Vastaamon tietomurrosta ja arkaluonteisten papereiden säilyttämisestä.

Onko terapiapalvelu Vastaamon hakkeri Aleksanteri Kivimäki kadonnut vapaaehtoisesti? Vai onko hänet ehkä “pantu katoamaan”. Vastaamon jutussa Kivimäen käsiin päätyi paljon henkilökohtaista ja arkaluonteista tietoa sisältäviä asiakirjoja. Joten jos Kivimäki on kadonnut, niin itse olisin hänestä hyvin huolissani. Psykiatristen papereiden ja terapian yhteydessä saatujen tietojen kanssa pitäisi aina olla hiukan” varovainen. Kun ihminen kokee että hänen sisintään pilkataan, niin hän saattaa muuttua arvaamattomaksi. Eli joku voi kokea tarvetta tehdä pahaa Kivimäelle. Kivimäen olinpaikka ei ole hänen asianajajansa tiedossa. Mikä voi aiheuttaa syvää huolta. 

Tai sitten voi olla mahdollista, että Kivimäki ei sittenkään toiminut aivan yksin. Eli oliko joku Vastaamon työntekijä antanut Kivimäelle tuon serverin salasanan. Jos näin on, niin miten tuo hypoteettinen henkilö olisi löytänyt Kivimäen? Oliko joku esitellyt heidät toisilleen, vai olisivatko he sitten ehkä kohdanneet sosiaalisessa mediassa? Jos joku Vastaamon työntekijä on päättänyt käyttää saamiaan tietoja kiristämiseen, niin hän tietenkin tarvitsi jotain Kivimäen kaltaista lavastamaan tietomurron. Siis tuo henkilö ei olisi voinut suoraan kopioida palvelinten tietoja jonnekin nettiin. Tuo henkilö ei välttämättä olisi ollut terapeutti, vaan hän on voinut olla joku, jolla on muuten pääsy serverille. Oliko siis tuo serverin huono suojaus vahinko vai tahallinen teko? Palataan tuohon asiaan tekstin loppupuolella.  

Mutta onko esimerkiksi tapaukset joissa arkaluonteista tietoa sisältäviä arkistokaappeja on joutunut roskalavalle todella vahinkoja, vai onko huolimattomuus tahallisuutta?

Kun laatikkokaupalla salassa pidettävää tietoa lojuu jonkun vanhan baarin tiskillä, niin silloin on aivan pakko kysyä, että voiko tämä olla pelkkää sattumaa? Kun koululaisia sekä ilmeisesti myös henkilökuntaa koskevia arvioita varastoidaan, niin eikö ole olemassa mitään muuta tilaa kuin joku vanha baari, jossa sitten sälytetään ihmistä koskevia arkaluonteisia asiakirjoja. 

Jos tällaisessa vanhassa baarissa pidetään sellaisia asiakirjoja, joiden sisältö on arkaluonteista, niin onko ne mahdollisesti jätetty tahallaan pöydälle, jotta niitä voidaan sieltä käydä etsimässä. Tätä tapausta missä vanhasta baarista löytyy psykologin arvioita voidaan verrata sellaisiin tapauksiin, joissa esimerkiksi sairaaloiden papereita on päätynyt esimerkiksi roskalavalle. Jos esimerkiksi koko arkistokaappi sisältöineen päätyy jonnekin roskalavalle tai vanhaan baariin, niin eikö esimerkiksi muuttomiehille tule mieleen, että katsoo että nuo kaapit ovat tyhjiä. 

Joten onko noita papereita toimitettu lavoille tahallaan eli onko ajatuksena ehkä ollut jonkinlainen kiristys. Toisin sanoen miten noita papereita sitten käsitellään ylipäätään. Arkaluonteisia tietoja päätyy aina välillä tahoille, joille niitä ei ole tarkoitettu. Kun noita tapauksia sattuu, niin muistetaanko niistä aina tiedottaa niin sanottuja asianosaisia? Vai annetaanko asioiden olla, koska se saattaa vaarantaa sairaalan tai jonkun muun toimijan mainetta? Jos esimerkiksi tiettyjen lääkärintodistusten malleja löytyy jostain roskalavoilta, niin joku voi myös käyttää niitä esimerkiksi lääkärintodistusten väärentämiseen. 

Tuollaiset väärennetyt lääkärintodistukset voivat aiheuttaa aivan yhtä suurta vahinkoa, kuin aidot? Kun lääkärintodistuksia tai psykologin arvioita löytyy jostain, niin se merkitsee erittäin usein vaikeuksia jollekin. Lukeeko oikeastaan kukaan noita papereita? Vai luetaanko niistä vain otsikot? Tai ymmärtääkö tavallinen ihminen, joka ei noita papereita käsittele ainakaan päivittäin sitä, mitä niissä oikeasti lukee? Kun ihmisestä pyydetään jotain lausuntoja, ja jos tuon lausunnon antaja on vaikkapa psykiatri, niin silloin ainakin joskus ajatellaan, että kyseinen henkilö on oikeasti käyttäytynyt jotenkin epäilyttävästi. Ja psykiatrisista potilaista tai psykiatrilla käyvistä henkilöistä on ainakin joidenkin ihmisten silmissä sellainen kuva, että he ovat kaikki niin sanottuja namusetiä. 

Mieleen muuten tuli se, että antoiko joku Vastaamon työntekijä ehkä servereiden salasanat Aleksanteri Kivimäelle. 

Näistä tietoturvaloukkauksista voidaan sitten siirtyä siihen paljon puhuttuun Vastaamon tapaukseen. Vastaamon tapauksessa voidaan hyvin kysyä, että toimiko hakkeri Aleksanteri Kivimäki oikeasti aivan omasta aloitteestaan? Kivimäki oli saanut käsiinsä terapiaa tarjoavan konsulttiyhtiön Vastaamon servereiden salasanat, ja hän oli sitten niitä hyväksi käyttäen hankkinut tietoja, jotka ovat monelle henkilökohtaisia. Kivimäki sanoi että serveri oli suojattu niin sanotulla vakio tai oletus salasanalla. Onko jokaisessa serverissä sitten sama oletussalasana? 

Vai onko joku antanut Kivimäelle nuo kirjautumistiedot? Tuo joku voi olla kuka vain, joka saa serverin salasanat käyttöönsä. Jos jokaisessa serverissä on tehtaalla asetettu oletussalasana, niin silloin Kivimäki on saattanut saada sen joltain toiselta serveriltä. Tai sitten Kivimäki on ehkä löytänyt tuon salasanan sen haltijan pöydältä. Mutta miten Kivimäki on päässyt siihen työhuoneeseen, missä tuota salasanaa säilytetään, tai muuten saanut sen haltuunsa.  

Itse en kovin usein ole nähnyt servereitä, joilla olisi joku valmiiksi tehtaalla asetettu salasana, vaan noissa välineissä salasana asetetaan itse. Tietenkin salasana voi olla “123”-tyyppinen. Mutta serverit eivät aina hyväksy aivan kaikkein helpoimpia salasanoja. Jos asiaa ajatellaan niin, että joku Vastaamon työntekijä olisi myynyt noita tietoja, niin tietenkin hänen pitäisi jotenkin selittää se, miten nuo tiedot ovat päätyneet vääriin käsiin, eli yleiseen levitykseen jossain sosiaalisen median alustoille. Mikäli ajatellaan että joku Vastaamon oma työntekijä on myynyt noita tietoja, niin tietenkin hänen pitää silloin lavastaa jonkinlainen tietomurto, jotta nuo paperit saadaan siirrettyä Internetiin. 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6c81c2e4-7730-4d7a-8517-db2f244660c3

https://yle.fi/a/74-20242743

Tiedustelun merkitys nykyisessä sodassa on olennainen.

