muodostaa yhtään ihmissuhdetta. 

Kukaan ei puhu siitä, miten puhumattomuus muodostuu. Se että henkilö saattaa olla lievästi autistinen saattaa tietenkin olla osasyy tuohon asiaan. Mutta sekin asia pitää ottaa huomioon, että kun kiusattu sitten lähtee solmimaan kontakteja, niin vastaus saattaa olla se, että hänet käsketään suoraan painumaan V***n. Tai sitten muut vain kääntävät selän, ja hänelle sitten kerrotaan suoraan, että hän voi lähteä vaikka jonnekin muulle planeetalle. 

Ja kiusaajien joukko varmasti pitää huolen siitä, että kukaan ei uskalla tai halua mennä puhumaan kiusatuille, koska se saattaa aiheuttaa ongelmia itselle. Ajattelutapa missä jokainen huolehtii vain omista asioistaan on tietenkin kiusaajille mieleen. Juuri se ajatus että “jos käännän selän niin kiusaajat jättävät minut rauhaan” on asia mikä sitten saa aikaan sen, että kiusaaja kokee tilanteen siten, että hänen toimintansa hyväksytään. Kiusaajien toiminta saattaa olla aivan avointa, mutta siihen ei puututa, koska jopa aikuiset saattavat pelätä sitä, että heille huudellaan tai heidän autojaan vahingoitetaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

Tuollainen asenne sitten tietenkin yllyttää kiusaajia jatkamaan toimintaansa. He saavat ikään kuin vettä myllyynsä. Ja juuri se että ihmiset eivät halua tai uskalla puuttua rikoksiin tietenkin rohkaisee rikollisia tekemään kovempia sekä avoimempia rikoksia. Ja juuri tämä asenne sai sitten aikaan sen, että tilanne muuttui esimerkiksi New Yorkin kaupungissa 1970-luvulla sellaiseksi, että esimerkiksi Hell’s Kitchen alueella ei voinut liikkua ulkona auringonlaskun jälkeen. Sanotaan että tuolloin jengit saattoivat vaatia esimerkiksi “veroja” siitä, että joku kävelee kadulla. Jos “veroja” ei maksettu, niin seurauksena oli haulikon laukaus naamaan. Eli suurin osa noista kovaan väkivaltaan syyllistyneistä on aloittanut uransa jo nuorena. He ovat ikään kuin siirtyneet aina vaiin vakavampia tekoja kohti. Ja lopulta tulos on ollut silmitön väkivalta. 

Koulukiusattu saattaa kärsiä kiusaamisesta lopun ikänsä. Hän saattaa kohdata psyykkisiä ongelmia, tai pahimmassa tapauksessa kiusaaminen jatkuu sitten jossain aikuisiällä. Tai sosiaalisten suhteiden rakentaminen muuttuu vaikeaksi. Kuitenkin noiden henkilöiden jaksamiseen tai kuntoutumiseen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Vankien eli esimerkiksi törkeään väkivaltaan syyllistyneiden rikollisten jaksamiseen sekä palaamiseen työelämään kiinnitetään erittäin paljon huomiota. 

Mutta siihen, että miten kiusattu pääsee elämänsä alkuun ei juurikaan kiinnitetä mitään huomiota. Ihmisiä huolettaa se, että esimerkiksi Andreas Behring Breivikin kaltaisten massamurhaajien rangaistus ei muutu liian kovaksi. Mutta samalla esimerkiksi koulukiusaajien uhrit saattavat jäädä täysin vaille kuntoutusta. Tai sitten kuntoutus on joku siivoustyö jossain rappukäytävässä, jossa tuo onneton sitten saa käydä asioita yksin läpi. Jos kiusaaminen aiheuttaa traumoja, niin tietenkin silloin ratkaisuksi ehdotetaan esimerkiksi psykiatrista hoitoa, jossa sitten ratkaisu on lääkitys. Eikä muuta tarvitakaan. 

