Mitään puolustusvoimaa ei saa kehittää liian yksipuolisesti.

 

Dronit eivät ole ainoa uusi taisteluväline. Ne ovat osa kokonaisuutta. Eli vieläkin tarvitaan "perinteisiä" lentokoneita ja ohjuksia, jotta myös noihin muihin välineisiin voidaan vaikuttaa. Tekoälyn ohjaamat, itsenäisesti maaliin hakeutuvat dronet voivat antaa kaikille muille järjestelmille uuden ulottuvuuden. Eli esimerkiksi rypälepommeihin asennetut nelikopterit voivat viedä esimerkiksi räjähteitä panssarivaunujen päälle. Tuollainen ulottuvuus antaisi esimerkiksi sensor-fuse weapon aseelle uuden ja tehokkaan kyvyn. Periaatteessa dronet voivat kuljettaa vaikkapa sinkoja vihollisen tankkien päälle, ja ne voivat aiheuttaa erittäin ikäviä tuhoja. 

Toki tankit voidaan varustaa aktiivisella omasuojalla, joka perustuu ehkä mikroaaltoihin tai lasereihin,  ja nuo suojavarusteet voivat vaikuttaa esimerkiksi matalalla operoiviin droneihin. Ilmasotaan dronet eivät suoraan ehkä vielä sovellu. Mutta jos drone yllättää esimerkiksi F-35n lentokentältä, niin se voi aiheuttaa hyvin vakavia vaurioita. Yliäänikoneen tuhoaminen ilmassa on tietenkin vaativampi tehtävä kuin jonkun hitaasti lentävän Shahed-136 tyyppisen dronen tuhoaminen. 

Jos asejärjestelmiä kehitetään yksipuolisesti, niin joku saattaa kehittää tavan millä puolustusta voidaan kiertää. Eli myös esimerkiksi hypersooniset, sekä perinteiset ballistiset ohjukset ja muut vastaavat välineet pitää ottaa huomioon. 

Dronet eivät korvaa perinteistä tulivoimaa. Vaan täydentää sitä. Drone voi tähystää kohteita, sekä toimia esimerkiksi tarkka-ampujien eliminoinnissa. Nelikopterit ja muut vastaavat välineet voivat tähystää kohteita. Ja niiden avulla voidaan sitten myös osoittaa kohteita muille aseille. 

Dronit ovat sikäli ongelmallisia välineitä, että ne eivät yksin varmaan voita sotaa. Mutta ne aiheuttavat Ukrainassa 80% tappioista. Ukrainan droni-operaattorien tappiot ovat varmaan kasvaneet, mutta samalla pitää muistaa se, että droneja voidaan ohjata erittäin kaukaa. Eli jos niiden toistinasema on kaukana operaattorista, joka voi ohjata dronea jopa toiselta puolelta maapalloa käyttäen internetiä, niin silloin tuo ohjaaja on turvassa vastahyökkäyksiltä. Eli tuo toistinasema voidaan toki viedä etulinjaan tai jopa etulinjan taakse niin, että niiden käyttö onnistuu jostain kaukaa. Eli tuolloin dronet jätetään maastoon, ja ne voivat odottaa uhrejaan huomaamatta. 

Toki dronet eivät ratkaise koko sotaa. Esimerkiksi pienten droonien ongelma on siinä, että niiden lentoaina on melko lyhyt ja kantama on rajoitettu. Joten sen takia myös esimerkiksi tärmäohjukset sekä F-35.n kaltaiset välineet ovat edelleen tärkeitä. Mutta jos sitten ajatellaan modernia IT-aseistusta, niin silloin kannattaa muistaa sekin, että ammusten kulutus on noiden aseiden kohdalla erittäin suuri. Eli jos tilannetta verrataan esimerkiksi tietokonepeliin, niin väärällä hetkellä tapahtuva lippaan loppuminen on se, mikä sitten aiheuttaa tuhon. Eli niin kauan kuin ammuksia on lippaissa ja nauhoissa, niin kaikki menee hyvin. Mutta sitten lopulta noita panosvöitä joudutaan vaihtamaan. Meidän pitää muistaa sekin, että droonit ovat taktinen ase.

Niiden lentomatka on rajoitettua, ja jos esimerkiksi Shahed-136 sekä Geran 3 ja Geran 4 droonit ovat hiukan rajoitteisia siksi, että niissä ei käytetä onneksi mitään sen suurempaa tekoälyä, joka mahdollistaa esimerkiksi ennakoimattomat väistöliikkeet sekä itsenäisen kohteen tunnistuksen, niin silloin niiden torjunnan pitäisi olla helpompaa, kuin länsimaisten vastineidensa. Drooni ei kykene vahingoittamaan esimerkiksi F-35 hävittäjää, jos se lentää 10 000 metsin korkeudessa ja pudottaa täsmäaseita kohteeseensa. Mutta jos drooni saadaan tuotua lähelle lentokenttää, niin silloin seurauksena on hyökkäys, jonka torjunnan tehokkuus riippuu siitä, että saadaanko droneen osuma tai saadaanko sen komentokaapeli tai komentolinkin toiminta estettyä. Dronet ovat uusia aseita. 

Niiden teho perustuu osittain siihen, että niitä ei olla ennakoitu. Droneja eli hitaasti lentäviä sisään rakennettuja taistelukärkiä käyttäviä tai ohjuksia ampuvia lentolaitteita on käytetty ennen Ukrainan konfliktia. Mutta Ukraina on tuonut ihmisten silmien eteen niiden massakäytön. Dronet ovat siis uusi ulottuvuus sodassa. Ne eivät ole ehkä pysyvästi dominoivia. 

Mutta niiden käyttö varmasti jatkuu edelleen. Ja samalla tavalla esimerkiksi panssarivaunut, ja muut varusteet voidaan varustaa turvalaitteilla kuten lasereilla tai EMP-laitteilla, jotka voivat tuhota droneja vaikuttamalla koko droneparveen. Siis sanotaan että perinteiset aseet ovat todella halvempia kuin dronet. Mutta sitten kun lähetään ajattelemaan kokonaisuutta, niin tietenkin kiväärin luoti on halvempi kuin drone. 

Siis nyt emme puhu esimerkiksi erittäin korkeatasoisista tarkka-ampujakivääreihin tarkoitetuista luodeista, jotka valmistetaan melkein käsityönä. Vaan normaaleista kiväärinluodeista, joita jaetaan reserviläisille. Jos ajatellaan että jokaisen dronen alas ampuminen vaatii noin 30 luotia, niin dronet tekevät sen, että niiden takia esimerkiksi sotilaat eivät saa ammuksia vietyä rintamalle. Eli drone joka toimii sekä kamikaze- että kohteen tunnistustehtävässä lisää vastapuolen ammusten kulutusta sekä kuluttaa tietenkin myös hermoja. Dronen ongelma on siinä, että usein riittää se, että yksikin niistä pääsee läpi. Drone voi vahingoittaa esimerkiksi viestilaitteita kuten radiomastoja tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi energia-infrastruktuurin tuhoamiseen. 

Se mikä sitten varmaan kaikkia kiinnostaa on se, että mikä on dronen ja risteilyohjuksen ero?  Onko  se se että toisen valmistaa Ukraina ja toisen Eu-maa tai  USA? Eli onko esimerkiksi Storm shadow ohjus joka välittää tietoa lentoreitillään olevista kohteista maalikameran kautta  drone vai ohjus? Kun aseita ostetaan, niin tietenkin parin miljoonan dollarin arvoinen Patriot järjestelmä on toimiva ratkaisu. 

Mutta droneparvet ovat sikäli ongelmallisia, että 30 000 euron dronen tuhoaminen jollain 2-4 miljoonan euron ohjuksella on erittäin tehotonta. Ja droneparvia voidaan tietenkin käyttää myös esimerkiksi siihen, että niiden avulla vihollinen pakotetaan ampumaan ohjusvarastonsa tyhjäksi. Ja sitten tilanne voi muuttua hälyttäväksi, Jos droneparven takana lentää hävittäjiä, jotka on varustettu esimerkiksi täsmäohjuksilla. Jos puolustajan ohjukset on käytetty loppuun, niin silloin puolustaja on avuton. 

Dronet voidaan toimittaa taistelukentälle vaikka pitkän matkan ohjusten kärjissä. Tai niitä voidaan pudotella esimerkiksi satelliiteista. Eli periaatteessa satelliitin kautta ohjattava drone voi oikeasti toimia vaikka uuden sukupolven salamurhavälineenä. 

https://defencesecurityasia.com/en/iran-azhdar-stealth-underwater-drone-strait-of-hormuz-us-navy-threat-global-shipping/

https://www.verkkouutiset.fi/a/varoitus-natolle-sodankayntiin-drooneilla-sisaltyy-merkittava-ansa/#b01123e5

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/38751d85-c6c5-422d-a4a4-79d64f970bf2

https://en.wikipedia.org/wiki/MIM-104_Patriot

Kuinka tehokkaita dronet voivat tai eivät voi olla?

