Varokaa aina netin Auervaaroja, heille ei ehkä riitä rahat, vaan he haluavat myös jotain muuta.

Romanssihuijaukset ovat aina hyvin ikäviä asioita. Kuten tiedämme, niin Internetissä vaanii kaiken maailman Auervaaroja, eli huijareita joiden motiivina on vedättää uhrilta rahaa tai tehdä jotain vielä pahempaa. Eli joskus huijari on paljastunut sarjamurhaajaksi, joka on tunkeutunut uhrinsa lähipiiriin ja sitten surmannut hänet. Tuo termi on peräisin kuuluisalta romanssi huijarilta, Ruben Oskar Auervaarasta (1906-1964), joka operoi joskus 1900-luvun alussa. Noiden ihmisten toimintatavat ovat aina samanlaisia, riippumatta siitä mikä heidän todellinen motiivinsa on. Romanssi- tai muut vastaavat huijaukset voi ainakin joskus tunnistaa siitä, että henkilö joka huijaa on “liian hyvää ollakseen totta”. 

Hän saattaa olla vaikkapa suuren öljy-yhtiön johtaja  tai jonkun suuren laivan kapteeni, joka jostain syystä haluaa tutustua juuri minun tai sinun kaltaiseen ihmiseen. Se mikä tekee niistä huijareista vaarallisia on se, että he käyttävät hyväkseen ihmisen haavoittuvuutta. Samoin heillä ei ole mitään tunteita uhriaan kohtaan. Tai sitten nuo rikolliset ajattelevat että he ovat uhriensa yläpuolella. Ja juuri tuo ajattelutapa tekee heistä vaarallisia. 

Auervaaran tunne-elämää on joskus kuvailtu sanalla “kehittymätön”, mikä tarkoittaa että hänen kaltaisensa ihmiset eivät pysty käsittelemään pettymyksiä tai tunnetilojaan kuten raivoaan. Ja jos tuollaisen ihmisen kehittämä rikos epäonnistuu, niin he saattavat muuttua vaaralliseksi. Äärimmäinen esimerkki romanssi huijarista on sarjamurhaaja Ted Bundy (1946-1989). Tuo mies houkutteli uhrejaan treffeille ja kidutti sekä surmasi sitten heidät kylmäverisesti. Hän toimi hyvin paljon samalla tavalla kuin Auervaara. Eli hän tekeytyi viranomaisten edustajaksi, mikä sitten tietenkin lisäsi hänen uskottavuuttaan. Vuonna 1989 tuo mies käveli sähkötuoliin. Eikä hänen puolestaan kyyneleitä ole vuodatettu. 

Noiden ihmisten tapoihin kuuluu se, että he ottavat rahat joita uhri on lähettänyt. Ja sitten rahoista eikä tuosta henkilöstä kuulu yhtään mitään. Eli kuten voidaan karrikoiden kysyä, että miksi joku Brad Pitt tms. super kuuluisa julkisuuden henkilö pyytää rahaa joltain tavalliselta ihmiseltä? Eikö noilla filmitähdillä ole omaa varallisuutta sen verran, että he kykenevät maksamaan velkansa tai hoitonsa? 

Sarjamurhaaja Ted Bundy (1946-1989) pidätettynä vuonna 1978

Mutta kuten tiedämme, niin huijareita on monenlaisia. Vanha kikka on se, että huijariksi epäillylle kerrotaan, että “minä pidän vaikka koirista”. Sen jälkeen huijari saattaa vastata, että hän on aina myös pitänyt tai kasvattanut kissoja. Ja jos tuollaisia vastauksia tulee paljon, niin kannattaa epäillä huijaria. Huijari saattaa kuitenkin aloittaa keskustelun juuri sillä asialla, mistä minä tai sinä pidämme eniten. Tuollainen netin Auervaara saattaa nimittäin seurata aiottua uhria, jota hän kykenee hankkimaan tietoja, joiden avulla tuo huijari saa aikaan luottamuksellisen ilmapiirin. 

Eli hän saattaa operoida useita sosiaalisen median tilejä valeprofiilin tai valheellisen henkilöllisyyden turvin, joiden kautta hän nyhtää tietoja uhristaan, tai käydä jopa hänen tuttaviensa ovella kyselemässä, jos huijari katsoo uhrinsa olevan vaivan arvoinen.  Hän käyttää hyväkseen uhrien hyväntahtoisuutta sekä myös yksinäisyyttä. 

Nettihuijareita on monenlaisia, ja vaikka jotkut eivät pyydä heti rahaa, niin he kuitenkin tekevät sen joskus myöhemmin. Tai sitten joku saattaa aluksi lainata mitättömän summan rahaa, kuten vaikka jotain 10-20 €. Sitten kun tulee takaisin maksun aika, niin huijarin palauttamasta summasta jää pieni summa saamatta. Tuolla kyseinen henkilö sitten järjestää uuden tapaamisen. Eli jos lainattu summa on vaikkapa 10€, niin henkilö saattaa palauttaa vaikkapa 8-9€, ja tuo puuttuva summa sitten on mennyt vaikkapa johonkin tärkeään asiaan. Noin sitten tuo huijari kykenee järjestämään uuden tapaamisen sekä rakentamaan luottamuksellista suhdetta. 

Yleensä huijari esittää kertovansa uhrilleen jonkun salaisuuden, mitä hän toivoo toisen pitävän omana tietonaan. Ja sen jälkeen tietenkin keskustelua jatketaan jossain muualla kuin sellaisissa keskustelupalstoilla jossa muut voivat sen nähdä. Huijari saattaa esiintyä vaikkapa lääkärinä, ja väittää toista sairaaksi. Pitkän linjan huijarit saattavat eristää uhrejaan muusta yhteisöstä esimerkiksi välttämällä tämän olevan esimerkiksi psyykkisesti sairas. Tai hän levittää muuten ikäviä valheita uhristaan, jotta tämä jäisi yksin. 

Nettihuijarit saattavat toimia ryhmänä. Ja pahimmillaan he tarkkailevat uhriaan sekä netissä että myös fyysisesti. Eli vaikka jengi toimisi Afrikasta, niin heillä voi olla yhteyksiä myös tänne Suomeen. Ja he saattavat yrittää saada uhrinsa sosiaalisen median tilejä hallintaansa, jotta he voivat sitten eristää häntä ulkomaailmasta kuten poistaa uhrinsa nettituttuja. 

