Voidaanko vaalitulos syrjäyttää?

Periaatteessa presidenttiä ei rajoita mikään siinä asiassa, kun hän nimittää hallitustunnustelijan. Perinteisesti tämä hallitustunnustelija on vaalit voittaneesta puolueesta. Mutta siis tämän säännön ohittaminen on erittäin helppoa. Muiden puolueiden pitää vain pysyä poissa yhteistyöstä eniten ääniä saaneen, eli vaalit voittaneen puolueen kanssa. Niin sitten voidaan suoraan ajatella, että joku vähemmän ääniä saaneista puolueista olisi hallituksen muodostajan asemassa. Tuolloin vaaleissa eniten ääniä saanut puolue voidaan sulkea pois hallitusyhteistyöstä yksinkertaisesti kieltäytymällä tuosta koalitiosta. Ja vaikka puolue olisi voittanut vaalit, niin jos se ei saa enemmistöä taakseen, niin se ei kykene muodostamaan hallitusta. 

Juuri tällainen etukäteen tapahtuva puolueen poissulkeminen tai eristäminen politiikasta on saanut esimerkiksi äärioikeistolaisten puolueiden suosion kasvamaan. Oppositiosta tai jostain nurkasta on helppoa kertoa miten vääriä asioita hallitus tekee. Ja kun oma sanoma perustuu ismeihin, eli poliittisiin iskulauseisiin, niin ihmiset näkevät nuo äärioikeiston puolueet mahdollisuutena. Kun asiat sanotaan selvästi niin se vetoaa ihmisiin. Ihmiset pitävät suorasta puheesta, ja demokratian kummallisuus on siinä, että ihmisten ei tarvitse välittää siitä, miten puolue aikoo mitäkin lupaustaan noudattaa. 

Tai siitä että voiko jotain lupausta noudattaa? Riittää että ihmiset uskovat tuohon lupaukseen, tai oikeastaan voidaan sanoa, että demokratian kannalta on aivan sama, miksi joku antaa jollekin puolueelle äänensä. Vaikka puolueen kärkihahmo oli Hermanni Pelle, niin sillä ei ole mitään väliä. Riittää että puolue saa ihmiset merkitsemään sen ehdokkaiden numeroita vaalilippuihin. Vain annettu ääni merkitsee jotain. Eikä kukaan koskaan kysy, että miksi joku ääni on annettu. 

Eli demokratiassa riittää se, että jonkun ehdokkaan numero on vaalilpussa. 

Rydman sekä demokratia ovat joidenkin mielestä varmaan hiukan yhteensopimaton yhdistelmä. Eli tässä kirjoitan siitä, kuinka ministeri Rydmanin mielestä mahdollinen ensi vuoden vaalitappio tai tappio SDPlle voidaan jättää huomiotta, jos oikeiston rintama sitten sitoutuu omaan vaaliliittoon, jossa kieltäydytään hyväksymästä SDPn voittoa. Ja tietenkin Rydmanilla on oikeus sanoa näin. Syy miksi muut puolueet ovat olleet hiljaa näistä asioista on se, että kun Rydman laukoo mielipiteitään, niin muut puolueet sekä Rydmanin puoluetoverit voivat seurata sivusta, miten ministeri Rydmanin lausunnot ottavat kipinää. kun Rydman laukoo mielipiteitä, niin hän kantaa niistä vastuunsa. 

Mutta siis kun äänestämme vaaleissa, niin silloin käytämme demokratiaan kuuluvia oikeuksiamme vaikuttaa siihen, mitä päättäjiä parlamenttiin pääsee. Mutta kun käymme jossain vaaliuurnalla, niin olemmeko oikeastaan koskaan edes viitsineet vilkaista puolueiden vaaliohjelmaa? Kun menemme koppiin, niin äänestänkö tuttavaa tai ehkä henkilöä, jonka asuinpaikka on sama kuin minulla? Eli tiedänkö sitten sitä, millaista linjaa tuon henkilön edustama puolue sitten oikeasti on sanonut ajavansa? 

Ja sitten seuraavaksi meidän pitää muistaa sekin asia, että hallitusohjelmat ovat ainakin olleet maassamme konsensuksia, eli se tarkoittaa sitä että tällä hetkellä on mahdotonta ajatella, että mikään puolue yksin voisi muodostaa muuta kuin vähemmistöhallituksia. Hallitusohjelmat sorvataan hallitukseen pyrkivien puolueiden kesken siten, että ne ovat “realistisesti hyväksyttäviä”. Juuri tuon hallitusohjelman kohdalla kohtaamme tilanteen, missä osa puolueista on tehnyt parempia ja osa taas huonompia ratkaisuja. 

Kun puolue istuu hallituksessa, niin sen pitää tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko äänestäjäkuntaa. Tai siis nuo päätökset koskevat koko kansaa, riippumatta siitä että käyvätkö kansalaiset äänestämässä vai eivät. 

Demokratian kannalta vain sillä äänellä, mikä äänestyskopissa annetaan on merkitystä. Kun sitten puhutaan siitä, mikä on äänestäjän rooli yhteiskunnassa sekä erityisesti vaikuttamisessa, niin silloin me puhumme siitä, että äänestäjät päättävät siitä, kuka pääsee eduskuntaan. Se mitä tuo henkilö sitten tekee eduskunnassa on hänen ja hänen puolueensa asia. Suhteellinen vaalitapa tarkoittaa sitä, että puolueen johtava ehdokas, eli ääniharava saa koko listalle annetut äänet. Ja sitten jos listalla on kahdeksan nimeä, niin seuraava saa 7/8 listalle annetuista äänistä sitä seuraava saa 6/8 jne.. 

Maassamme siis äänestetään listoja eikä henkilöitä. Eli voimme periaatteessa vaikuttaa ainoastaan siihen, että millä listalla olevia nimiä pääsee läpi. Tuon suhteellisen vaalitavan tarkoitus on ollut estää kansankiihottajien pääsy eduskuntaan. Mutta tuon vaalitavan yksi ongelma on siinä, että suosittu ehdokas vetää muita ylöspäin. Jos yksi listan ehdokkaista on erittäin suosittu, eli vaalien tapauksessa hän saa paljon ääniä. 

Niin hän vetää muita ylöspäin. Ja juuri sen takia tämä D’Hondtin menetelmän nimellä kutsuttu äänten laskentamalli aiheuttaa sen, että listalta saattaa päästä eduskuntaan ihmisiä, joilla ei ole yhtään ääntä. Se että ihmisten ei tarvitse ajatella kuin sitä, että kuinka mukava mies tai nainen joku on riitää äänen saamiseen. Ja siis kuinka moni on tuolla kopissa sitten ajatellut, millaista ohjelmaa tuo puolue on edes ajatellut noudattaa. Eli äänestämme ihmisiä siksi, että he ovat niin mukavan tuntuisia. 

Ja sitten tietenkin edessä ovat kovat realiteetit. Jos talous on kuralla, niin silloin rahaa ei ole. Nykyään trendinä on ollut se, että seuraavia hallituksia sidotaan edellisten hallitusten tekemiin päätöksiin. Kun päätös on tehty, niin sitä tuskin enää lähdetään seuraavassa hallituksessa muuttamaan. Ja esimerkiksi tiettyjen rakennusprojektien kuten tehtaiden sekä muiden vastaavien projektien ajoitus niin, että ne ovat puoliksi valmiita, kun hallitus vaihtuu estää tai tekee noiden projektien pysäyttämisen mahdottomaksi. Kun luvat on annettu, niin niitä ei enää voida perua. Tai peruuttamisesta syntyy kohtuutonta haittaa kaikille. 

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/E8KenT9vFw

Kovaa peliä Tuusulassa.

Tuusulassa poliisi kiilasi mopoilijan joka pakeni paikalta 90 km/h. Mopoilijalta oli katkennut kädestä useita luita. Sekä hän oli saanut todella pahoja vammoja. Mopo oli siis rankasti viritetty. Ja poliisi oli lähtenyt perään, koska mopossa ei ollut kilpeä. Samalla tavalla on ilmeisesti toimittu muutamissa muissakin tapauksissa. Joista yksi on eräs Max Muranen. YLEn jutusta saa sellaisen kuvan että Tuusulan mopopoika oli Max Muranen. Mutta siis kun tuota asiaa sitten tarkastellaan vähän pidempään, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa sama kaava toistuu useiden henkilöiden kohdalla. 

Ajetaan vähintään kaksi kertaa sitä nopeutta, kuin mitä mopo saa kulkea. Ja sitten vielä ilman kilpiä. Poliisia paetaan siis oman hengen uhalla. Ja juuri tuo kaahaaminen sitten saa aikaan kysymyksiä siitä, että mitä mahtaa noiden nuorten päässä liikkua. Miksi he ovat sitten toimineet kuten ovat toimineet? Kenen idea on ollut lähteä ajamaan poliisin kanssa kilpaa? Tuusulan tapausta kutsutaan poliisin liioitellusti toiminnaksi. 

YLEn jutussa 14.8. kerrotaan Max Murasesta, joka on ollut siis aikaisemmin vastaavassa tapauksessa. Seuraavassa osassa saattavat Murasen sekä Tuusulan tapaukset mennä ristiin. Siis poliisi ei kiilannut Max Murasta. Vaan hän kaatui metsäisellä tiellä matkalla Lahdesta kotiin. Tuusulassa poliisi siis kiilasi 90 km/h kulkevaa mopoa aiheuttaen vammoja. 