Yllä: Lockheed U-2

Pekka Toverin mukaan poliitikot eivät usein ymmärrä tiedustelun merkitystä. Tiedustelun eli vakoilun sekä vastavakoilun merkitys on siinä, että sen avulla etsitään valtion sisäisiä sekä ulkoisia uhkia, Ilman tiedustelua ei tykistö tiedä mihin se ampuu. Tai valtion johto ei tiedä millaisiin sotilaallisiin uhkiin sen pitää varautua. Mitään asevoimaa ei voida pitää loputtomiin valmiudessa. Mutta nykyinen sodankäynti korostaa yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta. Ja juuri tuo asia tekee strategisesta tiedustelusta erittäin olennaisen asian. 

Ilman tietoa siitä mitä välineitä vastapuoli aikoo käyttää, mitä joukkoja se aikoo lähettää ja mitkä ovat sen tavoitteet, on armeija pulassa. Esimerkiksi laskuvarjojoukkojen isku kannattaisi torjua niin, että noita joukkoja kuljettavat koneet ammutaan alas. Kyseisten joukkojen koulutus on erittäin hyvä, mutta esimerkiksi jopa huonosti koulutettu mies kykenee ampumaan nuo koneet alas IT tykeillä ja ohjuksilla. Siis noita joukkoja ei kannata päästää maahan asti. 

Eli sota ei ole mitään urheilua. Se on kilpailua siitä kumpi tuhoaa vastustajia tehokkaammin sekä siitä, kuka kykenee korvaamaan tappiot tehokkaimmin. Juuri noihin eliittijoukkoihin kohdistuvat tappiot ovat vaikeimpia korvattavia. Joukkojen koulutus kestää pitkään. Niihin kuuluvien pitää olla motivoituneita sekä pitää huolta kunnostaan. Sekä tietenkin osattava käyttää uusimpia varusteita. Mikään 6 viikkoa koulutettu mies ei ole samantasoinen kuin 2-3 vuotta koulutettu laskuvarjojääkäri. Eli pelkkä määrä ei riitä korvaamaan tappioita. Korvaavan kaluston sekä miesten pitää olla samalla tasolla kuin niiden jotka on menetetty rintamalla tai taistelussa rintaman takana. 

Tiedustelupalvelun tehtävä on hankkia tietoa vastustajan toiminnasta. Ja jos ajatellaan esimerkiksi sotilaallista toimintaa, niin monissa tapauksissa se, mitä vastapuoli ei halua muille kertoa on se, mikä pitäisi saada selville. Vastapuoli voi vakuutella rauhan tahtoaan, Ja kirjoitella alle mitä tahansa sopimuksia. Jos vastapuolena on Venäjä, niin Venäjä on valtava alue. Siis vaikka emme näkisi joukkojen keskityksiä rajan läheisyydessä, niin nuo joukot voivat valmistautumassa Siperiassa. Tuolta kaukaa ne voidaan tuoda alueelle joko rautateitse. Tai sitten ilmasiltaa käyttäen. 

Strategiset kuljetuslentokoneet voivat kuljettaa miehiä sekä jopa raskaita varusteita tuhansien kilometrien matkan. Tässä tapauksessa ei riitä, että suomalaiset ja muut NATO-joukot istuskelevat Suomen rajalla ja kiikaroivat vastustajien toimintaa. Ilman pitkälle vastapuolen alueelle ulottuvaa tiedustelua voidaan maassamme olevat joukot kohdata hyvinkin suuria tappioita, jos vihollinen pääsee yllättämään. 

Nykyaikaisten hybrdiuhkien aikaan ei hyökkäys välttämättä ala maan rajojen ulkopuolelta. Vastapuoli saattaa rekrytoida paikallisia rikollisia toimimaan omaksi hyödykseen. Sähköverkon vahingoittaminen, kansanedustajiin kohdistuva uhkailu sekä monet muut ilkeät asiat saattavat olla sellaisia, että niitä ei ehkä välttämättä osata tai haluta suoraan yhdistää esimerkiksi Venäjään. Kun tekijöinä on paikallisia tai kolmannesta maasta kotoisin olevia palkkasotureita, niin silloin voi Kremlin johto selvitä ilman, että sitä edes osataan epäillä näistä teoista. 

Tiedustelun ongelma on siinä, että ollakseen tehokas, sen pitää pystyä keräämään tietoa myös silloin, jos tekijöinä on oman maan kansalaisia. Tiedustelu perustuu pitkälti niin sanottuun laittomaan tiedonhankintaan. Ilman tuota tietoa ei varautuminen sekä uhilta suojautuminen ole mahdollista. Ilman taktista tiedustelutietoa eivät asevoimat  kykene iskemään tarkasti viholliseen. 

Tiedustelun tarkoitus on auttaa valtiota varautumaan uhkaan, mikä siihen ehkä kohdistuu. Tiedustelun toimialat ovat sotilastiedustelu, mikä tarkoittaa sitä, että hankitaan tietoa vastapuolen aseistuksesta, tuki-infrastruktuurista sekä mahdollisesti myös joukkojen keskittämisestä. Poliittisen tiedustelun tarkoitus on analysoida sitä, että luodaanko esimerkiksi rajan takana sellaista tahtotilaa, jossa hyökkäys pienempään naapurimaahan on mahdollinen. 

Vihollisen informaatio-operaatiot voivat antaa erittäin tarkan kuvan siitä, mikä on vihollisen heikkous. Siis jos ajattelemme että “siitä puhe, mistä puute”, niin tietenkin vastapuolella on intressi saada esimerkiksi tekoälyn kehitys loppumaan.Strategisen tiedustelun tarkoitus on siis havaita mahdollinen vihamielinen toiminta sekä välineet, joita siihen on varattu. Nykyaikaisen sodankäynnin silmiinpistävä piirre on nopeasti kehittyvät tilanteet. 

Eli strateginen kuljetuskalusto tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi nopeasti liikuteltavia ohjuksia voidaan nopeasti siirtää rajan tuntumaan. Samoin laskuvarjojoukkoja voidaan koota periaatteessa jopa tuhansien kilometrien päässä niiden kohteesta, ja nuo joukot voidaan pahimmassa tapauksessa havaita vasta, kun laskuvarjodivisioonan etjoukko hyppää koneesta ulos. Tuolloin voi reagointi olla muutamasta minuutista kiinni. Pahimmillaan tuo hyppy tapahtuu jonkun ilmavoimien tukikohdan päällä. Ja nopeasti alueelle siirrettävät ohjukset ja dronet voivat aiheuttaa hyvin pahoja tappioita.  

Periaatteessa Iskander ohjukset voidaan siirtää esimerkiksi Sortavalan, Viipurin ja Murmanskin lentokentiille Il-76 kuljetuskoneilla. Ne voidaan ajaa kentälle, ja sitten 500 kilometriä kantavat taktiset ohjukset voidaan saman tien laukasta. Sekä Tampere että Helsinki ja Turku ja myös Pori ovat merkittävistä lentokentistä Viipurista laukaistavien Iskanderien toimintasäteen sisällä. Ja jos osa noista ohjuksista laukaistaan Murmanskista, niin näin saadaan aikaan peittoalue, joka peittää käytännössä koko Suomen. Tällaiseen toimintaan pitää aina varautua. Kun ohjukset ovat matkalla, niin niitä ei enää sitten voida muuten torjua, kuin IT- ohjuksilla. 

