Miksi meillä on yhtiöitä?

Kimmo Huosionmaa

Miksi meidän yhteiskunnassamme yksityinen sektorimme koostuu yhtiöistä? Ajatus yhtiöiden toiminnasta lähtee siitä, että ne tuottavat jotain tuotteita ihmisille tai oikeushenkilöille, ja tuo tuote voi olla joko konkreettinen esine kuten kone tai palvelu, joka saattaa olla sidoksissa johonkin koneeseen tai sitten se voi olla vaikkapa siivousta tai kaupan työssä olemista. Monille ihmisille tulee mieleen, että miksi meillä on niin paljon yhtiöitä? Syy tähän on hyvin yksinkertainen, eli yhtiöiden tarkoitus tuottaa tuotteita tarkoittaa sitä, että mikään tai kukaan ei osaa koskaan kaikkea, ja esimerkiksi leipurilta saattaa puuttua taito tehdä sähkömiehen töitä, tai sitten pankkimies ei osaa rakentaa taloja.


Eikä kukaan edellä mainituista osaa rakentaa tietokoneita, joten siksi meillä on niin monta toimialaa sekä yhtiöitä. Yhtiöiden toimintaa voidaan verrata normaalin ihmisen toimintaan. Saadakseen tilauksia yhtiöiden pitää markkinoida itseään, jotta niiden palveluksia ostetaan tai edes osataan kysyä. Yhtiöiden toiminta on siis sitä, että hankkiessaan urakoita eli töitä hakee yhtiö töihin asiakkaalleen, joka sitten maksaa työstä korvauksen. Kun yhtiöt tekevät tarjouksia sekä reklamaatioita huolimattomuudesta tai muista virheistä, niin ne toimivat kuten ihmiset toimivat keskenään, eli ovat sosiaalisia toisiaan kohtaan.


Yhtiöiden kirjeenvaihto on niiden välistä “small talkia” , ja muutenkin yhtiön voi haastaa oikeuteen kuten yksityishenkilön, jos siihen on aihetta. Kuitenkin pitää aina varoa sellaista tilannetta, että yhtiön suoranainen kilpailija suosittelee sille uutta työntekijää. Silloin saattaa suosittelijalla olla “ketunhäntä kainalossa”, ja muistakaa että yhtiöt ovat kilpailijoita keskenään. ja jos joltain alalta katoaa toimijoita, niin silloin hinnat kohoavat, koska kilpailu pitää hinnat kurissa sanotaan kapitalismin ohjekirjassa. Länsimainen markkinatalous, jota myös kapitalistisen mallin nimellä kutsutaan perustuu siihen, että markkinoilla kilpailu pitää hinnat alhaisina.


Ja jos yhtiön kilpailija poistuu markkinoilta, niin silloin se saa varmemmin urakoita kuin silloin jos toimijoita on paljon.  Samoin yhtiön toiminnan pitää perustua aitoon kilpailuun, eikä siihen, että valtio avustaa jotain yhtiötä suoraan esimerkiksi ylihintaisten urakoiden muodossa. Siksi urakoita koskevat tarjoukset pitää kilpailuttaa, koska sen tarkoitus on estää verorahojen käyttö yhtiöiden tukemisessa sekä veronmaksajien rahojen siirtäminen kunnanjohtajien vaimojen tileille. Tästä jälkimmäisestä syystä pitää päättäjien esteellisyys, eli suhteet tarjouksien tekijöihin tukia huolella, koska se sitten estää petollisen liiketoiminnan, millä veronmaksajia rahastetaan armotta


Kun ajatellaan sitä, että joku yhtiö turvautuu laittomiin toimiin, kuten kartelliin, dumppaukseen sekä polkumyyntiin. Joista ensimmäinen termi tarkoittaa hintojen sopimista yhtiöiden kesken, ja jälkimmäinen eli dumppaus tarkoittaa paljousalennuksia, joissa luvataan antaa kymmenen tuotetta yhden hinnalla. Polkumyynti tarkoittaa tuotteen myymistä tappiolla. Noiden asioiden kieltäminen estää sen, että suuri yhtiö ensin ajaa kaikki kilpailijansa konkurssiin, ja sitten ottaa markkinat haltuunsa. Suuri yhtiö voi tehdä välillä tappioita, mutta pienten yhtiöiden kohdalla lyhytaikainenkin tappio voi aiheuttaa konkurssin.


