Kulttuuri ei ole koskaan erossa politiikasta.

Kulttuuri, politiikka sekä kulttuuripolitiikka ovat asioita, joista nousee välillä suuren suuri kohu. Neuvostoliitossa kulttuuri oli yksi tapa vaikuttaa muiden maiden sisäisiin asioihin. Ja kulttuurin tukeminen on tietenkin asia, mikä liittyi Neuvostoliiton sekä myöhemmin Pohjois-Korean sekä Kiinan tapaan hoitaa kansainvälisiä suhteita. Kansainvälisen olympiakomitean mukaan "urheilu" ei kuulu politiikkaan. Tai politiikka ei kuulu urheiluun. Mutta samalla unohdetaan se, että tuolla idän ihmemaassa kaikki asiat ovat poliittisia. Eli jos esimerkiksi venäläisten urheilijoiden osallistuminen olympialaisiin sallitaan, niin se tiedotetaan Venäjällä ja sen liittolaisten televisiossa siten, että länsimaat ja niiden kansalaiset hyväksyvät Venäjän hyökkäyssodan. 

Kulttuuria epäpoliittiseksi nimittävät henkilöt eivät ole ilmeisesti tietoisia siitä, että kulttuurialan ihmiset sekä paljon kulttuuriin kytköksissä olevan urheilun vaikuttajat sekä taustavaikuttajat ovat myös jonkun maan kansalaisia. Samoin heillä kaikilla on oma poliittinen ja kulttuurillinen taustansa, jota vasten he näkevät omat arvonsa. Ja vaikka länsimaisissa arvoissa saattaa olla jonkun mielestä paljonkin korjaamista, niin kuitenkin esimerkiksi Lähi-Idän öljyvaltioissa naisten asema on maailman huonoin. Noissa maissa tapahtuu aivan yhtä paljon törkeitä ihmisoikeusloukkauksia kuin Venäjällä, mutta jostain syystä noista asioista vaietaan. Välillä kuitenkin kulttuuri kohtaa politiikan myös Suomessa, jossa tällaisista asioista nousee helposti kohu. 

Ja viimeisin kohu liittyy Erika Vikmanin kappaleeseen, "Ich Komme", mikä on valittu maamme edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin, mutta jostain syystä joku ei pidä kappaletta edustavana. Seuraavaksi ovat kokoomusnuoret, ja palestiinalaisaktivistit vedonneet Erika Vikmaniin, että tämä olisi poissa tuosta Eurovision laulukilpailusta, joka tunnetaan nimellä ""Euroviisut.". Toisten mielestä kappale ei vain ole edustava, ja toisten mielestä se ei ole oikein, että Erika Vikman tai kukaan suomalainen artisti esiintyy laulukilpailussa, jossa esiintyy Israelin edustaja. 

Ja tuo tietenkin tukee genosidismiä, mikä tarkoittaa kansanmurhaa. Mutta siis mitä sitten tarkoittaa kulttuuri ja sen riippumattomuus poliittisesta kontrollista? Kulttuuri on asia, mikä tietenkin saa samoja valtion määrärahoja kuin urheilu. Ja varsinkin urheilu on asia mikä välillä tarvitsee suuria satsauksia. Siis meillä Suomessa harjoittelu yms. ovat asioita, joihin pitää todella kuluttaa rahaa, koska esimerkiksi lumiset talvet ovat kovin lyhyitä. Ja ilmeisesti ongelma on siellä jossain, mitä kutsutaan sponsoreiksi. 

Jos suomalaiset naiset hyppivät lavalla puolialastomina, ja tekevät muitakin ehkä joidenkin mielestä hyvinkin rivoja asioita, niin se ärsyttää tietenkin ainakin puhdasoppisia muslimimaita, joista kansainvälinen yleisurheiluliitto saa melko paljon tukea. Suomessa on ihmisiä joiden titteli on arvokonservatiivi. Tuo tarkoittaa sitä, että henkilöllä jos sattuu olemaan uskonnollinen vakaumus, niin hän saa sen takia tehdä mitä vain. Ja tietenkin tuo arvomaailman konservatiivisuus oikeuttaa vaatimaan sitä, että kaikkien muidenkin pitää olla samaa mieltä kaikesta, kun se jonka ainoa peruste on se, että "hän ei voi hyväksyä jotain asiaa". Ja kun hän ei voi hyväksyä, niin silloin ei kukaan muukaan saa noita asioita hyväksyä. 

Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen ei pidä jostain kappaleesta, niin hän voi jättää kappaleen kuuntelematta tai videon katsomatta. Mutta sitten on ihmisiä, joiden mielestä vain heillä on niitä oikeita suomalaisia arvoja. Noiden arvokonservatiivien mielestä Erika Vikman ei ehkä ole siis kypsä päättämään siitä, miten hän lavalla esiintyy. 

Tuo arvokonservatiivisyys nostaa välillä päätään esimerkiksi lehdistössä, jossa puhutaan välillä hyvinkin suopeasti siitä, että naisten ja nuorempien sisarusten paikka on pysyä kotona. Eli tuolloin palattaisiin johonkin pimeään keskiaikaan, jossa vain vanhimmat lapset saivat jotain, ja muiden tehtävä on heidän palvelemisensa. Välillä taas kohtaamme uutisia, joissa ikään kuin korostetaan sitä, miten joku neuroepätyypillinen häiritsee luokassa. Eli kuten tiedämme, niin noiden uutisten tarkoitus on ilmeisesti se, että neuroepätyypilliset sekä psyykkisistä häiriöistä kärsivät tai niistä kärsineet "siivotaan pois kouluista", jotta neurotyypilliset sekä psyykkisesti "ei häiriöiset" voivat sitten valloittaa noiden oppilaitosten luokat. 

Ja tietenkin kaiken maailman skitsofreenikoiden syyksi voidaan pistää huono koulumenestys sekä monia muita asioita. Eli tuolloin varmaan koko koululaitoksen taso paranee huomattavasti, jos kaikki epätyypilliset saadaan sieltä pois. Tuolloin opettajilla kuulemma olisi aikaa selvitellä kaikkien oppilaiden osaamista sekä tukea heitä, jos pari neuroepätyypillistä, skitsofreenikkoa yms. saadaan sieltä pois. Tietenkin voidaan sanoa että yksi skitsofreenikko jossain koulussa ei selitä sitä, että koko koulun taso on saattanut alentua. Tai ehkä se voi laskea jos koko koulussa on vain yksi luokka, jonne sitten kaikki koulun epätyypilliset työnnetään. Mutta miten se vaikuttaa seinän takana olevaan luokkaan tai 50 km. päässä olevaan toiseen kouluun sekä sen oppilaiden osaamiseen. 

