Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat taas kerran pinnalla, ja nuo asiat siirtyvät usein työelämään

Kimmo Huosionmaa

Kiusaaminen on asia, mihin pitää puuttua ajoissa. Kiusaaja nimittäin jatkaa tuota toimintaa läpi työelämän, ja siinä sitten myös yhtiö menettää rahaa. Kun kiusaaja juoksuttaa uhriaan pitkin taloa, tai pakottaa hänet lähtemään kesken päivän kotiin, niin silloin tietenkin tuon kiusatun työt jäävät tekemättä. Samoin kiusaajan oma aika menee silloin toisen alistamiseen. Jos oikein loistavasti käy, niin kiusaaja vetää koko osaston mukaan tuohon toimintaan, ja silloin ei sitten töistä enää tule mitään, kun kaikkien aika menee yhden työntekijän simputtamiseen. Kiusaaja oppii toimintamallinsa suoraan koulun pihalta, ja jos tuohon toimintaan ei puututa, niin hän sitten tekee jostain työpaikasta helvetin.

Ja seurauksena saattaa olla se, että tuossa työpaikassa ei kukaan voi töitä tehdä, koska siellä kaikki aika menee jonkun juoksuttamiseen. Työnantajan täytyy nuo tunnit kuitenkin maksaa, ja silloin tietenkin on edessä taloudellinen tappio tai oikeudenkäynti, kun työnjohtajaa vaaditaan tilille teoistaan, jotka ovat aiheuttaneet yhtiölle taloudellista haittaa. Eli tuossa tapauksessa työnjohto joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon, mikä käsittää ainakin turhat työtunnit, joiden aikana on työnteko yrityksessä estetty.

Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat synonyymejä, joissa ei ole mitään eroa toisiinsa nähden. Termi "syrjiminen" tarkoittaa yleensä passiivista koulukiusaamista, missä henkilö vain suljetaan pois ryhmästä. Kyseinen asia on yleensä seurausta aktiivisesta koulukiusaamisesta, joka tarkoittaa sitä, että henkilöä nimitellään sekä hänen vaatteitaan revitään sekä häntä saatetaan töniä. Fyysinen koulukiusaaminen on asia, mihin on helppoa puuttua, eli kun toinen pahoinpitelee toista, niin silloin tietenkin väliin on helppoa mennä, sekä tietenkin itseä saa niissä tilanteissa puolustaa. Ja tuolloin on tapaus, joka on selvästi rikollista toimintaa. Eli lyönnistä ja potkuista jää jäljet, joita voidaan käyttää todisteena oikeudessa. Mutta sitten sitten tietenkin eteen tulee nimittely sekä muut "hyvin mukavat asiat", kuten syljeskely toisen päälle. Tuolloin opettajien on vähän vaikeaa ryhtyä puuttumaan tilanteeseen, koska jokaisen ihmisen pitää jonkin verran nimittelyä kestää, mutta jos se on jatkuvaa, niin silloin tulee varmasti jossain vaiheessa raja vastaan.

Ja tietenkin tuollaiseen nimittelyyn liittyy sellainen ikävä asia, että nuo kiusaajat saattavat esimerkiksi kävellä rehtorin huoneeseen, ja kertoa valheita siitä, että toinen on käynyt heihin kiinni, tai sepittää tarinoita siitä, kuinka joku varastelee supermarketista. Vaikka toinen voi "todistaa" tuon teon, niin kuitenkin ihmetyttää se, että mitä varten tuo teko on muka todistettavasti edes tapahtunut? Yleensä tällaisessa tapauksessa kiusaaja levittelee noita ehkä hyvinkin keksittyjä asioita selän takana, ja sillä hän sitten varmistaa sen, että toisella ei ole enää ketään, jonka luokse hän voi mennä kylään, koska toisen vanhemmat ovat kuulleet "eräitä tarinoita" tästä henkilöstä. Kuitenkin kaikkein vaikeimmat tapaukset liittyvät syrjimiseen, jota kutsutaan nimellä "passiivinen kiusaaminen".

Siinä henkilö saatetaan jättää kokonaan pois sosiaalisesta elämästä, ja se tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan ei kukaan puhu. Eli hänen tullessa juttelemaan on tapana kääntää selkä tuohon henkilöön. Ja häneen ei muutenkaan saa kiinnittää mitään huomiota, tai sitten se johtaa "rankaisutoimiin". Kun puhutaan siitä, kuinka vaitiolovelvollisuus pitää suut kiinni tuollaisista asioista, niin pitää muistaa se, että tietenkin vaitiolovelvollisuus ei ole voimassa, jos toinen henkilö sitten levittelee kaikkia asioita ympäriinsä. Olen jostain kuullut, että tällaiset kirjoitukset ovat aiheuttaneet jossain piireissä tarpeen muistuttaa siitä, kuinka suiden olisi parempi olla kiinni tällaisista asioista, tai sitten saa joku kuulla niistä vähän toisessa paikassa, kuten on tapana sanoa.

