Päihdeongelmat sekä niiden kohtaaminen eivät ole helppoja asioita

Kimmo Huosionmaa

Päihteiden käyttö ei ole mitenkään mukava asia, ja tietenkin jokainen elämä on arvokas. Mutta kun päihdeongelmaa käsitellään, niin siitä pitäisi aina löytää sellainen aspekti, että kyseessä on oire eikä sairaus. Yleensä tuollaiseen tilanteeseen että päihteet ajavat ihmisen kadulle vie sellainen lähes jokapäiväinen seikka kuin syrjäytyminen. Ja mikä sitten aiheuttaa syrjäytymisen? Se että ihminen jää jostain syystä sellaisen yhteisön ulkopuolelle, joka antaa hänelle positiivista palautetta. Positiivinen palaute on asia, joka jää monesti antamatta, ja tietenkin on mukava käsitellä vain niitä negatiivisia asioita, kun annetaan palautetta. Tällaisessa tilanteessa saattaa sitten työntekijä menettää jaksamisensa työyhteisössä, sekä irtisanoa itsensä.


Seurauksena saattaa olla se, että kyseinen teko tuomitaan lapsellisena, sekä henkilöä syyllistetään tästä asiasta, jolloin häntä saatetaan esimerkiksi nimitellä liian herkäksi työelämään. Tuo jatkuva alistaminen sekä nälviminen varmaan tuntuu jostain työnjohtajasta todella upealta, mutta se sitten ajaa ihmisen kierteeseen, josta on vaikea päästä ylös. Se että ihminen sitten on arka eikä uskalla mennä työhön saattaa johtaa siihen, että haastatteluun mennään humalassa, ja se sitten aiheuttaa erittäin ikäviä seurauksia. Tuolloin henkilö saattaa ajautua niin sanottuihin miesten ryhmiin, josta sitten ei ainakaan mitään positiivista tukea ole kenellekään tullut.



Ja sitten yhteiskunnan maksettavaksi lankeavat maksut vain kasvavat, kun ihminen purkaa pahaa oloaan jonnekin bussipysäkkeihin tai pahimmillaan surmaa muutaman ihmisen. Siitä sitten voidaan kysellä, että miksi tuollaista ihmistä ei laitettu hoitoon tai johonkin laitokseen? No kun maassamme on sellainen laki, että ketään ei saa sulkea mihinkään, ellei hän ole jotain pahaa tehnyt, on oikeusvaltion periaate näissä asioissa. Mutta kun ajatellaan päihdeongelmaisia esimerkiksi heidän perheensä kannalta, niin kyseessä ei ole mikään mukava asia, ja tilannetta pahentaa se, että alkoholistien lapset ovat saaneet vanhemmiltaan opin tällaiseen toimintaan, mikä sitten näkyy ja kuuluu kaduilla sekä lehtiotsikoissa.


Päihdeongelmien syy on syrjäytyminen sekä syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että voidaan keskustella loputtomasti siitä, mikä on yhteiskunnan asenne esimerkiksi henkilöön, joka epäonnistuu liiketoimissaan. Epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja jos ihmiset perustavat yrityksiä, niin osa näistä liiketoimista epäonnistuu vääjäämättä. Samoin esimerkiksi putkimies joskus onnistuu tekemään jonkun talosta tai kellarista uima-altaan, ja se ei varmaan ketään silloin naurata. Mutta toisaalta jos ihminen ei tee mitään, niin silloin hän ei myöskään voi tehdä virheitä, ja kuitenkin tuo sitten tekee henkilöstä avuttoman.


Eli se että ihminen ei osaa tehdä mitään ei varmaan itsetuntoa paranna. Ja epäonnistumiset kasvattavat mestarin. Sen voin tässä vain sanoa, eli vain tekemisen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta voi ihminen kehittyä osaajaksi. Tässä itse vain mietin sitä, montako virhettä elämässä olen tehnyt, ja niistä varmaan joku jossain on kertonut, mutta samalla voisin kysäistä, että onnistuiko esimerkiksi joku Iron Chef-ohjelman huippukokki aivan ensimmäisessä ruuanlaitossaan, kun hän oli jossain ala-asteella. Tai ehkä hän oli niin hyvä lukemaan ohjeita, että hän tuossa tehtävässä onnistui.