Onko joku sitten muuten koskaan tehnyt tutkimusta siitä, saako skitsofreenikko, autisti tai joku muu epätyypillinen enemmän esimerkiksi kurinpitorangaistuksia kuin ne niin sanotusti tyypilliset ihmiset? Meillä kulttuuriin kuuluu se, että mielenterveyshäiriöt kuvataan jonkun Hannibal Lecter-hahmon kautta, joka popsii naapurinsa aamiaiseksi. Eli tämä asia muuten näkyi esimerkiksi maatamme muutamia vuosia sitten järkyttäneiden kouluampumisten yhteydessä. Tuolloin toisen tekijän mielenterveysasioita käsiteltiin tehokkaasti, mutta samalla unohdettiin kysyä, että miksi tuo henkilö sai aseenkantoluvan, vaikka hän oli käynyt ilmeisesti psykiatrian avopoliklinikalla? Tai jos hän oli saanut tuon luvan ennen ensimmäistä käyntiä, niin miksi sitä ei peruttu psykiatrisiin syihin vedoten? 

Suomessa naisten asema on kaksijakoinen, eli toisaalta meillä on periaatteessa työelämässä tasa-arvo, Mutta jostain syystä asenteet laahaavat lainsäädännön perässä. Eli naiset halutaan aina välillä takaisin hellan ääreen pois työpaikoista. Eli jotenkin jossain meillä naiset nähdään jotenkin kypsymättöminä tai sitten sellaisina, että heidän paikkansa on jonkun holhouksessa. Siis itse olen mies eli tuota asiaa en ole kokenut tietenkään henkilökohtaisesti. Mutta se mikä sitten on maassamme jotenkin huolestuttavaa on se, että esimerkiksi kunniamurhiin suhtaudutaan oudon välinpitämättömästi. 

Siis me suomalaiset hätkähdämme jos joku sanoo meistä sanan, joka ei ole imarteleva. Mutta samalla kuitenkin unohdamme sen, että meidänkään ei tarvitse hyväksyä esimerkiksi naisten pahoinpitelyitä sekä esimerkiksi muslimimaissa käytössä olevaa tapaa, jonka mukaan esimerkiksi raiskauksen uhri on itse syyllinen tuohon tekoon. Siis se että joku asia on toisen uskontoon kuuluva ei tee siitä hyväksyttävää. Tai se ei tee siitä ainakaan hyväksyttävää Suomessa. Tai ainakaan se ei saisi olla lieventävä asianhaara. 

Jos suomalaiset ärsyttävät noita öljysheikkejä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että olympiakomitea ei saa enää niin avokätisesti sheikkien rahaa kuin ennen. Ja kuten tiedämme, niin rahalla voi ostaa myötätuntoa maailmalta. Palestiinan kansan kärsimykset ovat todella suuret, se pitää kaikkien myöntää. Mutta palestiinalaisten kohtelu ei ole järin hyvää myöskään arabimaissa, jossa palestiinalaisia pidetään leireillä vailla mahdollisuutta työnhakuun tai muuten liittyä noiden maiden yhteiskuntaan. 

Kun keskustelemme Trumpin suunnitelmasta tyhjentää Gaza, niin sitä on vastustanut sekä Qatar että Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien liitto. Sanotaan että molemmissa maissa esimerkiksi siirtotyöläisten asema on ainakin ennen ollut niin huono, että sitä on verrattu esimerkiksi keskitysleireihin. Qatar on yksi maailman törkeimmin ihmisoikeuksia rikkovista valtioista, eikä yksikään Persianlahden maa komeile noissa asioissa. Eikä siinä sitten komeillut myöskään Basar Al-Assad, jonka kotimaa on rakkaan ystävän Vladimir Putinin hellässä hoivassa. 

Siis siitä miten Ukraina ei voisi sotaa voittaa.

Ukrainan sota on tragedia, jossa kommentit sinkoilevat edes takaisin. Välillä Ukraina voittaa, ja välillä taas Venäjä etenee. Kukaan ei puhu siitä, että voiko Ukraina esimerkiksi tuhota niin suuren osan Venäjän asevoimista, että se ei kykene konventionaaliseen sotaan. Mutta jäljellä ovat ydinaseet, ja diktatuureissa esimerkiksi lakikirjojen asema diktaattoria kohtaan on sama kuin jätepaperilla. Eli vaikka Venäjän doktriini määrittelee, ettei Venäjä käytä ydinasetta ensin, niin muistelen tässä vain paperia joka kielsi Venäjän hyökkäyssodan. Jos Putin haluaa käyttää ydinaseitaan, niin hän niitä varmaan myös käyttää. Mutta toki suuri osa niistä saattaa olla Neuvostoliiton ajoilta. Se mitä Ukrainan sota tulee aiheuttamaan ja on jo aiheuttanut on se, että Venäjän asevoimien doktriini tulee jatkossa nojaamaan yhä enemmän ydinaseiden käyttöön. 

Kun puhutaan Venäjän doktriinista sekä sen ilmeisesti salaisista osista, niin Venäjällä ydinaseiden avulla voidaan ihmisiä pelotella vielä enemmän kuin ennen. Siis tässä olettelen että Putin ei ole tavallinen ihminen, vaan että hän saattaa pitää ydinaseita myös sisäpoliittisina välineitä, joilla voidaan tuhota kapinoivia joukko-osastoja tai kaupunkeja. Ja tässä sitten voidaan muistuttaa että Venäjällä asioita ei ehkä kerrota samalla tavalla kuin lännessä. Eli Putin ja hänen toverinsa saattavat pitää hyvinkin suurta osaa tuosta doktriinista salaisena. 

