Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee niin?

Yllä oleva kuva on tekoälyn tekemä muunnelma teemasta, sokea johtaa sokeita. Eli tekoälyn kehityksessä tekoäly johtaa tekoälyjä. Tekoälyt ovat ottamassa vastuuta monista töistä, ja sen takia olemme ehkä tulossa tilanteeseen, missä tekoälyt opettavat muita tekoälyjä. 

Kritiikki on sitä, että otetaan huomioon myös muiden kuin oman itsen muodostama näkemys jostain asiasta. Kritiikki ei ole periaatteessa pelkästään sitä, että jotain asiaa vastustetaan vastustamisen ilosta, ja siksi että vastustaminen nostaa jotain asemaan, mikä hänen mielestään kuuluu vain hänelle. Kritiikki ei siis ole mitään sanan "ei" hokemista. Vaan tietenkin meidän pitää pohtia asioita siten, että kuka tai mikä on se, mikä estää tai ajaa jonkun asiaa? Siis aina pitää kysyä että "miksi näin"?  

Kuinka moni meistä koskaan harrastaa mitään kritiikkiä minkään näkemänsä asian kohdalla? Eli ajattelemmeko me oikeastaan mitä näemme tai mitä luemme? Ja kun vastustamme jotain, niin miksi vastustamme sitä jotain? Vastustammeko me oikeastaan jotain asiaa siksi, että se vie meiltä etuoikeuksia, vai siksi että me haluamme säilyttää vanhat rakenteet, joihin olemme tottuneet ja jotka ovat tehottomia. Vanhat rakenteet ovat asioita, jotka ovat nostaneet ihmisiä valtaan, ja antaneet vallan esimerkiksi keisareille ja kuninkaille. Ja nuo miehet ja naiset ovat tietenkin olleet niitä, jotka ovat saaneet paljon vanhassa järjestelmässä. Joten sen takia kuninkaat ovat mielellään vastustaneet uudistuksia henkeen ja vereen. 

Neuvostoliitossa oli ennen joukko, josta käytettiin ja käytetään edelleen nimeä "nomenklatuura". Tuolla joukolla oli aikoinaan erittäin paljon etuoikeuksia tuossa maassa, eikä nomenklatuuraan kuuluvan tarvinnut edes käyttää samoja kauppoja neuvostoliittolaisten enemmistön kanssa. Juuri nomenklatuura on vastustanut uudistuksia erittäin voimakkaasti. Ja syy tähän ovat tuon joukon etuoikeudet. Eli heillä on sensuroimaton internet, omat kaupat yms. Mutta miksi noita samoja oikeuksia ei voisi olla kaikilla? Koska jos kaikilla olisi samat oikeudet, niin ne eivät olisi etuoikeuksia. 

Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee näin? Kysymys on sikäli erikoinen, että sen jälkimmäistä osaa ei juurikaan käsitellä missään. Tekoälyn lahjakkuus on  tietenkin täysin riippuvainen siitä, millaisia aineistoja se käyttää. Mutta kysymys siitä, miksi kriittinen ajattelu hapertuu liittyy niin sanottuun teknofantasiaan. Tai oikeastaan kyseessä on eräänlainen vääristymä, mikä on ollut ennenkin huomion kohteena. Ihmisiä vakuuttaa enemmän se, että joku laite on tehnyt jotain, kuin se että joku ryttyiseen ruutuvihkoon kirjoitteleva nörtti on asiasta tehnyt teorian. 

Jos luovutamme oikeuden ajatteluun jollekin toiselle, niin silloin meidän kannaltamme on aivan sama että luovutammeko sen ehkä jollekin suurelle johtajalle, joka tietää paremmin kuin me itse, mikä on meille parasta. Vai luovutammeko sen ehkä tekoälylle, joka tietää kaiken paremmin kuin ihminen? Tai siis sellainen kuva tulee välillä kun lukee tietokoneita käsitteleviä kirjoituksia. "Siis ihminen on kuin tietokone" on sananmukaisesti väärin sanottu. Ihminen ajattelee itse. Mutta tietokone seuraa ohjelmistoissaan tai päättelyissään tiettyjä reittejä, jotka ovat usein melko kaavamaisia. Eli tietokone ei osaa muuttaa tuota vuokaaviomallia samalla tavalla kuin ihminen. Ja ohjelmistot seuraavat noita vuokaavioiden malleja. Vuokaavio on siis kartta jota noudatetaan silloin, kun algoritmiä rakennetaan, ja tietokoneen toiminta seuraa silloin tätä vuokaavion reittiä.

Mutta se että tekniset laitteet saavat kaiken kuulostamaan paremmalta on totta. Ja varsinkin kalliit tekniset laitteet tehostavat asioiden näyttävyyttä. Eli jos nurkkaan ostetaan kallis kone, niin sitä pitää tietenkin käyttää. Nimittäin se että joku 300 000 000 euron laite löytää tai kehittää jotain on paljon paremman näköistä kuin se, että joku nörtti istuu jossain tietokoneen ääressä, ja kehittää vastaavia asioita omassa päässään. Tekoälyn kohdalla ihmiset saavat lukea jatkuvasti uusista saavutuksista, mutta samalla me unohdamme sen, että ihmisaivot  olisivat jo monta kertaa tehneet vastaavia asioita. Se miksi siis tekoälyä kohdellaan eri tavalla kuin ihminen johtuu siitä, että se on tekninen väline. 

Teknisen välineen tuottamaa tai sen kautta tuotettua tietoa käsitellään silkkihansikkain, sen sijaan kun ihmisen tuottama teksti tai muu tutkimus leimataan kovin helposti vähintään pseudotieteeksi. Tai sitten ihmisen tekemiä asioita vähätellään. Siis tekniikka ja suuret luvut hurmaavat ihmisiä. Eli periaatteessa kreikkalaisen filosofien Leukloppoksen ja  Demokritoksen atomimalli, jossa lopulta ainetta jakaessamme kohtaamme sen lopullisen "atomoksen", kappaleen jota emme voi jakaa pienemmiksi osasiksi on edelleen käypä ajattelutapa. Mutta siis se mistä ihmiset haluavat lukea ovat esimerkiksi hiukkasfysiikan tutkimuskeskusten kuten CERNin käyttämistä tehoista.

Tekoäly opettaa tekoälyjä 

Samoin jos Diogenes Sinopelainen koulutti joukon koiria käymään puolestaan kaupassa, niin se tuskin kiinnostaa ketään. Diogenes Sinopelainen koulutti koiransa kantamaan ostoslistaa ja kukkaroa torille, ja sitten kauppias luki tuon lapun ja etsi tuotteet. Sitten hän otti raaht, kirjoitti kuitin ja lähetti koirat takaisin. Eli varmaan Diogenes osasi lukea kuitista että monta omenaa ja mikä kunkin omenan hinta oli, ja vaihtorahoista hän osasi laskea että antoiko kauppias oikein takaisin. Nämä asiat eivät ole kovin näyttäviä. Mutta jos jonkun ICT-laboratorion henkilökunta kehittää robotin, jonka rinnassa on näyttöpääte, jossa näkyy ostoslista ja kaupan henkilökunta kerää tuotteet robotille, niin se on valtava uutinen. 

 Eli suurin osa ihmisistä on kiinnostunut tuon valtavan hiukkaskiihdyttimen tehoista, eikä heitä kiinnosta vähääkään se, mitä tuo kiihdytin tuo ihmisten eteen. Se että kiihdytin toi ihmisten eteen Higgsin bosonin on hyvin merkittävä asia. Mitäpä Higgsin bosoni merkitsee sen rinnalla, että sitä tutkiva henkilö kykenee luomaan plasmaa jota oli olemassa vain juuri alkuräjähdyksen jälkeen. Eli emme varmaan osaa arvostaa esimerkiksi kosmologeja, ja muita teoreettisen tutkimuksen tekijöitä, koska heidän työnsä ei ole kovin näyttävää.

Eikä myöskään joku tiedemies joka kirjoittelee asioista johonkin lehteen tai blogiin ole ihminen, joka kehittää kovin suuria energiatasoja tai mitään muuta kovin näyttävää ihmisten eteen. Näyttävät asiat ovat niitä jotka myyvät lehdissä. Samasta syystä esimerkiksi tekoälyn kehittäjiä ei kovin paljon ilmeisesti arvosteta, tai heidän työhönsä viitataan usein sanalla "koodari", ja sitten lähtökohtana on se, että noiden ihmisten pitäisi tuottaa virheetöntä koodia, mutta samalla heitä ei sitten muuten missään kaivata. Siis mikään tietokonenörtti ei ole se, mitä kukaan edes voi ajatella sankarinaan. Tekoälyn tekeminen on siis koodaustyötä, eikä se ole itsessään kovin näyttävää. 

Tekoäly rapauttaa ihmisten mieltä. Se rapauttaa myös esimerkiksi ihmisen luutunutta näkemystä omasta erinomaisuudestaan. Mutta se että annamme tekoälyn ajatella ja tehdä asioita puolestamme saa aikaan sen, että tekoäly ottaa ehkä lopulta liian suuren roolin elämässämme. Mutta mitä siis kriittisyys on? Kuten alussa olen sanonut, niin kritiikki on sitä, että myös niitä asioita otetaan huomioon, jotka eivät suoraan tuo meille itsellemme hyvää, tai jota emme itse ehkä voisi edes hyväksyä tai tehdä omassa elämässämme. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokritos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leukippos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen

Elokuvia odottaa synkkäkin synkempi tulevaisuus.

 

Elokuvien tulevaisuus on ehkä synkempi kuin Tim Robbins edes voisi uskoa. Tekoälyn kehittyessä voidaan esimerkiksi elokuvia rakentaa niin, että henkilö kirjoittaa vain jonkun tarinan sekä sitten tekoäly muuttaa sen suoraan elokuvaksi. Saattaa olla että henkilö joka käsikirjoittaa tällaisen elokuvan kykenee ehkä sitten suoraan valitsemaan sellaiset "näyttelijät" tai interaktiiviset avattaret , jotka miellyttävät häntä eniten. Kun sitten käsikirjoitus tai essee tai miksi tätä nyt kutsutaan sitten annetaan tekoälylle, niin sitten tekoäly vielä kysyy, että miten pitkän elokuvan henkilö haluaa, ja sitten tuo väline vain muokkaa tuosta asiasta suoraan elokuvan. 

