Oleellisen todisteen pois jättäminen ei kerro hyvää asian käsittelytavasta.

https://yle.fi/a/74-20218738

Sofia Tuomi on voittanut oikeusjutun, jossa häntä oli syytetty sairauden teeskentelemisestä. Hän oli kaatunut työpaikallaan rapuissa, ja diagnoosina oli krooninen kipuoireyhtymä. Tapausta ei olla hoidettu niin kuin pitäisi.  Erittäin merkittävä asia Sofia Tuomen jutussa on se, että valtaosa todisteista on syntynyt tai tuotettu vakuutusetsivien kautta.  Tuolloin yksityisetsivät olivat varjostaneet kohdetta, jota oli epäilty siitä, että hän nosti aiheetta eläkettä. Vakuutusyhtiö oli katkaissut kaikki tuet. Ja sitten lähtenyt käräjöimään tuota jutun vastaajaa vastaan, joka siis vapautettiin. Tietenkin vakuutusetsivät toimivat vastoin normeja, eli he eivät kertoneet koko totuutta, tai sitten joku taho tuolla vakuutusyhtiössä päätti, ettei kaikkia todisteita tarvitse toimittaa oikeuteen. Kyse on siitä, että millaisia käskyjä nuo tahot ovat saaneet. Onko heitä käsketty suoraan todistamaan Sofia Tuomi syylliseksi, vai oliko heitä käsketty oikeasti seurata ja hankkia mahdollisia todisteita? 

https://yle.fi/a/74-20218738

Juuri nämä asiat eli oleellisen osan jättäminen pois koosteesta sekä samalla myös se, että vasta kolmas syyttäjä suostui nostamaan syytteen ovat hyvin mielenkiintoisia asioita. Eli saako Fennia sitten oikeasti valita syyttäjän, joka sitä miellyttää? Ja sitten toinen hyvin mielenkiintoinen kysymys on se, että miksi ihmeessä Fennia jätti ilmeisesti ratkaisevan osan tutkintamateriaalista pois? Ja miksi esimerkiksi poliisia eli lähinnä ATARI-tyhmää ei ilmeisesti olla viitsitty kovin paljon vaivata näillä asioilla. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Ihmisen pitäisi olla syytön kunnes toisin todistetaan. 

Tapaus on huolestutettavaa siksi, että todisteita on käsitelty kuin ne olisi puolueettomien tahojen kuten poliisin toimittamia. Syyttäjä on siis toiminut niin, että hän käyttää yksityisetsiviä jutun selvittämiseen, ja kyseessä voi olla toisen ihmisen maineen pilaaminen. Se mikä tekee tuosta asiasta vielä merkityksellisemmän on se, että yksityisetsivät ovat toimineet toisen osapuolen eli kantajan toimeksiannosta. Joten onko syyttäjä ollut tietoinen siitä, että todisteita on peukaloitu, eli niitä on käsitelty valikoiden. Toivotaan ettei näin ole. Mutta jonkun mielestä tapaus saattaa kertoa yleisestä asenteesta. Eli jos ihminen haastetaan oikeuteen, niin hän ei muka muuta voi olla kuin syyllinen. Pelkkä oikeudenkäynti leimaa ihmisen rikolliseksi. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Ja sitten kun esimerkiksi syyttäjä häviää jutun, niin kaikki korvaukset jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Siis tämä koskee median mukaan myös tapauksia, joissa todisteita on peukaloitu. Yleensä vahingontekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Ja sama koskee rikosasioita. Jos syyte on nostettu peukaloitujen eli valikoiden käsiteltyjen todisteiden takia, eli jos todisteista on tahallisesti poistettu osia, jotka ovat tukeneet puolustusta, niin silloin noiden todisteiden muuttelija on ainakin oman käsitykseni mukaan velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Samoin todisteiden muutteleminen on rangaistava teko. Jos vastaaja on pakotettu ottamaan implantoitu kipumittari, joka voi aiheuttaa esimerkiksi halvaantumisen, niin silloin voidaan kyllä puhua teosta, joka ei ole hyväksyttävissä. 

Vai oliko langettavista todisteista sitten luvattu esimerkiksi bonuksia, jolloin todisteita saattaa jäädä huomaamatta. Tuolloin johtoajatus voi olla se, että "on se kuitenkin syyllinen", ja se sitten ikään kuin oikeuttaisi suoraan peukaloimaan tai valikoimaan todisteita siten, että henkilö vaikuttaa syyllisemmältä kuin muuten.  Siis miksi tässä tapauksessa ei muisteltu vanhaa sanontaa, eli "sen lauluja laulat, joka palkkasi maksaa". 

https://yle.fi/a/74-20218738

On ihmisiä, jotka ovat rahapulassa. Tai muuten haluavat miellyttää omia esimiehiään. Ja vakuutusetsivien joukossa on varmasti ihmisiä, joiden mielestä heidän tulee miellyttää omia palkanmaksajiaan kaikin tavoin. Siis ajatus mahdollisesta bonuksesta saa ihmiset joskus arvioimaan todisteita jotenkin väärällä tavalla. Tai heidän päässään kypsyy ajatusmalli, joka muuttaa tai siirtää kaikki todisteet siten, että ne tukevat kohteen syyllisyyttä. 

Kun kohde on boheemi tai muuten epäsovinnainen, niin silloin joku saattaa nähdä kaikki mahdolliset asiat, kuten pukeutumisen, korut, tavan puhua sekä mahdollisesti tuttavapiirin, sellaisena että ne tukevat ihmisen syyllisyyttä. Ja kun vakuutusetsivät sitten ehkä käyvät puhuttelemassa todistajia, niin todistajat jotka eivät ehkä pysty syystä tai toisesta hyväksymään kohteen elämäntapaa alkavat kertoa asioista siten, että kohde näyttää niissä negatiivisemmalta kuin hän muuten olisi. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Suuri osa sosiaalisesta kanssakäymisestä saattaa muuttua suoraan ihmisten mielessä pahimmillaan rikollisjengin jäsenyydeksi, ja seuraava ajatus sitten on se, että "linnaan tuollaiset kuuluvat". Eli halutaan todistella itselle, miten paha toinen on. Joskus ihmiset reagoivat poliisiin siten, että epäillyt ovat jo syyllisiä, kun poliisi tulee heistä kyselemään. Eli poliisin merkki on kuin yllyke syyllistää toista. Ja sitten mieleen tulee defenssi. Tuo saa ihmiset ajattelemaan, että he tekevät oikein, kun he syyttävät toista teoista, joita ei edes ole olemassa. Oma itse nähdään tuolloin ihmisenä, jolla ei ole mitään tekemistä minkään rikollisten kanssa. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Toki oma itse voi silloin lähteä vaikka ravintolaan viettämään iltaa, ja sitten edessä on tilanne, missä muutaman paukun jälkeen alkaa juttu luistaa. Eli juttu paisuu kuin pullataikina. Naapurin mopopoika muuttuu illan mittaan Helvetin Enkelien presidentiksi, ja ehkä hän on myös se kuuluisa "tuntematon mies tai nainen", eli henkilö joka on tehnyt vähintään kaikki maailman väkivaltarikokset. Ja sitten toinen sanoo vieressä "olisi pitänyt tietää". Siinä joku kaupasta tehty näpistys muuttuu massamurhaksi ja asema vähintään Helvetin Enkeleiden Suomen jaoston johtajaksi. Joku "Artemis Flow"-kirja taas muuttuu rikollisten ohjekirjaksi, kun pari miestä juo kaljaa ja kertoo siitä, miten joku rikollinen on päässyt tunkeutumaan heidän upeaan lähiöönsä. 

Eli on se naapurin poika tai tyttö, joka kulkee piirrellyissä farmareissa vähintään ammatti ja taparikollinen, ja itse sitten 16 vuotiaana käytettiin pukua ja solmiota. Eli tuolloin henkilön aivot ryhtyvät luomaan keinotekoista todellisuutta. Tuo keinotekoinen todellisuus perustuu malliin, jossa oma itse ja kaverit eli todelliset ystävät nähdään puhtoisina pulmusina. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Kun ideologia ja totuus käyvät kilpasille, niin ideologia voittaa.

 

Vladimir Putin haluaa monien muiden diktaattorien tavoin suosia urheilua nuorten ajanvietteenä. Kun nuori juoksee tai harrastaa jotain potkunyrkkeilyä, niin hän valmentautuu samalla päätehtäväänsä eli palvelemaan suurta johtajaa, jonka suurten aatteiden takia miljoonat saavat kuolla. Liikunnan merkityksen nuorison kasvattajana tunsi myös Adolf Hitler, jonka mielestä nuorten kuului kiitää pitkin stadionia. Syy miksi monet diktaattorit tekevät juuri tällaista nuorisotyötä johtuu siitä, että he voivat pitää näin nuoret poissa kirjojen sekä kaiken maailman ruutujen äärestä. Näin nuori ei saa haitallisia vaikutteita, jotka voivat aiheuttaa erittäin haitallisena pidettävän taidon käsitellä kriittisesti eli toisin sanoen kyseenalaistaa "vallitsevia arvoja sekä totuutta", joka tarkoittaa tietenkin vahvan johtajan palvontaa sekä sitä, mitä TV nyt milloinkin sattuu syytämään. 

Kriittisyys ei siis tarkoita suoraan kieltämistä. Tai se ei myöskään tarkoita asioiden suoranaista vastustamista, vaikka sitä usein käytetään juuri tässä muodossa. Joskus puhutaan myös "ylikriittisyydestä". Tuota termiä käytetään usein tilanteessa, jossa henkilö kyseenalaistaa jonkun asian tarpeellisuuden. Eli hän ei suoraan ehkä suostu nielemään sitä, mitä joku hänen yläpuolelleen kohotettu henkilö tai taho sattuu sanomaan tai käskemään. 

Kriittisyys eli kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että henkilö uskaltaa kysyä, että "onko olemassa muita mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja tämän ehdotetun lisäksi"? Tai sitten hän voi esittää kysymyksen, että kuka mahtoi kertoa toveri Putinille, että hän on ainoa oikea johtaja Venäjälle? Kriittiseen ajatteluun kuuluu myös se, että esimerkiksi lakia tutkitaan, ja siitä etsitään ne kohdat, joista paljastuu ketä varten lait on perustettu. Eli kuka on se, ketä lait suojaavat? Lain tehtävä on siis kaikessa komeudessaan suojata heikompia, mutta joissain maissa lait ovat väline, jolla eliitti tai sisäpiiri turvaa omia oikeuksiaan, jotka voivat olla laajempia kuin keskimääräisen asukkaan oikeudet. Toisaalta laki voidaan määritellä siten, että sen tehtävä on vakauttaa yhteiskuntaa. Ja taas pitäisi kysyä, että millaista yhteiskuntaa tuo laki vakauttaa. 

Totuus tai todellisuus eivät ole kykeneviä kilpailemaan ideologian kanssa. Kun joku haluaa puhua todellisuudesta tai totuudesta, niin hän joutuu tietenkin tarkastamaan tai tarkastuttamaan faktat, joita hän käyttää, tai joihin hän vetoaa. Faktojen tarkastamiseen tarvitaan tietenkin joku lähdeaineisto, joka voi olla tietosanakirja, joka voi olla joko netin kautta luettava tai fyysinen kirja. Toki ainakin osan faktoista voisi tarkastaa kaivamalla taskusta sen paljon puhutun älypuhelimen. Mutta kukaan oikea ihminen ei tarvitse faktoja. Oikea ihminen tarvitsee vain leipää ja sirkushuveja. Sekä jonkun kertomaan itselleen, miten hyvä ihminen hän on tänään ollut. Jos joku on eri mieltä jonkun ideologisesti valveutuneen ihmisen kanssa, niin silloin edessä on tilanne, joka voidaan ratkaista karjumalla, että "turpa kiinni". 

Tai ehkä sitten vielä käydään miesjoukon kanssa kertomassa se, että vaikka joku nyt ehkä on vähän väärässä, niin sen ei pitäisi alaisille kuulua. Vaan alaisten tehtävä on ainoastaan totella, koska lain mukaan on olemassa lojaalisuusvelvoite. Jos neuvonantaja antaa neuvon, joka osoittautuu vääräksi, niin silloin syy on neuvonantajan. Tai jos johtaja jättää neuvonantajan neuvon noudattamatta, niin syy on se, että neuvonantaja ei ole toiminut oikein, tai jotenkin jättänyt neuvon antamatta. Jos taas neuvo osoittautuu oikeaksi, niin silloin johtaja tietenkin on itse tehnyt päätöksen. 

