Tekoälyn kouluttaminen vaatii tietoa sekä dataa.

Miksi virolaisen julkisen sektorin työntekijän ei tarvitse pelätä tekoälyn vievän hänen työpaikansa samalla tavalla kuin muiden ihmisten? Syy löytyy Viron kielen erityisasemasta. Kyseessä on verraten pieni kieli, jota puhuu huomattavan pieni ihmisjoukko. Eli sen takia esimerkiksi tekoälylle ei löydy samalla tavalla kouluttajia, kuin jollekin englannin kielelle, jota puhutaan maailmanlaajuisesti. Englanninkielisten tekoälyagenttien kouluttamiseen löytyy valtava määrä aineistoa sekä kouluttajia. Kun taas viron kielen kouluttajia ei niin paljon löydy, eikä tekoälyn käyttöön löydy yhtä monipuolista sekä kattavaa materiaalia, jota voidaan hyödyntää jossain julkisen sektorin palveluissa. 

Julkisen sektorin palveluja tukevan tekoälyagentin luominen ei ole niin helppoa, kuin ihmiset luulevat. Kun tekoäly palvelee ihmistä, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että henkilö voi käyttää slangia tai murretta asioidessaan tekoälyn kanssa. Samoin kielimallin kouluttajien pitää huomioida mahdolliset puheviat. Eli juuri sellaiset pieneltä vaikuttavat erot, joita ihmiset eivät edes välttämättä huomaa saattavat olla tekoälylle erittäin suuria asioita. Samoin sellaiset asiat kuin se, että ihminen ei tiedä tarvitsemansa palvelun nimeä vaikuttavat tekoälyn kykyyn ratkoa ongelmia. 

Tekoäly vaatii selvästi annetut käskyt, jotta se kykenee selviytymään tehtävistään. Ja kun sitten normaali ihminen soittaa valtion virastoon, niin hän saattaa esittää asiansa näin: "Tarttis vähän, siis öö, tuota oli varmaan aika varattu sille virkailijalle, odotas vähän, kun etsin sen nimen, kun on vähän uus kännykkä". Eli tällaisessa tapauksessa ihminen kyllä osaa odottaa, mutta kielimalli ei välttämättä osaa tehdä asioita oikein. Samoin tavallinen ihminen ei ehkä tiedä millä nimellä hänen asioitaan kutsutaan virastoissa. Kun siis ihminen varaa aikaa jostain, niin tietenkin tekoäly luo syötteen puheesta tekstiksi sovelluskerroksen kautta. Ja silloin jos puhe on epäselvää tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu, niin tekoäly on pulassa. Kun yritykset epäonnistuvat tekoälyagenttien käyttöönotossa, niin yksi asia mikä saattaa mennä pieleen on se, että tekoälyagenttia koulutetaan esimerkiksi näppäimistön avulla, sellaisten ihmisten toimesta, jotka ovat alan ehdottomia asiantuntijoita. 

Eli kouluttaminen ei vastaa sitä tilannetta, minkä tekoäly kohtaa todellisessa elämässä. Toinen mahdollinen syy saattaa olla se, että ihmisitä menevät firman ja omat tekoälyt sekaisin. Tuolloin yhtiön koulutettavalle tekoälylle saatetaan joko tahallaan tai vahingossa antaa sellaisia käskyjä, jotka eivät kuulu sen tehtäviin. Eli pöydältä saatetaan ottaa yhtiön älypuhelin, ja sitten sen tekoälysovelluksella lähdetään tekemään syntymäpäiväkortteja. Tuolloin varmasti edessä on fiasko. Syy tuohon fiaskoon on se, että tekoälyn kouluttamista ei ole ohjeistettu tarpeeksi. Samoin jos tekoälyä ei käytetä, kun joku sitten osaa työt vähän paremmin, niin seuraus on varmasti suuri epäonnistuminen. Tekoälyä koulutettaessa sille pitää antaa dataa. Jos dataa ei ole, niin silloin ei myöskään tekoälyä ole. 

Dataa ja tekoälyä voidaan verrata malliin, jossa ne joilla dataa jo on saavat sitä lisää. Ja ne joilla dataa ei ole, ei sitä jatkossakaan ole. 

Sen takia olen hiukan huolissani siitä, miten esimerkiksi oikeudessa tekoälyjättejä kohdellaan, kun ne kärähtävät tekijäoikeudellisen materiaalin käytöstä. Tekoälyjätit maksavat liikevaihtoonsa nähden minimaalisia summia tekijänoikeudellisista loukkauksista. Mutta samalla nuo summat ovat valtavia, jos ne lankeavat jonkun startupin maksettaviksi. Eli näiden ennakkotapausten avulla voidaan tehokkaasti estää tai rajoittaa kilpailua tekoälykentällä estämällä startupeja käyttämästä dataa, joka on periaatteessa vapaasti saatavilla, mutta ilmaista vain yksityiskäytössä. Tekoälyjätit voivat helposti kilpailla halvemmilla hinnoilla kuin pienet vasta toimintansa aloittavat yritykset. 

Muiden yritysten toimintaa ohjaa voiton maksimointi ei se, miten paljon dataa ne tuovat jonkun ison ICT-jätin tileille. Eli ICT-alaa ohjaa kapitalismi ei idealismi. Yritysten tehtävä ei ole olla sosiaalitoimistoja. Se on muistaakseni yksi usein toistettu hokema. Mikäli työelämää ajatellaan esimerkiksi sitä, että työntekijä on vain osa koneistoa, niin silloin maailmassa ei ole yhtään työntekijää, jos hänet voidaan vain korvata jollain. Kun yhtiö ostaa robotin, niin se joutuu maksamaan ehkä 30 000 euroa kappale euroa kappaleelta. Jos työntekijä saa palkkaa 2000 euroa kuukaudessa, niin silloin tietenkin työntekijä tuntuu aluksi halvemmalta. 

Kuitenkin työntekijälle pitää maksaa jatkuvasti tuo palkka. Kuitenkin 15 kk. päästä tuon robotin hankintakustannukset ovat samat kuin työtekijän palkkakustannukset ovat.  Mutta kun ajattelemme kokonaisuutta, niin robotin kohdalla pitää muistaa, että robotti tekee työtä 24/7. Se ei pidä taukoja, eikä käy vessassa. Samoin robotti ei vaadi muita maksuja kuin sähkölaskun. Robotti ei myöskään nurise työpaikan olosuhteista, eli se ei purnaa. Eikä se mene lakkoon. Samoin robotille ei tule päähän lakkoilla. Ja sille sopivat ylityöt aina, kun työnantaja niitä ehdottaa. Toisin sanoen robotti olisi ultra-kapitalistisessa mallissa se unelmien työntekijä, joka ei koskaan tee mitään mitä työnantaja ei käske sen tehdä. Robotti ei mene työpäivän jälkeen kapakkaan ja kertoile siellä liikesalaisuuksia. 

Työelämän kovat lait pakottavat ihmisiä tekemään työtä tekoälyn kanssa. Mikäli koodari tekee aloittelijan virheitä, niin hän saa lähteä. Sen takia hän joutuu turvautumaan tekoälyn apuun. Ja pahimmassa tapauksessa tuo tekoäly sijaitsee jossain Kiinassa, jossa sen avulla hankitaan uutta tietoa jostain järjestelmistä, jotka saattavat olla erittäin tärkeitä. Ongelma voidaan siirtää muualle palkkaammalla vaikka intilaisia tai kiinalaisia koodareita, jotka sitten työskentelevät jossain Pekingissä  tai paikassa, jota yhtiön edustajat eivät ole edes käyneet. Eli oli työpaikalla kiinan tiedustelun agentti tai tekoälyagentti, niin kumpikin voi aiheuttaa vakavan tietomurron. 

Jos yhtiön vuosittainen liikevaihto on 45 miljardia dollaria, ja se joutuu maksamaan 1,5 miljardia, niin tätä voidaan sitten verrata tilanteeseen, missä 45stä eurosta annetaan 1,5 euroa pois. Tuollainen 1,5 miljardia saattaa tuntua todella suurelta, mutta kyseessä on pieni summa jollekin tekoälyjätille. Voidaan siis ajatella että tekoälyjätti käräyttää itsensä tekijänoikeudellisen materiaalin luvattomasta käytöstä, ja sitten tietenkin oikeudesta hankitaan ennakkotapaus. Mutta samalla unohdetaan että tekoälyjättien kohdalla kyseessä on pikkusumma. Mutta mikään startup ei varmaan kykene maksamaan mitään 1,5 miljardin dollarin lunnaita. Tuollaisilla hyvältä näyttävillä päätöksillä voi olla pitkällä tähtäimellä ei toivottuja seurauksia. Eli niillä estetään startupien tulo tekoälymarkkinoille. Tuo aiheuttaa datan keskittymisen samojen toimijoiden käsiin. 

Tietenkin tekoälyä aletaan hyödyntää yhä laajemmin myös esimerkiksi valtion turvallisuuden kannalta keskeisten toimijoiden toimesta. Kun noiden tuotteiden kehitys alkaa kasaantua niiden toimijoiden käsiin, joilla jo on käytössään dataa, niin silloin yhä harvempi toimija saa rakennettua toimivia tekoälyjä. Tuo taas päästää nuo yksityiset yritykset käsiksi dataan, jonka pitäisi olla varattu vain valtiolliseen käyttöön. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ja meidän pitää kehittää sitä turvallisempaan suuntaan. Tekoälyn turvallinen kehitys ei tarkoita sitä, että se jätetään käyttämättä. Mutta jos kehitystä ohjaa vain tarve tehdä rahaa, niin olemme tiellä, jossa tekoäly muuttuu aseeksi vihollistemme käsissä. Eli vihollinen käyttää kehittämäämme tekoälyä itseämme vastaan. Me voimme aina istua alas, ja keskustella tekoälyn tarpeellisuudesta. 

Me voimme suhtautua asioihin kielteisesti. Mutta meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia kuin me. Tekoälyn kehittämisen kannalta pahin mahdollinen skenaario on se, että tekoälyä aletaan kehitellä salaa. Se että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään ei ole oikea tie. Jos tekoälyn kehittelijä tekee virheitä, niin hänen pitäisi myös uskaltaa kertoa tuosta virheestään muille. Virhettä ei saa tekemättömäksi sillä, että se lakaistaan maton alle, ja siitä vaietaan. Se että joku ei ole entusialisti ei tarkoita sitä, että hänen naapurinsa ei tuota voi olla. Tekoälyn tekemiä virheitä voidaan aina luetella. Mutta samalla me kohtaamme tilanteen, missä markkinoiden voimat määräävät suunnan. Jos tekoälyssä ei ole jatkuvasti uusia ominaisuuksia, niin asiakkaat katoavat. 

Mielenkiinnon säilyttämiseksi tekoälyn keihittäjien pitää jatkuvasti kehitellä uusia malleja. Ja kuten tiedämme, niin voimme aina palvella asiakkaitamme, kuten asiakas haluaa. Silloin kun kysymme asiakkailta mitä he sattuvat haluamaan, niin varmaan lista on aina hyvin pitkä. Kaikilla toimiijoilla on erilaisia tarpeita. Ja kaupallisten toimijoiden on kyettävä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Markkinoinnin perusajatus on se, että jos asiakkaalla ei ole tarpeita, niin silloin noita tarpeita lähdetään luomaan. Kun yhtoit panostava miljardeja dollareita konesaleihin, niin niiden sijoittajat haluavat varmasti vastketta rahoilleen. Eli kaupallisessa maailmassa kehitystä ohjaa raha. Jos naapuri tarjoaa parempaa tai monipuolisempaa tuotetta samalla rahalla, niin se merkitsee asiakkaiden kaikkoamista. Kun tuotekehitys on jatkuvaa, niin silloin saattaa edessä olla tilanne, jossa osataan hiukan liikaa, ja ei muisteta ajatella kokonaisuutta. 

Mitään puolustusvoimaa ei saa kehittää liian yksipuolisesti.

 

Dronit eivät ole ainoa uusi taisteluväline. Ne ovat osa kokonaisuutta. Eli vieläkin tarvitaan "perinteisiä" lentokoneita ja ohjuksia, jotta myös noihin muihin välineisiin voidaan vaikuttaa. Tekoälyn ohjaamat, itsenäisesti maaliin hakeutuvat dronet voivat antaa kaikille muille järjestelmille uuden ulottuvuuden. Eli esimerkiksi rypälepommeihin asennetut nelikopterit voivat viedä esimerkiksi räjähteitä panssarivaunujen päälle. Tuollainen ulottuvuus antaisi esimerkiksi sensor-fuse weapon aseelle uuden ja tehokkaan kyvyn. Periaatteessa dronet voivat kuljettaa vaikkapa sinkoja vihollisen tankkien päälle, ja ne voivat aiheuttaa erittäin ikäviä tuhoja. 

Toki tankit voidaan varustaa aktiivisella omasuojalla, joka perustuu ehkä mikroaaltoihin tai lasereihin,  ja nuo suojavarusteet voivat vaikuttaa esimerkiksi matalalla operoiviin droneihin. Ilmasotaan dronet eivät suoraan ehkä vielä sovellu. Mutta jos drone yllättää esimerkiksi F-35n lentokentältä, niin se voi aiheuttaa hyvin vakavia vaurioita. Yliäänikoneen tuhoaminen ilmassa on tietenkin vaativampi tehtävä kuin jonkun hitaasti lentävän Shahed-136 tyyppisen dronen tuhoaminen. 

Jos asejärjestelmiä kehitetään yksipuolisesti, niin joku saattaa kehittää tavan millä puolustusta voidaan kiertää. Eli myös esimerkiksi hypersooniset, sekä perinteiset ballistiset ohjukset ja muut vastaavat välineet pitää ottaa huomioon. 

Dronet eivät korvaa perinteistä tulivoimaa. Vaan täydentää sitä. Drone voi tähystää kohteita, sekä toimia esimerkiksi tarkka-ampujien eliminoinnissa. Nelikopterit ja muut vastaavat välineet voivat tähystää kohteita. Ja niiden avulla voidaan sitten myös osoittaa kohteita muille aseille. 