Huijareiden paljastamisen ongelma on siinä, että he osaavat syyllistää uhrejaan. “Uhrin olisi pitänyt epäillä”, tai “eikö sinua ole varoitettu”, saattavat olla erittäin yleisiä tapoja syyllistää uhria. Ja tietenkin tuollainen syyllistäjä saattaa trollata uhriaan netissä, jotta hän olisi hiljaa noista “pikku summista”, joiden todellinen määrä saattaa olla kymmeniä tai satoja tuhansia Euroja. Ja tietenkin uhria nimitellään tyhmäksi. 

Univormuun pukeutunut Ruben Oskar Auervaara (1906-1964) (Wikipedia, Ruben Oskar Auervaara)

Yksi tapa millä tuo huijari operoi on se, että hän käyttää sosiaalista painetta pakottamaan uhriaan antamaan rahaa. Hän saattaa kertoa tarinoita syöpää sairastavasta serkustaan, tai jostain lapsesta. Ja sitten hän saattaa muka vahingossa möläyttää, että “mikset sinä XXX antanut tuota pikku summaa”. Tuolla tavalla saadaan muut yhteisön jäsenet hokemaan sitä, että “minä olisin ainakin antanut tuon rahan”, ja sitten vielä haukutaan kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi. 

Tuolloin käytetään yleensä sellaisia vedätyksiä, joissa vedotaan tunteisiin, ja kun “toinen ei voinut antaa rahaa, niin hän on kylmä ja tunteeton ihminen joka hymyilee toisen kärsimykselle. Tuolla tavalla on joskus huijattu pikkulapsia jakamaan toisen lehtiä, eli työn tekee vedätetty ja vedättäjä eli varsinainen jakaja korjaa koko potin. Hän saattaa väittää olevansa jonkun hyväntekeväisyysjärjestön asialla. Mutta rahat menevät suoraan hänen omalle tililleen. 

Jos joku pyytää rahaa ja väittää olevansa jostain järjestöstä, niin silloin tietenkin järjestön olemassaolon voi tarkastaa Y-tietopalvelusta. Mutta siis tietenkin on hyvä tietää, että nettihuijaus ja varsinkin romanssi huijaus voi viedä jopa hengen. Eli tuollainen romanssin avulla huijauksia tehtaileva henkilö voi olla sarjamurhaaja. Hän saattaa haluta myös uhrinsa hengen. 

Yksi asia mitä voidaan käyttää huijarin tunnistamisessa on tietenkin outo nimi. Jos henkilö väittää sukunimekseen vaikkapa Martti tai Jukka, niin hän ei ehkä ole suomesta kotoisin. Tai ainakin etunimet sukuniminä ovat hyvin harvinaisia. Ulkomaalaisen on melko vaikea erottaa suomalaista sukunimeä etunimistä. Samoin esimerkiksi nimi “Timo Tunturi” tai joku kaupungin nimi, kuten “Ensio Uusikaarlepyy” nimen paikalla voi olla merkki siitä, että henkilö ei ole suomalainen. Tai sitten kyseessä on salanimi. 

"Afrikkalainen prinssi" saattaa olla oikeasti joku sotalordi joka on rikastunut timanttien kaivuulla jostain Kongon viidakoista. Ja tietenkin jossain vaiheessa tuollainen veritimanttien avulla rikastunut mies haluaa jättää viidakon taakseen ja muuttaa mukavaan lähiöön kauaksi Kongon viidakoista, missä noilla timanteilla rahoitetaan erilaisia terrori- ja sissi järjestöjä, jotka käyttävät lapsisotilaita yms. omiin tarkoituksiinsa. 

Tai sitten varsinkin jostain Kauko-Idästä suhteeseen haluavat naiset voivat olla jonkun Kultaisen Kolmion huumekauppiaan alaisia. Nuo huumekauppiaat haluavat yhteyshenkilöitä myös Suomesta. Eli tuolloin uusi “thai-vaimo” muuttaa maahamme, ja sitten alkavat paketit kulkea Thaimaan ja Suomen välillä. Tällainen nettiromanssi voi tuoda jopa elinkautisen vankeusrangaistuksen. Erilaiset terroristit voivat myös haluta saada yhteyshenkilöitä esimerkiksi Suomeen. Ja myös FSB saattaa yrittää värvätä suomalaisia suorittamaan sabotaasi tehtäviä tälle palvelulle, jonka asema Putinin hallinnossa on koskematon. 

Kun puhutaan sitten jostain Afrikkalaisista prinsseistä, niin ihminen joka saalistaa uhreja internetissä saattaa oikeasti olla joku afrikkalainen prinssi. Tuon prinssin motivaatio saattaa olla se, että hänen täytyy tuoda valuuttansa pois omasta maastaan, koska kyseinen henkilö voi olla YKn mustalla listalla. Noiden prinssien jäljillä saattaa olla hyvin vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, joten sen takia tällaisia ihmisiä kannattaa varoa. 

Diktaattoreilla on sellainen tapa että he saattavat riistää omaa maataan erittäin pahasti. Ja sitten kun ei enää tuollaisen orjakauppaan sekä kansanmurhaan syyllistyneen ihmisen rahat kelpaa, niin hän saattaa jopa itse kehittää kapinan omaan maahansa, jotta pääsisi epäjärjestystä hyödyntäen pakenemaan ulkomaille. Nimittäin jos ihminen on tehnyt tarpeeksi pahaa, niin silloin hän ei enää tee omalla omaisuudellaan mitään. Diktaattori ei ole siis välttämättä valtionsa päämies, vaan hän on saattanut valvoa esimerkiksi timanttien kaivuuta Kongon viidakoista. 