 Max Murasen tapaus meni siis näin: Kun poliisi kiilasi mopon joka kulki 80 km/h ja ilman kilpiä, niin mopo kyllä oli laiton. Se kulki liian kovaa, ja siinä ei ollut lainmukaista kilpeä. Kulkuvälinettä kuljettanut 16-vuotias poika oli siis liikkeellä laittomalla ajoneuvolla. Poliisi ajoi tuota mopoa takaa 80 km/h tuntivauhtia kevyen liikenteen kaistalla sekä lopulta kiilasi hänet pois tieltä jossain syrjäisellä metsätiellä. Takaa-ajo kesti noin 6-7 minuuttia eli se alkoi 23.05 ja päättyi 23.11. Poliisin toimintaa on sekä kritisoitu että puolustettu. Siis syytä pysäytykseen oli, mutta oliko se että poliisi ajoi tuota poikaa takaa kevyen liikenteen väylällä perusteltua? Oliko poliisi epäillyt ehkä huumeita? 

Toki olisi varmaan mukavaa jos tuo nuori mies oikeasti kertoisi syyn siihen, miksi hänellä ei ollut tunnuskilpeä mopossaan? Eli miksi tuo kilpi oli pitänyt ottaa irti? Ehkä tuo poika kertoo joskus syyn tuohon toimintaan. Tapauksessa vaarantui ihmisen henki.Mutta miksi tuo poika ei sitten painanut jarrua ja pysähtynyt? Mikä sai hänet kiihdyttämään noin 80 km/h nopeuteen tiellä, jossa vastaan voi tulla ihmisiä tai esimerkiksi koiria? 

Pelkäsikö poika jotain? Eli oliko hänelle ehkä kerrottu jotain “totuuksia” siitä, mitä tapahtuu poliisilaitoksella, tai oliko joku ehkä pelotellut jollain asialla, joka sai pojan vaarantamaan itsensä sekä muiden hengen. Siis olisiko ollut aiheellista pysähtyä. Siis äskeinen on pelkkää spekulointia, mutta käytöksestä voidaan päätellä, että poika ei ehkä jostain syystä luottanut poliisiin. Vai keksiikö joku muita syitä siihen, että henkensä kaupalla lähdetään kaahaamaan pitkin kevyen liikenteen kaistaa? 

Nyt kun tapauksesta on kulunut noin viikon verran aikaa, niin poliisin toimintaa on siis sekä puolustettu, mutta esimerkiksi poliisin toimintaa esimerkiksi ajamalla mopoilijaa takaa väylällä jossa olisi voinut olla kävelijöitä sekä pyöräilijöitä. Poliisi sitten kiilsi tuon nuoren ojaan, ja seuraavaksi hänet sitten vietiin putkaan. 

Tuolla putkassa neljä tuntia istuttuaan kyseinen nuori tapasi sosiaalityöntekijän, joka sitten päätti kiireellisestä sijoituksesta. Nuoren vanhempiin kun ei saatu puhelimitse yhteyttä. Heidän kännykkänsä olivat äänettömällä. Aamulla nuoren miehen isä oli ihmetellyt, miksi poika ei ollut kotona. Ja hätääntyneenä sitten lähtenyt soittelemaan tuttaville. Siis poliisi ei kiireiltään ehtinyt käydä pojan kotona, kun kiireelliselle sijoitukselle piti löytää tilaa omasta työjärjestyksestä. Siis mitä tästä opimme? 

Itse olen joskus kuullut, että ainakin joskus ennen kiilaaminen tai auton poikittain ajaminen mopon eteen on ollut pysäytyksissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Eli jos mopo ei pysähdy, niin se sitten pysäytetään. Mutta nopeudet eivät ole olleet tuota 80 km/h luokkaa. 

https://yle.fi/a/74-20240883

Pojan kotona olisi varmaan kannattanut käydä katsomassa sitä, miltä siellä näyttää. Ja kertomassa siitä, että poika on kunnossa. Se mitä sitten tähän takaa-ajoon tuli, niin oliko poliisi ehkä epäillyt huumeita tai vastaavaa, kun oli niin kovaa lähtenyt ajamaan? Eli jos joku kaahaa henkensä kaupalla, niin siihen kyllä pitäisi olla joku syy. YLEn jutun mukaan tuo poika oli ennenkin ajanut kilvettömällä mopolla, ja mieleen tulee se, että eikö hänelle ole kerrottu siitä, että tuo on kiellettyä. Kilvettömällä mopolla ajaminen on siis vastoin lakia. Mutta samalla myös esimerkiksi mopon virittäminen siten, että sillä pääsee 80 km/h kertoo siitä, että konetta on kiristetty melko paljon. Eli pelkäsikö poika korttinsa puolesta? Mutta onko kortin vieminen ollut sitten niin pelottava asia, että pitää kaasutella henkensä kaupalla? 

Vai miksi piti lähteä ajamaan niin päättömästi? Tuollaisen virittämisen kohdalla on vaarana se, että rengas hyppää pois vanteelta. Samalla kun puhutaan siitä, miten poliisi suhtautuu mopon virittämiseen, niin mopopoikien takaa-ajot ovat joskus olleet melko erikoista katsottavaa. Mopolla on ajettu pakoon esimerkiksi jalankulkuteiden betoni rappusissa olevia ramppeja pitkin. Ja sitten poliisi-setä on kaasuttanut autolla perässä. Seurauksena oli varmaan jonkinasteisia vaurioita autossa.

Eli onko tällainen mopopoikien perässä ajelu sekä pysäytys-yritys hinnalla millä hyvänsä jotenkin sidoksissa poliisien arvovaltaan.Vai onko heillä oikeasti joku perustelu syy olettaa, että mopopoika oli tekemässä asioita, joita voidaan pitää suhteutettuna riskiin ja vahinkoon.Eli oliko jostain tullut ehkä vihje jostain huumeista?  Jos mopopoika sitten sattuu pääsemään pakoon, niin poliisi kokee sen ikään kuin arvovaltatappiona. Tai ehkä he sitten he voivat pelätä huumekuriirin pääsevän karkuun. Siis poliisikin on vain ihminen. 

Takaa-ajoa koskevan säännöstön mukaan takaa-ajon ja siinä mahdollisesti syntyvien vahinkojen tulee olla suhteessa siihen, mitä epäillään. Ja jos esimerkiksi lennokkaan takaa-ajon aikana sattuu syntymään vahinkoja kuten poliisiautosta saattaa pudota pakoputki, niin silloin kannattaa kehitellä joku meriselitys moiselle tapaukselle. Siis syyksi takaa-ajoon kannattaa keksiä joku kovan luokan rikos, koska aivan pikkujutusta ei kannata lähteä autoa rikkomaan. Tai vaarantamaan sivullisia. Se mitä poliisi ja mopoilija sanovat jälkikäteen on sitten ehkä aivan eri asia kuin mitä he ajattelivat takaa-ajon aluksi. 

https://yle.fi/a/74-20240334

https://yle.fi/a/74-20240335

https://yle.fi/a/74-20240883

https://yle.fi/a/74-20240161

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/w7hfNL724w

Onko sosiaalisen median kieltäminen täysin perusteetonta vai ei?

Kun keskustellaan sosiaalisen median käytöstä, niin toki voidaan sanoa että liika on aina liikaa. Mutta sitten toisaalta taas täyskielto ei ehkä ole myöskään järkevää. Eli kun sosiaalisen median käyttöä halutaan rajoittaa, niin helposti mennään toiseen ääripäähän nimeltään täyskielto. Kun mitään muuta välimuotoa ei edes voi ajatella kuin täyskielto, niin silloin toimitaan niin kuin mustavalkoisessa maailmassa toimitaan. On olemassa joko se kanta että sosiaalisen median käyttö sallitaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Ja sitten tietenkin toinen ääripään vaihtoehto on sitten se, että sosiaalisen median käyttö kielletään täysin. 

Me haluamme varmasti varjella lapsiamme erilaisilta ikäviltä vaikutteilta. Mutta pahimmillaan kohtaamme tilanteen, missä suojelemme lapsiamme väärällä tavalla. Eli me emme valmista heitä maailmaan, jossa he kohtaavat erilaisia huijareita. Se että kiellämme sosiaalisen median käytön saattaa altistaa lapsemme toisenlaisille vaaroille. Eli tuolloin sosiaalisen median käyttö saattaa muuttua sellaiseksi, että sitä tehdään salaa vanhemmilta. Kun kukaan ei valvo niin kukaan ei puutu. 

Niin onko tuo sosiaalisen median kieltäminen tarpeen tai järkevää? Pahimmillaan siitä tulee asia, josta saa ostaa erivapauksia, kun esimerkiksi urheiluseura laittaa tärkeitä tiedotteita Facebook-sivuille. Parhaimmillaan siitä tulee asia, mikä muuttaa koulun yhteisöksi, jossa kaikki ovat läsnä. Ja sitten se paljon puhuttu ongelman ydin, eli sosiaalisen median liikakäyttö. Addiktio määritellään riippuvuus suhteeksi, joka vaikuttaa ihmisen toimintaan. Pahimmillaan addiktio on asia, joka syrjäyttää kaikki muut asiat ihmisten elämästä. 

