Mistä kaikki ikävät toimitusjohtajat tulevat?

Yllä on kaksi näkemystä johtajuudesta.
Kumpi on sinusta parempi. 

Kimmo Huosionmaa

Mistä kaikki maailman sydämettömät pomot, jotka ajattelevat vain bonuksia tulevat, on kysymys, mihin varmaan jokainen joskus törmää. Eli mistä tulee sellainen ihminen, joka kohtelee toisia kuin he olisivat esineitä? Tällaiseen ihmiseen törmäämme aina välillä, ja hän on se, joka saattaa potkia tuhansia ihmisiä pois työpaikasta, koska näiden asiantuntemukselle ei enää ole käyttöä. Hänelle alaisena toimivat ovat vain tuotteita, jotka heitetään pois, kun niitä ei enää tarvita. Ja varsinkin jos hän ei jotain henkilöä tunne, niin tämä on vain tilastoyksikkö, jonka tehtävä on tuottaa yhtiölle rahaa.

Kun tuo yksikkö ei enää tuota, niin sitten hänet voi mukavasti vähentää työvoimasta, jolloin hänen työpaikkansa vapautuu jonkun toisen käyttöön. Eikä tuolloin myöskään palkkaa tarvitse maksaa. Ja tietenkin pomolle riittää se, että hänen lähipiirinsä eli ihmiset, jotka istuvat häntä vastapäätä pitävät hänestä sekä hänen tyylistään johtaa. Tuo suosio varmistetaan loputtomilla tulospalkkioilla, joita jaetaan myös yhtiön tehdessä tappioita. Se mitä joku jota hän ei tunne on asioista mieltä, on tuolle pomolle täysin yhdentekevää.

Ja arvatkaa onko mukavaa olla ihminen, joka on ollut ehkä vuosikymmeniä samassa työpaikassa, minkä jälkeen hänet sitten irtisanotaan tuotannollisiin syihin vedoten? Tuolloin voidaan kyllä sitten lohdutukseksi todeta, että kyseinen pomo on työelämän tuote. Eli hänet on kasvatettu olemaan sellainen ihminen, jolle ainoa menestymisen merkki on positiivinen tulos. Se miten tulosta hankitaan on hänelle sivuseikka, joten sitä sitten voimme mukavasti päätellä sen, mikä on tuollaisen pomon oma työura. Hän on usein ihminen, joka ei ole saanut työpaikallaan mitään muuta kuin huonoa palautetta, tai oikeastaan saattaa olla niin, että palautetta ei ole tullut ollenkaan.

Eli hän on oikeastaan ollut pelkkä seinäkoriste, ja vaikka sitten olisi edessä millaiset juhlat, tai millainen positiivinen tulos olisi saavutettu, niin silti tuo henkilö on aina saanut lähteä kohti uutta paikkaa, riippumatta siitä, millaisen panoksen tai millaisen osaamisen hän on ryhmään tuonut. Eli tässä sitten tietenkin tulee mieleen sellainen tilanne, missä johtaja on esimerkiksi saanut edellisessä elämässään vuokratyöläisenä paikan jossain yhtiössä, ja nostanut sitten sen tuloksen huippuunsa. Mutta kiitosta ei sitten ole herunut yhtään mistään, ja tietenkin häntä on kohdeltu vähän muutenkin eriarvoisesti kuin muita. Ja sitten tietenkin eteen on tullut tilanne, missä kyseinen henkilö on saanut kokea, että kukaan ei välitä hänen työstään yhtään mitään.

Joten sitten tietenkin hän joskus saattaa mennä esimerkiksi kauppakorkeakouluun katsomaan, että mitä niin hienoa siellä oikeastaan opetetaan, että tuon henkilön asemaan ei muka kukaan voisi päästä. Ja sitten tietenkin edessä on johtajan tasoinen koulutus, mikä varmasti tuntuu hyvältä. Kun tuo henkilö on kaikki vapaa-aikansa siivonnut rappuja, niin silloin tietenkin hän kohtaa sellaisen asian, mitä kutsutaan nimellä "keskinäinen solidaarisuus". Se tarkoittaa sitä, että työpaikalla on lappu odottamassa touta henkilöä, ja siinä sitten kerrotaan, että hänen pitäisi tehdä työnsä hiukan paremmin, tai sitten alkaa vuorot vähentyä.

Tuollaisen asenteen seurauksena tämä päähenkilö sitten käsittää, että pomolla on oikeus tiettyihin asioihin, ja sitten joku päivä hän voi päästä jopa jonkun suuren yhtiön johtajaksi. Tuolloin tuollainen ihminen tietenkin johtaa samalla periaatteella, että mitenkään ei alaisia tarvitse huomioida, ja silloin tulee tietysti tippa jonkun silmäkulmaan, kun tuo johtaja alkaa vähentää turhaa väkeä talosta. Se että hänen on ehkä läheisen ihmisen kuollessa pitänyt lukea lappuja siitä, että hänen siivoamastaan rapusta on löytynyt pölyä, joten tuollainen käytös häntä itseään kohtaan on varmaan hyvin kasvattava kokemus.

Tällaisessa tapauksessa johtaja on kasvatettu uskomaan, että sellainen toiminta on oikein, missä ihmiselle ei edes anneta mahdollisuutta selittää tekemisiään tai mitään kiitosta ei ole edes tarkoitus antaa muuta kuin omalle väelle. Kun tätä asiaa ajatellaan siltä kantilta, niin varmasti silloiin olisi mukavaa, jos kaikki johtajien paikat olisivat varattuja vain niille, joilla olisi paljon rahaa, jolloin mitään pettymyksiä ei voisi tulla eteen. Mutta samalla unohdetaan sellainen asia, että raha yksin ei tuo koskaan onnea. Eli vaikka ihminen olisi rikas tai rikkaan perheen lapsi, niin hän saattaa kohdata myös hylkimistä työelämässä. Tuolloin häntä saatetaan kohdella kuin lasta, ja esimerkiksi takana voidaan puhua siitä, kuinka hemmoteltu tuollainen henkilö on.

Samoin myös rikas ihminen saattaa tulla yhteisössä torjutuksi, ja koska ihmiset seurustelevat mielellään saman sosiaaliluokan  edustajien kanssa, niin tuo eristäminen saattaa aiheuttaa yksinäisyyttä, eli vaikka ihminen olisi kuinka hyvässä sosiaalisessa asemassa, niin silloin tällöin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä nimen omaan saman arvoiset henkilöt hyljeksivät jotain ihmistä. Eli kaikki jotka puhuvat hänen kanssaan ovat joko esimiehiä tai alaisia. Tuollainen asia saattaa sitten aiheuttaa hyvin ikäviä tuntemuksia tuon ihmisen mielessä. Kuitenkin me kaikki haluaisimme, että meitä johtaa yhtiössä ihminen, joka on saanut erittäin hyvää palautetta joko meiltä itseltämme tai meidän kaltaisillemme ihmiset ovat hänelle olleet mukavia. Tuolloin hän ei sitten ryhdy kostamaan meille esimerkiksi saamiaan potkuja tai vähättelyä.