Tuote ja vastatuote ovat kehityksen kulmakiviä.

 

Muutos joka on vallannut tietojenkäsittelyn aiheuttaa sen, että entiset takuutuotteet eivät enää ehkä mene kaupaksi. Tekstinkäsittelyjen ongelma on siinä, että niitä ei välttämättä tarvita. Tämäkin teksti on tehty suoraan julkaisurajapintaan ilman mitään teksturia. Ja sen takia näitä ennen niin tarpeellisia ohjelmia ei ehkä enää kauaa tarvita. Tuo saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi tietyissä ohjelmistotaloissa. Kehitys on tällä hetkellä menossa kohti laajoja kielimalleja, jotka tarjoavat monipuolisia ratkaisuja myös koodaamisen sekä oikoluvun ja grafiikan aloilta. Tuo tarkoittaa sitä, että tekoälyn avulla voidaan perinteisiä grafiikkaohjelmia korvata. Ja ylhäällä oleva kuva on tuotettu Gemini-tekoälyllä. 

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Eli eilispäivän tieteistarinat muuttuvat uusiksi tuotteiksi, ja sitten tietenkin muiden toimijoiden pitää kyetä vastaamaan tuohon tuotteeseen, tai sitten asiakkaat kaikkoavat hyvin nopeasti. Siis sotilaselämässä tuo tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa kehittynyt panssari kilpailee kehittynyttä pst-asetta vastaan. Tuote ja vastatuote ovat asioita, jotka pitävät tuotekehitystä hengissä. Vastatuote on tuote jolla vastataan kilpailijan markkinoille tuoman uuden tuotteen luomaan haasteeseen. 

Eli vastatuotteen pitää olla jossain määrin parempi kuin kilpailijan luoman tuotteen. Sen pitää sisältää vähintään samat ominaisuudet kuin kilpailijan tuotteet. Ja jos ominaisuudet ovat samat, niin silloin pitää tuotteen olla edullisempi, paremmin päivittyvä yms. Tai sitten sen ominaisuuksien pitää olla monipuolisempia sekä muuten paremmin tehtyjä. Joten aina kun omaa tuotetta tuodaan markkinoille, niin pitää kysyä, "miksi joku haluaa ostaa tuota tuotetta"? Miksi kilpailijan tuotetta ostetaan, ja mitä siihen voidaan tuottaa lisää, jotta saadaan kassavirrat kääntymään omaan kassaan? Mitä uutta ihmiset haluavat tai tarvitsevat, jos heidän halutaan jättävän vanha järjestelmän toimittajansa. 

Evoluutiomallin mukaan tarve vastata haasteeseen luo tarpeen kehittää uutta. Siis keksintö ja vastakeksintö vuorottelevat paremmuudessa. Kun joku keksii jotain uutta, niin tuohon keksintöön pitää löytyä vastaus, joka on vielä parempi kuin äskeinen keksintö. Tuolloin voidaan puhua siitä, että evoluutio joka koskee koneita, ohjelmistoja tai molempia on oikeastaan spiraali, jossa uuden kehittäminen sekä muutos muuttuvat itsetarkoitukselliseksi. Se miten tuohon tilanteeseen joudutaan on se, että esimerkiksi laaja kielimalli voi aiheuttaa sen, että muilta vastaavilta yrityksiltä lähtevät asiakkaat. Kun yhtiöt kehittävät uusia tuotteita, niin niiden tarkoitus on se, että ihmiset päivättävät ostamiaan tuotteita. 

Siis jos uusia koneita tai käyttöjärjestelmiä ei osteta, niin se merkitsee sitä, että Microsoft ja Apple eivät saa tuottoa valmistamistaan koneista. Samoin mikroprosessorien valmistajat tarvitsevat laitteiden myyntiä, tai niiden saama tuotto laskee. Kun mikroprosessorit kehittyvät, niin silloin voidaan rakentaa monimutkaisempia ohjelmistoja, joissa on raskaampaa sekä monimutkaisempaa koodia. Ja esimerkiksi nykyaikaisten tietokoneiden pitää samaan aikaan suoriutua monimutkaisten algoritmien ajamisesta sekä käyttöjärjestelmän, pääohjelmiston sekä virustorjunnan osalta. 

