Anneli Auer on ollut syytettynä erilaisissa oikeusasteissa parinkymmenen vuoden ajan. Syytteet ovat koskeneet murhaa ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Oikeus on aikoinaan vapauttanut Auerin, ja myöhemmin korkein oikeus on purkanut hänen saamansa seksuaalirikostuomion. Mutta syyttäjä on taas kerran palannut käräjille. Se mikä on totuus mistäkin asiasta on tälläkin kerralla unohtunut. Eli kyseessä on prosessi, jossa pyritään ikään kuin osoittamaan jotain, mikä ei ole aivan kaikille selvää. Auer on useita kertoja vapautettu ylemmissä oikeusasteissa, mutta jostain syystä syyttäjä tuo saman asian aina uudelleen käsiteltäväksi. Yleensä uusi käsittely vaatii myös uusia todisteita.
"Hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen Auerin nuorimpien lasten huoltajana toiminut veli otti yhteyttä syyttäjiin ja kertoi, että lapset olivat kertoneet uusia väitteitä surmayöstä. Poliisi suoritti tapauksessa lisätutkintaa ja 19. lokakuuta 2012 korkein oikeus palautti tapauksen käsittelyn käräjäoikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan syyttäjien uusi aineisto viittasi sellaiseen tapahtumakulkuun, jonka pohjalta asiaa ei ollut aiemmin arvioitu ja joka merkittävällä tavalla poikkesi siitä lähtökohdasta, joka oli alempien oikeusasteiden tuomioiden perustana. Jos korkein oikeus olisi ottanut asian suoraan käsiteltäväkseen, sen tuomioon ei olisi voinut enää hakea muutosta" (Wikipedia, Ulvilan surma)
Siis tässä tapauksessa voidaan sanoa, että surmaa oli ikään kuin "maustettu" seksuaalirikossyytteellä. Eli kun murha ei mennyt läpi hovioikeudessa, niin silloin avuksi saatiin syyte lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jolloin syyte muuttuu pahemmaksi kuin aluksi. Eli jotenkin ihmisten on helpompi pitää seksuaalirikollista pahempana kuin murhaajaa.
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9012460
Eli miksi näin toimitaan. Auerin lapset olivat asuneet ilmeisesti uskonnollisessa sijaisperheessä. Tuossa perheessä oli paljon sääntöjä, kuten esimerkiksi se, että lapset eivät saaneet käyttää talon pesuhuonetta, vaan heidän piti käydä suihkussa uimahallissa. Samoin erityisesti vanhimman tyttären "pahuus" viittaa johonkin uskontoon liittyvään käsitykseen. Sijaisvanhemmat olivat kuulemma halunneet manata paholaista pois vanhimmasta lapsesta, mikä kertoo hyvin paljon noiden ihmisten ajatusmaailmasta. Myös liiketunnistimien laittaminen rappusiin kertoo jotain vainoharhoista, mitä nuo sijaisvanhemmat ovat ilmeisesti kokeneet. Lasten ainoa yhteys ulkomaailmaan oli koulu.
Se kuuluivatko nuo sijoitusperheen vanhemmat johonkin "viralliseen" uskonnolliseen yhteisöön, mikä toimii erillään valtionkirkosta on jäänyt mainitsematta. Mutta syyttäjä ilmeisesti panee erittäin suuren painon Auerin vanhimman lapsen lausuntoihin. Yleensä noissa uskonlahkoissa on sellainen käsitys, että vanhin lapsi, varsinkin jos hän on poika on nimenomaan isän sijainen.
Kun alla olevia leikkeitä katsotaan, niin voidaan kysyä, että ketä syyte ylipäätään palvelee? Onko syytteen tarkoitus oikeasti palvella lasten etua? Vai onko kyseessä järjestelmän tarve suojella esimerkiksi poliisia, jonka sormenjäljet ovat löytyneet Auerin asunnosta? Siis syyttäjä aivan kuin yrittäisi mustamaalata tai syyttää lapsia siitä, että he ovat muuttaneet lausuntojaan. Joten mieleen tulee se, että Auerin tapausta voidaan periaatteessa käyttää mihin tahansa juuttuun ennakkotapauksena. Eli vaikka vapauttava päätös tulisi, niin silloin asia voidaan viedä kerran toisensa jälkeen tuomioistuimiin.
Eli tietenkin tuo asema jotenkin aina viehättää jotain ihmisitä, ja uskonnollinen yhteisö voi tukea tai painostaa tuota vanhinta lasta kertomaan asioita, joiden todellisuudesta voidaan keskustella. Myöhemmin sitten asiat saattavat muuttua, kun lapselle kerrotaan siitä, kuinka vakavasta syytöksestä oikeasti on kysymys. Eli ajattelemattomuuttaan varsinkin lapsi voi kertoa kameroille asioita, joiden hän uskoo miellyttävän kameran käyttäjää.
Jos lapsille hoetaan jatkuvasti että "vanhempasi ovat pahoja ihmisiä", niin varsinkin lapsi alkaa hyvin nopeasti uskoa tuota hokemaa. Ja sitten kun ympärillä on outoja ihmisiä, jotka ovat ehkä hyvinkin tarkkoja omasta auktoriteetistaan, niin saattaa olla että lapset kertovat asioita, jotka eivät enää ole totta. Se mikä sitten on esimerkiksi voimakkaasti uskonnollisten ihmisten kohdalla usein tapahtunut, on se että he saattavat olla täysin kouluttamattomia. Samoin jos heidän joukossaan käytetään paljon alkoholia, niin se saattaa luoda yhteisön painetta siihen, että lapsia pakotetaan sanomaan asioita, jotka eivät ole niin kuin ne on esitetty.
Joskus noissa piireissä poliisiin suhtaudutaan palvoen. Ainakin osassa noista lahkoista seksi on tabu, asia josta ei juurikaan saa puhua. Yhteisö saattaa olla noissa tapauksissa hyvinkin painostava, ja jos lapsia uhkaillaan esimerkiksi heittämisellä kadulle, niin he saattavat kertoa asioita siten, kun yhteisö ne haluaa kuulla. Se että jos tuossa sijaisperheessä on alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä, niin se saa kaiken muuttumaan mustavalkoiseksi. Samoin ne saattavat aiheuttaa esimerkiksi likakammoa, mikä saattaa sitten johtaa tragikoomisiin sääntöihin.
Virkapukuisen henkilön puheita uskotaan hyvin mielellään. Sekä tietenkin kaikkia asioita levitellään ympäriinsä. Noissa piireissä pelkkä se että poliisi käy ovella tekee ihmisestä suuren luokan rikollisen. Ja tietenkin kaikkia asioita levitellään sekä paisutellaan uusiin mittoihin. Se millaiseen uskonnolliseen yhteisöön tuo sijoitusperhe on kuulunut ei varsinaisesti ole tiedossa. Mutta ainakin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuossa perheessä uskottiin kuriin ja järjestykseen. Eli tuollaisessa ilmapiirissä saattaa ympäristön paine aiheuttaa sen, että lapsi kertoo asioista, jotka eivät ole oikeastaan koskaan tapahtuneet siten, kun ne on kuvailtu.
https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9012460
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011525285.html
https://yle.fi/a/74-20203691
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma





