“Veritimantti (myös konfliktitimantti tai sotatimantti) tarkoittaa sota-alueelta kaivettuja timantteja, jotka myydään sodan tai kapinan rahoittamiseksi. Esimerkiksi Sierra Leonen kapinallisarmeija rahoitti veritimanteilla vuosina 1991–2002 käytyä sisällissotaa. Myös Kongon demokraattisesta tasavallasta, Angolasta ja Liberiasta on viety veritimantteja.Venäjän hyökkäyssodan 2022- seurauksena myös venäläistimantit saivat veritimanttien leiman. (Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Veritimantti)

Veritimanttikaupan estämiseksi on kehitetty niin sanottu Kimberleyn prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa etteivät kapinalliset voi rahoittaa timanttien avulla sotaa. Järjestelmä otettiin käyttöön 2003 ja siihen kuuluvat maat ottavat vastaan timantteja vain toisista prosessiin sitoutuneista maista. Tuottajamaassa viranomaiset varmentavat timanttien lähteen ja pakkaavat ne sinetöityihin laatikoihin. Maahantuojavaltioissa puolestaan varmistetaan aitoustodistus ja sinetti. Global Witness -kansalaisjärjestön mukaan 1990-luvun puolivälissä maailmalla myydyistä timanteista 15 prosenttia oli peräisin konfliktialueilta, mutta 2000-vuosikymmenen puoliväliin mennessä osuus oli pudonnut prosenttiin, koska timanttien alkuperä voidaan nykyään selvittää esimerkiksi massaspektroskopian avulla tehokkaasti. Mutta myös tuo prosentti on liikaa.  (Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Veritimantti)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruben_Oskar_Auervaara

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ted_Bundy

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veritimantti

Normaalit ihmiset sekä syrjäytyminen

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

On olemassa kaiken maailman normaaleja ihmisiä, joiden mielestä on oikein katsoa muita kieroon, koska heillä itsellään on kaikki asiat hyvin. Kuitenkin voidaan sanoa, että yhteiskunnassamme normaali tarkoittaa jokaisen ihmisen kohdalla vähän erilaisia asioita. Kun ajatellaan esimerkiksi moottoripyöräjengiläisiä, niin heistä on täysin normaalia, että ihminen omistaa Harley Davidsonin, ja ajelee ympäriinsä liivit päällä. Eli se millaisessa piirissä liikumme ja millaisia ihmisiä tunnemme määrää sen, millainen on meidän elämässämme normaalia. Jos taas ajatellaan esimerkiksi halveksuntaa kaikkea erilaista kohtaan, niin esimerkiksi joissakin puliukkojen piireissä halveksitaan ihmisiä, jotka eivät ole niin kuin tämän ryhmän jäsenet ovat.

Tässä taas sitten pääsemme siihen, että ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan. Mikäli seura on kovin äänekästä, tai sitten sen jäsenistö muuten torjuu kaikki, jotka eivät esimerkiksi juo viskiä, niin tuolloin kohtaamme ihmissuvun kirouksen. Se että me olemme esimerkiksi päihderiippuvaisten ryhmän jäseniä saattaa aiheuttaa sen, että ikään kuin suljemme korvamme kaikilta yrityksiltä saada meidät lopettamaan itsetuhoinen käytöksemme. Joissakin huume jengeissä on sellainen asenne, että jos henkilö ei osoita käyttävänsä aineita esimerkiksi piikittämällä amfetamiinia suoraan suoneen muiden nähden, niin silloin ei ole mitään asiaa tuohon ryhmään.

Ja joskus narkomaanit suoraan sanottuna halveksivat niitä, jotka "vain juovat viinaa". Päihteiden käyttö saa aikaan sen, että ihmisen minäkuva vääristyy, ja samoin samanhenkinen toveripiiri saa aikaan tunteen siitä, että ihminen on hyväksytty, kun hän viettää kesäpäivää Hakaniemen rannassa virvokkeita nauttien ja aurinkoa ottaen, ja muut ihmiset eivät vain ymmärrä sitä, kuinka erinomainen tuo ihminen on, kun hän vaikka astuessaan Metroon saa puolet vaunussa olevista päähänsä astua ulos junasta. Tuollainen ihminen vain on niin paljon muita ylempänä, että hänen elämäntapaansa eivät kaikki kukkahattutädit ymmärrä, kun siinä rannassa on niin mukava kertoa miehisiä juttuja esimerkiksi armeijasta sekä siitä ,kun kaverille on juotettu glykolia.

Nuo tarinat ovat kaikuja maailmasta, missä elämä on nopeaa ja lyhyttä, ja jossa kaikki olivat niin kauhean kovia, että oikein itku tulee vanhalla silmään. Tai ainakin tarinoissa noilta ihmisiltä löytyy aina joku sotilasarvo, ja jostain syystä nämä alkoholistit mielellään suorittavat jonkinlaisia lainvalvonta-tehtäviä, kun he soittavat jokaisesta setelistä KELA:aan, ja tietenkin noiden ihmisten mielestä on tärkeää että muut noudattavat lakia, joten siksi kaikkien muiden pitää tehdä verottajalle ilmoitus jopa jokaisesta pullosta, jonka he vievät kauppaan, kun laki sanoo, että kaikista tuloista pitää vero maksaa. Nuo puliukot joskus soittelevat muuten KELA:aan, että henkilö tekee pimeää työtä, joten heillä on erittäin suuri rooli tässä järjestelmässä valvomassa muiden ihmisten toimien laillisuutta. Ja auta armias, jos tuossa joukossa joku rikkoo lakia. Silloin saattaa pulloon sujahtaa jotain jäänestoainetta, jolla sitten saadaan kaveri aisoihin.

Glykoli-pullon pelko poistaa mukavasti päästä sellaiset ajatukset, kuin että ihminen voisi vaikka mennä hoitoon. Kuka sitten porukan viinat maksaa, jos joku noista "untuvikoista" saa päähänsä lähteä taloon asumaan. Ja onhan heillä vielä 300 päivän tukia jäljellä, jotka voi kantaa Alkoon, jotta kaverit saavat viskiä ja konjakkia niiden normaalien hiivasta, sokerista sekä perunoista valmistettujen kotipolttoisten aineiden sijaan. Kun tuollainen "untuvikko" sitten menettää tukensa, niin hänet on helppo potkia pois porukasta lähettämällä tuo henkilö juomaan ihan yksin omia viinojaan. Se sitten hitsaa tuota ydinryhmää tiukemmaksi, ja kasvattaa "me" henkeä todella paljon.