Dronit ovat sikäli ongelmallisia välineitä, että ne eivät yksin varmaan voita sotaa. Mutta ne aiheuttavat Ukrainassa 80% tappioista. Ukrainan droni-operaattorien tappiot ovat varmaan kasvaneet, mutta samalla pitää muistaa se, että droneja voidaan ohjata erittäin kaukaa. Eli jos niiden toistinasema on kaukana operaattorista, joka voi ohjata dronea jopa toiselta puolelta maapalloa käyttäen internetiä, niin silloin tuo ohjaaja on turvassa vastahyökkäyksiltä. Eli tuo toistinasema voidaan toki viedä etulinjaan tai jopa etulinjan taakse niin, että niiden käyttö onnistuu jostain kaukaa. Eli tuolloin dronet jätetään maastoon, ja ne voivat odottaa uhrejaan huomaamatta. 

Toki dronet eivät ratkaise koko sotaa. Esimerkiksi pienten droonien ongelma on siinä, että niiden lentoaina on melko lyhyt ja kantama on rajoitettu. Joten sen takia myös esimerkiksi tärmäohjukset sekä F-35.n kaltaiset välineet ovat edelleen tärkeitä. Mutta jos sitten ajatellaan modernia IT-aseistusta, niin silloin kannattaa muistaa sekin, että ammusten kulutus on noiden aseiden kohdalla erittäin suuri. Eli jos tilannetta verrataan esimerkiksi tietokonepeliin, niin väärällä hetkellä tapahtuva lippaan loppuminen on se, mikä sitten aiheuttaa tuhon. Eli niin kauan kuin ammuksia on lippaissa ja nauhoissa, niin kaikki menee hyvin. Mutta sitten lopulta noita panosvöitä joudutaan vaihtamaan. Meidän pitää muistaa sekin, että droonit ovat taktinen ase.

Niiden lentomatka on rajoitettua, ja jos esimerkiksi Shahed-136 sekä Geran 3 ja Geran 4 droonit ovat hiukan rajoitteisia siksi, että niissä ei käytetä onneksi mitään sen suurempaa tekoälyä, joka mahdollistaa esimerkiksi ennakoimattomat väistöliikkeet sekä itsenäisen kohteen tunnistuksen, niin silloin niiden torjunnan pitäisi olla helpompaa, kuin länsimaisten vastineidensa. Drooni ei kykene vahingoittamaan esimerkiksi F-35 hävittäjää, jos se lentää 10 000 metsin korkeudessa ja pudottaa täsmäaseita kohteeseensa. Mutta jos drooni saadaan tuotua lähelle lentokenttää, niin silloin seurauksena on hyökkäys, jonka torjunnan tehokkuus riippuu siitä, että saadaanko droneen osuma tai saadaanko sen komentokaapeli tai komentolinkin toiminta estettyä. Dronet ovat uusia aseita. 

Niiden teho perustuu osittain siihen, että niitä ei olla ennakoitu. Droneja eli hitaasti lentäviä sisään rakennettuja taistelukärkiä käyttäviä tai ohjuksia ampuvia lentolaitteita on käytetty ennen Ukrainan konfliktia. Mutta Ukraina on tuonut ihmisten silmien eteen niiden massakäytön. Dronet ovat siis uusi ulottuvuus sodassa. Ne eivät ole ehkä pysyvästi dominoivia. 

Mutta niiden käyttö varmasti jatkuu edelleen. Ja samalla tavalla esimerkiksi panssarivaunut, ja muut varusteet voidaan varustaa turvalaitteilla kuten lasereilla tai EMP-laitteilla, jotka voivat tuhota droneja vaikuttamalla koko droneparveen. Siis sanotaan että perinteiset aseet ovat todella halvempia kuin dronet. Mutta sitten kun lähetään ajattelemaan kokonaisuutta, niin tietenkin kiväärin luoti on halvempi kuin drone. 

Siis nyt emme puhu esimerkiksi erittäin korkeatasoisista tarkka-ampujakivääreihin tarkoitetuista luodeista, jotka valmistetaan melkein käsityönä. Vaan normaaleista kiväärinluodeista, joita jaetaan reserviläisille. Jos ajatellaan että jokaisen dronen alas ampuminen vaatii noin 30 luotia, niin dronet tekevät sen, että niiden takia esimerkiksi sotilaat eivät saa ammuksia vietyä rintamalle. Eli drone joka toimii sekä kamikaze- että kohteen tunnistustehtävässä lisää vastapuolen ammusten kulutusta sekä kuluttaa tietenkin myös hermoja. Dronen ongelma on siinä, että usein riittää se, että yksikin niistä pääsee läpi. Drone voi vahingoittaa esimerkiksi viestilaitteita kuten radiomastoja tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi energia-infrastruktuurin tuhoamiseen. 

Se mikä sitten varmaan kaikkia kiinnostaa on se, että mikä on dronen ja risteilyohjuksen ero?  Onko  se se että toisen valmistaa Ukraina ja toisen Eu-maa tai  USA? Eli onko esimerkiksi Storm shadow ohjus joka välittää tietoa lentoreitillään olevista kohteista maalikameran kautta  drone vai ohjus? Kun aseita ostetaan, niin tietenkin parin miljoonan dollarin arvoinen Patriot järjestelmä on toimiva ratkaisu. 

Mutta droneparvet ovat sikäli ongelmallisia, että 30 000 euron dronen tuhoaminen jollain 2-4 miljoonan euron ohjuksella on erittäin tehotonta. Ja droneparvia voidaan tietenkin käyttää myös esimerkiksi siihen, että niiden avulla vihollinen pakotetaan ampumaan ohjusvarastonsa tyhjäksi. Ja sitten tilanne voi muuttua hälyttäväksi, Jos droneparven takana lentää hävittäjiä, jotka on varustettu esimerkiksi täsmäohjuksilla. Jos puolustajan ohjukset on käytetty loppuun, niin silloin puolustaja on avuton. 

Dronet voidaan toimittaa taistelukentälle vaikka pitkän matkan ohjusten kärjissä. Tai niitä voidaan pudotella esimerkiksi satelliiteista. Eli periaatteessa satelliitin kautta ohjattava drone voi oikeasti toimia vaikka uuden sukupolven salamurhavälineenä. 

https://defencesecurityasia.com/en/iran-azhdar-stealth-underwater-drone-strait-of-hormuz-us-navy-threat-global-shipping/

https://www.verkkouutiset.fi/a/varoitus-natolle-sodankayntiin-drooneilla-sisaltyy-merkittava-ansa/#b01123e5

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/38751d85-c6c5-422d-a4a4-79d64f970bf2

https://en.wikipedia.org/wiki/MIM-104_Patriot

Kun kerran tekoälyltä kysäisin..

Tekoäly eroaa ihmisestä siinä, että toivon mukaan tekoälyllä ei ole omaa tahtoa. Tekoäly ei myöskään valehtele tai anna väärää tietoa. Sen takia tekoälyltä on helppoa kysyä neuvoa. Joten sen takia tekoäly voi kouluttaa sinusta tai minusta paremman koodarin kuin alan konkarit. Mutta miksi alan konkarien opastus ei ole hyvää? Kursseilla tietenkin on aina mahdollista kysyä opettajalta tai ohjaajalta asioita, mutta aina välillä käy niin, että joku muukin tarvitsee apua. Ja siinä sitten saattaa pari- kolme tuntia mennä, ennen kuin joku ohjaaja sattuu istumaan viereiseen tuoliin, sekä ryhtyä neuvomaan koodaamista. 

Eli jos parikymmentä ihmistä haluaa tai tarvitsee apua, niin silloin opettajalla ei ole ehkä kovin paljon aikaa kertoa kaiken maailman kikkoja. Toinen asia sitten on se, että työpaikalla alan konkarit voivat kokea olevansa kilpailuasemassa tulokkaisiin nähden. Se saattaa aiheuttaa ikäviä vastauksia, jos toinen kysyy aivan perusasioita. 

Eikä työpaikalla ole välttämättä muutenkaan aikaa neuvoa kaikissa mahdollisissa asioissa, kun muiden pitää välillä töitäkin tehdä. Joten mistä sitten saa neuvoja, jos niitä tarvitaan? Tietenkin kun ihminen tulee taloon, niin hänelle annetaan perehdytys, mikä saattaa tarkoittaa 30 minuutin maraton-puhetta, jossa sitten kerrotaan että missä on joku ohjekirja, eikä edes sitä muisteta mainita juuri tämän yrityksen käyttämän editorin erityispiirteitä. 

Tekoälyn valtti on siinä, että se ei koskaan suutu. Sillä on aina aikaa neuvoa sekä purkaa koodia käyttäjälle. Eikä sen vaivaaminen ole kenenkään ajasta pois. Samoin tekoäly ei vastaa epäystävällisesti, eikä se pidä toista kilpailijana. Jos toinen pitää toista kilpailijana, voi käydä niin, että vanhemmat työntekijät eivät ole halukkaita jakamaan tietojaan ainakaan kenenkään nuoren kanssa. Eli kilpailuasetelma on yksi asia, minkä takia työpaikan ilmapiiri saattaa myrkyttyä. Tekoälyn kanssa ei samaa ongelmaa ole. 

https://www.tivi.fi/uutiset/a/90af950a-1c38-4d2f-8ddd-3e44e0a9813d

Kehittyvät dronet vaativat uusia vastatoimia.

Kun dronet kehittyvät, niin niistä tulee entistä vaarallisempia ja monipuolisempia. Eli uudet Venäjän dronet, jotka käyttävät ilmeisesti netistä vapaasti ostettavia moottoreita ovat kehittyneet Ukrainan sodan alusta. Uudet noin 700 km/h kulkevat dronet ovat erittäin vaarallisia, ja ne ennakoivat uutta drone sukupolvea, joka voi olla hyvin monipuolinen ja vaarallinen. Dronen kehittäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin lentokoneen, ja esimerkiksi elektroniikan halpeneminen sekä halpa ja tehokas tekoäly on tehnyt niistä vaarallisempia kuin koskaan ennen. Muunnetut kasvojentunnistukseen tarkoitetut ohjelmat antavat myös pienille droneille mahdollisuuden valita kohteita ja toimia itsenäisesti.

Nuo suihkumoottoria käyttävät dronet käyttävät internetin kautta ostettavia harraste lennokkeihin tarkoitettuja suihkumoottoreita, ja niiden mahdollisuus tunnistaa kohde automaattisesti tekee niistä erittäin vaarallisia. Noita droneja voidaan pudotella lentokoneista, niitä voidaan laukaista maasta sekä mereltä. Nuo välineet ovat periaatteessa täysin alustasta vapaita, joten niitä voidaan myös jättää maastoon, ja sitten aktivoida etäkäytön avulla. Kun puhutaan esimerkiksi drone-emälaivasta, niin mieleen tulee tietenkin lentokoneen näköinen väline. 

Kaaviokuva venäläisestä Geran-3 droonista, jossa suihkumoottori. (YLE). Tämä osoittaa sen, kuinka Venäjä on kehittänyt Iranilaisia droneja, joita se käytti sodan alussa. Tulevaisuudessa tällaisissa droneissa voi olla vaikka pieniä ilmataistelu- tai tutkaan hakeutuvia aliohjuksia, joiden avulla ne voivat häiritä hävittäjiä sekä vaurioittaa ilmatorjuntaa. 

Mutta myös suurikokoinen noin yhden tonnin nostovoiman saavuttava nelikopteri voi toimia tällaisena välineenä. Eli se kuljettaa tuolloin mukanaan muita pieniä koptereita tai suihkumoottoria käyttäviä droneja. Samoin pienempi nelikopteri voi nostaa myös suihkumoottoria käyttävän dronen ylös maasta, ja sitten lentää sen etäälle käyttäjistä. Uudet dronet ovat sikäli ongelmallisia, että kuka tahansa voi periaatteessa muuttaa esimerkiksi harraste lennokin kamikaze-droneksi. Noita droneja voidaan pudottaa myös esimerkiksi strategisten pommikoneiden pommitelineistä ja ne voivat jäädä vaanimaan esimerkiksi ilmapallojen varaan. Noita droneja voidaan myös laukoa maasta, kun omat lentokoneet tekevät iskuja. 

Nuo dronet voidaan rakentaa siten, että ne hyökkäävät radiolähettimiä kuten tutkia vastaan. Tuolloin dronet voivat tuhota esimerkiksi tutkan lähetin dipolin. Dronet ovat siis oikeastaan eräänlaisia ohjuksia, joilla on kuitenkin monipuolisempi käyttöalue kuin varsinaisella ohjuksella. Dronen ja droneparven torjunta vaatii tietenkin aseita, joilla voidaan vaikuttaa droneihin hyvin laaja-alaisesti. FAE- ja muut vastaavat aseet ovat sikäli ongelmallisia että ne aiheuttavat vahinkoja myös maassa olevilla rakenteille. Ja drone-hyökkäys voi tapahtua siten, että käytetään useita erilaisia droneja, jotka lentävät eri korkeuksilla. 

"Ukrainalainen Sting-torjuntadrooni." (YLE) Tämän kaltaisia droneja voidaan käyttää myös muihin tehtäviin kuin vain torjumaan muita droneja. Eli tuo drone voi kääntyä ilmassa ylösalaisin ja iskeä maassa näkyviä kohteita vastaan. Tulevaisuudessa myös näissä droneissa voi olla suihkumoottorit. Ja niitä voidaan periaatteessa käyttää myös esimerkiksi lentokentältä nousevia ja niille laskeutuvia koneita vastaan. 