Eli johtajat korjaavat plus pisteet, ja alaiset taas kantavat vastuut vääristä päätöksistä. Mikäli sitten joku tutkija tai tutkijaksi itseään kutsuva henkilö sattuu olemaan "vähän" eri mieltä jonkun johtajan kanssa, niin silloin löytyy varmaan paljon nimekkäämpi tutkija, jolla on paljon suurempi arvovalta tai paljon pidempi kokemus, tai paljon enemmän media-aikaa kun jollain vähän vähemmän tunnetulla tutkijalla. Ja sitten tietenkin kaikki vastaväitteet voidaan suoraan jyrätä median avulla. 

Faktan tarkastamiseen kului ennen aina aikaa. Ja fakta voi olla asia, mistä kukaan ei pidä. Jos älypuhelimet saataisiin kerättyä pois, niin ehkä kukaan ei edes viitsisi tarkastaa mitään faktoja. Ennen piti rynnätä kirjastoon, ja katsoa sitten jostain tietokirjasta jotain asiaa. Mutta nykyään riittää, että taskusta kaivetaan se paljon vaivaa ja häiriöitä aiheuttava älypuhelin. Näin ei kukaan nuori sitten googleta vääriä asioita väärissä paikoissa. Nuorilta on helppoa vetää etuja pois. Nuori ei äänestä, niin hänen äänensä ei näy poliitikon saamien äänten määrissä. Nuorten saapuminen paikalle häiritsemään tilaisuutta voidaan estää helposti pitämällä tilaisuuden yhteydessä esimerkiksi alkoholitarjoilu, joka tekee tilaisuudesta välittömästi K-18 tapahtuman. 

Ja jos sitten voidaan kaikki asiat esittää niin, että vanhempien oikeusturvaa parannetaan, niin asiat saadaan näyttämään varsin komeilta. Miksi edes vaivaudutaan neuvottelemaan, kun kuitenkin asiat voidaan laittaa toimimaan siten, että käytetään hyväksi vanhempien auktoriteettia. Ja myöhemmin tietenkin esimies on se, jonka tehtävä on ottaa käyttöön vanhempien asema ihmisen elämässä. Kun esimies joka ei itse ole ollut paikalla näkemässä jotain asiaa istuu edessä, niin häneltä puuttuu subjektiivinen kokemus tuosta asiasta. Kun esimies ei ole joutunut likaamaan käsiään, niin hän sitten varmaan on parempi tekemään päätöksiä, kun hiestä märkä alainen, joka kädet rakoilla on tehnyt koko päivän töitä kentällä. 

Pitäisikö nuorten osata lukea mediaa, ja tarkastaa faktoja, jos he eivät äänestä? Sanotaan että se minkä nuorena oppii, niin sen vanhana myös osaa. Eli tässä hiukan muuntelin vanhaa sananlaskua nykykielelle. Tietenkin ainakin joidenkin mielestä olisi varmaan parempi, että he sitten äänestyskopissa käynnin jälkeen alkaisivat miettiä, mitä joku ehdokas on oikeasti sanonut. Eli on taitoja joita kannattaisi opetella vähän ennen kuin niitä aletaan tarvita. 

Ideologia on taas asia, jota myydään tunteella. Ideologiaan kuuluu tietenkin se, että ihmisille luvataan paljon hyvää ja kaunista. Poliitikot puhuvat mielellään sitä, mitä ihmiset milloinkin haluavat kuulla. Eli tietenkin Donald Trumpin kaltaisten poliitikkojen ja liikemiesten ajatukset esimerkiksi öljyteollisuuden tukemisesta ilmastonmuutoksen kustannuksella ovat asioita, jotka ottavat helposti tulta. "Tietenkään ilmastonmuutosta ei ole" on asia, mikä uppoaa ihmisiin, jotka ostavat isomoottorisia autoja. Toinen asia on sitten se, että jotkut poliitikot osaavat toki pitää oman etupihansa siistinä. Eli kaikki ongelmat ulkoistetaan jonnekin missä niitä ei nähdä. Hiilidioksidipäästöt voidaan ulkoistaa Venäjälle, niin omat päästöt saadaan välittömästi kuriin. Siis sähköauto on asia, joka on juuri niin ekologinen, kuin sen käyttämä sähkö on. Eli sähkön tuotantotapa tietenkin on se, mikä määrittää sen, miten paljon päästöjä sen tuottamisesta tulee. 

On helpompi sanoa asiat niin, että ihmiset voivat huoleti jatkaa vanhaan malliin, kuin pakottaa äänestäjiä tekemään jotain, ehkä hyvinkin kalliita muutoksia elämäänsä. Ja jos oikein viisaita ollaan, niin asiat voidaan suoraan työntää seuraavalle sukupolvelle. Kun ihminen on haudassa lepäämässä, niin hän ei varmaan sen jälkeen ainakaan maallisen oikeuden ulottuvilla ole. Ja kun 80-vuotias presidentti päättää asioista, niin mitään muuta ei voida valitettavasti tehdä kuin seurata johtajaa, tai sitten ihminen saa sanoa hyvästit työpaikalleen. Eli ideologiaa myydään sillä, että ihmisille kerrotaan sitä, että he ovat aina oikeassa. Tai ihmisten ei tarvitse olla oikeassa, riittää että he pitävät siitä, mitä he ovat tehneet. 

Koskaan ei saa suututtaa äänestäjää, on asia mikä varmaan on jokaiselle poliitikolle tuttu. Ja tietenkin jos joku nyt haluaa puhua vaikkapa siitä, mitä hyvää jossain vetytaloudessa voisi olla, niin tietenkin hänet voidaan vaientaa sillä, että puhe käännetään johonkin muuhun asiaan. Ketä nyt kiinnostaa se, että lentotukialus voi kehittää vetyä omia laser aseita käyttäviä lentokoneita varten yksikertaisella elektrolyysillä, kun TVstä tulee esimerkiksi jääkiekkoa. Kuka edes uskaltaa väittää sitä, että jäähallien kylmälaitteet kuluttavat turhaan sähkövirtaa, tai että noista laitteista ja niiden ylläpidosta koituu hiilidioksidipäästöjä. 

Jääkiekko kun on tärkeässä asemassa nuorison liikuntaharrastuksessa, joka tietenkin suoraan kompensoituu maanpuolustuksessa. Eli tietenkin datakeskukset ovat niitä asioita, joita ei maassamme edes tarvittaisiin. Jos koko internet saataisiin pois, niin voisimme sitten kaikki rynnätä harrastamaan tuota kovaa ja korrektia kontaktilajia. Ajatelkaa kun maailmassa ei olisi mitään rillipäisiä nörttejä, jotka tuijottelevat kaiken päivää jotain ruutuja. Maailma täyttyisi korrektisti piilolaseja käyttävistä sosiaalisista nuorista, jotka varmasti haluavat viettää koko aikansa jossain jäähallissa. Näin taas kerran maailma täyttyy urheilijanuorista, joita ei edes kiinnosta se, kuka asioista tällä kerralla päättää. 

https://yle.fi/a/74-20204907

Iran on kuin Neuvostoliitto, jonka johto halusi pitää asemansa hinnalla millä hyvänsä.

Iran on hiukan samalla linjalla kuin Neuvostoliitto oli 1980-luvulla. Kun tuon autokratian hallinto, tai siis hallintoa johtavat papit ovat määritelleet valtion ainoaksi oikeaksi laiksi sharian, sekä korottaneet itsensä ainoaksi oikeaksi "oikeauskoisten johtajaksi", niin se sitten tarkoittaa sitä, että mielenosoittajat ovat käytännössä tuomittuja kuolemaan. Iran on antanut selvästi ilmi sen, mikä on tuon hallituksen suhde ihmisoikeuksiin. Noin 2000 kuollutta ja määrä vain kasvaa kertoo tuon hallituksen arvoista. Tällä hetkellä Iranissa uhriluku on noin 2500, ja ehkä iltaan mennessä se on jo yli 3000 Ja tietenkin muutamien droonien myyminen valtiolle, joka myöskään ei välitä mitään ihmisoikeuksista varmaan on kaikkien tiedossa. 

Jos sitten muistellaan esimerkiksi Iranin ja Irakin välistä sotaa, niin tuolloin mieleen tulee erityisesti tuon valtion lapsisotilaat, jotka uhrattiin rintamalla. Tuollaisia arvoja noudattava hallinto on tietenkin omassa maailmassaan täysin laillisesti toimiva hallinto, koska kansainväliset lait eivät koske valtioiden sisäistä toimintaa. Mikäli tämä mielenosoittajien joukko onnistuu kaatamaan tuon hallituksen, niin kyseinen hallitus varmaan kiirehtii lentokoneeseen, ja matkustaa suoraan Moskovaan, jossa jo edellinen diktaattori eli Al Assad Syyriasta jo nauttiikin siitä kepabista, mitä Vladimir Putin vierailleen tarjoilee. Ja varmaan Putinilla itselläänkin on suunnitelma sen varalle, että hän joutuu luopumaan Venäjän johtajuudesta. 

Eli olisiko tämä ylväs "pelastusalus" hankittu Venäjän valtiolle siksi, että Putin haluaa varmistaa mahdollisesti oman pakomatkansa, jos hän ei enää kykene pitämään lankoja käsissään? Kuvatekstin mukaan aluksella on toissijainen rooli toimia luksusjahtina, mutta uskoisin että Putinin tuntien tuo rooli toimia luksusjahtina on itseasiassa aluksen ensisijainen käyttötarkoitus. Jos Putin haluaa paeta, niin hän voi ajella tuon aluksen jonnekin rauhalliseen poukamaan sekä sitten maalata Venäjän tunnukset piiloon. Ja sitten vain kurssi kohti Karibiaa. 

(https://www.twz.com/news-features/is-this-russian-rescue-ship-really-putins-new-yacht)

Ehkä hän aikoo paeta jonnekin Brasiliaan, jossa hän on ehkä turvassa väkijoukolta. Jos nuo Iranin johtajat jäävät kansan käsiin, niin silloin me voimme olla varmoja siitä, että he eivät ehkä pääse oikeuteen asti elävinä. No, silloin me voimme taas itkeä sen takia, että Ali Khamenei ja hänen mukavat kaverinsa ovat kohdanneet tilanteen, missä heidän ihmisoikeuksiaan on loukattu. 

 Se että valtio saa kohdella omia kansalaisiaan miten huvittaa oikeuttaa valtion johdon tekemään mitä se haluaa. Jos tuo kohtelu tapahtuu jossain Lähi-Idässä, niin ketä tuo asia kiinnostaa. Iran on tietenkin täysin erilaisessa asemassa kuin israel, jonka toimet Gazassa me kyllä tuomitsemme. Mutta mitä varten emme koe samaa tarvetta tuomita Iranin hallituksen toimia jossain mielenosoitusten yhteydessä? Onko Israelin suorittama siviilien ampuminen jotenkin enemmän tuomittavaa, kuin se että Iran tekee vastaavia tekoja? Eli missä mielenosoittajat ovat Iranin tapauksessa? 

Paljon kiinnostavampaa on se, että jos joku nyt sattuu huutamaan jotain Donald Trumpille, niin hän sitten näyttää tuolle uhoajalle keskisormea. Olisiko Trumpin ehkä pitänyt käskeä poliisia pidättämään tuon henkilöä? Vai olisiko pari iskua pampulla päähän tehnyt tuosta henkilöstä jälleen kerran osoituksen siitä, kuinka vaarallinen yhteiskunta USA on. Siis missään nimessä Suomessa ei näin olisi toimittu. Suomen presidentti ei näytä ihmisille keskisormea, vaan hänen henkivartijansa kantavat tuollaiset huutelijat suoraan putkaan. 

Näin päästään sitten seuraavaan aiheeseen, mikä on varmaan Grönlanti sekä sen liittäminen USAan. Eli näin päästään taas sitten seuraavaksi eroon siitä ikävästä uutisesta, että Iranin pappisvalta on surmannut pari- kolmetuhatta ihmistä. Eli ilmeisesti suurajatollah Ali Khamenei ja hänen käskynsä eivät ole kovin suuri uutinen. Ja iloinen uutinen tietenkin on se, että pääministeri Petteri Orpon mielestä sosiaalista mediaa ei saisi käyttää alle 15-vuotias. Se vie lapsilta ajan, joka heidän pitäisi käyttää esimerkiksi liikuntaan. 

Niin kenenkään ei tarvitse sitten vilkuilla sitä, mitä joku 15-vuotias tekee koulupäivänään. Toki maamme lainsäädäntövaltaa käyttävänä henkilönä Petteri Orpolla on oikeus säädättää lakeja mielensä mukaan. Mutta samalla meidän pitäisi muistella sitäkin asiaa, että myös Suomessa on perustuslaki. Perustuslaissa ei ole mainintaa siitä, minkä ikäisellä, värisellä tai missä sosiaalisessa asemassa oleva henkilö saa ilmaista itseään. Mutta ehkä seuraavaksi hallitus tekee esityksen, jonka mukaan sosiaalinen media kielletään. Toki meidän hallituksemme ei muusta asiasta sitten enää välitäkään, ja varmaan se että meillä saa aivan vapaasti levitellä kaiken maailman väestönvaihtoteorioita on jotenkin yllättävää. Se että joku kokee nuo teoriat jotenkin ahdistaviksi ei ole niin tärkeää. 