Juuri tuo sodankäyntitapa jossa sotaa käydään pitkältä rintaman takaa  luo tarpeen myös tehdä iskuja pitkälle. Nykyiset nopeasti liikuteltavat asejärjestelmät kuten Iskander ovat erittäin vaikeasti löydettävissä. joten periaatteessa iskut kannattaa suunnata tehtaaseen, joka valmistaa noita ohjuksia. Ongelma on siinä, että nuo ohjukset saatetaan valmistaa jopa tuhansien kilometrien päässä sieltä, missä niitä  

Sodankäynnin muuttuessa pitää uusiin uhkakuviin pystyä vastaamaan. Jos niihin ei pystytä vastaamaan, niin seuraukset ovat oman valtion muuttuminen raunioiksi. Kun teemme päätöksiä, niin meidän pitää muistaa kokonaiskuva. Meillä voi olla omia arvojamme, meillä voi olla laki, mutta samalla meidän pitää muistella sitä, että maailmassa on toimijoita, joille sopimukset ja lakikirjat ovat pelkkää vessapaperia. Jos luotamme sokeasti siihen, että vastapuoli noudattaa sopimuksia, niin olemme sitten pahasti vipuun. 

Vaikka meillä olisi erilaisia Open skies sopimuksia, niin noiden sopimusten ongelma on aina niiden valvonnassa. Jos esimerkiksi ylilento pitää ilmoittaa esimerkiksi kolme tuntia ennen lentoa, niin ohjukset voidaan siirtää pois silmistä esimerkiksi kuljetuslentokoneisiin, jotka nostavat nuo ohjukset taivaalle. Eli tuolla tavalla voidaan ohjuksia siirtää pois tarkastajien silmistä. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä tiedustelun kanssa. Kun halutaan luotettavaa sekä käyttökelpoista tietoa vastapuolen toiminnasta, niin ainoa keino on suorittaa sitä oikeaa vakoilua. 

Miksi asioista tiedotetaan pienin palasin?

Espoossa poliisi käytti etälamautinta erääseen kehitysvammaiseen henkilöön, joka kuoli tuon lamauttimen käytön aiheuttamaan vammaan. Miksi asiasta kertovassa jutussa ei heti aluksi mainittu tätä asiaa? Espoon Rinnekodissa asuva ilmeisesti noin 50 vuotias henkilö oli aiheuttanut häiriötä, ja yksikköön oli kutsuttu virkavalta hätiin. 

Sitten pihalla poliisi oli päättänyt käyttää kehitysvammaiseen häiriön aiheuttajaan etälamautinta, ja seurauksena kyseinen henkilö oli kuollut. Kun tuota tapausta arvioidaan, niin professorin mukaan poliisi voi käyttää etälamaajaa myös kehitysvammaiseen, joka vaarantaa joko poliisin tai sivullisten turvallisuutta. Mutta siis oliko tuolla pihalla silloin joku toinen, jonka turvallisuutta poliisin piti suojella. Vai oliko poliisi ehkä sitten kokenut tuon kehitysvammaisen henkilön jotenkin vaarantavan heidän tai hänen omaa  turvallisuuttaan. 

Siis oletettavasti poliiseja oli tuossa tilanteessa kaksi, vaikka nykyään ilmeisesti on tullut tavaksi partioida yksin. Siis tietenkin kun tapauksesta tehdään tutkinta, niin siinä käydään läpi se, mitä tuossa hätäpuhelussa oli sanottu. Oliko poliisilla tiedossa se, että epäilty on kehitysvammainen? Tuon kuolleen henkilön lähiomainen oli ollut aikaisemmin huolissaan omaisestaan, joka oli ollut rauhaton sekä puhunut puhelimessa sekavia. Mutta siis sekavuuteen pitäisi varmaan suhtautua vakavasti.

 “Noin 50-vuotias kehitysvammainen mies oli käyttäytynyt epätyypillisesti ja puhunut omaiselleen puhelimessa sekavasti. Mies ei kuitenkaan vaikuttanut omaisen mielestä aggressiiviselta.” (YLE)

“Onko oikein, että poliisi käyttää etälamautinta kehitysvammaiseen?”(YLE)

“– Kyllä poliisi voi käyttää etälamautinta myös kehitysvammaiseen henkilöön mutta viimesijaisena keinona, toteaa rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen.”(YLE)

“Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki sanoi eilen Ylen A-studiossa, että poliisi ei käytä etälamautinta lapsiin, vanhuksiin ja raskaana oleviin naisiin.” (YLE)

Voidaan kuitenkin sanoa, että hämärässä tai muuten huonossa näkyvyydessä voi olla vaikeaa todeta, että minkä ikäinen henkilö on, tai onko hän ehkä mahdollisesti vanhus tai raskaana. Jos kädessä on esine, joka muistuttaa esimerkiksi ampuma-asetta, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että vaihtoehdot voivat olla vähissä. Jos poliisi ampuu luodin henkilöön, niin joku melko varmasti kuolee. Jos poliisi käyttää etälamautinta, niin vammautumisen riski on pienempi. Mutta jos hän odottaa hiukan liian kauan tai tekee hätiköiden päätöksen, niin seuraavaksi edessä on jonkun henkilön vammautuminen. 

“Rinnekodit kertoo tiedotteessaan selvittävänsä nyt tapahtumienkulkua osaltaan ennen poliisitehtävää ja sen aikana. Rinnekodit tiedottaa asiasta lisää, kun selvitys tapahtumienkulusta on riittävän pitkällä.” (YLE)

“Poliisi kertoi tiistaina käyttäneensä etälamautinta poliisitehtävän yhteydessä perjantaiyönä 14. elokuuta. Poliisin mukaan henkilö käyttäytyi aggressiivisesti ja paikalla olleita kohtaan.”(YLE)

Henkilöstö oli soittanut poliisille saman henkilön aggressiivisen käytöksen takia jo aiemmin torstaina. Perjantaina aamuyöllä miehen väkivaltainen käytös oli jatkunut.”(YLE) 

“Rinnekodin henkilöstö soitti hätäkeskukseen myös perjantaina, koska sama henkilö käyttäytyi aggressiivisesti.” (YLE)

Miksi henkilön käytös oli aggressiivinen? Samoin herää mielenkiintoinen kysymys siitä, että keitä muita tuon Rinnekodin asumisyksikön pihalla oli? Jos henkilökuntaa ei ollut paikalla, niin olivatko Rinnekodin asukkaat ehkä olleet grillaamassa pihalla? Jos henkilökunta totesi jo aikaisemmin miehen käyttäytyneen väkivaltaisesti, niin miksi he eivät soittaneet esimerkiksi hänelle kyytiä jonnekin psykiatrian päivystykseen? 

Tuota miestä oli käyty edellisenä päivänä rauhoittamassa poliisin toimesta. Ja sitten toisen kerran tuo henkilö oli sitten saanut osuman etälamauttimesta. Voidaan olettaa että tuo henkilö oli saanut päävamman tuossa tapauksessa, kun hän oli kaatunut. Usein kehitysvammaisilla on kommunikaatiovaikeuksia. Jos he kohtaavat jotain kuormittavia tai uhkaavia tilanteita, niin kehitysvammainen saattaa menettää täysin puhekykynsä. Tai hän saattaa suistua täysin raiteiltaan. Mutta mikä sitten on se paljon puhuttu kuormittava tilanne? 

Onko se ehkä joku konflikti hoitajien tai toisten asukkaiden kanssa? Tai onko tuo konflikti ehkä tapahtunut asukkaan ja jonkun ulkopuolisen välillä? Ja tietenkin on tärkeää selvittää, että onko tuo konflikti väärinkäsitys tai niin sanottu riita. Eli myös väärinkäsitys voi aiheuttaa stressiä. Mutta aina on mahdollista, että taustalla on aito riita. Tai tietenkin esimerkiksi joku häiriö-soitto voi aiheuttaa tuollaista kuormitusta. Joten aina on mahdollista, että joku ulkopuolinen on huudellut tuolle uhrille yms. Mutta sitten tietenkin voidaan aina kysyä, että miksi tuon käytöksen syytä ei lähdetty selvittämään? 

https://yle.fi/a/74-20241792

https://yle.fi/a/74-20241855

https://yle.fi/a/74-20241832

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/pkpH0ooqm9

Siis onko poliisin aseenkäyttö muuttunut?