Tänään luin MTV3:n kotisivuilta "Markusta", eli miehestä, jonka on onnistunut elää 20-vuotta tuilla ilman, että kukaan välittää tarkastaa tätä asiaa, ja jotenkin mieleeni tuli se, että jossain kyllä on tehty jonkinlainen virhe, koska yleensä KELA sekä sosiaaliviranomaiset ovat näistä asioista melko tarkkoja. Ja jos ihminen suunnilleen saa jonkun euron ylimääräistä, niin siitä ollaan pyytämässä  kaiken maailman kuitteja tai sitten ollaan ottamassa rahaa pois. Tällaiset "Markut" ovat ainakin oman kokemukseni tai mielikuvani mukaan kuitenkin jonkinlaisia ääritapauksia, joiden avulla ei voida tehdä mitään sen suurempia yleistyksiä

Mutta kai tämä sitten on sellainen asia, mistä kaikki haluavat kertoa kavereilleen lehdissä tai julkisessa mediassa. Jos puhutaan esimerkiksi huumeiden kuten LSD:n käytöstä, niin itse olen joskus kuullut vastaavista tapauksista, missä henkilö väittää käyttävänsä kyseistä ainetta päästäkseen pois armeijasta. LSD:tä ei juurikaan näissä tapauksissa ole löytynyt verestä tai muutenkaan ei tämä aineiden käyttäjien seura ole miellyttänyt, joten jos tuollainen henkilö on kokeillut tätä ainetta, niin hän on sitten ehkä löytänyt noita lappusia jostain. Joskus syyksi tällaiseen epämääräiseen psykoosiin tai aineiden kokeilemiseen paljastuu sitten tappelu esimerkiksi upseerin kanssa, ja sitten pelätään seuraamuksia. Joten tuolloin lähdetään hädissään hakemaan jotain laitospaikkaa, että vältetään armeijan putka tai joku muu ikävä asia.

Mikäli puhutaan sitten huumeista sekä niiden kokeilemisesta, niin kun ihminen viedään psykiatriseen sairaalaan, niin silloin saattaa esimerkiksi verikoe mennä piloille, jos hän on saanut rauhoittavia lääkkeitä ennen testiä. LSD:n toteaminen verikokeesta on muuten aika vaikeaa, ja jos oikeasti puhutaan mahdollisista huumekokeiluista, niin silloin tällöin vastaan tulee nuoria, jotka väittävät kovaan ääneen noita aineita kokeilleensa, koska haluavat näin ikään kuin samaistua joukkoon, missä he liikkuvat. Ja joskus toveripiiri on sellaista, että siellä näistä asioista puhutaan erittäin "avoimesti", ja silloin sitten joku alkaa keksiä noita huumejuttuja, koska hän saattaa pelätä putoavansa joukosta pois, tai sitä että häntä pidetään "vasikkana".

Ihminen joka istuu 20 vuotta asunnossaan yksin on tietenkin syrjäytynyt. Hän tarvitsee jotain, jolle voi puhua asioista, ja tietenkin psykiatri on sellainen, että hänelle voidaan puhua esimerkiksi mielenterveyden ongelmista. Kuitenkin esimerkiksi se, että kaikki ihmiset olisivat niin sanotusti "normaaleja" on täysin absurdi. Ja sitten kun aletaan määritellä sanaa "normaali", niin totta kai jokainen tietää, että jokaisen ihmisen elämässä on tuolle sanalle erilainen määritelmä. Se millaisessa joukossa ihminen liikkuu määrittelee normaaliuden.

Ja tässä sitten kohtaamme sellaisen asian, mitä kutsutaan "puliukoksi".  Puliukko pitää normaalina sitä, että kaikki ihmiset juovat jäänestoaineita. Narkomaani pitää normaalina sitä, että ihminen käyttää huumeita. Ekonomi taas pitää normaalina sitä, että ihminen pukeutuu pukuun sekä lukevat pitkään ja hartaasti kauppakorkeakoulussa. Joten tietenkin tästä voidaan vetää se päätelmä, että jokaisella ihmisellä on oma näkemys normaalin määritelmästä. Joten sen takia esimerkiksi hoitosuunnitelmaa tehtäessä pitää miettiä sitä, millaiset ovat hoidon kannalta realistiset tavoitteet tuon henkilön kohdalla. Ja kenestäkään ei voida väkisin tehdä samanlaisia kuin kaikki muut ovat, joten siksi psykiatrit ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia, joiden pitää saada tehdä työtään potilaan kanssa rauhassa. Eivätkä mitkään lääkkeet vaikuta sekunnissa, vaan niitä pitää vähän aikaa syödä, jotta saadaan aikaan haluttu vaikutus. Joten potilaan hoitaminen psykiatrian piirissä on pitkäjänteistä työtä eikä tuloksia saada muutamassa päivässä.

MTV:3.n juttu "Markusta"

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaisen-miehen-tarina-markku-eli-tuilla-20-vuotta-sulkeutui-kotiinsa-ja-oli-ylpea-siita-ettei-tehnyt-mitaan-ei-ole-mitaan-jarkea-tehda-matalapalkkaduunia-koska-saman-rahan-saa-ilmaiseksi/7157040

 Alla on "Kotiteollisuus"-yhtyeen musiikkivideo kappaleesta "Kevät"

https://www.youtube.com/watch?v=Ps0Juk_oTJ4

Miten lehtikirjoittelu vaikuttaa alueiden maineeseen?

Kimmo Huosionmaa

Välillä lehdistä voi lukea, kuinka vaarallinen tai pahamaineinen paikka joku lähiö on. Joten tällaisen asian kohdalla voi kyllä miettiä sitä, että millä tavalla lähiö tai asuinalue on vaarallinen? Eli tapahtuuko jossain alueella rikoksia, ja millaisia rikoksia siellä sitten ylipäätään tapahtuu? Onko alueen rikosten joukossa mahdollisesti paljon väkivallantekoja tai onko siellä mahdollisesti omaisuusrikosten määrä suuri? Vai esiintyykö siellä ehkä joku jengi avoimesti tunnuksia käyttäen, tai onko jossain vain yöllä rauhatonta?


Jos kyseessä on alue, missä tapahtuu muka paljon ryöstöjä, niin silloin tietenkin olisi hyvä esittää jotain poliisin tai muiden viranomaisten keräämiä tilastoja tällaisten väitteiden tueksi. Nimittäin on olemassa sellainen vaihtoehto, että koko alueen huono maine johtuu ehkä jostain yksittäisestä tapauksesta kuten pankkiryöstöstä tai väkivallanteosta. Mikäli esimerkiksi ryöstäjä menee taloon sisään ja pakottaa isäntäväen lattialle sekä ottaa talousrahat mukaansa, niin silloin pitää kysyä, että miten ryöstäjä päätyi juuri tähän kyseiseen taloon tai huoneistoon tekemään tekojaan?Sama koskee myös tavallisia katuryöstöjä.


