Miksi me aina löydämme aktivismin kohteet kaukaa?

Johtavat poliitikkomme ovat poiskatsojia. Mutta olemmeko me heitä parempia? Mutta mitä muuta me kaikki vältämme katsomasta, kuin vain Palestiinan asiaa? Vältämmekö katsomasta Hakanimen torin puliukkoja, tai vältämmekö katsomasta jotain teiniä, joka on päättänyt koristella koko ihonsa tatuoinneilla? Siis kun katsomme Palestiinaan, niin vältämmekö silloin tarkoituksellisesti katsomasta oman maamme ongelmia? Koska pääsemme katsomaan näytelmää siitä, mitä tapahtui eräänä perjantaina eräässä kodissa, jossa isä päätti jälleen kerran että lapset ja vaimo ovat hiukan liikaa? Tai vanhemmat yhdessä päättivät, että lapset häiritsevät heidän illanviettoaan. Ehkä tuollaisen näytelmän tekeminen olisi liian ahdistavaa. Tai ehkä se olisi liian tavallinen aihe, joka ei ehkä vedä yleisöä samalla tavalla kuin palestiinalaisten hätä. 

Me kaikki vastustamme kansanmurhaa. Mutta samalla me vastustamme tai meidän pitäisi vastustaa vääryyttä, myös silloin kun se tapahtuu omalla takapihallamme. Siis tämä yläkuva esittää KOM teatterin julistetta, jossa se markkinoi Palestiinalaisten kärsimystä esittävää näytelmää. Tuo näytelmä on todennäköisesti riipaiseva kuvaus siitä, miten lapsi näkee sodan. Ja tietenkin jokainen normaali ihminen haluaa myös verilöylyn loppuvan. Mutta kuten varmaan arvaatte, niin kuva on otettu Hakaniemen torilla Helsingin kaupungissa. 

Tuolla torilla kävellessäni mieleeni tuli se, miten herkästi me ajamme esimerkiksi palestiinalaisten asiaa. Yliopiston avajaisissa huudettiin, miten yliopisto tukee kansanmurhaa. Se saattaa olla todella hyvältä näyttävä asia, mikä kertoo aktivismista. Televisio ja radio täyttyivät siitä, miten palestiinalaisia tukevat mielenosoittajat täyttivät Helsingin Yliopiston, ja painostivat sitten erilaisia artisteja jättämään euroviisut väliin, koska siellä esiintyi Israelin edustajia. Ja sitten jatkoin kävelyä Hakaniemen torilla, ja mietin maailman menoa. Siis sitä mitä edessäni näin, ja miten me suhtaudumme erilaisiin asioihin.

Me emme käännä katsettamme pois Gazasta. Mutta käännämme katseemme pois näistä "ihme hiippareista" tai yhtiskunnan eläteistä. Me kauhistelemme kun joku noista ihmisistä tekee rikoksia, mutta emme koskaan kysy sitä, miten heistä tuli niitä mitä heistä tuli? Tietenkin he ovat aiheuttaneet perheelleen sekä muille suurta huolta. Mutta miksi tuo huoli ei ole ilmennyt haluna auttaa noita ihmisiä? Kun naapurista kuuluu meteliä, niin soitammeko oikeasti poliisia. Tai teemmekö ehkä huoli-ilmoituksen, jos naapurin lapset istuvat pihassa keskellä viikkoa kello yhden aikaan yöllä? 

Kun kaverimme menee ehkä psykoosiin, niin olemmeko hänen tukenaan? Hänen hyvännäköinen siskonsa sekä perheensä saa varmasti tukea. Mutta miten sitten on sairastuneen itsensä laita? Joskus eräs psykoosista kuntoutuva sanoi minulle, että miksi hän ei ole hankkinut maksakirroosia tai keuhkosyöpää? Kumpikin noista kahdesta viimeksi mainituista sairauksista on ainakin osittain itse aiheutettu. Ja ainakin jälkimmäinen aiheuttaa myös ahdistusta lähipiirille. 

Samalla kuitenkin meidän pitäisi jotenkin tukea noiden ihmisten kuntoutusta. Samalla kuitenkin mieleen tulee, että miksi psykoosipotilasta syyllistetään enemmän kuin muita? Johtuuko se ehkä siitä, että hän ei voi osoittaa ketään, joka olisi sen sairauden aiheuttanut? Vai onko ehkä liian vaikaa katsoa kun kohtuuton stressi ja muut paineet romahduttavat ihmisen jaksamisen? Eli ei riitä että toteamme että joku on mennyt psykoosiin tai että jeppe juo. Vaan meidän on kysyttävä, että miksi jeppe juo? Miksi ihminen ei kestänyt? Oliko häntä kuormitettu liikaa? 

Samalla torilla istui muistaakseni puoliukko, jonka asiaa ei kukaan varmaan viitsi lähteä ajamaan. Torilta menin metroon, jossa näin noin ehkä 15-vuotiaan punkkarin, jonka kädet olivat täynnä tatuointeja. Silloin maailmaani katsomaan jäin. Kukaan ei varmaan ollut koskaan edes ajatellut osoittaa noiden kahden ihmisen puolesta mieltä. Me emme ehkä halua muistella sitä väliinputoajien joukkoa, joka maleksii Helsingin kaduilla. Meistä on hienompaa muistella jotain palestiinalaisten kärsimyksiä, kun heitä sortaa valtio, jota suuri joukko arabimaita ei ole tunnustanut. Israelin valtion tuhoaminen on ollut ainakin Iranin johdon tavoitteena. Mutta ehkä emme ole idiootteja. Me tietenkin haluamme varmistaa sen, että olemme voittajien puolella. Näin saamme sitten öljyä ja bensiiniä auton tankkiin. 

Samalla me tietenkin suuressa viisaudessamme pakotamme Helsingin köyhät muuttamaan pois, koska heillä ei ole enää varaa asua omistusasunnossa. Kun olemme lopettaneet ruoan jakelun jostain, mistä sitä ei muutenkaan osattaisi etsiä, niin olemme onnellisia. Näin meidän ei tarvitse katsella punkkareita tai puliukkoja jossain Hakaniemen torilla. Me voimme tietenkin luoda tasa-arvoisen ylipiston, johon pääsee jokainen, jolla sattuu olemaan 10 000-20 000 euroa vuodessa ylimääräistä. Näin saamme sitten yliopiston, joka jakaa tietoa kaikille sellaisille, jotka sitä haluavat. Maailmamme on karrikatyyrien täyttämä. Me näemme ainoastaan kaikkein huono- ja kaikkein hyväosaisimmat. Ja tietenkin se mikä mittaa tuota ihmisen kyvykkyyttä on varmasti se, miten paljon rahaa ihmiseltä löytyy. 

Raha on se, millä saamme ostaa mitä haluamme. Jos joku nyt sattuu haluamaan olla esimerkiksi kirurgi, niin häneltä vaaditaan vain paljon rahaa, niin kaikki järjestyy. Ja tietenkin me voimme kohdata esimerkiksi tilanteen, missä joku mielenterveyspotilas voi tehdä muutakin kuin siivota vessoja. Kun me katsomme peiliin, niin voimme sanoa hiljaa sen, että me olemme luoneet sosiaaliturvan, joka tietenkin takaa jokaiselle ihmiselle perustoimeentulon. 512 euroa tietenkin on sellainen raha, että sillä elää jo herroiksi. Opiskelijoiden kannattaa tietenkin lähteä siitä, että heidän pitää luovuttaa opiskelupaikkansa. Näin he pääsevät tekemään työtä vaikka myyntimiehinä johonkin ovelta-ovelle myyntifirmaan. Näin esimerkiksi lakimiesten kohdalla ei tarvitse pelätä sitä, että lakimies olisi joskus ollut toimeentulonsa äärirajoilla.

 Kun yliopistoon pääsevät vain sellaiset, joiden pöydät notkuvat erilaisista ruoista, ja viikonloput vietetään Levillä laskettelemassa, ja sitten pidemmät lomat vaikka Sveitsissä, niin silloin ei kukaan varmaan kuvittelekaan enää, että hän kykenee nousemaan mistään syrjäytyneiden joukosta. Mielenterveyspotilaiden paikka on laitoksessa. Näin sanoo ihminen joka näyttää samalla esimerkiksi Veikko "Jammu" Siltavuoren kuvaa. Toki suurin osa mielenterveyskuntoutujista ei ole noita "Jamme-sedän veroisia tapauksia. Mutta kun tuo tapaus sitten tuli mieleeni, niin voimme lisätä myös hänet karrikatyyrien joukkoon. Ja varmaan olisi parempi että kukaan ei sieltä palaisi takaisin. Näin ei kenenkään tarvitse kuunnella sitä, miten jotain ihmistä on potkittu päähän. Eli mitä varten heiltä ei oteta esimerkiksi Internetiä pois, niin  kukaan ei saisi tietää miten sairaita he nyt ylipäätään ovat. 

