Miksi talous, ja yhteiskuntatieteitä luetaan yliopistoissa? Syy tähän on se, että nämä asiat ovat monella tavalla paljon mutkikkaampia kuin miltä ne ensinäkemältä vaikuttavat. Esimerkiksi palkka ei yksin kerro siitä, mitä ihminen voi ostaa palkallaan. Hintataso jossain Afrikan maassa saattaa EU-kansalaisen mielestä vaikuttaa alhaiselta. Eli jos ravintolaillan hinta on Euron, niin se on EU maan kansalaisesta halpa, mutta paikallinen joka saa ehkä kolme euroa päivässä ei tuo hinta olekaan enää niin pieni. Samoin työelämää koskevat kysymykset ovat vaikeita asioita. Eli olisiko työntekijän itsensä etu, että maassamme ei työntekijöitä saisi kilpailuttaa?
Tuo kilpailutus turhine työhaastatteluineen ottaa ihmisiä aiheesta aivoon, mutta mitä jos sitten työnantaja joutuisi ottamaan esimerkiksi narkomaanin töihin? Siinä voisi työpaikan ilmapiiri kohentua huomattavasti. Narkomaanin laittaminen työkyvyttömyyseläkkeelle vain sysää ongelman toiseen paikkaan. Päihdeongelmista kärsivä ihminen näkee sairaslomat ja eläkkeen lomana, joten sen takia tuokaan vaihtoesto ei ole täysin mutkaton.
Suomessa vaaditaan jatkuvasti sitä, että työntekijöiden pitää saada parempaa palkkaa. Se, että Suomi on kallis maa on tietenkin asia, mikä pitää huomioida. Samalla kuitenkin se, että maassamme yhteiskunnan tulotaso on polarisoitunut on johtanut kierteeseen, missä köyhät köyhtyvät ja maamme rikkaat rikastuvat. Ja tietenkin suuri ongelma on siinä, että esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ostovoima on todella pieni.
Vai onko näin? Tilastoja voidaan tietenkin käsitellä monella tavalla. Kaikki palkat pannaan jonoon, ja niiden keskiarvo eli mediaani lasketaan suoraan noista mahdollisista palkoista. Mutta sitten toinen tapa ottaa otos tästä asiasta on se, että lasketaan alin mahdollinen tulotaso, minkä suomen kansalainen voi saada, ja sitten katsotaan se, paljonko suurituloisin ansaitsee. Eli katsotaan pelkästään kahta ääripäätä.
Tai sitten me voimme huomioida se, että kaikki maamme kansalaiset eivät saa palkkaa. Eli osa työikäisistä on eläkkeellä, joka tarkoittaa että he ovat niin sanotusti palkkojen ja työneuvottelujen ulkopuolella. Ja KELAn maksama työkyvyttömyyseläke ei ole kovin suuri. Se että ihmisiä tiputetaan pois työttömien jonoista saattaa tietenkin kaunistaa tilastoja. Mutta samalla se ei vähennä suoraan valtion menoja. Siis myös eläke on aina valtiolle menoerä. Se että tulotaso putoaa suurella osalla ihmisistä aiheuttaa kierteen, jota taloustutkijat kutsuvat nimellä "kuoleman spiraali". Tuo kierre johtuu siitä, että kun ihmisten ostovoima kutistuu, niin he eivät osta enää niin paljon tai niin hintavia tuotteita kuin ennen.
Se kutistaa liikkeiden katetuottoa, ja aiheuttaa lopulta konkurssin. Kun yhtiöiden tulotaso laskee, niin se merkitsee sitä, että ne eivät enää voi tehdä investointeja. Ja kun myyntiä ei ole, niin lopulta edessä on konkurssi. Pahimmin tuo tulotason lasku osuu pieniin päivittäistavarakauppoihin, joiden marginaalit pakollisten menojen vähentämisen jälkeen on muutenkin kapea.