Su-35

Sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteiden kehittäminen on aina ollut kilpajuoksua, jossa ase ja vasta-aseet ja vastatoimet kilpailevat keskenään. Aikoinaan esimerkiksi Natsi-Saksan A-4 eli V-2 ohjuksia pelättiin. Noita alkeellisia ohjuksia ammuttiin Lontooseen melko suuria määriä, ja vaikka noiden aseiden tarkkuus oli huono, ja niitä pidettiin pelkästään terrori-aseina, niin niiden pohjalta kehitettiin myöhemmin nykyaikaiset ohjukset. Kuitenkin aikoinaan uskottiin että ääntä-nopeampia ohjuksia ei voitaisi torjua. Ja nykyään ohjusten ampuminen alas on melkein arkipäivää joissain asevoimissa. Eli on kehitetty vasta-aseita, joiden avulla voidaan erilaisia ohjuksia tuhota ennen kuin ne saavuttavat kohteensa. 

Droneparvet ovat ongelmallisia. Niissä saattaa olla satoja tai jopa tuhansia droneja.Drone voi olla itsessään helppo kohde, jos se lentää suoraan. Mutta dronet kehittyvät. Ehkä hyvinkin pian tekoälyä hyödyntävät dronet voivat tehdä väistöliikkeitä. Ja se lisää ammusten kulutusta. Jos droneja joudutaan jatkuvasti ampumaan alas, niin voi käydä niin, että ammukset loppuvat kesken. Eli droneja voidaan käyttää siihen, että ilmatorjuntaa pakotetaan ampumaan sekä paljastamaan sijaintinsa. 

Jos dronet kommunikoivat keskenään, niin yksi drone voi toimia houkuttimena, ja sitten muut hyökkäävät IT-asemia vastaan. Pienikin taistelukärki voi vahingoittaa tutkaa tai viestintä laitteita niin, että ne eivät enää toimi kuten niiden pitäisi toimia. Kesken hyökkäystä epäkuntoon menevä tutka voi olla hyvin ikävä yllätys. Yhtään dronea ei saisi päästää läpi. Eli jos drone osuu vaikkapa avomuuntajaan, niin silloin seurauksena on erittäin paha vaurio. 

Ukrainan drooni-iskujen ongelma on ollut aina se, että iskun tekijöiden pitäisi päästä lähelle kohdettaan. Sen takia varsinkin pienten dronien avulla tehdyt iskut ovat haavoittuvaisia. Nimittäin iskun tekijöiden pääsyyn kohteen lähelle voidaan vaikuttaa. Samoin iskujen tekijät tarvitsevat kulkulupia sekä muita asiapapereita voidakseen liikkua Venäjällä. Ja juuri tällaiset yksityiskohdat ovat asioita, joiden takia esimerkiksi kommando-iskujen merkitys vaihtelee sodissa. Jos operaatioissa käytetään jatkuvasti sanoja menetelmiä, niin vastustaja oppii tunnistamaan ne, ja myös varautumaan näihin iskuihin. 

Ongelma on siinä, että Ukrainan iskujen tarkoitus on ehkä enemmän osoittaa se, että Venäjän hallitus ei kykene puolustamaan kaikkia kohteita, jotka sijaitsevat Venäjän alueella. Toisaalta noiden iskujen tarkoitus on myös ilmeisesti se, että Venäjää pakotetaan sijoittamaan tärkeitä ilmapuolustusjärjestelmiä myös kauaksi selustaan. Venäjä on onnistunut myös kehittämään toimintatapoja useita länsimaisia asejärjestelmiä vastaan. 

“Tutkijoiden mukaan venäläiset ovat pudottaneet 150 kilometrin etäisyydeltä ukrainalaisen taistelukoneen, joka lensi alle 50 jalan (noin 15 m) korkeudessa.” (MSN)

Tuo osoittaa venäläisten kehittelevän omia taistelumallejaan. Eli venäläisiin ohjuksiin saattaa tulla alaspäin katsovia tutka- ja optisia laitteita, joiden avulla ne kykenevät etsimään alhaalla lentäviä kohteita tehokkaammin. 

Venäläiset ovat myös onnistuneet estämään GPS-laitteiden toiminnan. He ovat siis käyttäneet jammer-laitteita tuohon toimintaan. Ongelma on siinä, että jammereita vastaan on kehitetty kuitu-optisia droneja, joita ohjataan valokuidun kautta. Samoin jammer-järjestelmiä voidaan tuhota samoilla tutkamaaleja vastaan tarkoitetuilla tai radiosäteily lähteisiin hakeutuvilla ohjuksilla, joita käytetään tutkien tuhoamiseen. 

Samoin esimerkiksi laser- tai mikroaaltoon perutuvia torjuntalaitteita ollaan kehittelemässä, ja noilla laitteilla voidaan tuhota dronet fyysisesti. Noiden laitteiden teho perustuu siihen, että droneja vaurioitetaan fyysisesti niin pahasti, että ne eivät kykene toimimaan. Mutta dronet ovat silti ongelma. Jos yksikin drone pääsee läpi, niin se voi aiheuttaa lyhytkaisestikin vitaaleja vaurioita. 

Samoin jos esimerkiksi joukkueet käyttävät rynnäkkökiväärejä väistöliikkeitä tekevien dronien torjuntaan, niin nuo tuohon tehtävään käytettävät panokset ovat poissa muusta taistelukäytöstä. Eli vaarana on se, että ammukset eivät enää riitä dronien tuhoamiseen. Ja tässä kohtaan pitää muistuttaa että termobaarinen käsikranaatti voi aiheuttaa kuolettavan vamman 20-30 metrin säteellä. Tuon takia ei yhtään dronea voida automaattisesti sallia lennellä vapaasti. Drone voi itse olla melko harmiton, mutta se voi suorittaa tiedustelutehtäviä. 

Samoin drone voi ohjata tykistön kranaatteja kohteisiin. Lanka-ohjattava drone voi suoraan käyttää laseria kohteen osoittamiseen. Ja sitten tykistö voi ampua vaikka laser-ohjattavia kranaatteja tai laser-ohjattavia raketteja alueella. Nuo aseet eivät ole kovin helposti häirittävissä. Eli drone vaatii aina reagointia. Dronet saattavat saada kyvyn hyökätä myös ilmakohteita vastaan. Samoin saattaa olla, että Venäjä saattaa asentaa Geran-3 tai Shahed-droneja Su-35 koneiden siipien alle. 

Noilla aseilla kyseiset aseet antaisivat noille koneille 1000 km iskusäteen. Ja ne olisivat ehkä kyvykkäitä hyökkäämään nimenomaan lentokoneita sekä muita helposti tuhottavia kohteita vastaan. Geran-3n suorituskyky riittäisi ainakin kamikaze-hyökkäykseen helikoptereita vastaan, myös silloin jos helikopteri on ilmassa. Mutta jälkipolttimet ja tekoäly voisivat tehdä niistä aseista sellaisia, että ne muuttuvat vaarallisiksi jopa lentäville hävittäjille, jos nämä eivät huomaa uhkaa. Drone voi kaarrella lentotukikohdan lähellä, ja odottaa koneiden paluuta. Ja sitten suorittaa iskun noita koneita vastaan. Tuo vaatii tietenkin tekoälyä, mutta ehkä tuollaisia droneja voidaan nähdä hyvinkin pian. 

Venäjän asejärjestelmien käyttäjät ovat oppineet pitämään esimerkiksi tutkat poissa päältä, kun niitä uhataan tutkiin hakeutuvien AGM-88 HARM-ohjusten avulla. Noita ohjuksia käytetään usein hyökkäämään tutkia vastaan juuri ennen varsinaista ilmahyökkäystä. Eli ilmatorjunnan tehokkuutta pyritään alentamaan noiden ohjusten avulla. Samoin tutkia vastaan voidaan hyökätä dronien avulla, eli hyökkäykseen osallistuu 150 dronea, joista sitten kymmenen pääsee maaliin. Noissa droneissa on ehkä pienet taistelukärjet, joten niiden tekemät vauriot voidaan ehkä korjata helposti. Toki pienikin vaurio väärällä hetkellä voi avata ilmatilan hyökkääjälle. 

Tuolloin voidaan sanoa, että ehkä hyvinkin pian pienten hyökkäys dronien aalto, joilla häiritään puolustusta sekä yritetään vaurioittaa tutkia sekä muita havaintolaitteita. Ja välittömästi näiden dronejen takana tulee varsinaisten hyökkäys ohjusten aalto. Pienten dronien käyttö tietenkin on omalla tavallaan järkevää. Niillä voidaan vahingoittaa esimerkiksi tutkien lähettimiä eli dipoleita. 

Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi dronien ohjausta häiritään, niin tietenkin tutkaan hakeutuvia ohjuksista voi olla hyötyä noiden järjestelmien eliminoimiseen. Mutta kuitenkin radioaaltoihin perustuvia ohjausjärjestelmiä voidaan aina häiritä. Se rajoittaa tietenkin dronien toimintamatkaa, jos niihin pitää kiinnittää valokuituja. 