Se mitä me sitten oikeasti unohdamme niin usein on se, että se millä perustelemme kieltoa on se, mikä motivoi noudattamaan sitä. Kun kiellämme sosiaalisen median, niin samalla meidän pitäisi pystyä valvomaan tuota kieltoa. Se että kieltoa valvotaan silloin kun mitään muuta tekemistä ei ole ei muuta asioita yhtään miksikään. Tai toinen vahingollinen tapa on se, että kieltoja annetaan mutta niitä ei viitsitä valvoa. Tai sitten kieltoja valvotaan vain yhden tai kahden oppilaan kohdalla. Eli ne jotka osaavat laittaa puhelimen äänettömälle ja pitää sen pois pöydältä tekevät niin ilman erillistä kieltoa. Mutta ne jotka muutenkaan eivät kieltoja noudata eivät tuotakaan kieltoa mitenkään erityisesti noteeraa. Kännykkä kiellosta voidaan joka tapauksessa tehdä show, jolla joku häirikkö voi saada suosiota tai aplodeja, kun hän esittelee uusia soittoääniä kaikelle kansalle. 

Tupakointi yläasteella oli silloin jo kauan sitten kiellettyä kun kävin yläastetta itse. Kuitenkin tupakointi oli jokaiseen välituntiin kuuluvaa “kansallisurheilua”, eli joka välitunti samat naamat olivat puskassa polttelemassa parit savukkeet, ja sitten taas joku oli jälki-istunnossa. Lopulta kävi niin ikävästi että opettajat eivät enää rankaisseet noita henkilöitä. Tuolloin 1980-luvulla ei sosiaalista mediaa oltu vielä keksitty. Eikä tupakoinnin vaaroista tiedotettu vielä tuolloin. Mutta se oli kiellettyä. Ja kun jälki-istuntoa tuli tarpeeksi, niin siihen tottuu. Mutta samalla meidän pitää huomioida sellainen asia. Että jokaiseen rikkeeseen voidaan suhtautua samalla tavalla kuin tupakointiin. Se että kielto perustellaan oikein varmasti vähentää tupakointia. Ja sitten eräänä päivänä eräässä luentosalissa katsottiin elokuvaa siitä, mitä tupakka tekee elimistölle. Silloin ainakin itse ymmärsin että tuo asia on oikeasti vaarallista. Ja ymmärsin tumpata. 

Eli perusteltu kielto sitten voisi olla paljon parempi asia kuin pelkkä kielto. Mutta siis se, että “minä sanon” ei ole se perusteltu kielto. Ehkä se olisi parempi kertoa oppilaille sosiaalisen median varjopuolista sekä siitä, että on olemassa pahoja miehiä, jotka palvelevat pahoja valtioita. Ja kaikki ihmiset tarvitsevat uudenlaista kriittisyyttä, mediakasvatusta sekä erityisesti tietoa siitä, että kaikki mikä näyttää hyvältä ei ole aivan niin hyvää kuin miltä me haluamme sen näyttävän. 

Jos vaihdamme amerikkalaisen palvelun johonkin tuntemattomaan palveluun, niin silloin me ehkä siirrämme tietomme niin sanotusti ojasta allikkoon. USAn tilalle voi karrikoiden tulla vaikka Pohjois Korea, Iran tai Venäjän mafia. Eli ennen kuin Microsoft tuotteet vaihdetaan pois, niin kannattaa hiukan tutustua uuden palveluntarjoajan taustoihin. Tai sitten edessä voi olla paljon pahempia ongelmia kuin se, että tietoa nyt sattuu vuotamaan NSAlle. 

Sosiaalisen median käyttö voi addiktoida ihmisen. Samalla tavalla kuin pelaaminen tai alkoholi sekä nikotiinivalmisteiden käyttö. Eli ihminen ei ehkä enää saa itseään irti sosiaalisesta mediasta, ja pahimmillaan tuo addiktio sitten alkaa dominoida tuon ihmisen elämää. Se mikä on oikein ja mikä on väärin riippuu ihmisestä. Sosiaalista mediaa syytetään kiusaamisen välikappaleeksi. Jos joku kirjoittaa hävyttömästi sosiaaliseen mediaan, niin hän varmasti loukkaa toista. 

Se että hän kuiskaa tuon asian toisen korvaan tai soittaa nimettömänä puhelinsoiton varmaan sattuisi aivan yhtä paljon. Mutta sosiaaliseen mediaan kirjoitetut asiat jättävät jäljen, jota voidaan käyttää todisteena. Toisten mielestä sosiaalisen median kieltäminen estää kiusaamista. Toisten mielestä sosiaalisen median kieltäminen taas ainoastaan lakaisee ongelmia pois ihmisten silmistä. Eli jos itse olisin kiusaaja, niin varmaan en toivoisi tekojani käsiteltävän jossain sosiaalisen median sivuilla. Tai ehkä se kuvaus mitä teoista kerrotaan jossain ehkä valtakunnallisessa sanomalehdessä pitää osittain paikkansa. Mutta kuvaus siitä, että tempaisi huivin jonkun tytön päästä. 

Tai tönäisi jotain poikaa pihalla ei ole teon koko kuva. Siis mitä jätettiin kertomatta? Ehkä se selviäisi paremmin, jos koko asia näytettäisiin suoraan, eikä siis kerrota vain sitä, mitä joku haluaa asiasta kertoa. Tai jutusta näytetään ehkä viimeiset viisi sekuntia, jossa voidaan todeta että joku löi toista. Tuolloin se mitä ennen tapahtui jää usein täysin selvittämättä. Jutuista voidaan sitten lukea sitä, mikä näyttää koulun johtokunnasta suotuisalta. Se että miten paljon sitä tai tätä on haukuttu, ärsytetty tai muuten kohdeltu huonosti ei useinkaan viitsitä näyttää. Me kaikki puutumme kiusaamiseen. Niin ainakin meistä jokainen sanoo. 

Aikuisten velvollisuus on siis puuttua kiusaamiseen. Mutta tuon velvollisuuden siirtäminen käytännön tasolle on jotenkin vaikeaa. Kiusaamiseen puututaan, mutta siitä saatavat rangaistukset ovat pieniä. Tunti tai kaksi jälki-istuntoa kerran pari vuodessa ei ole aivan sitä, mitä toivottaisiin. Pahimmillaan jälki-istunto tarjoaa jollekin kiusaajalle mahdollisuuden verkostoitua kaltaistensa kanssa. Ja se saattaa tuoda tuolle kiusaajalle kovaa mainetta sekä kunniaa. 

Se mitä tuo jälki-istunto sitten voi aiheuttaa on se, että kiusaaja muuttaa tuon jälki-istunnon keinoksi, jolla hän uhriuttaa itseään. Esimerkkitapauksissa väärin annettu rangaistus vain puhaltaa tuulta kiusaajan purjeiisiin. Eli jo seuraavana aamuna kiusaaja ilmaantuu koulun pihaan ja väittää että hänen uhrinsa on keksinyt kaiken. On helpompi sanoa että kiusattu on jotenkin ahdistunut. Ja että hänet suoraan paiskataan pois koulusta, kuin kysyä. Että miksi hän on ahdistunut. 

Kaikki tietävät että jeppe juo. Kukaan ei kysy miksi jeppe juo? Kaikki tietävät että “aimo” on ahdistunut. Kukaan ei kysy miksi “aimo” on ahdistunut? 

Samoin jos ihminen ryyppää, niin kaikki päivittelevät sitä, että hän ryyppää. Kukaan ei viitsi kysyä että miksi ihminen ryyppää? Ahdistus on asia joka johtaa joskus alkoholismiin. Me voimme aina määräillä lääkkeitä. Mutta samalla unohdamme kysyä että mikä esimerkiksi koulussa pelottaa? 

Ja siellä “opettajanhuoneessa vain kiusattua on uskottu”. Ja pahimmillaan kiusaaja muuttaa tuon kiusatun uhrista tekijäksi. Kun ajatellaan sitten noita kiusaamistapauksia, niin uskooko kukaan oikeasti sitä, että kiusaaja toimii yksin? Pääasiallinen räksyttäjä voi olla hyvinkin pienikokoinen, mutta hänellä saattaa olla erittäin paljon vanhempia ystäviä. Ja mikäs sen hauskempaa on kuin panna joku 12 vuotias hakkaamaan 16-17 vuotiasta koko koulun edessä. 

Jos sitten tuo vanhempi henkilö edes uskaltaa tehdä vastarintaa, niin tuon 12 vuotiaan taustavoimat ovat sekunnissa paikalla. Eli tällaista voidaan sitten tietenkin pitää jossain määrin muka oikeutettuna kun tuota hakattua  henkilöä kutsutaan “pedofiiliksi”. Siitä mitä hän on tuota ennen tehnyt lapsille ei tarvitse todistaa. Riittää että hän ei ole maksanut jotain “veroja”. Kun ulkomaalaisten rikollisten toimintamallit saapuvat myös Suomeen, niin voidaan hyvin olettaa, että myös alaikäisten tai jopa lasten käyttö rikollisten juoksupoikana tai jopa varsinaisina iskijöinä on ehkä muuttumassa yleisemmäksi. 

