Sotatieteen dosentti Ilmari Käihkö kirjoittaa kolumnissaan siitä, miten äärimmäisyys tai äärimmäinen ajattelutapa hallitsee Ukrainan sotaa käsittelevää tiedotusta. Yhtenä päivänä Ukraina voittaa, Toisena päivänä Ukraina häviää. Siinä sitten se tapa, jolla tuota sotaa kommentoidaan. Eli yhtenä päivänä Ukraina on kuin joku haarniskoitu siili, joka murskaa Venäjän asevoimia mielensä mukaan. Seuraavaksi taas Ukrainalla ei ole mitään muuta kuin heikkouksia. Toisin sanoen Ukrainasta kertovien uutisten maalaamat tulevaisuudenkuvat riippuvat siitä, mitä toimittaja milloinkin sattuu asiasta ajattelemaan. Ukrainan sotaa koskevaa uutisointia leimaa se, että uutisissa puhutaan ääripäistä. Joko Venäjä tai Ukraina häviää sodan.
Siis mitään muuta kuin äärimmäisiä vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Venäjän asevoimista etsitään jatkuvasti vahvuuksia sekä kykyjä, joiden avulla sen pitäisi kyetä voittamaan pienempi naapurinsa. Se mitä emme aina muista kertoa on se, että tietenkin myös esimerkiksi tunteet voivat vaikuttaa siihen, miten arvioimme tilannetta tuolla kaukaisessa Ukrainassa. Venäjän liikekannallepanoa odotetaan kuin nousevaa kuuta. Puhutaan helposti siitä, miten monta miestä Putin voi milloinkin pakottaa rintamalle. Se mitä nuo miehet ja ehkä myös naiset voivat oikeasti tehdä riippuu siitä, millaisia välineitä ja millainen koulutus sekä kunto noilla henkilöillä on. Siis se että heillä on joku väline kädessään ei takaa sitä, että he myös osaavat käyttää niitä välineitä.
Ja jos heillä ei ole tarpeeksi kovaa fyysistä tai psyykkistä kuntoa, niin he eivät kykene täyttämään saamiaan käskyjä. Siis onko Ukraina niskan päällä vai ei. Se kykenee ehkä pysäyttämään Venäjän iskut, mutta samalla sen kyky tehdä vastaiskuja tai laaja-alaisia vastaiskuja on myös rajallinen. Toisaalta taas Venäjän asevoimia vaivaa se, että sen upseeriston tulee olla poliittisesti mallikelpoisia.
Heidän poliittinen luotettavuutensa on siellä ensisijainen asia. Eli luotettavuus Putinin silmissä ajaa pätevyyden ohitse. Venäjällä on pitkät perinteet siitä, miten asevoimat, tiedustelu sekä poliisityö yhdessä tuomioistuinten sekä julkisen sanan kanssa muutetaan palvelemaan aatetta. Eli periaatteessa se että venäläiset upseerit vannovat uskollisuutta Venäjän valtiolle muutetaan siten, että Venäjän valtiota edustaa heille Vladimir Putin.
Tuo perinne on peräisin tsaarin ajalta. Tsaari edusti ihmisille Venäjää. Kommunistit muuttivat tuota ajattelutapaa siten, että Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli Neuvostoliiton edustaja asevoimiin nähden. Eli periaatteessa sosialismi muutettiin asevoimissa sellaiseksi, että asevoimien tehtävä oli edesauttaa Marxilaisen ideologian levittämisessä. Neuvostoliitossa proletariaatin diktatuurin paikalle tuli NKPn diktatuuri. Ja kommunistinen puolue näki asevoimat keinona levittää omaa ideologiaansa ympäri maailmaa. Asevoimiin luotiin “zampolit” eli poliittinen valvonta-organisaatio. Tuon organisaation jonka edustajina toimivat poliittiset upseerit sekä poliittinen alipäällystö tehtävänä oli myös sotilaiden ideologinen valmennus tai kasvatus.
Myöhemmin Putin on käyttänyt samalla tavalla asevoimia sekä tiedustelua poliittisen ajattelunsa ja päämäärien toteuttamiseen. Se mihin Putin sijoitetaan poliittisella kartalla on tietenkin asia, mistä voidaan keskustella. Diktaattorien paikka poliittisella kentällä on melko vaikeasti määriteltävä asia. Suuri osa diktaattoreista välittää vain rahasta. He rahastavat joka tilanteessa. Ja heillä on tietenkin lähipiiri, joka hyötyy siitä, että diktaattori käyttää valtaansa kuten monet heistä käyttävät.
9mm. Makarov-pistooli on ikoninen muistutus Neuvostoliiton ajoista. Tuolloin tuo pistooli roikkui jokaisen miliisin sekä KGB-miehen vyöllä.
Keskeinen osa Ukrainan sotaa koskevissa uutisissa on spekulaatio siitä, mitä tapahtuu, kun Putin lähtee pois vallasta. Hän ei siis elä ikuisesti. Mutta tällä hetkellä turvallisuuskoneiston valta esimerkiksi duumaan eli parlamenttiin on erittäin suuri. Eikä Putinilla ole mitään kiirettä lähteä eläkkeelle.