Mutta sitten tietenkin voidaan taas pohtia ryhmästä pois jättämistä sekä toisen huomioimista. Joskus esimerkiksi nuori saattaa tulla kouluun hyvin rivoissa vaatteissa siksi, että häntä edes huomioitaisiin tai hänelle puhuttaisiin jotain. Sama koskee myös päihdeongelmia. Mikäli ihminen on täysin yksin elämässään, niin silloin hän saattaa alkaa juoda raskaasti alkoholia tai käyttää huumeita, koska alkoholi tekee hänestä “hauskan”. Ja on mukavaa, kun kaveri sanoo, että “taidat olla juhlatuulella”, kun “Virtanen” toikkaroi perhejuhliin umpikännissä, ja ainakin silloin saa aikaan naurut, kun sattuu istumaan tuolin ohi “vahingossa”. Siinä sitten ainakin pari sanaa tulee päivän mittaan vaihdettua muiden kanssa.


Tällaisen tekstin lukeminen ei ehkä ole kovin hauskaa. Mutta elämässä pitää kyetä sietämään myös sellaisia asioita, jotka eivät niin mukavia ole. Eikä aina voi olla duuri päällä, vaan joskus vastaan tulee myös mollia. Kun alkoholistia tai muita päihdeongelmaisia hoidetaan, niin silloin hänen pitää jossain vaiheessa kertoa, mistä kaikki sai oikein alkunsa, ja mikä hänet tuolle tielle kohti ilmavaa roskiksessa tapahtuvaa asumista aikoinaan sitten johdatti. Eli oliko tuota henkilöä syytetty aikoinaan jostain asiasta, ja jos syytettiin, niin miksi syytettä ei olla luettu oikeudessa?


Tai jos syyte oli hylätty, niin miksi tuota ihmistä alettiin karttaa? Tai mikä oli syy siihen, että hänet jätettiin yksin? Ja miksi sitten viinaan riitti rahaa, vaikka työtä ei ollut? Eikö kukaan nähnyt tuota miestä tai naista Hakaniemen rannalla. Kun tämä hoippuu kohti Alkoa? Kas siinä vasta kysymys. Eikä ilmeisesti  myöskään sosiaalitoimisto ole tuollaisen ihmisen elintapoihin paljoa ehtinyt paneutua, jos toiminta on sellaista, mitä “Kotiteollisuus”-yhtyeen videolla kuvatun miehen askareet ovat. Tuolloin voisi kyllä kysyä, että tapaako tämän viraston työntekijä edes henkilöä, ennen kuin tukea annetaan? Tai miten sen työkyvyn arvioinnin kanssa nyt sitten on, kun mies konttaa nurmikolla päivittäin? Ja kuinka hän tuon työttömyysajan ilmoituksen saa toimitettua ja asunnon vuokran maksettua, jos toiminta on tämän tasoista? Eli alla on linkki tähän videoon, joka on “Kotiteollisuus”-yhtyeen versio Heidi Kyrön kauniista kappaleesta “Kevät”.



Kotiteollisuus - Kevät (Virallinen Musiikkivideo)

https://www.youtube.com/watch?v=Ps0Juk_oTJ4


Eräs ikävä kommentti aiheesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ihmisroskasta-molayttanyt-pihlajalinna-oulun-toimitusjohtaja-jattaa-tehtavansa-emme-voi-hyvaksya-sita/7066936#gs.hWYowyE

Miksi kiusaamisen kanssa pitää olla varovainen?

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Kuten olemme tässä alla olevasta jutusta saaneet lukea, niin kiusaaminen on hyvin vaikea asia. Ketään ei saa näissä tapauksissa uskoa ilman todisteita, koska kiusaaminen sekä siitä ilmoittaminen  on sellainen juttu, mitä käytetään myös kammottavalla tavalla väärin. Jos vaikka joku lapsi on ollut esimerkiksi metsässä leikkimässä, ja siellä on sitten takki tai housut revenneet, niin silloin on ehkä käynyt mielessä syyttää jotain muuta ihmistä tällaisesta tapahtumasta. Varsinkin jos lapsi tai nuori on mennyt sellaiseen paikkaan, mihin hänellä ei ole lupaa mennä, saattaa rangaistuksen pelko saada tuon nuoren henkilön kertomaan valheita tapahtuneesta.  On ihmisiä, jotka mielellään haluavat uskoa kaikenlaista pahaa jostain oppilaasta.