Samoin koodin hinta on nykyään kallista. Tekoäly tuo asiakkaita. Ja tietenkin osa tekoälystä voi olla ilmaista. Eli vapaasti käytettävien sovellusten kautta voidaan esitellä oman tekoälyn ominaisuuksia, ja ehkä joku sitten ostaa tuon kielimallin premium-version. Kielimallia ajatellaan ikään kuin assistenttina, tai copilottina, joka korjaa esimerkiksi ohjelmistokoodia. Mutta samalla voidaan kysyä, että miksi ainakaan osaa noista tehtävistä, joita ajetaan erityisellä ohjelmistolla ei voida ajaa suoraan laajan kielimallin kautta. Jos ajatellaan esimerkiksi koodaria, niin hän varmaan saa kuitenkin apua tekoälyltä. Eli tekoäly kuitenkin vähentää kirjoitusaikaa, ja joka tapauksessa 70-80% ajasta kuluu ohjelmointivirheiden etsintään. 

Tuolloin voidaan ajatella että ammattimies saa koodaus-apurista ainakin jonkin verran hyötyä. Mutta hänen pitää tietenkin hallita koodin luominen. Se että ihmiset luovuttavat omat taitonsa jonkun tekoälyn käsiin on tie, joka ehkä kohta tappaa koodarien ammattikunnan. Tai siis jäljelle jäävät vain ne ammattikunnan huiput, ja muut saavat lähteä. Mutta siis periaatteessa laajoja kielimalleja voidaan käyttää sekä liikekirjeiden, CVn sekä koodin tuottamiseen. Ja se on tavallaan sääli, koska tuollainen tapa hyödyntää tekoälyä varmaan tappaa ihmisten luovuuden. 

Se että tuohon malliin missä tekoäly tekee kaiken työn, ja ihminen vain kritiikittömästi copy-pasten avulla siirtää tuotoksen johonkin tekstinkäsittelyyn tai ohjelmointieditoriin on päädytty siksi, että työelämässä vaaditaan paljon virheettömyyttä. Virheettömyyden vaatiminen aiheuttaa sen, että ihminen istuu jatkuvasti samojen tehtävien ääressä, eikä siinä sitten pääse kovin paljon omia taitoja tai tietoja laajentamaan. 

Koska koodi pitää tehdä virheettömästi sekä nopeasti, niin ihminen sitten jämähtää paikalle, käyttää valmiiksi tallennettuja kirjastoja eikä paljon päätään vaivaile koodin kanssa, koska joku muu tekee korjaukset sekä käy koodin kanssa on tie, joka johtaa siihen, että työntekijä korvataan ennemmin tai myöhemmin tekoälyllä. Se että työelämässä vaaditaan korkeaa osaamista heti uran alussa saa aikaan sen, että kukaan ei enää uskalla hakea koodariksi, koska siinä ei saa tehdä yhtään virhettä. 

Ja sen takia yhtiöt kilpailevat tällä hetkellä siitä, kuka luo parhaan kielimallin. Eli voidakseen pitää asiakkaat tyytyväisinä, pitää yhtiöillä olla jatkuvasti uutta tarjolla. Ja laajan kielimallin avulla voidaan korvata joukko muita ohjelmia, joten sen takia laajan kielimallin kehitys on niin valtavan nopeaa. Tietenkin uudet ominaisuudet tekevät kielimalleista erittäin nopeasti kasvavia sekä samalla koodi muuttuu raskaaksi sekä mutkikkaaksi, joten ennemmin tai myöhemmin tarvitaan kokonaan uusia prosessoreja, sekä uusia tietokoneita joiden teho riittää edestakaiseen kielimallin ajamiseen. 

Tiettyyn rajaan asti vanha kone kykenee ajamaan verkkopohjaista tekoälyä, mutta lopulta tuo laite kohtaa rajansa. Laaja kielimalli on oikeastaan vain jatke verkko- tai pilvipalveluille. Data pysyy verkossa turvassa, tai ainakin niin pitäisi ajatella. Pari vuotta sitten ajateltiin, että laajat kielimallit korvautuvat suoraan suppeilla kielimalleilla. Mutta toisaalta suppeiden tai laajojen kielimallien erot eivät ole kovin suuria. Eli suppea kielimalli voidaan laajentaa laajaksi kielimalliksi melko helposti, eli siihen liitetään vain uusia moduuleja. Tai sitten tuo laaja kielimalli voidaan ohjata käyttämään suppeaa tai kapean sektorin datavarastoa. 