Se mitä tämä tekee ihmisille sekä näyttelijöille on tietenkin kamala asia, ja pahinta on se, että jos nuo elokuvat ovat niin sanotusti fotorealistisia, niin silloin ei katsoja ehkä kykene edes erottamaan oikeaa tapausta elokuvasta. Seuraukset voivat olla silloin ehkä suurempia kuin meistä kukaan edes haluaa tai uskaltaa ajatella. Poliittinen propaganda sekä hybridivaikuttaminen saavat silloin erittäin tehokkaan työkalun, jonka avulla voidaan tehdä melkein mitä hyvänsä painokelvottomia asioita, joilla sitten tuetaan jotain suuren luokan diktaattoria. 

Propaganda on siis yksi tapa esittää valheita totuutena. Ja yksi tapa tehdä propagandaa on tehdä elokuvia, joita esitetään autenttisina sotakuvina. Eli tietenkin esimerkiksi näyteltyjä kohtauksia voidaan näyttää kesken uutisia ja esittää näitä asioita suoraan totuutena, sekä kuvina joita on otettu kesken taistelun. Mutta tuo niin sanottu perinteinen tapa ei ole mitään siihen verrattuna, että joku tekoäly tekee muutamassa minuutissa saman asian, mitä ennen filmiryhmä teki jopa kuukausien ajan. 

Tulevaisuus voi olla sellainen, että tekoälyn avulla tuotettuja elokuvakäsikirjoituksia muutetaan elokuviksi toisen tekoälyn avulla. Syy tähän on se, että tuotantoyhtiöt haluavat maksimoida voittonsa, eikä nuorten käsikirjoittajien tuotoksia kovin helposti lähdetä filmaamaan. Elokuvien markkinointi on kallista, ja jos käsikirjoitus ei miellytä, niin silloin ei elokuvaan tule näyttelijöitä. Nimekkäät vanhat käsikirjoittajat luovat niin sanotusti takuutuotteita. Joten sen takia varsinkaan nuoret eivät ehkä uskalla tuoda tuotoksiaan filmiyhtiöille. Mutta tekoälyn avulla kuka vain voi ainakin kohta kokeilla kykyjään elokuvien ohjaajana ilman kallista tiimiä. 

Eli toisin sanoen. Pitäisikö tekoälylle asettaa sellaisia rajoituksia, joilla estetään sitä luomasta täysin aitoa muistuttavia kuvia? Tekoäly on väline joka varmasti saa aikaan vaikuttavia asioita. Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly antaa mahdollisuuden tehdä myös asioita, jotka ovat vastoin moraalia ja etiikkaa. Jos ihmisestä otettua valokuvaa käytetään esimerkiksi näyttelijä-avattarien luomiseen, niin olisi vähintään oikein vaatia sitä, että henkilö saisi jonkun korvauksen tästä asiasta. Tai sitten ihmistä muistuttavien avattarien käyttö pitäisi kieltää, koska se on jotenkin vastoin sitä, mitä itse näen reiluna asiana. 

Kevyt versio tästä tekoälyn tuottamasta elokuvasta ovat virtuaaliset näyttelijät, joita sitten käytetään surutta eri kohtauksissa. Nuo avattaret ovat asia, mikä on saanut näyttelijäliiton takajaloilleen. Samalla unohdetaan että noiden hahmojen avulla voi periaatteessa kuka vain kehittää valheen, jonka avulla hän pääsee työhaastatteluun, ja esimerkiksi ohjelmistokoodien luominen käy tekoälyn avulla tehokkaasti ja nopeasti. Joten tekoälyä' voidaan hyödyntää CV:n ja työhakemuksen tekemisessä, ja samalla sitten omaa kuvaa voidaan korjailla niin, että se näyttää hyvältä. Samoin tekoälyn avulla voidaan tuottaa mielenkiintoisia esseitä, joilla täytetään koko media. Tekoälyn avulla voidaan luoda myös esimerkiksi elokuvien käsikirjoituksia. 

Eli ehkä kohta mediat täyttyvät elokuvista, joiden käsikirjoitus on tuotettu tekoälyn avulla. Ja sitten toinen tekoäly valmistaa kyseisestä käsikirjoituksesta elokuvan. Onko tämä se kehitys, johon olemme menossa? Toki tekoälyn avulla voidaan luoda erilaisia asioita. Ja ehkä tulevaisuudessa edessä on tilanne, jossa tekoäly ottaa haltuun koko viihdeteollisuuden. 

https://www.msn.com/fi-fi/viihde/tv-ja-elokuvat/maailman-parhaaksi-%C3%A4%C3%A4nestetyn-elokuvan-t%C3%A4hti-tim-robbins-elokuvia-odottaa-synkk%C3%A4-tulevaisuus-syyn%C3%A4-netflix-ja-suoratoisto/ar-AA1uYqtv?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=312719c1a7464c20bc6f2cb026d6aba2&ei=61

Tekoäly ei ole ongelma, käyttäjät ovat.

Kun keskustelu tekoälyn käytön eettisyydestä käy kuumana, niin me voimme todeta sen, että tekoälyn vika ei ole se, että sitä käytetään väärin. Tekoäly on siis vain työkalu työkalujen joukossa. Ja ihminen itse päättää siitä, mihin hän tuota välinettä käyttää. Kun me puhumme tekoälyn luomasta tekstistä, niin silloin kohtaamme oikeastaan plagioinnin yhden muodon. Plagiointi on toisen ihmisen tekemän tekstin tai muun tuotoksen esittämistä omana. Ja kuinka moni ihminen on joskus plagioinut?

Eli tuolloin ihminen saattaa ottaa jonkun runokirjan kirjahyllystä, ja sitten kopioida siitä runon. Siis tuossa asiassa ei muuten olisi mitään huomautettavaa, mutta jos tuo runo esitetään omana tuotoksena, niin silloin eteen ilmestyy ongelma tai asia, joka on täysin kiellettyä ainakin tieteellisessä kirjoittamisessa. 

Siis kuka vain meistä kykenee ottamaan kirjan ja kopioimaan siitä jotain hemaisevia rakkausrunoja, joita voi lähettää omalle kullalle. Mutta onko tuolloin asiallista mainita se, mistä runo on saatu? Jos se on oma tekele, niin silloin varmaan asia on aivan selvä. Mutta jos runo on kopioitu, niin silloin kyllä olisi parempi tai ainakin eettisempää merkitä myös lähde tuohon tekstiin. Mutta jos sitten tuota plagiointia verrataan tekoälyn luomaan tekstiin, niin miten se eroaa siitä, että kopioidaan jonkun kirjan tekstejä ja sitten esitetään niitä omina tuotoksina? 

Tekoäly on muuttumassa ongelmaksi tieteellisessä kirjoittamisessa. Se saattaa aiheuttaa jopa kielimallien romahtamisen, ja samalla myös tieteellisiä aiheuta käsittelevät tekstit muuttuvat epäluotettavaksi. Mutta samalla meidän pitää muistaa sellainen asia, että osa tutkijoista käyttää laajoja kielimalleja tekstien korjaamiseen. 

Tuolloin kyseessä saattaa olla pelko siitä, että esimerkiksi jossain oikolukua varten tehdyssä sovelluksessa näkyvät siniset, punaiset sekä keltaiset viivat aiheuttavat jotain ongelmia. Eli tieteellisen tekstin tekijä saattaa pelätä kielioppivirheitä todella paljon. Mutta sitten tietenkin on ihmisiä jotka huijaavat. Eli he antavat tekoälyn luoda tekstejä, joita he eivät itse osaa tai halua tehdä. Tuo ilmiö ei ole mikään uusi asia. 

Kautta koko historian on ollut ihmisiä jotka ovat käyttäneet esimerkiksi omia alaisiaan tieteellisten tekstien tekemiseen, ja sitten esittäneet noita tekstejä ominaan. Eli huijaaminen ei ole mitään uutta edes tieteellisen tekstin tuottamisessa. Vaan se että tekoälyä käytetään on uutta. Tekoälyn avulla voidaan tuottaa tekstejä joiden kielioppi on täysin oikeaa, mutta samalla unohdetaan se, että tekoäly voi tuottaa sisällöltään täyttä puppua olevia tekstejä. Tekoälyn avulla tehdyissä teksteissä saattaa esimerkiksi sisältö olla täysin toista kuin mitä sen pitäisi olla. 

Mutta tekoäly saattaa tietenkin aiheuttaa ongelmia esimerkiksi lähteiden valinnassa. Nimittäin jos tekoäly käyttää usein samoja lähteitä samankaltaisissa hauissa, niin se saattaa nostaa tiettyjä kotisivuja ylemmäksi kaikissa page-ranking luetteloissa. Ja juuri tämä on se asia mikä saa aikaan ongelmia. Nimittäin jos noiden lähteenä käytettyjen sivujen sisältöä muutetaan, niin silloin jokainen joka niitä käyttää lähteenä saattaa tehdä virheitä. 

Yksi asia mikä saattaa tapahtua on se, että kaksi eri kielimallia eli tekoälyä alkaa ikään kuin pallotella jotain tekstiä edestakaisin. Se saattaa aiheuttaa tilanteen jossa aluksi järkevä teksti muuttuu joksikin aivan muuksi. Ja toki jos esimerkiksi suuresta datamäärästä puuttuu jopa miljoonia bittejä, niin se saattaa muuttaa lopulta koko tuotoksen sisällön. Eli ei yksi puuttuva bitti merkitse kovin paljon, mutta jos dataa käsitellään kerralla triljoonia teratavuja, niin silloin puuttuvien bittien määrä saattaa kohota hyvin korkeaksi. 

Karkeasti sanoen: tekoäly ei tee huijauksia. Eikä työkalu tee ylipäätään rikoksia. Tekoäly on siis työkalu työkalujen joukossa. 