Joten siksi tappiollinen myynti on kielletty, koska se antaa mahdollisuuden poistaa kilpailijat markkinoilta, ja sitten vain kohotetaan tuotteiden hintoja mielin määrin, koska kuluttajat eivät voi valita sitä mikä hyödykkeen tarjoaa. Ja jos markkinoilla on vain yksi toimija, niin silloin se voi kohottaaa hintoja mielin määrin. Laittomaan kilpailuun kuuluu lisäksi esimerkiksi “agenttien” palkkaaminen toisista yhtiöistä. Esimerkiksi laskenta-osastolla työskentelevä tuttava voi välittää tietoja oman yhtiönsä tekemistä urakkatarjouksista kilpailijoille. Ja tuota voi silloin epäillä, jos joku kilpailija esittää aina toista huokeamman tarjouksen. Tai epäilyttävää on myös, jos joku jälkeenpäin esittää toisen tarjouksen, missä summaa on vedetty alas niin, että joku urakka on vain pari euroa toista halvempi.


Toki tarjousten sisältöön pitää aina tutustua tarkoin, eli osassa niistä luvataan oheistuotteita kuten jotain toisissa sopimuksissa maksulliseksi määritettyä palvelua ilman lisämaksua. Nuo palvelut riippuvat toimialasta, mutta niiden luonne saattaa olla sellainen, että niitä tarvitaan varsin harvoin. Eli lumen luonti tai hiekoitus voisivat olla ainakin tulevaisuuden kiinteistöalalla sellaista palvelua, koska lunta on tai pakkasta  ainakin etelässä hiukan sattumanvaraisesti. Ja itse en noiden sopimusten sisältöä tiedä.

CIA:n entisen johtajan turvaluokitus on poistettu, eli kaappaako Trump valtaa USA:ssa?

Kimmo Huosionmaa

Trump poisti CIA:n entiseltä johtajalta turvaluokituksen, ja se sitten tietenkin on herättänyt mielenkiintoisia ajatuksia siitä, mikä on tuon miehen seuraava liike. Mutta samalla on unohtunut sellainen asia, että Kekkosen kaudella meillä suloisessa Suomessa oli vastaava tapa. Eli jos joku virkamies tai upseeri sanoi tuota presidenttiä vastaan jotain, niin silloin seurauksena oli tietenkin potkut. Ja kun tätä asiaa sitten tarkastellaan puhtaasti kansallisen turvallisuuden kannalta, niin on hyvin mielenkiintoista, että tuollainen korkea turvallisuusluokitus ylipäätään jätetään henkilölle, joka ei sitten enää olekaan virassa. Jos joku henkilö julkisesti arvosteli presidenttiä, niin silloin hän tietenkin sai lähteä, koska johtajalla on oikeus erottaa alaisensa, eikä ainakaan maamme lempeä isä Kekkonen tuota oikeutta jättänyt käyttämättä.



Yleensä maailmalla on tapana, että turvaluokitukset liitetään johonkin virkaan, ja sitten kun viran haltija poistuu laitokselta, niin silloin hänen turvallisuus luokituksensa viedään. Eli jos sitten seuraaja jotain apua tarvitsee, niin silloin hän voi sitä pyytää, ja voidakseen suorittaa noita avustajan tai neuvonantajan  tehtäviä tuo kansallisen turvallisuuden entinen päällikkö voi saada turvaluokituksen takaisin siksi ajaksi, että hän kykenee suoriutumaan tehtävistään. Kun sitten keskustellaan siitä, että kansallisen turvallisuuden johtaja siirtyisi jonkun yhtiön palvelukseen, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että nuo kansalliseen turvallisuuteen liittyvät tiedot on varattu vain valtiolliseen käyttöön, eikä niitä saa jaella mihinkään muualle.



Joskus esimerkiksi on keskusteltu esimerkiksi RAND-yhtiöiden asemasta kansallisessa turvallisuudessa, niin silloin usein on unohdettu mainita sellainen seikka, että on olemassa mahdollisuus, että presidentti esimerkiksi irtisanoo kaikki amiraalit tai kenraalit sekä CIA:n ja FBI:n johtajat, jotta hän voisi kaapata vallan liittovaltiossa. Tuollaisen ajatuksen esimerkiksi CIA:n purkamisesta teki presidentti Kennedy, joka aikoinaan ilmoitti muistaakseni haluavansa alistaa kaikki poliisit sekä tiedustelun presidentilliseen komentoon, ja luoda palvelun, mitä olisi todella helppo johtaa. Tuo asia sitten tietenkin oli sellainen, mikä saattoi aiheuttaa huolta esimerkiksi CIA:n sekä muiden johtajien piirissä, koska jos kaikki poliisi- ja tiedustelua harjoittavat laitokset alistetaan suoraan presidentin alaisuuteen on vaarana se, että presidentin valta kasvaa liian suureksi.