Droneja vastaan voidaan käyttää esimerkiksi radio-tai mikroaaltoja, joiden teho on niin kova, että ne tuhoavat dronen tietokoneita. Toinen mahdollisuus on eräänlainen laser- tai jonkun muun elektromagneettisen säteilyn avulla luotu “suoja-aita”. Tuolloin maahan pystyasentoon asennetut magnetronit voivat muodostaa “aidan”, joka tuhoaa esimerkiksi droneparvia. Tai pyrivien magnetronien avulla voidaan vaikuttaa suureen määrään droneja. Mikroaaltojen käyttö olisi sikäli helpompi mahdollisuus vaikuttaa ja jopa sulattaa droneja kuin laser, että ne muodostavat laajemman keilan kuin lasersäde. 

Toinen vaihtoehto voisi olla “laser propelli”, joka voi sijaita joko miehitetyssä lentokoneessa tai dronessa. Tuossa laitteessa on pyörivä peili, joka ohjaa lasersädettä niin että se toimii kuin ruoska. Daavidin linko-ohjus ilmeisesti perustuu juuri pyörivään kelar- tai jostain muusta vastaavasta aineesta tehtyyn “ruoskaan”, jossa on metallikappaleita. Kun tuo väline lentää kohti droneparvia, niin tuo siima alkaa pyöriä ja se iskee koko droneparven lävitse. Tuon välineen “isoveljeä” on kehitetty myös ABM-tarkoituksiin, eli ballististen ohjusten torjuntaan. Kun tuo pitkä ja nopeasti pyörivä siima osuu ohjukseen, niin se iskee tuon kärjen joko kappaleiksi tai vahingoittaa sitä. Tuo siima voidaan korvata nopeasti pyörivällä laser-säteellä, joka leikkaa kohti tulevat dronet tai ohjukset kappaleiksi. ABM-versiossa tämä väline voi käyttää YAG-laseria, jossa lasersäteet muodostetaan esimerkiksi asetyleenilampuissa, jotka pumppaavat energiaa laser-putkeen. 

Mikäli puolustaja joutuu ampumaan satoja tai tuhansia droneja, niin saattaa olla niin, että puolustajan ammukset eivät riitä. Ja jos dronet hyökkäävät useita kohteita vastaan laaja-alaisesti, niin niiden torjunta voi olla hyvinkin vaikeaa. Älykkäät järjestelmät mahdollistavat sen, että dronet voivat myös tehdä väistöliikkeitä. Ja osuessaan esimerkiksi muunto-asemaan voi pienikin drone katkaista sähköt hyvin laajoilta alueilta. Se että puolustaja ei voi päästää yhtään dronea lävitse aiheuttaa hyvin ikäviä ongelmia. Meidän pitää huomioida se, että vahingoittaakseen sähköverkkoa ei dronen tarvitse kuljettaa räjähteitä. Riittää että se vetää esimerkiksi rautalangan korkeajännitejohtojen yli, jolloin ne aiheuttavat oikosulun. 

https://www.euronews.com/2024/04/02/ukraine-apparently-mounts-deepest-drone-strike-inside-russia-to-date

https://yle.fi/a/74-20163760

Kun pata kattilaa soimaa…

Yllä: modernissa genetiikassa sekä teknologiassa vain mielikuvitus on rajana. Kyseisessä SciFi kuvassa, mikä voi olla hyvin lähellä tulevaisuutta esitellään visio, missä kypärään asennetut laitteet ohjaisivat geneettisesti manipuloituja apinoita aivoihin asennettujen mikropiirien kautta. 

Jälkiviisaus on parasta viisautta. Ja lakien avulla voidaan luoda illuusio turvasta. Tuolloin unohdetaan se, että EUssa säädetyt lait eivät päde esimerkiksi Kiinassa tai Pohjois-Koreassa. Ja uusien ohjustensa avulla Kim Jong-Un voi uhata koko maailmaa. Eikä tuo mies paljon välitä ihmisistä, jotka ovat hänelle vain välttämätön paha. Mikäli Kim Jong-Un voisi korvata ihmiset apinoilla, niin hän tekisi sen välittömästi. 

Erään tunnetun ICT-alan toimijan entinen pomo aikoo kirjoittaa paljastuskirjan siitä, miten tuo yhtiö vähät välittää siitä ja siitä. Eli “kriittinen näkemys tekoälyn kehityksestä” kuulemma puuttuu noiden yhtiöiden johtajilta, jotka sitten sen kautta aiheuttavat massatyöttömyyttä. Siis mitä on saattanut unohtua? Kuka on vastuussa siitä, että ICT-alalla on pitkän aikaa vallinnut kulttuuri, jossa kustannuksia painetaan alas mahdollisimman paljon, ja esimerkiksi projektin päättyessä työntekijän irtisanominen on helpompaa, kuin hänen työsuhteensa jatkaminen? Tuossa mallissa koodaria, eli työntekijää kohdellaan kuin rukkasta, joka kuluessaan paiskataan pihalle etsimään “uusia haasteita”.

Tuo tarkoittaa työntekijän kohdalla työvoimatoimistoa sekä tuhansia uusia työhakemuksia. Eli voidaan sanoa että työntekijöiden korvaaminen tekoälyllä on vain äärimmilleen viety versio siitä kehityksestä, mikä on 1980-luvun lopulta asti vaivannut tuota alaa. Tekoäly vie sähköä, se kuluttaa luontoa. Mutta ilmeisesti moni muukin asia kuluttaa luontoa sekä aiheuttaa ongelmia. Kun puhutaan sitten siitä, kuinka Google irtautui työntekijöidensä painostuksesta esimerkiksi Pentagonin tekoäly-ohjelmasta, niin tuo saattaa vaikuttaa hyvältä kaikkien muiden paitsi strategien ja sotilaiden näkökulmasta katsoen. 

Sotilaat tarvitsevat viimeisen päälle olevia välineitä, jotta he voivat suoriutua tehtävistään. Ja se mikä sitten aiheuttaa ongelmia esimerkiksi idealismin kannalta ovat sellaiset maat kuten Pohjois-Korea sekä Kiina ja Venäjä on se, että noissa maissa ei juurikaan välitetä mistään muusta, kuin siitä miten iskukykyinen niiden asevoimien varusteilla  on, ja toinen asia on sitten se, että noissa maissa halutaan tehokkaita kontrollin välineitä. Eli niissä maissa tekoälyä ja robotiikkaa kehitetään erittäin tehokkaasti, ja noissa maissa ei toimijoiden tarvitse välittää muusta kuin valtion johdon suosiosta. 

Tekoälyn suurin ongelma on siinä, että sitä kehitetään maissa, joissa ihmiset ovat vain välttämätön paha. Eli sen takia meidän pitää muistaa, että idealismi sekä sokea idealismi saattavat johtaa tilanteeseen, jota kukaan ei halua. Tekoälyn avulla voidaan suunnitella ja toteuttaa esimerkiksi täysin automaattisia tehtaita, joissa automaattiset koneet suorittavat tuotekehittelyä sekä valmistavat koneita 3D printterien avulla. 

Tekoäly on loistava terrorin väline. Ja me voimme vain kuvitella, mitä Josif Stalin ja Adolf Hitler olisivat saaneet aikaan, jos heillä olisi tekoäly käytössään. Halpa tekoäly on muuttanut asevoimien voimasuhteita lopullisesti. Tietyissä piireissä halvan tekoälyn vaikutusta sotaan verrataan siihen, mitä höyrykone teki logistiikalle, ja robottien vaikutusta asevoimiin voidaan verrata sille, mitä torpedo teki merisodalle. Kritiikki merkitsee sitä, että ihmisten pitäisi huomioida myös se, mitä he eivät halua nähdä. Kun tekoälyä kehitetään EUn ja USAn ulkopuolella, niin tuo kehitys tapahtuu poissa noiden alueiden viranomaisten toimialueelta. Ja tekoälyn ohjaamat robotit ovat välineitä, joilla voidaan hallita taistelukenttää erittäin tehokkaasti. 

Kun puhutaan genetiikasta, niin silloin me voimme vain kuvitella, mitä tekoälyn avulla saadaan aikaan. Tekoälyn ohjaamat nano printterit voivat luoda synteettistä DNAta yhdistelmällä vapaasti valittavia DNA pätkiä. Ja se voi tuoda niin sanotut “apinasotilaat”- tai “koirasotilaat” esimerkiksi Kim-Jong Unin käyttöön. Tuo termi tarkoittaa esimerkiksi koiran avoilla varustettua ihmistä, joka tekee kaiken mitä hänen käsketään tehdä. Tuollaista sotilasta voidaan ohjata esimerkiksi neuro-implanttien eli aivoihin implantoitujen mikropiirien avulla. Idean näistä apinasotlaista kehitti Josif Stalin, jonka toimeksiannosta mies nimeltään Ilja Ivanov (1870-1932) teki kokeita joissa koirien päitä siirrettiin toisille eläimille. Samoin tuo mies kokeili ihmisapina hybridi risteyttämällä apina ja ihminen. 

Mutta Ivanovilla ei ollut vielä pääsyä genomeihin. Ja se tietenkin panee ajattelemaan sitä, että mitä tuo mies olisi saanut aikaan, jos hänellä olisi käytössään modernia bio- ja geeniteknologiaa. Nykyään me voimme vaikuttaa eläinten ja ihmisten genotyyppiin hyvin tehokkaasti. Eli tiedemiehet voivat luoda esimerkiksi apinan ja ihmisen, joiden kudostyypit sopivat yhteen. Syy miksi Ivanov epäonnistui kokeissaan johtuu nimenomaan hylkimisreaktiosta. Ja tietenkin ihmisten aivojen kehitystä ohjaavien geenien tunteminen tekee mahdolliseksi sen, että luodaan ihminen, jolla on apinan aivot. Tällaiset olennot olivat Stalinille ja monille muille diktaattoreille mieleen. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Ivanov

Tekoälyn käyttämä materiaali voi aiheuttaa vinoumia sen antamissa tuloksissa.

 Elon Muskin Grok-tekoäly suututti MAGA-liikkeen, koska se käytti liian puolueetonta lähdemateriaalia. Eli se ei tukenut varauksettomasti Trumpin hallintoa ja sitä tukevien tahojen näkemystä asioista. Ja juuri lähdemateriaalin valinta on yksi asioista, jotka tekevät esimerkiksi laajoista kielimalleista, LLM hyvin ongelmallisia. Kun tekoäly valikoi tietoa, niin sillä pitää olla jokin järjestelmä, jolla se tekee noita valintoja. Se mikä tekee tekoälystä hyvin ongelmallisen on se, että tekoäly ei itse osaa ajatella. Se vertailee tietoja, joita siihen on syötetty lähdemateriaaliin, joita on tarjolla. Ja juuri tuo tarjolla oleva lähdemateriaali on se, mikä saa aikaan ongelmia. 

Nimittäin tekoäly voi yksikertaisimmillaan valita esimerkiksi internetin hakukoneen tuloksista niitä kotisivuja, jotka ovat korkealla sen "page ranking" tilastoissa. Tuolloin sivujen suosio, eikä niiden sisältö ratkaisee ainakin osittain sen, mitä lähteitä tekoäly saa käytettäväkseen. Ja tuo ongelma saa aikaan sen, että tekoäly saattaa yllättäen tulostaa jotain aivan muuta kuin sitä, mitä tekoälyltä kysyttiin. Kun tekoäly lähtee tekemään työtään eli etsimään tietoa aiheesta, jonka sen käyttäjä on sille antanut, niin silloin pitää muistaa se, että mitä enemmän tekoäly saa informaatiota, eli mitä enemmän sille kerrotaan siitä, mitä sen pitäisi tietää, niin sitä parempia vastauksia kysyjä saa. 

Tekoälyn pitäisi tehdä kysymyksiä, kun siltä pyydetään tietoa. Jos annamme tekoälylle tehtävän, joka kuuluu näin "tee meille tekstinkäsittelyohjelma", niin uskoisin että tulos olisi kaukana siitä mitä olisimme halunneet. Tekoälyn pitäisi saada samanlaisia ohjeita kuin ihmisohjelmoijat saavat. Eli sen pitäisi näissä tapauksissa kysyä suoraan, että millainen ohjelman pitäisi olla? Tekoäly voi pyytää esimerkiksi tehtäväkuvausta, eli määrittelyä. Sen jälkeen se kävisi kohta kohdan jälkeen asiat systemaattisen projektityön edellyttämällä tavalla. Tuolloin tekoäly voisi käyttää suoraan vuokaaviomallia. 

Tuolloin tekoälyn ja ihmisen toiminta muuttuu symbioottiseksi. Tekoälyn tehtävä on kysellä, ja etsiä vaihtoehtoja malleille, joita ihminen tuo järjestelmään. Tuolloin ihminen ja tekoäly kommunikoivat jatkuvasti keskenään, ja yrittävät löytää uusia ja tehokkaita sekä turvallisia ratkaisuja. 

1) Määritys. Eli luodaan kuvaus tuotteesta yhdessä tekoälyn kanssa. Tuo interaktiivinen prosessi merkitsee sitä, että tekoäly saattaa näyttää kuvia käyttöliittymistä, ja silloin suunnittelija tietenkin valitsee sen, mikä on paras. 

2) Suunnittelu. Tuolloin kuvaillaan ne prosessit, joista tuon ohjelman pitää selviytyä. Sekä valitaan käytettävä ohjelmointikielet. 

3) Toteutus: eli tekoäly toimii tuolloin interaktiossa ohjelmoijan kanssa. Se mikä yleensä unohtuu ihmisiltä, on se, että tietokone-ohjelmia tehtäessä se mikä ei näy päälle on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä käyttäjä näkee. 

4) Testaus: tuolloin tuote testataan kuten se olisi ihmisten tekemä. Tuolloin toinen tekoäly yhdessä ihmisten kanssa seuraa sitä, miten ohjelma, joka on luotu tekoälyn avulla selviää tehtävistään. 

5) Käyttöönotto, eli ohjelma ladataan tuotantoserveriin. 

6) Ylläpito eli tekoälyn tehtävänä on tuolloin seurata sitä, mitä esimerkiksi tietoturvarintamalla on tapahtunut, ja vaatiiko tuo ohjelma jotain mahdollisia korjauksia omaan koodiinsa. 