Huijausten tekijä on aina ihminen. Tekoäly on siis työkalu kuten porakone. Siis emmehän me syyttele porakoneita murroista, vaan syytteessä on aina ihminen joka käytti porakonetta murtoon. Samoin yhdessäkään oikeussalissa ei ole koskaan syytetty esimerkiksi Ruger Redhawk 44 magnumia henkirikoksesta, vaan syytteessä on aina ollut se ihminen, joka on käyttänyt tätä asetta rikokseen. Siis ihminen kantaa vastuun siitä, mihin hän käyttää työkalua tai asetta. Ase on teknisesti ajatellen työkalu, joka on tehty vahingoittamaan jotain olentoa. Mutta ihminen vastaa siitä, mihin hän asetta käyttää. 

Kuten monesti ennenkin, niin älä syytä tekoälyä tai mitään muuta tahdotonta olentoa siitä, että olet käyttänyt sitä huijaukseen. 

Siis emmehän me syytä esimerkiksi Photoshop-ohjelmaa nettikiusaamisesta, vaan me syytämme Photoshopin käyttäjiä noista väärinkäytöksistä. Tai emme koskaan syytä esimerkiksi ohjelmointi editoreja siitä, että niillä on kirjoitettu joukko haittaohjelmia. 

Tekoäly on tietokoneohjelma. Eli sitä voidaan käyttää oikein tai väärin. Periaatteessa tekoäly, laaja kielimalli, LLM tai miksi tätä upeutta tai apeutta halutaan kutsua on samanlainen ohjelma kuin Photoshop. Tällä tarkoitan sitä, että Photoshop ei tee mitään itse. Sen käyttäjä tekee kaikki asiat. Me kaikki tiedämme esimerkiksi photoshopin avulla käsitellyt kuvat, joissa kaiken maailman marsilaiset hyppivät meidän pihallamme. 

Noiden kuvien avulla voidaan esimerkiksi pilata jonkun tutkijan työpäivä. Ja voi kun on hauskaa kun joku nörtti sitten saadaan lankaan. Toki tuo asia vie tutkijan sekä kaikkien muiden aikaa. Mutta missään ei tuota hauskanpidon välinettä ole koskaan kritisoitu. Siis tällä hiukan sekavalla asialla huomautan siitä, että tekoäly ei itse tee tekstejä. Tai se ei ainakaan tee oma-aloitteisesti mitään tohtorin väitöskirjoja. 

Vaan tekoäly vaatii sitä, että käyttäjä antaa sille komentoja. Eli jos tekoälyä verrataan vaikkapa Photoshopiin, niin eihän kukaan meistä syytä Photoshopia siitä, että sillä tehdään “hauskoja piloja” internetiin. Siitä syytetään photoshopin käyttäjiä. Joten samalla tavalla tekoälyn kanssa pitää menetellä. Tekoäly ei ole se, joka huijaa väitöstilaisuudessa. Vaan huijari on se, joka esittää tekoälyn tuottamia tekstejä ominaan. 

Tekoälyn käyttöön kuvien luomisessa on tietenkin puututtu ainakin keskusteluissa. Itse olen sitä mieltä että tekoälyn luomia kuvia voidaan käyttää aina jos kuva ei ole tuotoksen pääasia. Tuotoksen ollessa pääasiallisesti tekstiä, ja kuvan ollessa pelkkä koriste, niin silloin tekoälyn tuottamia kuvia voidaan käyttää sellaisenaan. Mutta jos kyseessä on luontokuvakilpailu, niin silloin tietenkin tekoälyn luoman kuvan käyttäminen on huijausta. 

Mutta miten tekoälyn luoma kuva poikkeaa perinteisestä photoshoppauksesta? Itse olen sitä mieltä, että ainoa ero tekoälyn tuottamassa kuvassa ja photoshopatussa kuvassa on se, että toiseen on käytetty Photoshop-ohjelmaa. Tekoälyn tuottamassa kuvassa taas kuva luodaan siten, että tekoälylle kuvaillaan se, mitä halutaan luoda. Tuolloin väline muuttuu Photoshopista johonkin laajaan kielimalliin eli LLMään. 

Photoshop huijausten avulla on varmaan aiheutettu monia hyvin hauskoja hetkiä, kun joillekin tutkijoille on esitetty photoshopin avulla luotuja UFO-kuvia. Ja sitten käyty netissä nauramassa kun joku menee halpaan. Noita kuvia ei ole ennen kyllä pidetty minään ongelmana, vaan hauskana kepposena, joilla patistetaan tutkijoita oikeiden töiden ääreen. Toki myös photoshopin avulla voidaan luoda kuvia, joissa joku enemmän tai vähemmän tunnettu henkilö harrastaa asioita, joita me itse emme ehkä harrasta. 

Sekä tietenkin esimerkiksi murhapaikalta otettuja kuvia voidaan photoshopata. Jos ihmisellä on aikaa olla ilkeä, niin hän voi sitten photoshopata kokonaisen elokuvan. Ja esimerkiksi Windowsin oman Paint-sovelluksen avulla voidaan tehdä niitä paljon puhuttuja pään siirtoja ihmisille, joita kohtaan meillä ei ole hyvää tahtoa. Kuitenkaan noista asioista ei olla puhuttu milloinkaan. 

Eli noista asioista ei ole koskaan muistettu mainita. Mutta se että tekoälyn eettisyyttä korostetaan on tietenkin muodikasta. Tekoäly on kaikessa hyödyllisyydessään tai hyödyttömyydessään ohjelma. Se on samanlainen tietokonesovellus kuin esimerkiksi Photoshop tai joku muu vastaava tuote. 

Tekoäly, ihminen sekä yhteiskunta.

  

Meillä on aina ollut sellainen agenda, että meidän pitäisi kehittää yhteiskuntaa ihmis- tai yksilölähtöisellä tavalla. Eli kehityksen tulisi kaikkien ihmisten mielestä palvella ihmistä, joka käyttää yhteiskunnan tuottamia palveluita. Tuolla tavalla ajatellen yhteiskunnan pitäisi olla sellainen, jossa esimerkiksi järjestelmät sopeutetaan palvelemaan ihmisten tarpeita. Mutta jostain syystä me usein kohtaamme tilanteen, missä ihmisten pitää sopeutua uuteen järjestelmään, tai oikeastaan ihmisiä sopeutetaan järjestelmien tarpeisiin. 

Tuolloin ihmisten pitää jostain syystä mukautua niihin tarpeisiin, joita järjestelmät heille asettavat. Nykyään järjestelmät ovat sekä ihmisistä että tietokoneista koostuvia kokonaisuuksia, joissa tietenkin määräysvalta on ihmisillä. Tietokoneiden tehtävä on palvella ihmisiä, eivätkä edes parhaat mahdolliset tekoälyt kykene mihinkään ilman ihmisen antamia käskyjä. Tietokoneet sekä erityisesti tekoälyt ovat vain käyttöliittymiä, joiden kautta ihminen käyttää järjestelmiä, kuten piirustusohjelmia. 

Tekoäly tekee siis kuvia kun käskemme sitä tekemään niitä, ja on oikeastaan ihan mukavaa katsella, mikä on tekoälyn “näkemys” jostain asiasta. Mutta siis tekoäly tarvitsee käskyjä, ja käyttäjän pitää työskennellä interaktiossa tekoälyn kanssa, jotta hän saisi aikaan haluamansa kuvan. Mutta sitten palaamme taas siihen, että tietokoneet on tehty palvelemaan ihmisiä. Ja samalla tavalla niiden ohjelmistot ja käyttöjärjestelmät on tehty ihmisten eli niiden käyttäjien käyttöön. 

Samalla noiden tuotteiden tarkoitus on tuoda rahaa niiden valmistajien, eli ohjelmistoalan yhtiöiden kassaan. Tuossa kohdassa sitten kohtaamme tilanteen, missä ihmisiä sopeutetaan uuteen järjestelmään ja sen tarpeisiin. Nimittäin uusia järjestelmiä sekä niihin valmistettuja uusia käyttöliittymiä tuotettaessa harvoin kysytään mitään järjestelmien käyttäjiltä. Parhaimmillaan järjestelmien päivitys tuo eteemme aivan uuden käyttöliittymän, josta ei olla puhuttu yhtään mitään ennen päivitystä. Tuolloin järjestelmän käyttäjä ei voi kuin ryhtyä opettelemaan uutta käyttöliittymää ja siihen liitettyjä toimintoja, tai järjestelmän käyttö loppuu siihen. 

Syy noihin uusiin käyttöliittymiin on usein se, että niiden avulla estetään esimerkiksi tuoteväärennökset. Tämän logiikan mukaan käyttöliittymien muutoksen pitäisi taata se, että uusimpia käyttöjärjestelmiä ei viedä maihin, joihin niiden vienti on kiellettyä. Uusissa järjestelmissä on parempi suoritintuki, sekä sitä kautta paremmat mahdollisuudet ajaa uusia ohjelmia. 

Tietenkin tekoäly vaatii uusia prosessoreja, joiden avulla järjestelmä tukee paremmin suuria kieli malleja sekä samalla myös mahdollistaa suurien tietokantojen ajamisen paremmin kuin ennen. Uudet prosessorit perustuvat malliin, jossa prosessori itse asiassa koostuu monesta itsenäisestä prosessorista.  Noiden prosessorien avulla voidaan valtavia tietokantoja ajaa useasta kohdasta samaan aikaan. Kyseisten prosessorien vienti esimerkiksi Venäjälle on ankarasti kielletty. Mutta ne voivat mullistaa esimerkiksi droneparvien hallinnan. 

Tietokoneiden kohdalla niiden rooli ihmisten palvelijoina sekä välttämättöminä toimijoina on päivän selvä. Mutta oikeastaan kukaan ei ole koskaan muistanut, että jokaisen tietojärjestelmän takana on ihminen. Ihmiset ovat niitä, jotka tekevät virheitä. Siis tietokoneen tekemä virhe on oikeastaan ohjelmoijan tekemä. Eli koska ohjelmoija sekä koodin tarkastaja ovat päästäneet huonosti tehtyä koodia läpi, niin sen takia tietokone tekee virheitä. 