Se että Putin näkee itsensä olevan ainoa oikeutettu johtaja Venäjälle on asia, joka tietenkin panee ajattelemaan sitä, että Venäjän presidentti saattaa käyttää myös ydinaseita omia kansalaisiaan vastaan, jos hän joutuu seinää vasten. Neuvostoliiton aikaan puhuttiin siitä, että Kremliin olisi ollut kätkettynä ydinpommi, joka olisi varattu siihen tilanteeseen, että Neuvostoliiton johto ei pääsisi pakoon esimerkiksi mellakoivaa väkijoukkoa. Eli tämä tarina on muunnelma esimerkiksi Guinessin Ennätystenkirjassa kerrotusta versiosta, jonka mukaan Neuvostoliitolla olisi ollut Itä-Saksaan, Berliiniin piilotettuna 50-100 mt. vetypommi. 

Ja jos DDR olisi yrittänyt irrottautua Varsovan Liitosta, niin tuota asetta olisi käytetty. Samoin jossain on ollut väitteitä että esimerkiksi Vilnan, Tallinnan sekä Riikan TV-torneihin olisi pitänyt vetää suuritehoinen ydinlataus, jos NATO olisi yrittänyt maihinnousua Baltiaan. Tuolloin nuo ydinmiinat olisi räjäytetty suoraan NATO-joukkojen edessä. Samoin niillä olisi voitu myös painostaa miliisiä toimiin mahdollisten protestien tukahduttamiseksi. Eli Venäjä varmaan myös käyttää ydinaseitaan jos se ei muuten kykene estämään maahan tunkeutumista

Venäjä ysinasepelote lepää pitkälti ohjusten varassa. Jos 1000 kärjestä saadaan ilmaan 400-600 eli noin 40-50% kappaletta, niin silloinkin niiden tuhovoima on melkoinen. Suuri osa Venäjän kärjistä on teholtaan vähintään 500 kt. luokkaa, joten jokainen kärki on äärimmäisen tehokas. Suurimmat kärjet ovat kuulemma 30 mt. luokkaa, eli kyseessä on SS-18 (R-36) ("Satan") ohjuksen kuljettama "Tsar bomba".  

Uudemmat Topol-M (RT-2PM2) ohjukset ovat ilmeisesti samanlaisia Topol (RT-2PM) -ohjuksia, jotka kehitettiin Neuvostoliiton aikana. Termi Topol-M tarkoittaa ilmeisesti RT-2PM ohjuksen mobiililaukaisualustalle asennettua varianttia. Topol-M-ohjuksesta on myös olemassa monikärkiversio RS-24 Yars. Kyseinen ohjus laukaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Se kantaa nimeä Topol-MS mikä tarkoittaa mobiiliasemasta sekä siilosta laukaistavia Topol-ohjuksen varianttia. 

"Sarmat" tai "Satan II" ohjuksen tiedetään perustuvan pitkälle SS-18 ohjuksen teknologiaan, mutta erona on hypersooninen taistelukärki koodinimeltään "Avangard". Mutta sitten kysymys kuuluu, että mitä modifiointeja tuohon rakettiin on tehty. Se miten noita aseita on huollettu varmasti herättää kysymyksiä, mutta uskoisin että noin 40-60% strategisista ydinaseista on laukaisuvalmiina. Mutta siis jos ase ei ole laukaisuvalmiina, ja Putin sattuu kysymään tuota asiaa, niin uskaltaako joku sitten sanoa, että on ollut vähän muuta tekemistä? Jos tuota muuta tekemistä on löytynyt, niin seuraavaksi herra ohjusupseeri saattaa siirtyä suoraan kohti Ukrainan rintamaa. 

Ja juuri tämä heiluriliikkeen kaltainen kommentointi on asia, mikä leimaa Ukrainan sodan kommentointia. Mikäli asiaa ajatellaan esimerkiksi samasta näkökulmasta kuin Hitlerin Barbarossaa, eli hyökkäystä Neuvostoliittoon, niin ilmeisesti lähes koko Toisen Maailmansodan ajan Neuvostojoukot kärsivät erittäin suuria tappioita, jotka olivat suurempia kuin vastustajien tappiot. Mutta kuten tiedämme, niin Neuvostoliiton sekä Venäjän asevoimat kestävät tappioita paremmin kuin länsimaiset asevoimat. Venäjä on diktatuuri, jossa yksittäisen ihmisen velvollisuus on palvella valtiotaan. Ja sen takia Venäjän asevoimat voivat tehdä valtavia tappioita, sen kuitenkaan vaikuttamatta esimerkiksi asevoimien komentajien asemaan. 

Siis kuten kaikki sotatieteen tutkijat sanovat, niin Ukraina ei voisi koskaan Venäjää miehittää, koska Venäjä on liian suuri maa. Ukrainan miehistö ei riitä tuohon operaatioon. Jos historiaa katsotaan tarkasti, niin joka kerran Venäjä on ottanut kaiken irti omasta koostaan, ja kylvänyt miljoonia miinoja perääntyvien joukkojen perään. Tai sitten komentanut miehiään itsemurhahyökkäyksiin, joiden turvin noiden hyökkääjien taakse lasketaan miinoja, joita saattaa Ukrainassa olla jopa miljardeja, jos kaikki erilaiset räjähdeansat lasketaan mukaan. Eikä Venäjän asevoimien komentajia hävetä komentaa tykistöä ampumaan alueelle, jossa on omia joukkoja. Se mikä on sodan tarkoitus määrittää sen, mitä voitto tai tappiot tarkoittavat. 

Vaikka sodan alussa Ukraina näytti olevan vahvoilla, niin lopulta Venäjän suurempi asevoima tekee tuhojaan. Eli kuten Barbarossassa eli Natsien salamasodassa kohti Moskovaa kävi niin lopulta Saksan asevoimilta loppuivat polttoaine sekä ammukset. Ja Ukrainalle uhkaa käydä samoin. Tai aivan sodan alussa Ukrainalle povattiin suurta tappiota, mutta sitten taas heiluri heilahti vastakkaiseen suuntaan, kun Venäjän hyökkäys ei edennyt suunnitelmien mukaan. Sodassa olemme siis vaiheessa jossa kumpikin osapuoli pyrkii tuhoamaan toisen iskukykyä mahdollisimman tehokkaasti. Eli liikkuva sota muuttui asemasodaksi, jossa kummankaan voimat eivät riitä kovin nopeaan voittoon. Mutta Venäjä etenee menettäen valtavasti miehiä. 