Kun me sitten tuijottelemme lakikirjaa, ja etsimme sieltä kaikenlaisia kohtia, joiden toivomme olevan yhtenäisiä oman näkökulmamme kanssa, niin jostain syystä ei perustuslakia tarvitse paljon vilkuilla. Toki Orpon hallitus on kunniakkaasti lisännyt epätasa-arvoa sekä ajanut entistä enemmän ihmisiä köyhyysloukkuun. Aiheuttanut sosiaalisen epätasa-arvon kautta sosiaalisten ongelmien kasaantumista, sekä tietenkin tehnyt jonkun ihmisen kotioloista kestämättömiä, mutta kun meillä pitää seurata tarkoin säästötoimia sekä lakikirjaa, niin silloin tietenkään kenenkään ei tarvitse kuulla, jos joku naapuri ryyppää tai käyttää huumeita. 

Sosiaaliviranomaisilla on vaitiolovelvollisuus, joten varmaan suurin osa ihmisistä olisi onnellisia, jos tuo naapurin poika tai tytteli eivät jakelisi niitä turhia kuvia, jotka osoittavat miten häiriintyneitä he voivat olla. Eli kuten tiedämme, niin ihmisillä on oikeus olla ilman niitä rumia kuvia, jotka kertovat huonosta sosiaalisesta asemasta. 

Eli jotenkin se miten välinpitämättömästi meillä suhtaudutaan esimerkiksi perustuslakiin silloin, kun sen pitäisi koskea myös niitä, joilla ei ole jostain syystä täysiä kansalaisoikeuksia, ei ole aivan sitä, mitä sen pitäisi olla. Juuri nuorisolta, lapsilta sekä vajaavaltaisilta on erittäin hyvä kitkeä oikeuksia. Näin ei kenenkään tarvitse sitten nähdä sitä, kun joku yllytyshullu nousee paikalliseen radiomastoon ja putoaa kuoliaaksi. Eikä kenenkään tarvitse hävetä oman lapsen käytöstä koulun pihalla, kun hän kertoo muille siitä, miten oikeasti pitäisi pukeutua, käyttäytyä, sekä siitä mitä pitäisi harrastaa. Ne joilla nyt ei ole paria tuhatta euroa laittaa johonkin harrastukseen eivät sitten mitään muuta tarvitse, kuin sitä että he ovat kotona pilaamasta katunäkymää. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/sitten-l%C3%A4hdet%C3%A4%C3%A4n-moskovaan-ja-lujaa-iranin-tilanteesta-suora-arvio-a-studiossa/ar-AA1UbgMR?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=518e60857120463dfd3443c8968f7e27&ei=8

https://www.twz.com/news-features/is-this-russian-rescue-ship-really-putins-new-yacht

https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20204255

https://yle.fi/a/74-20204177

https://yle.fi/a/74-20203923

https://yle.fi/a/74-20204135

Miksi eräiden päätösten pitkän aikavälin vaikutukset huomioidaan vasta nyt?

Kun maassamme otettiin käyttöön malli, jossa yhtiöt esittävät tilinpäätöksensä kolmen kuukauden välein, niin se tietenkin houkutteli joitakin johtajia tekemään lyhytnäköisiä päätöksiä. Eli se että henkilö sai kolmen kuukauden aikana aikaan kaikkien aikojen huipputuloksen näytti hyvältä hänen CV:ssään. Mutta tuo asia sitten tietenkin sai aikaan ajatuksen, että jos tuo tulos saadaan aikaan esimerkiksi keplottelemalla laskujen maksupäivissä tai antamalla paljon vapaata omille työntekijöille samalla, kun laskutuksesta saatavat rahat päätyivät tileille, niin jos johtajalla oli mahdollisesti edessä työpaikan vaihto, niin hän saattoi sysätä tuota mallista seuraavat ongelmat seuraajansa niskoille. Eli esimerkiksi tämän tilausvahvistuksen eli tilinpäätösmallin haittavaikutuksia ei tuolloin kauan sitten tutkittu tarpeeksi, tai onko koskaan kukaan edes muistanut mainita sitä, että tuollainen malli on ylipäätään mahdollinen. 

Samoin se, että jos vielä kolme kuukautta pyöritetään samoja vanhoja koneita, niin se antaa säästöjä. Mutta samalla se tietenkin sysii vanhentuneen tuotanto-ekosysteemin aiheuttamia ongelmia vain seuraaville johtajille. Ja tuotannon uudistaminen tietenkin tarkoittaa sitä, että noihin uusiin välineisiin on investoitava. Nuo investoinnit sitten laskevat yhtiön tulosta. Eli tuolloin ei huomioida sitä, että mitä pitkäaikaisia vaikutuksia vanhentuvalla ja tehottomalla tuotanto-infrastruktuurilla on. Sen sijaan säästöjä, joita investoinnit aiheuttavat on kiitettävästi huomioiti. 

Samalla ei etätyön kohdalla myöskään huomioida kuin esimerkiksi etätyön haittavaikutuksia. Eli mitään hyvää ei etätyössä edes haluta nähdä. 

Etätyön pitkäkestoiset haittavaikutukset ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua. Näin sanoo suomalainen media. Ja siitä sitten pääsemme miettimään sitä, miten paljon lyhytjännitteisiä päätöksiä on maassamme oikeastaan tehty. Samoin voimme miettiä sitäkin, miksi noiden muiden päätösten pitkän kantaman vaikutuksia ei olla samalla tavalla käyty mediassa läpi, kuin mitä etätyön pitkäaikaisvaikutuksia on pohdittu. Kun puhutaan esimerkiksi ICT-alasta, sekä yhteen aikaan vallalla olleesta IT-palveluiden ulkoistamisboomista, niin tuolloin puhuttiin usein siitä, kuinka paljon palkkakustannuksissa "nörttien siirtäminen pois nurkista" millinkin sattui säästämään. Tuolloin tietenkin unohdettiin sellainen asia, että tuo työn ulkoistaminen suurille toimijoille saattoi tietenkin maksaa vähemmän, niin se tuo eteemme toisen ongelman. Eli emme tunne noita ihmisiä, joille annamme pääsyn tietoihimme. 

Mutta samalla tärkeämpi asia eli se, että silloin jos olemme ulkoistaneet jonkun palvelun toiselle yhtiölle, niin silloin me emme edes pääse tarkastamaan sitä, mikä tuon toisen yhtiön, eli alihankintana ICT-palveluita tarjoavan yrityksen työntekijöiden koulutus tai osaaminen sattuu olemaan. Tai sitäkään emme pääse varmaan katsomaan, että ketä muita noissa toimistoissa istuu, kuin vain ne hymyilevät työntekijät, joiden kuvia saamme ihastella päivittäin. Se että saamme jotain tietoa yrityksen periaatteista ei tarkoita sitä, että nuo periaatteet oikeasti toteutuvat. Ja vakoilun maailmassa on tärkeää myös se, mitä ei muisteta mainita. 

Ja samalla emme voi oikeastaan vaikuttaa siihen, mihin tuo yritys oikeasti varastoi tietoa. Eli jos palvelun tarjoaja istuu vakkapa Tshekin tasavallassa, niin se ei takaa sitä, että palveluntarjoajan serverit sijaitsevat oikeasti tuolla Prahan kaupungissa. Vaan ne voivat sijaita esimerkiksi Pekingissä, Shanghaissa tai Moskovassa, ja RAID-teknologia mahdollistaa datan kopioinnin esimerkiksi Moskovaan. Tuo asia varmaan ei ole tullut mieleen silloin, kun palveluita lähdettiin ulkoistamaan. Eli jos palvelut sijaitsevat pilvessä, niin joku voi sen kautta kopioida tärkeimmät tietomme jonnekin kauas paikkaan, jota emme voisi edes pahimmissa painajaisissamme kuvitella. 

Mikrotuen kohdalla tilanne on mennyt siihen, että mikrotukea annetaan paljon erityisesti verkon takaa etänä, mikä tietenkin rajoittaa mahdollisuuksia antaa ohjausta paikan päällä. Se että vieras yhtiö antaa jotain palveluita tarkoittaa sitä, että tuo palvelun tarjoaja tarjoaa sopimusta, jossa määritellään tarkasti se, että mitä tuo yhtiö tekee, ja mitä se ei tee. Joten kun jotain palveluita pyydetään, niin tuo langan päässä oleva henkilö katsoo ensin, että kuuluuko tuo pyyntö sopimuksen piiriin, ja sitten vasta hän saa luvan tehdä asioita. Ehkä tuota asiaa ei pidetä mitenkään tuottavuutta rajoittavana tekijänä, kun sopimuksessa lukee, että palveluita tarjotaan siten, että ensin katsotaan listoista, että mitä palveluita kuulu sopimuksen perushintaan, ja mistä sitten laskutetaan erikseen. Eli peruskäyttäjä ilmeisesti osaa kuvailla tarvitsemansa palvelun siten, että sen sisältö tunnistetaan välittömästi joko lisämaksulliseksi tai perushintaan kuuluvaksi. Mutta se ei ehkä ketään kiinnosta. Kun me sitten ulkoistamme erilaisia palveluita, niin se ei tarkoita, että noita palveluita ei tarvita. 

Samaan aikaan kun paasaamme siitä, että miksi me luovutamme tärkeää tietoa USAaan, niin emme edes välitä siitä, että kuka pääsee meidän vaalijärjestelmäämme. Eli siirrämme hymyssä suin oman vaalijärjestelmämme Amazonin pilvipalveluiden päälle pyörimään, koska haluamme edistää EUn ja Suomen riippumattomuutta Microsoftista. Amazon on toki upea ja tunnettu kumppani, jonka oikeusministeriömme on varmaan tarkan harkinnan perusteella valinnut yhteistyökumppaniksi. Mutta tuo järjestelmä sattuu kuulumaan yritykselle, jonka päämaja sijaitsee Seattlessa Washingtonin osavaltiossa, eli kotimaana on jälleen kerran USA. Se että haluamme ravistautua irti USAn ylivallasta ei oikein istu tähän malliin, jossa tärkeitä palveluita ostetaan USAn yhtiöiltä. Kun puhutaan esimerkiksi tuotteista, joita USAn teknoylivallasta vapautuminen vaatii, niin me emme EUssa ilmeisesti kehittele mitään sellaisia jokapäiväisiä toimistotuotteita, joiden avulla voimme edes ajatella vapautuvamme Microsoftin tuotteiden käytöstä. 

Se että ICT palveluita ulkoistetaan yksityisille yritykselle ei vapauta niitä valtiollisesta ohjauksesta. Eli jos joku tuomari nyt antaa esimerkiksi NSAlle oikeuden tarkastaa jotain tietoja, joita on noille palvelimille asetettu, niin se varmasti tarkastaa nuo tiedot. Mutta jos lähdetään Kiinaan asti, niin tuossa maassa turvallisuusviranomaisilla on rajaton oikeus tutkia esimerkiksi kovalevyjä ja palvelimia, eikä heillä tarvitse olla erikseen lupaa tuohon toimintaan. Samalla nuo viranomaiset hankkivat tietoja kansanarmeijan käyttöön. Eli pahimmassa tapauksessa me länsimaiset toimijat olemme itse antaneet kansanarmeijan uudet välineet Kiinan käyttöön. 

Pankakoskella häädettiin joukko romaneja yön pimeyteen 28.10.1956.

https://yle.fi/a/74-20187369

Yllä oleva lehtileike, joka on leikattu YLEn kotisivulta kertoo 1950-luvun asenteista romaneita kohtaan. Nykyään tätä artikkelia ei ehkä olisi otsikoitu tällä tavalla. 

Rasistiset rikokset eivät ole mikään uusi ilmiö. YLEn artikkelin mukaan Pankakosken kylältä häädettiin kaikki romanit paikallisen tehdastyöläisten joukon toimesta. Ja varmaan tuo Pankakosken tapaus ei ole ainutlaatuinen maamme tai Euroopan mittakaavassa. Pankakosken romanien karkottamisessa on käytetty niin sanottua vahvemman oikeutta tai kuten pahasti sanotaan, niin käytössä oli omankädenoikeus eli "korpilaki".  Siis oliko tuo Pankakosken häätö, josta Susanna Äke on kirjoittanut oikeasti rasistinen teko, vai onko syynä se, että ihmiset halusivat uskoa romaneista pahaa, ja tietenkin romanien harjoittama viinakauppa oli yksi syy siihen, miksi Pankakosken miehet hyökkäsivät romanien kimppuun. Mutta oliko syy siihen puhdas viha, vai se että joku valtaväestöön kuuluva viinakauppias oli halunnut noille apajille? 