Mutta jos joku laite lähettää elektromagneettista säteilyä, niin se voi muuttua kohteeksi, johon tutkamaaleihin tai säteilylähteisiin hakeutuvat ohjukset hakeutuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että GPS-hakeutuvien aseiden lavettiin voidaan asentaa esimerkiksi ohjuksia, jotka etsivät ja tuhoavat säteilylähteitä, kuten jammereita. Tuollaisia aseita kuten mahdollisesti raketinheittimistä ammuttavia AGM-88 HARM-tyyppisiä ohjuksia voidaan käyttää poistamaan jammereita alueelta, ja sitten perään ammutaan esimerkiksi raskaampia ohjuksia. 

Kuitenkin dronet varmasti jatkavat toimintaansa jossain taistelukentillä, vaikka niitä opittaisiin torjumaan tehokkaasti. Kaikki muutkin tämän päivän aseet ovat olleet jossain vaiheessa käänteen tekeviä, ja kuitenkin niitä vastaan on opittu toimimaan. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/ukrainan-iskut-ven%C3%A4j%C3%A4lle-loivat-harhakuvan-tutkijat-varoittavat-nyt-ven%C3%A4l%C3%A4isten-uusista-kyvyist%C3%A4-havaitsivat-my%C3%B6s-heikon-kohdan/ar-AA1SzrJ9?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6943fa8851de48fbb40a5a04ede5655d&ei=7

Ketä tieteen tekemisessä pitää miellyttää?

Trumpin hallinto vie Harvardilta sen rahoituksen. Trumpin hallintoa syytellään jatkuvasti siitä, että se yrittää viedä tiedelaitoksia siihen suuntaan, mikä sopii MAGA-liikkeelle sekä Trumpin tukijoille. Eli jos työt eivät miellytä, niin katkaistaan tuet ja rahoitus, niin saadaan aikaan itseä miellyttävä tulos. Mutta samalla unohdetaan se, että USA ei ole ainoa paikka maailmassa, jossa on vaadittu isänmaallista asennetta esimerkiksi historiaa tutkittaessa. Eli esimerkiksi tutkimuksia joissa käsitellään tiettyjä traumoja sekä vaikkapa sodan vaikutusta väkivaltaiseen käytökseen on ainakin joissain piireissä käsitelty siten, että ne mustaavat veteraanien mainetta. 

Tai sitten jotkut tutkimukset on vain unohdettu jonnekin laatikon pohjalle, koska niiden tekijät ovat pelänneet työpaikkojensa tai jopa oman henkensä puolesta. Tieteen tekemisen ongelma on siinä, että tiede ei tunnusta aatetta, se ei tunnusta asenteita, eikä sillä itsellään ole moraalia. Tiede ei myöskään koskaan itse valehtele. Tieteen tekijät valehtelevat tai sitten valehtelija saattaa löytyä vasta tieteellisen työn julkaisijoiden joukosta. Eli kun puhutaan esimerkiksi syövistä ja erityisesti keuhkosyövästä, niin varmaan on syöpiä, joita me emme voisi mitenkään estää. Mutta tietenkin on olemassa esimerkiksi keuhkosyövän kaltaisia syöpiä, joita voidaan pitää ainakin suurelta osin itse aiheutettuina.

 Jos ajatellaan tutkimuksia, joiden kautta tupakkateollisuus halusi osoittaa, ettei sen tuote aiheuta syöpää, niin tietenkin on olemassa mahdollisuus siihen, että tutkimuksen tekijä vetäisee luvut omasta päästään. Tai sitten lukuja voidaan soveltaa niin, että huomioidaan vain sitä puolta, joka tukee tutkimuksen tilaajan näkemyksiä asioista. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että onko mahdollinen valehtelija ollut tutkija, vai onko hän ehkä tutkimuksen julkaisija, joka on ottanut huomioon vain niitä asioita, joita tutkimuksen tilaaja on halunnut tuoda esiin. 

Toki voidaan ajatella että joku keuhkokasvain saattaa syntyä asbestin vaikutuksista, mutta tuolloin joku varmasti kysyy, että onko asbestimies jättänyt mahdollisesti suojaimet käyttämättä. Eli hyväkään suojain ei suojaa ketään, jos se on hyllyssä. Ja tuollaisen asbestisyövän kohdalla tietenkin kysytään, että jos henkilö olisi käyttänyt suojaimia, niin olisiko myös tuo syöpä voitu välttää? Eli oliko suojaimia tarjolla, olivatko ne määräysten ja standardien mukaisia, ja käytettiinkö niitä on asia, jotka oikeudessa aina otetaan esille. Ja sitten tietenkin kysytään montako askia tupakkaa menee päivässä. 

Isänmaallisuuden vaatimus on tietenkin asia, joka muutetaan usein muotoon, missä esimerkiksi vedotaan siihen, että "suurin osa ei ainakaan minun mielestäni ole tehnyt sitä tai tätä". Siis jos tähän lähdetään vetoamaan, niin silloin me voimme suoraan pitää esimerkiksi poliisia ja vankeinhoitolaitosta tarpeettomina, koska suurin osa ihmisistä ei suoraan sanottuna joudu vankeuteen. 

Eli koska suurin osa ihmisistä ei tee rikoksia joista seuraa vankeustuomio, niin ainakin vankeinhoitolaitos on tuon logiikan mukaan tarpeeton. Eli ääripäät ovat aina paha asia. "Joko-tai" on asia mikä tekee MAGA-liikkeestä vahvan. Ei ole olemassa keskitietä. On vain olemassa joko jonkun asian täyskielto tai vastakohta on se, että joku asia on täysin sallittu. Samoin "joku kuitenkin tekee niin" on vastaus, joka kuuluu hyvin usein, kun puhutaan rikosten uusimisesta. Myös se että rikos sattuu omalle kohdalle ei ole koskaan mukava asia. Negatiiviset uutiset myyvät hyvin. Se ei ole uutinen jos "jaska" kävelee työpaikalle, tekee työnsä hyvin ja menee kotiinsa. Jos "Jaska" sitä vastoin valmistaa kotonaan amfetamiinia, josta poliisi sitten hänet käräyttää niin se on uutinen. 

Jos tuo mies sitten olisi ulkomaalaistaustainen, niin se olisi vielä suurempi uutinen, koska ihmisillä on sellainen vakiintunut ajattelutapa, minkä mukaan tuo rikos olisi voitu välttää, jos tuota miestä ei olisi päästetty maahan ollenkaan. 

Kun sitten keskustelemme esimerkiksi siitä, millaista tiedettä pitäisi tehdä, niin toinen mahdollisesti paljon suurempi uhka on se, että tieteeltä vaaditaan tuloksia. Ja tietenkin tulosten mittana on raha. Se miten paljon rahaa mikäkin asia tuo ihmisten taskuun on se, miten tieteen harjoittamista hyvin helposti mitataan. Esimerkiksi Apollo-ohjelmaa käsiteltäessä muistetaan aina sen hinta. Koskaan ei puhuta esimerkiksi tuotteista joita Apollo-ohjelmaa varten kehitettiin, ja joiden patentit ovat edelleen USAn teollisuuden käsissä. Toki Apolloa kritisoidaan siitä, että miehitetty kuulento olisi voitu suorittaa myös automaattisilla kojeilla. 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi USAn tiedebudjetista, niin se on tällä hetkellä alimmillaan vuosiin. Kuitenkin rahoitusta on ohjattu pois tieteellisistä ohjelmista, ja samalla painopistettä käännetään kohti suuren profiilin ohjelmia. Eli Mars ja Kuu-ohjelmat nousevat prioriteetissa ylitse tieteellisten ohjelmien, ja niiden kustannukset ovat valtavia. Samalla fokusta käännetään pois tähtitieteestä sekä tieteellisestä tutkimuksesta kohti insinöörityötä. 

Ja toki nuo Kuu- ja Mars-ohjelmat voivat tuoda boostia esimerkiksi monikertakäyttöisten, normaaleilta kiitoradoilta operoivien tai VTOL- (vertical take-off and landing) teknologiaa käyttävien avaruuslentokoneiden kehitystyölle. Tuon takia voidaan sanoa, että esimerkiksi Pentagon hyötyy todella paljon juuri näistä orbitaali- ja suborbitaali lentokoneista sekä mahdollisesta robotiikasta, mitä noiden ohjelmien yhteydessä tullaan kehittämään. 