Jos tätä tilannetta kuvaavaa lausetta etsitään historiasta, niin se on Tuntemattomasta sotilaasta tuttu "Suomalainen eli tässä tapauksessa ukrainalainen mies vastaa kymmentä ryssää, mutta mitä tehdään kun se yhdestoista tulee". Kun puhutaan Ukrainan sodan voittamisesta tai siitä, että Venäjä vetäytyisi pois Ukrainasta, niin silloin pitää olla sellaiset välineet sekä miehet, jotka kykenevät tuon asian tekemään. Ja joka tapauksessa tätä sotaa seuraa uuden sodan siemen. Eli "Venäjä eikä ukraina unohda poikiaan". 

Se että esimerkiksi puhuttaisiin suoraan siitä, että mitä sodasta on seurauksia, niin meidän pitää muistaa se, että Putin ja hänen tukijansa eivät käsittele asiaa siten, että he kokisivat olevansa mitenkään syyllisiä mihinkään. Ukrainassa koetaan että jos annetaan periksi, niin silloin petetään ne jotka ovat kaatuneet, ja jos Putinille annetaan periksi, niin silloin Ukrainan sotilaat ovat kaatuneet turhaan. Mutta samaa lausetta hoetaan Putinin pöydän ympärillä ja kaatuneiden kansalaisuus vain vaihtuu Venäjään. Kuitenkin ilman kunnon tukea ei Ukraina voi tehdä mitään suurta eli ajaa Venäjää pois alueeltaan. 

Vaikka Venäjä menettää jatkuvasti miehiään, niin se voi korvata menetyksensä komentamalla miehiä rintamalle, tai sitten rekrytoimalla heitä jollain rahalahjalla. Ja sitten voi toki käydä niin, että Putinin ei tarvitse tuota rahaa maksaa, kun mies makaa maan povessa. Eli Venäjän johdon näkökulmasta kuollut sankari on paras sankari, koska hän ei kertoile missään siitä, mitä rintamalla tapahtui. Eli Putinin asevoimien mies palvelee Putinia vielä kuoltuaankin. Kun Ukraina ei voi Venäjää voittaa miehittämällä Venäjää, niin toinen tapa on kulutussota. Eli ajatellaan että Venäjältä ammutaan niin paljon miehiä ja tankkeja, jotta se joutuu jättämään operaation kesken. Ja tämä on sitä Venäjän aliarvioimista, johon koko länsimaiden joukko on syyllistynyt. 

Sensuuri sekä muut vastaavat asiat tekevät sodan seuraamisesta varsinkin venäläisille itselleen vaikeaa. Tappioita voidaan jakaa pitkin Venäjän maata, niin että jokaisesta kylästä näyttää katuneen vain pari kolme miestä. Kun strategiaa, jolla Venäjä saataisiin kuriin on laadittu, niin se on perustunut ajatukseen siitä, että Venäjä on samanlainen valtio kuin joku Suomi. Esimerkiksi Suomen kohdalla on ajateltu, että meidän armeijamme voi aiheuttaa viholliselle niin suuren tappion, että se katsoo hyökkäyksen kannattamattomaksi. Mutta Venäjä on tiukan linjan diktatuuri, jonka johtajan ei tarvitse välittää mitään siitä, miten suuria tappioita hänen asevoimansa tekevät. Tuo asenne on syvälle juurrutettu venäläiseen kulttuuriin. 

Asenne joka on peräisin tsaarien ajoilta oli se, joka tuki myös Neuvostoliiton johtoa ja myöhemmin Putinia on se, että "Valtiota johtavat viisaat miehet, joiden mielipiteitä ei sovi kyseenalaistaa, koska nuo miehet eli patriarkat omaavat parhaan mahdollisen tiedon". Samoin Venäjällä esimerkiksi omaehtoista koulutusta ei arvosteta. Se että ihmiset ovat oppimattomia takaa sen, että he eivät kovin helposti kyseenalaista Venäjän johdon näkemyksiä. Ja kovan luokan poliisiväkivalta takaa sen, että poliisivoimat seisovat Putinin rinnalla kuten ne seisoivat Stalinin rinnalla. 

 Sen takia Venäjällä ei ole suuria mullistuksia edessä, ja jos sitten jotkut lähtevät kaduille, niin silloin edessä on kuorma-auto kyyti kohti Ukrainaa. Ukrainan ongelmana on koko sodan ajan ollut se että sillä ei ole kunnon aseita, joilla voidaan Venäjän hyökkäyksiä torjua. Ja jos noita aseita on ollut, niin silloin niiden käyttöä on rajoitettu Ukrainan alueelle. Se tarkoittaa sitä että Venäjä on voinut ryhmittää, keskittää ja kouluttaa joukkojaan Venäjän alueella. Ja jos sitten halutaan taistella tykistön tukemia ihmisaaltoja vastaan, niin se vaatii aseita, joiden brutaalius on yleisesti tiedossa. 

Panssarintorjunta-ammukset eivät ole mitään jalkaväkeä vastaan tehtyjä aseita. Ilman rypäleammuksia sekä muita vastaavia välineitä kuten FAE pommeja on noita hyökkäyksiä vaikea pysäyttää. Ja se että jalkaväki suojaa tankkeja kulkien niiden edellä on hyökkäystapa, jota ei lännessä esitetä. Samoin henkilömiinojen takana on hyvä liikkua, koska nuo miinat estävät etenemistä. Venäjä on myös kylvänyt henkilömiinoja hyökkäävien joukkojen taakse vahvistaakseen asemiaan. 

https://yle.fi/a/74-20127694

https://en.wikipedia.org/wiki/R-36_(missile)

https://en.wikipedia.org/wiki/RS-24_Yars

https://en.wikipedia.org/wiki/RT-2PM_Topol

https://en.wikipedia.org/wiki/RT-2PM2_Topol-M

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsar-bomba

Matti Kurikka oli "ihanneyhteiskuntien" pauloissa.

