Kimmo Huosionmaa
Kun ajatellaan kustannustehokkuutta, niin tietenkin voidaan sanoa, että jos lääkäri selviää potilaastaan esimerkiksi antamalla hänelle pillerit käteen, niin tietenkin silloin on lääkärin aika hyvin käytetty. Tuolloin ei potilaaseen tarvitse ollenkaan sijoittaa omaa kallista työaikaa, eikä myöskään hänen ongelmiinsa muuten ottaa kantaa. Ja sitten voi taas lääkäri jatkaa työtään, josta hänelle maksetaan palkkaa. Kun lääkäri pitää potilaaseen mukavasti välimatkaa, niin sitten ei tarvitse menettää yöunia sen takia, jos joku kokee ahdistusta tai huonoa oloa siksi, että hän on menettänyt puolisonsa tai työpaikkansa.
Tietenkin lääketehtaat syytävät markkinoille kaiken maailman lääkkeitä, joilla hoidetaan potilaiden hormonaalinen sekä hermoston kemiallinen tasapaino kuntoon, ja sitten taas potilas hymyilee kauniisti. Siinä ei mitään vakavaa sitten ole, kun tuollainen potilas kirjoitetaan sairaslomalle, jotta työnantajien ei tarvitse sellaista ihmistä katsella, joka ei hymyile kauniisti asiakkaiden edessä. Ja saahan sitten työnantaja uuden työntekijän tuon sairaslomalaisen tilalle, joten silloin ei tarvitse myöskään häntä päästää enää takaisin työpaikalle pilaamaan toisten työn iloa.
Tietenkin lääkärin vaitiolovelvollisuus estää häntä puhumasta potilaan asioista, mutta kuitenkin apteekin tai kaupungin toimiston työntekijä näkee diagnoosin, kun tuo sairaslomalainen sitten hakee alennuslippua, jossa psykiatristen potilaiden kohdalla käytetään aina tiettyä alennusryhmää, jotta myös bussikuski sitten saa tuon diagnoosin tietoonsa. Onhan tietenkin hyvä että masennusta hoidetaan tehokkaasti sekä asiallisesti potilaan etua ajatellen, joten sitten on hyvä, että tuolle potilaalle löytyy päiväohjelmaa, jotta ei tule aika pitkäksi. Tuollainen päiväohjelma voi sitten käsittää esimerkiksi pakkaamossa työskentelyä, koska se kehittää potilaan kuntoutusta työelämää varten.
Ja tietenkin sellaiset liian vaativat työtehtävät saa tuollainen potilas unohtaa, vaan hänet uudelleen koulutetaan esimerkiksi siivoojaksi, jotta muutkin saavat sitten nähdä sellaisen ihmisen kohtalon, joka ei muista asemaansa yhteiskunnassa, missä rahalla saa ja autolla pääsee. Siinä sitten potilaan edun nimissä hänet leimataan yhteiskunnassa ihmiseksi, josta ei ole mihinkään. Ja koska hänelle ei olla työelämässä oltu kivoja, niin silloin tietenkään häntä ei työpaikalle haluta. Sellainen ihminen joka on nähnyt työmaan ikävät puolet, kuten erilaisten siivoustehtävien valvojien sekä ohjaajien hyvin ikävän asenteen alaisia kohtaan, niin silloin tietenkin hän saattaa jopa pilata työnjohtajien hyvän maineen ihmisten silmissä.
Kun keskustellaan keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden vaikutuksesta, niin olen joskus ihmetellyt, että onko koskaan tehty tutkimusta siitä miten mielialalääkkeet vaikuttavat ihmisen aivojen hermotuksen kehittymiseen, eli estääkö esimerkiksi ihmisen lapsuudessa syömät mielialalääkkeet tunne-elämää säätelevien aivoalueiden hermotuksen kehittymisen sekä noilla aivojen alueilla olevien synapsiyhteyksien muodostumisen, jolloin syntyy ihminen, joka ei omaa minkäänlaista tunne-elämää. Eli kyseessä on täydellinen psykopaatti, joka ei edes kykene tuntemaan mitään.
Kun mietitään esimerkiksi sitä, kuinka puhutaan alkoholin vaikutuksesta kehittyviin aivoihin, niin itse olen miettinyt sitä, miten psyykenlääkkeet vaikuttavat lasten aivoihin? Neuronien väliset yhteydet muodostuvat nimittäin aivojen kehittymisen yhteydessä, ja jos lapsen aivoja stimuloidaan jatkuvasti kemiallisilla aineilla, niin silloin saattaa edessä olla tilanne, missä aivoihin tulee niin sanottuja pysyviä muutoksia, joista kammottavimmat tietenkin liittyvät juuri tunne-elämää säätelevien hermoratojen syntyyn.
Ja nuo hermoradat syntyvät yleensä siten, että ensin hermosolujen väliin tulee kemiallinen ärsyke, jos sitten saa aksonin muodostumaan. Jos nuo neuronien väliset kemialliset viestit sitten estetään, niin silloin syntyy tilanne, missä aivojen tunne-elämää säätelevät keskukset eivät kehity normaalisti, jos kyseessä on nimen omaan tunne-elämän säätelyyn tarkoitettu kemikaali. Ja joissakin laitoksissa noita kemikaaleja on kuulemma annettu lapsille, jotta he olisivat rauhallisempia.
Samoin sitä olen joskus miettinyt, että mitä jos kehittyvälle lapselle annetaan nukahtamiseen tarkoitettuja lääkkeitä liian varhain. Onko silloin seurauksena esimerkiksi narkolepsia tai jonkinlainen aivovaurio? Tai oikeastaan voisin kysäistä, että onko tuollaista asiaa sitten oikeastaan koskaan tutkittu. Kun ajatellaan psyykelääkkeitä, niin tietenkin ihmisten mielestä nuo lääkkeet ovat ikään kuin pakollisia, koska niiden avulla sitten luodaan illuusio turvasta, ja kaiken maailman psykopaatti-elokuvat varmasti kärjistävät ihmisten kuvaa mielenterveyspotilaista, ja luovat sellaisten loistavan markkina-alueen psyykenlääkkeille.
Ja sitten mieleen saattaa tulla sellainen asia, että nuo psyykenlääkkeet on tarkoitettu nimenomaan väärin toimivan hermoston toiminnan korjaamiseen, eli niitä saisi ohjeistuksen mukaan käyttää vain ihminen, jonka hermosto toimii väärin, koska jos psyykenlääkkeitä käytetään esimerkiksi viihteen vuoksi, niin silloin seurauksena voi olla hyvin vakava hermostollinen toiminta-häiriö.Tuo sitten tietenkin saa aikaan ajatuksen siitä, että onko noiden lääkkeiden pitkäaikaiseen käyttöön liittyviä vaikutuksia koskaan edes vaivauduttu tutkimaan? Vai onko neurologisten salpaajien kanssa toimittu kuten jonkun karamellin, eli ne on päästetty markkinoille ilman mitään kliinisiä testejä, ja onko pitkäaikaiseen käyttöön liittyviä tutkimuksia koskaan tehty? Ja onko noita lääkkeitä käytetty vain sairauden hoitoon? Jos terve ihminen syö neurosalpaajia pitkään, niin mitä siitä seuraa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.