Jos toinen pukeutuu provosoivasti, sekä käyttäytyy muuten aggressiivisesti, niin häntä mielellään uskotaan myös koulukiusaajaksi. Tuolloin saattaa opettaja joko sanoin tai muuten ajattelemattomasti toimimalla kannustaa muita oppilaita kertomaan ikäviä valheita jostain oppilaasta, jonka toivoisi siirtyvän toiseen kouluun. Kiusaamiselle kouluissa pitää olla nollatoleranssi, eli sitä ei saa missään nimessä suvaita. Mutta hutkia ei saa koskaan tutkimatta asiaa tarkoin, koska väärä tai väärin perustein annettu rangaistus varmasti ei tilannetta paranna. Eli tuo sitten lisää kaunoja sekä vihaa. Mutta jos väärän ilmiannon tehnyt henkilö on muuten siisti ja hyvätapainen, niin silloin saattaa seurata yliampuva rangaistus.


Kaikki me tiedämme, että mielellään kaikenlaisia kiusaamista koskevia ilmoituksia uskoisi jokainen, mutta noita ilmoituksia tehdään joskus täysin ilman syytä. Ja joissakin tapauksissa esimerkiksi oma kiltti ulkoasu kannustaa oppilasta tekemään aiheettomia ilmoituksia kiusaamisesta, koska hän haluaa vain löytää ulkopuolisen syyllisen esimerkiksi huonoon koulumenestykseen. Eli se että kokeissa menee huonosti voidaan vierittää mukavasti jonkun toise päälle, jota sitten voi syytellä kiusaamisesta tai pahoinpitelystä.


Mikäli toinen ihminen on silmälasien käyttäjä, ja muuten siististi pukeutuva, niin häntä mielellään uskoisi, jos tuollainen henkilö tulee kertomaan siitä, kuinka häntä on käytävällä hakattu tai tönitty. Ja jos ulkoasu on siisti, niin silloin tietenkin toisesta uskoo mielellään, että hän on samalla myös hyvä koulussa. Todellisuudessa henkilö saattaa olla aivan surkea, ja silloin surkean koulumenestyksen syy voidaan työntää toisten päälle syyttämällä heitä kiusaamisesta.


Eikä kiltti ulkoasu myöskään tee kenestäkään kyvytöntä kiusaajaksi. Eli vaikka toinen voi ulospäin vaikuttaa hyvin miellyttävältä ihmiseltä, niin hän saattaa takana päin olla hyvin ikävä persoona. Pahimmassa tapauksessa tuollainen henkilö saattaa olla aivan kiusaajien kärkikaartia, ja silloin sitten tulee varmasti eteen tilanne, missä hän saattaa yrittää jopa kiusattujen tukiryhmään istumaan. Ja aina silloin tällöin kiusaaja väittää kiusatun olevan hiukan liian herkkähipiäinen heidän joukkoonsa tai käymään tavallista koulua. Mutta tässä sanoisin niin, että silloin on menty liian pitkälle, jos toinen rupeaa itkemään tai valittaa muuten kohtelustaan. Me kaikki olemme yksilöitä, ja joidenkin mielestä esimerkiksi töniminen tai taklaaminen koulun käytävillä ei ole ollenkaan mukavaa, vaikka sitä tehdään kaikille muille.