Heti aluksi sanon sen, että mallioppiminen on ollut asia, jonka takia näemme lapsissa itsemme. Samoin se millä tavalla poliisi on esiintynyt nuorten edessä paljastuu, kun seuraava poliisien sukupolvi saapuu virkaan. Eli mallioppimisen äärimmäinen malli on niin sanottu “Lucifer efekti”. Tuo efekti tarkoittaa sitä, että jos lasta on esimerkiksi pahoinpidelty kotonaan, niin kun hän itse muuttuu perheen pääksi, niin hän kuvittelee että kotiväkivalta on oikeutettua, koska sitä on käytetty häntä itseään vastaan. Samoin se miten poliisi on käyttäytynyt yksilöä kohtaan ilmenee viimeistään silloin, jos tuo yksilö päätyy poliisin virkaan. Eli poliisina toimiessaan ihminen toimii muita kohtaan siten, kuin poliisi on häntä kohtaan toiminut. Siis näinkö poliisi on käyttäytynyt tuota poliisia kohtaan, joka osoittaa autoonsa “tunkeutuvaa” henkilöä aseella silmien väliin. 

No niin Tampereella aseella toista osoittanut poliisi oli liikennevalvonta tehtävissä. Ilmeisesti hänet on siirretty toisiin tehtäviin. Hän ei ollut kyttäämässä MC-miehiä. Eli toisin sanoen hän oli ilmeisesti valvomassa ajonopeuksia. Kun joku sivullinen oli vetänyt oven auki, niin poliisi oli tähdännyt tätä henkilöä pistoolilla keskelle otsaa. Sekä Tuusulassa, että Tampereella oli autossa yksi poliisi. Yksi syistä miksi partiossa on aina ollut kaksi henkilöä on se, että kahta poliisia on vaikeampi lahjoa. Toinen syy on se, että jos toiselta mieheltä palaa hermot, niin toinen voi ehkä tulla väliin. 

Sekä sanonut sanoja, joita ei ehk olettaisi poliisin suusta kuulevan. Tässä sitten Espoossa oli poliisi käyttänyt etälamaajaa, ja 5000 voltin sähköisku oli surmannut tuon voimankäytön kohteen. Joten miten tällainen asia on päässyt tapahtumaan? Onko poliisin toimenkuva muuttunut siten, että aseita ja voimaa käytetään yhä herkemmin, ja jos käytetään niin miksi sitä käytetään? 

Onko maamme muuttunut niin paljon siitä, kun itse olin nuori? Vai onko ehkä joku asia kuten kovien rikosten korostaminen tehnyt sellaista jälkeä, että poliisi vetää aseen yhä useammin esille? Kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka jokaisen suomalaisen tulisi saada kaappiin oma reserviläis rynnäkkökivääri, niin silloin unohdetaan se, että osa ihmisistä vain ei halua tai osaa käyttää asetta, kuten sitä pitäisi käyttää. Aseet ovat välineitä, joiden omistajalta pitäisi ainakin vaatia tiettyä asennetta esimerkiksi päihteisiin. Ja väärissä käsissä esimerkiksi reserviläis harrastukseen  tarkoitettu ase muuttuu käteväksi auktoriteetiksi. Poliisin oman auktoriteetin pitäisi perustua laitoksen auktoriteettiin, sekä siihen että hän on valtion edustaja. Siis henkilökohtaisia asioita ei pitäisi hoitaa poliisin puvussa. Mutta poliisi ei ole eri ihminen virassa ja viran ulkopuolella. 

Mutta miten tämä vaikuttaa poliisiin? Poliisi siis ei voi lähteä siitä, että jos jossain on ase, niin henkilö jolla tuo ase on, ei sitä voisi käyttää myös väärin. Mutta siis onko tällaisella asialla sitten mitään tekemistä poliisin voimankäytön kanssa? Siis lähteekö poliisin kouluttaja siitä, että vastassa on automaattisesti henkilö, jolla on ase sekä huumeita veressä? Ja toisaalta jos tuollaisessa tilanteessa tehdään virhearvio, niin seuraukset voivat olla kamalia. Kun nuori poliisi lähtee partioon, niin hänelle tietenkin pitää kertoa riskeistä, joita hän ehkä tulee kohtaamaan. Ja joka kerran jokaisen poliisin oli hän nuori tai vanha pitäisi saada tukea omaan työhönsä. 

Poliisit voivat suojella partiokaveriaan tilanteessa, joka on karannut jotenkin käsistä. Välillä siis myös poliisilta palaa pinna. Kun poliisi on yksin epäillyn kanssa, niin silloin ei ainakaan tule kukaan väliin jos pinna sattuu palamaan. Mutta siis jos poliisi sattuu tulemaan yöllä vastaan, niin ainakin itse kokisin turvallisemmaksi sen, että siellä olisi joku toinen poliisi. Jos joudun pimeällä kujalla kahdestaan poliisin kanssa, tai tilanteeseen missä poliisi käskyttää minut maahan, niin jos olisin kahden jonkun poliisin kanssa, niin silloin pelottaisi vielä enemmän. Poliisi voi suojella toista poliisia, mutta jos hän ampuu jonkun tai potkii epäillyn, niin hän voi silloin kyllä itse keksiä verukkeita toiminnalleen. Jos toinen poliisi on paikalla, niin silloin ainakin on mahdollista, että toinen poliisi rauhoittaa tilanteen. Jos pidätetty kuolee tuollaisessa tilanteessa, niin se miten paljon syytteitä poliisi saa ei häntä enää lohduta. Ja jos joku nappaa esimerkiksi poliisin aseen tilanteessa, jossa hän on tullut yksin ehkä hälytykseen, niin se että asiasta kirjoitetaan lehteen tai kehitetään ajatuksia siitä, kuinka partiokaveri olisi ehkä suojellut tuota poliisia ei tuo asetta takaisin. Ja tietenkin yksin liikkuva poliisi on helpommin lahjottavissa kuin kaksi. 

Mutta jos tuo perehdytys annetaan väärin, niin silloin ihmisen mieli ikään kuin virittyy näkemään aseita lähes jokaisen mummon käsilaukussa, ja tietenkin jokaisen ihmisen vaatteissa voi olla siis joku automaattipistooli. Kun poliisi lähtee partioon niin hänellä on tietyt toimintavelvoitteet, eli yksi niistä on se, että hänen tulee suojella sivullisia. Poliiseja on lähes aina kaksi, ja heillä on tietyt toimintavälineet. Näiden välineiden tehtävä on tehdä antautumisesta sellaista, että se ei ole noloa, tai esiintymishaluinen alkoholisti ei koe menettävänsä kasvojaan tuossa tilanteessa. Mutta siis jos poliisi on yksin, niin se laskee tietenkin henkilön kynnystä tehdä vastarintaa. Jos nuori poliisi jätetään asemalle, koska vanhempi poliisi ei häntä halua mukaansa, niin se on valtava pettymys. Jos toinen odottaa ulkona, kun toinen menee hoitamaan hälytystä, niin silloin ei kyllä kyseessä ole mikään ainakaan lähtökohtaisesti ohjesääntöön tai turvallisuusnäkökohtiin perustuva toiminta. 