Jokaisessa kohdassa tekoäly on siis järjestelmä, joka toimii ihmisten kanssa yhteistyössä. Tekoäly esittää mahdollisuuksia sekä vaihtoehtoja, joita analysoidaan. Tekoäly ei siis tee mitään yksin, vaan sen tehtävä on jäsentää tietoa  sekä tukea ohjelmoijien työtä. Jos joku ratkaisu vaikuttaa huteralta, niin silloin tekoäly voi etsiä vaihtoehtoja sekä parantaa esimerkiksi tietoturvaa. Jos mekaaninen koodaus suoritetaan tekoälyn toimesta, niin tuolloin koodia tietenkin syntyy nopeammin. Mutta ihmisten pitää tuolloin tarkastaa koodi sekä sen toimivuus. 

Samalla pitää kuitenkin huomioida se, että tekoälykään ei saisi jatkuvasti käyttää samoja osoituspolkuja eikä samoja kansioiden nimiä, koska se aiheuttaa riksin tietoturvassa. Jos hakkeri selvittää yhden tekoälyn tuottaman ohjelman tiedosto- ja kansiojärjestelmän, ja samaa järjestelmää käytetään kaikissa tuotteissa, niin hakkeri voi tuon tiedon turvin tunkeutua järjestelmään ja yrittää lukea tietoa suoraan tiedostoista. Eli myös näihin asioihin pitää paneutua, kun tekoälyä käytetään koodaamiseen. 

https://muropaketti.com/mobiili/mobiiliuutiset/elon-muskin-grok-ai-suututti-maga-kannattajat-tarjosi-liian-puolueetonta-tietoa/

Kun ihminen ei erota tekoälyä toisesta ihmisestä...

 

Tekoälyä voidaan käyttää väärin. Sen varmaan tietää meistä jokainen. Mutta ennen kuin syytämme tekoälyä petoksista ja vilpistä, niin tekoäly itse ei tee vilppiä. Se joka tekee vilppiä on tekoälyä vilppiin käyttävä ihminen. Siis eihän porakonekaan tee murtoja. Ihminen joka käyttää porakonetta on se, joka tekee murron. Siis aivan samalla tavalla kuin porakone, niin myös tekoäly on väline, jonka avulla pahantahtoinen ihminen pettää toista ihmistä. Kun syytettä petoksista luetaan, niin silloin porakoneelle niitä ei voida lukea. Vaan syytteessä on ihminen, joka käyttää tuota konetta väärin. 

Ihminen ei enää välttämättä erota tekoälyä toisesta ihmisestä. Eli periaatteessa voidaan sanoa että tekoäly on läpäissyt Turingin testin. Toki tuo Turingin testin läpäisy voi vaikuttaa pikkuseikalta, mutta se osoittaa ensinäkin sen, että tekoäly kehittyy nopeammin kuin olemme odottaneet. Tai sitten meidän pitää ryhtyä kehittämään uutta versiota tuosta Turingin testistä. Turingin testi ei mittaa suoraan koneen älykkyyttä vaan ihmismäisyyttä. Siis periaatteessa kyse on siitä, että kykeneekö kone jäljittelemään ihmisen reaktioita kun se keskustelee ihmisen kanssa. Tuollaista tekoälyä joka kykenee kaiken lisäksi jäljittelemään ihmisten ääntä voidaan käyttää tietenkin väärin. 

Kun Turingin testi kehitettiin ei tietokoneen koskaan edes pitänyt kyetä sitä läpäisemään. Mutta tuolloin ei ollut olemassa sellaisia välineitä kuin internet, joilla tietokone tai ohjelmisto kykenee hankkimaan melkein rajattomasti tietoa. Turingin testiä kehitettäessä puhuttiin siitä, että tuolloin kaikki tieto mitä tietokoneella oli, piti ladata sille manuaalisesti. 

Mutta internetin aikaan tietokone voi automaattisesti etsiä tietoa, jota sen käyttäjä tai kehittäjä eivät edes tiedä olevan olemassa. Turingin testin läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että tekoälyä aletaan entistä enemmän käyttää esimerkiksi puhelinmyyjinä tai asiakaspalvelijoina. Mutta ne voivat myös toimia tehokkaina propagandan sekä disinformaation levittämisessä. Tekoälyn vastaukset voidaan tahallaan muotoilla siten, että ne miellyttävät ihmistä joka niitä käyttää. Samoin tekoäly voi seurata sitä, että miten sen vastapuoli reagoi tuohon sen jakamaan tietoon. Se voi huomioida jos vastapuoli ärsyyntyy jotenkin sen antamasta informaatiosta. 

Ja juuri disinformaation suurin ongelma on siinä, että disinformaatiota jaetaan siinä muodossa, että se miellyttää kohderyhmää. Disinformaation ja propagandan ero on siinä, että disinformaatio saattaa olla täysin tekaistua tietoa. Eli disinformaation tuottaja valmistaa ikään kuin romaanin tai elokuvan, jota sitten "myydään" ihmisille täytenä totena. Propaganda ei välttämättä perustu suoranaisesti tekaistuun tietoon. Se saattaa pitää sisällään esimerkiksi oikeaksi todistettavan tiedon siitä, että asevoimat ovat edenneet kaksi kilometriä. 

Tuolloin ehkä unohdetaan mainita siitä, että eteneminen saattoi maksaa esimerkiksi 10 000 miestä.  Koko disinformaation ja propagandan myyminen perustuu juuri klusteriajatteluun. Eli ihmisille kootaan mielenkiintoiselta näyttävä klusteri eli tietorypäs, jossa sitten on muutamia hyvinkin räikeitä kohtia, joita voidaan helposti osoittaa vääriksi. Tuolloin klusteriin upotetaan sydäntä särkeviä tarinoita, joilla saadaan metsä piilotettua yksityiskohtiin. Se että joku asia ei tapahtunut esimerkiksi jossain tietyssä paikassa ei merkitse sitä, että tuo asia ei olisi jossain muualla tapahtunut. Ihmisille myydään silloin asioita, joita he haluavat kuulla. 

Klusteriajattelun avulla ihmisille myytiin mm. Brexit sekä Donald Trumpin valtaan pääsy. Ihmiset näkivät vain sen kuinka heille luvattiin halpaa viinaa sekä uusia työpaikkoja, eli Brexit oli ratkaisu, jolla oman maan talous saatiin nousuun. Lehdistö rakasti Brexitiä. Se oli asia jolla talous saatiin kohoamaan, EU kaadettua eikä sen jälkeen olisi huolen häivää. Ulkomaalaisten siirtäminen pois maasta vapauttaisi työpaikat suoraan Britannian kansalaisille, ja kaikki olivat onnellisia. Se mitä työpaikkoja vapautuisi on sitten toinen asia. Eli viihtyykö kukaan niin sanottuun kantaväestöön kuuluva noissa työpaikoissa, joita on annettu ulkomailta tuleville siirtotyöläisille. 

Sitä kuinka moni työpaikka edes päätyy Amerikkaan tai Britanniaan ei välttämättä ole muistettu mainita. Jos keskustellaan esimerkiksi mineraaleista, niin Ukrainan uraaniesiintymiä ei voida suoraan ulkoistaa USAaan. Vaan uraani pitää ensin louhia ylös, jotta se voidaan siirtää rikastuslaitokseen. Tuolloin työtä tulee lähinnä noiden rikastuslaitosten työntekijöille, eikä esimerkiksi Kalliovuorten mainari saa yhtään työtuntia tuosta uraanista. 

Samoin vaikka yhtiöiden tulos olisi kuinka hyvä tahansa, niin työläiset eivät välttämättä saa yhtään senttiä noista tuloista. Ne saattavat suoraan päätyä suurosakkaiden sekä johtokunnan taskuun. Mutta siis tekoäly voisi vastata, että nuo uraaniesiintymät voivat tuoda työpaikkoja esimerkiksi uraaniteollisuuteen. Työpaikat voivat syntyä esimerkiksi myös eläkkeelle jäämisen yhteydessä. Eli tapa millä työpaikka syntyy voi olla melko erilainen, kuin mitä olemme ajatelleet. Ja kahden työntekijän eläköityminen voi myös muodostaa kaksi uutta työpaikkaa. Tekoäly ei tuolloin valehtele, jos se sanoo että tietylle toimialalle syntyy työpaikkoja. Se ei kertonut työpaikkojen määrää ja kaksi uutta rekrytointia ovat uusia työpaikkoja. 

https://www.is.fi/digitoday/art-2000011143646.html

Kaikki uusi luo hypeä. Mutta milloin hype luo uutta?

 

Tekoälyn kehittämistä varmasti ohjasi ainakin ennen hype. Suuri ja mullistava Chat GPT tuli markkinoille noin kuusi vuotta sitten, ja tuolloin tietenkin puhuttiin paljon siitä, miten tekoäly kaappaa vallan sekä vie työpaikat ihmisiltä. Silloin lähes jokainen asia, mitä tekoäly tai laaja kielimalli sai aikaan seurattiin silmä tarkkana, ja lähes jokainen juttusarja uudesta välineestä päätyi vähintään tuomiopäivän skenaarioihin, joissa tekoäly luo terminaattoreita, jotka kaappaavat vallan sekä tietenkin tuhoavat ihmiskunnan. 

Mutta nyt kuuden vuoden kuluttua tekoälyn hype on alkanut laskea. Tekoälyn kehitys ei ole siis mitenkään kovin hidasta, mutta sitä on opeteltu myös käyttämään tehokkaammalla tavalla. Mutta siis voimmeko me joskus tehdä niin sanotun keinotekoiseen yleisälyn tai yleisen tekoälyn (AGI, Artificial General Intelligence), joka osaa ja tietää kaiken? Onko olemassa ihmisiä, jotka osaavat ja tietävät kaiken? Siis mitä varten me lähdemme aina siitä, että jos tekoäly ei osaa kaikkea mahdollista, niin se on täysi fiasko, floppi jota ei edes kehdata esitellä? 

Tekoälyn kehittämisen suurin ongelma on se, että sitä kehitetään yksityisten toimijoiden toimesta. Koska kehittäjänä on yksityisten yhtiöiden klusteri, jossa toimijat ovat kuitenkin erillään toisistaan, niin se merkitsee sitä, että tuo kehitystyö on hyvin hajallaan. Yksityiset yritykset eivät kykene kilpailulainsäädännön takia tekemään yhteistyötä tekoälynkään saralla. Eli niin kauan kuin tekoälyä kehitetään pelkästään yksityisten toimijoiden toimesta, niin tekoälyn kehittäminen tapahtuu ilman mitään sen suurempaa koordinaatiota. Asioita vaikeuttaa se, että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään, ja heille luodaan raameja, mikä saa heidät sitten viemään asiantuntemuksensa jonnekin missä sitä joku ehkä voisi arvostaa. 

Ja yksi noista tahoista on tietenkin Elon Musk sekä muut vastaavat toimijat, joiden visiot ulottuvat heidän pöytäänsä pidemmälle. Tekoäly on huomisen mahdollisuus, joka tarkoittaa sitä, että sillä on vielä paljon annettavaa. Sekä tietenkin tekoäly myös ottaa asioita pois. Mutta kuitenkin jos emme saa tekoäly-yhtiöitä pysymään EUssa sekä mieluiten Suomessa, niin niistä saatavat verorahat että myös tietotaito valuvat Donlad Trumpin sekä muiden maiden taskuihin. Ja esimerkiksi Kiinan kansantasavalta on varmaan erittäin kiinnostunut tekoälyn kehittämisestä. 

Kaikesta tehokkuudestaan huolimatta tekoäly on periaatteessa samanlainen tietokone- tai tietojenkäsittelyjärjestelmä kuin muutkin. Siinä on neljä pääasiallista tasoa. Ohjelmisto, käyttöjärjestelmä, sekä kernel ja varsinainen mikropiiri. Tekoäly voi olla joko ohjelmisto, se voi olla integroitu käyttöjärjestelmään tai tuo ohjelmisto eli algoritmijoukko voi olla esimerkiksi kernelissä, joka tarkoittaa mikropiirien sisäistä ohjelmistoa. Mikäli tekoäly on integroitu kerneliin niin se luo kuvan "rautapohjaisesta tekoälystä". Tekoäly on siis ohjelmiston ja fyysisen laitteen yhteistoimintaa. 

Tekoälyä eli laajaa kielimallia ei varmasti kukaan voi edes kuvitella lataavansa omalle kotikoneelleen, koska tekoäly vaatii suunnattomasti laskentatehoa. Joten tekoälyssä laaja kielimalli ohjaa syötteen palvelimelle, mikä tarkoittaa datakeskusta ja suorittaa operaation datakeskuksen tietokoneilla. Nuo tietokoneet vaativat saman verran sähköä kuin pieni kaupunki. Joten myös rautaa on kehitettävä. Siis nykyaikaiset tietokoneet eivät riitä tekoälyn vaatimaan kapasiteettiin. Joten sekä tietokoneiden että ohjelmistojen arkkitehtuuria on kehitettävä. 

Yksi vastaus olisi ehkä aivoja jäljittelevä mikropiirien joukko, jossa mikropiirit toimivat kuin neuroni sekä sen peilineuroni. Tuolloin tietokoneeseen jäljennetään ihmisaivot. Eli nuo mikroprosessorit voivat toimia neljän prosessorin jonoissa. Tuolloin jonon äärimmäiset prosessorit ovat neuroni sekä sen peilineuroni. Ja keskellä olevat prosessorit jäljittelevät väliaivoja. Tuolloin kone analysoisi tuossa tasossa sen, mikä tieto sille on hyödyllistä ja minkä tiedon se voi unohtaa. Jokainen noista prosessoreista voisi pitää sisällään erittäin pienen muistiyksikön sekä ohjelmiston joka liittää tämän fyysisen rakenteen neuroverkoksi.  Mutta noita mikropiirejä tarvitaan valtava määrä. Eli vaaditaan erittäin laaja neuroverkko, joka vaatii joko valtavasti sähköä, tai kvanttitietokoneita. 