Ja ehkä nämä asiat tuovat lisäboostia USAn puolustusteollisuudelle, joka tällä hetkellä on ongelmissa, koska sen pitäisi kyetä löytämään vastike esimerkiksi Kiinan kehittämille uusille sukellusveneille sekä taistelulentokoneille. Kiinan rynniminen markkinoille, jotka olivat ennen USAn dominoimia varmasti on aiheuttanut sekaannusta sekä paniikkia myös Valkoisessa talossa. 

https://www.astronomy.com/space-exploration/nasa-budget-proposal-boosts-human-exploration-at-expense-of-science/

Globalisaatio: eli kuinka lait kadottavat merkityksensä

 Monikansallisten yhtiöiden ongelma on siinä, että ne voivat siirtää tuotannon vaikkapa Intiaan, missä tuo tuotanto on täysin poissa EUn viranomaisten valvonnasta.  Kansallisten viranomaisten mahdollisuutta valvoa esimerkiksi tuotantoa rajoittavat kansallisvaltion rajat. Ja monikansalliset yhtiöt voivat helposti siirtää tuotannon pois EUsta. Tuolloin esimerkiksi ympäristö- ja tuotantoa koskevien turvallisuus näkökohtien huomioiminen saattaa olla täysin kiinni yhtiön johdon tahdosta sekä moraalista.  Saattaa olla että noista kolmannen maailman maista puuttuu täysin esimerkiksi ympäristöä koskeva lainsäädäntö. Ja jos lainsäädäntöä ei ole, niin silloin myöskään lakia ei voida rikkoa. 

Eli jos yhtiöllä on käytössään multikansallinen tuotantoketju, niin lait ikään kuin sulavat tuon yhtiön edessä. Jos yhtiötä halutaan syyttää esimerkiksi jostain ympäristörikoksesta, niin silloin syyte pitää lukea maassa, jossa tuo teko on tapahtunut. Jos jossain Nigeriassa 300 litraa dioksiinia pääsee Atlantin valtamereen sekä samalla ennen pitkää myös omalle lautasellemme, niin tuota asiaa ei ehkä kukaan viitsi edes raportoida. Ja vaikka raportoidaan, niin se ei johda mihinkään. Länsimaat syytävät jatkuvasti jätteitä Afrikkaan, jossa niiden käsittely on "vähemmän byrokraattista" kuin länsimaissa, eli noita Afrikkalaisia yhtiöitä eivät sido lait samalla tavalla kuin Europpalaisia yhtiöitä. 

Ja saattaa olla että vaikka esimerkiksi elektroniikkajätete luovutetaan asiallisille toimijoille, niin nuo toimijat voivat sitten Afrikassa myydä jätteet suoraan jollekin paikalliselle yhtiölle, jossa nuo levyt sitten poltetaan maakuopassa eikä kukaan työntekijä edes viitsi käyttää mitään hengityssuojaimia. Tai suojaimia ei edes ole olemassa. 

Lain kirjain on länsimaissa erittäin korkealle arvostettu asia. Me kaikki olemme tottuneet siihen, että voimme aina vedota lakiin sekä siihen, että lait on tarkoitettu noudatettaviksi. Mutta voimmeko kuvitella tilannetta, missä varsinkaan ympäristölait eivät velvoittaisi joitakin yhtiöitä tai muita toimijoita? Eli olisimme tilanteessa, missä ympäristöä koskeva lainsäädäntö sekä esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä koskevat direktiivit eivät enää merkitsisi mitään. Tuo tilanne on syntynyt globaalien tuotantoketjuiden myötä. 

Globaalien tuotantoketjuiden kautta monikansalliset yritykset ovat siirtyneet tilaan, missä niiden ei tarvitse noudattaa ilmeisesti oikeastaan kenenkään lakeja. Monikasalliset eli globaalit yhtiöt toimivat useiden valtioiden sekä valtioliittojen alueella, eli niiden toiminta-alue kattaa useita lainvalvonta alueita, joten ne voivat kohdistaa tuotantoa valtioihin joissa eivät esimerkiksi hiilidioksidi- tai muut päästönormit ole samalla tasolla kuin EUssa. 

Samoin se että työolosuhteet noissa kolmansissa maissa eivät ole samalla tasolla kuin EUssa ainakin pitäisi olla antaa noille maille kilpailuetua. Eli kun rumasti puhutaan, niin me voimme varmasti ylpeillä maailman puhtaimmalla teollisuudella, jos olemme ulkoistaneet koko tuotannon suoraan johonkin kehitysmaahan. Se että esimerkiksi EUssa ympäristödirektiivit sekä ympäristötietoisuus kasvaa, nostaa niiden maiden osakkeita, joissa ympäristöstä ei välitetä samalla tavalla kuin siitä pitäisi välittää. Tuolloin valtion alueella toimiva teollisuus saa etua siitä, että sen ei tarvitse välittää ympäristöstä eikä varsinkaan työturvallisuudesta. 

Globaalien tuotantoketjuiden valvonta on hyvin vaikeaa. Saattaa olla että vaikka EUssa päämajaansa pitävä yhtiö siirtää tuotannon johonkin kolmannen maailman maahan, ja esittelee ylpeästi tehdasta, joka täyttää kaikki normit, niin tuo kolmannen maailman alueella toimiva yhtiö saattaa perustaa aputoiminimen tai tytäryhtiön, jonka kautta sitten tuotantoa voidaan ulkoistaa vaikka johonkin toiseen maahan. Eli jos tuotanto tapahtuu aputoiminimen tai tytäryhtiön nimissä, niin saattaa käydä niin, että tuohon tuotteeseen liitetään vain tuotemerkki tuossa medialle esitellyssä tehtaassa. 

Työturvallisuuden valvonta voi jäädä noissa tapauksissa esimerkiksi turistien varaan, eli jos joku turisti sitten ottaa valokuvia jostain tehtaasta, niin niiden perusteella voidaan tuo mahdollisesti hyvinkin moraaliton toiminta paljastaa medialle. Muuta ei tuossa tapauksessa voida ilmeisesti tehdä, kuin paljastaa asia sekä toivoa boikottia. Tuolloin tietenkin tehtaassa pitäisi olla esimerkiksi EUn alueella pämajaansa pitävän yhtiön logo tai tuo tehdas pitää muuten voida yhdistää EUssa toimivaan tuotemerkin haltijaan. 

Humanoidirobotit ovat tulossa

 

Yllä olevan kuvan kaltainen robotti saattaa olla kohta täyttä totta. Eli robotti voi käyttää esimerkiksi polttokennoja saadakseen energiaa. Ja tuolloin robotti voi aloittaa aamun periaatteessa aivan samalla tavoin kuin ihminen. Eli se voi ottaa jotain hiilivetyä kuten puhdasta alkoholia, jota tuo väline sitten käyttää polttokennojensa energian lähteenä. Periaatteessa robotti voi muodostaa etanolia tai metaania sen sisällä olevassa bioreaktorissa. Tai sitten se voi saada tarvitsemansa sähkövirran esimerkiksi sähköankeriaan soluihin perustuvasta biologisesta sähköntuotanto yksiköstä. Tuossa tapauksessa robotti tietenkin tarvitsee ravintoa noille soluille joita se käyttää bioreaktoreissaan tai energian tuotantoon. Eli robotti voi syödä tavallista ruokaa, joka sitten siirtyy bioreaktoriin, missä bakteerit muuttavat sen metaaniksi tai alkoholiksi. Tuossa jälkimmäisessä tapauksessa robotti syö hiivaa, sokeria sekä tärkkelystä ja juo vettä päälle. Ja luonnollinen käyminen tuottaa alkoholia joka voidaan siirtää polttokennoihin. 

Humanoidirobotit tai ihmisen kaltaiset robotit ovat tulossa. Ja alussa niiden hinta on varmasti korkea. Eli Tivin jutun mukaan humanoidirobotin hinta on ehkä noin 100 000 euroa. Mutta kuten me historiasta tiedämme, niin noiden robottien hinta tulee laskemaan sen mukaan kun niitä valmistetaan enemmän, ja niille löytyy ostajia. Ihmisen kaltaisten robottien kehityksessä on tietenkin otettava huomioon niiden vaatima teknologia kuten tekoälyn sekä tietokoneiden ja tietoliikenneyhteyksien kehittyminen. Samoin noiden robottien toiminnassa pitää huomioida tietoturva sekä monia muita kysymyksiä. Mutta siis nuo ihmisen kaltaiset robotit ovat tulossa, ja niitä varmaan halutaan sekä siivoamaan että tekemään muita mahdollisesti hyvin vaarallisia asioita. 

Laajan kielimallin, LLMn ohjaamat humanoidirobotit ovat välineitä jotka voivat mullistaa elämäämme enemmän kuin mikään muu väline maailmassa.  Ne voivat käskystä tehdä kaikkia asioita mitä ihmisetkin, ja käyttää samoja välineitä kuin ihmiset. Sen takia niistä ollaan kiinnostuneita sekä sotilas- että siviiliteknologian kehittäjien parissa. Humanoidirobotit ovat erittäin vaarallisia väärissä käsissä, kuten kaikki muukin teknologia on ollut vaarallista. Ja robottien odotetaan korvaavan ihmisiä töissä, joissa vaihtuvuus on muutenkin suurta. 

Uskoisin että tulevaisuuden roboteilla on oikeastaan kaksi kielimallia. 