Lähtökohtaisesti partiossa on siis kaksi poliisia, vaikka yks voisi ehkä selvittää suurimman osan tavallisista tehtävistä. Mutta jos pahin tapahtuu, niin yksi liikkuva poliisi on ehkä avuton. Mutta sitten kun puhutaan etälamaajista, niin tarkoitus on ollut se, että etälamaajaa käytetään silloin, kun kyynelkaasu ei enää riitä. Jos vaihtoehtona on ampuma-ase, pamppu tai mahdollisesti karatepotku, niin kuitenkin etälamauttimen käyttöä voidaan pitää ehkä noita vaihtoehtoja parempana voimankäyttö mallina. Mekaaniset välineet kuten pamppu voivat aiheuttaa vakavia sisäelinvaurioita sekä murtaa luita. 

Pahimmillaan seurauksena on aivovaurio. Mutta jos etälamautinta käytetään sydänvikaista henkilöä vastaan, niin tuo neuromuskulaarinen lukitsija voi saada sydämen pettämään. Mutta siis houkutteleeko tuo etälamaaaja poliisia käyttämään voimaa entistä herkemmin? Vai onko jossain muualla ollut syy tähän ilmeisesti hyvin ikävällä tavalla esiin tulleeseen poliisin voimankäyttöön? Onko se että poliisin toimintaa on kommentoitu aikaisemmin sellaisella asenteella, että kaikki mitä poliisi tekee on oikein saanut aikaan asenteen, että aseet vedetään helpommin esille, ja niitä käytetään entistä helpommin. 

Ja kun jo lapsena ihminen saa sellaisen käsityksen, että pelkkä epäilyttävä käytös ikään kuin oikeuttaa virkavaltaa käyttämään aseita, niin tietenkin tuo asia saattaa vaikuttaa poliisimiehen asenteeseen. Samoin ihminen käyttäytyy siten, kuin muut ovat häntä itseään kohtaan käyttäytyneet. Eli omalla esimerkillään poliisi vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä tuon laitoksen palvelukseen tulee. Jos poliisi opettaa muille, että “painu V***” on se tapa millä poliisi kehottaa ihmisiä olemaan häiritsemättä heidän työtään. Samoin jos jokaisessa tehtävässä on ase esillä, sillä osoitellaan toisia silmien väliin, ja lopulta ainoa asia mikä kiinnostaa, on se, että koska partio on valmis seuraavaan tehtävään, niin varmaan seuraavaksi tuo asenne sitten aiheuttaa tilanteita, joissa poliisi muuttuu ikään kuin väkivaltaiseksi. 

https://yle.fi/a/74-20241565

https://yle.fi/a/74-20241613

https://yle.fi/a/74-20241570

https://yle.fi/a/74-20241657

Kun Trump on pomo, niin hän tekee päätökset.

Trumpin hallinto lähetti kyselyn NATO-liittolaisten lojaalisuudesta. Tutkijan mukaan lojaalisuus kysely on röyhkeä teko. Mutta samalla voimme sanoa, että tutkijat eivät tee päätöksiä missään asioissa. Joten miksi meidän maamme poliitikot eivät ole sanoneet mitään näistä asioista? Poliittinen johto on asia, minkä merkitystä korostetaan jatkuvasti. Eli kuten varmaan jokainen meistä on lukenut, niin maassamme vaaleilla valitut poliitikot ovat niitä, joilla on todellinen päätösvalta. Mutta missä sitten heidän kommenttinsa näihin USAn tai Trumpin hallinnon vaatimiin lojaalisuus kyselyihin on? 

Tutkijat joutuvat siis selittelemään sitä, että tuo kysely on heidän mielestään röyhkeää, mutta samalla ne jotka ovat vallan kahvassa ja tekevät oikeasti päätöksiä ovat kumman hiljaa. Eli mitä yhden tutkijan mielipiteillä on vaikutusta, jos kukaan päätöksentekijä ei niihin mitään kommentteja viitsi laittaa. Demokratiaan kuuluu se, että kansanedustajat sekä presidentti tekevät päätöksiä ja johtavat valtiota. Mutta siis jos heidän mielestään tutkijoiden tehtävänä on miellyttää heitä, sekä heidän tukiryhmäänsä kuuluvia, niin silloin tutkimuksella ei ole mitään merkitystä. 

Tutkijan tehtävä on tuottaa tietoa, tai käsitellä tietoa jota voidaan soveltaa päätöksenteossa. Eli jos ajattelemme asioista näin, niin tutkijan pitää kirjoittaa todenmukaisia raportteja. Se käyttääkö kansanedustaja tai presidentti noita raportteja hyväkseen päätöksenteon tukena on tietenkin kansanedustajan sekä presidentin oma asia. Mutta siis kun presidentti käyttää valtaa, niin hän voi sitten suoraan ympäröidä itsensä miehillä, joiden näkökanta sopii hänelle itselleen.  Johtaja voi aina valita sellaisia asiantuntijoita, joiden mielipiteet käyvät yksiin hänen oman ajatusmaailmansa kanssa. 

Eli jos tutkija tekee virheen, niin hänen virheensä on anteeksiantamaton. Kun johtaja seuraa tutkimusta, ja tekee loistavat voitot. Niin silloin johtaja on upea. Tutkijan työ on siis asia, josta huomioidaan vain epäonnistumiset. Jos johtaja tekee virheitä, niin syy on aina alaisten. Väärää tietoa sisältävä raportti on aina se, joka aiheuttaa väärän päätöksen. Jos johtaja tekee voittoa, niin hän on etevä johtaja, jolla on loistava vaisto. Ja mitä sillä on väliä, mitä katapultteja laivasto nyt sattuu käyttämään, ellei itse satu olemaan tuolla laivalla? Jos itse istun mukavassa toimistossa muutaman tuhannen kilometrin päässä, niin se mikä katapultti mitäkin konetta kuljettaa tai miten aluksen vessa nyt sattuu toimimaan ei varmaan itseeni paljon vaikuttaisi. 

Trump on demokraattisesti valittu presidentti, joka voi tehdä omalla vallallaan mitä hän sattuu haluamaan. Viimeksi hän määräsi laivaston vaihtamaan lentotukialusten sähköiset katapultit höyrykatapultteihin sekä sähköä käyttävät hissit hydraulisiin. Syy miksi tämä asia nyt sitten vaikuttaa erittäin ikävältä on se, että vaikka höyryvoimaa käyttävä katapultti on koeteltu väline, niin yksi pieni vuoto sen putkessa voi aiheuttaa tuon katapultin toimintakyvyttömyyden. 

Höyrykatapultti on väline, jossa korkeapaineinen höyry työntää mäntää eteenpäin. Ja tuo mäntä vetää lentokonetta eteenpäin. Samoin pieni vuoto voi tehdä hydraulisista järjestelmistä kyvyttömiä toimimaan.  Korkeapaineinen tulistettu höyry voi aiheuttaa palovammoja. Joten sen takia tuosta välineestä on haluttu eroon. Sähkömagneettiset katapultit ovat olleet esimerkiksi kiinalaisten lentotukialusten suunnittelun lähtökohtia. Mutta kuten tiedämme, niin Trump suhtautuu uuteen teknologiaan kriittisesti tai kielteisesti. Samoin hän suhtautuu kritiikkiin yhtä kielteisesti. Trumpille kritiikki on merkki lojaalisuuden puutteesta. Kun hän on johtaja, niin hän tekee päätökset. Ja muiden on vain hyväksyttävä tuo päätös. 