Kun televisioon marssitetaan ihmisiä, jotka ovat nauraneet ja itkeneet, niin en yhtään ihmettele, miksi he eivät ole jaksaneet. Mutta kun puhumme siitä miten mielenterveyskuntoutujan omaiset jaksavat, niin jostain syystä emme koskaan muista kysyä mielenterveyskuntoutujan itsensä jaksamista. Hän varmaan jaksaa hyvin, kun kaikki aika menee nukkuessa. Lääkkeet väsyttävät sekä lihottavat, ja kaikki raha menevät ruokaan. Joten varmaan mitään kovin laajaa ystäväpiiriä ei tuolla potilaalla ole. Kun hänet vielä saataisiin pois sieltä makuuhuoneesta, niin ei kenenkään tarvitse häntä katsoa. 

Tietenkin kun puhumme esimerkiksi mielenterveyspotilaiden suorittamista henkirikoksista, niin mieleen voisi tulla kaksi kouluampumista, joissa molemmissa kuoli liikaa nuoria ihmisiä. Noita kahta tekoa eli Jokelan sekä Kauhajoen tapauksia käsiteltäessä tietenkin on puhuttu siitä, miten toinen noista tekijöistä oli käynyt psykiatrilla. Siitä huolimatta hän sai pitää aseensa, johon oli ilmeisesti haettu lupaa hoitosuhteen alkamisen jälkeen. Ja samalla sitten huolestutaan siitä, miten tieto tuosta hoidosta ei päädy poliisille. 

Samalla kuitenkaan poliisi ei puuttunut tuohon aseeseen, vaikka ilmeisesti tuon teon tekijästä oli tehty ilmoitus. Eli olisiko Jokelan tapaus voitu välttää, jos ase olisi otettu pois? Ehkä emme koskaan saa tietää, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Kuitenkin tuon jälkeen olemme varmasti kuulleet siitä, miten mielenterveyskuntoutuja tai potilas on nuo teot tehnyt. Ja varmaan sitten ainakin joidenkin mielestä olisi parempi, että heidät suljettaisiin pois ihmisten lähettyviltä. Ja tietenkin helpoin tapa olisi se, että heitä pyydettäisiin jättämään opiskelupaikkansa, niin kenenkään ei tarvitse koskaan kuunnella heidän taholtaan mitään ammattislangeja. Mutta me siis mielellämme puutumme Palestiinan asiaan. Ehkä palestiinalaisten kannattaisi lähteä protestoimaan suomalaisten kaltoin kohdeltujen puolesta. 

Näin suomalaiset kaltoin kohdellut voisivat saada huomiota. Siis me mielellämme huomioimme sitä, mitä tapahtuu kaukomailla. Näin voimme sitten kauniisti kertoa siitä, miten ihmisten pitäisi tuolla elää. Niin meidän ei kuitenkaan tarvitse puuttua mihinkään tai tehdä mitään konkreettista kenenkään hyväksi. Voimme aina vedota siihen, että meillä ei ole resursseja puuttua johonkin kaukaisen maan tapahtumiin. Mutta samalla me olemme hiljaa niistä kahdesta Hakaniemen torin hahmosta. Heidän tilanteeseensa me kyllä voisimme puuttua. Me voisimme vaikka ohjata heidät kahvipöytään. Mutta jostain syystä katsomme kainosti muualle. 

Me olemme kaikki erittäin hyväksyviä ihmisiä. Vastustamme rasismia. Ja tietenkin osoittelemme sormella, jos joku vaikka näyttää jotenkin rasistiselta. Kun sitten joku on eri mieltä kanssamme, niin silloin emme tietenkään voi tuota henkilöä mitenkään kuunnella. Hän kun sattuu olemaan jotenkin rasistinen tai woke tai ainakin jotain asiaa vastustava. Siis meille kelpaavat kaikki mielipiteet, kunhan ne ovat samat kuin omamme. 

Kun valtiomme laittaa pakotteita venäläisille, niin me tietenkin kannatamme noita pakotteita. Samalla haluamme nähdä venäläisiä urheilijoita olympialaisissa. Heidän tukijoukkoonsa ei varmaan voi kuulua FSBn agentteja. Siis meillä eivät valtiolliset säännöt ja määräykset koske urheilijoita. Siis kukaan FSBn agentti ei voi esiintyä esimerkiksi huoltojoukon jäsenenä. Ja se tekee doping-testeistä puhtaita, että ne merkitään paperilla puhtaaksi. Joten ehkä ensi vuonna näemme jo niitä venäläisiä urheilijoita jokaisessa lajissa. 

Me voimme toki muistella esimerkiksi DDRn huonomaineista doping-ohjelmaa, jossa valtiollinen antidoping-järjestö valjastettiin doping-lääketieteen työkaluksi. Tuolloin steroideja sekä muita kiellettyjä aineita popsittiin niin, että annoksia pienennettiin kun isot kansainväliset kisat lähestyivät Ja tietenkin olympialaisissa testit olivat puhtaat. Tuolloin dopng-testejä käytettiin stasin valvonnassa niin, että niillä testattiin näkyykö esimerkiksi jossain näytteessä kiellettyjä aineita. Ja se mukaan säädettiin noiden aineiden annostusta. 

Me mielellämme puhumme siitä, miten eräs herra insinööri Tigerstedt syntyi kultalusikka suussaan. Hän sai kaiken mitä hän halusi. Hän kehitteli koneita, mikä teki hänestä erityisen. Ja kuten tiedämme niin meillä Suomessa ei kukaan saisi olla erityinen. Ainoa hyväksyttävä tapa ansaita rahaa on jääkiekko, tai joku muu urheilumuoto. Urheilijat eivät ole koskaan oikeasti syntyneet kultalusikat suussaan. He saavat kaikki asiat kovalla työllään. Joten Suomessa ei mitään erikoisuuksia sallita. Vaan kaikkien pitää olla samanlaisia. Jos olet esimerkiksi silmälasien käyttäjä, niin sinun pitää sitten vain joko jättää lasit pois, tai sitten kuulet kuinka kamalan huono olet. Siis oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi silmälaseja käyttävistä pikajuoksijoista? Ehkä olet. Ehkä et. 

Hoitomuotoja on erilaisia. Siis yksi noista hoitomuodoista on avohoito. Tuossa mallissa henkilö saatetaan määrätä holhoukseen, jolloin muut voivat päättää hänen asioistaan. Se miten paljon holhous suojelee ketään on sitten jäänyt hämärän peittoon. Samalla pitää kuitenkin sanoa, että ihminen tarvitsee myös jotain muuta kuin tyhjän huoneen, jossa ei käy ketään. Kun ihminen on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin tulot eivät ole suuren suuria. Tuolloin ihmisen suurin ongelma on siinä, että hänellä ei ole mitään tekemistä. Kun ihmisellä ei ole mitään tekemistä, ja kaikki ovet sulkeutuvat, niin hän on silloin vaarassa tarttua pulloon. Ihminen on sosiaalinen laji. Hän hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa häntä kuunnellaan sekä hänet hyväksytään. Tuo asia aiheuttaa sen, että hänen ympäristönsä näkemyskenttä yksipuolistuu. Ja koska kaikki vain myötäilevät toisiaan, ja kaikilla on samat käsitykset asioista. Niin silloin ihminen alkaa helposti radikalisoitua, kun hänen ympärillään hoetaan sitä, miten sitä tai tätä pitäisi vähän kouluttaa. Ja sitten lopulta edessä on tekoja, joita ei kukaan voi ymmärtää. 

Mikäli lähdemme siitä, että kaverimme päässä liikkuu asioita, joista ei kukaan ehkä välitä, niin varmaan mieleen tulee sanoa, että "kuule "Pena", olet hiukan omissa maailmoissasi". "Tässä on sinulle psykiatrin numero, voit soittaa hänelle". Ja seuraavaksi sitten voimme ohjata tuon kauhean ihmisen pois kotoamme, jotta meidän ei tarvitse kuunnella hänen ajatuksiaan. Me kun tiedämme kaiken paremmin kuin tuo meidän kaverimme. Niin että kuinka monta kertaa me sitten olemme kuunnelleet oikeasti mitä tuo "Pena" meille sanoo? Vai onko tuo henkilö mukana vain siksi, että hän sattuu omistamaan jonkun pakettiauton, jolla liikumme lomalla? Eli onko "Pentti" edes mukana siinä joukossa, missä hän liikkuu? Vai onko hän samassa asemassa kuin huonekasvi tai jakkara. Ja aina kun kaverimme puhuu jotain, niin hänen päälleen aletaan puhua, kun ketään ei tuon tylsimyksen asiat kiinnosta. Eli mistä voimme tietää mitä hänen päässään liikkuu, jos emme koskaan häneltä mitään kysy? 