Muualla maailmassa rikolliset ovat antaneet reilusti alaikäisille aseita ja käyttäneet heitä myös kovien rikosten välineinä. Se että ihmiset vaikenevat ongelmista eivätkä puutu asioihin riittävän ajoissa saattaa aiheuttaa suuren luokan ongelmia. Asioihin puuttuminen ei ole sidoksissa sosiaalisen median kieltämiseen. Se on asia joka on sidoksissa yleiseen asenneilmapiiriin. Sosiaalisen median käytön kieltäminen oppituntien ajaksi ei liene vaikeaa. Se että sosiaalista mediaa käsitellään mustavalkoisesti saa aikaan sen, että sen käyttöä ryhdytään harjoittelemaan joskus aikuisiällä. Sama koskee myös esimerkiksi kulutusluottoja. 

Tuolloin ei kukaan voi siellä sitten enää suoraan laillisesti puuttua tuohon sosiaalisen median käyttöön. Suomessa ongelma on siinä, että kaikki aikuisten oikeudet saadaan samantien. Kun oikeuksien käyttöön kuuluvista velvollisuuksista ei juurikaan ehditty puhua. Niin kun herra tai rouva 18 vuotias saa oikeuden käydä ravintolassa, niin hän saa silloin oikeuden hakea lainaa pankista sekä samalla taata lainoja. Hän saa oikeuden käyttää sosiaalista mediaa. Ja sitä on sitten aikuisena mukava harjoitella.

Eli kun mitään oikeutta ei saa harjoitella vanhempien valvonnassa, niin silloin uudet vapaudet saattavat muuttua asioiksi, joista seuraa jopa vuosien piina. Sosiaaliseen mediaan kuuluu vaaroja. Mutta jos noita vaaroja ei tunnisteta, niin ne voivat viedä joko rahat tai sitten esimerkiksi munuaisen sekä hengen. Toisin sanoen netin vaaroihin pitäisi tutustuttaa paremmin. Kun ihminen opetetaan jo nuorena etsimään tietoa oikein sekä olemaan kriittinen näkemänsä suhteen. Niin silloin hän todennäköisesti pärjää paremmin. Sosiaalinen media on täällä jäädäkseen. Se että rajoitamme sen käyttöä voi olla hyväksi. 

Parempi tietenkin olisi se että tutustuminen sosiaaliseen mediaan tapahtuisi vanhempien valvonnassa sekä siten, että ihmiset opetetaan jo lapsesta pitäen liikkumaan internetissä sekä myös sosiaalisen median alustoilla varoen. Mutta se mikä sitten tietenkin pitää aina huomioida on se, että mikään kiusaaminen ei lopu sillä, että asioista vaietaan. Se että kiusaamiseen ei puututa vaan että sen annetaan jatkua ei lopeta kiusaamista. Pahimmillaan ainoa asia joka rajoittaa kiusaajia on pelko siitä, että joku kuvaa tuota toimintaa. Sekä jakaa sen jonnekin sosiaalisen median palveluun. Tai sitten tietenkin jokaisesta ihmisestä voidaan sosiaalisen median kautta tehdä aivan mitä hyvänsä. Eli pahimmillaan sosiaalinen media on väline, jonka avulla ihmistä voidaan mustamaalata rajattomasti. 

Kiusaaja ei kadu. Eikä kiusaaminen lopu itsestään.

Kiusaaja ei kadu. Eikä kiusaaminen lopu itsestään. Jos kiusaamiseen ei osata tai haluta puuttua, niin silloin kiusaaja jatkaa tekojaan. Rikoslain mukaan kiusaaminen ei ole rikos, mutta siihen kuuluvat pakottaminen, väkivalta sekä väärän tiedon levittäminen ovat rikoksia. Siis jos puhutaan vuosia jatkuneesta piinasta, Niin kyseessä on usein jatkettu psyykkinen tai fyysinen väkivalta sekä mahdollisesti murhayritys. Siis tuollaisesta toiminnasta ei pitäisi selvitä sanomalla sana “sori nyt vaan”. 

Aluksi voin sanoa yhden asian. Kukaan muu kuin rikoksen uhri ei voi antaa tekijälle anteeksi.Toisin sanoen kukaan meistä ei varmaan voi oikeasti olettaa, että käden puristaminen sekä sanat “ei kannata kaunaa” olisivat sellainen oikea syy antaa anteeksi. Eli tuólloin voidaan asia käsitellä siten, että jopa yli koko kouluajan kestänyt kiusaaminen noin vain pyyhkäistään pois muistista. 

Kaikki näyttää aina niin hyvältä, kun tapaamme rikollisen ihmisen jossain steriilissä ympäristössä. Hän käyttäytyy siellä aina niin hyvin, ja juuri tuosta asiasta vanginvartijoita varoitetaan. Rikollinen on vankisellissä ollessaan niin kauhean tavallinen. Hän voi vaikuttaa täysin normaalilta kun hän kuvailee tekojaan esimerkiksi julkisen sanan edustajalle. Kyseinen henkilö vaikuttaa aina itsekin uhrilta. 

Hänellä on aina ollut kova lapsuus, alkoholismia perheessään sekä tietenkin joku toinen on aina pakottanut tämän rikollisen näihin tekoihin. Noiden tekojen ongelma on se, että tekijä pitää niitä oikeutettuna. Hän saattaa ajatella että muut kuten todistajat ovat syyllisiä vankeustuomioon, jonka tuo tekijä on saanut. 

Kuvio on sama, on kyseessä nuori koulukiusaaja tai sitten vanha ja paljon kokenut pankkirosvo.. Koulukiusaaja ei siis ole mikään normaali tappelija. Hän saattaa terrorisoida useita muita koululaisia. Mikäli tuohon toimintaan ei puututa, niin hän kiusaa jatkossakin. Hän siirtää toimintamallin, jossa hän saa auktoriteettia sekä ihailua seuraaviin kouluihin kuten ammatilliseen oppilaitokseen, lukioon sekä yliopistoon. Lopulta hän sitten siirtää kiusaamisen työpaikalle.’

Eli häntä voidaan kutsua sarja rikolliseksi tai jopa niin sanotuksi tapa rikolliseksi. Taparikollinen ei juurikaan kadu tekojaan. Hän syyttää aina teoistaan muita. Tai hän löytää teoistaan sellaisia lieventäviä asianhaaroja, joita voidaan kutsua nimellä kivikova lapsuus. 

Koulukiusaajan mielestä “voisi olla upeaa . Jos esimerkiksi luokan opettajalla olisi vähän kiusaajan mieltä”. Hän saattaa pitää itseään jopa luokan järjestysmiehenä, jonka tehtävä on poistaa luokasta kaikki niin sanotut ilonpilaajat. Mikäli joku asettuu poikkiteloin, niin seurauksena on hampaiden takominen kurkusta alas. 

Ehkä olisi hyvä jos opettaja ajattelisi kuin kiusaaja. Tuolloin hän voisi osallistua kiusaamiseen ja tukea tuota toimintaa. Ja ehkä joku sitten kuolee anoreksiaan tai väkivaltaan. Se että muut kääntävät katseen pois kiusaamisesta yllyttää kiusaajaa. Saattaa olla että joku ajattelee että kiusaamisesta vaikeneminen säästää hänet itsensä kiusaamiselta, eli tuolloin ajatellaan siten, että on parempi että kiusaaja keskittyy johonkin muuhun. Ja näin katseen pois kääntäjä jätetään rauhaan. 

Ehkä tuo olisi kiusaajan itsensä kannalta helppoa, mutta sitten siitä ei varmaan kukaan muu pitäisi. Kiusaajan mielestä olisi hyvä jos kiusaajaa ymmärrettäisiin. Siis ajatusketju menee silloin näin. Jos kiusaajaa kuunnellaan ja hänen kanssaan ollaan, niin silloin hän voi saada anteeksi. Tai siis oikeastaan hän voisi silloin syyllistää esimerkiksi uhrejaan siitä, että nämä ovat olleet ilkeitä jollekin pienemmälle oppilaalle. Kiusaajat ovat mestareita vääntelemään totuutta. 

He saattavat väittää puolustavansa heikompia, tai sitten he saattavat kertoa tarinoita siitä, miten kiusattu eli uhri itse oli yllyttänyt heitä. Kiusaaja varmaan myöntää tekojaan auliisti, mutta kaikki teot on tietenkin esitetty niin, että kiusaaja näkyy tuossa tarinassa aina uhrina tai muuten tekoja esitetään jotenkin oikeutettuna. Kiusattu on tarinan mukaan aina lyönyt pienempiä tai jotain naisia. Ja siinä sitten kiusaaja näkee tilanteen sellaisena, että hän on vain puolustanut muita. 

Ehkä voimme ymmärtää kiusaajaa. Ehkä hänen kaveripiirinsä ajoi hänet näihin tekoihin. Mutta jos sitten hyväksymme nuo teot, niin silloin kohtaamme tilanteen, jonka mukaan jokainen jota on jotenkin käyty uhkailemassa, voi käydä ryöstämässä pari pankkia. Sitten taas voidaan syyttää paria isoa poikaa siitä, että he pakottivat. 

Mutta voimme samalla sanoa,että emme ehkä hyväksy hänen tekojaan. Ymmärtäminen ei tarkoita missään nimessä hyväksymistä. Kun ihminen tekee väärin, niin tuota väärin tekemistä ei saa missään nimessä sivuuttaa. Kiusaamiseen on puututtava aina kun sitä havaitaan. Mutta jos kiusaamiseen puututaan väärällä asenteella, tai puuttuminen jätetään puolitiehen. 