Juuri tällaiset valtaoikeudet tekevät asioista mutkikkaan. Entä jos eräs mielenkiintoinen  skenaario pääsee toteutumaan. CIA teki joskus vuosia sitten mallin, jossa KGB yrittää saada miehensä USAn presidentiksi. Eli tuossa toimintamallissa KGBn agentti pääsee USAn presidentiksi, ja hän erottaa esimerkiksi aselajineuvoston? Mitä jos presidentin toimien voidaan katsoa vahingoittavan kansallista etua tai kansallista turvallisuutta. Siis USA ei ole ainoa maailman maa, jossa KGB voisi ajaa omaa miestään presidentiksi. Ja tuollainen presidentti voisi romuttaa melko paljon erilaisia asioita. 

Se että hänellä on oikeus presidenttinä päättää upseerien ja miesten tulevaisuudesta asevoimissa, on oikeus jota hän käyttää. Hän siis oikeastaan osoittaa valtaansa määräämällä laivaston höyrykatapultit takaisin, vaikka tuota päätöstä ovat ainakin Pentagon sekä monet asiantuntijat kritisoineet. Se miksi Trump vaatii noita asioita saattaa olla hänen mielestään osoitus siitä, että hän ei anna apulaistensa tai alaistensa komennella itseään. Trumpin näkemyksen mukaan hän osoittaa alaisilleen kaapin paikkaa, kun hän tekee vastoin heidän kehotuksiaan. Eli kun hän on pomo, niin hänen ei tarvitse kuunnella ketään. 

“Trump vaatii, että rakenteilla olevan USS Doris Millerin katapultti järjestelmä muutetaan höyrykäyttöiseksi jo lähes 10 vuotta käytössä olleen elektromagneettisen järjestelmän sijaan.” (YLE, Trump vaatii USA:n lentotukialusten palaavan höyryaikaan – asiantuntijat raivoissaan)

Trumpin päätöstä tai määräystä on kritisoitu lähes joka taholla. Mutta tietenkin presidentti Trump käyttää päätösvaltaa kaikissa asevoimia koskevissa päätöksissä. Hormuzin salmessa partioiva lentotukialus USS Abraham Lincoln on tällä hetkellä ollut lähes 300 vuorokautta merellä. Ainakin yksi sotilas on hypännyt laivasta mereen. Ja pelastusliivien takia hänet saatiin ylös alle tunnissa, mutta tuo asia kertoo heikentyneestä motivaatiosta.  Ahtaassa tilassa, ja stressaavassa ympäristössä alkavat ristiriidat kärjistyä. 

Vaikka alusten miehistöt valitaan tarkasti, niin ennemmin tai myöhemmin ilmapiiri aluksen sisällä alkaa myrkyttyä. Kun miehistö elää tietyn ajan siten, että he luopuvat omasta yksityisyydestään sekä lähellä toisiaan. niin lopulta jossain syntyy henkilökemioiden välisiä jännitteitä. Ja sitten tuo jännite saattaa purkautua erittäin ikävällä tavalla. 

Joskus nuori henkilö yksinkertaisesti unohtaa sen, että hän on esimies. Ja sitten hän saattaa esimerkiksi käskeä toista vaihtamaan paikkaa. Tuo saattaa olla pieni asia, mutta jos sitä tehdään liian usein, niin se saattaa padottaa vihaa. Eli tuohon samaan sarjaan kuuluu tietenkin alaisten kanssa seurustelu. Kun alainen on viehättävä henkilö, niin esimies saattaa muuttua liian tuttavalliseksi. Tai sitten hän saattaa ohittaa aliupseerin tai toisen upseeri-alaisensa käskynanto ketjussa tai muuten nolata toista muiden edessä. Mutta siis nuo ovat ongelmia jotka tapahtuvat laivalla, eikä niitä kukaan laivan ulkopuolinen pääse näkemään. Pienistä puroista kuitenkin kasvaa suuret joet. 

Eli pahimmillaan ajattelematon teko saattaa aiheuttaa henkilön muuttumisen aaveeksi. Hänet saatetaan poistaa yhteisöstä pienen yhteenoton takia. Eli kun joku juoru lähtee liikkeelle, niin silloin se saattaa saada suhteettomat mittasuhteet. Ja tietenkin suljetussa ympäristössä ihmiset seuraavat toisiaan uudella tavalla. Jos joku on muutaman sekunnin pidempään suihkussa kuin toinen, tai toinen läikyttää kahvia toisen puvulle, niin silloin seuraukset voivat muuttua arvaamattomiksi. Eli tarina lentää ja kasku kiertää. Kun laivalla on paljon nuoria, joilla on vähän elämänkokemusta, heistä monet ovat ensimmäistä kertaa pidempään poissa kotoa, mikä tietenkin lisää jännitystä. Sotaan liittyy aina vammautumisen tai kuoleman vaara. Jos yksikin Shahed lennokki osuu kanteen, niin se voi aiheuttaa kuoleman. Jos tuo lennokki osuu katapultin putkeen, niin silloin katapultti on poissa pelistä. 

Ja varsinkin stressin yhteydessä se, että upseeri käy kiinni johonkin nappiin saatetaan tulkita siten, että alainen ei ole osannut tehtäviään. Tai että alainen on jopa vaarantanut koko aluksen turvallisuuden. Stressaavassa taistelutilanteessa hälytys saattaa tulla sekunnin kuluttua, ja jos joku asia tulkitaan merkiksi osaamattomuudesta, niin se saattaa aiheuttaa syyllistämistä sekä aluksella että myös kotona. Noissa tapauksissa saattavat ikävät juorut lähteä liikkeelle, ja sitten tuo ehkä hyvinkin viaton asia alkaa paisua. Aletaan kertoilla usein valheellisia tarinoita suhteilla saadusta työpaikasta. Ja lopulta nuori joutuu kestämättömään paniikkiin. 

Kun Trump kohauttaa olkapäitään näille asioille, niin hän varmaan osoittaa omasta mielestään johtajuutta. Hän on itse hyväksynyt Hegsethin toiminnan. Eli todellisuudessa mies joka puhdistaa asevoimia on Trump itse. Trumpin mielestä tietenkin esimerkiksi lentotukialusten miehistöjen olisi pitänyt tietää, mihin he ryhtyivät, kun he solmivat sopimuksen, mikä vei heidät Hormuzin salmeen. Nuo miehistöt saavat tietenkin palkkaa siitä, mitä he tekevät. Joten Trumpin ei omasta mielestään tarvitse kommentoida näitäkään asioita. Hän voi jatkaa laivojen meripäiviä mielensä mukaan. 

https://www.twz.com/sea/bringing-back-steam-catapults-on-carriers-is-a-huge-risk

https://yle.fi/a/74-20241009

https://yle.fi/a/74-20241252

https://yle.fi/a/74-20241193

Voidaanko vaalitulos syrjäyttää?

Periaatteessa presidenttiä ei rajoita mikään siinä asiassa, kun hän nimittää hallitustunnustelijan. Perinteisesti tämä hallitustunnustelija on vaalit voittaneesta puolueesta. Mutta siis tämän säännön ohittaminen on erittäin helppoa. Muiden puolueiden pitää vain pysyä poissa yhteistyöstä eniten ääniä saaneen, eli vaalit voittaneen puolueen kanssa. Niin sitten voidaan suoraan ajatella, että joku vähemmän ääniä saaneista puolueista olisi hallituksen muodostajan asemassa. Tuolloin vaaleissa eniten ääniä saanut puolue voidaan sulkea pois hallitusyhteistyöstä yksinkertaisesti kieltäytymällä tuosta koalitiosta. Ja vaikka puolue olisi voittanut vaalit, niin jos se ei saa enemmistöä taakseen, niin se ei kykene muodostamaan hallitusta. 