Mutta toki tilastoja voidaan käsitellä monellakin tavalla, ja se että suurin palkka hinaa keskiarvoa tai keskikohtaa ylöspäin pitää aina huomioida, kun tilastoista tehdään tulkintoja. Samoin esimerkiksi kuntoutuspäiväraha, erilaiset kokeilurahat ja muut vastaavat asiat voidaan joko laskea palkaksi tai ne voidaan jättää pois laskuista. Samalla sitten tietenkin meidän pitää huomioida sellaisiakin asioita, kuten miten paljon tai millaisia asioita voi rahalla ostaa. Eli jos hinnat tai vaikkapa asumiskustannukset ovat korkeita, niin silloin tietenkin isokin palkka on melko pieni. Tuolloin pitää laskea se, kuinka paljon rahaa jää pakollisten menojen jälkeen käteen. Ja tietenkin pakollinen elintarvikekin pitää määritellä. Samoin sekin vaikuttaa tilastoihin, että asuuko ihminen Suomessa vai ulkomailla. Kun suomalainen käy ostoksilla jossain Teneriffalla, niin hänen ostamansa tuotteet eivät tuo yhtään arvonlisäveroja Suomen kassaan.
Mutta kun puhutaan siitä miten maamme talous saadaan kuntoon, niin ongelma on siinä, että maassamme yritysten verottaminen on erittäin helppoa, kun taas luonnollisten henkilöiden eli äänestäjien verottaminen on vaikeaa. Äänestäjään kohdistuvat laikkaukset ovat poliitikoille vaikeita asioita. Joten tietenkin on helppoa kohdistaa menoja tai säästöjä sellaisiin kohteisiin, joita ihmiset käyttävät. Jos esimerkiksi sähkön kulutukseen sekä myös terveydenhoitoon kohdistetaan lisämaksuja, niin ne näyttävät paremmilta kuin verot, joita kannetaan jokaiselta Suomen kansalaiselta. Tuolloin unohdetaan se, että sähkön lisämaksu on oikeastaan piiloveron kaltainen asia, koska me emme vain voi elää ilman sähköä. Eli jos sähkön lisämaksu kohdistuu kaikkiin sähkön käyttäjiin, niin tuloksena on oikeastaan maksu, jonka vaikutus on sama kuin veron.
Yritysten verottaminen ei ole aivan niin mutkatonta kuin haluamme olettaa. Eli yhtiö voidaan liputtaa EU/ETA alueen ulkopuolelle, jolloin siitä ei saada mitään verotuloja. Kuitenkin meidän pitää muistaa sekin, että yhtiöiden tehtävä on tuoda voittoa niiden omistajille. Mutta siis esimerkiksi ero EUsta ei ole ratkaisu ongelmiin, jotka liittyvät yritysten ulosliputukseen. Ja varsinkin pääosin ulkomaisessa omistuksessa olevat yhtiöt ovat erittäin ongelmallisia. Nimittäin niiden omistajat varmaan haluavat miellyttää oman kotimaansa poliitikkoja.
Ja samalla tietenkin meidän pitää huomioida sekin, että esimerkiksi ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa jatkuvasti. Ongelma on siinä, että noiden työläisten verot menevät maihin, joissa hintataso on melko alhainen. Vaikka tietenkin kaikki ihmiset toivoisivat sitä, että työpaikat menevät omaan maahan, niin kuitenkaan tuota asiaa ei tapahdu. Ulkomailta tulevat työläiset ovat oman maansa työlainsäädännön alaisia. He asuvat työpaikalla tai työpaikan välittömässä läheisyydessä. Ja kun urakka on ohi, niin heistä ei sitten enempää kuluja tule. Eli virolainen työtön rakennusmies ei mene Suomessa sosiaalivirastoon, mutta samalla tietenkin suomalainen mies menee sinne, jos hän ei saa työtä.
Ja sitten seuraa se, miksi ulkomainen työvoima on sallittua. Tai miksi työvoimaa pitää toisaalta voida kilpailuttaa. Pakko palkata joku on asia, mikä ei tuo ratkaisuja mihinkään. Pahimmillaan pakon edessä palkattu henkilö voi aiheuttaa jopa koko työmaan sulkemisen pariksi päiväksi, jos hän aiheuttaa siellä joukon onnettomuuksia.
Työvoiman kilpailutus on asia, mikä ainakin itseäni on joskus ottanut suoraan sanottuna aivoon. Mutta sitten kun työvoiman kilpailutusta katsotaan esimerkiksi työnantajan sekä osittain työmaan ilmapiirin kannalta, niin myös työnantajalla pitää olla vaihtoehtoja siitä, millaista työvoimaa se haluaa ottaa töihin. Nimittäin kaiken maailman puliukot ovat ihmisiä, jotka voivat tuhota koko työpaikan sekä sen ilmapiirin. Joten juuri päihdeongelmaiset ovat ihmisiä, joiden takia ei kaikkia ihmisiä saisi päästää työpaikoille.