Silloin ei vaikeista asioista edes tarvitse puhua, kun uhri voidaan siirtää pois silmistä ja pois mielestä. Kun uhri ei pääse työelämään, niin kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, miten  kiusaaja jonka sosiaalisuutta saatetaan kiitellä on todellisuudessa käyttäytynyt. 

Koulukiusaaja on ihminen joka on aina aluksi hyvin miellyttävä. Hän saattaa helposti ujuttautua uhrin lähipiiriin tai muuttua jopa uhrin perheenjäsenen kaveriksi. Kiusaajan kohdalla ongelma on siinä, että hänellä ei ehkä ole sosiaalista omaatuntoa. Se tarkoittaa että mikään valhe tai lahjonta ei ole hänestä liian alhainen. Ja juuri tuo asia tekee hänestä vaarallisen. Hän ei kavahda mitään valhetta tai tekoa päästäkseen tavoitteeseensa. Eli koska kyseessä on klassinen narsismi, niin hän saattaa jopa ajaa autolla oman mummonsa yli, jos se auttaa hänen suunnitelmiaan. 

Hän saattaa työntää tavaroita kaupoissa toisten laukkuihin, ja väittää näiden varastelevan. Tai sitten hän syyttää uhrejaan esimerkiksi huumeiden käytöstä tai muusta vastaavasta. Kiusaaja osaa myös usein nuoleskella niitä, jotka ovat päässeet esimiesasemaan. Ja juuri se tekee kiusaajasta erittäin inhottavan. Hän saattaa mielellään poseerata valokuvissa kaiken maailman julkkisten kanssa. Hän saattaa väittää että muut keksivät kaikki tarinat vahingoittaakseen hänen mainettaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

 

Edes poliisissa väkivalta ei vähene vaikenemalla

Poliisin harjoittama väkivalta on asia, mikä kertoo siitä, että kaikki ei ole hyvin. Ja kuten sisäministeri on sanonut, niin poliisin hyvinvointiin pitäisi panostaa enemmän. Siis poliisin pitäisi voida puhua pahasta olostaan sekä muista asioista ilman pelkoa siitä, että hän menettää työpaikkansa tai joutuu leimatuksi tuossa yhteisössä. Kun puhutaan poliisista laitoksena tai työpaikkana, niin kyseessä on periaatteessa hyvin hierarkkinen laitos, ja juuri hierakkisuus on asia, mikä "kannustaa" joitain esimiehiä käyttämään asemaansa hyväksi. Kun poliisilaitosta tai sen organisaatiota on rakennettu, niin se on tehty suojelemaan kansalaisia myös poliisia itseään vastaan. Mutta samalla on unohdettu poliisien oma jaksaminen. 

Poliisin erottaminen on tehty hiukan liian helpoksi. Eli "psyykkiset syyt" mikä saattaa tarkoittaa työuupumusta ovat liian usein sellaisia asioita, joilla voidaan päättää poliisin oma ura. Kun poliisi lyö 16 vuotiasta nyrkillä vatsaan, niin se varmaan kyllä sattuu sekä pelottaa. Kun tekijänä on partion johtaja, ja alaisena on joukko harjoittelijoita, niin se sitten tietenkin on asia, mikä pitää huomioida. Maassamme ilmoituksen tekeminen polisista on erittäin korkean kynnyksen takana. Samoin se että poliisi lähtee tekemään kollegastaan tai esimiehestään ilmoitusta on vielä korkeamman kynnyksen takana. Henkilö joka tekee ilmoituksen voi pelätä putoavansa pois joukosta. Tuolloin pelätään sisäänpäin lämpiävää ilmapiiriä sekä sitä, että esimies kostaa tuollaiset ilmoitukset. Samoin jossain tapauksissa saattaa mielessä liikkua sekin, että mitä jos vaikka tuo esimies tai työtoveri saa teosta aiheettomia seurauksia. 