Kuinka me voimme edes kuvitella että joku perinteinen järjestelmä kykenee valvomaan sekä suorittamaan samaan aikaan jopa miljardeja algoritmeja? Siis meidän pitää kehittää sekä ohjelmistoja että fyysisiä koneita eli rautaa, jotta voimme ryhtyä rakentamaan yleistä tekoälyä. Ja vaikka meillä olisi maailman hienoin laskin, ja kaikki muut mahdolliset välineet, niin meidän tekoälymme ei ehkä saa kahvipannua päälle, koska siinä ei ole liitintä jolla kahvipannu saadaan täytettyä sekä kytkettyä päälle. Tuohon toimintaan tekoälymme tarvitsee tietenkin robotin joka täyttää suodattimen sekä myös samalla laittaa vettä pannuun ja kytkee virran päälle. 

https://www.tivi.fi/uutiset/tekoalyn-hypekayra-kaantyi-laskuun-supertekoalyn-kehittamisessa-ollaan-vaaralla-tiella/5f2a181c-e1f6-4b62-9316-a0317566f873

Tuote ja vastatuote ovat kehityksen kulmakiviä.

 

Muutos joka on vallannut tietojenkäsittelyn aiheuttaa sen, että entiset takuutuotteet eivät enää ehkä mene kaupaksi. Tekstinkäsittelyjen ongelma on siinä, että niitä ei välttämättä tarvita. Tämäkin teksti on tehty suoraan julkaisurajapintaan ilman mitään teksturia. Ja sen takia näitä ennen niin tarpeellisia ohjelmia ei ehkä enää kauaa tarvita. Tuo saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi tietyissä ohjelmistotaloissa. Kehitys on tällä hetkellä menossa kohti laajoja kielimalleja, jotka tarjoavat monipuolisia ratkaisuja myös koodaamisen sekä oikoluvun ja grafiikan aloilta. Tuo tarkoittaa sitä, että tekoälyn avulla voidaan perinteisiä grafiikkaohjelmia korvata. Ja ylhäällä oleva kuva on tuotettu Gemini-tekoälyllä. 

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Eli eilispäivän tieteistarinat muuttuvat uusiksi tuotteiksi, ja sitten tietenkin muiden toimijoiden pitää kyetä vastaamaan tuohon tuotteeseen, tai sitten asiakkaat kaikkoavat hyvin nopeasti. Siis sotilaselämässä tuo tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa kehittynyt panssari kilpailee kehittynyttä pst-asetta vastaan. Tuote ja vastatuote ovat asioita, jotka pitävät tuotekehitystä hengissä. Vastatuote on tuote jolla vastataan kilpailijan markkinoille tuoman uuden tuotteen luomaan haasteeseen. 

Eli vastatuotteen pitää olla jossain määrin parempi kuin kilpailijan luoman tuotteen. Sen pitää sisältää vähintään samat ominaisuudet kuin kilpailijan tuotteet. Ja jos ominaisuudet ovat samat, niin silloin pitää tuotteen olla edullisempi, paremmin päivittyvä yms. Tai sitten sen ominaisuuksien pitää olla monipuolisempia sekä muuten paremmin tehtyjä. Joten aina kun omaa tuotetta tuodaan markkinoille, niin pitää kysyä, "miksi joku haluaa ostaa tuota tuotetta"? Miksi kilpailijan tuotetta ostetaan, ja mitä siihen voidaan tuottaa lisää, jotta saadaan kassavirrat kääntymään omaan kassaan? Mitä uutta ihmiset haluavat tai tarvitsevat, jos heidän halutaan jättävän vanha järjestelmän toimittajansa. 

Evoluutiomallin mukaan tarve vastata haasteeseen luo tarpeen kehittää uutta. Siis keksintö ja vastakeksintö vuorottelevat paremmuudessa. Kun joku keksii jotain uutta, niin tuohon keksintöön pitää löytyä vastaus, joka on vielä parempi kuin äskeinen keksintö. Tuolloin voidaan puhua siitä, että evoluutio joka koskee koneita, ohjelmistoja tai molempia on oikeastaan spiraali, jossa uuden kehittäminen sekä muutos muuttuvat itsetarkoitukselliseksi. Se miten tuohon tilanteeseen joudutaan on se, että esimerkiksi laaja kielimalli voi aiheuttaa sen, että muilta vastaavilta yrityksiltä lähtevät asiakkaat. Kun yhtiöt kehittävät uusia tuotteita, niin niiden tarkoitus on se, että ihmiset päivättävät ostamiaan tuotteita. 

Siis jos uusia koneita tai käyttöjärjestelmiä ei osteta, niin se merkitsee sitä, että Microsoft ja Apple eivät saa tuottoa valmistamistaan koneista. Samoin mikroprosessorien valmistajat tarvitsevat laitteiden myyntiä, tai niiden saama tuotto laskee. Kun mikroprosessorit kehittyvät, niin silloin voidaan rakentaa monimutkaisempia ohjelmistoja, joissa on raskaampaa sekä monimutkaisempaa koodia. Ja esimerkiksi nykyaikaisten tietokoneiden pitää samaan aikaan suoriutua monimutkaisten algoritmien ajamisesta sekä käyttöjärjestelmän, pääohjelmiston sekä virustorjunnan osalta. 

Samoin koodin hinta on nykyään kallista. Tekoäly tuo asiakkaita. Ja tietenkin osa tekoälystä voi olla ilmaista. Eli vapaasti käytettävien sovellusten kautta voidaan esitellä oman tekoälyn ominaisuuksia, ja ehkä joku sitten ostaa tuon kielimallin premium-version. Kielimallia ajatellaan ikään kuin assistenttina, tai copilottina, joka korjaa esimerkiksi ohjelmistokoodia. Mutta samalla voidaan kysyä, että miksi ainakaan osaa noista tehtävistä, joita ajetaan erityisellä ohjelmistolla ei voida ajaa suoraan laajan kielimallin kautta. Jos ajatellaan esimerkiksi koodaria, niin hän varmaan saa kuitenkin apua tekoälyltä. Eli tekoäly kuitenkin vähentää kirjoitusaikaa, ja joka tapauksessa 70-80% ajasta kuluu ohjelmointivirheiden etsintään. 

Tuolloin voidaan ajatella että ammattimies saa koodaus-apurista ainakin jonkin verran hyötyä. Mutta hänen pitää tietenkin hallita koodin luominen. Se että ihmiset luovuttavat omat taitonsa jonkun tekoälyn käsiin on tie, joka ehkä kohta tappaa koodarien ammattikunnan. Tai siis jäljelle jäävät vain ne ammattikunnan huiput, ja muut saavat lähteä. Mutta siis periaatteessa laajoja kielimalleja voidaan käyttää sekä liikekirjeiden, CVn sekä koodin tuottamiseen. Ja se on tavallaan sääli, koska tuollainen tapa hyödyntää tekoälyä varmaan tappaa ihmisten luovuuden. 

Se että tuohon malliin missä tekoäly tekee kaiken työn, ja ihminen vain kritiikittömästi copy-pasten avulla siirtää tuotoksen johonkin tekstinkäsittelyyn tai ohjelmointieditoriin on päädytty siksi, että työelämässä vaaditaan paljon virheettömyyttä. Virheettömyyden vaatiminen aiheuttaa sen, että ihminen istuu jatkuvasti samojen tehtävien ääressä, eikä siinä sitten pääse kovin paljon omia taitoja tai tietoja laajentamaan. 

Koska koodi pitää tehdä virheettömästi sekä nopeasti, niin ihminen sitten jämähtää paikalle, käyttää valmiiksi tallennettuja kirjastoja eikä paljon päätään vaivaile koodin kanssa, koska joku muu tekee korjaukset sekä käy koodin kanssa on tie, joka johtaa siihen, että työntekijä korvataan ennemmin tai myöhemmin tekoälyllä. Se että työelämässä vaaditaan korkeaa osaamista heti uran alussa saa aikaan sen, että kukaan ei enää uskalla hakea koodariksi, koska siinä ei saa tehdä yhtään virhettä. 

Ja sen takia yhtiöt kilpailevat tällä hetkellä siitä, kuka luo parhaan kielimallin. Eli voidakseen pitää asiakkaat tyytyväisinä, pitää yhtiöillä olla jatkuvasti uutta tarjolla. Ja laajan kielimallin avulla voidaan korvata joukko muita ohjelmia, joten sen takia laajan kielimallin kehitys on niin valtavan nopeaa. Tietenkin uudet ominaisuudet tekevät kielimalleista erittäin nopeasti kasvavia sekä samalla koodi muuttuu raskaaksi sekä mutkikkaaksi, joten ennemmin tai myöhemmin tarvitaan kokonaan uusia prosessoreja, sekä uusia tietokoneita joiden teho riittää edestakaiseen kielimallin ajamiseen. 

Tiettyyn rajaan asti vanha kone kykenee ajamaan verkkopohjaista tekoälyä, mutta lopulta tuo laite kohtaa rajansa. Laaja kielimalli on oikeastaan vain jatke verkko- tai pilvipalveluille. Data pysyy verkossa turvassa, tai ainakin niin pitäisi ajatella. Pari vuotta sitten ajateltiin, että laajat kielimallit korvautuvat suoraan suppeilla kielimalleilla. Mutta toisaalta suppeiden tai laajojen kielimallien erot eivät ole kovin suuria. Eli suppea kielimalli voidaan laajentaa laajaksi kielimalliksi melko helposti, eli siihen liitetään vain uusia moduuleja. Tai sitten tuo laaja kielimalli voidaan ohjata käyttämään suppeaa tai kapean sektorin datavarastoa. 

Se onko data sitten turvassa noissa kielimalleissa? Siinä hyvä kysymys. Se että dataa varastoidaan pilveen merkitsee aina riskiä. Mutta samalla tavalla myös oma fyysinen serveri voi olla erittäin paha tietoturvariski, jos sitä ei ole koskaan päivitetty, tai omat tiedot ja taidot eivät riitä serverien tietoturvan ylläpitoon. Mutta siis tiedon siirtäminen pilveen ja konsulttien sekä alihankkijoiden käsiin tietenkin siirtää vastuun tietoturvasta jonkun toisen käsiin. Periaatteessa kuitenkin esimerkiksi verkkopalveluina myytävät tekstinkäsittelyohjelmat ovat samalla tavalla tietoturvariskejä, jos niiden kautta tuotettua dataa tarkkaillaan kaiken aikaa. Sama koskee ohjelmistokoodia. 

Tekoäly ei ole mikään Pyhä Yrjö, joka ratkaisee kaikki ongelmat.

 

Tekoälyä voidaan pitää nykyaikaisena Pyhänä Yrjönä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Siis se on kuin konsultti tai ritari, jonka varaan voimme rakentaa erilaisia erottamismalleja. Tekoäly on asia, joka käyttää vain faktatietoa. Mikään imartelu tai muu ei tehoa tekoälyyn. Mutta samalla me kaikki varmasti osaa pitää kirjaa siitä, miten monta sanaa joku kirjoittaa työpäivän aikana. Ja jos sanoja on kovin vähän, niin tekoäly voi kertoa asiasta esimiehelle, joka voi käynnistää YT-neuvottelut eli antaa potkut kaikille joita ei tarvita tao jotka eivät osaa työtään tehdä, tai joiden työpäivä kuluu muun kuin työn tekemiseen. Mutta juuri tuo listojen teettäminen esimerkiksi tekoälyllä on sitä, että tekoäly itseasiassa päättää kuka saa potkut. 

Siis tekoäly on kuin konsultti, työtehotarkkailija jonka tehtävä on valvoa sitä, miten tehokasta työtä organisaatiossa tehdään. Ja sitten me voimme kysyä että mitä jos sitten työnjohtajat lähtevät suoraan erottamaan alaisiaan noiden listojen pohjalta? He luovuttavat tuolloin yhtiön päätösvaltaa joko tekoälylle tai ulkopuoliselle konsultille. Ulkopuolinen konsultti on ihminen, joka tuodaan organisaation ulkopuolelta tekemään esityksiä siitä, miten työtä pitäisi organisaatiossa tehdä. Kyseistä toimintaa kutsutaan organisaation hallinnon tehostamiseksi. Tuolloin ulkopuolinen, usein melko kovapalkkainen henkilö tarkkailee töitä, mitä organisaatiossa tehdään, tai sitä miten työntekijät tekevät työtään, tai miten suuri osa työläisen työpäivästä kuluu muuhun kuin työhön. 

Ja sitten ryhdytään henkilöstöä vähentämään. Tuolloin konsultti on kuin pyhä Yrjö. Hän on suuripalkkainen mies, jota ei koskaan palkata turhaan. Hän on ikään kuin Pyhä Yrjö, ritari joka tekee lopun organisaation tehottomuudesta. Ja samalla hän kuitenkin on vain neuvonantaja, kun johtaja päättää kuka lähtee. Johtaja taas sanoo että konsultti on hänelle listan laiskottelijoista antanut. Joten sen takia hän vähentää työntekijöitä sen listan perusteella, mitä konsultti hänelle antaa. Jos tuon konsultin saisi vielä korvattua tekoälyllä, niin se tekee konsultista täysin puolueettoman toimijan. Tuolloin sitten yhtiön johtaja saa syyn erottaa alaisensa. Mutta luovuttaako tuo johtaja oman päätösvaltansa tekoälylle, vai käyttääkö hän silloin omaa tahtoaan? 

Tiedättekö tarinan Pyhästä Yrjöstä, ritarista joka surmasi lohikäärmeen. Tuo Pyhä Yrjö on ikään kuin vertauskuva siitä, miten kaikkia asioita voidaan ratkaista. Pyhä Yrjö pelastaa ihmiset surmaamalla lohikäärmeen, joka tietenkin tekee hänestä ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Siis me kaikki tiedämme että vaikka lohikäärmeet olisivat totta, ja vaikka Pyhä Yrjö olisi tappanut ne kaikki, niin me varmaan kohtaisimme muita ongelmia. Eli kaikki maailman ongelmat eivät ole riippuvaisia lohikäärmeistä, ja esimerkiksi kukaan lohikäärme maailmassa ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, mikä aiheutuu esimerkiksi siitä, että roskista ei viedä ulos. 