Me voimme aina leimata kaverimme mielipiteet roskaksi. Me voimme aina sanoa, että kaverimme on vain omissa maailmoissaan. Me voimme aina sanoa, että hän vain korottelee itseään muiden yläpuolelle, joten some kiinni, ja kokka kohti pururataa. Samalla me kuitenkin unohdamme sen, että me emme ehkä aina muista sitä, kuinka olemme survoneet kaverimme itsetuntoa maan rakoon. Kun toinen on heikoilla, niin tuota heikkoutta ollaan mielellään käyttämässä hyväksi. Toisen tyttöystävälle tai poikakaverille järjestetään kyllä iltoja, joissa hän unohtaa nuo murheet. Sekä tietenkin entisen kaverin voi jättää samalla pois mielestä. Elämä on pelkkää iloa. Joten jos vaikka sen mahdollisen halvan sormuksen voi käydä palauttamassa tuon elämän jyrän alle jääneen pulloon pudonneen kaverin vanhemmille. 

Näin suru voi sitten muuttua iloksi. Ja ne yhteiset kirjeet ja muut asiat jotka silloin tuntuvat tärkeiltä voivat muuttua vaikka takan sytykkeeksi. Tai ne voidaan heittää roskiin. Ja jos siltä vielä saadaan sosiaalinen media suljettua, niin varmaan se sitten tuntuu paremmalta. Tietenkin joku äkkiviisas toimittaja voi kirjoittaa artikkelin jolla todistetaan, ettei maamme ole aivan liian liberaali, ja jossa sitten korostetaan kuinka itketään ja nauretaan, sekä sitä miten paljon tuollaisen väliinputoajan käytös on ihmisiin sattunut. Väliinputoajan ei tietenkään koskaan sallita puhua. Hänen mielipiteensä eivät kiinnosta ketään, kun hän sitten on vaikka holhouksessa. 

Samaan aikaan maamme lehdistössä kannetaan suurta huolta 77 ihmistä surmanneen Andreas Behring Breivikin sekä muutaman huumekauppiaan kohtalosta. Ja korostetaan sitä, kun joku huumejengin pomo on saanut uuden tyttöystävän. kaksi lasta tappaneen  Jammu Siltavuoren kohdalla oli myös asenteena se, että to mies oli kärsinyt liikaa. Ja hänen vapauttamistaan odotettiin innolla. Tuolla miehellä oli pitkä ja kivinen rekisteri. Eli tunnollaan hänellä oli vähintään yksi henkirikoksen yritys sekä useita raiskauksia.

Siltavuoren historiaa tutkittaessa voidaan sanoa, että jostain syystä tuota miestä ja hänen puolustustaan oli kuultu todella tarkasti. Eikä häntä voitu suoraan lähettää pakkolaitokseen, eikä hänellä kuulemma ollut tarkoitus aiheuttaa uhriensa vanhemmille (äideille) kärsimystä. Joten korkein oikeus kumosi Siltavuorta vastaan esitetyt vahingonkorvausta koskevat vaatimukset. Samoin tuon miehen ihmisoikeuksien vastaista olisi ollut eristää hänet pakkolaitokseen. Koko jutun voitte lukea Jammu-Sedän Wikipedia sivulta. 

Sieltä näemme kuinka upeasti maassamme suojellaan rikoksen tekijöitä. Varsinkin jos uhri on alaikäinen sekä vähävaraisesta perheestä, niin hänen on vaikeaa saada oikeutta. Siltavuoren kuntouttamiseen sekä moneen muuhun asiaan kyllä kiinnitettiin huomiota. Mutta samanlaista upeaa asennetta toivoisimme varmaan myös niille, jotka eivät ole noin vakaviin tekoihin syyllistynyt. Eli Jammu-Sedän kaltaisten henkilöien asioihin panostetaan valtavasti resursseja kun joku vähemmän vakavia tekoja tehnyt pikkurikollinen jää oman onnensa nojaan. 

Kun ajatellaan sitä teatteria, mikä ihmisten päässä liikkuu, niin voimme tietenkin vaikka soittaa hänelle apua. Hän tarvitsee ehdottomasti jotain lääkkeitä, jos hänellä sattuu olemaan jotain muita unelmia kuin esimerkiksi pääsy insinööriksi. Kun ihminen ajattelee elättää itsensä jollain muulla kuin siivoamalla tai pelaamalla jääkiekkoa, niin hän on rikollinen. Hänet pitää heti palauttaa maanpinnalle. Eli kuten tiedämme, niin tuo mielenterveyskuntoutuja tai potilas on ihminen, joka ei tiedä itse mikä hänelle on parasta. Joten varmasti ihminen, jolla on unelmia tai ajatuksia on sellainen, joka tarvitsee muiden ohjausta sekä tukea. Hän tarvitsee ehdottomasti lääkkeitä, sairaslomaa sekä muita vastaavia asioita, jotta kukaan ei pääse näkemään tai kuulemaan hänen palturiaan. Kun ihminen sairastuu kerran esimerkiksi skitsofreniaan, niin miksi hän ei vain jätä kaikkea taakseen. Siellä kaukana jossain unohdetussa hoitolaitoksessa on se paikka, mihin tuollainen ihminen voidaan sijoittaa. Näin ei kenenkään tarvitse nähdä häntä. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jammu_Siltavuori

Miksi Krim on Venäjälle ja sen johdolle niin tärkeä?

Venäjälle Krimin niemimaa on erittäin tärkeä. Sen kautta Putin on toivonut voivansa kontrolloida Ukrainan meriliikennettä. Mutta samalla Krimillä on myös toisenlaista arvoa. Se on ilmeisesti ollut Putinille paikka, jota käytetään esimerkkinä uuden Neuvostoliiton syntymiseen. Eli Krim olisi ollut Kremlille sellainen näyte, jolla esitellään sen sotilaallista voimaa. Krimin niemimaa on myös tietenkin ollut alue, jonka kautta Venäjä on kyennyt rakentamaan toista rintamaa Mustameren rannikolle. Mutta kuten olemme huomanneet, niin Venäjän eteneminen on hidastunut. 

Venäjän etenemisen hinta on ollut kamala. Krimillä on tällä hetkellä polttoainepula. Ja tuo niemimaa on myös massiivisten drone-iskujen kohteena. Krim on tärkeä lomailukeskus, jossa Venäjän silmäätekevät ovat viettäneet lomiaan. Ja sen takia nuo iskut ovat Kremlin kannalta ongelmallisia. Nimittäin eliitti, joka kannattaa Putinia näkee siellä sodan kovuuden.  Kremlin propagandaa ovat ruokkineet nimenomaan Krimiltä peräisin olevat lomakuvat. Ja noiden kuvien avulla on luotu kuva siitä, että Ukraina ei kykene vastustamaan Venäjää, joka vain leikittelee sen kanssa. 

Kremlin sotaretoriikassa on tapahtunut muutos. Eli Kremlin tiedottaja, Dmitri Peskov sanoi, että Ukrainan sota on muuttunut sodaksi, koska länsimaat ovat Ukrainan liittolaisia. Ja tietenkään mitään sotaa ei edes olisi tullut, jos vaikka Ukraina olisi kokonaan riisuttu aseista. Näin ei olisi mitään pahaa tapahtunut, paitsi että Ukraina olisi menettänyt itsenäisyytensä, ja sitten Putin olisi voinut vaikka valita Baltian sekä Suomen sellaisiksi maiksi, jotka vain odottavat pääsyä Venäjän yhteyteen. Ja tietenkään Kremlin retoriikkaan ei kuulu omien virheiden myöntäminen. Siis oman kantansa mukaan Venäjä vain puolusti omia kansalaisiaan. Tai avusti valtioita jotka pyysivät sen apua. Sitä oliko Krimin, Luhanskin sekä Donetskin kansantasavaltojen kansalaisille kerrottu, että heidät sitten liitetään Venäjään 90% äänenenemmistön turvin. Kun he ensin olivat nousseet kapinaan, ja kutsuneet ensin Wagner-palkkasoturit ja myöhemmin Venäjän asevoimat "puolustamaan itseään". 

Ja voidaan sanoa että vaikka Putin panisi toimeen sen suuren liikekannallepanonsa, niin olisivatko nuo uudet joukot yhtään paremmin koulutettuja tai pystyisivätkö ne sitten johonkin, mihin nuo hänen entiset joukkonsa eivät olisi pystyneet? Putinin ongelma on siinä, että Ukraina on tuonut sodan Moskovaan. Ihmiset joiden piti voida nukkua yönsä rauhassa heräilevät aina silloin tällöin räjähdyksiin sekä tulitukseen. Ja vaikka öljynjalostamoja vastaan tapahtuvat hyökkäykset eivät heti vaikuta, niin jos Venäjällä joudutaan säännöstelemään polttoainetta, niin se tekee ihmisten olemisesta vaikean. Samoin jos polttoainetta ei riitä tankkeihin tai muihin koneisiin, niin seuraukset ovat vielä vakavampia. 