Niin silloin kiusaaja saattaa muuttua joidenkin silmissä sankariksi. Samoin jos kiusattu muuttaa koulua, niin silloin tietenkin kouluun jää kiusaaja. Eli myös kiusaajan pitäisi aina poistua. 

Yksi asia ei koskaan lopeta kiusaamista. Se on paljon puhuttu tapa lakaista asioita maton alle. Jos asioista vaietaan, niin se luo kiusaamiselle otollisen ilmapiirin. Ja kun kiusaajilta tiedustellaan tekoja, joita he ovat tehneet. Niin tietenkään he eivät myönnä mitään vakavaa. 

Tuo kiusaaja saattaa muuttaa omia tarinoitaan melko nopeasti. Eli hän saattaa syyttää uhrejaan valehtelijoiksi. Pahimmassa tapauksessa hän leimaa uhrejaan kiusaajiksi tai liian herkiksi ihmisiksi, jotka eivät nyt vain kestäneet sitä normaalia kouluun kuuluvaa tönimistä. 

Siis kuuluuko töniminen esimerkiksi ylä-asteelle? Kun ihmisestä tulee kiusaaja, niin aina voidaan kysyä, että miten noin on päässyt tapahtumaan. Vastaus on siinä, että tiettyyn käytökseen ei olla puututtu. Jos pikkulasten väkivaltaisuuteen ei haluta puuttua, niin silloin asiat muuttuvat myöhemmin aina vain vakavampaan suuntaan. Ja lopulta kiusaaminen saattaa viedä jonkun hengen. Eli lopulta tie vie niin pitkälle että joku saa surmansa. Kukaan sarjamurhaajista ei ole koskaan aloittanut rikollista uraansa murhalla. Vaan he ovat pikkuhiljaa hiipineet siihen pisteeseen, jossa joku puukotetaan. 

YLEn jutussa sanotaan, että kiusaaminen ei lopu sillä, että kiusattuja hellitään. Mutta siis jos kiusattu on itku kurkussa, niin hellimistä kutsutaan silloin myötätunnon osoittamiseksi. Mutta samalla kiusaaja pitäisi saada tajuamaan, että hän tekee väärin. Ja lopettamalla tuon toiminnan hän osoittaa ymmärtävänsä sen, mitä hän on ollut tekemässä- Mikäli joku sitten ajautuu itsemurhan partaalle kiusaamisen takia, niin tietenkin silloin pitää huomioida se, että kiusaaminen ei ole mikään pikkujuttu. Siihen että kiusaajaa ymmärretään sekä kuunnellaan saattaa kuulostaa oikeudenmukaiselta toiminnalta. 

Mutta pahimmillaan tuo saattaa kiihdyttää kiusaajan tapaa toimia. Hän kokee sen että hänelle annetaan rangaistuksia jotenkin vastentahtoisesti sellaiseksi, että hänen toimintansa on hyväksyttävää. Pahimmillaan vääränlainen toiminta tai kuunteleminen tekee kiusaajasta vielä pahemman tekijän kuin mitä hän ennen puhuttelua oli. Mikäli opettaja hoitaa tilannetta väärin, niin silloin kiusattu saattaa menettää uskonsa kouluun. Kun kiusaaja kävelee koulun pihalla naureskellen ja keskustellen asioista sosiaalityöntekijän tai poliisien kanssa, niin se antaa sellaisen kuvan, että kiusaaminen on hyväksyttyä. Tai että kiusaajaa uskotaan. 

Kiusaaja tekee tekojaan usein siksi, että hän saa niiden kautta auktoriteettia sekä mielihyvää. Siis mitään muuta noissa piireissä ei tarvitse olla kuin hiukan erinäköinen, niin johan nuo henkilöt voivat sitten lähteä joukolla heikomman päälle. Kiusaamisen suurin ongelma on siinä, että kiusaaja ei usein pelkää jälki-istuntoa. Syy miksi joskus tai liian usein käy niin, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai työpaikkaa on syyllisyys. Muut ovat saattaneet ylikorostaa hänen virheitään. He saattavat jatkuvasti taputtaa kiusaajaa selkään. Tai sitten kiusaaja voi olla ehkä työpaikan tai koululuokan keskushahmo. Kiusaaja ei sitten ehkä pelkää rangaistuksia, koska hänen tekonsa on ainakin hänen omasta mielestään hyväksytty kotona. 

Jos kiusaaminen on yleisesti tiedossa, eikä kukaan ole siihen viitsinyt puuttua, niin silloin ainakin itse kokisin pahaa oloa jos joutuisin kohtaamaan kiusatun tuollaisen kiusatun, joka on ehkä suljettu yhteisön ulkopuolelle. Kun muut ovat jättäneet kiusatun rauhaan, eli ovat kääntäneet hänelle selkänsä, välttäneet kommunikaatiota sekä eristäneet häntä kaikin tavoin. Peläten ehkä kiusaajan kostavan heille, niin silloin he ovat osasyyllisiä kiusaamiseen. Kiusattu varmasti tuntee että koko yhteisö on kääntynyt häntä vastaan. 

Hän kokee niin, että hänen tekonsa hyväksytään. Hän saattaa uskotella itselleen, että anorexia nervosa tai ranteiden viiltäminen on ollut mielenterveyden ongelmien syytä. Mielenterveysongelmat ovat asioita, jotka eivät saisi oikeuttaa kiusaamiseen. Eli skitsofreniat tai tourette eivät siis ole asioita, joiden takia kiusaajalle pitäisi saada synninpäästö. On helpompi poistaa hiljainen hissukka  luokasta, kuin lähteä poistamaan luokan keskushahmoa. Henkilöä, joka saattaa olla hyvinkin suosittu. Ja vetoamalla mielenterveyden ongelmiin, voidaan koko kiusaaminen jättää huomiotta. Kiusattu oli siis vain liian herkkä. 

Ja kiusaajat vain vähän pelleilivät. Kun toinen sitten joutuu jossain matkalla ottamaan paidan pois, ja edessä on vain luuranko, niin silloin ei kyllä kyse ole pelleilystä. Kyse on tärkeästä teosta, jonka uhri olisi voinut kuolla. 

Kiusaaja saattaa kuitenkin jopa itse uskoa, että hän ei tehnyt mitään pahaa. Tuolla tavalla hän itsesuggestion avulla luo itselleen mallin, jonka mukaan hänen tekonsa eivät olleet edes pahoja. Ja että uhri olisi joka tapauksessa joutunut sairaalaan. Tuolloin hän olisi sitten ehkä vain auttanut sitä, joka joutuu sairaalaan. Sressihaavoituuvuus mallin mukaan kiusaaminen on sellaista ylimääräistä stressiä, joka saattaa aiheuttaa liiallista rasittumista. 

Kiusaamiseen tietenkin kuuluu muutakin kuin vain huivin repimistä päästä. Tai pilkkalaulun kirjoittamista. Kiusaamiseen saattaa kuulua esimerkiksi sellaisten huhujen levittämistä, missä uhri on tehnyt vakavia rikoksia kuten raiskannut koulutoverinsa. Häntä saatetaan pelotella jatkuvasti. Ja pahimmillaan kiusattu kokee esimerkiksi henkeen sekä terveytreen kohdistuvia uhkauksia, kuten uhkauksia puukottaa tai pahoinpidellä tuota uhria. He saattavat esimerkiksi varastaa uhrinsa avaimia.  

Se mikä tekee tuollaisesta kiusaamisesta sellaista, että siitä pitäisi olla erityisen huolissaan on kiusaajan itsevarmuus. Hän ei pelkää kotoa tulevia seurauksia. Se tarkoittaa että hänen kotonaan saatetaan kiusaaminen hyväksyä. Kiusaaminen saattaa joidenkin mielestä olla esimerkiksi osoitus johtajuudesta. Ja niin kauan kuin kiusaajaa ei rangaista  kiusaaminen jatkuu. Kun kisaaja jää kiinni, niin hänet pitäisi myös sulkea pois koulusta. Hänet pitäisi sijoittaa psykiatriselle osastolle. Jos kiusaamisen uhri vaihtaa koulua, niin silloin kiusaaja kokee, että kiusaaminen on oikea tapa muuttaa sosiaalinen ympäristö mieleiseksi. 

https://www.forssanlehti.fi/uutissuomalainen/6193454

https://yle.fi/a/74-20224648

Kuka räjäytti Nord-Stream 2n?

https://yle.fi/a/74-20237886

Kenttätason  toimijoina  oli joukko ukrainalaisia. Ja kuten YLEn jutusta ilmenee, niin tuon kaasuputken räjäyttäminen maksoi vain vajaat 250 000 euroa. Tuollainen raha löytyy esimerkiksi suomalaisten MC-jengien tileiltä, joten rahan tarvetta arvioitaessa sekä tarvittavaa summaa voidaan käyttää mahdollisten keikan rahoittajien löytämisessä. Niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että noita mahdollisia toimijoita, jotka voivat rahallisesti rahoittaa tällaisen operaation löytyy enemmän kuin tarpeeksi. 