Tämän takia pitää aina sanoa, että “älä syytä tahdotonta konetta virheistä, jotka olet itse siihen tehnyt”. Robotti ja tietokone ovat tahdottomia olentoja, jotka eivät oma-aloitteisesti ole vaarallisia. Mikään tietokone- tai tietojärjestelmä ei oma-aloitteisesti hakkeroi poliisin tai pankkien tietojärjestelmiä. Tai mikään robotti ei pudota kenenkään päälle kranaatteja, ellei sitten joku ole antanut noita varusteita robotille ja ohjelmoinut sitä toimimaan vaarallisesti. 

Robotin vaarallisuus saattaa kaikkein useimmin johtua puutteellisesti tehdystä ohjelmistosta. Tai sitten robottiauton ohjelmistoon on lisätty niin sanottu “aave protokolla” (ghost protocol). Tuo tarkoittaa käyttäjältä piilossa olevaa algoritmia, joka saa auton painamaan kaasua, kun se on tunnistanut tietyn henkilön. Eli tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen sekä Kim Jong-Unin että mafian käsissä. Tuolloin välineestä on tehty tarkoituksellisesti vaarallinen. Mutta kuten tiedämme niin kaiken takana on ihminen. 

Tekoälyt ja tietokone ovat tulleet jäädäkseen. Siis meidän pitää elää tekoälyn kanssa, halusimme sitä tai emme. Tekoäly voi parhaimmillaan olla väline, joka vapauttaa ainakin osan työväestä tekemään uusia ideoita. Mutta pahimmillaan tekoäly tuo eteemme työttömyyttä. Toki voidaan sanoa että esimerkiksi se, että digitaaliset tietoverkot korvasivat lähetit, joita myös “Adidas verkon" nimellä kutsuttiin aiheutti työttömyyttä. 

Tekoäly on väline joka poistaa osan työväestä työpaikoilta. Se osa jonka tekoäly poistaa on juuri se, joka aiheuttaa suurimman tietoturvariskin. Osa syistä joiden takia “Adidas verkko” poistui oli se, että nuo henkilöt saattoivat varastaa tai kopioida tärkeitä asiakirjoja. Samalla tavoin huonosti koulutetut työntekijät ovat suuri ongelma tietoturvan kannalta. He eivät ehkä osaa tai uskalla kysyä kulkulupia, kun he avaavat ovia tuntemattomille. 

Tai sitten esimerkiksi siivoojaksi naamioitu FSBn agentti voi soluttautua johonkin insinööritoimistoon, ja varastaa sieltä esimerkiksi tietokoneiden varmuuskopio nauhoja tai kopioida nuo tiedot itselleen. Tai nuo henkilöt voivat asentaa valvontakameroita toimistoon. Se että työskenteleekö tuollainen tunkeutuja FSBn tai jonkun MC-jengin laskuun on täysin sama asia. Eli MC-miehet voivat myydä noita tietoja esimerkiksi juuri FSBlle, joka ehkä sitten luovuttaa noille jengiläisille aseita vastapalvelukseksi. 

Kun tekoäly kohtaa luovuuden.

  

Yllä on hieno, mutta ikävä kyllä, tekoälyn luoma kuva kissasta, joka istuu pöydällä ja tuijottaa läppäriä, jonka ruudulla näkyy heksadesimaalista koodia. Se mikä tässä kuvassa itseäni häiritsee on se, että loin sen tekoälyn avulla, kun en "viitsinyt" tehdä sitä itse.  Siis käytänkö tässä yhteydessä sanaa "viitsinyt", peittelemään sitä, että en osaa piirtää? Sen saa jokainen itse päätellä. 

Vai teinkö tuon kuvan itse. Tai teinkö sen yhdessä tekoälyn kanssa? Tekoäly ei itse ajattele, joten meidän pitää vain käskyttää sitä oikein, niin saamme aikaan hienoja tuloksia. Tekoäly vapauttaa meidät esimerkiksi piirustus taidottomuuden kahleista, mutta samalla me emme koskaan kehity hyviksi piirtäjiksi, jos käytämme tekoälyä kaikkien kuvien tekemiseen. Kuva siis voisi olla hieno, mutta samalla se on tekoälyn muutamassa sekunnissa tekemä työ. Joten ehkä piirustuskilpailuihin pitäisi luoda tekoälysarjoja, joissa sitten kilpailevat tekoälyt eivätkä ihmiset. 

Eli tarkemmin sanoen loin tuon kuvan ChatGPT-tekoälyä käyttämällä, ja annoin komennon missä käskin tekoälyä luomaan kuvan kissasta, joka tuijottaa pöydällä olevan läppärin ruutua. Ja sitten annoin käskyn muuttaa tuon ruudun kuvan siten, että se esittää heksadesimaalin muotoista ohjelmistokoodia, eli mikään vaikea prosessi tämä ei ollut. Siis miten tekoäly yhdistyy luovuuteen? 

Siinä vasta mielenkiintoinen kysymys. Tekoälyä voidaan käyttää tehokkaasti tai vähemmän tehokkaasti apuna kuvien luomiseen. Se on loistava väline, jota voidaan verrata mestarin suhteeseen oppilaaseen. Eli tekoäly on ikään kuin oppilas, joka istuu maalaustelineen edessä ja sitten mestari, eli tekoälyn käyttäjä ohjaa tekoälyä luomaan sellaisia kuvia, kuin hän haluaa. Joten se siitä luovuudesta. 

Jos ajatellaan tekoälyn käyttöä kuvituksessa, niin jos kuvan ei tarvitse olla mikään tietynlainen, niin silloin me voimme aina käyttää tekoälyä. Voimme antaa sille käskyn tehdä kuva esimerkiksi kissasta, joka on valloittanut kehittäjän paikan. Jos haluamme olla oikein luovia ihmisiä, niin voimme ajatella että kissa on kyborgi tai robotti, joka pitää yhteyttä tekoälyyn. Eli tekoäly on ikään kuin serveri, joka ajaa monimutkaista kielimallia, ja sitten tuon kissan tehtävä on toimia ikään kuin yhteydenpitokanavana tekoälyserverin sekä käyttäjien välillä. Tuossa kyborgikissassa olisi siis satelliitti-kommunikaatio sekä ydinparisto, jolla se kykenee pitämään yhteyttä keskustitokoneeseen ja avustamaan ihmisiä kaikissa sallituissa asioissa kuten koodaamisessa. No, ehkä tuo oli futuristinen malli. 

Kuten me kaikki kahvin suurkuluttajat, open- sekä suljetun koodin pohjalla toimivat devaajat eli kehittäjät, ja tekoäly friikit tiedämme, niin tekoälyä voidaan käyttää moneen eri asiaan. Yksi noista asioista on tietenkin grafiikan sekä tekstien tuottaminen, ja ehkä kaikki tekoälyn avulla luodut asiat eivät ole sellaisia, että niillä voisi kehua ainakaan omaa luovuutta. Tuo luovuus on asia, mikä aina silloin tällöin saa maksimaalisen suurenmoiset mittasuhteet sosiaalisessa, ja myös muussa mediassa. Siis etätyö kuulemma tappaa luovuuden, kun me emme voi istua saman pöydän ääressä miettimässä sitä, miten me innovoimme seuraavia projekteja. 

Mutta samalla me voimme kuitenkin toisaalta sanoa, että tuollaisissa miettimistä tai innovointia varten perustetussa ryhmässä on joskus sellainen ryhmädynamiikka, missä kehittäjät eli devaajat eivät ehkä puhu ollenkaan. Tai sitten ihmiset huutavat toisensa päälle. Se mikä sitten saa aikaan sellaisen pienen ongelman ovat ne kehittäjät, jotka eivät osallistu kokoukseen muuten kuin tuijottamalla puhelinta. He ilmeisesti pelkäävä jotain epäonnistumisen kaltaista, kun heillä ei mitään asiaa koskaan ole. Mutta samalla kuitenkin me voimme samalla ihmetellä heidän haluaan sekä intoaan saada nimensä onnistuneiden projektien osallistuneiden listalle. 

Järjestelmä ei ole ongelma, vaan ihmiset jotka käyttävät järjestelmää väärin.

 

Yllä: kuva Lapinlahden entisestä mielisairaalasta. Ennen kun ihmiset joutuivat tuohon sairaalaan, niin he saivat kaiken toivon heittää. Ja Aleksis Kiveä lukuun ottamatta kukaan ei tuosta matkalta palannut, jos vanhaa keskiolutkuppiloiden legendaa on uskominen. Kuva on muuten otettu YLE:n sivuilta, joten se on julkinen lehtikuva. (Kuva: YLE)

Sosiaaliset järjestelmät voivat olla ihmisten välisiä verkostoja. Tai sitten ne voivat olla esimerkiksi valtiollisia järjestelmiä, joilla taataan ihmisille perustoimeentulo sekä perusterveydenhuolto. Nuo järjestelmät on tehty ihmisiä varten sekä ihmisten käytettäviksi. Varsinkin perustoimeentulon takaavat järjestelmät ovat muuttuneet ongelmiksi, koska niitä ei ole mitoitettu muuttuvaan väestön ikärakenteeseen. Eli ihmisten ikääntyessä esimerkiksi eläkeläisten määrä kasvaa, ja sitten tietenkin esimerkiksi sairaanhoitajista tulee pulaa. 

Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että sairaanhoitaja on vain yksi ammatti muiden joukossa. Ja tulevaisuudessa samoja ihmisiä jotka ovat vanhustenhoidossa kosiskellaan myös esimerkiksi lastenhoitajiksi. Meidän pitää muistaa että Sote-ala ei ole yhtenäinen. Myös sairaanhoitajilla on useita erilaisia työmahdollisuuksia, joista vanhustenhoito on vain yksi muiden joukossa. Eli kun hoitaja valitsee esimerkiksi hammashoitajan työn, niin silloin hän ei voi tehdä työtä vanhainkodissa. Samalla myös muut alat kuten teknologiateollisuus tarvitsevat osaavaa työvoimaa.