Kun vastassa on vanhemman poliisin sana harjoittelijan sanaa vastaan, niin silloin saattaa alainen ajatella, että hänen on oman etunsa nimessä jätettävä asia siihen. Ja vanhempi poliisi sitten suoraan saattaa suoraan laittaa asioita nuoremman poliisin syyksi. Eli kun poliisi lyö kiinniotettua, niin hän saattaa suoraan vedota mielessään siihen, että nuo teot tuovat hänelle kunnioitusta kadulla. Ja jos poliisi hakkaa toisen alaisten nähden, niin kuinka monta kertaa hän on tuon teon tehnyt ennen kuin se tallentui valvontavideolle. Ja olisivatko alaiset sitten tehneet ilmoitusta, jos tuota videota ei olisi ollut? Sellainenkin kysymys nousi tässä mieleeni. Videon voitte katsoa YLEn artikkelista, joka löytyy seuraavan linkin takaa. https://yle.fi/a/74-20209349

Olisiko ilman tätä videota asiaa edes otettu käsittelyyn? Tai olisiko sitä käsitelty esimerkiksi julkisessa sanassa ollenkaan? Siis videolla näkyy miten asiakasta kohdellaan. Mutta mitä jos kameroita ei olisi ollut? Olisiko tapaus sitten vain todettu tapahtuneeksi, tai olisiko siitä tehty syyttämättä jättämispäätös sekä asia julistettu salaiseksi noin 500 vuoden ajaksi? Tuollaiset teot voivat vaikuttaa hyvinkin yksittäistapauksilta, kunnes sitten joku itse sattuu joutumaan tuollaisen "yksittäistapauksen" kohteeksi.

Tietenkin vastakkain ovat aina poliisilaitoksen hierarkkia sekä erilaiset muut asiat kuten se, että toinen on saattanut kuulua vuosien ajan "työporukkaan", eli hänet tunnetaan hyvin. Ja sitten muut ovat olleet siinä ehkä pari viikkoa tai vasta pari päivää harjoittelussa. Eikä kukaan esimies varmaan uskalla sanoa, että hän on pitänyt töissä huonoa alaista. Joten pitkään poliisissa olleen henkilön kohdalla saattaa helposti kuulua sellaisia sanoja kuten "loistava, hyvä sekä säntillinen poliisimies", mikä tietenkin rajoittaa ilmoitusten tekemistä. 

Eli varsinkin harjoittelujaksolla olevan poliisin erottaminen työstään on helpompaa kuin lähteä tekemään hänen kanssaan jotain suunnitelmia tai ratkomaan henkilökohtaisia ongelmia. Ja juuri se, että poliisijohto sitten päätyy siihen, että harjoittelija tai jopa pitkän uran tehnyt poliisimies erotetaan psyykkisten ongelmien takia saattaa "kannustaa" noiden ongelmien salaamiseen. Siis psyykkiset ongelmat tarkoittavat tässä sitten sitä, että poliisimies tai nainen saattaa kokea työuupumusta sekä turhautumista työssään. Eli aina vastassa on ihmisiä, joiden mielestä heitä on kohdeltu täysin väärin, ja sitten välillä vastaan tulee henkilöitä, jotka kohtelevat varsinkin nuoria poliiseja hyvin ikävällä tavalla, eli heidän käytöksensä saattaa olla hyvin epäkunnioittavaa sekä ärsyttävää. 

Pohjimmiltaan poliisiväkivaltaa on kahdenlaista. On olemassa väkivaltaa, jota voidaan pitää tarpeellisena. Eli puukon tai ampuma-aseen heiluva päihtynyt henkilö pitää saada rauhoittumaan. Tuollainen väkivalta on asia, mitä kutsutaan voimankäytöksi. Sitten on esimerkiksi tilanteita joita kutsutaan nimellä puhdas väkivalta. Yksi esimerkki tästä jälkimmäisestä on se, että henkilö pamputetaan putkan lattialla. 