     

(Keskipohjanmaa)

Ja tietenkin jos sota tulee omalle ovelle, niin se vaikuttaa mielipiteeseen sen oikeutuksesta. Siis mikäli Putin määrää liikekannallepanon, niin hän on sikäli eri asemassa kuin länsimaiset johtajat. Venäjän doktriinin mukaan sisäministeriön joukkojen pitäisi olla voimakkaampia kuin rintamajoukkojen. Ja juuri tuo asia rajoittaa Putinin toimintaa. Ukrainan sota voi johtua siitä, että Putin halusi tapattaa mielenosoittajia, jotka olivat uskaltaneet vastustaa häntä. Ja tietenkin muille hänen liittolaisilleen piti näyttää, miten kova Venäjän asevoima oikeasti on. Ja tuloksena on katastrofi. 

Sodan koko kuva on sitä, että puolustus sujuu hyvin, mutta sitten kun lähdetään hyökkäämään, niin seurauksena on molemmin puolin kovat tappiot. Venäjän asevoimat saattavat horjua. Jos sota pitenee, eikä Venäjän asevoima saa mitään aikaan, niin Putinilta alkavat liittolaiset loppua. Mikäli Venäjän aseet eivät toimi, niin kukaan ei niitä osta. Jos Venäjän sotilaat eivät osaa työtään, niin kuka heitä haluaa tuekseen? Ukrainan sota on valta arvovaltatappio. Putin varmasti ajatteli, että sodan alussa länsi saattaisi esittää joukon muodollisia vastalauseita. Mutta sitten myöhemmin kun Ukraina olisi miehitetty, niin lännessä vain hyväksytään olemassa oleva tilanne, eli status quo. Mutta sota on kestänyt pidempään kuin Ensimmäinen tai Toinen Maailmansota kesti Venäjän kohdalla. 

Ukraina on saattanut ajatella, että se voi vuodattaa Venäjän veren kuiviin, kuten Saksan asevoimien esikunta ajatteli silloin, kun se lähti sotaan Ranskaa vastaan vuonna 1914. Ajatus siitä että vihollinen houkutellaan hyökkäämään ja sitten torjunnan kautta sen asevoimien miehistö kulutetaan pois oli silloin peräisin Saksan keisarillisen asevoiman kenttäarmeijan komentajalta, Erich von Falkenhayn-nimiseltä marsalkalta. Ukrainan puolustus on onnistunut kuluttamaan Venäjän asevoimien terävintä kärkeä sodassa, joka on muuten kuin toisinto Ensimmäisestä Maailmansodasta, mutta aseet vain ovat uudempia sekä tehokkaampia. Ukrainan puolustuksessa on aukkoja. Eivätkä sen vastahyökkäykset ole onnistuneet. Tai sitten ukrainalaiset komentajat käyttävät miehiään ja kalustoaan varovaisemmin kuin Venäjä. 

Eli ohjusten puute pakottaa Ukrainan asevoimat valitsemaan kohteeksi sellaisia ohjuksia, jotka uhkaavat sen tärkeitä installaatioita. Mutta jos ajatellaan tilannetta, missä Venäjän kansa väsyisi sotaan, niin nuo ajatukset ovat. Ikävä kyllä toiveunta. Putin hallitsee tiedotusta. Samoin hän jakaa tappioita pitkin Venäjää. Tappioista tietenkin ilmoitetaan vain ne, jotka on aivan pakko ilmoittaa. Joten Venäjän kansa sekä alokkaat eivät ehkä edes tiedä, millaisessa tilanteessa heidän asevoimansa on. Taloudellinen tilanne tuossa maassa on sitä, mitä Putin sen haluaa olevan. Ulkomaiset ruoat saattavat olla todellisuudessa piraattikopioita, joilla vakuutetaan siitä, että ulkomaat ovat Venäjän puolella. 

Putin ilmoittaa jokaisen vallatun kylän ja talon vallatuksi, tärkeäksi kaupungiksi. Tietenkin hänen tiedottajansa on alkanut puhua avoimemmin sodasta, mikä tarkoittaa sitä, että sota on iskenyt myös venäjälle. 

Mutta Venäjä etu ei ole sama kuin Putinin etu. Niin kauan kuin sota kestää, ei Putin joudu mitenkään vastuuseen siitä, mitä hän on kotimaassaan tehnyt. Putin pelottelee mielellään ydinaseilla. Ja hän varmasti haluaa näyttää ihmisille sitä, että hän on valmis viemään kaikki muut mukanaan. Venäjän asevoimien tehtävä on tukea Venäjää, ja toteuttaa sen johdon määräyksiä. Mutta tietenkin on olemassa piste, jonka yli mentäessä edessä on tilanne, jossa sota voi eskaloitua. Putin on mies joka haluaa näyttää kansalle, että hän on valmis mihin tahansa. Toisaalta jos sota loppuu ja Putin jää valtaan, niin hän varmasti kostaa, mikäli tuo mies saa tilaisuuden. 

Medvedev joutui epäsuosioon, ja se vähentää Putinin seuraaja-ehdokkaiden määrää. 

Kaikki Putinin alaiset eli koko hänen lähipiirinsä on valjastettu yhtä tehtävää varten. Se on Putinin oman henkilökohtaisen vallan tukeminen. Putin saattaa sallia alaisiltaan monia asioita, mutta hän ei salli mitään kilpailua itsensä kanssa. Kaikenlainen oman suosion kasvattaminen tulkitaan Putinin taholta siten, että toinen kerää voimaa syrjäyttääkseen hänet. Putin ilmeisesti pelkää murhaajia, ja drone-iskut Moskovaan voisivat toimia peitteenä tai kulissina, jonka taakse mahdolliset salaliittolaiset voivat piiloutua. Jos he käyttävät droneja, niin he voivat väittää Putinia vastaan käytetyn dronen olleen ukrainalainen. Ja siksi Putin saattaa olla vainoharhainen. 

Medvedeviä on pidetty hänen seuraaja-ehdokkaanaan. Mutta jos Medvedev on kuollut, niin tuosta miehestä ei seuraajaksi ole. Ollakseen uskottava, pitäisi Putinin seuraajan olla häntä huomattavasti nuorempi. Tai sitten tuo ehdokas voi olla hyvin lyhytaikainen vallanpitäjä. Se ei toki takaa mitään muutosta venäjän ulko- tai sisäpolitiikassa. Eikä tuo mahdollinen Putinin poistuminen takaa edes Ukrainan sotaretken päättymistä. Se voi aiheuttaa samanlaisen tilanteen, kuin mitä näemme Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla, jossa on voimassa ikuinen tulitauko. Ja välillä maiden suhteet ovat rauhallisessa vaiheessa. Välillä taas jännitteet kiristyvät äärimmilleen. 

Putinin etu menee kaiken muun edelle. Ja tuon asian on juuri huomannut Dmitri Medvedev, joka on joutunut poliittisen hylkiön asemaan. Itse olen sitä mieltä, että Medvedevillä oli Putinin tuki takanaan, kun hän uhkasi Suomea ja NATOa. Mutta kuten tiedämme, niin ulkoiset uhkaukset tiivistävät vastustajan rivejä. Jokaisella Putinin miehistä on tehtävänsä tuon miehen hallinnossa. Ja jokainen Putinin alainen voidaan uhrata, jos siitä on Putinille hyötyä. Olisiko Medvedev saanut turvallisuusvaliokunnan puheenjohtajuuden siksi, että häntä olisi helpompi syyttää erilaisista turvallisuuteen sekä sotaan liittyvistä epäonnistumisista. 

Hän on sanonut, ettei hän tarvitse tai halua muuta rauhaa, kuin mitä Venäjä sanelee. Ja juuri tuo tekee hänestä vaarallisen. Putin ehdottelee mielellään diilejä. Mutta mitä jos diilit eivät sitten pidä. Diilien ehdottaminen tietenkin saattaa olla merkki siitä, että Putin haluaa pelata pelejä. Mutta samalla diilit voidaan nähdä siten, että ne ovat heikkoutta. Eli miksi Putin ei suoraan sanottuna ryhdy uhkailemaan ja pelottelemaan maailmanlopun aseillaan?

Putin tietenkin haluaa löytää syntipukkeja. Ja syntipukiksi kelpasi tällä kerralla Dmitri Medvedev. Tuo mies ei sitten enää pääse Yhtenäinen Venäjä puolueen listoille seuraavissa vaaleissa. Se että tuo Putinin lakeija, entinen presidentti ja pääministeri sai lähteä merkitsee sitä, että panokset Venäjällä ovat korkealla. Medvedev oli hänen läheinen liittolaisensa, joten se että hän päätti uhrata tärkeimpiä miehiään kertoo siitä, miten arvokas presidentin asema hänelle on. Medvedev oli mies, jota oli jopa pidetty Putinin seuraajana. 