16-vuotiaan pitää miettiä hyvin tarkasti, mihin hän lähtee hakemaan, koska kaikki eivät ole sopivia esimerkiksi sairaanhoitajiksi, ja voihan hakukorttiin merkitä monia muitakin vaihtoehtoja, kuten rakennus, kauneudenhoito tai vaikka sähköasentajan opinnot voivat kiinnostaa. Siis nuori opiskelee ensisijaisesti itseään varten. Hän on se, joka menee kouluun. Koluun ei tule esimerkiksi nuoren vanhempi, joka ehkä haluaisi nuorensa tekevän jotain muuta. Samoin lukion käynti saattaa sitten myöhemmin ruveta kiinnostamaan, jos töissä tulee ongelmia. 

Ihmiset eivät ole ongelma millekään sosiaaliselle järjestelmälle. Sosiaaliset järjestelmät, joihin kuuluu myös sosiaaliturva on tehty ihmisille, eli niiden tehtävä on antaa ihmisille perusturva myös silloin kun he eivät pääse töihin. Mutta se mikä tekee sosiaaliturvasta, mihin myös ansiosidonnainen sekä muut työttömyyspäivärahat ongelman ovat ihmiset, jotka käyttävät valtion heille antamaa tukea väärin. Se että kaikki työttömät leimataan automaattisesti sillä leimalla, että he eivät vain halua tehdä työtä on vähän väärin. Tietenkin yleistäminen on asia, mikä meidän pitää aina huomioida, mutta jos ajatellaan että esimerkiksi henkilö ei halua ottaa työtä vastaan, ei ole aivan sama asia kuin että henkilö ei pääse työhön. Siis kieltäytyminen sekä se että henkilö on työvoiman ulkopuolella ei ole aivan sama asia. 

Jos sanotaan että esimerkiksi syrjäytynyt, alkoholisoitunut mies tai nainen lähetetään sairaseläkkeelle, niin se tietenkin poistaa ongelman työpaikoilta. Pois silmistä ja pois mielestä ovat asioita, joilla noita ongelmia voidaan mukavasti hoitaa esimerkiksi työpaikoilla. Kun henkilö sitten on poissa työpaikalta, niin hän varmaan ei enää näy missään ikävissä tilastoissa. Hän on poistunut työttömyyskortistosta, ja sen takia hänen asiansa ovat kunnossa. Kyseinen henkilö on tietenkin täysin onnellinen, ja hän ei koskaan valita mistään. Joten parempi hänen on siten tuolla työkyvyttömyyseläkkeellä, niin ei muiden tarvitse häntä katsella. 

Mutta kun tuollainen ihminen syrjäytyy, niin silloin mieleen tulee se, että sairaseläkkeellä tai työkyvyttömyyseläkkeellä hän ei koskaan tule maksamaan veroja. Mediassa mainostetaan että kun ihminen menee Hesperian sairaalaan, niin hän saa kaiken toivon heittää. Ikävä kyllä emme enää elä 1300-luvun aikaa, jolloin mielisairaat suoraan poltetaan roviolla. Nykyään mielenterveyspotilaan virallinen titteli on muuten mielenterveyskuntoutuja. Joten tuota taustaa vasten kannattaa myös pohtia sitä, että mikä on tämän päivän psykiatrisen sairaanhoidon tarkoitus. Onko se sellainen, että jokainen joka tappelee pomonsa kanssa katoaa johonkin mystiseen Hesperian akuutti-osastolle? Vai onko tavoite se, että tuollainen henkilö palaa vielä töihin? 

Hän ei tuolta eläkkeeltä tule koskaan hakemaan työtä, ja silloin hän on tietenkin vain taakka yhteiskunnalle. Eli koska henkilö tuntee olevansa ehkä joku käytettyyn rättiin verrattava toimija, niin hän saattaa masentua, ja joutua vaikkapa mielisairaalaan, josta ei kukaan ole ainakaan kulmapöydän kundien mielestä palannut kotikulmille, joten hän tietenkin on tuolla laitoksessa eikä hänestä kenenkään tarvitse välittää. Mutta sitten tulee aina välillä sellainen ongelma, että joku jopa kuntoutuu tuollaisessa laitoksessa, missä nappaillaan Leponexiä sekä vietetään koko päivä lepositeissä. Siis se on tietenkin se malli, mitä joidenkin ihmisten olen nähnyt viljelevän esimerkiksi keskiolut-ravintoloissa. 

Kun ihminen ikään kuin väsyy työelämässä, niin väsymisen syynä on usein liialliset vaatimukset. Tietenkin jokainen meistä voi kohdata tilanteen, missä hän ei enää jaksa käydä töissä. Mutta sitten kun ajatellaan esimerkiksi sitä psykiatrisen hoidon mallia, missä henkilö viettää lopun ikänsä psykiatrisessa sairaalassa, koska niin on muille paras on valitettavasti jouduttu purkamaan. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, on tapana sanoa. Ennen eivät psyykenlääkkeet olleet lähellekään niin tehokkaita kuin mitä ne nykyään ovat. Se että ihminen on lopun ikänsä poissa työelämästä jonkun lähetteen takia ei ole enää se malli, mitä sovelletaan minkään potilaan hoidossa, lukuun ottamatta tiettyjä kovia väkivaltarikoksia tehneitä henkilöitä. 

Nykyään on pikemminkin sääntö kuin poikkeus että henkilö varsinkin nuorena sairastuttuaan paranee ja palaa työelämään. Se että henkilö sattuu palaamaan työmaalle mahdollisesti uudelleenkoulutuksen jälkeen voi olla hyvin erikoinen kokemus. Eli esimerkiksi insinöörin, tradenomin tai ekonomin kohdalla ei ole olemassa mitään sen suurempia terveydellisiä vaatimuksia. Vaikka esimerkiksi insinööri- ekonomi tai tradenomikoulutukseen pääsee ilman samoja pääsyvaatimuksia kuin poliisi- tai kadettikouluun, niin toivoisin että syy mennä johonkin koulutukseen ei riipu siitä, että kuinka paljon hakijoita sinne kouluun on. Siis koulutuksen tarkoitus on se, että ihminen valmistuisi tuosta koulusta, sekä sen jälkeen menisi töihin harjoittamaan ammattia, minkä hän on oppinut. Toisin sanoen mikään ikuisopiskelu ei saisi olla se malli, mistä tehdään vakio jossain koulutuksessa. 

Miten usein ihminen on leimattu heikkolahjaiseksi väärin perustein?

Kohta on syksy, ja moni ihminen aloittaa koulun joko oppivelvollisena tai sitten omaehtoisessa opiskelussa. Siis voidaan sanoa että peruskoulu on maassamme lähes pakollinen, jos haluaa päästä johonkin koulutukseen, ja tässä puhun myös työelämäkursseista. Koulukypsyystesti on asia, mikä aina välillä puhuttaa ihmisiä. Tuossa testissä etsitään heikkouksia, ja siinä sitten on monen ihmisen itsetunto maan raossa, kun hän kuulee vain negatiivisia asioita itsestään. Itse olen sitä mieltä, että ihmisen pitäisi kuulla myös positiivisia asioita itsestään. 

Eli maailmassa ei ole yhtään ihmistä, jossa olisi pelkkiä heikkouksia. Siis miksi missään testissä tai sen purkutilaisuudessa ei koskaan puhuta siitä mitä vahvuuksia tai positiivisia asioita ihmisestä löytyy. Vain niistä negatiivisista asioista keskustellaan. Samoin esimerkiksi media täyttyy tarinoista, joissa alkoholistin lapsi päätyy juomaan, tappaa perheensä ja päätyy sitten johonkin jokeen. Siis tuokaan ei ole aivan tyypillinen alamaailman miehen tarina, mutta miksi koskaan ei todellisuudessa haastatella ihmisiä, jotka ovat päässeet alkoholismista eroon ja aloittaneet uuden elämän suuressa ja romantisoidussa työelämässä? 

Tässä aamulla luin netistä jutun "heikkolahjaisesta" romanimies Mertsistä, joka on korkeakoulumies, eli hän valmentaa projektipäälliköitä Haaga-Heliassa. Tässä itse muistelen joskus tavanneeni vastaavia tapauksia, missä "heikkolahjainen" on päätynyt esimerkiksi asianajajaksi tai muuhun melko vaativaan tehtävään. Miten usein nimenomaan vähemmistöön kuuluva määritellään heikkolahjaiseksi, siksi että lääkärillä tai kuka määrityksen nyt tekeekään on yksinkertaisesti ennakkoluuloja? 

Kun ihminen otetaan huostaan, niin jostain syystä hän kohtaa ehkä tavallista useammin ihmisiä, joiden mielestä hänestä pitää löytää vain niitä negatiivisia asioita. Saattaa olla että häntä käytetään jatkuvasti jossain testeissä, jotta papereihin saadaan jotain diagnooseja. Tuo asia voi johtua siitä, että huostaanottopäätöksen tekijä voi kokea syyllisyyttä siitä, että hän on ehkä tehnyt hätiköidyn päätöksen, tai sitten hän on ehkä odottanut liian kauan. Tai ehkä hän on valinnut väärän perheen sijoituskodiksi. Ja sitten hän ehkä haluaa alitajuisesti etsiä syytä huonoon koulumenestykseen siitä, että lapsi on jotenkin vammainen tai erilainen. 

Jos sijoitusperheen vanhemmat ovat kouluttamattomia, niin he eivät ehkä osaa kannustaa lasta opiskelemaan. Samoin jos tuon perheen tuttavapiirissä on paljon samanlaisia ihmisiä, niin se tietenkin saattaa vaikuttaa negatiivisesti nuoren kehitykseen, koska henkilö joka ei ole kouluja käynyt omaa usein jyrkempiä ennakkoluuloja kuin ihminen joka on käynyt kouluja. Se asenne, että "et kuitenkaan osaa" varmaan lannistaa halua opiskella. jos perhe on kouluttamaton, sekä omaa alkoholiongelmia, niin silloin se aiheuttaa syrjimistä. Jos perhe on lisäksi romani- tai muuhun vähemmistöön kuuluva, niin se aiheuttaa tupla-syrjintää. Ja tuolla sitten joudutaan kierteeseen, missä negatiivinen palaute saa aikaan kehän, joka johtaa helposti kierteeseen, mikä vie pahimmillaan puliukkojen joukkoon. 

Jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan sen, että henkilö ei edes uskalla enää hakea töitä. Eli varmaan joskus joku sosiaalivirkailija huomaa, että hän on tehnyt virheen valitessaan esimerkiksi sijoitusperhettä. Ja silloin saatetaan lähteä tekemään diagnoosia, jossa ihminen todetaan vähälahjaiseksi. Se ikään kuin pelastaa tuon virkailijan eikä hänen tarvitse myöntää virhettä. 

Ja miten vaikeaa sitten on myöntää tuota virhettä? Eli varmaan kyse on väärästä diagnoosista, jos ihminen opiskelee tai kouluttaa esimerkiksi Helsingin yliopistossa tai jossain ammattikorkeakoulussa taskussaan ne paljon puhutut "heikkolahjaisen paperit". Tietenkin kaikki sanovat, että "tässä taas on yksittäistapaus, jota ei pitäisi yleistää", ja että menestystarinat peittävät suuren kokonaisuuden. Mutta eikö terveydenhuollossa kaikkien ihmisten pitäisi olla yksilöitä? 

Eikö jokaisen ihmisen hoito ole yksilökesteistä, vai olenko täysin väärässä? Jos ajatellaan esimerkiksi romaneja, sekä punkkareita ja muita sellaisia ihmisiä, joiden arvot tai asenne ei satu jotain "vanhempaa herraa" miellyttämään, niin heitä on helppo lähteä syrjimään. 

Siis tuo "vanhempi herra" on sellainen virtuaalinen hahmo, jota ei koskaan kukaan ole tavannut, mutta johon aina joku on vedonnut, kun henkilö poistetaan esimerkiksi ostoskeskuksesta ilman mitään näkyvää perustetta.  Jokainen ihminen joka poikkeaa muista kohtaa jossain elämänsä vaiheessa syrjintää. Ja esimerkiksi romanitaustaisten henkilöiden kohdalla on ikään kuin kehotettu lopettamaan koulunkäynti "koska siitä ei mitään tule". Eli koulussa kiusaaminen on ollut erittäin rankkaa. Kun ajatellaan tilannetta missä henkilö on kohdannut syrjintää, niin hän saa silloin varmasti erittäin suuren kipinän mennä opiskelemaan sitä virallista ammattia. 

Vaikka aina välillä puhutaan siitä, että omaehtoinen opiskelu on asia, mikä vie vähäksi aikaa esimerkiksi tulot todella alas, niin kuitenkin voidaan sanoa, että opiskelu on asia, mikä takaa tiettyjä asioita. Se mikä sitten varmaan myös kiinnostaa on se, että jos ihminen nyt on sitten sattunut esimerkiksi olemaan joku syrjitty, kiusattu sekä muutenkin alistettu siivoojan poika tai tyttö, ja hän on sattunut opiskelemaan esimerkiksi ekonomiksi, niin silloin saattaa käydä niin, että tuollainen henkilö voi olla entisten kiusaajien edessä aivan uudessa hahmossa, ja silloin saattaa edessä olla pieni keskustelu siitä, miten työtä voisi tehdä vähän paremmin. 

Se mikä sitten varmaan myös kiinnostaa on se, että henkilö joka saa huonon kokemuksen esimerkiksi niistä paljon puhutuista duunarien töistä varmaan haluaa ainakin tehdä jotain muuta. Ja huonot kokemukset ovat asioita, jotka varmaan motivoivat kaikkia tekemään asioita, jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tässä mieleen vain tulee se, että henkilö joka istuu kaiket päivät jossain kaljaremmissä on kokenut tuon asian niin positiivisena, että hän haluaa sitä tehdä jatkuvasti, ja siinä sitten vanhemmat voivat olla ylpeitä tuosta jälkikasvustaan. 

Kun ajatellaan esimerkiksi koulukypsyystestejä sekä kaikkia muita vastaavia asioita, niin silloin meidän pitää kysyä yksi asia: miksi niissä testataan vain heikkouksia? Kun ihminen tulee kouluun tai häntä testataan työelämää varten, niin olisi joskus mukavaa lukea myös siitä, että mihin ihminen kykenee. Jos kaikki testit ovat sitä varten, että niissä etsitään vain heikkouksia, eikä vahvuuksia tai positiivisia asioita huomioida ollenkaan, niin se kyllä varmaan vetää mielen matalaksi. Jos ajatellaan esimerkiksi heikkolahjaisuutta, niin onko oikeastaan koskaan kukaan ajatellut, että joku on voinut olla poissa jostain koulukypsyystestistä, jolloin arvosana testissä on nolla? 

Tai sitten henkilö on suutuspäissään tai jostain muusta syystä palauttanut tyhjän lomakkeen, niin silloin varmaan myös arvosana on nolla. Kun koulukypsyyttä arvioidaan, niin silloin tietenkin pitäisi ottaa huomioon myös lapsen koulussa osoittama menestys. Siis jos hän nyt vaikka osaa istua paikallaan eikä jokainen numero ole nelonen, niin silloin hän varmaan koulua pystyy käymään. Mutta kuten tiedämme, niin kaiken maailman ADHD- yms. diagnoosien keskellä voisimme ehkä joskus vähän miettiä sitä, että millainen tulevaisuus ihmisellä oikeasti on. 

Kun jatkuvasti puhutaan siitä, että kuinka sitä tai tätä koulutetaan liikaa, tai sille tai tälle on tarvetta, tai ihmisen pitää olla tuota tai tätä, niin silloin unohdetaan se, että varmaan mielen vetää aika matalalle, jos henkilö ensimmäisellä luokalla ilmoitetaan, että koulu jää sitten tähän eikä muuhun kuin siivoojaksi ole mahdollisuuksia. Eli kuten tiedämme, niin opiskelu tai koulutuspaikka on ihan itsestä kiinni. Tai siis siitä kiinni, että kuinka paljon viitsii töitä tehdä. Se että jos joku paikka on todella vaikeasti saatavissa, niin se ei tarkoita, etteikö unelmia saa olla. Jos ihminen haluaa asianajajaksi tai lääkäriksi, niin hän haluaa silloin ammattiin, johon on vaikea päästä. 

Saattaa olla että hän ei ehkä pääse noihin ammatteihin, mutta jos hän ei viitsi lukiota tai mitään muutakaan koulua käydä sekä jättää peruskoulun kesken, niin silloin hän ei aivan varmasti voi edes päästä yrittämään sisään yliopistoon tai muuhunkaan kouluun. Mutta jos ajatellaan ettei se lääketieteellisen tiedekunnan ovi avautunut, niin silloin voi myös katsella niitä muita tiedekuntia kuten esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellistä,  käyttäytymistieteellistä tai valtiotieteellistä tiedekuntaa tai jotain muuta katsella, jos sieltä vaikka löytyy niitä ihan omia juttuja. 

Mutta kuten olen usein sanonut niin se on ihan itsestä kiinni, jos haluaa tehdä asioita toisin kuin muut. Tietenkin ihminen voi aina päästä kaljaremmiin istumaan, mutta varmaan meistä jokainen toivoisi ainakin sitä, että omalla jälkikasvulla olisi vähän korkeammat tavoitteet, vaikka toki puhtaanapitoalalla olisi töitä tarjolla. Siivooja voi olla loistava uravalinta, mutta joskus jollekin käy niin, että huonon palautteen takia hän haluaa siirtyä siihen omaehtoisen opiskelun kautta saatavaan ammattiin sekä siihen työtehtävään, mikä noihin ammatteihin liittyy. 

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/laakarin-lausunnossa-mertsi-arling-oli-erittain-heikkolahjainen-romanipoika-yha-han-ihmettelee-kuinka-hanesta-tuli-korkeakoulun-mies-lasiseinaisessa-tyohuoneessa

Halu peitellä menneisyyttä saattaa ajaa ihmisen hyvin erikoiselle tielle

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Meillä kaikilla on menneisyys, ja osalla siihen liittyy asioita, joista hän ei varmasti halua puhua. Yksi noista asioista, joista ihminen ei ehkä aina halua keskustella muiden kanssa saattaisi olla kuuluminen johonkin ääriliikkeeseen tai mahdollisesti johonkin muuhun rikolliseen järjestöön. Tuo sana "rikollinen järjestö" tarkoittaa tässä sitten kaikkia jengejä, joissa tehdään varkauksia sekä muita asioita, jotka laki tulkitsee rikolliseksi toiminnaksi.

Olen ajatellut, että oliko esimerkiksi joidenkin taistolais-kommunistien syynä suhtautua kritiikittömästi Neuvostoliittoon esimerkiksi se, että he olivat ennen liittymistään kommunistiseen liikkeeseen olleet jotain uusnatseja, jotka sitten peittelivät omaa menneisyyttään heiluttamalla punalippua. Tai oliko heillä sitten jotain muuta salattavaa, kun niin kauhean suuria proletariaatin aatteen kannattajia oli tuohon liikkeeseen liittynyt.

Eräissä tapauksissa esimerkiksi kuuluminen ääriliikkeeseen on aiheuttanut joukon rikoksia, ja noita tekoja on haluttu peitellä niin, että heiluri on heilahtanut ikään kuin täysin vastakkaiselle puolelle poliittista kenttää. Samoin esimerkiksi oikeita rikoksia kuten varastamista työnantajilta sekä siitä, että huonosta käytöksestä johtuvia potkuja on perusteltu kavereille sillä, että henkilö on joutunut poliittisen vainon kohteeksi työpaikallaan.

Joskus joku jengin jäsenistä saattaa ennen armeijaan menoa ryhtyä miettimään sitä, että mitä jos hän vaikka ryhtyisi upseeriksi tai poliisiksi, niin siitä saa sitten hienon työn. Ja onhan se hienoa, kun saadaan ne rikotut ikkunat laitettua kavereiden maksettaviksi, niin oppivat sitten noudattamaan lakia, joka on tietenkin tarkoitettu jokaisen ihmisen noudatettavaksi. Tällöin saattaa sitten kyseinen henkilö soittaa poliisille ja tehdä pari ilmoitusta, jolloin hän varmaan kuvittelee, että nuo kaverit ovat poissa koko maailmasta, eikä hänen heitä tarvitse koskaan kohdata.