Juuri tällainen etukäteen tapahtuva puolueen poissulkeminen tai eristäminen politiikasta on saanut esimerkiksi äärioikeistolaisten puolueiden suosion kasvamaan. Oppositiosta tai jostain nurkasta on helppoa kertoa miten vääriä asioita hallitus tekee. Ja kun oma sanoma perustuu ismeihin, eli poliittisiin iskulauseisiin, niin ihmiset näkevät nuo äärioikeiston puolueet mahdollisuutena. Kun asiat sanotaan selvästi niin se vetoaa ihmisiin. Ihmiset pitävät suorasta puheesta, ja demokratian kummallisuus on siinä, että ihmisten ei tarvitse välittää siitä, miten puolue aikoo mitäkin lupaustaan noudattaa. 

Tai siitä että voiko jotain lupausta noudattaa? Riittää että ihmiset uskovat tuohon lupaukseen, tai oikeastaan voidaan sanoa, että demokratian kannalta on aivan sama, miksi joku antaa jollekin puolueelle äänensä. Vaikka puolueen kärkihahmo oli Hermanni Pelle, niin sillä ei ole mitään väliä. Riittää että puolue saa ihmiset merkitsemään sen ehdokkaiden numeroita vaalilippuihin. Vain annettu ääni merkitsee jotain. Eikä kukaan koskaan kysy, että miksi joku ääni on annettu. 

Eli demokratiassa riittää se, että jonkun ehdokkaan numero on vaalilpussa. 

Rydman sekä demokratia ovat joidenkin mielestä varmaan hiukan yhteensopimaton yhdistelmä. Eli tässä kirjoitan siitä, kuinka ministeri Rydmanin mielestä mahdollinen ensi vuoden vaalitappio tai tappio SDPlle voidaan jättää huomiotta, jos oikeiston rintama sitten sitoutuu omaan vaaliliittoon, jossa kieltäydytään hyväksymästä SDPn voittoa. Ja tietenkin Rydmanilla on oikeus sanoa näin. Syy miksi muut puolueet ovat olleet hiljaa näistä asioista on se, että kun Rydman laukoo mielipiteitään, niin muut puolueet sekä Rydmanin puoluetoverit voivat seurata sivusta, miten ministeri Rydmanin lausunnot ottavat kipinää. kun Rydman laukoo mielipiteitä, niin hän kantaa niistä vastuunsa. 

Mutta siis kun äänestämme vaaleissa, niin silloin käytämme demokratiaan kuuluvia oikeuksiamme vaikuttaa siihen, mitä päättäjiä parlamenttiin pääsee. Mutta kun käymme jossain vaaliuurnalla, niin olemmeko oikeastaan koskaan edes viitsineet vilkaista puolueiden vaaliohjelmaa? Kun menemme koppiin, niin äänestänkö tuttavaa tai ehkä henkilöä, jonka asuinpaikka on sama kuin minulla? Eli tiedänkö sitten sitä, millaista linjaa tuon henkilön edustama puolue sitten oikeasti on sanonut ajavansa? 

Ja sitten seuraavaksi meidän pitää muistaa sekin asia, että hallitusohjelmat ovat ainakin olleet maassamme konsensuksia, eli se tarkoittaa sitä että tällä hetkellä on mahdotonta ajatella, että mikään puolue yksin voisi muodostaa muuta kuin vähemmistöhallituksia. Hallitusohjelmat sorvataan hallitukseen pyrkivien puolueiden kesken siten, että ne ovat “realistisesti hyväksyttäviä”. Juuri tuon hallitusohjelman kohdalla kohtaamme tilanteen, missä osa puolueista on tehnyt parempia ja osa taas huonompia ratkaisuja. 

Kun puolue istuu hallituksessa, niin sen pitää tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko äänestäjäkuntaa. Tai siis nuo päätökset koskevat koko kansaa, riippumatta siitä että käyvätkö kansalaiset äänestämässä vai eivät. 

Demokratian kannalta vain sillä äänellä, mikä äänestyskopissa annetaan on merkitystä. Kun sitten puhutaan siitä, mikä on äänestäjän rooli yhteiskunnassa sekä erityisesti vaikuttamisessa, niin silloin me puhumme siitä, että äänestäjät päättävät siitä, kuka pääsee eduskuntaan. Se mitä tuo henkilö sitten tekee eduskunnassa on hänen ja hänen puolueensa asia. Suhteellinen vaalitapa tarkoittaa sitä, että puolueen johtava ehdokas, eli ääniharava saa koko listalle annetut äänet. Ja sitten jos listalla on kahdeksan nimeä, niin seuraava saa 7/8 listalle annetuista äänistä sitä seuraava saa 6/8 jne.. 

Maassamme siis äänestetään listoja eikä henkilöitä. Eli voimme periaatteessa vaikuttaa ainoastaan siihen, että millä listalla olevia nimiä pääsee läpi. Tuon suhteellisen vaalitavan tarkoitus on ollut estää kansankiihottajien pääsy eduskuntaan. Mutta tuon vaalitavan yksi ongelma on siinä, että suosittu ehdokas vetää muita ylöspäin. Jos yksi listan ehdokkaista on erittäin suosittu, eli vaalien tapauksessa hän saa paljon ääniä. 

Niin hän vetää muita ylöspäin. Ja juuri sen takia tämä D’Hondtin menetelmän nimellä kutsuttu äänten laskentamalli aiheuttaa sen, että listalta saattaa päästä eduskuntaan ihmisiä, joilla ei ole yhtään ääntä. Se että ihmisten ei tarvitse ajatella kuin sitä, että kuinka mukava mies tai nainen joku on riitää äänen saamiseen. Ja siis kuinka moni on tuolla kopissa sitten ajatellut, millaista ohjelmaa tuo puolue on edes ajatellut noudattaa. Eli äänestämme ihmisiä siksi, että he ovat niin mukavan tuntuisia. 

Ja sitten tietenkin edessä ovat kovat realiteetit. Jos talous on kuralla, niin silloin rahaa ei ole. Nykyään trendinä on ollut se, että seuraavia hallituksia sidotaan edellisten hallitusten tekemiin päätöksiin. Kun päätös on tehty, niin sitä tuskin enää lähdetään seuraavassa hallituksessa muuttamaan. Ja esimerkiksi tiettyjen rakennusprojektien kuten tehtaiden sekä muiden vastaavien projektien ajoitus niin, että ne ovat puoliksi valmiita, kun hallitus vaihtuu estää tai tekee noiden projektien pysäyttämisen mahdottomaksi. Kun luvat on annettu, niin niitä ei enää voida perua. Tai peruuttamisesta syntyy kohtuutonta haittaa kaikille. 

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/E8KenT9vFw

Kovaa peliä Tuusulassa.

Tuusulassa poliisi kiilasi mopoilijan joka pakeni paikalta 90 km/h. Mopoilijalta oli katkennut kädestä useita luita. Sekä hän oli saanut todella pahoja vammoja. Mopo oli siis rankasti viritetty. Ja poliisi oli lähtenyt perään, koska mopossa ei ollut kilpeä. Samalla tavalla on ilmeisesti toimittu muutamissa muissakin tapauksissa. Joista yksi on eräs Max Muranen. YLEn jutusta saa sellaisen kuvan että Tuusulan mopopoika oli Max Muranen. Mutta siis kun tuota asiaa sitten tarkastellaan vähän pidempään, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa sama kaava toistuu useiden henkilöiden kohdalla. 

Ajetaan vähintään kaksi kertaa sitä nopeutta, kuin mitä mopo saa kulkea. Ja sitten vielä ilman kilpiä. Poliisia paetaan siis oman hengen uhalla. Ja juuri tuo kaahaaminen sitten saa aikaan kysymyksiä siitä, että mitä mahtaa noiden nuorten päässä liikkua. Miksi he ovat sitten toimineet kuten ovat toimineet? Kenen idea on ollut lähteä ajamaan poliisin kanssa kilpaa? Tuusulan tapausta kutsutaan poliisin liioitellusti toiminnaksi. 