Putinin poistuminen presidentin paikalta ei ehkä muuttaisi mitään. Putinille itselleen sopii vallan hyvin että Ukrainan sota jatkuu loputtomiin. Se tarjoaa hänelle tilaisuuden kääntää huomio pois oman hallintonsa korruptiosta. Mutta Putin ei ole yksin Venäjän valtakoneisto. Hänellä on paljon alaisia, joista ainakin osa on osoittanut uskollisuuttaan erittäin brutaalilla tavalla. Ja noiden ihmisten etu on se, että meno jatkuu samalla tavalla kuin ennen. Eli Putinin poistuma presidentin paikalta saattaa vain aiheuttaa sen, että presidentin kuva toimiston seinällä vaihtuu. Niin on tapahtunut monta kertaa ennenkin. Ja ehkä se on linja myös tulevaisuudessa.
Diktaattorit ankkuroivat koko valtion koneiston itseensä. Poliisi ja armeija ovat usein välineitä, joilla no ihmiset pönkittävät valtaansa. Väkivaltakoneiston sitominen diktaattoriin tapahtuu siten, että nuoria poliiseja houkutellaan käyttämään väkivaltaa pidätettyihin. Näin heidät sidotaan diktaattoriin. Esimerkiksi Putin tarjoaa noille kätyreikseen ryhtyneille poliiseille ja sotilaille suojan. Hän on armahdus oikeutensa kautta sitonut nuo poliisit ja kansalliskaartin jäsenet itseensä.
Nuo hänen alaisensa eivät voi olla täysin varmoja siitä, että aikooko Putinin seuraaja sitten jatkaa heidän armahtamistaan. Jos historia toistaa taas kerran itseään, niin silloin kaikilla, jotka ovat olleet osallisena hänen hallinnossan on syytä pelätä. Joka kerran kun valta on Neuvostoliitossa tai Venäjällä vaihtunut on edessä ollut niin sanottu puhdistus. Tuolloin entisistä vainoajista on tullut vainottuja. Periaatteessa esimerkiksi Stalinin kuolemaa seuranneet puhdistukset olivat sellaisia, että niillä ei ollut kovin paljon vaikutusta hallinnon valtarakenteisiin eli esimerkiksi salaiseen poliisiin. Salainen poliisi, oli sen nimi KGB, FSB, NKVD tai mitä sillä kertaa sen virkaan kuuluvissa merkeissä lukee on Venäjän keskeinen valtarakenne.
Eli samat valtarakenteet jotka pitivät esimerkiksi NKPtä sekä Mihail Gorbatšovia vallassa nostivat Putinin valtaan. Niin kauan kuin nuo valtarakenteet ovat olemassa, ei Venäjällä tapahdu mitään kovin merkittäviä uudistuksia. Kun Putinin seuraaja joskus valitaan, niin silloin hän astuu saman valtarakenteen osaksi, mitä Putin ja hänen edeltäjänsä ovat johtaneet. Hänen kaikki henkivartijansa tulevat olemaan FSBn nimittämiä. Salainen poliisi lukee hänen postinsa, kaikki ruoka mitä hän syö, juoma mitä hän juo sekä kaikki mitä hän muuten käyttää tutkitaan salaisen poliisin laboratorioissa. Jos hallitsijan katsotaan muuttuvan uhaksi Salaiselle poliisille, niin silloin he voivat saada esimerkiksi sydänkohtauksen.
Eli Venäjällä on myös tällaisesta asiasta pitkät perinteet. Esimerkiksi legendaarinen Juri Andropov hyvin ilmeisesti salamurhattiin KGBn toimesta, koska hän halusi virtaviivaistaa tuota mahtavaa laitosta. Hän olisi halunnut asettaa KGBlle uusia rajoja. Alistaa sitä esimerkiksi ulkopuoliselle tutkinnalle. Ja tuota mahtava turvallisuuspalvelu ei voinut hyväksyä. Monet uudistukset joita Andropov oli esittänyt olivat vain kosmeettisia, mutta jostain syystä turvallisuuspalvelu, eli salainen poliisi ei niitä voinut hyväksyä. Seurauksena oli niin sanottu munuaisten pettäminen, mikä saattoi johtua esimerkiksi väkevää suolaliuosta sisältävästä injektiosta. Andropov oli KGBn oma mies. Hänen olisi pitänyt ennakoida turvallisuuspalvelun reaktio näihin uudistuksiin.
Tuo injektio olisi voitu antaa nukkuvalle Andropoville melko helposti. Voidaan kysyä että pelkäsikö joku KGBstä sitä, että nuo Andropovin kosmeettiset tutkimukset vaarantavat jotain. Eli oliko joku KGBn “Osasto V”ltä tai muualta sen mahdollisesti korruptoituneesta ytimestä myynyt ehkä salamurhalveluita jollekin jolla on rahaa niistä maksaa. Osasto V:n kaapista löytyi paljon kemikaaleja, joilla murhat saatiin näyttämään esimerkiksi sydänkohtauksilta. Siis tuon KGBn synkemmän osaston nimi vaihtelee puhujasta riippuen. Yleisesti siitä käytetään romaaneista tuttua “Osasto V”-nimeä. Mutta todellisuudessa tuolla synkällä osastolla ei ilmeisesti ole virallista nimeä. Joskus siitä ollaan käytetty nimeä “AV” eli anti-VIP-team. Mutta kuitenkin kyseessä on osasto, jolle turvallisuuspalvelu delegoi sen julmimmat tehtävät. Ja ehkä myös Putin joskus kokee tuon salaperäisen sydänkohtauksen. Viimeistään silloin kun hän ei enää kykene suoriutumaan presidentin tehtävistä.
https://yle.fi/a/74-20246246