1) Laaja kielimalli jonka avulla robotille annetaan tehtäviä sekä jonka avulla se suorittaa normaaleja tehtäviä. Laajan kielimallin ongelma on siinä että ihmisen kokoisen kompaktin robotin pitää olla jotenkin yhteydessä keskustietokoneeseen tai sen pitää olla verkotettu toisten robottien kanssa. Eli laajan kielimallin ongelma on siinä, että periaatteessa se on samanlainen kuin ihmisen ohjaama robotti. Tuo robotti tarvitsee datayhteyden. Ja laajan kielimallin kohdalla robottia kauko-ohjaava ihminen on vain korvattu supertietokoneella tai mukautuvalla neuroverkolla. 

2) Suppea kielimalli joka on tarkoitettu hätä- tai erikoistapauksiin. Tuolloin suppea kielimalli jossa saattaa olla vain muutamia tuhansia algoritmeja on käytössä silloin kun robotti joutuu eroon datayhteydestä. Tuolloin robotti joutuu turvautumaan täysin sen sisäiseen tietokoneeseen, mikä asettaa tietenkin rajoituksia noille kielimalleille, mitä sen oma tietokone joutuu ajamaan. Eli jos robotti joutuu yllättäen tilaan, jossa se ei saa yhteyttä tietokonekeskukseen, niin sen pitää osata itse kävellä paikkaan, missä sen datayhteydet toimivat normaalisti. 

Joissain malleissa tai visioissa robotti käyttää kielimalleja siten, että laaja kielimalli johon robotti on yhteydessä datayhteyden kautta luo tuon tehtäväprofiilin siten, että kyseinen profiili muodostaa suppean kielimallin joka ladataan robotin muistiin. Eli laaja kielimalli muodostaa tuolloin ikään kuin data pisaran joka sitten ladataan robottiin. Tuo suppea kielimalli mahdollistaa tehokkaan operoinnin. Eli se pitää sisällään tarvittavat tiedot, kuten mistä robotti saa vettä, missä se voi ladata akkujaan sekä tietenkin työkohteen sijainnin ja muut tehtävää koskevat kuvaukset. Jos robotti käyttää hiilivetyjä käyttäviä polttokennoja, niin se voi todella istua ihmisten kanssa pöydässä juomassa vaikka metanolia tai etanolia, jota se käyttää polttokennojensa polttoaineena. 

Se aiheuttaako robottien saapuminen työpaikalle oikeasti massatyöttömyyttä voidaan kääntää kysymykseksi siitä, että elääkö ihminen sillä työllä mitä ollaan siirtämässä roboteille? Tai että kuinka kauan ihminen oikeasti jaksaa tehdä noita töitä, joiden siirtäminen roboteille on ajankohtaista. Ihmisen kaltaisten robottien käyttö sodassa on tietenkin houkutteleva vaihtoehto. Ja robottien hinta voi olla tietenkin 100 000 euroa, mutta samalla tietenkin edessä on tilanne jossa vastakkain ovat omien sotilaiden henki tai robottien romuttuminen. 

Ja juuri se että robotit voivat suorittaa tehtäviä siten, että niiden operaattorit istuvat jossain työpöydän ääressä tuhansien kilometrien päässä tekee roboteista samalla tavalla kiehtovia sekä kauhistuttavia välineitä. Mutta robottia voidaan käyttää monissa positiivisissa asioissa samalla tavalla kuin niitä käytetään tieteiselokuvissa sotaan. Se että joku valtio kehittelee robottien massa-armeijaa joka tottelee sen johtajan käskyjä sokeasti ei muuta tilannetta miksikään siitä, mikä se tällä hetkellä on esimerkiksi Pohjois-Koreassa. Noissa maissa on aivan oikeiden ihmisten muodostama asevoima, joka ei kuitenkaan koskaan ole kapinoinut. Joten sitä kautta sitten voidaan kysyä että muuttaako robottiarmeija edes tuota tilannetta miksikään? 

Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuuden konfliktit tuovat tullessaan.

Ukrainan konfliktia tutkittaessa pitää muistaa se, että vaikka kyseisessä konfliktissa dronet ovat olleet ehkä ratkaisevassa asemassa, niin vastakeinot noille aseille ovat kehitteillä. Siis kyseessä on ehkä ohimenevä ilmiö, joskin droneja ilmeisesti ainakin jossain määrin käytetään senkin jälkeen, kun laser, mikroaalto- sekä radioaaltoihin perustuvat EMP tai suoran energian aseet ovat pyyhkäisseet droneparvet taivaalta. Siis dronet ovat yksi osa asevoimien kalustoa, mutta kuitenkin myös muihin asejärjestelmiin pitää satsata. Huipputeknologia on tullut mukaan erilaisiin sodankäynnin muotoihin. Ja sodankäyntiin liittyy se, että kehitystä on vaikea ennustaa. Eli jos tässä konfliktissa dronet näyttelevät jotain roolia, niin seuraavassa konfliktissa ne ehkä näyttelevät jotain toista roolia. 

Eli sotilasteknologian kehitys on kilpajouksua jossa kehittynyt ase kohtaa kehittyneen vasta-aseen. Tai kehittynyt hyökkääjä kohtaa kehittyneen puolustajan, ja jatkuvasti kehittyvässä sodankäynnin maailmassa edetään ilmeisesti kohti tilannetta, jossa kehityksen pääpaino on joko huippukalliissa järjestelmissä tai sitten järjestelmissä joita voidaan valmistaa tuhansittain melko halvalla. Yksi noista jälkimmäisistä järjestelmistä on drone joka kuljettaa haulikoita tai viuhkapanoksia sekä termobaarisia räjähteitä joilla voidaan vaikuttaa suuriin joukkoihin. Ja väärissä käsissä nuo välineet ovat äärettömän vaarallisia. 

Siis sekä droneja että miehitettyjä järjestelmiä pitää kehittää, sekä asevoimien kapasiteettia kehittää tasapainoisesti siten, että olisi muitakin kuin vain yksi järjestelmä jolla kyetään ratkaisuun. Jos sitten ajatellaan sitä, millaisia uhkia dronet voivat tuoda taistelukentälle sekä sen ulkopuolelle, niin silloin kohtaamme tilanteen jossa esimerkiksi ballistisella ohjuksella ammuttavat dronet voivat periaatteessa surmata yksittäisiä ihmisiä kadulta. Tuollaiset järjestelmät perustuvat esimerkiksi Javelin-ohjuksissa sekä kasvojen tunnistuksessa käytettäviin ohjelmistoihin. Väärissä käsissä dronet ja tekoäly on vaarallinen yhdistelmä. 

Järjestelmä jota kutsutaan hajautetuksi tietojenkäsittely-malliksi tekee myös halvoista droneista tehokkaita, jos niiden tietojenkäsittely-yksiköt kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuolloin dronejen ohjaustietokoneet voivat jakaa resurssejaan toisilleen. Tekoälyn ohjaamat droneparvet ovat aseita, joiden käyttöä varmaan lisätään, vaikka toki erilaiset ECM/EMP/plasma järjestelmät voivat estää noiden dronejen keskinäisen kommunikoinnin. Plasmaan perustuvien ECM järjestelmien ongelma on siinä, että ne estävät myös satelliittipaikannuksen sekä muun radioaaltoihin perustuvan viestiliikenteen. Tietenkin ollaan kehitetty laseriin sekä muihin vastaaviin järjestelmiin perustuvia viestintäjärjestelmiä, mutta niiden haittapuolena on se, että ne eivät läpäise esteitä. 

Mutta kuten tiedämme, niin dronet eivät ehkä kauaa toimi taistelukentän päällä yhtä vapaasti kuin ne toimivat Ukrainassa. Dronejen kehitys on nopeaa ja ehkä uusimmat tietojenkäsittelyyn liittyvät mahdollisuudet kuten DNA molekyyliin perustuvat pienet ja tehokkaat mikrosuorittimet voivat tehdä myös pienistä droneista hyvin itsenäisiä, jolloin ne eivät tarvitse tietoverkkoja. 

https://scitechdaily.com/storing-thousands-of-terabytes-in-a-single-gram-of-dna/

Ydinvoima voi olla vastaus moneen ongelmaan.

 

Ydinvoima on outo asia siviilialuksissa, mutta kuten tiedämme, niin uudet miniydinvoimalat voivat tarjota uuden sekä turvallisen tavan kuljettaa tavaroita yli valtamerien. Mikä tahansa laiva tai periaatteessa myös lentokone voidaan varustaa uuden sukupolven siirrettävillä ydinreaktoreilla, jotka voivat toimia myös kaupunkien voimanlähteenä. Nuo laivat voidaan muotoilla siten, että ne ovat erittäin nopeita. Ja ydinvoima antaa tietenkin mahdollisuuden välttää sellaisia paikkoja kuin Afrikan Itärannikko sekä Punainen meri, joiden kautta kulkevat lastit ovat alttiina vihamieliselle toiminalle. 

 Pienoisydinvoimalat sekä niiden pienemmät, siirrettävät versiot ovat välineitä, jotka tarjoavat sekä siviili- että sota-aluksille virtuaalisesti rajattoman toimintamatkan. Ja jos ydinkäyttöisiä aluksia aletaan rakentaa suuremmassa mittakaavassa, niin niiden avulla voidaan tietenkin tuottaa energiaa myös kaupungeille. 