Poliisi saattaa kohdata nimittelyä, hänen päälleen voidaan sylkeä. Tai sitten häntä voidaan vaikka lyödä. Se mitä milloinkin tapahtuu tietenkin on tapauskohtaista. Tapauskohtaisuus tarkoittaa sitä, että oikeudessa vastakkain ovat kaksi tahoa. Ja kysymys tietenkin kuuluu, että "kuka aloitti, ja kuka sitten ylireagoi"? 

Sitten kun juopunut tai huumeiden vaikutuksen alainen "Euroopan omistaja" jossain vaiheessa menee yli rajan, niin silloin tietenkin muistellaan sitä, että "sairaanhoitajan mielestä" henkilö olisi pitänyt viedä sairaalaan. Siis huumeidenkäyttäjä saattaa olla hyvin ylimielinen sekä uhkaava noissa tilanteissa, ja se saattaa sitten todella suututtaa poliiseja. Kun sitten poliisityötä käsitellään uutisissa, niin tietenkään siitä mitä epäillyt ovat itse tehneet ei juurikaan puhuta. Puhutaan siitä kuinka poliisi on sillä kerralla taas kerran rikkonut lakia, tai taas tällä kerralla poliisi ei olisi saanut käyttää esimerkiksi telelevalvontaa, koska rikos itse tapahtui pääosin jonkun toisen valtion alueella. 

Toisin sanoen jos rikolliset haluavat pitää huippukokouksia jossain Helsingin Hilton hotellissa, niin heitä ei saisi valvoa, jos he muistavat sitten viedä mahdolliset huumeet tai aseet Viron läpi. Samoin kun kansainvälinen rikollisliiga kärähti FBIn asentaman haittaohjelman avulla, niin silloin vasta älähdettiin, että USA saa noiden välineiden avulla tietoja "tavallisista kansalaisista". Eli se että joukkio on salakuljettanut huumeita, tai harjoittanut ihmiskauppaa on varmaan täysin unohdettu, ja ainoa asia mikä ketään ilmeisesti kiinnostaa on se, että poliisi on kerännyt tietoa myös Suomen kansalaisista. 

Kun poliisi sitten jostain syystä turhautuu työssään, niin sitten lähdetään suoraan viemään merkkiä. Se että poliisilta odotetaan esimerkiksi erittäin esimerkillistä käytöstä ei varmaan kuitenkaan aina ole se, miten poliisi kykenee toimimaan todellisessa tilanteessa. Jos ajatellaan että poliisi toimii peitetehtävissä, ja hänen pitäisi kehittää esimerkiksi valepukua, jonka turvin hän kykenee sitten lipumaan rikollisten parissa, niin hän varmaan jossain vaiheessa kohtaa tilanteen, jossa hänet kutsutaan gangstereiden saunailtaan, jossa sitten tarjolla on myös iltakahvit paikallisen "Virottaren" kanssa. Siinä sitten on vähän vaikeaa vastata kieltävästi, koska jos tuo peitetarina pettää, niin seurauksena voi olla elämän päätös ja ehkä sitten joskus ruumis löytyy. 

Poliisin peitetoiminta on asia, missä liikutaan laillisuuden rajoilla. Ja pohjimmiltaan poliisin työ aiheuttaa jossain tapauksissa yksinäisyyttä. Rikolliset eivät ole keskenään mitään kauhean väkivaltaisia. Ja esimerkiksi MC- ja muut vastaavat henkilöt ovat usein toisiaan selkään hakkaavia mukavia miehiä ja naisia, ja tuolloin saattaa unohtua se, että nuo samat henkilöt tappavat velallisiaan, murtavat heidän sormiaan sekä kauppaavat esimerkiksi kovia huumeita lapsille. Eli ristiriita raporttien sekä henkilöiden itsensä välillä saattaa olla hyvin suuri. Ja siinä sitten saattaa käydä niin että arvostelukyky pettää. 