Tai sitä mitä avioliitossa tarkoittaa hammastahnatuubi, joka on auki jossain peilin edessä. Siis periaatteessa lohikäärme ei siis ole jättänyt yhtään roskista viemättä tai yhtään hammastahnatuubia auki. Siis Pyhä yrjö voisi näitä ongelmia ratkoa joko tarjoutumalla viemään roskia ulos ja sulkemaan hammastahnatuubeja, tai sitten perustamalla avioliittoneuvojan viraston. Mutta Pyhä Yrjö symboloi ihmisten tapaa siirtää vastuuta jollekin ulkopuoliselle taholle. Hän on ikään kuin konsultti, joka hoitelee erilaisia ongelmia kuten aluetta piinaavia lohikäärmeitä. 

Jos joku ritari tulee paikalle tappamaan lohikäärmeitä, niin hän ei varmaan kuitenkaan kykene ratkaisemaan maailmantalouden ongelmia. Lohikäärme on asia jonka ritari voi muiden puolesta ratkaista. Mutta ihmisillä on silti vastuu omasta elämästään. Me emme voi laittaa kaikkia asioita lohikäärmeiden syyksi, emmekä voi samalla tavalla olettaa että ritarit ratkovat kaikkia ongelmia puolestamme. Eli meillä ihmisillä on sellainen outo tarve, että me ikään kuin ulkoistamme raskaan sarjan ongelmat muille, jotka eivät ole organisaation osia. Eli hoidettuaan ongelman tuo uljas ritarimme suuntaa johonkin muuhun kaupunkiin. 

Mutta sitten nykyään voimme sanoa että Pyhän Yrjön paikalla istuu tekoäly. Ja lohikäärmeen paikalla istuu erilaisia hybridi tai muita vaikuttajia. Tekoäly on kuin ritari, tai konsultti joka voi sekunnissa tehdä tuntien työn. Tekoälyltä odotetaan paljon. Sen odotetaan vievän koodaajien työpaikat muutamassa kuukaudessa, vuodessa tai vuosikymmenessä. Noin saadaan sitten nuo ikävät ihmiset pois nurkista. Mutta suuri ongelma on siinä, että me odotamme tekoälyltä liikaa. Me odotamme että tekoäly osaa aina tehdä kaikkea mitä me siltä odotamme. Me kuvittelemme että tekoäly voi suoraan siirtyä ihmisten paikalle, kun hän tekee jotain työtä. 

Eli ihmisten mielikuvissa siintää kuva siitä, kuinka tekoäly valmistaa esimerkiksi ohjelmistoja siten, että sille annetaan kuvaus siitä, mitä tuon ohjelmisto tai laajan kielimallin pitäisi tehdä. Mutta samalla jos lähdemme koodaaman tällä tavalla, niin varmaan tuota koodia pitää joka tapauksessa hiukan muutella. Meidän pitää jossain tapauksissa lisätä tekoälyn tuottamaan koodiin oikeat hakemistopolut, tai etsiä lisätietoa itse. Jos emme ole sen alan asiantuntijoita, joissa käytämme tekoälyä, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, jossa tekoäly voi tuottaa tekstiä, jonka sisältö ei ole likimainkaan oikein. 

Tekoäly ei ole ainoa asia, mikä on ihmisten ajattelulle haitallista.

 

Kyllä kansa tietää mikä sille on parasta, sanoi Kekkonen. Mutta samalla hän unohti kysyä että mistä kansa saa tiedon omasta parhaastaan? Ja yksi asia joka sitten voi tuon tiedon antaa on tekoäly. Tekoälyn avulla voidaan päästä loistaviin tuloksiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Mutta tekoäly rapauttaa ajattelua, eli emme ehkä osaa kyseenalaistaa sitä tietoa mitä tekoäly meille antaa. Tekoäly kuitenkin on vain olio. Eli joka tapauksessa me työelämässä joudumme luovuttamaan osan vapaasta tai näennäisesti vapaasta tahdostamme työnjohtajille tai viranomaisille. Periaatteessa se että seuraamme vain pomon käskyjä voidaan luokitella siten, että luovutamme oman ajattelumme suoraan toisen olion käsiin. Eli meidän, käskyn vastaanottajien kannalta on aivan sama, että tottelemmeko me tekoälyä vai tottelemmeko me vahvaa johtajaa. 

Molemmat antavat meille tekosyyn välttää vastuuta. Tekoälyn käyttöä liiketoiminnan ja johtajuuden tukena on asia, mikä pitää sisällään kaksi puolta. Tekoälyä ei voi mielistellä samalla tavoin kuin ihmistä. Eli tekoäly seuraa mitä ihminen tekee työpaikallaan. Mutta toisaalta taas erotuspäätöksen tekee ihminen. Tai siis ihmisen pitäisi tehdä itse erotuspäätös. Ja kuitenkin jos tekoäly paljastaa että alainen ei tee mitään muuta kuin lue sarjakuvia työpisteellä, niin johtajan pitää tuohon asiaan reagoida. 

Ajattelun ja päätösvallan luovuttaminen tekoälylle on asia, mistä ei olla vieläkään keskusteltu tarpeeksi. Siis olemme oikeastaan jo luovuttaneet osassa toimintojamme päätökset tekoälylle, koska esimerkiksi osakekaupoissa sekä muussa sijoitusbisneksessä joudumme jatkuvasti seuraamaan käyriä, ja silloin kun käyrä on maksimissaan tai minimissään, joudumme reagoimaan ja joko ostamaan tai myymään. Siis jo parin sekunnin odotus tai neuvottelu voi tulla kalliiksi. Joten pörssipeleissä on tärkeää asettaa itselle limiitti, eli alin arvo jonka jälkeen ostetaan. Tai ylin arvo jolloin varsinkin lyhyentähtäimen pelissä myydään osakkeita. Tuolloin voimme sanoa että joudumme periaatteessa tottelemaan noita käyriä. jotka tekoäly piirtää ruudulle. Ja tekoälylle voidaan antaa parametrit, jolloin se voi ostaa tai myydä. Ja idea on se, että ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. 

Eli tässä kirjoitan vain siitä osto-ja myyntitavasta, jossa osakkeita myydään ja ostetaan jatkuvasti, enkä tahallani käsittele pitkän tähtäimen sijoituksia. Mutta siis tekoäly on asia, joka on nostanut ihmisten ajattelun vapauden tietoisuuteemme. Tekoäly on oikeastaan samassa asemassa kuin esimerkiksi vahvat johtajat kautta koko maailman. Vahva johtaja tarjoaa alaisilleen mahdollisuuden ikään kuin vetäytyä vastuusta, kun he tekevät päätöksiä. He siis luovuttavat päätöksenteon joko vahvalle johtajalle tai tekoälylle, ja sitten vain painelevat nappia siten, kuin tekoäly ehdottaa. 

Tekoäly ohjaa ajatteluamme, ja esimerkiksi Internetin tai hakukoneiden page-ranking saa aikaan sen, että me jossain määrin olemme ajautumassa Wokeen. Tuolloin karsimme tahallamme sen tiedon pois, joka ei meitä satu miellyttämään ja tietenkin jos painelemme vain hakukoneen antaman linkkilistan ensimmäistä linkkiä, niin saamme ehkä vain suositun kotisivun antamia tietoja. Meillä on vapaus ajatella. Mutta jos luovutamme tuon oikeuden ajatella jollekin toiselle, niin se että onko kyseessä tekoäly vain toinen ihminen on oikeastaan aivan sama. 

Kun Elon Musk käyttää tekoälyä etsiäkseen niitä, jotka hänen DOGE-virastonsa irtisanoo, niin hän varmaan käyttää tekoälyä suodattaakseen niitä virkailijoita, jotka tekevät kaikkea muuta kuin työtä. Siis se kuinka paljon työntekijä viettää viikossa valtion maksamaa työaikaa esimerkiksi katselemalla markettien kotisivuja voi olla se, miksi DOGE lähettää ystävällisen erokirjeen tuolle virkailijalle. Mutta siis se tekeekö kukaan tuolla työtilassa mitään on muutekin eri asia. 

Eli meillä kaikilla voi olla esimerkiksi työtila auki kaiken aikaa, mutta sitten kuitenkin tuijottelemme kännykältä kaikkea muuta mielenkiintoista. Eli olisi mukavaa nähdä että seulooko Muskin tekoäly myös sitä, että montako merkkiä virkailija kirjoittaa työtilassa olleessaan. Ja tietenkin myös merkityksellisten sanojen määrä olisi hyvä saada tietoon. Mutta siis erottaako Musk vai tekoäly nuo virastojen laiskottelijat? Tuolloin voidaan ajatella siten, että Musk vetäytyy tekoälyn taakse tehdessään päätösksiä. Tai sitten tekoäly antaa luotettavaa tietoa, koska sitä ei voida samalla tavalla mielistellä kuin oikeaa ihmistä. 

https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/microsoftin-tutkimus-tekoaly-on-haitallista-ihmisen-ajattelulle-toinenkin-huolestuttava-havainto/

Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee niin?

Yllä oleva kuva on tekoälyn tekemä muunnelma teemasta, sokea johtaa sokeita. Eli tekoälyn kehityksessä tekoäly johtaa tekoälyjä. Tekoälyt ovat ottamassa vastuuta monista töistä, ja sen takia olemme ehkä tulossa tilanteeseen, missä tekoälyt opettavat muita tekoälyjä. 

Kritiikki on sitä, että otetaan huomioon myös muiden kuin oman itsen muodostama näkemys jostain asiasta. Kritiikki ei ole periaatteessa pelkästään sitä, että jotain asiaa vastustetaan vastustamisen ilosta, ja siksi että vastustaminen nostaa jotain asemaan, mikä hänen mielestään kuuluu vain hänelle. Kritiikki ei siis ole mitään sanan "ei" hokemista. Vaan tietenkin meidän pitää pohtia asioita siten, että kuka tai mikä on se, mikä estää tai ajaa jonkun asiaa? Siis aina pitää kysyä että "miksi näin"?  

Kuinka moni meistä koskaan harrastaa mitään kritiikkiä minkään näkemänsä asian kohdalla? Eli ajattelemmeko me oikeastaan mitä näemme tai mitä luemme? Ja kun vastustamme jotain, niin miksi vastustamme sitä jotain? Vastustammeko me oikeastaan jotain asiaa siksi, että se vie meiltä etuoikeuksia, vai siksi että me haluamme säilyttää vanhat rakenteet, joihin olemme tottuneet ja jotka ovat tehottomia. Vanhat rakenteet ovat asioita, jotka ovat nostaneet ihmisiä valtaan, ja antaneet vallan esimerkiksi keisareille ja kuninkaille. Ja nuo miehet ja naiset ovat tietenkin olleet niitä, jotka ovat saaneet paljon vanhassa järjestelmässä. Joten sen takia kuninkaat ovat mielellään vastustaneet uudistuksia henkeen ja vereen. 

Neuvostoliitossa oli ennen joukko, josta käytettiin ja käytetään edelleen nimeä "nomenklatuura". Tuolla joukolla oli aikoinaan erittäin paljon etuoikeuksia tuossa maassa, eikä nomenklatuuraan kuuluvan tarvinnut edes käyttää samoja kauppoja neuvostoliittolaisten enemmistön kanssa. Juuri nomenklatuura on vastustanut uudistuksia erittäin voimakkaasti. Ja syy tähän ovat tuon joukon etuoikeudet. Eli heillä on sensuroimaton internet, omat kaupat yms. Mutta miksi noita samoja oikeuksia ei voisi olla kaikilla? Koska jos kaikilla olisi samat oikeudet, niin ne eivät olisi etuoikeuksia. 

Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee näin? Kysymys on sikäli erikoinen, että sen jälkimmäistä osaa ei juurikaan käsitellä missään. Tekoälyn lahjakkuus on  tietenkin täysin riippuvainen siitä, millaisia aineistoja se käyttää. Mutta kysymys siitä, miksi kriittinen ajattelu hapertuu liittyy niin sanottuun teknofantasiaan. Tai oikeastaan kyseessä on eräänlainen vääristymä, mikä on ollut ennenkin huomion kohteena. Ihmisiä vakuuttaa enemmän se, että joku laite on tehnyt jotain, kuin se että joku ryttyiseen ruutuvihkoon kirjoitteleva nörtti on asiasta tehnyt teorian. 

Jos luovutamme oikeuden ajatteluun jollekin toiselle, niin silloin meidän kannaltamme on aivan sama että luovutammeko sen ehkä jollekin suurelle johtajalle, joka tietää paremmin kuin me itse, mikä on meille parasta. Vai luovutammeko sen ehkä tekoälylle, joka tietää kaiken paremmin kuin ihminen? Tai siis sellainen kuva tulee välillä kun lukee tietokoneita käsitteleviä kirjoituksia. "Siis ihminen on kuin tietokone" on sananmukaisesti väärin sanottu. Ihminen ajattelee itse. Mutta tietokone seuraa ohjelmistoissaan tai päättelyissään tiettyjä reittejä, jotka ovat usein melko kaavamaisia. Eli tietokone ei osaa muuttaa tuota vuokaaviomallia samalla tavalla kuin ihminen. Ja ohjelmistot seuraavat noita vuokaavioiden malleja. Vuokaavio on siis kartta jota noudatetaan silloin, kun algoritmiä rakennetaan, ja tietokoneen toiminta seuraa silloin tätä vuokaavion reittiä.

Mutta se että tekniset laitteet saavat kaiken kuulostamaan paremmalta on totta. Ja varsinkin kalliit tekniset laitteet tehostavat asioiden näyttävyyttä. Eli jos nurkkaan ostetaan kallis kone, niin sitä pitää tietenkin käyttää. Nimittäin se että joku 300 000 000 euron laite löytää tai kehittää jotain on paljon paremman näköistä kuin se, että joku nörtti istuu jossain tietokoneen ääressä, ja kehittää vastaavia asioita omassa päässään. Tekoälyn kohdalla ihmiset saavat lukea jatkuvasti uusista saavutuksista, mutta samalla me unohdamme sen, että ihmisaivot  olisivat jo monta kertaa tehneet vastaavia asioita. Se miksi siis tekoälyä kohdellaan eri tavalla kuin ihminen johtuu siitä, että se on tekninen väline. 