Ja juuri tämän takia eri tutkimuslaboratoriot eri puolilla maailmaa työskentelevät siirrettävien (portable nuclear reactors, PoNu) parissa. Nuo pienet ydinreaktorit voivat toimia yksinään, mutta ne voivat tuottaa energiaa myös suuren mittakaavan laitoksissa. Tuolloin kyseessä on modulaarinen ydinreaktorijoukko, jossa pienet ydinreaktorit toimivat ryhmänä, tyydyttääkseen kaupunkien energiantarpeen. Mutta kuten tiedämme, niin ydinreaktoreita voidaan käyttää myös lentokoneiden voimalaitteena. Tuolloin lentokone voi käyttää esimerkiksi vettä ajoaineena, ja suihku- tai rakettimoottori voi kuumentaa tuota ajoainetta valokaarten avulla. 

Tulevaisuudessa ainakin osa kuljetuksista saatetaan suorittaa WiG eli maaefektikoneiden avulla. 

Mutta tietenkin vedyn käyttö olisi turvallista sekä ympäristöystävällistä. Jos ajatellaan esimerkiksi "Kaspianmeren hirviönä" tunnettua maaefektikonetta, niin silloin me kohtaamme sen faktan, että Neuvostoliittolaiset ajattelivat kyseistä välinettä ainoastaan sotilaallisesta perspektiivistä. Maaefektikoneita on tuonkin jälkeen rakennettu, mutta niiden käyttö on rajoittunut lähinnä harrastelijakäyttöön. Kuitenkin maaefektikone voisi kuljettaa lasteja taloudellisemmin sekä nopeammin kuin tavalliset laivat. Ja tuollaiset suurikokoiset maaefektikoneet vaativat tehokasta voimanlähdettä. Eräät startupit ovat kehittämässä vetykäyttöisiä maaefektikoneita. 

Nuo koneet voisivat käyttää aurinkopaneeleita tuottaakseen vetyä niiden rungon sisällä olevassa elektrolyysikammiossa. Siis se kuinka ekologinen tuollainen patosiipikone oikeasti on riippuu pitkälti sen voimanlaitteesta. Jos maaefektikoneen käyttämä vety tuotetaan ekologisesti, niin silloin kyseessä on vihreä vaihtoehto. Mutta pienet siirrettävät ydinreaktorit voivat toimia suurikokoisten maaefektikoneiden voimalaitteena. Tuolla tavoin suurikokoisten maaefektikoneiden polttoainekustannukset saadaan minimoitua. 

Ja jos sitten ajatellaan esimerkiksi siirrettävien ydinreaktoreiden polttoainehuoltoa, niin siirrettävien ydinreaktorien kohdalla voidaan toimia niin, että reaktori toimitetaan asiakkaalle niin, että polttoaine- ja säätösauvat ovat niiden sisällä. Ja kun reaktori on käyttänyt kaiken polttoaineensa, niin silloin koko reaktori vaihdetaan. Tuolloin reaktorin suoja-astia toimii myös säteilykilpenä kuljetuksen ajan. Siirrettävien ydinreaktorien vaihto voi olla yhtä helppoa kuin paristojen vaihto esimerkiksi TVn kaukosäätimestä. 

https://www.energy.gov/ne/advanced-small-modular-reactors-smrs

https://www.energyandcapital.com/smr-stocks/

https://interestingengineering.com/innovation/meltdown-proof-portable-nuclear-reactors

https://interestingengineering.com/energy/tiny-nukes-on-trucks-sub-20-mw

https://interestingengineering.com/transportation/nuclear-powered-bulker-study

https://medium.com/purdue-engineering/truck-portable-nuclear-reactors-go-where-the-power-is-needed-3fd5350073be

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_microreactor

Siis mikä on Ukrainan rintaman tehokkain ase?

 

MTV3:n haastattelema asiantuntija sanoo, että perinteinen tykistö on Ukrainan taistelukentän tehokkain ase, ja HiMARSin heikkous kuulemma on sen riippuvuus tiedustelusta. Mutta samalla unohdetaan se, että myös perinteinen tykistö tarvitsee tiedustelua eli sen pitää tietää kohteen sijainti, tai sitten koko tuli-operaatio on pelkkää roiskimista. Siis tietenkin esimerkiksi perinteisillä tykeillä sekä raketinheittimillä saadaan aikaan näyttävää jälkeä ilman tiedustelukoneita tai kohteen osoittajia eli tulenjohtajia. 

Mutta tuo taktiikka sitten tietenkin vaatii erittäin paljon ammuksia ja paljon tykkejä ja heittimiä. Eli jo Ensimmäisessä Maailmansodassa molempien puolten tykistö käytti tähystyspalloja sekä eteen siirrettyjä suuntausasemia kohteiden näyttämisessä. 

Kun ajatellaan perinteisen tykistön ammusten kulutusta, niin esimerkiksi Verdunin taistelussa sekä Berliinin valtauksessa käytettiin noin miljoona ammusta, mikä vaatii todella tehokkaan huollon. Eli jos vihollisen päällä kaartelee kameralla varustettu lennokki, joka välittää jatkuvaa kohdetietoa oman keskistyksen etenemisestä, niin myös perinteisen tykistön tehoa voidaan nostaa todella paljon. Tuolloin tulenjohtaja voi reaaliajassa seurata ammusten vaikutusta. Tietenkin myös erikoisjoukkojen ryhmä voi tuon kohdentamisen tehdä, mutta lennokki antaa omalle tykistölle enemmän liikkumavaraa, koska silloin ei tarvitse välittää omista tappioista. 

Myös ns. "tappajalennokki" voi myös johtaa tulta. Tuolloin lennokki voi käyttää omia aseitaan tai ohjata tykistön tulitusta. Samoin kohdetietoa voidaan hankkia kamikaze-lennokeilta, joita voidaan käyttää myös ammusvarastoja vastaan. 

Nykyään on kehitetty myös maassa liikkuvia robottiajoneuvoja, jotka voivat osoittaa kohteen. Tai oikeastaan tuo kohteen osoitus voidaan tehdä jopa tavalliseen kännykkään asennetun sovelluksen avulla. Tuolloin kaksi miestä osoittaa samaa kohdetta kännykän kameralla, ja nuo kännykät lähettävät kohteen tiedot vastaanottajalle. Tuolloin suuntaaja tietää kännyköiden sijainnin sekä kulman kohteeseen nähden. Ja tuon kulman avulla sitten lasketaan kolmio, jonka päässä kohde on. Tuo väline on varmaan jo olemassa.

Tykin suuntiminen voidaan tehdä myös kahden suuntamikrofonin avulla. Tuolloin kolmiosuuntima otetaan kääntelemällä suuntamikrofoneja, ja suuntaaminen perustuu tykin äänijälkeen. 

Muuten uutisessa ei mainittu sitä, että myös perinteinen tykistö käyttää ohjattavia eli joko GPS- tai optisesti hakeutuvia ammuksia. Jälkimmäiset ovat usein tykistä ammuttavia raketteja eli RAP (Rocket Assisted Projectiles). Tuon raketin tarkoitus on pehmentää kiihtyvyyttä koska kameroiden optiikka ei kestä normaalin kranaatin kiihtyvyyttä. Kyseisiä optisesti hakeutuvia ammuksia on ilmeisesti tarkoitettu käytettäväksi panssarivaunuja vastaan. Toisaalta taas GPS-ohjautuva ammus on tehokkaimmillaan paikallaan olevia kohteita kuten toisia tykkiasemia vastaan. 

Yleensä perinteistä tykistöä käytetään laajoja aluemaaleja kuten joukkojen keskityksiä vastaan. Tuolloin vihollisen muodostelmaa tulitetaan heittimien sekä normaalien kranaattien avulla. Ja sitten jos paikalle tulee vihollisen tykistöä, niin silloin noita tykkejä vastaan käytetään ohjautuvia ammuksia. Eli kyseessä on hybridiversio, jossa erilaisia varusteita yhdistellään. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/himars-raketinheitinj%C3%A4rjestelm%C3%A4-ker%C3%A4%C3%A4-mainetta-ukrainassa-n%C3%A4in-se-toimii/ar-AA12tUCH?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=6105ff20126341e38664ab2679f570ad

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/asiantuntija-ukrainan-taistelukenttien-todellinen-tappaja-on-kehuttua-himarsia-perinteisempi-ase/ar-AA12tPFK?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=6105ff20126341e38664ab2679f570ad

Image:) https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/himars-raketinheitinj%C3%A4rjestelm%C3%A4-ker%C3%A4%C3%A4-mainetta-ukrainassa-n%C3%A4in-se-toimii/ar-AA12tUCH?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=6105ff20126341e38664ab2679f570ad

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Maamme puolustus sekä Venäjän taktiikka

Maamme puolustus on pitkään perustunut ajatukselle siitä, että jos viholliselle aiheutetaan tarpeeksi suuret tappiot, niin se jättää iskut tekemättä. Mutta kun katsomme Venäjän toimintaa Ukrainassa, niin tuossa maassa eivät tappiot merkitse mitään. Joten meidän pitää kysyä, että kuinka realistinen ajatus siitä, että suuria tappioita aiheuttamalla voisimme puolustaa maatamme. 