Ja näissä tapauksissa sitten on parempi myös kysyä sitä, että kenelle muulle niitä juttuja koulussa sitten oikein tehdään? Jos puhutaan siitä, että joku muka kokee positiivisena sen, että hänen päänsä painetaan vessanpönttöön, ja tulee tätä palvelua oikein kysymään, niin silloin kyllä rikostutkija kysyy tarkentavan kysymyksen, että mikä on seuraus, jos tätä tekoa ei suvaitse. Eli tällöin tämä henkilö sitten kieltäytyy koulukasteena tunnetusta traditiosta. Samoin kehotan kaikkia muitakin näin toimimaan, ja vaikka olen pohjimmiltaan väkivaltaa vastaan, ja mielestäni kaikki asiat pitäisi selvittää puhumalla, niin kuitenkin jos joku sitten käy päälle, niin silloin saa kyllä lyödä takaisin.


Eikä kadulla ole kyse mistään MMA:sta, jossa on säännöt, vaan noissa kaduilla tapahtuvissa tappeluissa saa toista vaikka purra tai potkaista vastustajaa haarojen väliin. Kouluissa vastuu kurinpidosta on ensisijaisesti opettajilla, eli nämä asiat eivät kuulu millekään oppilaista kootulle järjestyspartiolle. Eikä opettajan tehtävä ole valvoa maahanmuuttoa tai muita ulkomaalaisasioita, Niitä varten on olemassa aivan toiset viranomaiset. Eli koulujen seinien sisälle ei tarvitse maassamme muodostaa mitään anti-islamistista solua, vaan tällaiset asiat kuuluvat poliisille sekä muille viranomaisille.


Joissakin tapauksissa koulukiusaaja tai jotkut tuon kiusaamista harjoittaneen ryhmän jäsenet ovat yrittäneet päästä kiusattujen tukiryhmään, koska siellä he haluavat tietää, mitä nuo kiusatut siellä puhuvat. Seuraavaksi kirjoitan tapauksesta, jollaista jokainen koululainen pelkää, eli entä jos kiusaaja saa oman päiväkirjan haltuunsa? Tällaisia tapauksia kuulemma on sattunut, ja niistä on kyllä varmasti suuri suru tullut eteen. Tuolloin pitää kyllä kysyä, että onko kiusatun vanhemmista jompikumpi antanut tuon päiväkirjan kiusaajille? Eli ovatko he väittäneet olevansa poliisimiehiä tai sosiaalivirkailijoita, vai  miten heihin on muka luotettu? Jos kiusaaja saa esimerkiksi kiusatun päiväkirjan haltuunsa, niin silloin pitää miettiä hyvin tarkasti, että mitä varten kiusaaja on sinne kotiin päästetty?


Tutkimuksen kannalta tärkeä tieto olisi, että mikä tekee hänestä niin luotettavan oloisen tai tuntuisen, että toisen vanhemmat ovat hänet tai hänen edustajansa jättäneet toisen huoneeseen yksin, jolloin tämä on kyennyt katselemaan ympärilleen sekä penkomaan paikkoja ilman, että kukaan kysyy yhtään mitään? Ja mistä tuo kiusaaja sitten on tuon päiväkirjan paikan tiennyt? Vai oliko se sitten pöydälle jätettynä lojunut koko kansan nähtävillä? Joskus kiusaajat toimivat siten, että yksi leikkii kiusatun kaveria, ja kertoo kaikki tämän asiat noille tovereille.


Mutta mistä sitten on on tuo päiväkirja kuitenkin päätynyt kiusaajan haltuun? Kas siinä vasta on pulma. Kun puhutaan taas tuosta Kotkan tapauksesta, niin silloin tällöin lapset ja nuoret tekevät ikäviä sekä ajattelemattomia asioita. Ja jos joku sattuu nielemään esimerkiksi litium-paristoja, niin siitä saattaa seurauksena olla kuolema tai ainakin vakava sisäelimeen kohdistuva palovamma, jos tuo äärimmäisen reaktiivinen metalli sattuu reagoimaan niin, että uhrin vatsassa syttyy tulenliekki. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että ennen kuin lähdetään jutussa ketään hutkimaan, täytyy asia tutkia tarkoin, koska se sitten varmasti ei kenenkään etua palvele.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kotkalaispojan-epaillyssa-kiusaamistapauksessa-ei-epailla-rikosta-poliisi-poika-oli-aivan-yllattaen-itse-ottanut-pariston-suuhunsa/7056578