Se mikä noissa henkilöissä on ärsyttävää, on se, että he saattavat käydä kertomassa kaikille, kuinka lakia pitää sitten maassamme noudattaa. He ovat itse olleet noiden jengien jäseniä, mutta jostain syystä he eivät näe itseään ollenkaan rikollisina, vaikka ovat esimerkiksi itse varastaneet toistuvasti omista työpaikoistaan. Tuollainen rikollinen saattaa esimerkiksi poistaa tuotteista hälyttimiä, ja sitten kaverit vievät ne pois.

Eli he ovat käyttäneet lain mukaan asemaansa hyväksi tehdessään rikoksia. Mutta sitten hankitaan paikalle pari sijaiskärsijää, joita voidaan syytellä omista teoista. Eli kavereita syytetään pakottamisesta, minkä jälkeen asia tietenkin on omasta mielestä loppuun käsitelty.  Ja tietenkin jos sattuu natsat tulemaan armeijasta, niin niitä esitellään ylpeänä koko kansalle. Joten tämän takia kannattaa miettiä sitä, että kannattaako noihin jengeihin mennä mukaan.

Mutta sitten saattaa eteen tulla ongelmia, koska esimerkiksi syyttäjien pitää todistaa kaikki teot, mistä henkilöä syytetään, koska vaikka hän olisi psykiatrinen potilas tai vajaavaltainen, niin silloinkaan ei tekoja saa suoraan laittaa hänen syykseen. Määrääminen psykiatriseen hoitoon ei tarkoita suoraan vajaavaltaiseksi toteamista, eikä myöskään se että henkilö olisi jotenkin "hullu" tarkoita sitä, että hänen päälleen saa kaataa koko Suomen rikokset.

Suomi on nimittäin oikeusvaltio, jossa jokainen ihminen saa kärsiä vain niitä rangaistuksia, jotka johtuvat omista teoista. Sillä estetään se, että esimerkiksi joku toinen laittaa omia tekojaan toisen syyksi, ja siksi meillä Suomessa on syyttäjällä velvollisuus osoittaa syyte todeksi sekä syytetty pitää tietenkin osittaa syylliseksi niitä menetelmiä käyttäen, jotka ovat oikeudessa hyväksyttyjä.

Joskus joku onnistuu kuitenkin luovimaan esimerkiksi vahingonteoista tai muita rikoksia koskevista syytteistä pois, vaikka kaikki hänen toverinsa ovat jääneet kiinni. Eräissä tapauksissa kyseinen henkilö on saattanut esimerkiksi virittää kavereilleen ansan, eli laukaista murtohälyttimen tai vastaavan, ja kaasuttaa pois paikalta, ja jättänyt kaverit johonkin kauppaan. Mutta tietenkin tällainen asia, missä kaverit istuvat vankilassa hermostuttaa kyseistä henkilöä.

Silloin saattaa käydä niin, että tällainen henkilö yrittää peittää menneisyytensä muuttumalla oikeaksi "anti crime" persoonaksi. Näissä tapauksissa saattaa jonkun henkilön koko päivä kulua siinä, että hän vahtii jossain pullon palautus automaatilla sitä, että kuka sinne palauttaa pulloja, ja sitten soittelee näistä asioista verottajalle, että onko tuo pullojen palauttaja muistanut sitten ilmoittaa tämän asian verottajalle, jotta ei verot jää maksamatta. Tuollainen henkilö saattaa suhtautua myös kaikkeen muuhun viranomaistoimintaan kritiikittömästi, mikä tarkoittaa sitä, että hänen mielestään esimerkiksi aiheeton sakkolappu pitää aina maksaa, että pysäköinninvalvoja tai poliisi eivät saa siitä ongelmia. Eli kaikki mitä poliisi tekee on tuollaisen henkilön mielestä oikein.

Me hakeudumme aina kaltaistemme seuraan

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Me ihmiset olemme laji, joka käyttäytyy aina samalla tavalla, ja osa meidän lajimme käyttäytymisestä johtuu siitä, että hakeudumme aina itsemme kaltaisten ihmisten seuraan, ja se sitten tietenkin näkyy kaikkialla. Joskus joku vanha ihminen on sanonut, että jos haluaa tietää millainen poika tai tyttö on, niin silloin kannattaa tavata hänen entinen poika- tai tyttöystävä sekä samalla on mukava vilkuilla sitä, millaisten ihmisten kanssa tuo henkilö sitten viettää aikaansa. “Seura tekee kaltaisekseen” on ilmaus, mikä johtuu ihmisen tarpeesta miellyttää omaa ryhmäänsä, ja siksi hän alkaa jäljitellä sitä käytöstä sekä pukeutumista, mikä omassa ryhmässä on vallitsevaa. 


Se millaisessa seurassa ihminen viettää aikaansa kertoo suoraan sen, millainen hän itse on. Jos kaveripiiriin kuuluu paljon rikollisia eli nimenomaan jengien jäseniä, niin silloin ihminen itse suhtautuu tuohon toimintaan hyväksyvästi, ja silloin tietenkin hän on oikeastaan jo itse siirtynyt pois lain oikealta puolelta. Kun puhutaan siitä, millaisessa seurassa ihminen liikkuu, niin jos kovin paljon nuorempia kavereita löytyy, niin silloin saattaa olla sellainen tilanne, että henkilö on jotenkin jälkeenjäänyt. 


Nimittäin se että aikuinen ihminen on joidenkin teini-ikäisten seurassa jatkuvasti kertoo siitä, että nämä teini-ikäiset ovat jotenkin hänen kaltaisiaan. Joten silloin kyseessä saattaa olla jälkeenjäänyt ihminen, joka on etsinyt itselleen tasoistaan seuraa. Ihmisten tapa ajatella on sellainen, että sen avulla voidaan paljastaa rikollisia luonteenpiirteitä erittäin helposti. Nimittäin jos ihminen joutuu vankilaan, niin silloin hän tietenkin on tehnyt jonkun rikoksen. Ja tuossa tapauksessa hän tietenkin väittää olevansa vain pikku tekijä, joka on ehkä pakotettu tuohon tekoon. 


Mutta sitten kun tämä vanki päästetään ulkoiluun, niin silloin viereen tulee parikymmentä kaveria tarjoamaan savukkeita sekä muutenkin mielistelemään tuota pikku tekijää. Kyseessä saattaa silloin olla aivan muuta kuin pikku tekijä, joka on pakotettu tekoihin, joista hän on jäänyt kiinni. 


Ja sitten joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka puolustavat tuollaista vankilaan joutunutta henkilöä aivan viimeiseen saakka. He ikään kuin haluavat uskoa siihen, että toinen on muka pakotettu tai lavastettu syylliseksi, ja sitä kautta sitten taas tulee mieleen, kuinka pieni tekijä tuo vankilassa ollut kaveri muka on. Joskus ihminen joutuu vankilaan oikeasti pikku rikoksesta, kuten näpistyksestä tai armeijasta karkaamisesta. 


Tuolloin harvemmin on vankilan muurien vieressä odottanut vanhaa amerikan rautaa tai kaverit ovat vankilaan kantaneet DVD-levyjä sekä tupakkaa. Kun mietitään esimerkiksi jenginuorten käytöstä, niin silloin tietenkin joskus käy niin, että joku liivijengin jäsen joutuu vankilaan, ja tuolloin pitää ihmisen olla oikeasti jengin jäsen. Nimittäin se että me hakeudumme kaltaistemme seuraan kertoo myös sen, jos henkilö on lavastettu syylliseksi. Silloin hän ikään kuin jää joukosta pois, eli osoittaa epäsosiaalista käytöstä. Se kertoo siitä, että hän ei jengin jäsen ole, ja silloin lähtee viesti tästä asiasta poliisille. Kun ajatellaan esimerkiksi hillitöntä käytöstä, niin se kertoo siitä, että ihmistä ei liiemmin ole käytöksensä takia ojennettu. Ja se sitten ilmenee ulvomisena sekä muuna vastaavana toimintana. 



Samoin jos muut eivät hänen seurassaan viihdy kertoo siitä, että kyseessä on jotenkin erilainen tapaus, kuin muut saman vankilan asukit. Ihmisen käytös muovautuu todella tehokkaasti lapsuudessa, ja tuolloin jengin pomot oppivat omat käyttäytymismallit sekä tapansa. Tuolloin hän oppii myös komentamaan muita, ja se näkyy myös esimerkiksi vankilan jokapäiväisessä elämässä, kun tuollainen “pikku tekijä” teettää kaikki työnsä muilla ihmisillä. Samoin jengin pomojen tyttöystävät eivät kovin paljoa huonoa palautetta omasta toiminnastaan sekä pukeutumisesta saa, joten silloin tietenkin päälle vedetään vähän mitä sattuu. Ja tuo tarkoittaa hiukan huomiota herättävää pukeutumista. 


Käytös- sekä muut sosiaaliset mallit opitaan kotona, ja jos siellä asenne on se, että rikollinen elämäntyyli on oikein, niin silloin sen huomaa jo varhain lapsen puheista. Ja silloin tietenkin tulee vastaan sellainen asia, kuin kyky noudattaa yhteiskunnan asettamia normeja. Ihminen joka avoimesti ihailee rikollisia omaa todellisuudessa alentuneen kyvyn seurata normeja, sekä hänen arvostelu kykynsä on alentunut. Jos ihminen kuvittelee esimerkiksi jotain MC-miehiä poliiseiksi, joiden toiminta on täysin lain sallimaa, niin silloin ei kyseessä ole enää normaali ihminen, vaan henkilö joka ei ehkä täydessä ymmärryksessä ole. 


Tuollainen tapaus saattaa olla yksinkertaisesti kehitysvammainen, joka ei käsitä mitä eroa jollain MC-miehellä tai poliisilla on, ja sitten tuolla pihalla aletaan uhkailla avoimesti muita. Tai sitten jossain kaupassa aletaan uskoa, että niissä voi tehdä mitä huvittaa. Ja silloin varmasti tulee vastaan poliisi, jos nuo miehet kävelevät kaupan läpi ja kahmivat kärryt täyteen tavaraa, ja sitten marssivat maksamatta ulos. Näpistely eli kleptomania on psykiatrinen sairaus, missä ihminen varastelee tavaraa ikään kuin huomaamattaan. Tuohon sairauteen on olemassa monta syytä. Yksi niistä on se, että henkilö ei käsitä tekevänsä rikoksen, jolloin hän saattaa olla täyttä ymmärrystä vailla. 