Se onko data sitten turvassa noissa kielimalleissa? Siinä hyvä kysymys. Se että dataa varastoidaan pilveen merkitsee aina riskiä. Mutta samalla tavalla myös oma fyysinen serveri voi olla erittäin paha tietoturvariski, jos sitä ei ole koskaan päivitetty, tai omat tiedot ja taidot eivät riitä serverien tietoturvan ylläpitoon. Mutta siis tiedon siirtäminen pilveen ja konsulttien sekä alihankkijoiden käsiin tietenkin siirtää vastuun tietoturvasta jonkun toisen käsiin. Periaatteessa kuitenkin esimerkiksi verkkopalveluina myytävät tekstinkäsittelyohjelmat ovat samalla tavalla tietoturvariskejä, jos niiden kautta tuotettua dataa tarkkaillaan kaiken aikaa. Sama koskee ohjelmistokoodia. 

Tekoäly, ihminen sekä yhteiskunta.

  

Meillä on aina ollut sellainen agenda, että meidän pitäisi kehittää yhteiskuntaa ihmis- tai yksilölähtöisellä tavalla. Eli kehityksen tulisi kaikkien ihmisten mielestä palvella ihmistä, joka käyttää yhteiskunnan tuottamia palveluita. Tuolla tavalla ajatellen yhteiskunnan pitäisi olla sellainen, jossa esimerkiksi järjestelmät sopeutetaan palvelemaan ihmisten tarpeita. Mutta jostain syystä me usein kohtaamme tilanteen, missä ihmisten pitää sopeutua uuteen järjestelmään, tai oikeastaan ihmisiä sopeutetaan järjestelmien tarpeisiin. 

Tuolloin ihmisten pitää jostain syystä mukautua niihin tarpeisiin, joita järjestelmät heille asettavat. Nykyään järjestelmät ovat sekä ihmisistä että tietokoneista koostuvia kokonaisuuksia, joissa tietenkin määräysvalta on ihmisillä. Tietokoneiden tehtävä on palvella ihmisiä, eivätkä edes parhaat mahdolliset tekoälyt kykene mihinkään ilman ihmisen antamia käskyjä. Tietokoneet sekä erityisesti tekoälyt ovat vain käyttöliittymiä, joiden kautta ihminen käyttää järjestelmiä, kuten piirustusohjelmia. 

Tekoäly tekee siis kuvia kun käskemme sitä tekemään niitä, ja on oikeastaan ihan mukavaa katsella, mikä on tekoälyn “näkemys” jostain asiasta. Mutta siis tekoäly tarvitsee käskyjä, ja käyttäjän pitää työskennellä interaktiossa tekoälyn kanssa, jotta hän saisi aikaan haluamansa kuvan. Mutta sitten palaamme taas siihen, että tietokoneet on tehty palvelemaan ihmisiä. Ja samalla tavalla niiden ohjelmistot ja käyttöjärjestelmät on tehty ihmisten eli niiden käyttäjien käyttöön. 

Samalla noiden tuotteiden tarkoitus on tuoda rahaa niiden valmistajien, eli ohjelmistoalan yhtiöiden kassaan. Tuossa kohdassa sitten kohtaamme tilanteen, missä ihmisiä sopeutetaan uuteen järjestelmään ja sen tarpeisiin. Nimittäin uusia järjestelmiä sekä niihin valmistettuja uusia käyttöliittymiä tuotettaessa harvoin kysytään mitään järjestelmien käyttäjiltä. Parhaimmillaan järjestelmien päivitys tuo eteemme aivan uuden käyttöliittymän, josta ei olla puhuttu yhtään mitään ennen päivitystä. Tuolloin järjestelmän käyttäjä ei voi kuin ryhtyä opettelemaan uutta käyttöliittymää ja siihen liitettyjä toimintoja, tai järjestelmän käyttö loppuu siihen. 

Syy noihin uusiin käyttöliittymiin on usein se, että niiden avulla estetään esimerkiksi tuoteväärennökset. Tämän logiikan mukaan käyttöliittymien muutoksen pitäisi taata se, että uusimpia käyttöjärjestelmiä ei viedä maihin, joihin niiden vienti on kiellettyä. Uusissa järjestelmissä on parempi suoritintuki, sekä sitä kautta paremmat mahdollisuudet ajaa uusia ohjelmia. 