Mutta tavallisen ihmisen pitää luottaa poliisiin. Ja juuri tämä asia saattaa aiheuttaa erilaisia ristiriitoja. Jopa poliisi on joskus yksinäinen. Ja siinä saattaa sitten internet haku kohdistua esimerkiksi päiväkahvi-ilmoituksiin. Samoin kun poliisi luo peitetarinaansa, niin hänellä pitää olla tuolle tarinalle tukea. Eli hän joutuu elämään rikollisten elämää. Samalla poliisi kuitenkin kohtaa tilanteita, joihin kukaan ei voi häntä valmentaa. Hän kohtaa ihmisiä joilla on rahaa kuin roskaa. Hän kohtaa huumeita sekä muita vastaavia houkutuksia. Samalla hän saattaa kohdata vartijoiden tai muiden poliisien asenteita, joissa ehkä olisi "hiukan" parantamisen varaa. Tai hän saattaa jopa joutua kollegan pahoinpitelemäksi. 

Kun henkilö käyttää väärin päihteitä, niin hän varmasti vaikuttaa uhrilta. Mutta kun hän huutelee törkeyksiä, uhkailee muita sekä samalla myös käyttäytyy ylimielisesti, niin hän ei ehkä aina vaikuta meistä sekavia puhuvista sivullisista aivan niin uhrilta kuin mitä hän tai hänen asianajajansa haluaisivat hänen muiden silmissä olevan. 

Kun puhutaan sitten poliisin sisäisestä valvonnasta, niin meidän pitää muistaa sekin asia, että kukaan ei ole koskaan automaattisesti rehellinen. Poliisi on ihminen siinä missä muutkin. Hän voi olla rahapulassa, tai hänen arvomaailmansa voi olla jotenkin kieroutunut. Jos puhutaan sitten esimerkiksi tapauksesta, jossa henkilö on jätetty yksin Sipoon korpeen, niin tietenkin me luemme että sairaanhoitaja oli sanonut hänen kuuluvan sairaalaan. Toisten mielestä tuo teko oli oikeutettu, ja perusteena käytetään joskus sitä kysymystä, että "eikö rikollinen eli mahdollisesti erittäin ärsyttävästi käyttäytynyt päihteiden vaikutuksen alaisena oleva henkilö saa yhtään pelätä"? 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20209348

Siviiliasussa toimiva poliisi on erilaisessa asemassa kuin virkapukuinen kollega. Siviiliasuinen poliisi kuten huume- tai atari (ammatti-ja taparikollisten seurantaryhmän) -poliisi kohtaa tilanteet ilman poliisin virkapuvun tuomaa suojaa. Jos joku sattuu huutelemaan siviiliasuiselle poliisille hävyttömyyksiä, niin häntä ei suojele univormu. Univormu tuo poliisille arvovaltaa, mutta ongelmia tulee sitten siitä, että rikolliset eivät tee rikoksia univormupukuisten poliisien nähden. Ja juuri virkapukuinen poliisi kohtaa usein lipevyyttä sekä nuoleskelua. Ja sitten tietenkin tietyissä tapauksissa virkapukuisen poliisin asemaa poliisina korostetaan julkisessa sanassa. Voi olla niin, että jokaisen ihmisen arvostelukyky pettää jossain vaiheessa. 

Eli on ihmisiä jotka pitävät esimerkiksi tiettyjä MC-jengejä vain "mukavina kavereina", joiden kanssa on kivaa viettää aikaa. Ja nuo MC-miehet kyllä osaavat tarjota pihvejä sekä kertoa mukavia juttuja siitä, kuinka virkavalta vain vainoaa heitä heidän elämäntyylinsä takia. Samoin jos poliisin tai jonkun muun ihmisen lähipiiriin kuuluu rikollisia, niin he saattavat oikeasti uskoa, että poliisi on lavastanut naapurin rikolliseksi, koska he ovat kateellisia. Kun "kiva setä" tai "kiva täti" paljastuu ihmiskauppiaaksi, huumeiden salakuljettajaksi tai murhaajaksi, niin tietenkin epäusko valtaa ihmiset. Ihmiset ajattelevat että "näin ei voi tapahtua". Ja sitten yllättäen naapuriin ilmestyy karhuryhmä. Saattaa olla että tuollainen päältä päin mukava ihminen kuten Ted Bundy, eli kuuluisa sarjamurhaaja kykenee vakuuttamaan että poliisi on valikoinut todisteita. 