Jos ajatellaan, että  kyse saattaa olla halusta saada kavereita, niin silloin pitää asiaan puuttua välittömästi. Nimittäin tuo asia varmasti altistaa henkilön hyväksikäytölle, ja sitten kuvaan tulee kiristäminen. Yhdessä muunnelmassa henkilö pelkää että hänen kaverinsa hylkäävät hänet, jos ei hän jatkuvasti kanna heille uusia vaatteita. Mutta kyse voi olla myös siitä, että kaverit pakottavat tuota henkilöä tekemään varkauksia. Toisissa tapauksissa kaverit sitten soittavat poliisin ja lähtevät juoksemaan paikalta, kun ovat tällaiselta onnettomalta ensin tilataan pari olutta, minkä jälkeen hänet käräytetään virkavallalle. 


Itse olen joskus ajatellut noita kaiken maailman uhkailuja sekä kiristäjiä, joita itse olen joskus kohdannut. Ja silloin mieleeni tulee se, että millaisia kasvatusmenetelmiä heidän omat vanhempansa ovat heihin soveltaneet? Miten esimerkiksi joku jenginuori voi kuvitella, että hän liikkuu laillisella asialla, kun hän käy pelottelemassa muita aseiden kanssa. Tai tarjoaa jollekin tuntemattomalle myrkytettyä alkoholia. Kuinka tällaista toimintaa voi kukaan pitää muuna kuin rikoksena? Jos ajatellaan ihmisen tarvetta miellyttää esimiestään, niin sama asia ilmenee myös alamaailmassa. Sielläkin alaiset ikään kuin pakotettuina uskovat kaiken, mitä heidän “pomonsa” sanoo. Siksi esimerkiksi jotkut jengien pomot saavat toimittajat kirjoittamaan oikein kirjoja itsestään, sekä korostamaan sitä, kuinka mukavia ihmisiä he oikeastaan ovatkaan. 

Kirjoitelma lähiöistä sekä niiden asukkaista

Kimmo Huosionmaa

Kaupunkisuunnittelua arvostellaan nykyään siitä, että kaupunkeja suunnitellaan liikaa autojen ehdoilla ja ihmiset ikään kuin jäävät taka-alalle. Tuolloin usein unohdetaan sellainen asia, että meille 1970-luvulla syntyneille sana "kaupunki" tarkoittaa oikeastaan lähiötä, jossa kasvoimme aikuisiksi. Yläkuvassa on Soukan lähiötä Espoossa, ja silloin tällöin kävelen tästä paikasta ohi, joten otin siitä valokuvan.

Jos joku 1970-luvulla vaikuttanut kaupunkisuunnittelija olisi vakavasti ajatellut sitä, millainen yhteisö tällainen betonilähiö oikeastaan on, niin uskoisin hänen toimineen hiukan toisin piirtäessään näitä betonisen arkkitehtuurin helmiä sekä miettiessään mitä palveluita tällaisessa lähiössä oikeastaan pitäisi olla, jotta ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. Siellä ei varmaan olisi esimerkiksi autoteitä suoraan kotipihan edessä, ja myös jalankulkua sekä kevyttä liikennettä olisi kohdeltu muutenkin toisin, eli nämä tiet olisi tehty niin, että mäet sekä pyöräilijän jaksaminen olisi huomioitu hiukan paremmin. Kun ajatellaan niitä periaatteita, joita esimerkiksi tässä lähiössä on noudatettu, kun sitä on alettu rakentaa, niin silloin ilmeisesti oli tarkoitus, että ihmiset viettävät kaikki viikonloput sekä lomat jossain maaseudulla.

Kun näitä betoni- tai nukkuma-lähiöiksi nimettyjä paikkoja on rakennettu, niin silloin oli vallalla sellainen ajatus, että ihmiset tulisivat tänne Pääkaupunkiseudulle tienaamaan rahaa, ja sitten kun heidän vanhempansa jäävät eläkkeelle, niin nämä ihmiset muuttavat takaisin maalle. näitä lähiöitä rakennettaessa ajatuksena oli se, että niissä asuvat ihmiset viettivät päivät töissä, ja sitten illalla palasivat tuohon suloiseen koppiin, missä sitten syötiin ja nukuttiin. Viikonloput  vietettiin maalla omien vanhempien luona, ja tuolloin oli itsestäänselvyys, että kaikki ihmiset olivat naimisissa.

Perjantaina lähdettiin kotitilalle, ja sitten sunnuntaina palattiin takaisin. Jos ihminen ei ollut naimisissa, niin se tarkoitti, että hänessä oli jotain vikaa. Kun sitten lama iski Suomeen, ja ensimmäistä kertaa työttömyyttä ei voitu purkaa vippaskonstein, niin alkoivat ihmiset erota, koska sosiaaliset paineet eroamiseen olivat suuret. Mutta tuolloin tietenkin työttömyys ymmärrettiin jonkinlaisena "stigmana", jota piti hävetä, ja samoin erityisesti se, että tuli avioero johti siihen, että ihmiset eivät enää välttämättä kehdanneet lähteä kotiin, koska se että aviomies ei enää voinut huolehtia perheen toimeentulosta sekä kulisseista oli hyvin rasittavaa.

Ja nuo yksin jääneet henkilöt viettivät silloin ensimmäistä kertaa myös viikonloppuja lähiöissä. Tuolloin syntyi se paljon puhuttu lähiökulttuuri, johon kuului kapakka sekä hieman boheemi elämäntyyli. Tietenkin kaupunkeihin oli ennenkin tullut ihmisiä maaseudulta, ja osa oli lähtenyt siksi, että he kokivat kotiseudun jotenkin ahdistavana. Mutta tuolloin 1970-luvulla oli sellainen asenne, että jos ihminen oli saanut potkut töistä, niin se tarkoitti elämän loppua. Kun ihminen jää työttömäksi, niin silloin hän voi toimia kahdella tavalla.

Ensimmäinen näistä tavoista on juoda paljon viinaa, jolloin varmaan kukaan ei sitten perään itke, ja se varmaan olisi se tie, jonka joku haluaisi tuon ihmisen ottavan. Silloin ei häntä tarvitse koskaan katsoa lähellä, eikä potkuja tarvitse koskaan perustella kenellekään muuten kuin sillä, että kyseessä on "kelvoton mies". Tuo mies tai nainen tulevat varmaan työllistämään erilaisia ammatinvalinnan ohjaajia sekä muita virkailijoita todella paljon, ja he ovat se syy, miksi esimerkiksi "aktiivinen työnhakua koskeva malli" meni läpi eduskunnassa. Mutta tuo meidän lähiömme asukas voi tietenkin valita toisin, ja tämä malli varmaan on sellainen, mistä voi sitten olla myös ylpeä, koska tuo työtön on tarttunut itseään niskasta kiinni.

Kun ihminen saa potkut, ja syynä on kouluttamattomuus, niin se tarkoittaa sitä, että silloin ei itku auta markkinoilla. Jos kapakassa tulee joku mies vastaan sanoen, että täältä ei enää koskaan nousta, niin silloin pitää hiukan valpastua, ja kysyä että "annanko tuollaisen ihmisen todella voittaa?". Tuolloin pitää aivan itse lähteä kohti opin tietä, vaikka se saattaa hieman ikävältä tuntua. Kun ihminen lähtee aikuisena oppimaan uusia asioita, niin silloin pitää olla todella korkea motiivi. Mutta kun sitten lopulta valmistuu uuteen ammattiin, joka saattaa olla se "TV:stä tuttu" insinööri tai ekonomi, niin silloin varmasti ovat suupielet korvissa. Silloin todella tuntee saaneensa aikaan jotain sellaista, mitä kukaan ei voi sitten pois ottaa. Syy miksi tuollaista ihmistä pelätään, non se, että hän on usein se, jonka kaverit ovat hylänneet. Ja halu näyttää muille on todella hyvä motiivi.

Opiskelu on asia, mikä varmaan jossain vaiheessa alkaa väsyttää, mutta kuitenkin se antaa sisältöä elämään, ja jos joku sitten haluaa "pysyä aitona", niin suosittelen laskemaan montako kertaa vuodessa itse kukin pääsee tai mahtuu taksiin, kun lähdetään jatkoille. Kaupunki on hieno paikka opiskella itselleen sellainen tutkinto, jota myös muut ehkä arvostavat. Kun puhutaan harrastuksista sekä niihin kuuluvasta "ei tutkintotavoitteisesta"  opiskelusta, niin aina välillä löytyy ihmisiä, jotka näitä kursseja oikein tyrkyttävät. Niistä saa muka kavereita, mutta kuitenkin pitää muistaa se, että tuollainen ihminen, joka näistä vaihtoehdoista puhuu katsoo usein vastapäätä olevaa ihmistä hiukan alaspäin.

Hänestä on hienoa, kun ihminen käy kursseilla, mistä ei ole mitään hyötyä, ja sitten seuraavassa tapaamisessa hän kertoo kuinka paljon rahaa tuohon sitten menee, eikä siitä ole kenellekään mitään hyötyä. Ja sitten taas otetaan itseä niskasta kiinni. Tutkintotavoitteinen koulutus ei ole mikään automaattisesti läpäistävä asia, vaan se vaatii työtä. Mutta kuitenkin pettymyksen voi jokainen kohdata myös noilla "ajanvietteeksi" tarkoitetuilla  kursseilla, joissa opetetaan esimerkiksi tanssia. Saattaa näet olla niin, että tuollainen kurssilainen kohtaa siellä torjuntaa sekä hänelle ei ehkä tanssiparia löydy. Eikä yksin harjoitteleminen ole mukavaa, jos kyseessä on paritanssi. Tutkintotavoitteisen koulutuksen läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että myös tanssipari löytyy helpommin, ja aina on mukavaa sanoa olevansa esimerkiksi merkonomi tai arkkitehti, jos joku sattuu ammattia tiedustelemaan.