 Eli onko uhri mahdollisesti jotenkin kalliisti puettu, vai miksi juuri tämä henkilö valittiin teon kohteeksi? Jos mediassa keskustellaan siitä, että alueella tapahtuu paljon ryöstöjä, niin silloin voi uutisilla olla sellainen vaikutus, että ne kohottavat ilmoitettujen tapausten määrää, koska esimerkiksi vääriä rikosilmoituksia tekevät henkilöt saattavat tuolloin ajatella, että poliisi ei noita rikoksia ehkä ehdi tutkia. Ja tuolloin esimerkiksi turistilla saattaa päähän pälkähtää sellainen asia, että hän juuri päivää ennen kotiinlähtöä ilmoittaa kalliin järjestelmäkameran kadonneeksi tai tulleensa ryöstetyksi, niin tuo henkilö voi sitten hakea korvauksia vakuutusyhtiöstä.


Kun ajatellaan median yhteyttä alueen rikollisuuteen, niin tietenkin kaikki ihmiset, joilla on jotain salattavaa voivat yrittää hyödyntää tällaista aluetta omien tekojensa peittelyyn. Eli jos henkilö on tulossa ilotalosta, ja häneltä sitten sattuu lompakko häviämään, niin silloin käy joskus mielessä, että mitä jos vaikka tuon lompakon ilmoittaisi varastetuksi tai jos siinä yhteydessä vaikka sattuu humalassa kaatumaan, niin silloin voisi puvun hajoamista esittää esimerkiksi ryöstössä tapahtuneeksi asiaksi. Kuitenkin saattaa olla niin, että joku alue oikeasti on sellainen, että siellä tapahtuu paljon väkivallantekoja tai ryöstöjä, eli jostain syystä kyseinen alue saattaa olla sellainen, että sieltä löytyy joka viikonloppu ihmisiä hakattuna.


Tuolloin pitää miettiä sitä, että onko alueella joku, joka harjoittaa hämärää liiketoimintaa. Hämäriä liiketoimia harjoittavien henkilöiden koteihin kyllä tullaan haulikoiden kanssa, koska he eivät rahojaan suojaa samalla tavalla kuin pankit tekevät. Ja monesti rahanpesijät sekä muut hämärämiehet kärähtävät siitä, että heidän kotiinsa on tultu aseen kanssa ryöstämään taloa, ja esimerkiksi naapuri ilmoittaa kahdesta haalariin pukeutuneesta, kaasunaamaria käyttävästä henkilöstä, joilla on mukanaan järeitä aseita. Tai sitten ryöstö tapahtuu aikana, jolloin asunnossa on vieraita, jotka tekevät asiasta ilmoituksen. Se mikä sitten viranomaisia kiinnostaa, on se, että miksi tuo asunto tai talo valitaan toiminnan kohteeksi?


 Samoin hämärillä liiketoimilla on tapana paljastua sen kautta, että poliisi näkee valvontakameran kautta pahoinpitelyn, mutta uhri ei saavu asemalle tekemään ilmoitusta, vaikka esimerkiksi kalliit vaatteet tai silmälasit ovat hajonneet. Todellisuudessa ilmoituksen asiasta tekee usein vartiointiliike, joka luovuttaa nauhat poliisille, ja sitten alkaa ihmettely siitä, että miksi uhri ei tee ilmoitusta.


Jos joku tavallinen asunto ryöstetään, niin siellä pitää kyllä olla jotain sellaista, mitä rosvot haluavat. Tavallinen tietokone tai pieni summa rahaa ei ehkä ole sellainen asia, että sitä varten kaivetaan haulikko kaapista, ja sitten käydään pienellä vierailulla jossain asunnossa. Kuitenkin esimerkiksi pimeä eli laiton ase varmasti houkuttaa rosvoja, koska sen he voivat myydä jollekin tai sitten itse käyttää omien liiketoimien hoitamiseen. Kun puhutaan siitä, että henkilö olisi salannut vaikkapa yhteyksiään johonkin jengeihin, niin silloin tietenkin ne saattavat paljastua, jos hänet ryöstetään tavallisella iltalenkillä.


Nimittäin saattaa olla niin, että jengien jäsenet tulevat silloin näyttämään tunnuksiaan sekä suojelemaan tuota henkilöä, tai sitten kotietsinnässä löytyy liivejä sekä muita tunnuksia, jos esimerkiksi tyttöystävä soittaa poliisin paikalle. Tuolloin virkamiestä kiinnostaa teon motiivi, ja siksi myös uhrin kotiin tehdään etsintä. Samoin myös se, että esimerkiksi jonkun henkilön suhde jengeihin on jotenkin outo kertoo siitä, että hänellä on suhteita näihin liivejä käyttäviin miehiin. Tuolloin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö pitää vaikkapa MC-jengejä aivan viranomaisiin verrattavissa olleina toimijoina, eli noiden miesten käskyt ovat aivan poliisin määräysten veroisia. Tai sitten noiden jengien vaikuttimia ei uskalleta tai haluta kyseenalaistaa.


Eli kaikki mitä he sanovat otetaan aina todesta, kertoo siitä, että tuo ihminen pelkää noiden miesten suuttuvan itselleen. Tuolloin kaikki mitä tuo jengi tekee saatetaan nähdä täysin oikeutettuna toimintana. Jos puhutaan siitä että esimerkiksi joku blogikirjoitus loukkaa jengien pomoja tai niiden jäseniä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että eikö heitä saa koskaan loukata? Pitääkö jokaisen tekstin miellyttää jotain muuta ihmistä, jotta sen voisi julkaista? Tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellaiset ihmiset, joiden mielestä “kaikki eivät tällaisesta tekstistä pidä”. Mutta mitäpä sillä nyt sattuu sitten olemaan väliä, jos joku gangsteri vähän loukkaantuu?


Suurin osa näistä moottoripyöräilijöistä on joka tapauksessa kunnon väkeä, kuten he itse asian ilmaisevat, ja vain pieni prosentti näistä veljistä tekee rikoksia. Mutta kun jengien tunnuksia sitten näkyy vähän liian usein pahoinpitelyiden yhteydessä, tai sitten todistajat muuttavat kovin helposti lausuntojaan, kun tuollainen mies tulee oikeuteen, niin silloin tietenkin pitää miettiä, mitä syytä tähän toimintaan on? Tietenkin joku saattaa varastaa tuollaiset liivit, ja ryhtyä kylvämään pelkoa ympärilleen, mutta kuitenkin se, että jengiä ilmiselvästi pelätään saattaa johtaa poliisin rikollisten jäljille. Kuitenkin se että joku käy esimerkiksi ryöstämässä jonkun asunnon jengin tunnuksilla varustettu liivi päällä herättää epäilyksiä siitä, että joku saatetaan lavastaa syylliseksi.