Ja jos esimerkiksi toimittajalla on jyrkät ennakkoasenteet esimerkiksi rikospoliisia kohtaan, niin hän saattaa haluta uskoa tuota henkilöä, ja sitten eskaloida tuota näkemystä joka puolelle. Samoin jos toimittajan asenne epäiltyä kohtaan on negatiivinen, niin hän ei ehkä kykene näkemään muuta kuin epäillyn syyllisenä. Eli aina on mahdollista että poliisi arvioi todisteita väärin. Poliisi saattaa pelätä oman maineensa puolesta, jos hän ei lähde toimimaan siten, kuin joku julkisen sanan edustaja tai muu julkisuuden henkilö haluaa. Ja maassamme on ihmisiä joilla on sinisilmäinen näkemys siitä että poliisi on erehtymätön. Poliisi voi olla hyvinkin asenteellinen. Tai sitten se, että henkilö tekee asioita, joita "on tapana inhota" saattaa laukaista hyvinkin vaarallisen asetelman. Eli se että henkilöä ei saada tuomittua johtuu siitä, että joku on arvioinut todisteita väärin. 

Joskus tutkijat turhautuvat. Eli tutkijoiden työtä vähätellään, koska he eivät tarjoa herkullisia hetkiä kameroille. Samoin tutkijoita esitetään joskus siten, että he toimivat "oikeiden poliisien" alaisina.  Tutkijoiden työ tapahtuu suurelta osin kulisseissa. He eivät ehkä juuri koskaan edes nouse oman kirjotuspöytänsä takaa, kun he yrittävät vertailla esimerkiksi murhien yksityiskohtia tai analysoida jotain tietokoneviruksen koodia, joka voisi paljastaa esimerkiksi sen, että tietokoneviruksen tai muun vastaavan ohjelman takana on kansainvälinen toimija. Osaa noista haittaohjelmien kirjoittajista ei juuri koskaan saada oikeuden eteen, koska he työskentelevät maissa, jotka eivät heitä luovuta. 

Ja voidaan ajatella että esimerkiksi Iranin tai jonkun muun vastaavan valtion tiedustelupalvelut luovuttavat tuollaisia haittaohjelmia vaikkapa Mafian haltuun. Noiden ohjelmien avulla voi organisoitu rikollisuus hankkia tietoja nimenomaan poliisin soluttautujista, ja samalla myös tuo vihamielinen tiedustelu voi hankkia tietoja valtiosalaisuuksista sekä teknologiasta, joka voidaan helposti muuttaa aseiksi. Tuossa kuviossa haittaohjelma asennettaan koneille esimerkiksi suomalaisten rikollisten toimesta. 

 Kun ihminen ajaa esimerkiksi ylinopeutta ratsiaan, niin hän ei varmaan ole kovin iloinen. Se että poliisi antaa hänelle sakon on tietenkin huomautus siitä, että nopeusmittaria kannattaisi katsella tarkemmin. Mutta sakko ei ole mukava asia. Ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä poliisille joka tuon pysäytyksen tekee voi vaikka purkaa pahaa mieltä sekä samalla tietenkin kertoa kuina monta tuomaria, isoa johtajaa sekä muita silmää tekeviä isolla Mersulla ajava henkilö sattuu tuntemaan. Eli sakoista on varmasti helppoa puhua ja sakottamista voidaan pitää pikkujuttuna, ennen kuin sellainen parin tuhannen euron pikavoitto ilmestyy omaan käteen. 