Kuten on sanottu, niin Matti Kurikka (1862-1915)oli utopiasosialisti, jonka ajatukset "ihanneyhteiskunnasta" kätkivät sisäänsä vaarallisen henkilön, joka on ehkä myöhemmin innoittanut esimerkiksi Jim Jonesia, kun hän on perustanut niin sanotun "kuolemankultin". Aikoinaan Kurikka houkutteli suomalaisia siirtolaisia Australiassa sekä Amerikassa antamaan rahansa, jotta hän voisi perustaa kommuunin, eli ihanneyhteiskunnan noihin maihin. Kurikka perusti esimerkiksi Kanadaan, Sointula-nimisen yhteisön, sekä Colonia Finlanden Argentiinaan. 

Utopiasosialismi on yhteiskunnallinen tavoite, jossa ei tarvita poliisia, esivaltaa tai erillistä parlamenttia. Asiat hoidettaisiin noissa yhteisöissä joukolla, ja kaikki olisivat tasa-arvoisia. Kaikki utopiayhteisöt ovat ennemmin tai myöhemmin romahtaneet siksi, että ihmiset ovat keränneet ympärilleen klikkejä, jotka ovat rikkoneet "harmonian". 

Utopiasosialismi ei ole siis papereilla mikään huonoa ajatus. Mutta se ei ole koskaan toteutunut tai sitä ei olla edes yritetty toteuttaa käytännössä. Ja yksi syy miksi utopiasosialismia kutsutaan utopiaksi on se, että koskaan ei ole ollut olemassa täysin tasa-arvoista yhteiskuntaa, joka toimisi valtiollisella tasolla. Eli aina on yhteisöön noussut johtaja, jonka alaiset ovat olleet kaukana siitä, mitä kutsutaan utopiaksi. 

Utopia on siis ihanneyhteiskunta, joka toteutetaan jonkun aatteen mukaan. Ja Utopiaa ei ole kukaan vielä onnistunut luomaan. Utopia on noussut taas pintaan kun esimerkiksi Elon Musk on alkanut puhua Marsin valloittamisesta sekä siirtokunnan rakentamisesta tuonne toiselle planeetalle. Pitkä matka-aika sekä valtava etäisyys pakottaa miettimään sitä, että millainen päätöksentekomalli olisi tuossa siirtokunnassa toimiva. Ja yksi niistä on se että siirtokunta voisi olla osittain kommuuni. Eli asioista päätetään joukolla silloin kun ei ole tarvetta toimia nopeasti. 

Kurikan ajatukset Sointulasta olivat sen ajan mukaan edistykselliset eli esimerkiksi naisten ja miesten töitä ei oltu jaettu. Samoin naisten ja miesten palkka oli sama, ja siirtolaisten piti maksaa 200 dollarin liittymismaksu, jotta Sointulan menot saatiin katettua. Osa noista varoista varmaan katosi Kurikan taskuun. Sointula sijaitsi saarella Kanadan rannikolla. Myöhemmin Kurikan sekä muiden siirtolaisten välit tulehtuivat, koska Kurikka oli oikeastaan jalat irti maasta oleva haihatteleva teoreetikko, joka solmi huonon sopimuksen, mikä koski sillan rakentamista. 

Hänen miehensä olivat töissä tuolla siltatyömaalla useita kuukausia ilman palkkaa, ja sitten saarella tapahtui tulipalo, missä kuoli 11 ihmistä sekä jostain syystä myös Kurikan oma arkisto paloi. Periaatteessa Kurikan kommuuneissa ei ollut ainakaan ensinäkemältä mitään vikaa. Eli päätökset tehtiin ryhmässä, ja kaikki olivat kommuunissa tasa-arvoisia, mutta se mikä sitten sai aikaan ongelmia oli se, että jotkut henkilöt ilmeisesti alkoivat haalia klikkejä ympärilleen. Kurikan kaikissa projekteissa oli yhteistä se, että hän perusti nuo ihannekommuuninsa jonnekin kauas, ja noin hän kykeni eristämään tuon joukon muista ihmisistä. 

Se mitä Kurikka teki Kanadassa, Argentiinassa sekä Australiassa ei olisi onnistunut Suomessa. Joku olisi kotimaassa varmaan varoittanut siitä, mitä Kurikalla oli mielessä. Siis Kurikka käytti hyvin miellyttävää mallia saadakseen ihmiset muuttamaan omaan yhteisöönsä. Lupaukset veljeysestä, vapaudesta sekä tasa-arvosta olivat varmaan upeita asioita ainakin suomalaisten siirtolaisten korvissa, joilla ei ollut kielitaitoa ja siksi he olivat eriytyneet muista ihmisistä. Kurikka väitti kerran varmaan leikillään, että Venäjän Keisari Paavali I Paavali I olisi ollut Pietari III:n ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika. Tuo asia on hänen elämäkerrassaan Wikipediassa. Itseasiassa Kurikka ei ole ainoa joka on väittänyt mahtimiesten olevan jotain muuta, kuin mitä heidän pitäisi olla. Ja samanlaisia satuja kerrotaan kaikista muistakin vastaavista henkilöistä vielä nykyäänkin. 

Suomalaisten siirtolaisten eristys edisti Kurikan tavoitteita, ja hän sai ihmiset muuttamaan omiin kommuuneihinsa. Se että Kurikka lupasi noille ihmisille yhteisöllisyyttä sekä demokratiaa olivat varmaan upealta kuulostavia asioita. Vaikka esimerkiksi Verkkouutisten jutun mukaan Kurikka olisi saattanut joutua oikeuteen, niin voidaan kuitenkin sanoa, että hän ei ehkä aivan niin vaarallinen ollut, kuin paljon ikävämpi mies nimeltään Jim Jones (1931-1978). 

Saattaa olla että tuo mies oli saanut vaikutteita Kurikalta, kun hän perusti kultin, vei kannattajiensa rahat, ja sitten surmasi kaikki kannattajansa sekä itsensä Jonestownissa kaukana Guayanassa. Molemmat sekä Kurikka että Jones toimivat niin, että he perustivat kulttuuri-saarekkeen paikkaan, missä yhteisö oli sekä kulttuurillisessa, kielellisessä että myös maantieteellisessä eristyksessä. Muuten joku olisi saattanut käydä varoittamassa ihmisiä, että heitä huijattiin. 