Tuosta tapauksesta on aikoinaan vaiettu, eikä kukaan ilmeisesti ole koskaan joutumut vastuuseen tästä tapahtumasta. Tuolloin asiat kärjistyivät valtaväestön sekä romanien välillä ilmeisesti kateuden sekä molemminpuolisen epäluulon takia. Tuolloin romanit eivät käyneet tuon paikan tehtaassa töissä, missä suurin osa paikallisista miehistä työskenteli. Yksi syy tuohon asioiden kärjistymiseen oli viinakauppa, jota romanit pyörittivät. He saattoivat myydä ALKOn tuotteita työläisille kovaan hintaan, ja kääriä noista pulloista suuret voitot. 

https://yle.fi/a/74-20187369

Tässä kohdassa meidän pitää huomioida se, että Pankakoskella oli voimakas "me" ja "he" henki. Tehtaan työläiset ajattelivat romanien olevan muutenkin ulkopuolisia, ja tietenkin se että romanit olivat erilaisia ruokki epäluuloja. Toisaalta jos ajatellaan että viinan myynti oli se syy, miksi tuo häätö pantiin toimeen, niin silloin voidaan kuitenkin kysyä, että olisiko myös se, joka osti viinaa romaneilta ollut vastuussa siitä, mitä hän osti. Tietenkin joku saattoi väittää romanien laittaneen viinaan huumeita, jotta ne menisivät paremmin kaupaksi. Mutta siitä ei ole näyttöä. Siis väitteestä eikä aineeseen lisätystä mahdollisesta huumeesta löydy mainintaa lähdetekstissä, joten tämä huomautus perustuu vain omiin ajatuksiini. 

Mutta jos ihmisellä oli alkoholiongelma, niin se olisi paljastuttuaan saattanut aiheuttaa eron koko henkilön sosiaalisesta yhteisöstä. Eli jos henkilö olisi saanut potkut, niin hän olisi menettänyt kaikki ystävänsä sekä yhteisön, johon hän oli kuulunut. Tehtaan työväki oli paljon yhdessä myös vapaa-aikanaan, joten viinan takia annetut potkut olisivat olleet henkilön loppu. Tuolloin esimerkiksi henkilötietoja ei suojattu ollenkaan niin hyvin kuin nykyisin. Ja sen takia jos yhdestä tehtaasta tuli potkut, niin se tarkoitti että vastaavia töitä sai lähteä etsimään Amerikasta. 

Tuolloin ALKOssa vaadittiin viinakortti, ja noilta tehtaan miehiltä odotettiin säntillisyyttä. Eli jos viinaa juotiin liikaa, niin silloin edessä saattoi olla potkut. Ja sen tähden viinaa ostettiin romaneilta. Tuollainen toiminta tietenkin aiheutti ongelmia sekä kateutta. Tietenkin työväki sanoutui irti viinan käytöstä, eikä kukaan varmaan tunnustanut ostavansa viinaa romaneilta. Tai ainakaan kukaan ei varmaan veloistaan muistanut mainita, joten sen takia alkoivat tunteet kuumeta. Varmasti ainakin joku noista miehistä väitti, ettei hän ollut ostanut viinaa, ja väitti romanien perivän keksittyjä saatavia. Tuolloin tietenkin teollisuustyöläisten "me" henki yllytti ihmisiä toimimaan. 

Voidaan sanoa, että Pankakosken tapauksessa romanit eivät ehkä olleet niin syyttömiä omaan kohtaloonsa, jos syy tuohon oman käden oikeudella tapahtuvaan häätöön olivat viinakaupat. Eli mitä nuo romanit tekivät, jos esimerkiksi pimeän viinakaupan asiakkaan viinavelka unohtui? Vai yrittivätkö valtaväestöön kuuluvat viinakauppiaat noille apajille? Se mikä sai kyläläiset toimimaan on tietenkin siitä kiinni, keneltä asiaa kysytään. Eikä kukaan varmaan koskaan myönnä syyllisyyttä. 

Yhtenä iltana he sitten menivät romanien mökeille, hajottivat ikkunoita sekä pahoinpitelivät asukkaita. Tuohon viinan myyntiin oli poliisi yrittänyt puuttua, mutta työläisten mielestä liian lepsuin ottein. Romanit pakkasivat laukkunsa, eivätkä koskaan enää palanneet. Mutta Pankakosken tapaus panee miettimään sitä, että montako tällaista tapausta on historian aikana ollut? Ja montako kertaa on joku saanut päähänsä jotain pahaa, eli siinä kun toiset yllyttävät, niin saattaa mukaan tulla ase, ja sitten tuloksena voi olla joku metsähauta jossain kaukaisessa metsässä. 

Pankakosken tapahtumat panevat myös miettimään sitä, että voiko vastaavaa tapahtua nykyään? Vastaus on ikävä kyllä se, että on mahdollista, että miesjoukko ottaa "oikeuden" omiin käsiinsä myös nykyaikaisessa taloyhtiössä. Eli henkilölle "jutellaan", mikä tarkoittaa sitä, että häntä painostetaan poistumaan taloyhtiöstä. Vielä nykyäänkin on ihmisiä uhkailtu heidän erilaisuutensa johdosta. Mutta tietenkin on aina mahdollista, että oikea rikollinen käyttää esimerkiksi omaa identiteettiään hyväkseen, eli kun poliisi tulee tarkastamaan asuntoa, jota käytetään rikolliseen toimintaan, niin varmasti osataan huutaa sanaa "rasisti". 

Kaikki leikkeet ja lähteet: 

https://yle.fi/a/74-20187369

Törkeän sisällön jakaminen sosiaalisessa mediassa tapahtuu usein siksi, että henkilö haluaa sen kautta huomiota.

Sosiaalisen median äärimmäinen käyttömalli ovat erityisesti äärimmäisen ilkeät päivitykset, joiden avulla ihmiset ilmeisesti hakevat huomiota. Törkeällä sekä negatiivisella sisällöllä on tietenkin sellainen vaikutus, että ihmiset varmasti klikkaavat noita sivuja tai niillä saadaan muuten huomiota. Mutta muuten sitten tällainen toiminta on joko arveluttavaa sekä ehkä osittain myös kiellettyä. Samalla kuitenkin me voimme sanoa, että sosiaalisessa mediassa sisältöä jakavat henkilöt ottavat ilmeisesti mallia niin sanotusta “virallisesta mediasta”, jossa huomiota haetaan kaiken maailman kiihkouskovaisten kautta. Eli jos virallinen media retostelee jollain ääriliikkeiden luottamuksella, ja muuttuu erilaisten kansallismielisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden mainos kanavaksi, niin siitä sitten otetaan mallia vähän joka puolella. 

Sillä mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä, on sanonta, joka pätee myös sosiaaliseen mediaan. Sanotaan että “huono tapahtuma on on aina hyvä uutinen”. Eli hyvä uutinen on median näkökulmasta asia, mikä lisää lehden myyntiä. Ja ihmiset ostavat lehtiä tehokkaammin, jos sen kannessa on kuva sodasta tai katastrofista. Tuolloin ajatellaan siten, että ihmiset ostavat huonoja uutisia sisältävän lehden, koska he ajattelevat jotenkin alitajuisesti, että heidän täytyy ehkä jotenkin reagoida tuohon huonoa tai negatiivista asiaa korostavaan otsikkoon. 

Eli huonoilla asioilla on sellainen vaikutus, että niihin täytyy reagoida välittömästi, mutta positiivisiin asioihin ei tarvitse niin nopeasti reagoida. Eli jos rosvo tyhjentää pankkitiliäni, niin minun pitää reagoida siihen välittömästi. Mutta jos omistamalleni pankkitilille putoaa vaikka lottovoitto, niin ne rahat voivat maata tililläni vaikka työpäivän loppuun. Kun ihmiset käsittelevät tietoa niin tietenkin ensisijaisesti he kiinnittävät huomiota asioihin, jotka ovat sellaisia, että ne vaativat reaktiota. 

Kun halutaan miellyttää esimerkiksi suurta enemmistöä, niin silloin astutaan usein sellaiseen ansaan, mitä kutsutaan nimellä globalisaation hämäämä. Eli me ihmiset emme käsitä sitä, että ympäröimme itsemme sellaisilla ihmisillä, jotka jakavat samat arvot kuin me itse, ja ovat muutenkin itsemme kaltaisia, niin kohtamme tilanteen, missä alamme ehkä pitää hyvinkin pienen marginaalisen ääriryhmän käsityksiä sellaisina, että kaikki muutkin ihmiset jakavat ne joko lokaalilla tai globaalilla tasolla. Juuri se että kaikki ne joiden kanssa vietämme aikaa tekee meistä haavoittuvaisia.

Jos sanotaan että joku amerikkalainen ääriryhmän edustaja omistaa viisi kappaletta rynnäkkökiväärejä, ja riehuu aseistettuna kadulla, niin onko tuo sellaisen keskimääräisen amerikkalaisen normaali toimintatapa. Siis omistaako jokainen amerikkalainen aseen, ja uskooko hän kirjaimellisesti Raamatun sanaan? Tai onko joka ainoa moottoripyöriä harrastava henkilö joku Helvetin enkeli? Kyseessä on äärimmäinen esimerkki rikollisesta MC-kerhosta, ja sanotaan että noin 1% kaikista motoristeista aiheuttaa ongelmia lainvalvojille. 

Eli edustavatko nuo MC-miehet oikeasti suurta enemmistöä, vaikka heistä tehdään kilpaa erilaisia suuren luokan lehtiotsikoita. Siis sanotaan että 99% lehtiotsikoista syntyy siitä, että 1% joukosta tekee erilaisia rikoksia. 

Jos ajatellaan esimerkiksi ääriliikkeitä, niin voimme tietenkin hakea historiasta IKLn, joka oli maassamme näkyvä osa 1930-luvun fasistista liikehdintää. Tuo fasistinen liike haki tukea vanhoillis-lestadiolaisten piireistä. Ja juuri tuo IKLn liitto vanhoilisten lestadiolaisten kanssa sai aikaan sen, että kaupunkilaiset kokivat tuon liikkeen jotenkin vieraana, vaikka myös kaupunkilaisten piireissä vaikutti voimakas antikommunistinen suuntaus. Juuri univormu, uskonto sekä muut ulkopuolelle sulkeva asenne tekivät IKLstä jotenkin pelottavan. 

Vai tekikö IKLstä pelottavan sen suhde maanomistajiin? Jos ihminen ei miellytä maanomistajaa, niin hän saa lähteä kävelemään. Voidaan sanoa, että osa pohjanmaan puukkojunkkari perinteestä liittyy nimenomaan maanomistukseen. Jos renki tappeli isännän kanssa, niin hän sai etsiä uuden isännän tai hakea raivaus lupaa, eli lupaa perustaa oman tilan. Eli ehkä puukkojunkkarit ottivat kaiken irti maanomistuksesta. Samoin vanhoillislestadiolaiset omistivat paljon maata tuolloin IKLn kulta-aikaan. Ja sen takia kaikki eivät uskaltaneet puhua pahaa noista miehistä ja naisista, joiden luvalla he saattoivat asua jossain talossa. 

Mutta kuten me tiedämme, niin sosiaalisessa mediassa voidaan jakaa, tai jättää jakamatta jotain asioita, joita emme ehkä voi missään tapauksessa hyväksyä. Se että haluammeko jakaa sellaista materiaalia eteenpäin saattaa aiheuttaa ongelmia sen kanssa, että tietenkin on asioita, joiden pitäisi tulla yleisön tietoon. Onko koulukiusaajien keskustelujen jakamatta jättäminen tai niiden välittäminen ryhmän ulkopuolelle itsesensuuria? Vai pitäisikö muidenkin nähdä mitä nuo ihmiset puhuvat. Sanotaan että esimerkiksi koulukiusaajia saattaa olla erittäin pieni määrä oppilaiden ja opiskelijoiden kokonaismäärästä, mutta ongelma on siinä, että kiusaajat kasaantuvat tiettyihin kouluihin. Eli lokaalilla tasolla heidän määränsä on melko pieni, mutta samalla lokaalilla tasolla heillä saattaa olla enemmistö. Samoin jos me istumme jossain MC-kerhon päämajassa, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, missä me näemme vain MC-miehiä. 

Ja jos sitten emme muita ihmisiä edes tunne, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä voimme olettaa että kaikki ihmiset ovat tuollaisen MC-kerhon jäseniä. Koska näemme tai kuuntelemme vain kaltaisiamme ihmisiä, niin helposti oletamme, että kaikki ovat kaltaisiamme. Sanotaan että ääriliikkeiden kelkkaan on helppoa lähteä. Noiden liikkeiden jäsenet ovat erittäin sanavalmiita, varsinkin silloin jos he ovat enemmistönä. He saattavat käyttää värikästä kieltä, ja kun kuuntelemme kaiken maailman V-alkuisia huomautuksia, niin silloin unohdamme sen, että puheessa pitäisi olla muutakin sisältöä kuin asiat, jotka jokainen meistä voi tarkastaa. Jokainen meistä haluaa nähdä itsensä oikeassa olevana. 