Tuolloin voi syynä olla kosto, mutta myös se että joku toinen toimija haluaa selvittää jengien jäsenten henkilöllisyyttä saattaa olla syy tuollaiseen esiintymiseen jengin jäsenenä. Eli kun nuo jengiläiset saapuvat näyttämään tunnuksiaan saattaa tuo henkilö kuvata heidät, ja sitten illalla saapuu joku vierailulle noiden liivimiesten luokse. Tai sitten tämä henkilö vain odottaa näitä liivejä käyttäviä miehiä kiväärin kanssa ja sitten hän vain tekee muutaman henkirikoksen.


Nimittäin jos nuo jengiläiset ovat suututtaneet esimerkiksi laitonta kansainvälistä asekauppaa harjoittavan henkilön, niin silloin tämä ei ehkä pidä siitä, että hänen jengille toimittamansa Kalashnikovit voidaan jäljittää johonkin Venäjän asevoimien varastoon. Ja tuolloin sitten voi käydä niin, että tämä liikemies ei sitten tätä suhdetta aio jatkaa, koska nämä upseerit tai muut henkilöt jotka aseita toimittavat hänelle joutuvat tuolloin vaaraan, jolloin tuolta asekauppiaalta loppuu kauppatavara.


Nimittäin kuka vain ei saa haltuunsa rynnäkkökivääriä edes Venäjällä, ja siksi asekauppiaan täytyy olla varovainen, koska jos hän jää kiinni, niin silloin ei ole mukavaa, kun joutuu esimerkiksi Lefortovon vankilaan istumaan tällaisesta teosta. Nimittäin aina välillä myös Venäjän viranomaiset pidättävät laittomia aseita kauppaavia henkilöitä. Eikä kukaan saa myöskään jäädä noista asioista kiinni lännessä, koska se tuo ikävää julkisuutta myös Venäjän liikemiesten eliitille. Ja jos noita liikemiehiä aletaan pelätä, niin silloin jää heiltä miljoonat saamatta. Eikä kukaan noista miehistä saa avoimesti kehua kauppaavansa aseita MC-miehille ainakaan Kremlin nimissä.


Nimittäin siitä saattaa tulla ainakin sellainen tilanne, että ulkomaille suunnattuja matkoja ei tarvitse sen jälkeen tehdä, kun Venäjän viranomaiset vievät passin tai viisumeja ei myönnetä kohdemaassa. Tai sitten tuosta henkilöstä tehdään varoittava esimerkki, ja hänet lähetetään johonkin kauas Uralin taakse työleirille kaatamaan puita sellutehtaisiin, eli tämä siperialaisessa metsässä sijaitseva työleiri on Venäjän versio terapiasta. Ja sen on kuulemma todettu tehoavan lähes jokaiseen rikolliseen, mitä tuosta maasta sattuu löytymään.

Ai sitä rikosta ei olekaan tapahtunut

Kimmo Huosionmaa

Tässä vaiheessa pitää sitten kyllä sanoa, että on tuo pikkulasten toiminta mennyt kovaksi, kun tupakka ja kaljavelkojen perinnässä käytössä ovat pesäpallomailat sekä kaiken maailman kemikaalit, joilla sitten noita vasikoita hiljennetään. Eli auta armias, jos joku uskaltaa vastustaa paikallista Al Caponea, niin silloin hän saa sen sitten myös nahoissaan tuntea. Samoin pitää muistaa tarkasti, että mistään kyseisen kuninkaan asioista ei varmasti saa puhua julkisesti tai ainakaan kotiväelle, tai sitten saattaa edessä olla sellainen pieni kurinpalautus, kuten vanhanajan Chicagossa oli tapana sanoa.

Tässä sitten Kotkan poliisi kertoo, että kuuluisassa paristojen suuhun laittamista koskevassa tapauksessa on ollut kyse muusta kuin pahoinpitelystä, niin silloin voin kyllä huomauttaa, että olen täysin tapauksesta kirjoitetun ja lehdissä julkaistun tiedon varassa. Ja jos tuo poika on sitten toiminut toisten yllyttämänä eli omasta vapaasta tahdostaan, niin tuolloin asianajaja kyllä kysyisi, että mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi kieltäytynyt? Samoin joku kysyy aina, että miten on mahdollista, että paristoja on laitettu suuhun, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tietenkin on mahdollista, että noita paristojen happoja on liuotettu veteen tai mehuun, jolloin saattaa seurauksena olla kuolema.

Vai onko kyseessä ollut sittenkin joku emäs, kuten pikapuhdistusaine, joka on kuulemma saanut suuren suosion joidenkin alkoholistien piirissä, kun sitä voi liuottaa mukavasti vaikka salmiakkikoskenkorvaan tai johonkin kolajuomaan. On se meno kadulla mennyt kyllä aika pimeäksi, kun tuollaisia temppuja pitää toisille lähteä tekemään. Eli kun näiltä maamme Al Caponeilta on konepistoolit otettu pois, niin sitten pitää turvautua johonkin vaihtoehtoiseen metodiin, mikä tarkoittaa sitä, että toinen huijataan juomaan tai syömään jotain todella vaarallista, ja sitten lähdetään leveilemään sillä, että kuinka tajutonta tai kuolevaa on vielä potkittu maassa, kun hän on luottanut johonkin tuttavaansa, joka on ehkä saunalle kutsuttu, ja sitten viinan seassa tarjottu jotain todella ikävää ainetta.

En tiedä millaisesta tapauksesta sitten on kysymys, ja mikäli tuo poika on jotenkin ymmärtämätön, niin se ei vapauta tekijöitä syytteestä. Jos tuo poika, joka on joutunut sairaalaan on esimerkiksi kehitysvammainen, niin silloin tulee mieleen sellainen asia, että vaikka hän olisi tuon teon tehnyt yllytyksestä, joutuvat tekijät tai yllyttäjät kyllä melkoisiin vaikeuksiin. Nimittäin tuolloin teko on sellainen, että se varmaan vaikuttaa tekijöiden elämään loppuelämän ajan.