Niin oliko Kurikka vaarallinen? Voidaan kysyä että aiheuttiko Kurikka esimerkiksi Sointulan tulipalon tuossa yhteismajoituksessa? Tai että mitä Kurikka oli sitten oikeasti aikonut tehdä, mutta kuitenkin hän oli mies, joka on omalaatuinen, ja joka kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1915. Siis oliko Kurikan arkiston tuhoutuminen vahinko, vai Kurikan itsensä tekemä teko, jolla hän ehkä peitteli joitakin sopimuksia, jotka saattoivat olla hyvin kiusallisia, eli oliko noita palkkoja mennyt Kurikan omalle pankkitilille?

https://en.wikipedia.org/wiki/Jim_Jones

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kurikka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sointula

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset_ihannesiirtokunnat

https://fi.wikipedia.org/wiki/Utopia

Kirjoitelma jokaisen oikeudesta kulttuuriin sekä omaan kieleen sekä vaietusta historiasta

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kielten osaaminen on tietenkin nykyaikaisessa yhteiskunnassa erittäin tärkeää, ja siksi esimerkiksi kouluissa kannustetaan opettelemaan oma äidinkieli kunnolla, koska se sitten luo vahvan pohjan muiden kielten oppimisesta. Kun keskustellaan saamelaisuudesta sekä muista suomen vähemmistöistä, niin tietenkin on tärkeää ymmärtää sellainen asia, että maassamme ikään kuin  kannustetaan ihmisiä syrjimään toisia. Eli kaikista asioista  halutaan ainakin jossain tapauksissa nähdä vain negatiiviset piirteet, joihin kuuluu vähemmistöjen kuten romanien sekä saamelaisten syrjiminen sekä syyllistäminen.

Joskus saattaa vähemmistöihin kohdistuvan syrjimisen syynä olla sellainen, että esimerkiksi valtaväestöön kuuluvat ovat halunneet salata omaa toimintaansa jossain rangaistuslaitoksessa tai koulukodissa, jotka on  hyvin usein leimattu ikään kuin nuorisolle suunnatuiksi vankiloiksi. Ja tällöin mieleeni tulee kysymys siitä, että miksi meillä suomalaisilla on sellainen tarve, että aina pitää muistuttaa ihmisiä siitä, että miten jotain vähemmistöön kuuluvaa pitää aina muistaa syrjiä?

Tässä jutussa viitataan siihen YLE:n kotisivuilla olleeseen juttuun, missä haastatellaan saamelais-taustaista taiteilijaa. Kuitenkin esimerkiksi se, että henkilö on ollut vaikkapa koulukodissa on aiheuttanut monissa tapauksissa samanlaista syrjintää, kuin mitä esimerkiksi etniset vähemmistöt ovat kokeneet, eikä esimerkiksi vankilassa olleen henkilön lapsetkaan ole tällaisesta asenteesta, missä heitä pidetään jo valmiiksi rikollisina välttyneet. Joten tässä tietenkin voidaan sanoa, että myös ne jotka eivät ole varsinaisesti etniseen vähemmistöön kuuluvia kohtaavat tai ovat kohdanneet maassamme hyvin ikävää syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla. Joskus jopa esimerkiksi se, että henkilön isoisä on toiminut punaisena taistelijana maamme sisällissodassa on aiheuttanut sen, että häntä ei ole kelpuutettu johonkin tehtävään.


Mutta sitten voidaan palata siihen YLE:n juttuun, mihin on linkki alhaalla. Tuossa jutussa on kohta, josta voisin hiukan huomauttaa sen kirjoittajaa, ja se on se, missä tuo haastateltava kertoo lapinpuvun käytöstä. “Taiteilija Outi Pieski on sanonut hyvin, että positiivisten asioiden lisäksi gáktiin sisältyy kaikki sorto, monen sukupolven traumat ja häpeän tunteet. Haluaako ei-saamelainen kantaa nekin?”. Eli kuka on tässä sanonut näin, onko sanoja haastateltava, vai joku muu? Kas siinä vasta hyvä kysymys. Miksi tuo Outi Pieski on tähän sekoitettu, kun juttu on kuitenkin tehty toista henkilöä haastattelemalla. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuon puvun käyttäjiä on kyllä syyllistetty sekä leimattu vähän turhan innokkaasti.

Se että meidän valtiomme edustajat muualla kyllä muiden toimista nostavat meteliä ei tee siitä kaunista, että vielä muutamia vuosia sitten saamelaiset sekä romanit eivät ikään kuin kelvanneet edes tavalliseen kouluun. Tuolloin valtion edustajat ikään kuin yllyttivät rasismiin sekä syrjimään maamme vähemmistöjä. Jos emme tätä asiaa myönnä ei tee siitä tekemätöntä. Toki voidaan sanoa, että valtaosa vähemmistöjen lasten huostaanotoista tapahtui irtolais- sekä mielenterveyslain mukaan, mutta sitä ei voida kiistää, että suurin osa huostaanotetuista olivat juuri vähemmistöihin kuuluvia.


Eli ennen saamelaisia kohdeltiin, kuin he olisivat olleet toisen tai kolmannen luokan kansalaisia, ja esimerkiksi saamen kieltä ei saanut käyttää koulussa, tai ainakin joidenkin ohjelmien mukaan tuli rangaistus.  Samoin muutenkin lapinpuku on tässä sellainen asia, joka on “kuin matkailumainos”. Itse en ole tätä asiaa koskaan ajatellut, ehkä siksi että en juurikaan TV:n ulkopuolella ole lapinpukua nähnyt, mutta kuitenkin olen nähnyt romanien pukuja, ja sen kautta muistan sen, kun 1980-luvulla kävin koulua, niin silloin joidenkin opettajien asenne tähän väestönosaan oli ikään kuin he eivät kuuluisi yhteiskuntaan ollenkaan.


Eli mikä taas on jutun tarkoitus? Kertoa kaikille, että Helsingissä asuu saamelaisia, vai se, että lapinpuku jotenkin ärsyttää jotain ihmisiä? Kun puhutaan esimerkiksi ihmisten kotonaan puhumasta kielestä, niin ainakin vielä 1960-luvulla oli sellainen tapa, että suomessa ei saanut edes murretta puhua, kun oli voimassa sellainen käsitys, että “suuri konsensus”, missä kaikkien on oltava samanlaisia kuin heidän naapurinsa ovat. Ja sen tähden tuhansia vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsia otettiin huostaan lastenkoteihin, joissa heistä leivottiin kunnon suomalaisia.