Teknisen välineen tuottamaa tai sen kautta tuotettua tietoa käsitellään silkkihansikkain, sen sijaan kun ihmisen tuottama teksti tai muu tutkimus leimataan kovin helposti vähintään pseudotieteeksi. Tai sitten ihmisen tekemiä asioita vähätellään. Siis tekniikka ja suuret luvut hurmaavat ihmisiä. Eli periaatteessa kreikkalaisen filosofien Leukloppoksen ja  Demokritoksen atomimalli, jossa lopulta ainetta jakaessamme kohtaamme sen lopullisen "atomoksen", kappaleen jota emme voi jakaa pienemmiksi osasiksi on edelleen käypä ajattelutapa. Mutta siis se mistä ihmiset haluavat lukea ovat esimerkiksi hiukkasfysiikan tutkimuskeskusten kuten CERNin käyttämistä tehoista.

Tekoäly opettaa tekoälyjä 

Samoin jos Diogenes Sinopelainen koulutti joukon koiria käymään puolestaan kaupassa, niin se tuskin kiinnostaa ketään. Diogenes Sinopelainen koulutti koiransa kantamaan ostoslistaa ja kukkaroa torille, ja sitten kauppias luki tuon lapun ja etsi tuotteet. Sitten hän otti raaht, kirjoitti kuitin ja lähetti koirat takaisin. Eli varmaan Diogenes osasi lukea kuitista että monta omenaa ja mikä kunkin omenan hinta oli, ja vaihtorahoista hän osasi laskea että antoiko kauppias oikein takaisin. Nämä asiat eivät ole kovin näyttäviä. Mutta jos jonkun ICT-laboratorion henkilökunta kehittää robotin, jonka rinnassa on näyttöpääte, jossa näkyy ostoslista ja kaupan henkilökunta kerää tuotteet robotille, niin se on valtava uutinen. 

 Eli suurin osa ihmisistä on kiinnostunut tuon valtavan hiukkaskiihdyttimen tehoista, eikä heitä kiinnosta vähääkään se, mitä tuo kiihdytin tuo ihmisten eteen. Se että kiihdytin toi ihmisten eteen Higgsin bosonin on hyvin merkittävä asia. Mitäpä Higgsin bosoni merkitsee sen rinnalla, että sitä tutkiva henkilö kykenee luomaan plasmaa jota oli olemassa vain juuri alkuräjähdyksen jälkeen. Eli emme varmaan osaa arvostaa esimerkiksi kosmologeja, ja muita teoreettisen tutkimuksen tekijöitä, koska heidän työnsä ei ole kovin näyttävää.

Eikä myöskään joku tiedemies joka kirjoittelee asioista johonkin lehteen tai blogiin ole ihminen, joka kehittää kovin suuria energiatasoja tai mitään muuta kovin näyttävää ihmisten eteen. Näyttävät asiat ovat niitä jotka myyvät lehdissä. Samasta syystä esimerkiksi tekoälyn kehittäjiä ei kovin paljon ilmeisesti arvosteta, tai heidän työhönsä viitataan usein sanalla "koodari", ja sitten lähtökohtana on se, että noiden ihmisten pitäisi tuottaa virheetöntä koodia, mutta samalla heitä ei sitten muuten missään kaivata. Siis mikään tietokonenörtti ei ole se, mitä kukaan edes voi ajatella sankarinaan. Tekoälyn tekeminen on siis koodaustyötä, eikä se ole itsessään kovin näyttävää. 

Tekoäly rapauttaa ihmisten mieltä. Se rapauttaa myös esimerkiksi ihmisen luutunutta näkemystä omasta erinomaisuudestaan. Mutta se että annamme tekoälyn ajatella ja tehdä asioita puolestamme saa aikaan sen, että tekoäly ottaa ehkä lopulta liian suuren roolin elämässämme. Mutta mitä siis kriittisyys on? Kuten alussa olen sanonut, niin kritiikki on sitä, että myös niitä asioita otetaan huomioon, jotka eivät suoraan tuo meille itsellemme hyvää, tai jota emme itse ehkä voisi edes hyväksyä tai tehdä omassa elämässämme. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokritos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leukippos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen

Miksi Eurooppa kaivaa kuoppaa itselleen tekoälyn kohdalla?

Tekoäly on asia, jonka kohdalla olemme huomanneet että tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa. Ja kaikki ennusteet mitä tulevaisuudesta on laadittu ovat vain hypoteeseja. Eli tulevaisuudesta puhuttaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja ainoa asia jota voimme tekoälyn kohdalla pitää varmana on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä kuukauden päästä. Tai kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä viikon päästä. Tekoäly ei ole siis väline, jota voidaan käyttää vain hyvään ja rakentavaan toimintaan. Pahimmillaan varsinkin sotilaallinen tekoäly voi olla väline, joka tuottaa meille pahimmat painajaiset. Tekoälyn ohjaamalla robotilla ei ole tunteita. Se voi empaattisuutta matkivalla reaktiolla, tai sanoa "auts" jos sen varpaan sensoreita painetaan tietyllä tavalla. 

Mutta jos sitten ajatellaan tilannetta, jossa joku ihminen korvataan häntä muistuttavalla robotilla, niin tuollaisella robotilla ei ole mitään moraalista tai eettistä mallia, joka estää sitä täyttämästä omia tehtäviään. Eli mikään petos tai teko ei ole esimerkiksi sotilaalliselle vakoojarobotille liian alhainen. Ja juuri tämän kaltaisista robottinäyttelijöistä ovat esimerkiksi lainvalvontaviranomaiset kiinnostuneita. Robottisoluttautuja ei koskaan petä sen ohjaajia. Se ei vaihda puolta, tai ryhdy huumepomojen kaveriksi. 

Samoin robottiterapeutti ei koskaan suutu, se ei koskaan jakele sille uskottuja tietoja. Ja esimerkiksi Helsingin Yliopistossa on tutkittu tekoälyn käyttöä terapeuttina ja tulokset ovat olleet loistavia. Eli tuolloin tekoälyn luoma näyttelijä keskustelee asiakkaan kanssa. Tuota mallia voidaan hyödyntää esimerkiksi myös työhaastatteluissa sekä erilaisissa treffipalveluissa. Tekoäly näkee ihmistä paremmin esimerkiksi valheen merkit, sekä ihmisen kiihtymisen tai suuttumisen. Samoin tekoälyä on vaikea hurmata. Eikä tekoäly näytä jos ihminen jää kiinni valehtelusta.  

Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Empaattiseen tekoälyyn voi kuulemma jopa rakastua, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että tekoäly on työkalu. Se on tietokoneohjelma, joka voi toimia kuin kumppani. Ja esimerkiksi copilot-tekoälyt voivat korjata ihmisen tekemiä kirjeitä, ne voivat havainnoida tunnetiloja. Sekä poistaa esimerkiksi suuressa tunnekuohussa tehdyt kirjeet, ja sitten myös huomauttaa työntekijää siitä, että hän alkaa tehdä enemmän virheitä. Tuolloin työntekijä on väsynyt tai vihainen, ja silloin ei työstä tule koskaan mitään. Se voi valvoa sitä että töitä jaetaan tasapuolisesti sekä tietenkin huomauttaa jos toimistoissa tai muissa työtiloissa on liian kuuma tai liian kylmä. 

Samalla tekoäly voi olla myös kontrollifriikkien suurin unelma, jolla he voivat valvoa jokaista liikettä työpaikoilla sekä yhteiskunnallisella tasolla. Ja siksi esimerkiksi kontrolliyhteiskunnat ja niiden johtajat satsaavat tuohon välineeseen. 

Euroopassa ollaan huomattu että laajat kielimallit ovat lähes koko tekoälyn standardi. USA on siis tekoälyn kiistaton kuningas, ja Eurooppa on pitkälti altavastaajana näissä laajojen kielimallien kehittämiseen tähtäävissä projekteissa. Kiinassa tekoälyn panostetaan samalla tavalla erittäin voimakkaasti, ja kuitenkin Euroopan teollisuus vain ikään kuin katselee sivusta, kun tietotaito tuolla alueella valuu USAn ja Kiinan käsiin. 

Kun esimerkiksi Suomessa syntyy joku tekoälyn alueella toimiva yhtiö, joka alkaa menestyä tai sitten yhtiö kehittää innovatiivisen tuotteen, niin se ostetaan välittömästi jonnekin Atlantin taakse, jossa se sitten tuottaa voittoa amerikkalaisille osakkeenomistajille. Mutta samalla tietenkin tuon yhtiön patentit päätyvät amerikkalaisten hallintaan. Se ei välttämättä ole ainakaan asia, jota meidän pitäisi toivoa EUssa. Samalla kun Amerikassa tuotetaan tekoälyä laajojen kielimallien pohjalta, niin meillä EUssa toivo laitetaan siihen, että saadaan aikaan lakeja, joilla noiden kielimallien kehitystä jarrutellaan. 

Samaan aikaan muutenkin kirjoitellaan siitä, kuinka tekoäly vie työpaikat, eikä siinä ole muutenkaan mitään hyvää. Kun kahden viikon työ tehdään parissa tunnissa, niin tekoäly tietenkin tekee virheitä. Mutta sitten kun puhutaan siitä, että tekoälyn virheprosentti on noin 13-15, niin meidän pitää kuitenkin muistaa yksi asia. Tekoälyn tuottamasta materiaalista 13-15% on jotenkin väärää, mutta kuitenkin samalla me voimme muistella sitäkin, että myös ihmiset tekevät virheitä. Eli onko kukaan laskenut montako prosenttia esimerkiksi kaupungin työntekijöiden tekemistä paperitöistä päätyy suoraan jonnekin roskakoriin, koska niissä on ollut virheitä. 

Kuitenkaan me emme näe juurikaan positiivisia asioita tekoälyä käsittelevistä uutisista. Tekoäly vie työpaikat, se tekee virheitä sekä nostaa koneet kapinaan ihmistä vastaan, on se ilosanoma jota saamme jatkuvasti katsella. Ekspertit ovat järkyttyneitä siitä tai tästä asiasta, jota tekoäly on viime aikoina tehnyt. Tai mitä tekoälyn kehittäjät ovat viime aikoina saaneet aikaan. Se että työpaikat ovat valuneet esimerkiksi Viroon tai Kiinaan eivät ole olleet mikään ongelma, mutta jos työntekijät korvataan tekoälyllä, niin silloin edessä on ongelmia. Mutta kenen ongelmia nuo ongelmat oikeastaan ovat? 

Mutta kuten varmaan tiedämme, niin tekoäly tuli markkinoille melko nopeasti. Ja varsinkin osaavat ohjelmoijat saavat jopa niiden ilmaisversioista paljon irti. Muutamia vuosia sitten tekoälyn kehitystä pyrittiin ennakoimaan siten, että tulevaisuus on suppeissa kielimalleissa, jotka ehkä luotaisiin laajojen kielimallien avulla. Mutta tällä hetkellä kielimallien kehitys on mennyt siihen suuntaan, että asioita tehdään suoraan laajan kielimallin kautta. Tuota on tietenkin vastustettu esimerkiksi siksi, että tekoälyn käyttöä pidetään tietoturvariskinä, ja tietenkin siitä pitää hankkia lisää tietoa. 

Tuollaisen asenteen takia tekoälyn ja sen käytön kehittäminen jäävät jälkeen. Se että tekoälyn käyttö estetään yhtiön laitteilla ei tarkoita, että se on estetty henkilön omilla laitteilla, eli jokainen meistä voi kaivaa älypuhelimen taskusta ja tehdä kysymykset tekoälylle. Toki komento toimistolle voi jotenkin rajoittaa tuotakin asiaa, mutta ihmiset ovat kekseliäitä, ja ehkä palautettavat työt kasautuvat aamulle, kun henkilöt sitten kotonaan tekevät tehtävät tekoälyn avulla, ja kopioivat tekstit kännykän ruudulta, mikä ei ole sen vaikeampaa kuin pikakirjoitetun kokousmuistion kopioiminen lehtiöstä. Kieltoja on nimittäin helppoa antaa, mutta niitä ei ehkä sitten osata tai kyetä valvomaan. 

Ja tietenkin kaikki asiat ovat sellaisia, että niitä pitää vastustaa. Vastustammeko me asioita siksi, että niitä on mukava vastustaa? Vai onko noissa tekoälyn käyttöä koskevissa kielloissa takana se, että ajatellaan että työpaikoilla ei saa olla vapaa-aikaa, vaan työnantaja maksaa siitä että ihmiset istuvat pöydän ääressä 40 tuntia viikossa? Siis pelkäämmekö tekoälyä siksi, että se vie työpaikat kiinalaisilta sekä intialaisilta koodareilta, joille nuo työt muutenkin olisi ulkoistettu? Vai pelkäämmekö sitä, että meillä on tulevaisuudessa tyhjät toimistot, joissa yksi ihmisjohtaja operoi jopa satoja tekoälyn ohjaamia työasemia. 

Tekoäly voi vähentää työelämän stressiä ja toksisuutta, jos sen halutaan tekevän niin. Esimerkiksi pörssissä tekoäly voi hallita jopa tuhansia kohteita samaan aikaan, niin että sijoittaja ei edes voi tehdä tappioita. Mutta tietenkin me voimme ajatella toisin. Tekoäly voi antaa mahdollisuuden potkia 90% työvoimasta pois, kun edessä on yhtiöiden toiminnan tehostaminen. Ja juuri tuo asenne saa aikaan sen, että ihmiset eivät jaksa tehdä työtä. Tekoäly ja robotit vievät nimenomaan mekaanista työtä. Ja aina silloin kun puhutaan työttömyydestä, niin voidaan kysyä, että "olisitko itse valmis tekemään noita, ehkä hyvinkin pienipalkkaisia töitä 30 vuotta"? 