Koska me suomessa elämme maassa, missä katujengit pitävät valtaa, niin silloin mieleeni tulee se, että mitähän nuo ihmiset kuvittelevat muiden heistä ajattelevan? Eli jos minulla olisi tiettyjä asioita, mitä muut pitävät itsestään selvyytenä, niin uskaltaisinko tällaisia kirjoituksia edes tehdä? Eli luuletteko että minulle ei ole koskaan tullut mieleen se, että sellaiset mukavat primus motor-tyypit voivat sitten tulla juttelemaan vaikka vaimoni kanssa. Koulukiusaajat ovat ihmisiä, jotka nauttivat tuskan tuottamisesta. Heistä on varsin mukavaa hakea kiusaamansa pojan siskoa mukaansa, ja katsoa pilkallisesti kun toinen kärsii.

Samaa joskus huumekauppiaat ovat ainakin yrittäneet tehdä poliisin tai syyttäjien lapsille. Eli he tarjoavat huumeita noille nuorille, koska se tuntuu niin ihanalta. Koulukiusaajat nauttivat siitä, kun he saavat jonkun itkemään. Mutta silloin pitää muistaa sellainen asia, että nuo kiusaajat kiusaavat muita asioista, jotka ovat heille itselleen vaikeita. Ja koulukiusaajien omat asiat ovat sikäli huonosti, että he varmaan ovat kiusanneet muitakin kuin sitä yhtä ihmistä. Kiusaaja pelkää yleensä kostoa, ja siksi hän sitten tietenkin hakee ympärilleen muita samanhenkisiä kavereita. Kaikkein pahin tilanne tuon henkilön kohdalla on se, että hän joutuu menemään yksin kotiin. Noiden kiusaajien ajattelutapa on erittäin minäkeskeinen, mikä tarkoittaa, että he eivät voi käsittää jonkun tekevän asioita, joita kiusaaja ei edes tiedä olevan olemassa.

Mikäli  joku sitten menee vaikka yliopistoon lukemaan, niin silloin tietenkin kiusaaja ajattelee, että kyseinen henkilö käy jotain McDonald's versiota näistä paikoista, koska se että joku sitten pääsisi hänen ohitseen johonkin lukemista vaativaan ammattiin on hyvin kaukana siitä, mitä kiusaaja olettaa muiden tekevän. Esimerkiksi kukaan ihminen ei voisi lukea Kauppakorkeakoulussa tai muussa laitoksessa suureksi johtajaksi, vaan hän varmaan hakeutuu aina aloille, missä ei koulutusta tarvita. Niin elämässä pääsee kaikkein helpoimmalla, ja varsinkin keski-ikäisenä on mukavaa tehdä siivoustöitä, kun niissä sitten pääsee kaikkein varmimmin sosiaaliluukulle potkujen jälkeen. Tuollainen henkilö on työpaikalta helppo korvata uudella, jos hänen kanssaan tulee riitoja.

Ja kun ei omia oikeuksia tiedetä, niin silloin voi joku toinen vaikka teettää oman yhtiönsä töitä jollain työläisellä, kun tämä ei edes tiedä, miten tuollaiseen asiaan pitää suhtautua. Parhaana päivänä kiusaaja tulee uhrinsa esimieheksi, ja silloin meno on jatkunut kuten koulun pihalla. Paras tapa saada työelämässä paljon ikäviä asioita sekä joutua simputetuksi on tietenkin jättää koulut käymättä, ja tuota päätöstä voi sitten perustella paremmilla ansioilla, mitä opiskelija voi saada, ja kouluttamattomuus takaa nopean pääsyn työelämään, mutta sen minkä opintojen pituudessa voittaa, hävitään varmaan työelämässä. Ensin työhakemus pitää kirjoittaa sellaiseen muotoon, että se voidaan hyväksyä. Ja sitten tietenkin työpaikalla eteen tulee se, että tuollaisen henkilön pitää muistaa se, että hänet voidaan korvata hyvin nopeasti, joten silloin ei tietenkään pomolle sanota vastaan. Eikä kouluttamaton työntekijä tiedä oikeuksiaan, joten häntä on helppo hyväksikäyttää.