Tuo tapa oli peräisin 1930-luvulta, jolloin fennomaaninen suuntaus oli voimissaan. Tuolloin käsiteltiin asioita niin, että vähemmistöt ikään kuin heikentävät meidän suomalaisten geneettistä perimää. Tuolloin oli yleistä, että vähemmistöjen edustajia surutta lähetettiin valtion mielisairaalaan tai koulukotiin, missä heistä “koulutettiin” valtaväestöön kuuluvia, ja tuon takia sitten tietenkin noita ihmisiä alettiin syrjiä. Nimittäin monissa näistä laitoksista tapahtui ylilyöntejä, joiden takia niillä on erittäin huono maine vielä nykyäänkin. Samoin vastikään on tullut ilmi, että koulukodeissa on esimerkiksi henkilökunta ottanut asukkaan kännyköitä haltuunsa, ja ilmeisesti ainakin ennen oli myös kotiväen kirjeitä yksinkertaisesti hävitetty, kun lasta ei haluttu päästää lomalle kertomaan sitä, miten mukavasta paikasta oli kysymys.

Tietenkään kukaan ei halunnut sellaista ihmistä töihin, joka oli huomannut sen, mikä asenne esimerkiksi joillakin koulukotien työntekijöillä oli esimerkiksi romaneihin, sekä kukaan ei myöskään halunnut kuulla sitä, että esimerkiksi syynä huostaanottoon oli se, että joku kuului johonkin vähemmistöön, joten tämän takia myös esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka olivat tekemisissä noiden ihmisten kanssa haluttiin poistaa yhteiskunnasta. Mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi vankiloiden työntekijät ovat tehneet sitä, että he ovat esittäneet, että he vartioivat vaarallisia rikollisia, vaikka kyseessä olisi lähinnä sakkovankien osasto. Se tarkoitti sitä, että henkilöillä, joita siellä asui oli vain jäänyt sakkoja maksamatta, mikä sitten ennen toi automaattisesti vankeutta.

Samoin asiakkaiden vaarallisuus on ollut perusteena sille, että jotkut  koulukotien työntekijät ovat sulkeneet nuoria huoneisiin, missä turvallisuus ei ole taattu. Myös se että nuori tai joku aikuinen vanki ei ole  tiennyt oikeuksiaan on aiheuttanut esimerkiksi aiheetonta eristämistä, ja ennen esimerkiksi romani-vankeja ikään kuin osoitettiin pihalla, että heidän päälleen voi rauhassa työntää omia rikoksia.

Ja tuon takia saattoivat esimerkiksi pahoinpitelyyn syyllistyneet koulukotien sekä psykiatristen sairaaloiden henkilökunnan jäsenet yllyttää muita syrjimään nimenomaan näissä paikoissa olleita henkilöitä, jotta heidän tekonsa eivät paljastuisi muille, koska se olisi saattanut herättää muissa ihmisissä epäluottamusta sekä jopa vihaa kyseisten laitosten henkilökuntaa kohtaan. Tällaisessa tapauksessa tietenkin on kaikkein tehokkain tapa estää tiedon leviämistä se, että nämä henkilöt, jotka ovat olleet noiden laitosten “asiakkaita” ikään kuin eristetään yhteiskunnasta, että totuus näistä “parantoloista” ei lähde leviämään.

https://yle.fi/uutiset/3-10531723

Itsetuhoisesta käytöksestä sekä siitä, miten sitä voidaan ehkäistä ja hoitaa

Kimmo Huosionmaa

Itsetuhoisuus on asia, mistä ei koskaan olla keskusteltu tarpeeksi. On ihmisiä, jotka kulkevat ympäriinsä väittämässä esimerkiksi kavereidensa olevan itsetuhoisia, koska he haluavat tehdä tälle "jäynää". Samoin itsetuhoisuutta on käytetty hyväksi, kun toista ihmistä on sidottu avioliittoon sekä perheväkivaltaan. Kun ihminen on itsetuhoinen, niin silloin tietenkin läheisillä on hänestä suuri hätä, joten esimerkiksi lehdissä on esitetty, että omaiset saisivat mennä johonkin kertomaan tällaisista asioista. Itsetuhoisen ihmisen omaiset voisivat tuolloin ikään kuin purkaa paineitaan, sekä auttaa läheistään saamaan apua.

Kuitenkin aina välillä esimerkiksi itsetuhoisuuteen liittyvistä hyvin ikävistä asioista vaietaan. Itsetuhovietin eli itsemurhariskin omaavan henkilön kohdalla saattaa joku kaveri sitten käyttää tietoa tästä asiasta melko karmivalla tavalla hyväksi, ja esimerkiksi antaa olueeseen sekoitettuja lääkkeitä tai muulla tavoin saattaa tuon  itsetuhoisen henkilön avuttomaan, ja vetää hänet kaiteeseen kaulasta roikkumaan, jotta tuo teko näyttäisi itsemurhalta.

Tuolloin motiivina saattaisi olla esimerkiksi halu viedä uhrilta asunto tai vaimo, eli tuo tekijä sitten tulee esittämään leskelle ystävää sekä tukihenkilöä. Mutta toki teon takana voi olla ammattimainen rikollisuus, eli tuollaiset ammattirikolliset sitten ajattelevat laittaa omia tekojaan tuollaisen itsetuhoisen ihmisen päälle, eli väärentää tunnustuksia sekä tuoda vaikka henkirikokseen käytettyjä välineitä tämän asuntoon. Itsetuhoinen ihminen on vaaraksi myös ympäristölleen, jos hän ajaa esimerkiksi autolla vastaantulevien kaistalle, ja sillä tavoin yrittää päättää elämänsä.

Mutta samalla pitää muistaa, että itsetuho saattaa olla joissakin tapauksissa esimerkiksi narkomaanin yritys saada rahaa omaisiltaan. Kun puhutaan siitä, että joku näyttelee itsetuhoista käytöstä, niin silloin mieleen tulee sellainen kotiväkivalta, missä tekijä kerran toisensa jälkeen selittää vaimonsa hakkaamista sillä, että hän ei voi toista ikään kuin hylätä. Ja sitten tietenkin tuo itsetuhoinen henkilö kertoo uhrilleen, että hän tekee itsemurhan, jos tämä jättää avioliiton. Jos palataan vanhaan harhaluuloon, että henkilö joka puhuu itsemurhasta ei tätä muka tee, niin silloin pitää muistaa se, että tuo henkilö on astunut askeleen eteenpäin itsetuhoon vievällä tiellä, ja sen takia tuollaisesta asiasta pitää voida mainita psykiatrille tai poliisille, joka sitten ryhtyy tarvittaviin toimiin.

Kun keskustellaan siitä, miten ihmisestä tulee avoimen itsetuhoinen, eli hän alkaa uhkailla muita sellaisella asialla, mistä ei saisi puhua, niin tuolloin tilanne saattaa olla hyvin ikävä, nimittäin tuo henkilö on saattanut joskus saada esimerkiksi velkoja anteeksi, jos hän on tuollaisella asialla uhkaillut. Itsetuho on asia, mistä pitäisi voida keskustella vapaammin. Eli itsemurha ei saisi olla enää mikään tabu, vaan siitä pitäisi voida puhua niin kuin muistakin kuolemantapauksista. Vaikka puhutaan siitä, millaisen stigman joku työttömyys ihmiseen jättää, niin kuitenkin sellainen asia ei ole mikään syy ryhtyä uhkailemaan sillä, että ihminen tekee itselleen jotain. Nimittäin tuollaiset puheet saattavat sitten aiheuttaa sen, että joku käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja lavastaa itsemurhan.

Ihmisellä saattaa olla sellaisia vihamiehiä, joita hän ei edes tiedä itsellään olevan. Jos hän on vaikka vienyt toisen tyttöystävän, niin se saattaa aiheuttaa elinikäisen vihamies-suhteen, vaikka toinen ei sitä päälle näytä. Samoin jos vaikka henkilö on todistanut oikeudessa, niin tuo todistamisen kohde saattaa hautoa kostoa. Pahimmassa tapauksessa itsemurhaa yrittänyt henkilö ohjaa henkilöauton väärälle puolelle tietä, ja sitten autossa kuolevat kaikki muut. Eli tällaisen asian takia sellainen henkilö, joka uhkailee itsemurhalla tai laajennetulla itsemurhalla pitää ilmoittaa poliisille. Näet tuo jälkimmäinen tuo lehtiin ne maamme surullisimmat uutiset, joita voi lukea surullisin mielin.

Mutta kun keskustellaan rakentavasti asioista, niin silloin pitää tietenkin muistaa sellainen asia, että yhteiskunnan on muututtava sellaiseksi, että täällä saa myös epäonnistua. Eli työttömyyteen tai liiketoiminnan loppumiseen sekä uupumukseen ei enää saa suhtautua sillä tavoin, että ne ovat jotenkin leimaavia asioita. Sama koskee myös avioliittoja sekä niiden päättymistä. Pitkän seurustelun päättyminen voi kirpaista samalla tavoin kuin avioliiton päättyminen, mutta kuitenkin elämä jatkuu aina eteenpäin. Ja jos esimerkiksi juuri työttömän tai avioeroprosessin käyneen ihmisen aika alkaa kulua liikaa pullon parissa, niin silloin pitäisi olla käytettävissä niin sanottuja "matalan kynnyksen palveluita". Tällä tarkoitan, että esimerkiksi psykiatrilla käymisen pitäisi jo 2000-luvulla olla sellainen asia, mihin suhtaudutaan kuin tavalliseen lääkärissä käyntiin.

Ihmisellä saa olla myös psykiatrisia ongelmia ilman, että niitä sen enempää demonisoidaan. Luulisi jo nykyään olevan tiedossa, että ainakaan Lucifer ei psykiatrisia sairauksia aiheuta, ellei hän satu olemaan huumekauppiaan salanimi. Psykiatrin vastaanotolla käynnin ei pitäisi olla sen kummemmin leimaavaa kuin muidenkaan lääkärien huoneissa käynti. Ja ne potilaat jotka ovat käyneet hoidossa sekä ottaneet lääkkeensä kuten ohjeissa lukee, eivät ole mitenkään vaarallisia, mutta ongelmia tulee sitten siitä, kun joku ei käy hoidossa tai ottaa lääkkeitä esimerkiksi alkoholin kanssa. Tuolloin saattaa sitten seurauksena olla hyvin vakava depressio tai väkivaltainen käytös muita kohtaan, kuten olemme saaneet muutamista uutisista lukea.

Eli itsetuho on asia, josta pitäisi voida puhua kaikessa rauhassa ammattilaisten kanssa, mutta samalla sitten pitää muistaa, että esimerkiksi kateelliset kaverit saattavat runoilla tuollaisen itsetuhoisen käytöksen, jotta saavat tuollaisen henkilön raivattua tieltään. Kyseinen käytösmalli on kuulemma melko yleistä nimenomaan alkoholistien parissa. Kun tuollaisen jengin jäsen menee töihin, niin silloin mieleen alkaa tulla yhtä ja toista, mitä kyseinen ihminen on toiselle tehnyt. Tuohon toimintaan syynä on monesti ollut puhdas kateus. Kun toinen on päässyt elämässään eteenpäin positiivisella tavalla, niin silloin alkaa muilta hermot mennä.


Ja silloin tietenkin mennään joukolla kertomaan jollekin lääkärille, kun toinen pitää saada laitokseen. Tällaisen mahdollisuuden huomioiminen on tärkeää joka kerran kun ajatellaan sitä, että joku tulee nimeämään toista vaaralliseksi. Ja aina pitää lääkärin katsoa myös tuollaisen ilmiantajan ulkoasua sekä muuta käytöstä, koska tuolla henkilöllä saattaa olla mielessä esimerkiksi juuri toisen työuran tuhoaminen, mikä ei kovin mukava asia ole. Eli kaikilla asioilla on aina myös kääntöpuolensa, ja myös matalan kynnykse psykiatrisia palveluita kuten muitakin viranomaispalveluita voi käyttää väärin, mikä on tietenkin rikos, josta seuraa rangaistus.