Jos toinen on ymmärtämätön, niin silloin pitää ymmärryksessä olleen käsittää, että missään nimessä mitään paristoja ei saisi laittaa sellaisen ihmisen suuhun, vai onko tässä Kotkan tapauksessa kyse ollenkaan siitä, että paristoja olisi laitettu suuhun tai niitä olisi imeskelty? Toki noita käytettyjä paristoja voi liottaa vaikka vissy-vedessä, ja jos näin on toimittu, niin silloin kyse ei ole ainakaan mistään pikku pilasta, vaan siinä voi sitten ihminen kuolla, jos hän tuota liuosta sattuu juomaan.

Toisaalta jos ajatellaan sitä, että kiusaaminen on ollut todella kovaa sekä väkivaltaista, niin silloin saattaa olla niin, että tuo poika on vahingoittanut itseään, jotta hänen ei tarvitse mennä kouluun. Kun katselin esimerkiksi Iltapäivälehden otsikoita tästä tapauksesta, niin niiden mukaan kyse on ollut pakottamisesta. No tässä taitaa sitten tulla mieleen sellainen asia, että jos kyseessä on yllytys, niin mitä siellä koululla on oikeastaan tapahtunut? Ja jos poliisi sitten tarkoittaa, että poika, joka joutui sairaalaan on toiminut yllytyksen takia, niin tietenkin tapauksesta voidaan muutenkin keskustella.

Eli jos puhutaan siitä, että poika on vapaaehtoisesti pitänyt pattereita suussaan niin kauan, että joutui sairaalaan, niin siinä sitten saattaa olla kyse jengin pääsykokeesta, missä mitataan sitä, kuinka kova tuollainen poika oikeastaan onkaan, eli kestääkö kantti tulla noiden kovisten jengiin. Toki aikuisten MC-kerhot kuten Helvetin Enkelit kuulemma käyttävät huomattavasti säyseämpää menetelmää, kuten naapurin koiran syömistä, mutta tässä keskustellaan vakavasta asiasta. Eli jos joku noista nuorista on sanonut toisen tehneen tämän teon, joka johti sairaalaan vapaaehtoisesti tai toisten yllytyksestä, niin silloin olisi mukavaa tietää se, mitä seurauksia esimerkiksi kunniasta kieltäytyminen olisi tuonut tuolle pojalle?

Olisiko sitten seurauksena ollut pari pesäpallomailalla tapahtunutta lyöntiä päähän, vai olisiko kyseiselle pojalle vain sanottu, että hän on liian nössö tuohon jengiin. Tällaiset asiat ovat melko ikäviä koululle että kaikille tapaukseen osallistuneille. Nimittäin sellainen asia, että toinen hautoo itsemurhaa vakavissaan ei ole mikään pikku juttu, ja vaikka toinen olisi hieman sulkeutunut, niin se ei varmaan oikeuta mitenkään häntä kiusaamaan tai potkimaan. Jos puhutaan esimerkiksi rikoslaista, niin siellä ei erikseen ole  mainittu mitään koulukiusaamisesta, mutta pahoinpitely, laiton uhkaus, sekä kunnianloukkaus ovat myös rikoksia, ja ne ainakin myös tuomitaan oikeudessa, mikäli niistä on näyttöä.

Jos sitten sattuu käymään niin, että joku todetaan syylliseksi johonkin tekoon, mikä saa toisen muuttamaan koulua, niin silloin tietenkin hän joutuu korvaamaan kaikki kulut, mitä tuosta teosta seuraa. Ja sitten jos teko on tietyllä tavalla raaka, tai esimerkiksi pahoinpitelyyn ei löydy muuta syytä, kuin hauskanpito, niin silloin saattaa eteen tulla erittäin mukava asia eli tuollainen ihminen joka vain toisen satuttamisesta nauttii, joutuu maassamme psykiatriseen hoitoon. Ja jos katsotaan että ihminen ei tekojaan ymmärrä, niin silloin edessä on holhous tai edunvalvontaan määrääminen, mikä tarkoittaa sitä että muut huolehtivat tuollaisen ymmärtämättömän ihmisen asioista lopun elämää.  Ja se että ihminen pakotetaan esimerkiksi vahingoittamaan itseään on äärimmäistä väkivaltaa, joka varmasti on sellaista, mikä vie tekijän mielisairaalaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/koulupoika-joutui-yoksi-sairaalaan-imettyaan-paristoa-kotkassa-poliisi-epaillysta-kiusaamistapauksesta-sekin-on-mahdollista-etta-rikosta-ei-ole-tapahtunut/7053092#gs.H1aFy7Y

Jengeihin liittyvän rikollisuuden kasvu huolettaa ihmisiä

Kimmo Huosionmaa

Ruotsissa jengeihin liittyviä rikoksia tehdään ilmeisesti todella paljon, ja se mikä tekee varsinkin rikolliseen toimintaan liittyvien jengien seuraamisesta vaikeaa, on se että ne eivät ole rekisteröityjä yhdistyksiä. Rekisteröityjen yhdistysten nimittäin oletetaan noudattavan lakia sekä tekevän tiliä toiminnastaan, mutta jos kyseessä on rikolliseen toimintaan kuten velan perimiseen tai huumekauppiaiden suojeluun erikoistunut organisaatio, niin sillä ei tietenkään ole mitään rekisteröityä nimeä tai muuta tunnusta käytössään. Syy mikä jengeissä huolettaa on se, että niissä henkilöt saavat ryhmä tuen omille käsityksilleen, ja sitten seurauksena on joissakin tapauksissa väkivallan kierre, joka sitten johtaa jonkun kuolemaan.


Kun ihminen saa ryhmän tuen jollekin ajatukselle, niin silloin tietenkin vaarana on se, että joku menee sitten liian pitkälle. Eli jos henkilön tukena on ryhmä, niin silloin on riski siinä, että siinä lähdetään tekemään asioita, joita myöhemmin kadutaan. Ja kun kadulla liikutaan joukolla, niin se antaa voiman tunnetta, joka sitten saattaa johtaa väkivaltaan, kun joku ehdottaa, että lähdetään kostamaan jollekin henkilölle sellaisia asioita, jotka koetaan vääriksi. Eli tuolloin joku saattaa kertoa toiselle, että tätä on huijattu huumekaupoissa, tai että joku tönäisi toista, tai muuten ei osoita kunnioitusta, jolloin kunniaa lähdetään puolustamaan oikein joukolla. Ja kun joukko on suuri eikä järkeä ole päässä yhtään, niin silloin töniminen saattaa tarkoittaa sitä, että joku on katsonut toisen tyttöystävää vähän liian pitkään, mikä sitten tietenkin on epäkunnioittavaa käytöstä, mikä oikeuttaa muka hakkaamaan toisen sairaalakuntoon.