Tietenkin jos esimerkiksi Ukrainan tilannetta ajatellaan, niin Venäjän suoritus siellä on vähintään ontuva, mutta kuitenkin jos sitten lähdetään pohtimaan sitä, että kuinka suuret tappiot saavat Putinin sekä muun Venäjän johdon luopumaan suunnitelmistaan, niin ainakaan Ukrainassa niin suuria tappioita ei ole tullut, että se vaikuttaisi Venäjän johdon suunnitelmiin. Tai ainakaan sodan loppua ei ole Puolustusvoimien komentajan mielestä edessä, jos Uuden Suomen artikkelia halutaan uskoa. 

Venäjän johto on tilanteessa, missä se yritti saada suosiota sekä arvovaltaa eli luoda pelkoa "erikoisoperaatiolla", joka ei sitten ole mennyt aivan niin kuin elokuvissa. Se että Venäjän asevoimat eivät ole olleet sitä, mitä niiden olisi pitänyt olla, on valtava arvovaltatappio Putinille. Mutta Venäjän konventionaalisten joukkojen huonohko esitys aiheuttaa toisenlaisen uhan kasvamisen. Jos Venäjän konventionaalinen iskukyky ei riitä puolustamaan tuota maata, jonka johtaja on kaikin tavoin yrittänyt pelotella muita maita, niin silloin jäävät jäljelle ydinaseet. 

Putin on tilanteessa, jossa hän on nurkkaan ahdettuna kuin rotta. Sota Ukrainassa on mennyt huonosti, Venäjä on kauppasaarrossa, eikä varmaan venäläinen sotateknologia mene kovin hyvin kaupaksi. Eli Putin on saattanut toivoa, että Ukrainan sota avaisi markkinat Venäjän sotateollisuuden tuotteille, joiden avulla Putin saisi myös paljon kaivattuja sotilaallisia liittolaisia. Tietenkin Pohjois-Korean, Syyrian sekä Keski-Afrikan tasavallan kaltaiset liittolaiset varmaan näyttävät hyvältä TV:ssä. Mutta noiden valtioiden kautta ei varmaan kovin suuria summia Venäjän kassaan tulisi, jos ajatellaan että sotateollisuuden tuotteet on tarkoitettu vientiartikkeliksi, jonka avulla Putinin lähipiiri saa taas rahavirtoja ohjattua kohti omaa lompakkoaan. 

Ja Putinin pahimmat vihamiehet ovat varmaan kuitenkin sisäisiä vihollisia, joista joku saattaa istua hyvinkin lähellä Putinia.  Tuo mies ei varmaan ole kovin pidetty niiden ihmisten joukossa, jotka ovat saaneet tuntea Venäjän uuden järjestyksen kehossaan pampun iskujen muodossa. Samoin Putinin asevoimien toimet esimerkiksi Syyriassa, sekä Etelä-Ossetiassa ja myös Tšetšeniassa ovat kasvattaneet Putinin näennäistä suosiota, mutta samalla myös tuonut hänelle joukon vihamiehiä, jotka eivät varmaan unohda kokemaansa. Putinin ongelma on siinä, että hän saattaa oikeasti kuvitella olevansa kovin suosittu. Hän ei kykene ottamaan vastaan muuta kuin ylistystä. 

Tai joiden koteihin on rynnätty konepistoolit tanassa, kun nämä ovat sanoneet vähän vääriä asioita presidentti Putinista. Samoin kaikenlainen kiristys, kaksinaamainen peli sekä muut asiat kuten tiettyjen murhien tutkintojen venyminen ovat asioita, joiden takia Putin on ankkuroitunut valtaan. Eli tietenkin on asioita joita on myös tapahtunut ennen Putinin presidenttikautta, ja Neuvostoliitossa KGB oli tunnettu kovista otteistaan. Joten Putin on saattanut saada sieltäkin ajalta vihollisia. Ja hän varmasti jossain määrin pelkää kostoa. 

Se mitä meidän pitää pelätä on se, että jos vaikka Venäjän seuraava johtaja olisi ottanut oppia tästä sodasta, ja ryhtyisi välittämään tappioista, niin se voisi olla katastrofi. Ukrainan sodan ongelma on siinä, että tietenkin Kreml peittelee ainakin osaa tappioista. Mutta sitten voidaan samalla miettiä sitä, että kuinka paljon esimerkiksi Vladimir Putinille puhutaan totta tuosta sodasta? Samoin voi olla että Venäjän joukkojen todellisia tappioita ei tiedä kukaan, koska  jos sitten esimerkiksi vierastaistelijoita, jotka ovat taistelleet Wagner Groupin palkkalistoilla ei ehkä ole ilmoitettu edes omille komentajille kaatuneiksi. 

Samoin jos sotilas ei ole pitänyt yhteyttä kotiinsa, niin onko hänet silloin edes merkitty kaatuneeksi, vai vain poistettu väestörekisteristä? Venäjän ongelma sodan kanssa on se, että siellä vanhempien odotetaan olevan ylpeitä, kun poika tai tytär menee asevoimiin, jossa simputus on jokapäiväistä huvia. Se että Ukrainakaan ei kerro omia tappioitaan kovin helposti on myös asia, jota ei olla huomioitu ehkä tiedotusvälineissä tarpeeksi. Mutta jos ajatellaan että Venäjä on kärsinyt paljon tappioita sekä menettänyt suuren määrän täsmäaseita, niin tietenkin meidän pitää huomioida, että länsimaissa nuo aseet olisi korvattu uusilla. 

Venäjän kohdalla ongelma sitten on siinä, että jos aseissa tai muissa välineissä kuten helikoptereissa sekä lentokoneissa käytetään huomattavia määriä länsimaisia mikropiirejä sekä muita komponentteja kuten näyttöjä, niin silloin esimerkiksi yksittäisen helikopterin menetys on paljon suurempi asia, kuin mitä se on valtiolle joka itse valmistaa kaikki noissa välineissä käytettävät komponentit. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/puolustusvoimain-komentaja-sodan-loppua-ei-ole-nakyvissa-eristetty-venaja-voi-olla-arvaamaton/ef038b42-c52e-471e-b678-7fd23f162efa

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Pystyisikö Kiina voittamaan Taiwanin sotilaallisesti?

 

Chengdu J-20 

Kiina on viimeaikoina suorittanut erilaisia taistelusimulaatioita Taiwanin läheisyydessä, ja Kiina-asiantuntijan mukaan Kiina ei ehkä halua vallata Taiwania, vaan valmistautuu omaan sisäpoliittiseen tilaisuuteensa eli puoluekokoukseen. Saattaa olla että Ukraina on opettanut, ettei pelkkä suuri mies- ja kalustoylivoima riitä ainakaan helpon voiton saamiseen. Siis onko Kiinan asevoima sellaisessa iskussa, että se kykenee hyökkäämään Taiwaniin? Paperilla Kiinan Kansanarmeija on hyvin ylivoimainen, mutta sitten jos taas mietitään esimerkiksi sen uusimpia DF-17, DF-21 sekä DF-26 ohjuksia, joissa ilmeisesti on ainakin Kiinan kansantasavallan hallituksen mukaan hypersoonisia taistelukärkiä, joilla Kiina kykenee tuhoamaan USA:n lentotukialukset. 

Mutta sitten jos taas ajatellaan että esimerkiksi täysosuma lentotukialukseen ohjuksella jonka nopeus on Mach 9 on erittäin tuhoisa, niin tietenkin tähän pitää lisätä se, että tuon ohjuksen tarkkuuden pitää olla erinomainen, jotta se voisi räjäyttää suuren sotalaivan. Näistä aseista DF-17 käyttää hypersoonista liitokärkeä, ja muiden DF-ohjusten hypersooniset liitokärjet, (Hypersonic Glide Vehicle eli HGV) olisivat samoja kuin mitä nuo DF-17 ohjukset käyttävät, mutta riittääkö noiden ohjusten tarkkuus lentotukialuksen tuhoamiseen. Siis Kiinan jo operationaalisessa käytössä jo olevat hypersooniset aseet ovat vähemmän dramaattisia kuin Zircon sekä BrahMos. Oikeastaan DF-ohjusten kohdalla on kyseessä vain uudella tavalla muotoiltu kärki, eikä scramjet-moottoria käyttävä risteilyohjus. 

Sitten tietenkin meidän pitää muistaa, että kaikki Kiinalaiset sotilaat eivät ole mitään huippuluokan kommandoja tai kaikki kiinalaiset eivät pääse käyttämään tuon maan kaikkein uusinta kalustoa. Myös esimerkiksi se että Kiinan hyökätessä Taiwanille sen pitää varata suuri joukko omia sotilaitaan sisäisen turvallisuuden tehtäviin. Nimittäin aina on vaarana se, että syntyy kapinoita, ja noita kapinoita pitää jonkun kukistaa. Ja kuinka hyvä Kiinan kansanarmeija sitten oikeastaan on? 