Nord Stream iskua tutkineen tutkivan toimittajan mielestä nuo operaation toteuttaneet henkilöt toimivat omasta aloitteestaan. Eli kyseessä olisi osoitus Ukrainalaisten kasakka-hengestä. Mutta tuo omatoiminen operointi voi muuttua poliittisesti hyvin arkaluonteiseksi. Ja aina on mahdollista että noita yksiköitä manipuloidaan joko rahan tai väärennettyjen käskyjen sekä kehotusten  muodossa. Ukrainan asevoimien johto oli tarinan mukaan informoinut Zelenskyitä ja hänen avustajaansa  tästä iskusta etukäteen. Zelenskyi kiistää asian. Ja sanoo kuulleensa operaatiosta avatessaan TVn. Ja sitten tietenkin voidaan kysyä että jos tuo ryhmä oli toiminut omasta aloitteestaan, niin olisiko Zelenskyi voinut sitten estää tuota iskua, vaikka hän olisi saanut siitä tiedon? 

Ja aina on mahdollista, että nuo ukrainalaiset toimivat omasta aloitteestaan. Siis kuten varmaan jokainen meistä tietää, niin myös Ukrainassa oli ainakin sodan alussa sellaisia toimijoita, joiden mielestä Putinin voitto olisi ollut toivottavaa. Nuo ihmiset kuuluivat ja kuuluvat kai vieläkin Ukrainan organisoidun rikollisuuden toimijoihin. Eli kuten joskus olen maininnut, niin tekijät voivat olla ukrainalaisia, jotka ajattelevat työskentelevänsä venäjän hyväksi. Se oliko Putin teon takana taas ei tarkoita sitä, että käskyn antajat eivät voisi olla venäläisiä. 

Mutta kuka hyötyi Nord Stream-iskusta? 

Nord Stream olisi saattanut olla teko, jolla EUta painostetaan tai kannustetaan lopettamaan Ukrainan tukeminen. 

Mutta jos esimerkiksi Nord Stream olisi katkaistu ja kaasun ostamista olisi jatkettu, niin silloin tuon putken katkaisu olisi hyödyttänyt Viktor Orbánia sekä Unkarin kansallismielistä hallitusta. Jos kaasua olisi toimitettu Eurooppaan Unkarin sekä Slovakian kautta kulkevia putkia pitkin, niin se olisi kasvattanut Orbánin arvovaltaa EUssa. Samoin jos Orbàn olisi saatu mukaan kiristämään ja lahjomaan EUta, niin mukautuminen Venäjän toiveisiin olisi ollut helpompaa. 

https://yle.fi/a/74-20237886

Eli tuolloin eivät Putinin toiveet olisi näyttäneet niin vakavilta, kun ne olisi toimitettu EUhun Slovakian sekä Unkarin ja muiden Putiniin myötämielisesti suhtautuvien valtioiden toimesta. Tuolloin noita vaatimuksia olisi voitu jakaa noiden maiden kesken. Ja jos kaasuputki olisi kulkenut Slovakian sekä Unkarin kautta, niin se olisi antanut pontta noille vaatimuksille. 

Tietenkin Nord Stream 2 olisi varmaan ollut Putinille erittäin tärkeä väline, jolla hän olisi voinut kiristää tai lahjoa Saksaa. Mutta toisaalta taas silloin kun Nord Stream putket katkaistiin. Niin Venäjällä sekä jossain määrin myös Euroopassa odotettiin lyhyttä sotaa. Eli vaikka venäjän hyökkäys oli saatu pysäytettyä, niin kuitenkin joissain piireissä Venäjän voittoa pidettiin välttämättömänä. 

Ja siksi joku Venäjän tai Ukrainan asevoimissa saattoi ajatella, että Nord Stream kaasuputkien katkaisu saattaisi auttaa Venäjää siten, että sen avulla voidaan nimetä Ukrainan asevoimien työntekijöitä terroristeiksi, sekä kannustaa EUta lopettamaan tukensa Ukrainalle. Siis päätös noiden putkien räjäyttämisestä tehtiin tuolloin 2022 sen aikaisen tiedon perusteella. Kansainvälinen politiikka tällä alueella on erittäin likaista. 

https://yle.fi/a/74-20237886

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan täydellä voimalla 24.2.2022. Nord Stream räjäytettiin 26.9.2022. Tuolloin Ukraina oli lähes täysin riippuvainen EUn ja muiden maiden aseavusta. Joten voidaan kysyä, että oliko tuon Nord Stream-iskun tarkoitus sulkea ukrainan avustus hanat? Eli tekijä saattoi olla ukrainalainen, mutta hän saattoi haluta toimia Venäjän hyväksi. 

Samoin organisoitu rikollisuus oli ongelmana myös Ukrainassa tuolloin 2022. Eli joku organisoidun rikollisuuden toimija on saattanut haluta että Ukraina jätetään ilman tukea. Tuo toimija on itse saattanut syyllistyä erittäin vakaviin tekoihin, ja ehkä hän on ajatellut että Ukrainan tappio olisi asia, jolla hän voisi saada syytesuojan. Osa noista organisoidun rikollisuuden jäsenistä oli saattanut syyllistyä esimerkiksi ihmissalakuljetuksen yhteydessä tapahtuneisiin kuolemantapauksiin. Joten voisiko tuollainen toimija haluta myös liittää Ukrainan Venäjään, jolloin hän saattaisi sitten kyetä peittämään likaiset jälkensä. 

Se mitä nuo kenttätason toimijat tietävät asioista saattaa olla tahallaan vääristeltyä. Eli heillä saattaa olla yksi yhdyshenkilö, joka saattaa antaa vain rahat noiden operaation toteuttajien käsiin. Ja tuolloikin vain yksi tuosta ryhmästä tapaa tuon yhdishenkilön. Hän saattaa edustaa “tiettyjä tahoja”, joita ei kuitenkaa mainita nimeltä. Iskun takana voi olla esimerkiksi joku ukrainan asevoimien esikunnassa työskennellyt henkilö, joka on päättänyt pelata Kremlin pussiin. Tai ehkä tuon operaation lopullinen tarkoitus oli se, että sen avulla saadaan kohotettua Euroopan äärioikeiston suosiota. Mikäli sitten tuota kaasutoimitusten katkoa ajatellaan, niin se saattoi hyödyttää myös Viktor Orbanin hallitusta. 

Eli jos tuo Nord Stream oli poikki, niin silloin se olisi kasvattanut merkittävästi esimerkiksi Unkarin ja Slovakian  kautta tuotavan kaasun merkitystä. Se taas olisi varmasti kasvattanut Viktor Orbànin sananvaltaa EUssa sekä NATOssa. Mikäli sitten taas Nord Stream putken räjäytys olisi Putinin hyväksymä, niin hän ei sitten enää varmaan muistaisi tuota käskyä tai hyväksyntää. Ja joka tapauksessa käskyt olisi Putinin kohdalla annettu kahden kesken. Eikä mitään muistiinpanoja oltaisi tehty. Tai jos nuo teon tehneet erikoisjoukkojen entiset jäsenet ovat tehneet tekonsa oma-aloitteisesti. 

Niin heidän motiivinsa on voinut olla kosto Ukrainan hallitukselle. Niin näissä tapauksissa esimerkiksi tuhoutunut ura saattaa laukaista tarpeen vahingoittaa omaa maata. Mutta siis jos joku on tuohon tekoon antanut käskyjä, niin tietenkin käskyjen takana voi olla joku hakkeri. Eli hakkerit ovat saattaneet murtautua Ukrainan asevoimien komentojärjestelmän sekä vääentää tuon käskyn. He voivat siis olla esimerkiksi Euroopan äärioikeiston tai mafian palveluksessa. Tai sitten kyseessä voi olla joku hakkeri joka saattaa jostain syystä hautoa kostoa. Siis kuka on iskun takana?  Sitä ei ehkä saada koskaan tietää. Hyötyjiä on valtava määrä. 

Ja yksi kaukaa haettu teoria on se, että noilla iskuilla olisi yhteys Arabimaihin kuten Algeriaan tai Tunisian kaltaisiin arabimaihin, niin ne voisivat saada iskusta valtavasti taloudellista hyötyä. Jos Venäjä ei toimita kaasua ja öljyä EUhun. Ja huthikapinallset sulkevat Punaisenmeren sekä  sen kautta Suezin kanavan. Ja jos Iran sulkee Hormuzinsalmen, tai Persian lahde alueella tuotetun arabien öljyn ja kaasun ostamisesta tulee muuten kuuma peruna, niin silloin Tunisian sekä Algerian kaltaisten öljyntuottajien öljylle ja kaasulle löytyy kysyntää. Eli jos persianlahden öljyä ei saada markkinoille, niin korvaava tuottaja voisi löytyä Algeriasta tai Tunisiasta. 

https://yle.fi/a/74-20237886

Virolaisten viranomaisten mukaan siirtolaisia tulee maahan tunneleita pitkin.

Raja. Arkistokuva Liettuan ja Valko-Venäjän rajalta Padvarionysista. (MSN)

Virolaisten viranomaisten mukaan siirtolaisia tulee maahan tunneleita pitkin. Ja ilmeisesti monet noista siirtolaisista ovat matkalla kohti Suomea. Se mitä tämä tarkoittaa on se, että myös FSB sekä GRU voivat hyödyntää samoja tunneleita, mitä siirtolaiset käyttävät. Eli nuo järjestöt voivat käyttää noita tunneleita omaan solutustoimintaansa. Niiden kautta voidaan tietenkin kuljettaa myös aseita sekä huumeita suomalaisille sekä virolaisille kontakteille, jotka sitten voivat ryhtyä Venäjän valtiollisten tai ei valtiollisten toimijoiden alihankkijoiksi. 

