Kimmo Huosionmaa
Ensin minun piti kirjoittaa tankkereista tai oikeastaa tankkeri "Tiiskeristä", jonka pienoismalli on näytillä Kotkan satamassa merikeskus Vellamossa, mutta sitten päätin kirjoittaa jostain muusta asiasta, joka on ehkä enemmän lähellä sydäntäni kuin tuo tankkeri. Nimittäin päätin kirjoittaa kirjoitelman kirjoittamisesta. Eli siitä miten minun mielestäni kirjoitelmia pitäisi tehdä, niin, että niiden mielenkiinto säilyy myös tekijän kannalta, ja siksi tämän kirjoituksen tässä teen. Kun ihminen kirjoittaa jotain, niin millään sellaisella, mihin olemme tottuneet ei ole mitään väliä.
Ja ensimmäinen ohje on se, että koskaan ei saisi yrittää miellyttää jokaista ihmistä maailmassa. Aina löytyy joku, jonka mielestä joku muu on sellainen, jonka mielipiteitä mieluummin halutaan kuunnella. Ja tietenkin jokaisen ihmisen pitää tajuta, että aina välillä tulee astuttua jonkun isokenkäisen ihmisen varpaille, joka sitten mahtailee kavereineen joka paikassa. Kun ihmisellä on tarpeeksi korkea asema, niin silloin tietenkin hän voi silloin sanoa melkein mitä vain.
Mikäli tuollaista ihmistä sattuu joku vahingossa loukkaamaan, niin silloin on turha pyytää mitään anteeksi. Se vain pahentaa kirjoittajan omaa asemaa, kun tuo aikuinen ihminen sitten kääntyy vain selin, kun häneltä yritetään pyytää anteeksi asiaa, jota ei edes ajatellut loukkaavan toista. Tuollainen ihminen on tietenkin itse aina kaiken yläpuolella, kun hän voi pitää kätensä puhtaana, ja muut hoitavat tuollaisen ihmisen puolustuksen. Silloin hänen ei itsensä tarvitse mitenkään alentua muiden tasolle, vaan voi siellä takana piileskellä, kun muut hoitavat hänen likaisen työnsä.
Kirjoitelmassa käytettävän kielen merkitys on toissijainen, kun vain muistaa yhden asian. Nimittäin kirjoitelman tekemisen pitää tuntua kevyeltä sekä mukavalta asialta, ja siinä saa antaa sitten ajatuksen lentää aivan vapaasti. Kun ajatuksen antaa lentää, niin silloin on kirjoittaminen melko helppoa, ja silloin tällöin vertaan tätä työtä esimerkiksi itsekseen puhumiseen. Tuolloin ihminen ikään kuin puhuu tekstinsä kautta muille, ja silloin tietenkin kirjoittaminen on oikeastaan eräänlaista yksinpuhelua, vaikka sitä ei koskaan haluta toisille myöntää. Kun ajattelen sitä, millaista tekstiä pitäisi tuottaa, jotta muutkin ihmiset tajuavat sen, mitä kirjoittaja haluaa heidän tajuavan, niin silloin tietenkin esimerkeillä on suuri merkitys.
Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi työttömien kursseja verrataan tuohon tankkeri "Tiiskeriin", niin silloin tietenkin heti tulee mieleen, että mikään koulutus ei niin täsmällistä voisi olla, että se sopii vain tuohon yhteen tankkeriin, vaan merellä on muitakin kuin vain yksi tankkeri, ja tietenkin tuo täsmäkoulutus sopii myös muihin vastaaviin aluksiin. Tietenkin voidaan ajatella monia muitakin esimerkkejä, mutta tällainen asia sitten on se, mitä tässä sitten tässä kirjoitelmassa käyttää esimerkkinä. Kirjoittamisen vaikeus on siinä, että jostain syystä me kaikki pelkäämme sitä, että olemme jossain asiassa väärässä. Tuosta väärässä olemisesta voimme tietenkin keskustella, sekä kysyä kysymys, emmekö me kaikki kuitenkin ole ihmisiä.
Olemme siis olioita, joiden ongelmana on se, että välillä unohtelemme asioita, ja se sitten varmaan on joistakin hiukan kiusallista. Kiusallisia asioita voidaan käsitellä kirjoitelmissa, ja aina pitää miettiä kirjoitelman kohderyhmä. Eli se voi olla alan asiantunitija, tai joku muuten vain asiasta kiinnostunut. Ja kirjoitelman ainoa ongelma on siinä, että se välittää vain sellaisia asioita, joita kirjoittaja haluaa sen välittävän. Aina löytyy joku, jota ei kirjoittajan tapa tehdä työtään miellytä, mutta sitten tässä voin kysyä, että tiedätkö sinä rakas lukijani kuinka usein törmään asioihin, jotka loukkaavat minua itseäni, tai ainakin joitakin ihmisiä ne saattavat loukata.