Ihmiset saattavat joskus suuttua. Saattaa olla että poliisi kohtaa työssään tilanteen, joka laukaisee väkivaltaisen reaktion. Eli hän saattaa kohdata henkilön, joka on esimerkiksi nöyryyttänyt sekä pelotellut tätä poliisia. Tiedämme siis että tilaisuus tekee varkaan. Samoin kun puhumme esimerkiksi juuri peitetehtävistä, jotka ovat tehokkaita tapoja selvittää erityisesti kansainvälisen rikollisuuden organisaatioita sekä yhteyksiä, niin silloin tietenkin poliisin joka noissa tehtävissä toimii pitäisi olla motivoitunut. Hänen pitää muistaa keitä nuo saman pöydän ympärillä olevat henkilöt ovat. Jos tuo asia unohtuu, niin seurauksena on pahimmillaan katastrofi. 

Kuitenkin nuo soluttautuvat poliisit ovat tehokkain tapa kartoittaa organisoitua rikollisuutta sekä sen yhteyksiä esimerkiksi julkiseen sanaan sekä muihin vastaaviin toimijoihin. Ja esimerkiksi Mafia voi kiristää henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vaikkapa pedofiliaan. Mafia voi myös myydä noita tietoja esimerkiksi jollekin vihamieliselle tiedustelupalvelulle. 

"Tapaus Epstein" on loistava esimerkki siitä, miten raha sekä valta saavat aikaan tilanteen, missä henkilö voi suoraan peitellä suuren luokan seksi- ja hyväksikäyttörikossarjaa. Voidaan sanoa että sellaiset pykälät joilla suojellaan lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä eivät ole asioita, jotka koskevat juuri Epsteinin kaltaisia miljonäärejä. He voivat helposti matkustaa maahan, jossa ei ole esimerkiksi tällaista rikollisuutta koskevia lakeja. Ja sitten harjoittaa tuota "taipumusta" täysin vapaasti. Ja juuri tällaiset henkilöt ovat tietenkin loistavia kohteita FSBn kaltaisten organisaatioiden harjoittamalle kiristykselle. 

 

Kuitenkin sanotaan että kun asioita viedään esimiesten ratkaistavaksi, niin esimies saattaa nähdä asiat toisin kuin alainen. Tai sitten esimiehelle kerrotaan asioita sillä tavalla, että alaisten toiminta näyttää puhtaalta väkivallalta. Kun sitten poliisiväkivallan kohteeksi joutuu esimerkiksi joku tunnettu toimittaja, bloggaaja tai muu julkisuuden henkilö, niin asia tietenkin saattaa muuttua siten, että se nähdään raakana tekona, ja silloin saattaa esimiehille tulla kiusaus vapauttaa alainen virasta, koska se on "kaikille" helpompi mahdollisuus. Poliisin pitää olla luotettava, jotta ihmiset uskaltavat kertoa sille esimerkiksi oudoista työtarjouksista. Yksi mätä eli lahjottu poliisi voi vaarantaa hyvin suuren ihmisjoukon turvallisuuden. Yksi kaupan työntekijä voi varastaa kaupasta tuhansien eurojen arvosta tavaraa. Ja yksi rikollinen vartija voi esimerkiksi ajaa suurenkin kaupan konkurssiin, jos hän estää asiakkaita tulemasta paikalle. 

Eikä kukaan koskaan tee omasta mielestään mitään väärää, jos hänet pidätetään. Kun henkilö pysäytetään kadulla reppu täynnä huumeita, niin silloin tietenkin pidättäjä on tehnyt jotain etnistä tai muuta profilointia. Kukaan ei koskaan ole toiminut siten, että joku toinen on ärsyyntynyt, ja jos nyt jossain penkillä sattuu istumaan joukko miehiä, jotka huutelevat kohteliaisuuksia ohikulijoille, niin silloin nuo ohikulkijat ovat tietenkin syypäitä kaikkeen, kun he olisivat voineet valita toisen reitin. Eli myös tällaiseen asenteeseen joskus voi törmätä kadulla käveltäessä. 

https://yle.fi/a/74-20209349

https://yle.fi/a/74-20209348

https://yle.fi/a/74-20214305

https://yle.fi/a/74-20215131

https://yle.fi/a/74-20214274