Joten ehkä Putin haluaa uhrata hänet, jotta saisi oman asemansa muuttumaan paremmaksi. Hän siis suoraan syyttää turvallisuusvaliokunnan puheenjohtajaa siitä, että Ukrainan sota on mennyt huonosti. Medvedev on uhkaillut Suomea ja muita NATO maita. Mutta olisiko hän sitten uskaltanut tehdä noita uhkauksia ilman Putinin myötävaikutusta. Eli itse uskoisin että Putin on ehkä kehottanut Medvedeviä uhkailemaan NATOa, mutta jos sitten noilla uhkauksilla ei ole ollut tehoa, niin Putin on vain "unohtanut" nuo käskyt. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ef82a23c-4bfe-4276-af5c-5d4d28e5561a

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/406d5f2a-fd71-48e0-9e3d-e49afde81d39

https://www.msn.com/fi-fi/politiikka/kansainv%C3%A4liset-suhteet/ansa-ven%C3%A4j%C3%A4lle-uudet-tiedot-krimilt%C3%A4-kertovat-sodan-muutoksesta-arvioi-sota-asiantuntija/ar-AA26rfP0?ocid=BingNewsSerp

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/vladimir-putinin-puolueessa-erikoinen-tilanne-dmitri-medvedevin-kohtalo-sinet%C3%B6ity-ei-paluuta/ar-AA27oB4q?ocid=hpmsn&cvid=6a4d4484cbf9467eb433822ee53e956a&ei=11

https://www.keskipohjanmaa.fi/artikkeli/kreml-sanoo-ensi-kertaa-etta-venaja-kay-ukrainassa-sotaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_tasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luhanskin_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Ukrainan_sota

Ydinaseita ja päivän politiikkaa.

Ydinaseiden hankkiminen on tällä hetkellä yksi ajankohtaisista kysymyksistä, joita Eduskunnassa sekä hallituksessa käsitellään. Sanotaan että strategisesti maamme ei pitäisi rajata mitään asejärjestelmiä suoraan pois puolustuksesta, eli jos ajatellaan että ydinaseiden  sijoittaminen maahamme kriisiaikana olisi perusteltua, niin ehkä voisimme tuon vaihtoehdon hyväksyä. Eli joka tapauksessa olemme tilanteessa, jossa meidän pitää tietenkin miettiä asioita erityisesti puolustuksen kannalta. Me voimme siis ajatella niin, että maamme ei voisi olla ydinase-iskun kohteena, jos täällä ei ole ydinaseita. Siis ydinaseet ovat voimakas väline, joka kuitenkin on menettämässä ainakin osittain merkitystään. MOP-pommien kaltaiset aseet voivat tuhota esimerkiksi siiloissa olevia ohjuksia. Liikuteltaviin ydinseisiin voidaan aina vaikuttaa samoilla aseilla, kuin millä vaikutetaan esimerkiksi panssarivaunuihin. 

Mutta siis tietenkin todellisessa tilanteessa moni asia joka näyttää paperilla hyvältä ei välttämättä sitten olekaan niin hyvä asia, ja erilaisten lakien sekä doktriinien kohtalona on usein muuttua paperiroskaksi. Toinen asia sitten on se, että parlamentaarisesti tätä asiaa ei olla käsittely kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli varmaan olisi ollut hyvä kysyä sitten myös opposition kantaa tähän asiaan. Mutta samalla tietenkin olemme kohdanneet taas kerran sen tilanteen, missä asioita vastustetaan hartaasti siksi, että ehdotus tulee hallituksesta. Lakeja säädetään maassamme siten, että oppositiolta harvoin kysytään mitään. Hallitusohjelmiin ei ainakaan tavallinen äänestäjä juurikaan voi vaikuttaa. 

Eli se mitä seuraavassa hallituksessa tehdään päätetään oikeastaan puolueiden puheenjohtajien sekä eduskuntaryhmien kesken. Jos hallitus ehdottaa jotain, niin silloin tietenkin opposition pitää tätä asiaa vastustaa. Samoin hallituksessa ei juurikaan myötätuntoa heru, jos ehdotus tulee oppositiosta. Kyse ei siis ole siitä että asioista ei saisi olla eri mieltä. Kyse on siitä että hallituksen esitykset menevät järjestäen läpi. Eli onko aivan varmaa, että edustajat lukevat sitä, mitä heidän eteensä tuodaan lain valmistelun yhteydessä? Vai onko jokainen laki sitten sellainen, että se menee aina läpi, kun hallitus sattuu sen esityksen tekemään? 

Kun sitten puhutaan tavallisten rivi-edustajien asemasta tuossa järjestelmässä, niin seuraavaksi kohtaamme tilanteen, jossa periaatteessa riittää se, että edustaja painaa sitä nappia, jonka puolueen ministeriryhmä hänelle osoittaa. Tai vastaavasti sitten toinen osapuoli, eli oppositio voi aivan huoleti luottaa siihen, että edustaja painaa nappia, jonka joku puolueen eduskuntaryhmän johtoon kuuluva hänelle osoittaa. Tuo antaa tietenkin mahdollisuuden vaikka jättää koko lakiehdotus lukematta, koska kuitenkin annettava ääni määrätään jossain muualla. 

Onko ajattelumme romahtanut?

René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, 

Onko ajattelumme romahtanut? Huomasin tämän kysymyksen eilen netissä, ja sitä sitten pohdin tässä puoli yötä. Siis olemmeko siirtäneet ajattelumme Chat-GPTlle ja muille tekoälyille? Siinä vasta kysymys, johon voimme etsiä vastausta kysymälle, miksi joku opiskelija käskee Chat-GPTn tai jonkun muun tekolyn tehdä referaatin kurssikirjasta, ja antaa sen sitten kurssitehtävän vastauksena jollekin professorille? Kun tuo paperi on palautettu, niin siitä puuttuvat vasta-argumentit lähes kokonaan. Eli opiskelija ei tuolloin ole ilmeisesti ymmärtänyt sitä, että hänen pitäisi uskaltaa myös kyseenalaista asioita, joita hän edessään näkee. 

Eli opiskelija ei oikeastaan käytä kuin yhtä lähdettä, jota hän sitten esittelee kurssitehtävän ratkaisuna tai kurssiraporttina. Siis miksi opiskelija tekee niin? Kun aikoinaan itse istuin yliopiston penkillä, niin oma professorini kysyi minulta, “oletko täällä oppimassa asioita, vai oletko täällä vain saadaksesi hyviä arvosanoja?”. Tuota kysymystä voidaan käyttää myös siihen, että miksi ihminen käyttää Chat GPTtä tehtävän ratkaisuun, eikä edes viitsi katsoa kirjaa tai muita lähteitä? Siis oppiiko hän siinä sitten kovin paljon uusia asioita? 

Eli kuten tiedämme niin ajattelun voi aina luovuttaa koneelle. Tai ajattelun voi aina luovuttaa jollekin muulle ihmiselle. Tuolloin asian sanoja on “Professori X” ei siis se ihminen, joka kirjoittaa tätä tekstiä. Eli minä en ole silloin se ajattelija, jonka ajatuksia tämä teksti ilmentää. Voin aina lainailla Dalai Laman ajatuksia, tai lukea Ciceron kirjoituksia, ja tehdä niistä referaatteja, mutta ovatko ne sitten ihan omia ajatuksiani? Siis kuka vain voi hakea Ciceron kootut teokset suoraan jostain kirjakaupasta, ja sitten vain kirjoittamaan niitä lainauksia. Eli tuolloin luovutamme ajattelun Cicerolle ja vain toistamme tuon miehen kirjoittamia tekstejä. Ja onko Chat GPT ottamassa Ciceron ja Dalai Laman paikan ajatusten generaattorina? Tekoäly ei siis muuten suoranaisesti ajattele. Se vain yhdistää dataa eri lähteistä. 

Mutta syy siihen, miksi ajattelumme on romahtamassa on se, että moderni yhteiskunta tukee kehitystä, jossa ei omia aivoja paljon tarvitse vaivata. Pelätään että ihminen, alainen nolaa jonkun suuren johtajan. Nyky-yhteiskunnassa ajattelu pitää suoraan luovuttaa joko hevoselle, koska sillä on isompi pää, tai sitten ajattelu pitää luovuttaa jollekin suurelle gurulle. Ja syy tähän ajattelun romahtamiseen on se, että pinnalliset ihmiset menestyvät rahallisesti. Kun ihminen ajattelee, niin hän voi tehdä virheitä. 

Kun puhutaan ajattelusta, ja erityisesti oman ajattelun esiin tuomisesta, niin miten kuvittelette sen vaikuttavan omaan ajatteluun, jos joka kerran kun ihminen puhuu, kysyy tai ehdottaa jotain niin vastaus on, että “ei”. Tai ehkä se ei vaikuta ihmisen ajatteluun, mutta se vaikuttaa haluun tuoda omia näkemyksiä sekä ajatuksia muiden tietoon. Ja juuri se ajatus minkä ihminen haluaa jakaa toisten kanssa on se, mihin muut sitten voivat halutessaan tarttua. Mutta jos ihminen ei halua vastata toisen ajatukseen muuten kuin tiuskimalla, että “kuka sinulta on mitään kysynyt”, niin silloin toisen halu tuoda omia mielipiteitä esille varmasti saadaan tapettua. 