Siis onko sen muilla kuin erikoisjoukoilla sekä kaikkein poliittisesti luotettavimmilla joukoilla käytössään sellaisia aseita, että ne voisivat haastaa Taiwanin? Kuten olemme huomanneet Ukrainassa, niin kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kiinalaisten televisio tietenkin näyttää esimerkiksi asevoimat sellaisena, että niillä on käytössään vain uusimpia ohjuksia, hävittäjiä ja kalustoa. 

Joten jos Kiinan mediaa on uskominen, niin jokaisella sen niemellä on vähintään pari hypersoonista ohjusta käyttövalmiina, ja ilmavoimien pääkalusto on joku J-20 stealth hävittäjä, joka on ollut palveluksessa noin 11 vuotta. Noita koneita on valmistettu noin 50 kappaletta. 

Uskoisin että Kiinan asevoimien koko kalusto ei vieläkään koostu hypersoonisia ohjuksia ampuvista stealth hävittäjistä, vaikka kyseessä onkin melko tehokas väline. Jos tilannetta verrataan Ukrainaan, niin meidän pitää muistaa, että paperilla Venäjän asevoimien olisi pitänyt voittaa Ukraina aivan helposti. Mutta jostain syystä kaikki asiat eivät ole menneet kuten Moskovassa on ajateltu. Ja yksi syy siihen on ollut se, että Venäjän välineet ja  miehet eivät ole olleet sillä tasolla, kuin mitä niiden olisi pitänyt olla. 

Samoin Kiinassa voi käydä niin, että sen laitteet eivät ole sitä mitä pitäisi. Siis onko esimerkiksi J-20 hävittäjän testaus tehty länsimaisten standardien mukaan? Ja onko esimerkiksi testauksessa mahdollisesti ilmenneistä vioista informoitu Kiinan asevoimien johtoa. On nimittäin mahdollista, että paperilla hyvältä näyttävä kone tai muu väline ei toimikaan käytännössä. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kiina-asiantuntija-peking-ei-halua-sotaa-taiwanin-kanssa-vaan-keskittyy-tulevaan-puoluekokoukseen/8484146#gs.8migkr

https://en.wikipedia.org/wiki/3M22_Zircon

https://en.wikipedia.org/wiki/Boost-glide

https://en.wikipedia.org/wiki/BrahMos

https://en.wikipedia.org/wiki/Chengdu_J-20

https://en.wikipedia.org/wiki/DF-17

https://en.wikipedia.org/wiki/DF-21

https://en.wikipedia.org/wiki/DF-26

https://en.wikipedia.org/wiki/Hypersonic_flight

Kuva:) https://en.wikipedia.org/wiki/Chengdu_J-20

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

USA irtisanoutui INF-sopimuksesta

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/2019/02/usa-irtisanoutui-inf-sopimuksesta.html

CIA:n entisen johtajan turvaluokitus on poistettu, eli kaappaako Trump valtaa USA:ssa?

Kimmo Huosionmaa

Trump poisti CIA:n entiseltä johtajalta turvaluokituksen, ja se sitten tietenkin on herättänyt mielenkiintoisia ajatuksia siitä, mikä on tuon miehen seuraava liike. Mutta samalla on unohtunut sellainen asia, että Kekkosen kaudella meillä suloisessa Suomessa oli vastaava tapa. Eli jos joku virkamies tai upseeri sanoi tuota presidenttiä vastaan jotain, niin silloin seurauksena oli tietenkin potkut. Ja kun tätä asiaa sitten tarkastellaan puhtaasti kansallisen turvallisuuden kannalta, niin on hyvin mielenkiintoista, että tuollainen korkea turvallisuusluokitus ylipäätään jätetään henkilölle, joka ei sitten enää olekaan virassa. Jos joku henkilö julkisesti arvosteli presidenttiä, niin silloin hän tietenkin sai lähteä, koska johtajalla on oikeus erottaa alaisensa, eikä ainakaan maamme lempeä isä Kekkonen tuota oikeutta jättänyt käyttämättä.



Yleensä maailmalla on tapana, että turvaluokitukset liitetään johonkin virkaan, ja sitten kun viran haltija poistuu laitokselta, niin silloin hänen turvallisuus luokituksensa viedään. Eli jos sitten seuraaja jotain apua tarvitsee, niin silloin hän voi sitä pyytää, ja voidakseen suorittaa noita avustajan tai neuvonantajan  tehtäviä tuo kansallisen turvallisuuden entinen päällikkö voi saada turvaluokituksen takaisin siksi ajaksi, että hän kykenee suoriutumaan tehtävistään. Kun sitten keskustellaan siitä, että kansallisen turvallisuuden johtaja siirtyisi jonkun yhtiön palvelukseen, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että nuo kansalliseen turvallisuuteen liittyvät tiedot on varattu vain valtiolliseen käyttöön, eikä niitä saa jaella mihinkään muualle.



Joskus esimerkiksi on keskusteltu esimerkiksi RAND-yhtiöiden asemasta kansallisessa turvallisuudessa, niin silloin usein on unohdettu mainita sellainen seikka, että on olemassa mahdollisuus, että presidentti esimerkiksi irtisanoo kaikki amiraalit tai kenraalit sekä CIA:n ja FBI:n johtajat, jotta hän voisi kaapata vallan liittovaltiossa. Tuollaisen ajatuksen esimerkiksi CIA:n purkamisesta teki presidentti Kennedy, joka aikoinaan ilmoitti muistaakseni haluavansa alistaa kaikki poliisit sekä tiedustelun presidentilliseen komentoon, ja luoda palvelun, mitä olisi todella helppo johtaa. Tuo asia sitten tietenkin oli sellainen, mikä saattoi aiheuttaa huolta esimerkiksi CIA:n sekä muiden johtajien piirissä, koska jos kaikki poliisi- ja tiedustelua harjoittavat laitokset alistetaan suoraan presidentin alaisuuteen on vaarana se, että presidentin valta kasvaa liian suureksi.



Tuolloin mieleen tuli  presidentti Kennedyn isä Jack Kennedy, joka ainakin jossain vaiheessa elämästään oli melko läheisessä suhteessa Mafiaan. Kuitenkaan tuo ajatus siitä, miten suurta vahinkoa liian suurilla valtuuksilla toimiva presidentti olisi voinut saada aikaan on peräisin USA:n sisällissodan ajoilta, missä Pohjoisen tuotannollinen sekä tekninen ylivoima kuten makasiini kiväärit ja gatling-konekiväärit saivat Etelän polvilleen, mutta tuolloin ryhdyttiin keskustelemaan asiasta, että mitä jos noita aseita ei olisi ollut olemassakaan. Tai että jos Lincoln olisi erottanut koko armeijansa kenraalikunnan, jolloin tietenkin olisi tullut vaikeuksia johtaa sotaa.



Kun sitten alettiin puhua esimerkiksi aseita koskevasta  teknisestä kehityksestä ja tiedustelusta, niin silloin tietenkin mieleen tuli sellainen ajatus, että mitä jos noita B-17 pommikoneita tai tutkia ei olisikaan ollut, ja jos vaikka koko tutkalaite eli radioaaltoon perustuva havaintoväline olisi heitetty roskiin, jolloin tietenkin sodan tulos olisi voinut olla toinen. Samoin alettiin miettiä, että mitä jos vaikka Mafia saisi sitten oman presidentin Valkoiseen taloon, ja samalla FBI lakkautettaisiin, koska se saattoi tietää jotain, joka vahingoittaa USA:n johtajaa. Kyseisen asian takia tietenkin tehtiin joukko järjestelyjä, joiden avulla turvattiin järjestelmän olemassaolo myös siinä tilanteessa, missä sen joku osanen toimii väärin.



Ja tietenkin olisi mahdollista, että jos vaikka KGB olisi saanut käsiinsä USA:n sotilaallista suunnittelua koskevia papereita, niin mikäli Kolmas Maailmansota olisi syttynyt, olisi Neuvostoliitto saattanut toteuttaa mittavan salamurha-ohjelman yksinkertaisesti vain murhaamalla ihmiset, joilla oli tietty turvaluokitus. Tuolloin esimerkiksi ydinaseita valvova henkilökunta olisi ollut vaarassa, ja silloin tietenkin on olemassa sellainen ajatus, että jos vaikka KGB saisi ujutettua oman miehensä USA:n presidentiksi, niin silloin olisi mahdollista, että tämä mies veisi kaikilta kenraaleilta sekä amiraaleilta heidän sotilasarvonsa sekä turvaluokitukset, mikä saisi aikaan sen, että nuo henkilöt eivät pääsisi tukikohtiin, jos sota vaikka sattuisi syttymään. Tuollainen ajatus sitten varmaan on saanut aikaan joitakin järjestelyjä USA:n liittovaltiossa.