Mutta se että ihminen on oikeassa ei tee hänestä suosittua. Suosio ja oikeassa oleminen ovat kaksi eri asiaa. Samoin on eri asia vakuuttaa ihmiset siitä, että on oikeassa, kuin vain hokea omaa agendaa. Juuri yksinkertaistaminen tekee ääriliikkeiden sanomasta tehokkaan. Kun ihminen istuu pöydän ääressä ja tuijottaa papereihinsa joita hän peittelee käsiensä sisään ja kertoo tarinoita toisten tuloista tai terveystiedoista, niin hän saattaa vaikuttaa jämerältä sekä tehokkaalta. Toki hän varmaan käyttää silloin kaikille avoimia lähteitä, joita jokainen voi saada käyttöönsä ilman mitään sen suurempia kommervenkkejä. 

Samoin jos joku upseeri kertoo julmia lukuja punnertamisesta, niin tietenkin meille kaikille tulee varmaan mieleen, että tuo upseeri ehkä suorittaa nuo punnerrukset aivan itse. Meistä jokainen on suorittanut enemmän tai vähemmän julmia punnerrusten määriä armeijassa, ja tietenkään se että joku muu niitä suorittaa, ei kehitä omaa kuntoa yhtään parempaan suuntaan. Jokainen ihminen osaa karjua, että “sata punnerrusta  saa suorittaa”, mutta jos noiden punnerrusten halutaan kehittävän omaa hauislihasta, niin silloin ne pitäisi suorittaa ihan itse. 

Jos joku sattuu olemaan eri mieltä ääriliikkeiden kanssa, niin silloin tulee vähintään turpiin. Tai sitten he eivät vain viitsi katsoa mitään todisteita, koska asia on jo loppuun käsitelty. Eikä ketään muutenkaan kiinnosta mikään, mitä joku nörtti sattuu sanomaan tai tekemään. Suosittu ihminen osaa sanoa, että “saatanan tunarit”, mutta sitten kun pitäisi löytää vaihtoehto tuolle tunaroinnille, niin niitä keinoja ei sitten ehkä löydykään. Mutta mitä se ketään kiinnostaa, kun ihminen voi peittää osaamattomuutensa tai keinojen puutteen esimerkiksi äärimmäisiin kiroilusarjoihin. 

Mutta mikä on sitten tuo positiivinen uutinen? Lehdet ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka diplomi-insinööri muutti tittelinsä lähihoitajaksi tai joogaopettajaksi. Ja siinä sitten kerrotaan kuinka tuollainen ihminen saa kaikki asiat paljon helpommin. Kääntöpuolta emme sitten enää näekään. Kun katsomme esimerkiksi niitä ammatteja, joissa kuulemma ansaitaan paremmin kuin kouluja käymällä, tai niissä voi jopa tuntea tekevänsä työtä, jonka sisältö on yleishyödyllistä tai altruistista kutsumustyötä. 

Noissa ammateissa tietenkin on oltava joku lupa, johon vaikutetaan tuon työn ulkopuolelta. Esimerkiksi lähihoitajan työ on riippuvainen siitä, miten lääkärit kirjoittavat tuolle henkilölle esimerkiksi B-todistuksia. Samoin noissa ammateissa kuten myyntimies on esimiehen asema korostetusti korkea. Eli myyntimies joka ei saa tavaraa myytyä ei välttämättä saa palkkaa ollenkaan. Samoin noita ihmisiä koulutetaan paljon kortistoon, niin se tietenkin kehittää johtajan asemaa niin, että ihmisen työ riippuu johtajan hyvästä tahdosta. 

Kun asioihin ottaa etäisyyttä, niin ne alkavat näyttää uusia puolia itsestään.

Kun ikkunoita puhdistetaan, niin me varmasti huomaamme sen, että jokaisen meistä pitää hieman miettiä sitä, mitä tuli joskus sanottua. Se että me näemme esimerkiksi väkivallan uhrit yksinomaan enkeleinä saattaa vaikeuttaa tutkimusta. Toisaalta taas emme voi suoraan sanoa, että uhri olisi sillä tavoin vaikuttanut tekijään, että tekoa voidaan missään määrin puolustella. Kuitenkin tapa nähdä uhrit enkeleinä saattaa estää tärkeitä tietoja päätymästä tutkijoiden korviin.  Eli jos uhri on elänyt kaksoiselämää, niin nuo ihmiset joista kotona ei muisteta puhua saattavat tietää asioita, joiden avulla tekijöitä voidaan jäljittää. 

Tässä voidaan esimerkiksi ottaa vaikkapa Kyllikki Saaren tapaus, jossa nuori neitonen joutui ilmeisesti harkitun ja teloitustyyliin tehdyn murhan kohteeksi. Tuo Suomen tunnetuin henkirikos saattoi jäädä avoimeksi siksi, että kukaan ei uskaltanut tai halunnut kyseenalaistaa Kyllikki Saaren julkista kuvaa. Kyllikki Saaren kuolintapaan liittyy suuri viha. Mikä aiheutti tuon vihan? Koska Kyllikki Saari oli uskonnollisen yhteisön jäsen, niin se tarkoittaa, että tekijä vihasi joko yhteisöä tai Kyllikki saarta itseään.

Mutta ensimmäisessä tapauksessa olisi murhia tapahtunut enemmän. Tai sitten teko liittyi johonkin muuhun, ja sitä oli yritetty naamioida viharikokseksi. Jos sanotaan että Kyllikki Saari oli vapaaehtoisesti noussut siihen autoon, jonka äänen hänen kohtalokkaana iltana mukana ajanut, mutta Kyllikistä erään risteyksen kohdalla eronnut nainen oli kuullut, niin miksi hänet oli murhattu? 

Kun Kyllikki Saaren tapausta verrataan esimerkiksi Bodomin tapaukseen, jossa kolme nuorta kuoli, kun joku hakkasi heidät teltassa kuoliaaksi. Yksi tuon seurueen jäsenistä jäi henkiin. Teko vaikuttaa järjettömältä, mutta onko nuo ihmiset tapettu siksi, että he olivat tunnistaneet jonkun? Ja tunnistiko myös Kyllikki Saari jonkun henkilön, joka ei halunnut tulla tunnetuksi. Ja tuohon aikaan noita ihmisiä oli paljon. Entiset natsit ja Stalinin kätyrit olivat vielä tuolloin voimissaan. Pitää muistaa, että DDRn valtion omistama mökki sijaitsi tuon Bodomin murhapaikan lähellä, joten oliko joku jota ei saanut mainita tunnistettu? 

Tiedetään että entisen DDRn turvallisuuspalvelu, Stasi vainosi ja varjosti entisiä SS-miehiä. Ja esimerkiksi pahamaineinen natsilääkäri Horst Fischer, joka suoritti epäinhimillisiä ihmiskokeita mielisairaaloissa  pidätettiin aikoinaan DDRssä. Siis virallisesti Stasi pidätti entisiä natseja erittäin tehokkaasti. Mutta kuitenkin esimerkiksi Fischer sai harjoittaa ammattiaan lääkärinä DDRssä 20 vuotta. Se mikä hänet käräytti oli SS:n tatuointi, mikä tietenkin aiheuttaa kysymyksen siitä, miten tuo pahamaineinen natsitohtori kykeni kuitenkin peittämään henkilöllisyytensä? Eikö kukaan Stasista huomannut tuota tatuointia? Eikä Fischerin henkilöllisyyttä kukaan osannut liittää erääseen “eutanasia-ohjelmassa” työtä tehneeseen Gestapon lääkäriin. Samalla voidaan kysyä että kuinka monta entistä Gestapo-miestä työskenteli DDRn salaisessa poliisissa, eli pahamaineisessa Stasissa? 

Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että se mitä Stasi virallisesti kertoi saattoi ainakin hiukan poiketa totuudesta. Mieleen tulee vain se, että esimerkiksi Tseka, eli KGB teki yhteistyötä entisten Ohranan eli Tsaarin poliittisen poliisin jäsenten kanssa. Tuolloin Venäjän vallankumouksen aikaan Tseka tarvitsi ohranan miesten taitoja, joten heidät taivutettiin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen perustuvaan yhteistyöhön entisten vihollisten kanssa. Eli he tekivät sopimuksen niiden miesten kanssa, joita he ennen vainosivat. Ja sitten kommunistit ja ohranan miehet alkoivat Stalinin käskystä vainota kaikkia, jotka uskalsivat olla eri mieltä kommunistien kanssa. Joten olisiko joku natsitohtoreista ehkä työskennellyt myös esimerkiksi Stasin tai jopa KGBn laskuun. Noiden miesten ja naisten taitoja varmasti haluttiin käyttää hyväksi esimerkiksi kuulusteluissa. 

Mitään viitteitä mahdollisesta kaksoiselämästä ei haluttu jostain syystä ainakaan julkisuudessa mainita. Eli julkisuuteen tuotiin kuva nuoresta uskonnollisesta naisesta, joka ei edes olisi voinut tehdä kärpäsellekään pahaa. Tuolloin ei mahdollinen poikaystävä tai muu joukko, jonka kanssa tuo nuori nainen ehkä oli jossain viettänyt aikaa, josta hän ei ollut kotonaan kertonut ei uskaltanut ilmoittautua ja jakaa tietojaan, mitkä olisivat ehkä tuoneet valoa sekä motiiviin että tekijään. 

Kun ihminen tekee murhan, niin hänet demonisoidaan. Hän on paha, syntinen ja kurja. Kukaan ei koskaan ole edes kuvitellut olevansa hänen kanssaan, eikä murhaajaa kukaan edes ajattele kutsuvansa mihinkään juhliin. Mutta onko asia oikeasti ollut niin kuin julkisuuteen tai poliisille sekä vanhemmille kerrotaan, jos joku koulukaveri tai muu kaveri tekee veritekoja? Siis todellisuus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, mitä omalle perheelle kerrotaan. Uskaltaako kukaan oikeasti tunnustaa, jos murhaaja sattuu olemaan joku entinen paras kaveri? 

Kun puhutaan esimerkiksi kouluissa tapahtuneista puukotuksista tai ampumisista, niin tietenkin niiden tekijä on aina ollut “vähän outo”. Hän on aina ollut sellainen “kerran synttäreillä tavattiin”-tyyppi, johon ei kukaan varmaan edes ajatellut ottaa yhteyttä. Siis puukotuksen tai ampumisen jälkeen reaktio on varmaan aivan ymmärrettävä. Mutta entä ennen tuota tekoa? Siis ennen tuota tekoa kyseinen henkilö ei ollut rikollinen. Hän ei ollut lehtijuttujen aiheena. 

Siis hän vain tuli kouluun yhtenä aamuna puukko taskussaan, puukotti paria sattumanvaraisesti valittua tyttöä, koska sattuu haluamaan vankilaan. Eli tekeekö tuollainen teko hänestä itsestään ehkä kovan pojan, joka sitten vankilasta päästyään voi tulla työelämään normaalisti ja kertoilla noita “linnan juttuja” kavereilleen? Vai mikä mahtaa olla motiivnína tähän rikokseen? 

Kun oikeus sitten tässä tapauksessa päättää vangitsemisesta, niin voidaan kyllä aiheesta sanoa, että tekijä saattaa kyllä aiheuttaa vaaraa lähipiirilleen. Eli tässä tapauksessa ilman hoitoa kuolemaan johtavien vammojen aiheuttaminen on  ilmeisesti seikka, joka täyttää erityisten painavien syiden kriteerit, joilla perustellaan vagitsemista. Samoin voi olla tekijän itsensä kannalta parempi, että hän pitää “hiukan etäisyyttä” kotiväkeen. Mutta syy tuohon tekoon pitää aina löytyä. 

Kotona ei tällaista tekoa välttämättä katsella kovin hyvällä. Kun tuo henkilö sitten aikanaan viedään vankilaan tai mielisairaalaan, niin hän joutuu kertomaan miksi ja miten hän valitsi kohteet teolleen. Vaikka henkilö on periaatteessa tajunnut tekonsa ja sen seuraukset, niin hän saattaa olla silti vaaraksi ympäristölleen. Mutta sitten tietenkin seuraava kysymys on se, että miten hän näkee oman toimintansa? Sarjamurhaajat eivät kadu. He saattavat nauttia teoistaan, ja siitä että he tuottavat muille ihmisille tuskaa. 