Virheitä ei nyky-yhteiskunnassa voida tai osata sietää. Ihmiset pelkäävät tehdä virheitä, joten he siirtävät ajattelun oikeuden koneelle. Tai he ovat siirtäneet sen oikeuden suoraan ensin jollekin Cicerolle, joka sitten istui pari tuhatta vuotta sitten jossain Rooman senaatissa. Juuri ajattelun tuhoaminen aiheuttaa sen, että yhteiskuntamme ei kykene kehittymään. Kun “Vanhassa on aina vara parempi”, niin varmaan jatkamme samaa vanhaa tietä kohti tuhoa, mikä johtuu kyvyttömyydestä luoda uutta. 

Pinnallisuus sekä se, että työ saadaan nopeasti tehdyksi riittää. Ja ajattelun voi aina siirtää johtajalle, joka sitten päättää mitä tehdään, ja muiden tehtävä on vain totella. Se että ihminen tekisi itse asioita on työelämässä aivan vieras asia. Kaikki ruuvit kiinnitetään porakoneilla, koska se on nopeampaa kuin ruuvimeisselin käyttö. Ja jos porakoneista sitten loppuu akku, niin kaikki ovat kädet sivuilla seisomassa, kun ei osata enää käyttää tavallista ruuvimeisseliä. 

Se että ihminen ajattelee itse ei sovi tämän päivän yhteiskuntaan. Jos johtaja antaa ohjeita, niin siinä ei paljon omia aivoja edes haluta käyttää. Kaikki lukee ihmisen edessä valmiiksi kirjoitettuna, joten miksi omia aivoja edes kannattaa yrittää käyttää. Se vie vain aikaa ja siinä voidaan vaikka tehdä virheitä. Juuri se että emme uskalla tehdä virheitä estää meitä tuomasta omia ajatuksiamme toisten tietoon. Tai sitten sekin saattaa vaikuttaa siihen, että haluaako kukaan esittää omia näkemyksiään asioista että pidämmekö toisia jotenkin parempina kuin itseämme. 

Meidän yhteiskunnassamme opetetaan kunnioittamaan muita, mutta me emme kykene kunnioittamaan muita, ellemme kunnioita itseämme. Se että toinen ihminen on vanha, ei tee hänestä joka asian osaajaa. Saattaa olla että vanha karismaattinen henkilö, jolla on ikää noin 45 vuotta on viettänyt 20 vuotta vankilassa, ja sitä ennen pyörinyt erilaisissa päihteitä väärin käyttävien henkilöiden joukossa.. Eli korkea ikä ei välttämättä tarkoita korkeaa ammattitaitoa. 

On paljon helpompi referoida esimerkiksi Sydänmaanlakan kirjoittamia johtamisen oppaita, kuin yrittää kehittää omia ajatuksia. Siinä sitten jokainen meistä saa sanoa ylpeästi, että ajatukset esitti “Herra Sydänmaanlakka” eikä siis yksikään niistä ole omani. Nän sitten suuri johtaja näkee minussa kaltaisensa, ja ottaa minut avosylin vastaan. Ja lopulta näitä Cicerojen lainaajia istuu paljon jonkun pöydän ääressä hokemassa Ciceron tekstejä, eikä mitään uusia asioita edes kannata esittää, kun firma pyörii niin hyvin vanhojen tapojen ja asioiden varassa. 

On ikään kuin modernia ja edustavaa jättää omat ajatukset pois, ja seurata vain muiden kirjoittamia ohjeita ja määräyksiä. Itse olen kuullut joskus sellaisiakin sanoja, kuin että olisi jotenkin parempi sanoa, että “Professori X” on sanonut näin tai että Cicero on sanonut noin. Näin ihminen se pieni kynäniekka, joka kohottaa kulmiaan, ja jolta kukaan ei koskaan ole mitään kysynyt ei kirjoita mitään, mikä vie keneltäkään turhaan aikaa. Kun ihminen lähtee työelämään pitää hänen olla sellainen harmaan massan osanen, joka ei pyri saamaan mitään erikoista aikaan. Hänen ei pidä edes ajatella muuta kuin sitä, että hänet voidaan helposti korvata, eikä kukaan häntä paljon kaipaile. 

Erilaisuuden sekä erikoisuuden tavoittelu eli individualismi on nyky-yhteiskunnassa kiellettyä. Individualismi kuuluu Ciceroille sekä Dalai Lamoille, jotka asuvat jossain kaukana Tiibetissä tai elivät pari tuhatta vuotta sitten. Näin kukaan ei voi kysyä suoraan Dalai Lamalta, että kannattaako työnhakijan kirjoittaa esimerkiksi jostain sellaisesta asiasta kuin hyvästä kielitaidosta tai sitten jostain muusta vastaavasta asiasta CVhen, vai kannattaako hänen tehdä samanlainen CV kuin viidellä vierustoverilla, joilla on viiden vuoden työkokemus takanaan. Ajattelu tekee meistä ihmisiä. Omat ajatuksemme tekevät meistä ainutkertaisia, eli niitä joita ei voi niin vain korvata. 

Kuten kirjoituksen alussa mainitsiin, niin René Descartes sanoi “Cogito Ergo Sum”. Ajattelen olen olemassa. Kun lopetamme ajattelumme, niin silloin lopetamme olemassaolomme on induktio-ajatus, joka voidaan johtaa siitä, että kykymme ajatella on romahtanut. Se mikä ajattelun romahduttaa on vaatimus siitä, että ihminen ei saa käyttää omia aivojaan mihinkään muuhun kuin toisten palvelemiseen. Ihmisten ajattelu tukahdutetaan sillä, että kaikki mitä toinen ajattelee tai jota hän tuo esille tyrmätään valtavalla auktoriteetin ja vyörytyksen avulla. “eihän kukaan halua käyttää turhaan tärkeää aikaa kuuntelemalla toisten suun pieksentää”. 

Aamupalavereissa ei kukaan viitsi edes vaivautua tuomaan mitään uusia asioita tuolle johtoryhmälle. Aitoa keskustelua tai mitään muuta kuin käskyjen vastaanottamista ei edes haluta kuunnella. Eli palaveri muuttuu monologiksi, jossa johtaja jakaa käskyjä, eikä kukaan edes yritä kertoa muuta, kuin niitä asioita, joilla palaverista tehdään mahdollisimman lyhyt. 

Eli vastuu kaikista mahdollisista asioista siirretään jonnekin muualle. Ja onhan kaikilla jo kiire syömään. Se että kaikilla on samanlaiset vaatteet, samanlainen ajattelutapa sekä tausta saattaa tietenkin muuttaa yhtiön tuotevalikoiman jotenkin yksipuoliseksi. Mutta kukapa niitä uusia tuotteita edes viitsii lähteä kehittämään, kun ne kuitenkin tyrmätään jossain palaverissa. Eli uuden kehittely tietenkin vie hieman aikaa, mutta sitten jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, että joku kehittää mallin jolla omat patentit voidaan kiertää. Tuolloin saattavat omat tuotteet jäädä kaupan hyllyille, mutta mitäpä se ketään johtajaa kiinnostaa, varsinkin jos hän jää eläkkeelle joskus puolen vuoden  päästä. 

Siinä pöydällä kun vain sattuu olemaan ne valmiiksi kirjoitetut ohjeet, mitä joku johtaja on kirjoittanut. Joten tietenkin me kaikki voimme varmaan kaikki noudattaa noita ohjeita, ja miksi niistä mitään keskusteluja pitäisi käydä, kun kaikki asiat ovat jo valmiiksi paperilla. Joten ehkä seuraava askel jonka yhtiömme ottaa on se, että me alaiset saamme lähteä etsimään työvoimatoimiston kautta uusia haasteita, jotka liittyvät työelämään. Ja meidät sitten korvataan roboteille. Näin ei meidän tarvitse sitten enää kuluttaa turhaan aikaa keskustelemalla siitä, mitä joku esimies on suuressa viisaudessaan kirjoittanut. 

Kaikki uusi luo hypeä. Mutta milloin hype luo uutta?

 

Tekoälyn kehittämistä varmasti ohjasi ainakin ennen hype. Suuri ja mullistava Chat GPT tuli markkinoille noin kuusi vuotta sitten, ja tuolloin tietenkin puhuttiin paljon siitä, miten tekoäly kaappaa vallan sekä vie työpaikat ihmisiltä. Silloin lähes jokainen asia, mitä tekoäly tai laaja kielimalli sai aikaan seurattiin silmä tarkkana, ja lähes jokainen juttusarja uudesta välineestä päätyi vähintään tuomiopäivän skenaarioihin, joissa tekoäly luo terminaattoreita, jotka kaappaavat vallan sekä tietenkin tuhoavat ihmiskunnan. 