Kun ajatellaan vessojen numerokoodeja, niin silloin tällöin törmätään tilanteeseen, että nuo koodit ovat kuolleen ystävän syntymäpäiviä, jolloin itku sitten saattaa tulla silmään. Kuitenkin tällaisten asioiden kanssa pitää voida elää, eikä tuon numeron valinnut ihminen tiedä, että jonkun ihmisen kuolleen ystävän syntymäpäivä ovat nuo neljä numeroa. Eikö ollutkin kamala esimerkki, mutta aina välillä teemme virheitä, joista joku kärsii. Kun kirjoitan siitä, millaista tekstiä minun mielestäni ihmisen pitäisi tuottaa, niin tarkoitan siis sitä, millainen mielestäni on se paljon puhuttu "hyvä kirjoitus".
Tietenkin kirjoitusasu riippuu siitä, millaisesta tekstistä on kysymys. Kuitenkin kun ajatellaan esimerkiksi työhakemusta, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että sen pitää olla tietyn näköinen. Mutta samalla tietenkin voidaan kysyä, että miksi kaikkien hakemusten pitää olla aivan samanlaisia? Tietenkin on helppoa ottaa käteen tuhat samanlaista hakemusta, ja sitten siitä etsiä ihmisiä, jotka voisivat täyttää työpaikkojen asettamat kriteerit, mutta kuitenkin mielestäni näissä yhdenmukaisuuden tavoitteissa on menty hivenen liian pitkälle, kun kaikki hakemukset ovat täysin samanlaisia.
Silloin ei edessä ole ketään erinäköistä tai erilaiseen asuun pukeutunutta henkilöä, joten tietenkin harmaata massaa on helppo seuloa. Kun ajatellaan kaiken maailman työnvälitysten tukipalveluita, joissa sitten ihminen pääsee niin sanotulle CV-klinikalle. Siellä sitten hänelle neuvotaan ihan kädestä pitäen, millainen CV:n eli suomeksi ansioluettelon pitää olla, jotta siinä ei sitten ole mitään muuta kuin tumma puku ja solmio päällä, kun ihmisestä otetaan valokuva tulevaa työhaastattelua varten.
Tuo työvoiman tukipalvelujen tai CV-klinikoiden kohdalla tietenkin on todettava, että niiden kohdalla tietenkin on hienoa, jos työttömyys on korkealla. Se tarkoittaa sitä, että noille konsulteille riittää töitä. Tuolloin voidaan puhua tilanteesta, jossa pukit ikään kuin toimivat kaalimaan vartijoina. Kun tuollaisen CV-klinikan ansaintalogiikkaa ajatellaan, niin se saa rahaa siitä, että työttömät käyttävät sen palveluita. Tai oikeastaan joku kaupunki sitten ostaa tuollaisen yhtiön palveluita. Ja jos joskus sitten tapahtuisi niin, että tuo täystyöllisyys saavutettaisiin, niin silloin tietenkin kävisi niin, että nuo CV-klinikat joutuvat panemaan lapun luukulle. Silloin voidaan todeta sellainen asia, että nämä yhtiöt eivät itse hyödy työllisyyden hyvästä hoidosta.
Sama asia voidaan todeta myös monen muun asian kohdalla, eli jos joku nyt sattuu keksimään vaikka talon, jota ei voida polttaa tai joka ei voi syttyä palamaan, niin silloin palokunnan työt siltä osin loppuisivat. Tietenkin tämä on niin sanottu karrikoitu esimerkki. Joka on peräisin eräästä laivasta nimeltään "Titanic". Sen ei pitänyt voida upota, mutta sitten joku asensi siihen turbiinin, joka nosti laivan nopeuden liian kovaksi, ja kun laiva törmäsi jäävuoreen, niin silloin veden paine oli niin kova, että se rikkoo laipiot.
Ja tuolloin uppoamaton laiva upposi ikuisiksi ajoiksi meren pohjaan. Tuolloin joku saattoi huomauttaa, että jos kehitetään uppoamaton laiva, niin meripelastajilta lopuvat työt, paitsi ehkä huviveneiden osalta. Tietenkin tällainen asia on varmasti utopiaa, ja pelastuspalvelujen miehille riittää töitä jatkossakin. Kun sitten kirjoitetaan asioista, jotka on tarkoitettu miellyttämään, niin missään tapauksessa mikään kirjoitelma ei varmasti kaikkia ihmisiä miellytä, ja varmaan jokaisella on kaikista asioista joku omakin mielipide. Tai sitten voi kysyä kaverilta, että mitä mieltä jostain asioista pitää maassamme olla, jotta kaikkia ihmisiä sitten muistetaan miellyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.