Esimerkiksi liivijengien eli yleensä liiveissä tai takeissa tunnuksia kantavien jengien seuraaminen on melko helppoa, eli poliisin täytyy vain ajella noiden henkilöiden perässä, ja sitten katsella heidän tekemisiään. Ja oikeastaan nimenomaan noiden “virallisia” tunnuksia käyttävien jengien toimintaan on sikäli helppo puuttua, että esimerkiksi jos joku liivi on muuttunut sellaiseksi, että sitä käytetään vain tuon jengin toimesta, niin silloin tuo vaate voidaan vetää pois markkinoilta. Mutta on olemassa paljon jengejä, jotka eivät käytä mitään näkyviä tunnuksia, vaan jäsenyys on merkitty vain johonkin nimilistaan.



Noiden jengien toimintaan on vaikeampi puuttua, koska niiden jäseniä ei niin helposti tunnisteta, ja toisaalta osa noista henkilöistä saattaa pukeutua esimerkiksi pukuun, ja näiden pukumiesten toiminta on usein hienovaraisempaa sekä taitavampaa kuin varsinaisten liivijengien, joilla on käytössään erilaisia kerhotiloja, joissa on tietenkin valvontakameroita, jotta heidän moottoripyöriään ei vahingoiteta. Ja yleensä tuollaisen liivijengin peitetoiminta on naamioitu esimerkiksi juuri moottoripyörä harrastukseksi, vaikka ehkä vain prosentin verran moottoripyöräilijöistä on oikeasti rikollisia, niin tuo asia kuitenkin näkyy hyvin ikävästi kaikessa moottoripyöriin liittyvässä toiminnassa. Kun ihminen liittyy jengiin, niin silloin tietenkin hän tekee vakavan päätöksen, ja siitä lähtien hänen pitää kantaa jenginsä tunnuksia ylpeästi, jotta kaikki näkevät tuon jäsenyyden.



Kuitenkin noiden liivijengien toiminnan edellytys ovat juuri tuollaiset toimitilat, joissa he voivat toimia kenenkään häiritsemättä. Usein tällaiset jengit esiintyvät hiukan kovempina, kuin mitä ne oikeasti ovat, ja tietenkin kuuluminen kansainväliseen verkostoon antaa selkärankaa, kun alueella liikutaan liivit päällä.  Ja joissakin tapauksissa ainakin jengin jäsenten omien tarinoiden mukaan noiden liivimiesten takaa paljastuu pukumiesten klaani, jota myös Mafiaksi kutsutaan.



Noiden mafian miesten toimintatapa on erittäin hienovarainen, eli he rahastavat näitä alaisiaan lähinnä erilaisten vuokrien tai muiden näennäisen laillisten asioiden varjolla, ja tietenkin perinteinen suojelurahan periminen on Mafian pääasiallinen elinkeino. Eli he ikään kuin vuokraavat joillekin huumekauppialle alueita, ja sitten nuo tämän järjestön alaiset käyvät perimässä tuota suojelurahaa kyseisiltä henkilöiltä. Syy miksi nuo liivimiehet sitten tottelevat saamiaan käskyjä on se, että jos he eivät tee mitä käsketään, niin mafian tarkka-ampuja hoitelee sellaiset miehet pois päiviltä. Mafia ei siis itse koske huumeisiin, vaan se oikeastaan vain rahastaa muita jengejä. Se mitä “Mafia” tarkoittaa on yleensä hiukan toista, kuin amerikkalaisen elokuvateollisuuden antama kuva jostain valtavasta organisaatiosta.


Se tarkoittaa oikeasti lähinnä pukua käyttäviä rikollisia, jotka toimivat lähinnä hämäräperäisessä velan perinnässä sekä suojelurahan keräämisessä, se mikä heistä tekee niin vaarallisia on se, että näillä ihmisillä on usein koulutus. Samoin he rahastavat usein muita rikollisia, ja tuo rahastaminen tapahtuu usein toimitilojen vuokran kautta. Ja jos ei rahaa tule, niin sitten kivääri paukahtaa jossain pimeällä kujalla. Tällainen ryhmä joka on muka jonkun MC-kerhon takana saattaa kyllä joskus olla täysin mielikuvituksen tuote, jota ei ole edes olemassa, eli kaikki maailman liivijengit eivät tee työtä mafialle, eikä niiden takana ole yhtään ketään. Tuolloin pitää muistaa se, että tarinoita jostain salaperäisestä pukumiesten organisaatiosta kehittelee joskus tuollaisen moottoripyöräkerhon johtaja, jotta hän ei vaikuttaisi pelkästään käskyjä antavalta pikku kingiltä, joka teettää likaisia töitä muilla.


Ja onhan sitä omien alaisten edessä mukava laittaa asioita jonkun salaperäisen pomon syyksi. Se että kukaan ei tuota pomoa ole koskaan nähnyt saattaa kieliä siitä, että hän on täysin kuvitteellinen henkilö, joka on kehitetty antamaan jengin pomoille selkärankaa. Syy miksi noiden mafian alaisten tai sellaisina esiintyvien henkilöiden piireihin on vaikea päästä on se, että niihin pääsyn edellytyksenä on usein pitkä vankeustuomio, ja tuollainen pääsyvaatimus on usein rikollisen moottoripyörä- tai liivimiesten kerhon tuntomerkkinä.


Jos ajatellaan sitä, että uusia jengejä syntyy lähes päivittäin johtuu siitä, että nuo gangsterit voivat vaihtaa jenginsä nimeä hyvinkin usein, tai sitten tietenkin kun joku pidätetään esimerkiksi huumeista, niin sitten mieleen tulee runoilla jotain jengien jäsenyyksiä, sekä ryhtyä tekemään enemmän tai vähemmän perättömiä ilmiantoja, jotta tuo henkilö itse pääsisi vähemmällä. Ja silloin sitten tulee mieleen kehitellä omassa päässä joku jengi, johon kuuluu se naapurin slipoveriin pukeutuva poika, joka sitten muuttuu kaiken pahan ilmentymäksi, kun ei ymmärtänyt pysyä “aitona”, vaan lähti opiskelemaan johonkin kouluun.