Mutta nyt kuuden vuoden kuluttua tekoälyn hype on alkanut laskea. Tekoälyn kehitys ei ole siis mitenkään kovin hidasta, mutta sitä on opeteltu myös käyttämään tehokkaammalla tavalla. Mutta siis voimmeko me joskus tehdä niin sanotun keinotekoiseen yleisälyn tai yleisen tekoälyn (AGI, Artificial General Intelligence), joka osaa ja tietää kaiken? Onko olemassa ihmisiä, jotka osaavat ja tietävät kaiken? Siis mitä varten me lähdemme aina siitä, että jos tekoäly ei osaa kaikkea mahdollista, niin se on täysi fiasko, floppi jota ei edes kehdata esitellä? 

Tekoälyn kehittämisen suurin ongelma on se, että sitä kehitetään yksityisten toimijoiden toimesta. Koska kehittäjänä on yksityisten yhtiöiden klusteri, jossa toimijat ovat kuitenkin erillään toisistaan, niin se merkitsee sitä, että tuo kehitystyö on hyvin hajallaan. Yksityiset yritykset eivät kykene kilpailulainsäädännön takia tekemään yhteistyötä tekoälynkään saralla. Eli niin kauan kuin tekoälyä kehitetään pelkästään yksityisten toimijoiden toimesta, niin tekoälyn kehittäminen tapahtuu ilman mitään sen suurempaa koordinaatiota. Asioita vaikeuttaa se, että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään, ja heille luodaan raameja, mikä saa heidät sitten viemään asiantuntemuksensa jonnekin missä sitä joku ehkä voisi arvostaa. 

Ja yksi noista tahoista on tietenkin Elon Musk sekä muut vastaavat toimijat, joiden visiot ulottuvat heidän pöytäänsä pidemmälle. Tekoäly on huomisen mahdollisuus, joka tarkoittaa sitä, että sillä on vielä paljon annettavaa. Sekä tietenkin tekoäly myös ottaa asioita pois. Mutta kuitenkin jos emme saa tekoäly-yhtiöitä pysymään EUssa sekä mieluiten Suomessa, niin niistä saatavat verorahat että myös tietotaito valuvat Donlad Trumpin sekä muiden maiden taskuihin. Ja esimerkiksi Kiinan kansantasavalta on varmaan erittäin kiinnostunut tekoälyn kehittämisestä. 

Kaikesta tehokkuudestaan huolimatta tekoäly on periaatteessa samanlainen tietokone- tai tietojenkäsittelyjärjestelmä kuin muutkin. Siinä on neljä pääasiallista tasoa. Ohjelmisto, käyttöjärjestelmä, sekä kernel ja varsinainen mikropiiri. Tekoäly voi olla joko ohjelmisto, se voi olla integroitu käyttöjärjestelmään tai tuo ohjelmisto eli algoritmijoukko voi olla esimerkiksi kernelissä, joka tarkoittaa mikropiirien sisäistä ohjelmistoa. Mikäli tekoäly on integroitu kerneliin niin se luo kuvan "rautapohjaisesta tekoälystä". Tekoäly on siis ohjelmiston ja fyysisen laitteen yhteistoimintaa. 

Tekoälyä eli laajaa kielimallia ei varmasti kukaan voi edes kuvitella lataavansa omalle kotikoneelleen, koska tekoäly vaatii suunnattomasti laskentatehoa. Joten tekoälyssä laaja kielimalli ohjaa syötteen palvelimelle, mikä tarkoittaa datakeskusta ja suorittaa operaation datakeskuksen tietokoneilla. Nuo tietokoneet vaativat saman verran sähköä kuin pieni kaupunki. Joten myös rautaa on kehitettävä. Siis nykyaikaiset tietokoneet eivät riitä tekoälyn vaatimaan kapasiteettiin. Joten sekä tietokoneiden että ohjelmistojen arkkitehtuuria on kehitettävä. 

Yksi vastaus olisi ehkä aivoja jäljittelevä mikropiirien joukko, jossa mikropiirit toimivat kuin neuroni sekä sen peilineuroni. Tuolloin tietokoneeseen jäljennetään ihmisaivot. Eli nuo mikroprosessorit voivat toimia neljän prosessorin jonoissa. Tuolloin jonon äärimmäiset prosessorit ovat neuroni sekä sen peilineuroni. Ja keskellä olevat prosessorit jäljittelevät väliaivoja. Tuolloin kone analysoisi tuossa tasossa sen, mikä tieto sille on hyödyllistä ja minkä tiedon se voi unohtaa. Jokainen noista prosessoreista voisi pitää sisällään erittäin pienen muistiyksikön sekä ohjelmiston joka liittää tämän fyysisen rakenteen neuroverkoksi.  Mutta noita mikropiirejä tarvitaan valtava määrä. Eli vaaditaan erittäin laaja neuroverkko, joka vaatii joko valtavasti sähköä, tai kvanttitietokoneita. 

Kuinka me voimme edes kuvitella että joku perinteinen järjestelmä kykenee valvomaan sekä suorittamaan samaan aikaan jopa miljardeja algoritmeja? Siis meidän pitää kehittää sekä ohjelmistoja että fyysisiä koneita eli rautaa, jotta voimme ryhtyä rakentamaan yleistä tekoälyä. Ja vaikka meillä olisi maailman hienoin laskin, ja kaikki muut mahdolliset välineet, niin meidän tekoälymme ei ehkä saa kahvipannua päälle, koska siinä ei ole liitintä jolla kahvipannu saadaan täytettyä sekä kytkettyä päälle. Tuohon toimintaan tekoälymme tarvitsee tietenkin robotin joka täyttää suodattimen sekä myös samalla laittaa vettä pannuun ja kytkee virran päälle. 

https://www.tivi.fi/uutiset/tekoalyn-hypekayra-kaantyi-laskuun-supertekoalyn-kehittamisessa-ollaan-vaaralla-tiella/5f2a181c-e1f6-4b62-9316-a0317566f873

Kun pääoma keskittyy yksittäisten toimijoiden käsiin...

Pääoman keskittyminen yksittäisten henkilöiden käsiin ei ole välttämättä aivan toivottavaa kehitystä. Ultra-kapitalismi on tämän hetken taloudellisen ajattelun kulmakivi. Siinä ihmisten pääasiallinen velvollisuus on kahmia niin paljon omaisuutta kuin kyetään. Pääoman kasvattaminen on ennen ollut yritystoiminnan itseisarvo, mutta Elon Musk on osoittanut sen, että nykyään miljardööreille eli äärettömän rikkailla ihmisillä on myös kasaantumassa käytännön poliittista valtaa. Se että Donald Trump on palkannut Elon Muskin näkyvään rooliin omassa kabinetissaan kertoo siitä, että miten paljon raha ratkaisee. Tuo Muskin palkkaaminen on osoitus siitä, miten ultrakova kapitalismi hallitsee USAn ja koko maailman poliittista suuntautumista. Uusliberalismi on asia jossa kapitalismilla sekä muuten konservatiivisilla arvoilla on keskeinen sija. Uusliberalismi merkitsee sitä, että valtiolle jää käytännössä vain kolme tehtävää. Pelastuspalvelu, poliisityö eli rikostutkinta sekä myös valtion aseellinen puolustaminen ovat tuon valtion tehtävä. Järjestyksestä vastaa tuossa mallissa hybridi-organisaatio johon kuuluu yksityisiä aseellisia turvallisuus-yhtiöitä sekä valtiollisia toimijoita. Nuo turvallisuus-yhtiöt partioivat kaduilla aseistettuina poliisien rinnalla. Ja tietenkin esimerkiksi asuinalueet saattavat kokonaisuudessaan sijaita yksityisellä maalla, jossa niiden turvallisuudesta voi vastata yksityisten toimijoiden joukko. 

Eli jokaisella asukkaalla on tietenkin oma kodinturva-ase. Tämän kaltaisia tulevaisuuden kuvia on joskus maalailtu. Eli ainoat asiat mitä valtio pitää kädessään ovat ehkä ensihoito, vankilat sekä poliisi, joka palvelee niitä joilla ei ole varaa maksaa yksityistä turvapalvelua. Toki myös ensihoidon sekä monia muita asioita voidaan ulkoistaa yksityisille toimijoille. Ja esimerkiksi kaupungin liikennelaitoksen yksityistäminen olisi varmaan oikea rahasampo niille jotka voivat tuon yhtiön ostaa. Eli kyseessä on malli jossa köyhien ja rikkaiden tuloerot kasvavat. Se johtaa segregaatioon kun rikkaat eli ne joilla on varaa muuttavat pois köyhien keskuudesta uusiin yltäkylläisyyden saarekkeisiin. Tämä visio voi olla tulevaisuudessa ehkä aivan totta. Tulevaisuudessa rikkaat ovat erillään tavallisista ihmisistä. He asuvat erillään ja linnoittavat omat alueensa muita vastaan. 

