Yhtiöistä sekä johtajista

Kimmo Huosionmaa

Tässä nyt sitten vielä kirjoitan hieman sellaisesta asiasta kuin yhtiöistä sekä niiden arvoista, sekä johtajista, jotka tietenkin määrittelevät noiden yhtiöiden arvomaailman. Ja tässä sitten eteen tulee sellainen ajatus, että monissa työhakemuksissa korostetaan sitä, kuinka ihminen seisoo tuon työnantajakseen kaipaaman yhtiön arvojen takana, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kulmien kohottamista sekä hymyjä. Kun mietitään sitä sanamuotoa, että ihminen haluaa seistä yhtiönsä arvojen takana, niin silloin eteen tulee sellainen näkemys, missä todetaan, että sellainen yhtiö kuin on johto.

Kyseisen sanonnan minulle opetti eräs mies kauan sitten eräässä työhaastattelussa, ja silloin tietenkin satuin katsomaan ulos, ja siellä istui joukko miehiä yhtiön haalareissa kaljapullot kädessä, kun kello oli siinä kymmenen aikaan aamusta. Tuolloin mieleeni kyllä tuli melkein ruveta nauramaa, kun tuollaisia asioita sitten tuli keskustelussa ilmi, että yhtiön työntekijät ovat siis oikeastaan samanlaisia kuin sen johto on. Eli jos yhtiön johtajilla itsellään on ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa, niin he eivät siihen omalla työpaikallaan koskaan puutu, tai sitten vain alaisten alkoholin käyttö kielletään.

Eräässä YouTubella esitetyssä  videossa kerrotaan yhtiöstä, joka tuottaa sellaista softaa, jonka nimi on "Trapwire". Tämä vakoiluohjelma on sellainen, että sen avulla sitten voidaan ketä tahansa vakoilla kameroiden sekä muiden laitteiden välityksellä, ja se varmasti kertoo jotain tuollaisen yhtiön luotettavuudesta sekä asenteesta. Eli jos yhtiön asenne ihmisiin on se, että sen pitää tietää kaikesta kaikki, niin silloin tietenkin mieleen tulee, millainen kontrollifriikki tällaista yhtiötä sitten johtaa.

Kun sitten mietitään, mistä ne sellaiset pomot tulevat, joka sitten syynäävät toisia ihmisiä kaiken aikaa, niin silloin tulee mieleen se, että onko noiden ihmisten oma yksityisyys joskus murrettu. Tuolla tarkoitan sitä, että millaisia tekoja tällaiselle ihmiselle on tehty, jos hänen pakkomielteensä on toisten valvonta? Kai siihen sitten on joku syy, kun tuollainen ohjelmisto kehitetään, millä sitten voidaan viedä toiselta kaikki yksityisyys. Yksityisyys on mielenkiintoinen asia, koska sitä voidaan käyttää väärin. Ja tietenkin yksityisten päiväkirjojen varastaminen on todella upea asia. Nimittäin kuka vain voi sitten lukea tuollaisen päiväkirjan vaikka koulun keskusradiossa.

Tuollainen yksityisyyden loukkaaminen voi olla hyvin salakavala asia, josta ei koskaan puhuta tarpeeksi. Eli jos esimerkiksi joku luokan rillipää päättää tehdä todella ikävän tempun muille, niin silloin hänen tarvitsee vain kirjoittaa tekaistu päiväkirja, missä hän harrastaa kuviteltua seksiä jonkun luokan prinsessan kanssa, niin siitä voi sitten seurata hyvin mielenkiintoisia asioita.

Ja tuolloin tietenkin luovuuden pitää olla huipussaan, kun tuollainen slipoveriin pukeutuva silmälasien käyttäjä kuvailee, mitä hän sitten tuollaisen luokan kaunottaren kanssa harrastaa niitä aikuisten juttuja. Kun tuo asia tulee muiden tietoon, niin silloin saattaa luokan prinsessan maine kärsiä. Se miten me ajattelemme esimerkiksi siitä, että joku on kirjoittanut fiktiivisesti noista asioista, ei sitä löydöstä yhtään sen huonommaksi tee, ja tässä sitten pitää muistaa, että muut eivät tiedä tuon kirjan olevan täysin tekaistu. Tai kuka sitä tietää, kuinka tekaistuja nuo päiväkirjat ylipäätään ovat.

Mutta tämä on yksi syy siihen, miksi päiväkirjojen varastamista pidetään jonkinlaisena rikoksena, eikä niitä sitten saisi mitenkään lukea. Mutta sitten tietenkin esimerkiksi holhous-oikeudenkäynnissä sitten saattaa vastapuoli lukea pätkiä jonkun nuoren päiväkirjasta ikään kuin lisätäkseen oman asiansa sekä kantansa tehoa, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miksi päiväkirjasta luetaan vain pari riviä, jotka tukevat syyttäjiä tai niitä, joiden kanta on se, että ihminen on häiriintynyt. Eikö päiväkirjassa sitten lue muuta kuin nuo pari sanaa, on kysymys, mihin olen aina välillä halunnut löytää vastauksen.

Kun keskustellaan väittelystä sekä siitä, miten asia pitää esittää, niin silloin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä kyse on uskottavuudesta. Eli jos toinen on kirjoittanut paljon asiallisia tekstejä julkisuuteen, ja toinen toimittaa vastineen johonkin salaiseen kokoukseen, niin silloin tietenkin se, joka on enemmän asiaa kirjoittanut on uskottavampi. Uskottavuus on kaikessa puolustuksessa erittäin tärkeä asia. Jos ajatellaan vaikka rikoksen uusijaa, niin silloin tietenkin puolustuksen on vaikea esittää häntä henkilönä, joka katuu tekojaan, sekä haluaa tulla yhteiskunnan jäseneksi sekä kunnialliseksi veronmaksajaksi.

Tuolloin pitää muistaa se, että ihminen on tuolloin ikään kuin pettänyt luottamuksen, ja tuossa tapauksessa oikeuden täytyy olla häntä kohtaan kova, koska silloin tuomion on oltava varoitus kaikille, jotta lakia ei sovi rikkoa. Ja joskus muuten ihmetellään, miksi esimerkiksi rikollisella on oikeus lakimieheen. Syy on muuten hyvin erikoinen, ja sitä ei ehkä kukaan usko kovin helposti todeksi. Se on siinä, että oikeus haluaa tietää, mikä on kyseisen ihmisen kanta asioihin, ja mitä hän muille teosta, mistä häntä syytetään kertoo. Ja lakimiehen tehtävä on toki puolustaa syytettyä parhaan kykynsä mukaan, mutta jos sitten syytetty hänelle teon tunnustaa, niin tuossa tapauksessa lakimiehen on saatettava tämä tunnustus oikeuden tietoon.