Tuolloin mieleen tuli  presidentti Kennedyn isä Jack Kennedy, joka ainakin jossain vaiheessa elämästään oli melko läheisessä suhteessa Mafiaan. Kuitenkaan tuo ajatus siitä, miten suurta vahinkoa liian suurilla valtuuksilla toimiva presidentti olisi voinut saada aikaan on peräisin USA:n sisällissodan ajoilta, missä Pohjoisen tuotannollinen sekä tekninen ylivoima kuten makasiini kiväärit ja gatling-konekiväärit saivat Etelän polvilleen, mutta tuolloin ryhdyttiin keskustelemaan asiasta, että mitä jos noita aseita ei olisi ollut olemassakaan. Tai että jos Lincoln olisi erottanut koko armeijansa kenraalikunnan, jolloin tietenkin olisi tullut vaikeuksia johtaa sotaa.



Kun sitten alettiin puhua esimerkiksi aseita koskevasta  teknisestä kehityksestä ja tiedustelusta, niin silloin tietenkin mieleen tuli sellainen ajatus, että mitä jos noita B-17 pommikoneita tai tutkia ei olisikaan ollut, ja jos vaikka koko tutkalaite eli radioaaltoon perustuva havaintoväline olisi heitetty roskiin, jolloin tietenkin sodan tulos olisi voinut olla toinen. Samoin alettiin miettiä, että mitä jos vaikka Mafia saisi sitten oman presidentin Valkoiseen taloon, ja samalla FBI lakkautettaisiin, koska se saattoi tietää jotain, joka vahingoittaa USA:n johtajaa. Kyseisen asian takia tietenkin tehtiin joukko järjestelyjä, joiden avulla turvattiin järjestelmän olemassaolo myös siinä tilanteessa, missä sen joku osanen toimii väärin.



Ja tietenkin olisi mahdollista, että jos vaikka KGB olisi saanut käsiinsä USA:n sotilaallista suunnittelua koskevia papereita, niin mikäli Kolmas Maailmansota olisi syttynyt, olisi Neuvostoliitto saattanut toteuttaa mittavan salamurha-ohjelman yksinkertaisesti vain murhaamalla ihmiset, joilla oli tietty turvaluokitus. Tuolloin esimerkiksi ydinaseita valvova henkilökunta olisi ollut vaarassa, ja silloin tietenkin on olemassa sellainen ajatus, että jos vaikka KGB saisi ujutettua oman miehensä USA:n presidentiksi, niin silloin olisi mahdollista, että tämä mies veisi kaikilta kenraaleilta sekä amiraaleilta heidän sotilasarvonsa sekä turvaluokitukset, mikä saisi aikaan sen, että nuo henkilöt eivät pääsisi tukikohtiin, jos sota vaikka sattuisi syttymään. Tuollainen ajatus sitten varmaan on saanut aikaan joitakin järjestelyjä USA:n liittovaltiossa.

Yhtiöistä sekä johtajista

Kimmo Huosionmaa

Tässä nyt sitten vielä kirjoitan hieman sellaisesta asiasta kuin yhtiöistä sekä niiden arvoista, sekä johtajista, jotka tietenkin määrittelevät noiden yhtiöiden arvomaailman. Ja tässä sitten eteen tulee sellainen ajatus, että monissa työhakemuksissa korostetaan sitä, kuinka ihminen seisoo tuon työnantajakseen kaipaaman yhtiön arvojen takana, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kulmien kohottamista sekä hymyjä. Kun mietitään sitä sanamuotoa, että ihminen haluaa seistä yhtiönsä arvojen takana, niin silloin eteen tulee sellainen näkemys, missä todetaan, että sellainen yhtiö kuin on johto.

Kyseisen sanonnan minulle opetti eräs mies kauan sitten eräässä työhaastattelussa, ja silloin tietenkin satuin katsomaan ulos, ja siellä istui joukko miehiä yhtiön haalareissa kaljapullot kädessä, kun kello oli siinä kymmenen aikaan aamusta. Tuolloin mieleeni kyllä tuli melkein ruveta nauramaa, kun tuollaisia asioita sitten tuli keskustelussa ilmi, että yhtiön työntekijät ovat siis oikeastaan samanlaisia kuin sen johto on. Eli jos yhtiön johtajilla itsellään on ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa, niin he eivät siihen omalla työpaikallaan koskaan puutu, tai sitten vain alaisten alkoholin käyttö kielletään.

Eräässä YouTubella esitetyssä  videossa kerrotaan yhtiöstä, joka tuottaa sellaista softaa, jonka nimi on "Trapwire". Tämä vakoiluohjelma on sellainen, että sen avulla sitten voidaan ketä tahansa vakoilla kameroiden sekä muiden laitteiden välityksellä, ja se varmasti kertoo jotain tuollaisen yhtiön luotettavuudesta sekä asenteesta. Eli jos yhtiön asenne ihmisiin on se, että sen pitää tietää kaikesta kaikki, niin silloin tietenkin mieleen tulee, millainen kontrollifriikki tällaista yhtiötä sitten johtaa.

