Suomen Sisu 20 vuotta

Kimmo Huosionmaa

Suomen Sisu on täyttänyt 20-vuotta, ja sitä tietysti juhlitaan MTV3:n kotisivuilla. Tuon liikkeen tarkoitus on ollut tehdä kansallismielisestä toiminnasta salonkikelpoista, ja vaikka SUPO on ilmoittanut liikkeessä olevan uusnatseja  jäseninä, niin tämä jäsenistö kuitenkin on ilmeisesti melko pieni osa Suomen Sisun toimintaa. Kansallismielisyyteen kuuluu aina jostain syystä sellainen asia, kuin skinheadit sekä se, että kaikki kansallismielisyys koetaan jostain syystä kovin ahdistavana.

Tietenkin kansallismielisyys on joidenkin ihmisten mielestä sellaista negatiivista toimintaa, missä heitellään pulloja ja hakataan ulkomaalaisia pesäpallomailoilla, niin kuitenkin kansallismielisyyden nousun syynä on "teennäiseksi liberalismiksi" kutsuttu asia, jonka syntyä en tunne. Tuo termi voisi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi koulumaailmassa lähdetään sille tielle, että kaikki mitä ulkomaalaiset tekevät on oikein, ja liberaalin ajattelun nimessä kielletään esimerkiksi koulujen joulujuhlat. Samoin se, että ulkomaalaisten vaatimusten ja huonon käytöksen edessä on pitänyt jostain syystä antaa periksi. Eli jos ulkomaisten kanssa on tullut vaikka tappelu, niin silloin on ensin etsitty syytä rasismista, ja missään nimessä huonoa sekä epäystävällistä käytöstä ei olla tuomittu.

Mikäli ulkomaalainen tulee Suomeen, niin silloin olettaisi, että hän noudattaa maamme lakeja, ja jos hän sattuisi olemaan pakolainen, niin silloin en kyllä ymmärrä, miksi hän vierailee lähtömaassaan? Ja onko tuo lähtömaa sitten parempi paikka hänen lapsilleen, kun niin mielellään sinne omia lapsia lähetetään saamaan koraanin oppia. Kun ihminen tulee toisesta kulttuurista, niin hänelle pitää kyllä tehdä selväksi se, että esimerkiksi vartijan puku ei ole Suomessa mikään valtiollisen poliisin tai katujen tuomarin virkapuku. Eli tuollaisella vartijalla tiemmä on jotain omiakin työtehtäviä kun ohjata vessojen siivoamista. Mutta sitten tietenkin voimme tässä lähteä pohtimaan sitä, että millainen suhde maamme lehdistöllä on noihin kansallismielisinä ryhminä esitettyihin järjestöihin.

Kun puhutaan skinheadeista, niin tuollaisia ehkä hiukan syrjäytyneitä miehiä voidaan tietenkin käyttää ikään kuin tekosyynä sille, että ääriryhmiä pitää muka helliä. Monet toimittajat ovat kirjoitelleet hyväksyvästi esimerkiksi moottoripyöräkerhoista, joiden kanssa on mielellään ajeltu pitkin Eurooppaa, ja tietenkin esimerkiksi Helvetin Enkelit ovat noita toimittajia hyödyntäneet propagandassaan, sekä tarjoilleet saunailtoja sekä virvokkeita avokätisesti erilaisille lehtimiehille. Mutta kun puhutaan esimerkiksi skinheadeista, niin silloin joissakin lehtikirjoitteluissa puhutaan monikansallisesta järjestäytyneestä joukosta, jota tuetaan nimenomaan Venäjältä.

Tuollainen asia tietenkin pelottaa ihmisiä, ja samalla korostetaan skinheadien väkivaltaisuutta. Eli toimittajat mielellään kertovat tarinoita skinheadien katupartioista, jotka sitten kulkevat kadulla herättämässä pelkoa ja kauhua, mutta samalla unohdetaan se, että pesäpallomailan omistaminen ei tee kenestäkään suorastaan väkivaltaista. Tai oikeastaan on eri asia esitellä pesäpallomailaa kavereille kotona, kuin lähteä sen kanssa pitämään järjestystä. Samoin on eri asia heitellä polttopulloja, kun keuhkota kotona ulkomaalaisia vastaan. Jos tuollaisista asioista jää kiinni, niin silloin saattaa poliisi perua aseenkantoluvan.

Kansallismielisten järjestöjen tarrojen liimaaminen on hiukan eri asia kuin pahoinpitely. Sen tehtävän voi antaa vaikka jollekin kahdeksanvuotiaalle, joka ei asioista mitään ymmärrä. Eli ei noissa tarroissa lue, että ne ovat jonkun ääriryhmän kannattajien merkkejä. Mutta kun äärioikeistoa  lähdetään pohtimaan tarkasti, niin tietenkin kiinnostaa se, että missä noiden järjestöjen rekvisiitta on oikeastaan tehty? Nuo tarrat on joku kyllä painanut, joten se sitten hiukan kiinnostaa varmaan myös SUPO:a. Kun ajatellaan sitä, että äärioikeiston toiminta on jotenkin pelottavaa, niin se palvelee samalla myös muslimien ääriryhmien asiaa.

Tuollainen toiminta saa ulkomaalaiset eristäytymään, sekä myös lähettämään lapsiaan terroristien koulutusleirille. Mutta aina välillä mieleen tulee sellaisia kommentteja, missä esimerkiksi lehtimiehen tai tutkijan sukulaiseen tai tuttavaan on otettu yhteyttä jonkun ääriryhmän taholta, jotta hän lopettaisi työnsä. Tuolloin olisi mukava tietää, millainen kommunikea oli kyseessä? Eli oliko se kirje tai sähköposti, vai tuliko pari pilottia käyttävää miestä juttelemaan "hyvässä hengessä"? Ja jos tuollainen kommunikea on tapahtunut, niin silloin tietenkin olisi hyvä kertoa kaikki tapauksesta. Eli oliko tuota tapausta edeltänyt joku sanaharkka, tai sitten olisiko siinä esimerkiksi uhkauksen kohde liittynyt tahallaan joidenkin skinien mukaan, esimerkiksi menemällä samaan taksiin heidän kanssaan.

Kansallismieliset ryhmät ovat sellainen asia, että niitä ei suorastaan voi sanoa aina natseiksi. Mutta kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä poliittinen päättäjä tai poliittiseksi johtajaksi haluava henkilö ikään kuin pelaa kahta linjaa. Toinen tukee äärioikeistoa ja toinen vastustaa sitä, niin silloin tuo kahden linjan vetäminen takaa sen, että vastaväittäjällä ei ole mitään mahdollisuutta olla oikeassa. Samaa tekniikkaa käyttää nimenomaan populisti, joka pelaa jossain asiassa kahta kenttää. Silloin hän etsii sen kannan, joka saa eniten kannattajia, ja sitten vain asettuu tuon ryhmän kannalle. Ihmiset pelkäävät ääriryhmiä, ja noiden ryhmien avulla on helppo perustella esimerkiksi kovan luokan poliisitoimia sekä kaiken maailman asehankintoja. Joten näitäkin asioita kannattaa miettiä, kun puhutaan äärimmäistä ajattelua edustavia ryhmistä olivat ne uskonnollisia tai poliittisia. Ja väkivalta palvelee aina noita ryhmiä, jotka värväävät jäseniään juuri syrjäytyneiden ihmisten joukosta tarjoamalla mahdollisuutta kuulua ryhmään, joka antaa sisältöä elämään.