Tietenkin tekoäly vaatii uusia prosessoreja, joiden avulla järjestelmä tukee paremmin suuria kieli malleja sekä samalla myös mahdollistaa suurien tietokantojen ajamisen paremmin kuin ennen. Uudet prosessorit perustuvat malliin, jossa prosessori itse asiassa koostuu monesta itsenäisestä prosessorista.  Noiden prosessorien avulla voidaan valtavia tietokantoja ajaa useasta kohdasta samaan aikaan. Kyseisten prosessorien vienti esimerkiksi Venäjälle on ankarasti kielletty. Mutta ne voivat mullistaa esimerkiksi droneparvien hallinnan. 

Tietokoneiden kohdalla niiden rooli ihmisten palvelijoina sekä välttämättöminä toimijoina on päivän selvä. Mutta oikeastaan kukaan ei ole koskaan muistanut, että jokaisen tietojärjestelmän takana on ihminen. Ihmiset ovat niitä, jotka tekevät virheitä. Siis tietokoneen tekemä virhe on oikeastaan ohjelmoijan tekemä. Eli koska ohjelmoija sekä koodin tarkastaja ovat päästäneet huonosti tehtyä koodia läpi, niin sen takia tietokone tekee virheitä. 

Tämän takia pitää aina sanoa, että “älä syytä tahdotonta konetta virheistä, jotka olet itse siihen tehnyt”. Robotti ja tietokone ovat tahdottomia olentoja, jotka eivät oma-aloitteisesti ole vaarallisia. Mikään tietokone- tai tietojärjestelmä ei oma-aloitteisesti hakkeroi poliisin tai pankkien tietojärjestelmiä. Tai mikään robotti ei pudota kenenkään päälle kranaatteja, ellei sitten joku ole antanut noita varusteita robotille ja ohjelmoinut sitä toimimaan vaarallisesti. 

Robotin vaarallisuus saattaa kaikkein useimmin johtua puutteellisesti tehdystä ohjelmistosta. Tai sitten robottiauton ohjelmistoon on lisätty niin sanottu “aave protokolla” (ghost protocol). Tuo tarkoittaa käyttäjältä piilossa olevaa algoritmia, joka saa auton painamaan kaasua, kun se on tunnistanut tietyn henkilön. Eli tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen sekä Kim Jong-Unin että mafian käsissä. Tuolloin välineestä on tehty tarkoituksellisesti vaarallinen. Mutta kuten tiedämme niin kaiken takana on ihminen. 

Tekoälyt ja tietokone ovat tulleet jäädäkseen. Siis meidän pitää elää tekoälyn kanssa, halusimme sitä tai emme. Tekoäly voi parhaimmillaan olla väline, joka vapauttaa ainakin osan työväestä tekemään uusia ideoita. Mutta pahimmillaan tekoäly tuo eteemme työttömyyttä. Toki voidaan sanoa että esimerkiksi se, että digitaaliset tietoverkot korvasivat lähetit, joita myös “Adidas verkon" nimellä kutsuttiin aiheutti työttömyyttä. 

Tekoäly on väline joka poistaa osan työväestä työpaikoilta. Se osa jonka tekoäly poistaa on juuri se, joka aiheuttaa suurimman tietoturvariskin. Osa syistä joiden takia “Adidas verkko” poistui oli se, että nuo henkilöt saattoivat varastaa tai kopioida tärkeitä asiakirjoja. Samalla tavoin huonosti koulutetut työntekijät ovat suuri ongelma tietoturvan kannalta. He eivät ehkä osaa tai uskalla kysyä kulkulupia, kun he avaavat ovia tuntemattomille. 

Tai sitten esimerkiksi siivoojaksi naamioitu FSBn agentti voi soluttautua johonkin insinööritoimistoon, ja varastaa sieltä esimerkiksi tietokoneiden varmuuskopio nauhoja tai kopioida nuo tiedot itselleen. Tai nuo henkilöt voivat asentaa valvontakameroita toimistoon. Se että työskenteleekö tuollainen tunkeutuja FSBn tai jonkun MC-jengin laskuun on täysin sama asia. Eli MC-miehet voivat myydä noita tietoja esimerkiksi juuri FSBlle, joka ehkä sitten luovuttaa noille jengiläisille aseita vastapalvelukseksi.