Noiden ihmisten psyyke tai ajattelumalli on sikäli kieroutunut, että he tajuavat tekojensa hirveyden, mutta samalla he nauttivat väkivallan tuomasta vallasta. Jos esimerkiksi alaikäinen toimii palkkamurhaajana, niin hänet kyllä silloin pitää eristää muusta yhteiskunnasta. Joskus murhaaja kuvittelee olevansa ikään kuin joku järjestyksen valvoja. Hän saattaa saada idean ensimmäiseen väkivallantekoon siitä, että kaverit ovat levitelleet juoruja jostain henkilöstä, ja sitten tämä “järjestyksenvalvoja” on päättänyt tehdä vaikutuksen kavereihinsa. Seuraukset ovat hyvin vakavat. 

Sarjamurhaajat eivät ole tavallisia ihmisiä. He  näkevät tekonsa oikeutettuna tai välttämättömänä. Lait on tehty terveitä ihmisiä varten. Niissä ei juurikaan huomioida psykopaatteja, kuten moninkertaista murhamiestä nimeltään Jammu Siltavuori. Vaikka pohjoismaiseen oikeuskäytäntöön ei normaalisti sovi esimerkiksi tuomioiden jatkaminen, niin kuitenkin pitää olla sanktioita, joilla nämä mahdollisesti murhien maailmanennätykseen pyrkivät ihmiset joiden ainoa motiivi on pelon luominen ja väkivallan tuoma nautinto saadaan pidettyä poissa yhteiskunnasta. 

Mutta sitten me voimme taas palata siihen, mitä kutsutaan ikkunoiden puhdistamiseksi. Jostain syystä mediaan on vaivihkaan ilmestynyt sellaisia näkökulmia, joiden mukaan esimerkiksi väkivallan tekijöitä pitäisi kohdella jotenkin lempeästi. Norjalaisen massamurhaaja Andreas Behring Breivikin kaltaiset ihmiset toimivat ikään kuin osoituksena siitä, miten liberaaleja meillä pohjoismaissa osataan olla.

Hänen jokaista valitustaan seurataan silmä kovana, ja suurin huoli lienee se, miten tuo mies voi tämän jälkeen integroitua takaisin yhteiskuntaan. Siitä mitä hänen uhriensa omaiset tai uhrit sattuivat viimeisenä hetkenä ajattelemaan ei varmaan kovin paljon ajatella. Riittää että Breivik saa oikeutta. Mutta kuitenkaan tuollaisten ihmisten ja heidän tekojensa puolustelu ei ole asia, mitä voidaan pitää ainakaan kovin miellyttävänä piirteenä. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Horst_Fischer

Kun puhdistat ikkunoita, niin muista että näkökulma muuttuu.

Kun ikkunat puhdistuvat, niin sisään tunkee kirkasta terävää ja satuttavaa valoa. 

Alvar Aalto tai John Steinbeck sanoi, että ikkunat kannattaa pitää likaisina, jotta valo pääsee pehmeämmin sisään. Tuosta sanonnasta puhutaan usein monella tavalla. Mutta mitä se siis iha oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että luodaksemme uuden puhtaan näkökulman tai näkemyksen asioista, meidän pitää uskaltaa hävittää se entinen suodatin, jolla suodatetaan tieto, joka on meille liian vaikeasti käsiteltävässä muodossa. Siis lika toimii suodattimena, joka suodattaa asioita siten, että me voimme kiinnittää huomiota vain siihen, mistä haluamme pitää kiinni. Tuo mistä haluamme pitää kiinni ei ole ehkä aivan sitä, mitä todellisuus on. Kun me pesemme ikkunoita, niin meidän pitää peittää hetkeksi näkymä, johon olemme tottuneet. 

Siis meidän pitää käyttää saippuaa, jotta saamme lian pois. Ja sitten edessämme on uusi, kirkas näkymä. Mutta tuo terävä uusi valo saattaa sattua silmiin. Tai sitten me voimme ehkä käsittää asian niin, että me olemme kiinnostuneempia ikkunassa olevasta liasta, kuin siitä mitä ikkunan takana tapahtuu. Me emme siis ole kiinnostuneita tapahtumista, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta ikkunan likaisuuteen voimme itse vaikuttaa. Eli oliko vähän outo tapa lähestyä asioita. Toisaalta jos emme ole koskaan edes nähneet puhdasta ikkunaa, niin emme tiedä miltä ikkunan takana oleva maisema näyttää ikkunan takana. Siis sitä mitä tuon lauseen sanoja on tarkoittanut ei varmaan tiedä kukaan. 

Mutta kun sitten puhumme siitä mitä meidän pitäisi tietää tai ymmärtää,  ja mitä meidän ei pitäisi tajuta, niin kohtaamme sellaisen asian kuin tunteet. Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Kun puhumme tekoälystä, niin kohtaamme asian, jota emme koskaan ehkä ole ennen kohdanneet. Me kohtaamme tunteettoman koneen, rakenteen joka kykenee yhdistämään tietoa monella tavalla, ja joka kykenee jopa näyttämään tunteita, joita koneella ei kuitenkaan koskaan ole. Tekoäly on väline jonka pelätään vievän töitä erityisesti journalisteilta, joiden työ on ennen ollut raportoida asioista puolueettomasti. Mutta voiko olla olemassa puolueetonta journalismia? Journalisti on vain ihminen. 

Mutta ihminen ei koskaan ole puolueeton. Ihminen ei koskaan ole ilman tunteita, ja tunteiden kautta vaikuttaminen on erittäin ikävä mutta tehokas tapa vaikuttaa ihmiseen, joka pystyy vaikuttamaan kaikkiin muihin ihmisiin. Mutta voimmeko me välttää sitä, että me ikään kuin alamme niputtaa asioita erittäin ikävällä tavalla? Siis me emme varmaan ajattele koskaan sitä, että ihminen joka näkee nääntyviä lapsia Gazassa saattaa globalisoida nuo lapset ja heidän kärsimyksensä johonkin pyssyn heiluttajiin, ja juuri se on se, mitä hänen halutaan tekevän. 

Samoin holokausti eli natsien julma, juutalaisiin kohdistunut kansanmurha globalisoidaan helposti myös nykyjuutalaisiin sekä Israelin asevoimiin. Samoin tuo globalisaatio aiheuttaa sen, että jokainen juutalaiseen kohdistuva rikostutkinta voidaan nimittää antisemitistien salaliitoksi. Eli oliko mafia-pomo Meyer Lanskyyn kohdistunut rikosepäily antisemitistien salaliitto? Tai kohdistuiko natsien vaino vain juutalaisiin? Globalisaatio väärällä tavalla tehtynä on äärimmäisen vaarallista. 

Siis pääosa Saksan keskitysleireillä surmatuista oli juutalaisia, mutta myös muita ryhmiä oli joukossa. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkaan ei koskaan selvitetty sitä, että mitä Stalin teki GULAGissa. Eli Stalin ei koskaan joutunut samalla tavalla vastuuseen teoistaan, kuin Hitlerin esikunta. Syynä tähän oli se, että Stalin oli voittajien puolella. Hän valitsi puolensa oikein. Ja juuri Hitlerin julma holokausti sai ihmiset sulkemaan silmänsä punaisesta terrorista. Tietenkin GULAG oli kaikkien tiedossa, mutta noita Stalinin leirejä vähäteltiin. 

Mielestäni tuo vainoaminen sekä järjestelmällinen murhaaminen kohdistui myös romaneihin, homoseksuaaleihin sekä ihmisiin, joita natsihallinto ei voinut sietää kuten vammaisiin, toisinajattelijoihin ja muihin ihmisiin, jotka poikkesivat massasta. Kommunistien vainot taas kohdistuivat uskonnon harjoittajiin, taiteilijoihin sekä oikeastaan kaikkiin, joita punaisen terrorin jäsenet eivät voineet sietää. Yksi diktatuurin tärkeimmistä tuntomerkeistä on se, että siellä yksilöllisyys poistetaan täysin. Massoja on helppo käsitellä, massoja on helppo lähettää kuolemaan, ja siksi diktaattori inhoaa massasta poikkeavia ihmisiä.Diktaattorin mielestä ihminen on vain välttämätön paha, väline jolla hän toteuttaa omaa ajatusmaailmaansa. 

Mutta kummasta välitämme enemmän ikkunasta joka on likainen, vai noista kärsivistä ihmisistä? Sitä voimme sitten kysyä omalta peilikuvalta, joka niin mielellään meitä katseli kun pesemme kasvojamme. Me kaikki ymmärrämme Ukrainan tukemisen tärkeyden. Mutta koska tämä on filosofinen kirjoitus, jossa on tarkoitus tarkastella asioiden negatiivista puolta ja rikkoa tabuja, niin lukekaa myös seuraava luontaisesta narsismista kertova kappale. 

Me kaikki toivomme Ukrainan sodan päättymistä. Mutta miten me sitten saamme tuon sodan päättymään? Yksi tapa on jättää Ukraina aivan yksin, ja toivoa että Venäjä voittaa tuon maan nopeasti. Noin saadaan ikävä tilanne pois mielestä ja sota pois päiväjärjestyksestä. Se teemmekö tuolloin oikein tai voimmeko sen jälkeen katsoa peiliin on sitten vähän eri asia. Mutta oliko niin, että syvällä narsistisen mielemme syövereissä toivoimme Venäjän nopeaa voittoa, koska silloin meidä ei tarvitsisi ottaa kantaa Ukrainan puolustus sotaan.

Se mitä tuo asia saa aikaan on sitten se, että Venäjä kääntää kärjen Suomeen ja Baltiaan. Samalla tavalla, jos juku antaa kiristäjälle rahaa, niin hän yllyttää tätä jatkamaan sekä kiihdyttämään toimintaansa. 

Samalla tavalla voimme kysyä että kummasta välitämme enemmän Maapalloa kohti tulevasta asteroidista vai jääkiekko-ottelun tuloksesta? Vastaus on että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin joku asteroidi. Vaikka varmaan jokainen meistä tietää mitä meidän kannattaisi huolehtia enemmän. 

Me kohtaamme joka päivä erilaista vaikuttamista. Vaikuttamisen tarkoitus on saada meidät tekemään asioita, josta joku sitten hyötyy. Kun me kohtaamme vaikuttamista, niin paras tapa saada omat näkökulmamme asioista menemään läpi on olla miellyttäviä. Toinen tapa on herättää sääliä, mikä on sitten säälittävää. Mutta säälillä saa ostettua ymmärrystä. 

Me heikot ja köyhät emme vain kykene vastustamaan vastapuolta, ja siksi meidän pitää vain myöntyä siihen, mitä muut haluavat. Jos panemme vastaan, niin emme ehkä ole säälittäviä. Mutta jostain syystä me kohtaamme sellaisen ilmapiirin, että tiettyjen ihmisten mielipiteiden vastustaminen on säälittävää. Tuolloin toisen ihmisen mielipide painetaan maan rakoon sanomalla sitä säälittäväksi. Ja tietenkään mitään omaa tietojen etsintää tai kouluttautumista ei voida sallia. Ääriryhmät tietenkin omivat monia aatteita kuten kansallisen perinnön sekä kulttuurin itselleen. 

Kun kouluja pommitetaan, niin silloin pyritään hävittämään kansallinen perintö. Eli pommituksella ja muilla tuhotoimilla, joka kohdistuu kouluihin sekä älymystön eli taiteilijoiden sekä professorien ja tutkijoiden vainoamisella on aina sama merkitys. Kansan historia sekä kulttuuri pyritään tuhoamaan noiden toimien kautta. Eli kun “einsatzgruppen” yksiköt murhasivat ihmisiä jossain Puolan metsässä, niin noiden ampumisten tarkoitus oli surmata Puolan kansan sydän. Näiden ihmisten pelättiin aiheuttavan hankaluuksia keskitysleireillä. Sama logiikka ajoi myös Stalinia hänen toimissaan. Hän halusi tuhota Venäjän historian sekä korvata sen puolueen ja häntä itseään miellyttävällä versiolla historiasta, jonka mukaan kommunistit olivat yksinomaan hyviä ja tsaari oli paha. 

No, ehkä tsaari oli julma sortaja, mutta ne taiteilijat, kauppiaat sekä monet muut eivät olleet myöskään nähneet tsaarin vallassa mitään hyvää. He saattoivat taistella punaisessa kommunistisessa armeijassa tsaarin kannattajia vastaan. Nuo henkilöt saattoivat olla tsaarin poliittisen poliisin Ohranan uhreja. Mutta he eivät välttämättä taistelleet nostaakseen valtaan uutta tsaaria, jolla oli isot viikset, ja joka poltti piippua ketjussa. Kuitenkin heidät pidätettiin tuon ketjupolttaja-viiksimiehen käskystä. Heidät haettiin nahkatakkia käyttävien miesten toimesta ja sitten kun he astuivat kahden nahkatakkia käyttävän miehen välissä mustaan autoon, niin he eivät ehkä koskaan nähneet kotiaan. 