Tuolloin aseita sekä huumeita vastaan voidaan tietenkin tarjota alihankintapalveluja, kuten kiristystä, sabotaasia sekä murhia noille itänaapurin toimijoille. Samalla tavoin noiden tunneleiden kautta voivat myös Venäjän yhteistoimintamiehet kuljettaa droneja sekä muuta kiellettyä teknologiaa suoraan Venäjän valtion syliin. Joten voimme varmasti sanoa, että nuo tunnelit palvelevat välineellistettyä maahanmuuttoa sekä pakolaisuutta myös siten, että niiden kautta voidaan tavaraa salakuljettaa myös Venäjälle. Sekä sieltä pois. 

***************************************

"Liettuan yleisradioyhtiö LRT kertoo viranomaisten havainneen jo kymmeniä yrityksiä tuoda siirtolaisia Valko-Venäjältä Liettuaan tunneleita pitkin. Maan rajavartiolaitoksen päällikön mukaan Valko-Venäjän viranomaiset ovat todennäköisesti mukana toiminnassa.

”Olemme hiljattain havainneet muutoksen siirtolaisten taktiikassa: he käyttävät entistä enemmän tunneleita tai luolia”, sanoi Liettuan rajavartiolaitoksen (VSAT) päällikkö Rustamas Liubajevas 15min-uutissivustolle tällä viikolla."

"VSAT kertoi keskiviikkona löytäneensä keskeneräisen, 11 metriä pitkän tunnelin Valko-Venäjän ja Liettuan raja-alueelta. Kyse on jo toisesta löytyneestä tunnelista viikon sisällä, LRT kertoo."

"Viron poliisi- ja rajavartiolaitos PPA puolestaan tiedotti viime viikolla pidättäneensä kolmen päivän aikana yli 30 ulkomaalaista, joilla uskotaan olevan yhteys siirtolaispaineeseen Valko-Venäjän ja Latvian rajalla. Kyse oli useasta eri ihmisryhmästä, jotka pidätettiin eri puolilla Tallinnaa, PPA kertoo. Henkilöt ovat kotoisin eri Afrikan maista ja PPA:n alustavien tietojen mukaan ovat saapuneet Viroon Valko-Venäjältä Latvian kautta." (MSN/Uusi Suomi)

***************************************

Venäläiset ovat mestareita esineellistämään ihmisiä sekä välineellistämään pakolaisuutta. He voivat antaa tietokoneita, aseita tai huumeita noille pakolaisille kuljetettavaksi vastineeksi pääsystä pois tuosta maasta. Eli nämä pakolaiset on ehkä houkuteltu Venäjälle. Ja sitten suoraan kuljetettu rajalle, jossa heille tehdään "ehdotus". Jos he suostuvat niin he saavat elää. Jos he kieltäytyvät, niin he katoavat jonnekin metsikköön. 

Itse olen sitä mieltä, että on varsin kaukaa haettua olettaa, ettei Venäjän valtio tiedä näistä tunneleista. Enkä myöskään usko, että noita tunneleita on kaivettu valkovenäläisten toimijoiden omasta aloitteesta. Tunneleiden lyhyt pituus eli 11m  saattaa merkitä sitä, että niiden avulla koetellaan viranomaisten kykyä etsiä sekä löytää noita tunneleita. Saattaa olla että niiden avulla myös pyritään hahmottamaan sitä, millä tavalla noita tunneleita etsitään sekä tunnistamaan tuohon etsintään liittyviä toimijoita. Ja voi olla että jossain on vielä pidempiä tunneleita, jotka vievät kauemmaksi rajasta. Eli kyseessä voi olla syötti, jonka avulla peitellään suurempia tunneleita. 

Saattaa olla että ne on jopa kaivettu FSBn toimesta, tai ainakin FSBn valvonnassa. Eli olemme kohdanneet samanlaisen uhan kuin mitä esimerkiksi Saksan liittotasavallan tiedustelu koki Kylmän Sodan aikaan. Tuolloin länsimaiset tiedustelupalvelut käyttivät Berliinin alle kaivettuja tunneleita omissa operaatioissaan. Stasi ilmeisesti tiesi noista yhdystunneleista, joten se saattoi ohjata esimerkiksi myös huumeiden salakuljettajia käyttämään noita samoja tunneleita, jotta länsimaiset viranomaiset lopettaisivat yhteistyön DDRn opposition kanssa. 

Samoin joskus puhuttiin siitä, että Stasi tai joku muu itäisen blokin tiedustelupalvelu olisi rahoittanut toimintaansa lännessä huumekaupan avulla. Huumekaupasta saatava tulo olisi ollut tärkeässä asemassa, kun esimerkiksi illegaaleja operaatioita toteutetaan. Noita rahoja ei olisi voitu suoraan jäljittää esimerkiksi Venäjän tai jonkun muun Varsovan Liiton maan keskuspankkiin. Samoin se että huumakauppiaat olisivat käyttäneet noita BNDn sekä CIAn kaivattamia tunneleita olisi ollut mannaa itäblokin propagandakoneistolle. 

Samalla tavalla esimerkiksi FSB sekä joku sen apupalveluista voi aivan hyvin rahoittaa omia operaatioitaan huumerahalla. Venäjän tiedustelun kohdalla on huomioitava sekin asia, että aivan samalla tavoin kuin muuallakin tuossa maailmassa on upseereiden oltava ehdottoman lojaaleja. Riippumatta siitä palvelevatko he poliisissa, tiedustelussa tai armeijassa heidän poliittinen luotettavuutensa on ensiarvoisen tärkeää. Eli FSB kirjoittaa jokaisesta upseerista luotettavuuslausunnon, joka ratkaisee hänen uransa. GRU esitetään usein epäpoliittisena palveluna, mutta kyseessä on lähinnä silmänkääntötemppu. 

Tuon palvelun työntekijät vastaavat työstään ensisijaisesti turvallisuuspalvelulle, ja avainasemassa on se, miten alttiita he ovat palvelemaan Venäjää, jota heille edustaa oman esimiehen lisäksi Vladimir Putin. Siis tarina GRUn isänmaallisuudesta sekä epäpoliittisuudesta ei todellisuudessa kestä päivänvaloa, koska Venäjää edustaa heille Kremlin johto. Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli Neuvostoliiton valtion synonyymi. Ja GRUn virkamerkki on olemassa lähinnä sen takia, että esimerkiksi ulkomaille ei haluta lähettää työntekijää, jonka virkamerkillä saa suorittaa pidätyksiä. Joka tapauksessa kaikki tieto, mitä Venäjän tiedustelu hankkii käytetään FSBn kautta. Ja tuota tietoa käytetään etsimään venäläisiä emigrantteja, jotka uskaltavat vastustaa Vladimir Putinia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/siirtolaisia-tulee-nyt-tunneleita-pitkin-ovat-matkalla-suomeen-kertoo-viro/ar-AA292w60?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6a6b155fd0984d519d72cad24b68f2ba&ei=22

Tekoälyn kouluttaminen vaatii tietoa sekä dataa.

Miksi virolaisen julkisen sektorin työntekijän ei tarvitse pelätä tekoälyn vievän hänen työpaikansa samalla tavalla kuin muiden ihmisten? Syy löytyy Viron kielen erityisasemasta. Kyseessä on verraten pieni kieli, jota puhuu huomattavan pieni ihmisjoukko. Eli sen takia esimerkiksi tekoälylle ei löydy samalla tavalla kouluttajia, kuin jollekin englannin kielelle, jota puhutaan maailmanlaajuisesti. Englanninkielisten tekoälyagenttien kouluttamiseen löytyy valtava määrä aineistoa sekä kouluttajia. Kun taas viron kielen kouluttajia ei niin paljon löydy, eikä tekoälyn käyttöön löydy yhtä monipuolista sekä kattavaa materiaalia, jota voidaan hyödyntää jossain julkisen sektorin palveluissa. 

Julkisen sektorin palveluja tukevan tekoälyagentin luominen ei ole niin helppoa, kuin ihmiset luulevat. Kun tekoäly palvelee ihmistä, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että henkilö voi käyttää slangia tai murretta asioidessaan tekoälyn kanssa. Samoin kielimallin kouluttajien pitää huomioida mahdolliset puheviat. Eli juuri sellaiset pieneltä vaikuttavat erot, joita ihmiset eivät edes välttämättä huomaa saattavat olla tekoälylle erittäin suuria asioita. Samoin sellaiset asiat kuin se, että ihminen ei tiedä tarvitsemansa palvelun nimeä vaikuttavat tekoälyn kykyyn ratkoa ongelmia. 

Tekoäly vaatii selvästi annetut käskyt, jotta se kykenee selviytymään tehtävistään. Ja kun sitten normaali ihminen soittaa valtion virastoon, niin hän saattaa esittää asiansa näin: "Tarttis vähän, siis öö, tuota oli varmaan aika varattu sille virkailijalle, odotas vähän, kun etsin sen nimen, kun on vähän uus kännykkä". Eli tällaisessa tapauksessa ihminen kyllä osaa odottaa, mutta kielimalli ei välttämättä osaa tehdä asioita oikein. Samoin tavallinen ihminen ei ehkä tiedä millä nimellä hänen asioitaan kutsutaan virastoissa. Kun siis ihminen varaa aikaa jostain, niin tietenkin tekoäly luo syötteen puheesta tekstiksi sovelluskerroksen kautta. Ja silloin jos puhe on epäselvää tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu, niin tekoäly on pulassa. Kun yritykset epäonnistuvat tekoälyagenttien käyttöönotossa, niin yksi asia mikä saattaa mennä pieleen on se, että tekoälyagenttia koulutetaan esimerkiksi näppäimistön avulla, sellaisten ihmisten toimesta, jotka ovat alan ehdottomia asiantuntijoita. 