Siis onko Suomen nousukausi sitä, että ihmiset työllistetään siivoojiksi, varastomiehiksi tai ehkä ovelta-ovelle myyjiksi?  Tai ehkä joku huoltomies tai putkimies olisivat hyvin palkattua työtä, mutta niissä sitten seuraa usein erilaisia tukielin sairauksia kuten reumaa tai nivelrikkoja. Tuollaista työtä ei useinkaan teetetä muutenkaan hyvällä palkalla, eikä niitä jaksa kukaan muu tehdä, kuin ne joiden on aivan pakko. Joten tietenkin voidaan ajatella että tulevaisuudessa hampurilaisia myyvät tekoälyt, ja ne annetaan asiakkaille luukun kautta. Mutta siis työttömän kannalta katsottuna on aivan sama, että kuka tai mikä työt tekee, jos hän eri niitä itse pääse tekemään. Eikä valtion taloutta hoideta kuntoon sillä, että työttömät laitetaan työhön, josta valtio maksaa palkat. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/other/yhdysvallat-on-teko%C3%A4lykukkulan-kiistaton-kuningas-mutta-miksi-eurooppa-kaivaa-l%C3%A4hinn%C3%A4-kuoppaa-itselleen/ar-AA1zfR9P?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=c403cd8cea9545ccb9447070ccdb898f&ei=31

Tekoälyn säätelystä, sekä säätelypolitiikan toimivuudesta.

Alussa voin sanoa sen, että mikään sääntö ei tehoa, jos sitä ei koskaan edes ajatella noudattaa. Sääntöjen noudattamista pitää valvoa, ja juuri valvonta on asia, mikä sitten herättää huolta ainakin EUn päättäjien keskuudessa. Mutta ilman valvontaa ei ole säätelyä. Ja ilman säätelyä tekoälyä ja muita innovaatioita koskevat asiat päätyvät pois Euroopasta. Mutta kuitenkin meidän pitäisi ehkä säätelyn sijasta tai säätelyn ohella keskittyä kehittämään omaa liike- tai yrityskulttuuriamme sekä työelämäämme sellaiseen suuntaan, että työntekijän ja myös yhtiön olisi hyvä olla Euroopassa. Meillä EUssa on sellainen tauti, että kannattavat yritykset myydään välittömästi USAaan. 

Samoin sitäkin kannattaisi miettiä, miten työelämässä pysymisestä saadaan EUssa ja Suomessa kannattavaa. Vastaus voisi löytyä työelämän muutoksesta, jossa tekoälyn avulla poistetaan kiirettä sekä samalla olisi luovuttava ehkä ainakin non-stop tehokkuusvaatimuksesta, jonka takia 50-vuotiaat ovat jo työelämässä täysin vatsahaavan sekä sydänkohtausten rampauttamia. Siis kepistä ja porkkanasta sen verran, että työelämässä voisi olla hiukan löysää. Se että kaikki asiat tehdään aina niin, että työntekijät eivät saa yhtään hengähtää aiheuttaa työelämässä uupumusta sekä siirtymistä eläkkeelle. Kun kaikessa on kilpailu, sekä samalla tarve ylittää oma itse, niin kukaan ei tuollaista asiaa kestä. 

Tekoälyn säätely on asia, mikä puhuttaa nykyään enemmän kuin muutama vuosi sitten. Tekoälyn kehittämistä ja säätelyä vaaditaan jatkuvasti, mutta samalla unohdamme sen, että tekoäly on edistysaskel joka on tullut jäädäkseen. Euroopassa on varmasti ihmisiä, jotka osaavat rakentaa tekoälyä, mutta ongelma on siinä, että nuo ihmiset eivät työskentele Euroopassa. Tai he voivat työskennellä etätyönä jopa Piilaaksossa ja istuskella esimerkiksi Helsingissä. 

Kun puhutaan esimerkiksi virtuaalitodellisuudesta sekä virtuaalisista työtiloista, niin niiden avulla ihminen voi periaatteessa työskennellä mistäpäin maailmaa hyvänsä. Tekoäly voi kääntää ihmisen puhetta suoraan vaikkapa suomesta englanniksi, ja sen takia se poistaa myös kielimuurin. Ja samalla esimerkiksi rajat suomalaisen ja amerikkalaisen työnantajan välillä hämärtyvät. 

Mutta jos ihminen työskentelee amerikkalaisessa yhtiössä, niin tuon yhtiön tuotteet ja siitä saatavat verorahat menevät suoraan USAn valtion taskuun. Eli se että lahjakkaat ICT-asiantuntijat eli nörtit ikään kuin ajetaan ulkomaisten yhtiöiden palvelukseen ei varmaan kiihdytä suomalaisia yhtiöitä. Suomalaiset yhtiöt tarvitsevat ennen kaikkea innovaatioita, joita ne voivat myydä ympäri maailmaa. 

Mikäli ihminen joka tekee esimerkiksi työtä tekoälyn kehittäjänä kokee niin, että hänen työtään ei arvosteta, tai siitä löytyy vain virheitä ja riskejä, niin hän varmaan muuttaa mieluummin yhtiöön jossa häntä arvostetaan. Jokainen meistä varmaan haluaa tehdä työtä yhteisössä, jossa meillä on samalla tavalla ylenemismahdollisuuksia kuin vieressä istuvalla ihmisellä. Se että ihminen tietää ensimmäisenä työpäivänään saavansa lähteä neljän kuukauden kuluttua osasi hän tai ei, niin silloin tietenkään hän ei välttämättä halua tuoda omia innovaatioitaan esille yhtiössä, joka muutenkin kohtelee häntä kuin patsasta jossain nurkassa. Eli hän on tuolloin välttämätön paha, josta vain halutaan eroon. Eli miten saadaan noita innovaatioita, joiden avulla saadaan maamme teollisuus nousuun? 

Tietenkin keskittyminen menneeseen on asia, mikä saattaa tuoda hetken aikaa loistavaa tulosta. Jos itse olisin Microsoftin kaltaisen yhtiön johtaja, niin sillä kapasiteetilla en voisi mitenkään edes epäonnistua rahan teossa. Maailmassa on tietokoneissa kaksi vallitsevaa standardia mitkä koskevat tietokoneiden käyttöjärjestelmiä. Nuo standardit ovat Microsoft ja Mac. Tietenkin on olemassa Google mutta Googlen käyttöjärjestelmä on lähinnä litteissä mobiililaitteissa kuten tableteissa sekä kännyköissä tavattu varuste, eikä Chromebook ole vielä lyönyt itseään samalla tavalla läpi kuin Windows tai Mac. Google on toki ykkönen verkkosovellusten valmistamisessa. 

Jos siis jokainen yhtiö maksaa lisenssimaksun voidakseen asentaa Microsoftin tuotteen valmistamilleen koneille, niin kyseessä on kultakaivos. Ja varsinkin Macin ongelma on sen hinta. Microsoft ei valmista itse PCtä, vaan asiakas maksaa lisenssin noista käyttöjärjestelmistä, joita se lataa valmistamiinsa PC-koneisiin. Eli on Microsoftin kannalta aivan sama, kuinka paljon tietokoneita myydään. Tai kuinka korkeaa hintaa asiakas maksaa ostamastaan koneesta. Eli kukaan ei tietääkseni ole valinnut Linuxia teollisesti valmistettujen tietokoneiden käyttöjärjestelmäksi. Tietokone on modulaarinen väline, josta saadaan ohjelmistojen avulla rakennettua sellainen, jota asiakas tarvitsee. Eli tekstikäsittelyt ja muut vastaavat asiat ovat olleet suuria kultakaivoksia ohjelmistoalan yrityksille. 

Mutta tekoäly on asia, joka on tulossa. Se on uusi laajennus tietokoneiden toimintoihin. Tekoälyn avulla voidaan luoda kuvia, tekstiä sekä ratkoa matemaattisia tehtäviä. Eli periaatteessa tekoäly voi korvata perinteiset toimisto-ohjelmat hyvinkin nopeasti. Tekoälyn väitetään tehostavan toimintoja niin, että tekoälyä käyttävä henkilö selviää viikon työkuormasta tunnissa. Joten sen takia esimerkiksi copilotit, jotka korjaavat sanamuotoja sekä tekevät vaikkapa laskutoimituksia samassa työtilassa, kuin missä käyttäjä tuottaa tekstiä voivat mullistaa työnteon. 

Meillä Suomessa ongelma on siinä, että työ polttaa ihmiset loppuun. Työelämässä tehokkuuden vaatimus on muuttunut niin toksiseksi, että ihmisen kohtalona on siirtyä eläkkeelle 50-vuotiaana, kun hänen vatsahaavansa tai sydänkohtauksensa aiheuttaa työkyvyttömyyden. Työttömien siirtäminen pois työelämästä eläkkeelle ei varmaan ole asia, joka kohottaa verotuloja. Eikä ainakaan se, että koulutetut suomen kansalaiset jäävät työttömyyskortistoon kun ulkomaiset työntekijät ja ulkomaiset johtajat valtaavat ulkomaisten sijoittajien ostamat yhtiöt tuo lisää tuloja valtion kassaan. Samoin talouden entinen veturi puksuttaa eteenpäin joidenkin vanhojen patenttien turvin. 

Toki voidaan sanoa että nuo tekoälyt vievät meiltä työpaikkoja, mutta samalla tavoin myös se, että hyvin hoidetut yhtiöt yksi toisensa jälkeen päätyvät ulkomaiseen omistukseen eivät ole ainakaan toivottavia malleja. Kun Suomessa joku yhtiö menestyy, niin silloin se ostetaan välittömästi ulkomaiseen omistukseen. Se tarkoittaa että yhtiön johto sekä sen työntekijät työskentelevät siten, että se miellyttää yhtiön omistajien kotimaan poliittisia päättäjiä. 

Me voimme jatkaa sitä linjaa, jossa kiellämme ihmisiä pätemästä tai tekemästä asioita, joita he itse pitävät tärkeinä. Mutta ongelma on siinä, että jos rajoitamme sekä syyllistämme ihmisiä, niin he eivät ehkä koe samanlaista patrioottista kaipuuta johonkin suomalaiseen siivousyhtiöön siivoojaksi, koska heillä ei ole työkokemusta jota työnantajat haluavat hänellä olevan. Siis 3-4 vuotta korkeakoulua käynyt vastavalmistunut ei varmaan osaa samoja asioita kuin ihminen joka on tehnyt työtä 10-20 vuotta alalla käytyään korkeakoulun jossain historiassa. 

Mutta samalla tietenkin me voimme sanoa, että mikään McDonald'sin työntekijä tai siivooja ei ehkä tuollaisen korkeakoulun käyneen ihmisen mielessä ole urahaave numero yksi. Ja siivoojan työ saattaa olla kokemuksena avartava, ja ehkä ihmisen pitää lain mukaan ottaa tuollainen työtarjous vastaan, mutta samalla kuitenkaan se ei vie hänen ammatillista osaamistaan yhtään eteenpäin. Siis ihmisen ei välttämättä tarvitse pitää työstään, mutta maassamme on laki, jonka mukaan tarjottu työ pitää ottaa vastaan. Mutta haluaako kukaan lukijoista viettää 20-30 vuotta jossain McDonald'sin kassan takana? Tai mitä se sitten ketään kiinnostaa. 

Meillä Suomessa ongelmana ovat työnantajien käsityksen mukaan liian korkeat palkat, mutta samalla pitää muistaa, että Suomi on kallis maa. Ja samalla kohtaamme sellaisen ikävän kysymyksen, että kuinka moni meistä olisi valmis tekemään jotain siivoustyötä 30 vuotta? 

Tekoälyn avulla voidaan tehostaa ihmisten ja koneiden yhteistoimintaa. Mutta samalla meidän pitää varoa, että emme itse anna tekoälylle liikaa valtaa. Tekoäly on siis väline, jolla etsitään tietoa ja joka osaa tehdä monia asioita, kuten muotoilla omat liikekirjeemme, sekä luoda mukavia robotin kuvia, joilla voimme elävöittää tekstejämme. 

Ja samalla sitten kohtaamme tilanteen, missä joku keksii, että koneelle voidaan luovuttaa ihmisen ajattelu. Ihminen ihannoi teknologiaa, minkä jokainen meistä voi todeta. Se että joku asia on tuotettu 20 miljoonaa euroa maksavalla järjestelmällä on jostain syystä vakuuttavampaa, kuin että tuotoksen on tuottanut joku ihminen käyttäen omaa päätään. Me siis olemme vastuussa siitä, että pidämme tekoälyä käyttäessämme mielessä sen, että tekoäly ei ole mikään työkaveri tai tyttöystävä, eikä tekoäly ole mikään nykyversio jostain Sfinksistä. Eli tekoäly ei ole kaikkitietävä. Se kyllä osaa koota tietoa eri lähteistä, mutta sen äärimmäinen raja on ihmisen tietomäärä. Tekoäly ei voi mennä sen tiedon yli, mitä olemme keränneet. 

Toisaalta tekoälyn tarkkuus perustuu siihen, miten paljon se käyttää jotain lähdettä. Niin sanottu ankkurivinouma, jossa ihminen kiinnittää pääosin huomiota tekstien alkuun vaivaa myös tekoälyä. Kun tekoäly luo tekstiä, niin se yhdistelee useista lähteistä keräämäänsä materiaalia. Ja juuri tämä tekstien alkuosan merkityksen ylikorostuminen saa aikaan sen, että tekstin sisältöön saattaa tulla virheitä. Tai niitä tulee varmasti jos lähteen sisältämä teksti sisältää väärää tietoa, eli tekoälyn ei vieläkään saisi antaa yksinään tehdä tärkeitä tekstejä. Vaan käyttäjän pitää myös osata tarkastaa tuon tekstin sisältö. 

 Vance tapasi Euroopan johtajat ja varoitti tekoälyn sääntelystä – Orpo: ”Hän on oikeassa” https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011027360.html