Heidät oli ilmiantanut joku joka ei vain voinut sietää toisen menestystä. He eivät voineet sietää kiiltäviä lattioita, kirjailtuja paitoja tai kirjailtuja pöytäliinoja. Nuo miehet jotka suorittivat pidätyksiä olivat teknokraattien luomuksia. He ajattelivat olevansa vain osa koneistoa. Noiden miesten ajattelutapa oli peräisin suoraan pimeältä keskiajalta. Keskiajalla ajateltiin että vaikka ihminen olisi pidätyksen jälkeen todettaisiin syyttömäksi tekoon, josta häntä oli syytetty, niin hänet silti saatettiin kiduttaa kuoliaaksi. “Oli jumalan tahto että pidätys tapahtui, ja jotain pahaa tuo raukka oli kuitenkin tehnyt”.

Eli vaikka henkilö oli syytön vastavallankumoukselliseen propagandaan ja sen levittämiseen, niin tietenkin hän oli jotain pahaa tehnyt. Turvallisuuspalvelu oli erehtymätön, ja ilmiantaja ei vain osannut pukea sanoiksi sitä, miten tuo pidätetty oli toiminut vasta-vallankumouksen hyväksi ja yrittänyt työntää erehtymätöntä toveri Stalinia pois vallasta. Vai miksi hän muka oli ottanut yhteyttä tuohon mahtavaan turvallisuuspalveluun, jonka jäsenet valittiin suurista keskinkertaisuuksista, eli he eivät tehneet mitään omasta halustaan. Kaikki turvallisuuspalvelun jäsenet noudattivat vain käskyjä, he eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään, harjoittaneet jonninjoutavia filosofioita. He vain tepastelivat jonkun ilmiannetun kotiovelle, ja sitten vain konepistooli päin naamaa. Tietenkin pidätetty oli vaarallinen, eihän konepistoolia olisi muuten tarvittu. 

Ja kun sitten tuo ilmiantaja seisoi naama virneessä heiluttamassa tuolle kansan viholliselle, niin hän tunsi olevansa todellinen supermies tai nainen. Hän saattoi vielä ilmiantaa monia muitakin, ja sitten ehkä hänet jopa kutsuttaisiin GPUn tai NKVDn järjestämälle ilmiantokurssille, jossa hän voisi sitten kehittää vaikka naapurin emännän halkopinosta suuren agitointi välineen. Joskus tosin ilmiantaja saattoi myös muuttua kansan viholliseksi, kun joku sitten näki hänen piirtäneen puolueen jäsenkirjaan rivoja kuvioita. Ja sitten tuo onneton saattoi olla onnekas, ja päästä katsomaan revontulia jonnekin kauas Siperiaan. Tai sitten mikäli hän sattui asumaan Pietarissa eli Leningradissa, niin hänen elämänsä päättyi Bolšoi Domin eli “Ison talon” kellarissa, missä hänet ammuttiin muitta mutkitta. 

Kun sitten muutamme asiat miellyttäviksi, niin voimme tietenkin peittää tiedosta sen osan, mikä ei miellytä vastapuolta. Eli tuolloin vältämme konfliktin puhumalla vain sitä, mitä vastapäätä istuva henkilö haluaa kuulla. Ja juuri silloin teemme virheen, jota voidaan pitää anteeksiantamattomana tai jopa rikollisena tekona. Tuolloin muutamme tietoa siten, että se on helppo niellä, mutta samalla unohdamme asiat, joita emme halua tai tai uskalla katsoa. 

Se mitä me emme uskalla tai halua muuten katsoa saattaa olla se, mikä ehkä voisi vapauttaa meidät kaikki jostain pelosta. Se ehkä avartaa näkemyksiä siitä, miten asioista pitäisi puhua. Se saattaa poiketa siitä, miten niistä toivoisi puhuttavan. Meidän on vaikea myöntää virheitä, joita itse teemme. Me olemme riippuvaisia tiedosta, jota me saamme mielipiteitä muodostettaessa. Kun me teemme jonkun päätöksen, niin silloin teemme sen sillä tiedolla ja kokemuksella, jota jokaisella meistä sillä hetkellä on. Tiedon määrän lisääntyessä tai toiminnan laadun muuttumisella on sellainen merkitys, että joskus kauan sitten tehty päätös saattaa muuttua vääräksi. Se että Daavidin Linko on maailman paras IT-ohjus ei tarkoita että hyväksymme kansanmurhaa. Jos tuo järjestelmä on jo maksettu, niin kaupan peruuntuessa Israel ei ehkä halua palauttaa rahoja. Samalla taas Venäjä rajojen takana aiheuttaa jatkuvasti huolta meissä kaikissa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Ketä tieteen tekemisessä pitää miellyttää?

Trumpin hallinto vie Harvardilta sen rahoituksen. Trumpin hallintoa syytellään jatkuvasti siitä, että se yrittää viedä tiedelaitoksia siihen suuntaan, mikä sopii MAGA-liikkeelle sekä Trumpin tukijoille. Eli jos työt eivät miellytä, niin katkaistaan tuet ja rahoitus, niin saadaan aikaan itseä miellyttävä tulos. Mutta samalla unohdetaan se, että USA ei ole ainoa paikka maailmassa, jossa on vaadittu isänmaallista asennetta esimerkiksi historiaa tutkittaessa. Eli esimerkiksi tutkimuksia joissa käsitellään tiettyjä traumoja sekä vaikkapa sodan vaikutusta väkivaltaiseen käytökseen on ainakin joissain piireissä käsitelty siten, että ne mustaavat veteraanien mainetta. 

Tai sitten jotkut tutkimukset on vain unohdettu jonnekin laatikon pohjalle, koska niiden tekijät ovat pelänneet työpaikkojensa tai jopa oman henkensä puolesta. Tieteen tekemisen ongelma on siinä, että tiede ei tunnusta aatetta, se ei tunnusta asenteita, eikä sillä itsellään ole moraalia. Tiede ei myöskään koskaan itse valehtele. Tieteen tekijät valehtelevat tai sitten valehtelija saattaa löytyä vasta tieteellisen työn julkaisijoiden joukosta. Eli kun puhutaan esimerkiksi syövistä ja erityisesti keuhkosyövästä, niin varmaan on syöpiä, joita me emme voisi mitenkään estää. Mutta tietenkin on olemassa esimerkiksi keuhkosyövän kaltaisia syöpiä, joita voidaan pitää ainakin suurelta osin itse aiheutettuina.

 Jos ajatellaan tutkimuksia, joiden kautta tupakkateollisuus halusi osoittaa, ettei sen tuote aiheuta syöpää, niin tietenkin on olemassa mahdollisuus siihen, että tutkimuksen tekijä vetäisee luvut omasta päästään. Tai sitten lukuja voidaan soveltaa niin, että huomioidaan vain sitä puolta, joka tukee tutkimuksen tilaajan näkemyksiä asioista. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että onko mahdollinen valehtelija ollut tutkija, vai onko hän ehkä tutkimuksen julkaisija, joka on ottanut huomioon vain niitä asioita, joita tutkimuksen tilaaja on halunnut tuoda esiin. 

Toki voidaan ajatella että joku keuhkokasvain saattaa syntyä asbestin vaikutuksista, mutta tuolloin joku varmasti kysyy, että onko asbestimies jättänyt mahdollisesti suojaimet käyttämättä. Eli hyväkään suojain ei suojaa ketään, jos se on hyllyssä. Ja tuollaisen asbestisyövän kohdalla tietenkin kysytään, että jos henkilö olisi käyttänyt suojaimia, niin olisiko myös tuo syöpä voitu välttää? Eli oliko suojaimia tarjolla, olivatko ne määräysten ja standardien mukaisia, ja käytettiinkö niitä on asia, jotka oikeudessa aina otetaan esille. Ja sitten tietenkin kysytään montako askia tupakkaa menee päivässä. 

Isänmaallisuuden vaatimus on tietenkin asia, joka muutetaan usein muotoon, missä esimerkiksi vedotaan siihen, että "suurin osa ei ainakaan minun mielestäni ole tehnyt sitä tai tätä". Siis jos tähän lähdetään vetoamaan, niin silloin me voimme suoraan pitää esimerkiksi poliisia ja vankeinhoitolaitosta tarpeettomina, koska suurin osa ihmisistä ei suoraan sanottuna joudu vankeuteen. 

Eli koska suurin osa ihmisistä ei tee rikoksia joista seuraa vankeustuomio, niin ainakin vankeinhoitolaitos on tuon logiikan mukaan tarpeeton. Eli ääripäät ovat aina paha asia. "Joko-tai" on asia mikä tekee MAGA-liikkeestä vahvan. Ei ole olemassa keskitietä. On vain olemassa joko jonkun asian täyskielto tai vastakohta on se, että joku asia on täysin sallittu. Samoin "joku kuitenkin tekee niin" on vastaus, joka kuuluu hyvin usein, kun puhutaan rikosten uusimisesta. Myös se että rikos sattuu omalle kohdalle ei ole koskaan mukava asia. Negatiiviset uutiset myyvät hyvin. Se ei ole uutinen jos "jaska" kävelee työpaikalle, tekee työnsä hyvin ja menee kotiinsa. Jos "Jaska" sitä vastoin valmistaa kotonaan amfetamiinia, josta poliisi sitten hänet käräyttää niin se on uutinen. 

Jos tuo mies sitten olisi ulkomaalaistaustainen, niin se olisi vielä suurempi uutinen, koska ihmisillä on sellainen vakiintunut ajattelutapa, minkä mukaan tuo rikos olisi voitu välttää, jos tuota miestä ei olisi päästetty maahan ollenkaan. 

Kun sitten keskustelemme esimerkiksi siitä, millaista tiedettä pitäisi tehdä, niin toinen mahdollisesti paljon suurempi uhka on se, että tieteeltä vaaditaan tuloksia. Ja tietenkin tulosten mittana on raha. Se miten paljon rahaa mikäkin asia tuo ihmisten taskuun on se, miten tieteen harjoittamista hyvin helposti mitataan. Esimerkiksi Apollo-ohjelmaa käsiteltäessä muistetaan aina sen hinta. Koskaan ei puhuta esimerkiksi tuotteista joita Apollo-ohjelmaa varten kehitettiin, ja joiden patentit ovat edelleen USAn teollisuuden käsissä. Toki Apolloa kritisoidaan siitä, että miehitetty kuulento olisi voitu suorittaa myös automaattisilla kojeilla. 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi USAn tiedebudjetista, niin se on tällä hetkellä alimmillaan vuosiin. Kuitenkin rahoitusta on ohjattu pois tieteellisistä ohjelmista, ja samalla painopistettä käännetään kohti suuren profiilin ohjelmia. Eli Mars ja Kuu-ohjelmat nousevat prioriteetissa ylitse tieteellisten ohjelmien, ja niiden kustannukset ovat valtavia. Samalla fokusta käännetään pois tähtitieteestä sekä tieteellisestä tutkimuksesta kohti insinöörityötä. 

Ja toki nuo Kuu- ja Mars-ohjelmat voivat tuoda boostia esimerkiksi monikertakäyttöisten, normaaleilta kiitoradoilta operoivien tai VTOL- (vertical take-off and landing) teknologiaa käyttävien avaruuslentokoneiden kehitystyölle. Tuon takia voidaan sanoa, että esimerkiksi Pentagon hyötyy todella paljon juuri näistä orbitaali- ja suborbitaali lentokoneista sekä mahdollisesta robotiikasta, mitä noiden ohjelmien yhteydessä tullaan kehittämään. 

Ja ehkä nämä asiat tuovat lisäboostia USAn puolustusteollisuudelle, joka tällä hetkellä on ongelmissa, koska sen pitäisi kyetä löytämään vastike esimerkiksi Kiinan kehittämille uusille sukellusveneille sekä taistelulentokoneille. Kiinan rynniminen markkinoille, jotka olivat ennen USAn dominoimia varmasti on aiheuttanut sekaannusta sekä paniikkia myös Valkoisessa talossa. 

https://www.astronomy.com/space-exploration/nasa-budget-proposal-boosts-human-exploration-at-expense-of-science/

Globalisaatio: eli kuinka lait kadottavat merkityksensä

 Monikansallisten yhtiöiden ongelma on siinä, että ne voivat siirtää tuotannon vaikkapa Intiaan, missä tuo tuotanto on täysin poissa EUn viranomaisten valvonnasta.  Kansallisten viranomaisten mahdollisuutta valvoa esimerkiksi tuotantoa rajoittavat kansallisvaltion rajat. Ja monikansalliset yhtiöt voivat helposti siirtää tuotannon pois EUsta. Tuolloin esimerkiksi ympäristö- ja tuotantoa koskevien turvallisuus näkökohtien huomioiminen saattaa olla täysin kiinni yhtiön johdon tahdosta sekä moraalista.  Saattaa olla että noista kolmannen maailman maista puuttuu täysin esimerkiksi ympäristöä koskeva lainsäädäntö. Ja jos lainsäädäntöä ei ole, niin silloin myöskään lakia ei voida rikkoa. 