Eli kouluttaminen ei vastaa sitä tilannetta, minkä tekoäly kohtaa todellisessa elämässä. Toinen mahdollinen syy saattaa olla se, että ihmisitä menevät firman ja omat tekoälyt sekaisin. Tuolloin yhtiön koulutettavalle tekoälylle saatetaan joko tahallaan tai vahingossa antaa sellaisia käskyjä, jotka eivät kuulu sen tehtäviin. Eli pöydältä saatetaan ottaa yhtiön älypuhelin, ja sitten sen tekoälysovelluksella lähdetään tekemään syntymäpäiväkortteja. Tuolloin varmasti edessä on fiasko. Syy tuohon fiaskoon on se, että tekoälyn kouluttamista ei ole ohjeistettu tarpeeksi. Samoin jos tekoälyä ei käytetä, kun joku sitten osaa työt vähän paremmin, niin seuraus on varmasti suuri epäonnistuminen. Tekoälyä koulutettaessa sille pitää antaa dataa. Jos dataa ei ole, niin silloin ei myöskään tekoälyä ole. 

Dataa ja tekoälyä voidaan verrata malliin, jossa ne joilla dataa jo on saavat sitä lisää. Ja ne joilla dataa ei ole, ei sitä jatkossakaan ole. 

Sen takia olen hiukan huolissani siitä, miten esimerkiksi oikeudessa tekoälyjättejä kohdellaan, kun ne kärähtävät tekijäoikeudellisen materiaalin käytöstä. Tekoälyjätit maksavat liikevaihtoonsa nähden minimaalisia summia tekijänoikeudellisista loukkauksista. Mutta samalla nuo summat ovat valtavia, jos ne lankeavat jonkun startupin maksettaviksi. Eli näiden ennakkotapausten avulla voidaan tehokkaasti estää tai rajoittaa kilpailua tekoälykentällä estämällä startupeja käyttämästä dataa, joka on periaatteessa vapaasti saatavilla, mutta ilmaista vain yksityiskäytössä. Tekoälyjätit voivat helposti kilpailla halvemmilla hinnoilla kuin pienet vasta toimintansa aloittavat yritykset. 

Muiden yritysten toimintaa ohjaa voiton maksimointi ei se, miten paljon dataa ne tuovat jonkun ison ICT-jätin tileille. Eli ICT-alaa ohjaa kapitalismi ei idealismi. Yritysten tehtävä ei ole olla sosiaalitoimistoja. Se on muistaakseni yksi usein toistettu hokema. Mikäli työelämää ajatellaan esimerkiksi sitä, että työntekijä on vain osa koneistoa, niin silloin maailmassa ei ole yhtään työntekijää, jos hänet voidaan vain korvata jollain. Kun yhtiö ostaa robotin, niin se joutuu maksamaan ehkä 30 000 euroa kappale euroa kappaleelta. Jos työntekijä saa palkkaa 2000 euroa kuukaudessa, niin silloin tietenkin työntekijä tuntuu aluksi halvemmalta. 

Kuitenkin työntekijälle pitää maksaa jatkuvasti tuo palkka. Kuitenkin 15 kk. päästä tuon robotin hankintakustannukset ovat samat kuin työtekijän palkkakustannukset ovat.  Mutta kun ajattelemme kokonaisuutta, niin robotin kohdalla pitää muistaa, että robotti tekee työtä 24/7. Se ei pidä taukoja, eikä käy vessassa. Samoin robotti ei vaadi muita maksuja kuin sähkölaskun. Robotti ei myöskään nurise työpaikan olosuhteista, eli se ei purnaa. Eikä se mene lakkoon. Samoin robotille ei tule päähän lakkoilla. Ja sille sopivat ylityöt aina, kun työnantaja niitä ehdottaa. Toisin sanoen robotti olisi ultra-kapitalistisessa mallissa se unelmien työntekijä, joka ei koskaan tee mitään mitä työnantaja ei käske sen tehdä. Robotti ei mene työpäivän jälkeen kapakkaan ja kertoile siellä liikesalaisuuksia. 

Työelämän kovat lait pakottavat ihmisiä tekemään työtä tekoälyn kanssa. Mikäli koodari tekee aloittelijan virheitä, niin hän saa lähteä. Sen takia hän joutuu turvautumaan tekoälyn apuun. Ja pahimmassa tapauksessa tuo tekoäly sijaitsee jossain Kiinassa, jossa sen avulla hankitaan uutta tietoa jostain järjestelmistä, jotka saattavat olla erittäin tärkeitä. Ongelma voidaan siirtää muualle palkkaammalla vaikka intilaisia tai kiinalaisia koodareita, jotka sitten työskentelevät jossain Pekingissä  tai paikassa, jota yhtiön edustajat eivät ole edes käyneet. Eli oli työpaikalla kiinan tiedustelun agentti tai tekoälyagentti, niin kumpikin voi aiheuttaa vakavan tietomurron. 

Jos yhtiön vuosittainen liikevaihto on 45 miljardia dollaria, ja se joutuu maksamaan 1,5 miljardia, niin tätä voidaan sitten verrata tilanteeseen, missä 45stä eurosta annetaan 1,5 euroa pois. Tuollainen 1,5 miljardia saattaa tuntua todella suurelta, mutta kyseessä on pieni summa jollekin tekoälyjätille. Voidaan siis ajatella että tekoälyjätti käräyttää itsensä tekijänoikeudellisen materiaalin luvattomasta käytöstä, ja sitten tietenkin oikeudesta hankitaan ennakkotapaus. Mutta samalla unohdetaan että tekoälyjättien kohdalla kyseessä on pikkusumma. Mutta mikään startup ei varmaan kykene maksamaan mitään 1,5 miljardin dollarin lunnaita. Tuollaisilla hyvältä näyttävillä päätöksillä voi olla pitkällä tähtäimellä ei toivottuja seurauksia. Eli niillä estetään startupien tulo tekoälymarkkinoille. Tuo aiheuttaa datan keskittymisen samojen toimijoiden käsiin. 

Tietenkin tekoälyä aletaan hyödyntää yhä laajemmin myös esimerkiksi valtion turvallisuuden kannalta keskeisten toimijoiden toimesta. Kun noiden tuotteiden kehitys alkaa kasaantua niiden toimijoiden käsiin, joilla jo on käytössään dataa, niin silloin yhä harvempi toimija saa rakennettua toimivia tekoälyjä. Tuo taas päästää nuo yksityiset yritykset käsiksi dataan, jonka pitäisi olla varattu vain valtiolliseen käyttöön. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ja meidän pitää kehittää sitä turvallisempaan suuntaan. Tekoälyn turvallinen kehitys ei tarkoita sitä, että se jätetään käyttämättä. Mutta jos kehitystä ohjaa vain tarve tehdä rahaa, niin olemme tiellä, jossa tekoäly muuttuu aseeksi vihollistemme käsissä. Eli vihollinen käyttää kehittämäämme tekoälyä itseämme vastaan. Me voimme aina istua alas, ja keskustella tekoälyn tarpeellisuudesta. 

Me voimme suhtautua asioihin kielteisesti. Mutta meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia kuin me. Tekoälyn kehittämisen kannalta pahin mahdollinen skenaario on se, että tekoälyä aletaan kehitellä salaa. Se että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään ei ole oikea tie. Jos tekoälyn kehittelijä tekee virheitä, niin hänen pitäisi myös uskaltaa kertoa tuosta virheestään muille. Virhettä ei saa tekemättömäksi sillä, että se lakaistaan maton alle, ja siitä vaietaan. Se että joku ei ole entusialisti ei tarkoita sitä, että hänen naapurinsa ei tuota voi olla. Tekoälyn tekemiä virheitä voidaan aina luetella. Mutta samalla me kohtaamme tilanteen, missä markkinoiden voimat määräävät suunnan. Jos tekoälyssä ei ole jatkuvasti uusia ominaisuuksia, niin asiakkaat katoavat. 

Mielenkiinnon säilyttämiseksi tekoälyn keihittäjien pitää jatkuvasti kehitellä uusia malleja. Ja kuten tiedämme, niin voimme aina palvella asiakkaitamme, kuten asiakas haluaa. Silloin kun kysymme asiakkailta mitä he sattuvat haluamaan, niin varmaan lista on aina hyvin pitkä. Kaikilla toimiijoilla on erilaisia tarpeita. Ja kaupallisten toimijoiden on kyettävä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Markkinoinnin perusajatus on se, että jos asiakkaalla ei ole tarpeita, niin silloin noita tarpeita lähdetään luomaan. Kun yhtoit panostava miljardeja dollareita konesaleihin, niin niiden sijoittajat haluavat varmasti vastketta rahoilleen. Eli kaupallisessa maailmassa kehitystä ohjaa raha. Jos naapuri tarjoaa parempaa tai monipuolisempaa tuotetta samalla rahalla, niin se merkitsee asiakkaiden kaikkoamista. Kun tuotekehitys on jatkuvaa, niin silloin saattaa edessä olla tilanne, jossa osataan hiukan liikaa, ja ei muisteta ajatella kokonaisuutta.