Kun sitten mietitään, mistä ne sellaiset pomot tulevat, joka sitten syynäävät toisia ihmisiä kaiken aikaa, niin silloin tulee mieleen se, että onko noiden ihmisten oma yksityisyys joskus murrettu. Tuolla tarkoitan sitä, että millaisia tekoja tällaiselle ihmiselle on tehty, jos hänen pakkomielteensä on toisten valvonta? Kai siihen sitten on joku syy, kun tuollainen ohjelmisto kehitetään, millä sitten voidaan viedä toiselta kaikki yksityisyys. Yksityisyys on mielenkiintoinen asia, koska sitä voidaan käyttää väärin. Ja tietenkin yksityisten päiväkirjojen varastaminen on todella upea asia. Nimittäin kuka vain voi sitten lukea tuollaisen päiväkirjan vaikka koulun keskusradiossa.

Tuollainen yksityisyyden loukkaaminen voi olla hyvin salakavala asia, josta ei koskaan puhuta tarpeeksi. Eli jos esimerkiksi joku luokan rillipää päättää tehdä todella ikävän tempun muille, niin silloin hänen tarvitsee vain kirjoittaa tekaistu päiväkirja, missä hän harrastaa kuviteltua seksiä jonkun luokan prinsessan kanssa, niin siitä voi sitten seurata hyvin mielenkiintoisia asioita.

Ja tuolloin tietenkin luovuuden pitää olla huipussaan, kun tuollainen slipoveriin pukeutuva silmälasien käyttäjä kuvailee, mitä hän sitten tuollaisen luokan kaunottaren kanssa harrastaa niitä aikuisten juttuja. Kun tuo asia tulee muiden tietoon, niin silloin saattaa luokan prinsessan maine kärsiä. Se miten me ajattelemme esimerkiksi siitä, että joku on kirjoittanut fiktiivisesti noista asioista, ei sitä löydöstä yhtään sen huonommaksi tee, ja tässä sitten pitää muistaa, että muut eivät tiedä tuon kirjan olevan täysin tekaistu. Tai kuka sitä tietää, kuinka tekaistuja nuo päiväkirjat ylipäätään ovat.

Mutta tämä on yksi syy siihen, miksi päiväkirjojen varastamista pidetään jonkinlaisena rikoksena, eikä niitä sitten saisi mitenkään lukea. Mutta sitten tietenkin esimerkiksi holhous-oikeudenkäynnissä sitten saattaa vastapuoli lukea pätkiä jonkun nuoren päiväkirjasta ikään kuin lisätäkseen oman asiansa sekä kantansa tehoa, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miksi päiväkirjasta luetaan vain pari riviä, jotka tukevat syyttäjiä tai niitä, joiden kanta on se, että ihminen on häiriintynyt. Eikö päiväkirjassa sitten lue muuta kuin nuo pari sanaa, on kysymys, mihin olen aina välillä halunnut löytää vastauksen.

Kun keskustellaan väittelystä sekä siitä, miten asia pitää esittää, niin silloin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä kyse on uskottavuudesta. Eli jos toinen on kirjoittanut paljon asiallisia tekstejä julkisuuteen, ja toinen toimittaa vastineen johonkin salaiseen kokoukseen, niin silloin tietenkin se, joka on enemmän asiaa kirjoittanut on uskottavampi. Uskottavuus on kaikessa puolustuksessa erittäin tärkeä asia. Jos ajatellaan vaikka rikoksen uusijaa, niin silloin tietenkin puolustuksen on vaikea esittää häntä henkilönä, joka katuu tekojaan, sekä haluaa tulla yhteiskunnan jäseneksi sekä kunnialliseksi veronmaksajaksi.

Tuolloin pitää muistaa se, että ihminen on tuolloin ikään kuin pettänyt luottamuksen, ja tuossa tapauksessa oikeuden täytyy olla häntä kohtaan kova, koska silloin tuomion on oltava varoitus kaikille, jotta lakia ei sovi rikkoa. Ja joskus muuten ihmetellään, miksi esimerkiksi rikollisella on oikeus lakimieheen. Syy on muuten hyvin erikoinen, ja sitä ei ehkä kukaan usko kovin helposti todeksi. Se on siinä, että oikeus haluaa tietää, mikä on kyseisen ihmisen kanta asioihin, ja mitä hän muille teosta, mistä häntä syytetään kertoo. Ja lakimiehen tehtävä on toki puolustaa syytettyä parhaan kykynsä mukaan, mutta jos sitten syytetty hänelle teon tunnustaa, niin tuossa tapauksessa lakimiehen on saatettava tämä tunnustus oikeuden tietoon.