Eli jos yhtiöllä on käytössään multikansallinen tuotantoketju, niin lait ikään kuin sulavat tuon yhtiön edessä. Jos yhtiötä halutaan syyttää esimerkiksi jostain ympäristörikoksesta, niin silloin syyte pitää lukea maassa, jossa tuo teko on tapahtunut. Jos jossain Nigeriassa 300 litraa dioksiinia pääsee Atlantin valtamereen sekä samalla ennen pitkää myös omalle lautasellemme, niin tuota asiaa ei ehkä kukaan viitsi edes raportoida. Ja vaikka raportoidaan, niin se ei johda mihinkään. Länsimaat syytävät jatkuvasti jätteitä Afrikkaan, jossa niiden käsittely on "vähemmän byrokraattista" kuin länsimaissa, eli noita Afrikkalaisia yhtiöitä eivät sido lait samalla tavalla kuin Europpalaisia yhtiöitä. 

Ja saattaa olla että vaikka esimerkiksi elektroniikkajätete luovutetaan asiallisille toimijoille, niin nuo toimijat voivat sitten Afrikassa myydä jätteet suoraan jollekin paikalliselle yhtiölle, jossa nuo levyt sitten poltetaan maakuopassa eikä kukaan työntekijä edes viitsi käyttää mitään hengityssuojaimia. Tai suojaimia ei edes ole olemassa. 

Lain kirjain on länsimaissa erittäin korkealle arvostettu asia. Me kaikki olemme tottuneet siihen, että voimme aina vedota lakiin sekä siihen, että lait on tarkoitettu noudatettaviksi. Mutta voimmeko kuvitella tilannetta, missä varsinkaan ympäristölait eivät velvoittaisi joitakin yhtiöitä tai muita toimijoita? Eli olisimme tilanteessa, missä ympäristöä koskeva lainsäädäntö sekä esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä koskevat direktiivit eivät enää merkitsisi mitään. Tuo tilanne on syntynyt globaalien tuotantoketjuiden myötä. 

Globaalien tuotantoketjuiden kautta monikansalliset yritykset ovat siirtyneet tilaan, missä niiden ei tarvitse noudattaa ilmeisesti oikeastaan kenenkään lakeja. Monikasalliset eli globaalit yhtiöt toimivat useiden valtioiden sekä valtioliittojen alueella, eli niiden toiminta-alue kattaa useita lainvalvonta alueita, joten ne voivat kohdistaa tuotantoa valtioihin joissa eivät esimerkiksi hiilidioksidi- tai muut päästönormit ole samalla tasolla kuin EUssa. 

Samoin se että työolosuhteet noissa kolmansissa maissa eivät ole samalla tasolla kuin EUssa ainakin pitäisi olla antaa noille maille kilpailuetua. Eli kun rumasti puhutaan, niin me voimme varmasti ylpeillä maailman puhtaimmalla teollisuudella, jos olemme ulkoistaneet koko tuotannon suoraan johonkin kehitysmaahan. Se että esimerkiksi EUssa ympäristödirektiivit sekä ympäristötietoisuus kasvaa, nostaa niiden maiden osakkeita, joissa ympäristöstä ei välitetä samalla tavalla kuin siitä pitäisi välittää. Tuolloin valtion alueella toimiva teollisuus saa etua siitä, että sen ei tarvitse välittää ympäristöstä eikä varsinkaan työturvallisuudesta. 

Globaalien tuotantoketjuiden valvonta on hyvin vaikeaa. Saattaa olla että vaikka EUssa päämajaansa pitävä yhtiö siirtää tuotannon johonkin kolmannen maailman maahan, ja esittelee ylpeästi tehdasta, joka täyttää kaikki normit, niin tuo kolmannen maailman alueella toimiva yhtiö saattaa perustaa aputoiminimen tai tytäryhtiön, jonka kautta sitten tuotantoa voidaan ulkoistaa vaikka johonkin toiseen maahan. Eli jos tuotanto tapahtuu aputoiminimen tai tytäryhtiön nimissä, niin saattaa käydä niin, että tuohon tuotteeseen liitetään vain tuotemerkki tuossa medialle esitellyssä tehtaassa. 

Työturvallisuuden valvonta voi jäädä noissa tapauksissa esimerkiksi turistien varaan, eli jos joku turisti sitten ottaa valokuvia jostain tehtaasta, niin niiden perusteella voidaan tuo mahdollisesti hyvinkin moraaliton toiminta paljastaa medialle. Muuta ei tuossa tapauksessa voida ilmeisesti tehdä, kuin paljastaa asia sekä toivoa boikottia. Tuolloin tietenkin tehtaassa pitäisi olla esimerkiksi EUn alueella pämajaansa pitävän yhtiön logo tai tuo tehdas pitää muuten voida yhdistää EUssa toimivaan tuotemerkin haltijaan. 

Anneli Auer: syytön ja tuomittu sekä uudestaan syytön.

 

Kuten joskus aikaisemmin on sanottu, niin Anneli Auerin tapaus on yksi Suomen historian ikävimpiä oikeusmurhia. Auer siis oli epäiltynä miehensä Jukka S. Lahden murhasta tai taposta. Sai tuomion joka sitten myöhemmin kumottiin. Ja kysymys oli siitä, että jostain syystä tutkinnan johtaja tai joku häntä lähellä oleva taho oli "syvästi vakuuttunut" Auerin syyllisyydestä, niin tapausta lähdettiin viemään eteenpäin syytteeseen sekä tuomioon asti. Eli olisi mielenkiintoista tietää, että missä vaiheessa tutkinnan linjaksi lukittiin se, että Auer voisi olla ainoa mahdollinen epäilty? Ja johtuiko tuo linja siitä, että tutkinnan johtajan käsitys Auerista oli jotenkin outo. Eli oliko hän jotenkin asennoitunut negatiivisesti Aueria vastaan? Vai oliko joku saanut tutkinnanjohtajan uskomaan tuota tekoa Aurin tekemäksi. Tuohon tapaukseen liittyy myös erään uhrin sukulaisen tunteisiin vetoava kirje, jossa hän syytti Aueria Lahden murhasta. 

Tapauksen käsittelyyn liittyy eräs outo yksityiskohta. "Ulvilan surman pitkän ja monivaiheisen keston vuoksi valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen esitti joulukuussa 2015, että muutoksenhakujärjestelmää rikosasioissa pitäisi muuttaa niin, että näyttö rikosasioissa arvioitaisiin vain yhden kerran käräjäoikeudessa ja ylemmät asteet keskittyisivät oikeuskysymyksiin. Euroopan Oikeusturvan Keskusliiton toiminnanjohtaja piti valtakunnansyyttäjän ehdotusta harkitsemattomana, koska se huonontaisi kansalaisen oikeusturvaa ja Auerin tapauksessa hänet olisi tuomittu syyttömänä miehensä murhasta" (Wikipedia, Ulvilan Surma) 

Suomessa on sellainen tapa, että lakeja ei säädetä yhtä ihmistä varten. Jos ajatellaan että kerran tuomittu ei voisi valittaa tuomiostaan, tai juttua ei voida ottaa uudelleen esille, jos uusia todisteita ilmenee, niin se tarkoittaisi sitä, että tuomiota ei voitaisi enää purkaa, kun se on kerran annettu. Siis syyllisyys arvioidaan ja ratkaistaan vain kerran. Ja sen jälkeen tuomio vain pysyy.  Mutta miksi juuri Ulvilan surma sai Nissisen ehdottamaan tällaista tapaa? Kuormittiko tuo tapaus oikeusjärjestelmää niin paljon, että sen takia pitäisi käytänteitä muuttaa? 

Myöhemmin Auer ja hänen kumppaninsa Kukka saivat syytteet seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 

Satakunnan Kansa kertoo tapauksesta seuraavaa:

"Jos kirjan eli  Rami Mäkinen ja Matti Rämö: Oikeusmurha – kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (Otava 2025, 429 sivua).väittämän oikeusmurhasta ja sen synnystä haluaa typistää lyhyesti, kirjoittajien omin sanoin se kuuluu näin: ”Salassapito on ollut oikeusmurhan suurin mahdollistaja”.

"Toisin kuin esimerkiksi Ulvilan murhajutussa, josta käytiin oikeutta pääosin avoimin ovin, yleisöllä ei Turkuun väitetysti sijoittuvasta seksuaalirikosvyyhdestä ole ollut salassapidon takia mahdollista saada kokonaiskuvaa. Itse asiassa KKO:kaan Auerin ja Kukan tuomiot purkaessaan ei edes lieventänyt salassapitomääräystä, vaan katsoi, että päätös tästä kuuluu Varsinais-Suomen käräjäoikeudelle, kun jutun käsittely alkaa siellä alusta ensi syksynä."

"Suurelle yleisölle välittynyt kuva Auerin ja Kukan syyksi luetuista seksuaalirikoksista perustuu täysin tuomioistuimien antamiin julkisiin selosteisiin. Ne olivat hyvin niukkoja, ja nyt kirjoittajat osoittavat, että myös erittäin puutteellisia."

Selosteista ei lainkaan ilmennyt, että osa oikeudenkäynneissä kuulluista asiantuntijoista arvioi jo alun perin epäluotettaviksi lasten kertomukset oikeuspsykologisissa haastatteluissa. Myös lääketieteellisestä näytöstä esitettiin jyrkästi ristiriitaisia näkemyksiä asiantuntijatodistajina kuultujen lääkäreiden kesken."

"Psykologit arvioivat itse oman työnsä"

"Itse asiassa molemmat oikeusasteet näin tehdessään vain jatkoivat aiempaa linjaansa. Kirjasta ilmenee, kuinka tuomioistuin kerta toisensa jälkeen näyttöä arvioidessaan yksinkertaisesti mitätöi puolustuksen tohtoritason huippuasiantuntijoiden Pekka Santtilan, Katriina Finnilän ja Julia Korkmanin kriittiset arviot psykologien haastattelujen luotettavuudesta. ”Ei merkitystä”, kuului tyly päätelmä." 

(https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000011099426.html)

Ja itse tähän vielä voisin lisätä, että miksi noilla lausunnoilla ei ollut mitään merkitystä? Jos henkilö on tohtorin tasoinen asiantuntija, niin tietenkin häneen pitää silloin voida luottaa. Joten onko poliisien suorittama kuulustelu oikeasti luotettavampi kuin tohtoriksi koulutetun psykologin suorittama kuulustelu. Noiden kolmen asiantuntijan pätevyyden voi tarkistaa netistä googlettamalla heidän nimiään. 

Tuo Ulvilan surmana tai murhana tunnettu tapaus oli paljon julkisuudessa, ja edelleen tuota tapausta käsitellään paljon. Mutta kuten me muistamme, niin poliisi käytti mm. soluttautujaa tuon tapauksen selvittämisessä. Kyseistä soluttautujaa sitten myöhemmin syyllistettiin siitä, että hän olisi ollut Auerin kanssa seksisuhteessa, tai niin muistaakseni iltapäivälehdissä luki. Kun Auer sitten vapautettiin murhasta, niin hänet kiikutettiin uudelleen oikeuteen, syytteenä oli tällä kertaa lasten pahoinpitely sekä seksuaalinen hyväksikäyttö. Rumasti voidaan kysyä, että onko tuo seksuaalirikostuomio annettu ikään kuin kostoksi siitä, että Auer ei saanut tuomiota murhasta tai surmasta.

Auer julistettiin syylliseksi, ja avaintodisteena olivat hänen 10 vuotiaan tyttärensä lausumat. Myöhemmin täysi-ikäisiksi tultuaan nuo Auerin lapset olivat peruneet lausuntonsa, ja sanoneet että heitä oli painostettu tuohon tekoon. Kuten tiedämme, niin asiat eivät aina ole sellaisia, kuin me haluaisimme niiden olevan. Itse olen sitä mieltä, että syyte lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli ilmeisesti kosto tai hätähuuto siksi, että korkean profiilin murhasta tuli vapauttava tuomio. Kun Auer oli sitten vapautettu, niin tietenkin hänen tutkimiseensa käytetty poliisin aika oli turhaa. 

Hänen perässään ajeli ilmeisesti melko usein siviiliasuisten poliisien partio, ja jos tutkintalinja oli sitten kovin suoraviivainen tai lukittu siten, että Auer oli jo tutkinnan alkuvaiheessa merkitty joko tutkinnan johtajien tai jonkun muun henkilön toimesta syylliseksi, niin tietenkin jotain piti löytää. Tutkimuksiin oli ilmeisesti sidottu melko paljon resursseja, joten sen takia poliisin piti löytää joku asia, jonka takia tuo resurssien käyttö olisi voitu perustella. Vielä ikävämpi asia on se, että samaan aikaan, kun Auerin perässä ajeli joukko poliiseja, niin oikea murhaaja oli vapaana. Ja edelleen tuo henkirikos on selvittämättä. 

https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000011099426.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma