Lähteiden merkitsemisen tärkeydestä sekä siitä, mitä eristäminen saattaa merkitä rikostutkinnan kannalta.

Kimmo Huosionmaa



Kun palataan edelliseen kirjoitelmaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että miksi poliisin ei tarvitsisi merkitä lähteitä, joista he ovat tietoja saaneet muistiin? Tuo muistiin merkitseminen saattaa sitten oikeudessa auttaa tilannetta, missä joku alkaa keksiä, että poliisi on itse keksinyt koko jutun. Jos joku ihminen syyttää toista rikoksesta, niin silloin häntä saatetaan jopa kaivata oikeuteen todistajaksi, mikä saattaa tietenkin tuntua hieman yllättävältä asialta. Kun puhutaan lähteestä saadusta tiedosta, jonka mukaan esimerkiksi lähdetään kotietsintää tekemään, niin silloin tietenkin voidaan sanoa kotietsinnän ehkä joskus jopa olevan vesiperän. Eli asunnosta tai sen välittömästä läheisyydestä ei sitten löydykään niitä huumeita tai aseita, joita on lähdetty etsimään, ja tuolloin saattaisi olla  paikallaan lähteä kysymään, että olisiko lähde mahdollisesti ehkä erehtynyt henkilöstä?



Jos asunto on etsinnän jälkeen kuin pommin jäljiltä, niin silloin pitää kyllä korvauksen maksaja jostain löytyä, jos niitä huumeita tai mitä sitten on lähdetty etsimään ei olla löydetty. Tai myöskään jälkiä niistä aineista ei ole olemassa. Kun ihminen sitten on tällaisessa tapauksessa valehdellut poliisille, niin tietenkin hänen oletetaan perustuvan nuo väitteensä poliisille. Jos joku jossain levittelee tietoja, jotka vaikuttavat henkilön yksityiselämään tai hänen mahdollisuuteensa toimia vaikkapa yrittäjänä, niin silloin kyseessä on vakava rikos, jossa perättömän tiedon levittäjä  joutuu korvaamaan sen, mitä on muille aiheuttanut. Kun puhutaan sellaisesta tilanteesta, että jonkun henkilön kaverit vain katoavat, niin silloin kyseessä on asia, joka pitää selvittää.




Eli tuolloin saattaa kyseessä olla sellainen tapaus, missä henkilön selän takana on levitelty perättömiä asioita, ja silloin tietenkin pitää syytä tuohon levittämiseen kysyä. Ja silloin tietenkin on hyvä muistaa kysäistä siitä, miksi tuota perättömän tiedon levittäjänä toiminutta henkilöä on oikeastaan uskottu? Mikä tekee tuollaisen ihmisen kertomasta valheesta niin uskottavan, että kaikki kaverit sitten lähtevät kuuntelemaan tuollaista ihmistä? Ja jos he sitten kokevat tarpeelliseksi kuunnella kyseisten ihmisten neuvoja, niin silloin tietenkin kyseessä on tilanne, missä tuo tarve uskoa pitää voida perustella myös muille kuin itselle. Miksi tuolle pahaa haluavalle ihmiselle halutaan olla mieliksi, ja kaveri jätetään pois tuttavapiiristä? Vai onko siellä sitten joku lahjus maksettu, jotta joku ei olisi tuollaisen “ei toivotun” ihmisen kanssa?




Sitten täytyy  pohtia, miksi on niin kamalan tärkeää, että juuri jonkun tietyn ihmisen kanssa ei olla? Jos joku sitten kertoo “hienoja juttuja” siitä, minkälaiset vanhemmat, tai millaiset käsitykset jostain asiasta jollain henkilöllä on, niin silloin tietenkin voisi tuolta ihmiseltä itseltään tiedustella näistä asioista. Se että tuollaisen ehkä hyvinkin ikävän väitteen jälkeen sitten tullaan kadulla vastaan, ja sanotaan että “kuulin pari juttua sinusta, ja haluan niihin myös uskoa” ei ole mikään aikuinen näkemys ihmisestä. Varsinkaan jos noita väitteitä ei ole mitenkään yksilöity. Joten jos esimerkiksi kyseessä olisi väite seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin silloin lapsi on uhri. Joskus tuollaiset väitteet sitten ovat aiheuttaneet uhrin eristämisen. Mutta jos puhutaan vaikka siitä, että uhrin vanhemmat ovat tehneet rikoksia, niin silloin he ovat tehneet rikoksia, eivät heidän lapsensa.




Joten tietenkin kaiken maailman väitteille olisi hyvä löytää joku syy, ja jos joku väittää jotain, niin silloin olisi hyvä myös muistaa mainita lähde, jotta lähteen suhde tuohon henkilöön saadaan selville. Ja jos kyseessä on puhtaasti keksitty valhe. niin silloin tietenkin syy tuohon valehteluun täytyy selvittää. Ja tietenkin jos joku siellä väittää olevansa perheen läheinen ystävä, ja sitten panettelee heitä selän takana, niin silloin voidaan hyvällä syyllä kysäistä, että ottiko tämä ystävä sitten osaa tuohon rikolliseen toimintaan itse, vai seuraako hän vain tapahtumia sivusta kuvaten toimitusta kännykällä, ja vahingon sattuessa ja teon ollessa ohi vain soittaa poliisille, sekä antaa heille kuvaamansa materiaalin.



Tuolloin voidaan kyllä hieman keskustella siitä, että eikö sitten olisi jo vähän aikaisemmin pitänyt tuo puhelu soittaa, ja tuollainen paikan päällä kuvattu materiaali saattaa sitten aiheuttaa syytteen myös tuolle kuvaajalle. Jos joku keksii toista halventavia materiaaleja, niin kyllä silloin pitää syy tuohon käytökseen löytyä. Varsinkin jos kyseessä on sitten sellainen asia, että toinen maksaa rahaa tai antaa palkkioita siitä, että toisen ihmisen kanssa ei olla. Se ei nimittäin ole mitenkään normaalia, joten ehkä tuo eristettävä saattaa sitten tietää jotain sellaista, mistä hänen ei haluta tietävän, kuten esimerkiksi siitä, miten työttömän sekatyömiehen rahat riittävät jatkuvaan ryyppäämiseen tai mistä esimerkiksi joku jengin pomo saa jatkuvasti kymppejä todistukseen, vaikka hän ei mitään koskaan koulussa teekään. Eikä hänen koskaan olla nähty edes kokeessa paikalla olleen.