YLEn jutussa 14.8. kerrotaan Max Murasesta, joka on ollut siis aikaisemmin vastaavassa tapauksessa. Seuraavassa osassa saattavat Murasen sekä Tuusulan tapaukset mennä ristiin. Siis poliisi ei kiilannut Max Murasta. Vaan hän kaatui metsäisellä tiellä matkalla Lahdesta kotiin. Tuusulassa poliisi siis kiilasi 90 km/h kulkevaa mopoa aiheuttaen vammoja. 

 Max Murasen tapaus meni siis näin: Kun poliisi kiilasi mopon joka kulki 80 km/h ja ilman kilpiä, niin mopo kyllä oli laiton. Se kulki liian kovaa, ja siinä ei ollut lainmukaista kilpeä. Kulkuvälinettä kuljettanut 16-vuotias poika oli siis liikkeellä laittomalla ajoneuvolla. Poliisi ajoi tuota mopoa takaa 80 km/h tuntivauhtia kevyen liikenteen kaistalla sekä lopulta kiilasi hänet pois tieltä jossain syrjäisellä metsätiellä. Takaa-ajo kesti noin 6-7 minuuttia eli se alkoi 23.05 ja päättyi 23.11. Poliisin toimintaa on sekä kritisoitu että puolustettu. Siis syytä pysäytykseen oli, mutta oliko se että poliisi ajoi tuota poikaa takaa kevyen liikenteen väylällä perusteltua? Oliko poliisi epäillyt ehkä huumeita? 

Toki olisi varmaan mukavaa jos tuo nuori mies oikeasti kertoisi syyn siihen, miksi hänellä ei ollut tunnuskilpeä mopossaan? Eli miksi tuo kilpi oli pitänyt ottaa irti? Ehkä tuo poika kertoo joskus syyn tuohon toimintaan. Tapauksessa vaarantui ihmisen henki.Mutta miksi tuo poika ei sitten painanut jarrua ja pysähtynyt? Mikä sai hänet kiihdyttämään noin 80 km/h nopeuteen tiellä, jossa vastaan voi tulla ihmisiä tai esimerkiksi koiria? 

Pelkäsikö poika jotain? Eli oliko hänelle ehkä kerrottu jotain “totuuksia” siitä, mitä tapahtuu poliisilaitoksella, tai oliko joku ehkä pelotellut jollain asialla, joka sai pojan vaarantamaan itsensä sekä muiden hengen. Siis olisiko ollut aiheellista pysähtyä. Siis äskeinen on pelkkää spekulointia, mutta käytöksestä voidaan päätellä, että poika ei ehkä jostain syystä luottanut poliisiin. Vai keksiikö joku muita syitä siihen, että henkensä kaupalla lähdetään kaahaamaan pitkin kevyen liikenteen kaistaa? 

Nyt kun tapauksesta on kulunut noin viikon verran aikaa, niin poliisin toimintaa on siis sekä puolustettu, mutta esimerkiksi poliisin toimintaa esimerkiksi ajamalla mopoilijaa takaa väylällä jossa olisi voinut olla kävelijöitä sekä pyöräilijöitä. Poliisi sitten kiilsi tuon nuoren ojaan, ja seuraavaksi hänet sitten vietiin putkaan. 

Tuolla putkassa neljä tuntia istuttuaan kyseinen nuori tapasi sosiaalityöntekijän, joka sitten päätti kiireellisestä sijoituksesta. Nuoren vanhempiin kun ei saatu puhelimitse yhteyttä. Heidän kännykkänsä olivat äänettömällä. Aamulla nuoren miehen isä oli ihmetellyt, miksi poika ei ollut kotona. Ja hätääntyneenä sitten lähtenyt soittelemaan tuttaville. Siis poliisi ei kiireiltään ehtinyt käydä pojan kotona, kun kiireelliselle sijoitukselle piti löytää tilaa omasta työjärjestyksestä. Siis mitä tästä opimme? 

Itse olen joskus kuullut, että ainakin joskus ennen kiilaaminen tai auton poikittain ajaminen mopon eteen on ollut pysäytyksissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Eli jos mopo ei pysähdy, niin se sitten pysäytetään. Mutta nopeudet eivät ole olleet tuota 80 km/h luokkaa. 

https://yle.fi/a/74-20240883

Pojan kotona olisi varmaan kannattanut käydä katsomassa sitä, miltä siellä näyttää. Ja kertomassa siitä, että poika on kunnossa. Se mitä sitten tähän takaa-ajoon tuli, niin oliko poliisi ehkä epäillyt huumeita tai vastaavaa, kun oli niin kovaa lähtenyt ajamaan? Eli jos joku kaahaa henkensä kaupalla, niin siihen kyllä pitäisi olla joku syy. YLEn jutun mukaan tuo poika oli ennenkin ajanut kilvettömällä mopolla, ja mieleen tulee se, että eikö hänelle ole kerrottu siitä, että tuo on kiellettyä. Kilvettömällä mopolla ajaminen on siis vastoin lakia. Mutta samalla myös esimerkiksi mopon virittäminen siten, että sillä pääsee 80 km/h kertoo siitä, että konetta on kiristetty melko paljon. Eli pelkäsikö poika korttinsa puolesta? Mutta onko kortin vieminen ollut sitten niin pelottava asia, että pitää kaasutella henkensä kaupalla? 

Vai miksi piti lähteä ajamaan niin päättömästi? Tuollaisen virittämisen kohdalla on vaarana se, että rengas hyppää pois vanteelta. Samalla kun puhutaan siitä, miten poliisi suhtautuu mopon virittämiseen, niin mopopoikien takaa-ajot ovat joskus olleet melko erikoista katsottavaa. Mopolla on ajettu pakoon esimerkiksi jalankulkuteiden betoni rappusissa olevia ramppeja pitkin. Ja sitten poliisi-setä on kaasuttanut autolla perässä. Seurauksena oli varmaan jonkinasteisia vaurioita autossa.

Eli onko tällainen mopopoikien perässä ajelu sekä pysäytys-yritys hinnalla millä hyvänsä jotenkin sidoksissa poliisien arvovaltaan.Vai onko heillä oikeasti joku perustelu syy olettaa, että mopopoika oli tekemässä asioita, joita voidaan pitää suhteutettuna riskiin ja vahinkoon.Eli oliko jostain tullut ehkä vihje jostain huumeista?  Jos mopopoika sitten sattuu pääsemään pakoon, niin poliisi kokee sen ikään kuin arvovaltatappiona. Tai ehkä he sitten he voivat pelätä huumekuriirin pääsevän karkuun. Siis poliisikin on vain ihminen. 

Takaa-ajoa koskevan säännöstön mukaan takaa-ajon ja siinä mahdollisesti syntyvien vahinkojen tulee olla suhteessa siihen, mitä epäillään. Ja jos esimerkiksi lennokkaan takaa-ajon aikana sattuu syntymään vahinkoja kuten poliisiautosta saattaa pudota pakoputki, niin silloin kannattaa kehitellä joku meriselitys moiselle tapaukselle. Siis syyksi takaa-ajoon kannattaa keksiä joku kovan luokan rikos, koska aivan pikkujutusta ei kannata lähteä autoa rikkomaan. Tai vaarantamaan sivullisia. Se mitä poliisi ja mopoilija sanovat jälkikäteen on sitten ehkä aivan eri asia kuin mitä he ajattelivat takaa-ajon aluksi. 

https://yle.fi/a/74-20240334

https://yle.fi/a/74-20240335

https://yle.fi/a/74-20240883

https://yle.fi/a/74-20240161

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/w7hfNL724w