Raha kasaa rahaa ympärilleen. Rikkaat tapaavat toisiaan ja samalla syntyy "hyvä veli" piirejä, joihin on ulkopuolisten vaikea päästä mukaan. Eli koska rikkaat tuntevat toisensa jo lapsina, niin silloin raha tuo mukaan lisää rahaa. Noiden piirien ulkopuolelta on vaikeaa saada johtotason työpaikkoja tai ylipäätään paikkoja, joita huomioidaan yhtiöiden korkeimman johdon tasolla. Se aiheuttaa vallan keskittymistä samoihin käsiin. Ja kun sama joukko kahmii valtavan määrän osakkeita haltuunsa, niin se johtaa varallisuuden sekä sitä kautta vallan kasaantumiseen yhä pienemmän joukon käsiin. Ja se antaa noille ihmisille käsittämättömän suuren vallan. Elon Musk voisi sekunnissa kaataa Ukrainan rintaman, jos hän katkaisee Starlinkin. Mutta rikkailla on paljon muutakin valtaa kuin vain joku Stalink. He voivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon myös maissa joissa ei ole sotaa. Ja tässä kirjoituksessa painopiste on vaikuttaminen maissa,  jotka eivät ole sotatilassa, ja tavoilla jotka eivät liity sotaan. 

Elon Muskin poikkeuksellisen voimakas ja avoin osallistuminen politiikkaan nähdään uhkana. Mutta ennenkin on suurpääoma ottanut osaa USAn poliittiseen päätöksentekoon. Musk vain toimii avoimemmin kuin muut. Se koetaan uhkana, koska joidenkin mielestä Musk saa tuolla osallistumisellaan Trumpin hallintoon kohtuutonta etua kilpailussa. Musk itse ei ollut ehdolla USAn presidentinvaaleissa, mutta hän rahoitti Trumpin kampanjaa erittäin näkyvästi tietenkin aiheuttaa kysymyksen siitä, että miten paljon suomalaiset rikkaat rahoittavat poliitikkoja heitä varten perustettujen varainkeruu- eli kannatusyhdistysten kautta. 

Suomessa on vähemmän rikkaita kuin USAssa. Samoin meillä ei ole superrikkaita. Mutta ongelma on siinä, että Suomessa politiikkaan sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla pääsee mukaan varsin pienellä summalla verrattuna USAaan. Joten sen takia voidaan olettaa että ainakin jotkut Suomen rikkaista tukevat poliitikkoja, joiden he katsovat myötäilevän heidän arvojaan.

Mutta sitten kun puhutaan arvoista sekä edusta, niin silloin tietenkin etu ja arvot voidaan samaistaa tai kytkeä yhteen. Jos ajatellaan että raha tai rahan valta ei tunne ideologiaa, niin kuitenkin ideologia on pohjimmiltaan mielipide. Ja voiko jossain olla ihminen joka ei omaa mielipiteitä? Eli voiko olla täysin ideologiasta vapaata ihmistä? Rahan vallan suurin ongelma on siinä, että raha itse ei käytä valtaa. Vaan valtaa käyttää rahan omistaja. Eli raha itse on tahdoton työkalu, jolla ihminen voi ostaa valtaa. Periaatteessa kun puhutaan esimerkiksi siitä, että rikkailla on enemmän kuin yksi ääni, niin silloin voidaan tarkoittaa kolmea asiaa. 

1) Miljonääri saattaa olla poliitikkojen hyvä kaveri, ja sen takia hän kykenee tuomaan omia mielipiteitään poliitikkojen tietoon paremmin kuin tavallinen ihminen. 

2) Miljonääri voi valita poliitikot joiden kannatusyhdistyksiä hän haluaa tukea. Ja tuolloin tietenkin esimerkiksi oma etu ovat asioita, jotka vaikuttavat tällaiseen tukeen. 

2) Miljonääri voi hyödyntää mediaa tehokkaammin kuin tavallinen ihminen. Hän pääsee toimittajien haastateltavaksi useammin kuin tavallinen ihminen. Samoin omistamalla mediataloja sekä teknologiayrityksiä pääsee miljonääri tai miljardööri päättämään siitä mitä hänen media-alustoillaan julkaistaan ja mitä ei saa julkaista. 

Se että äärimmäisen rikkailla ihmisillä on enemmän ääniä kuin yhdellä vaaleissa johtuu ensinnäkin heidän saamastaan mediajulkisuudesta. He saavat enemmän aikaa julkisuudessa kuin tavallinen ihminen. Mutta tietenkin noilla äärimmäisen rikkailla ihmisillä on monenlaista muutakin valtaa kuin vain se, että he voivat kertoa mielipiteitään televisiossa. Superrikkailla on paljon valtaa siksi, että he voivat omistustensa kautta vaikuttaa ihmisten työnsaantiin sekä myös siihen, kuinka paljon mikäkin alue saa verotuloja. 

Tuo vaikuttavuus perustuu siihen, että omistaja voi sijoittaa tehtaita eri alueille kuten häntä huvittaa, ja jos alueella tehtävät päätökset eivät miellytä, niin silloin tehdas lähtee muualle. Ja jos henkilö omistaa jonkun alueen pääasiallisen työllistäjän, kuten suurimman tehtaan, niin se saattaa vaikuttaa suhteessa hyvin suureen määrään ihmisiä. Samoin ostamalla mediataloja sekä muita julkaisualustoja voi ihminen tehdä mediasta välineen, jossa hän päättää mitä media julkaisee, tai mitä milläkin alustalla saa julkaista. 

Mutta samalla mediatalojen kautta henkilö joka ne omistaa saa tilaisuuden päättää, kuka vaaliehdokas saa mainoksensa noille alustoille. Eli jos henkilöä ei miellytä jonkun poliitikon esiintyminen, niin hän vain sanoo että mainostilaa kampanjalle ei tule. Tai sitten hän voi muuten estää ihmisiä näkemästä poliitikon vaalimainoksia. Jos poliitikko ei saa julkisuutta, niin kuka häntä viitsii äänestää? Jos ihmiset eivät tiedä poliitikosta tai hänen sanomastaan, niin he tuskin häntä myöskään äänestävät. 

Miksi pääoman keskittyminen nimenomaan amerikkalaisten käsiin saattaa olla vakava uhka? Suurin osa maailman julkaisualustoista on amerikkalaisten omistuksessa. He voivat kyllä vaikuttaa siihen, miten paljon tai mitä materiaalia noilla alustoilla saa julkaista. Ja sen takia pääoman kasautuminen nimenomaan tiettyjen henkilöiden käsiin on vaarallista. Kun ihminen omistaa paljon osakkeita, niin hän saa niiden kautta paljon valtaa. Se että joku yhtiö yksin saa monopoliaseman on tietenkin asia, mikä aiheuttaa tarpeen reagoida siihen. Eli yhtiö voidaan pakottaa irroittamaan osa itsestään. 

Tuolloin puhutaan esimerkiksi tilanteesta, jossa Google pakotetaan ulkoistamaan Chrome-selaimensa. Tällä tavoin luodaan keinotekoista kilpailua. Mutta ongelma on siinä, että Chrome selainta koskevat patentit ovat periaatteessa edelleen Googlen käsissä. Tai sitten Google voi perustaa pari yhtiötä joiden kautta se hallinnoi tätä uutta selaimeen keskittyvää yhtiötä. Nuo kaksi tai kolme apuyhtiötä voivat sijaita eri valtioissa, niin kukaan ei huomaa sitä, että niiden takana on edelleen samat toimijat. 

Toisaalta taas samat ihmiset jotka omistavat Googlen voivat suoraan perustaa tuon uuden yhtiön tai ostaa sen kaikki osakkeet itselleen. Ihmiset huomaavat helposti monopolit. Mutta koska samat ihmiset voivat omistaa useita yhtiöitä, niin silloin tietenkään ei tuollaista monopolia ole kovin helppo huomata. Avoimet monopolit sekä kartellit olisi helppo paljastaa. 

Kartelleja koskeva lainsäädäntö kannustaa tekemään ilmoituksia kartelleista. Mutta sitä tilannetta missä sama henkilö omistaa kaksi yhtiötä jotka ovat pitkän , mahdollisesti useissa maissa toimivien omistaja-yhtiöiden ketjujen takana ei olla lainsäädännössä otettu huomioon. Kyseiset ketjut voivat olla näennäisesti itsenäisiä sijoitusyhtiöitä, mutta nuo mutkikkaat, lähinnä jotain puuta tai ryteikköä muistuttavat yritys klusterit, saattavat pitää sisällään saman omistajan, joka hallinnoi valtavan suurta yritysten joukkoa. 

Mikäli ihminen omistaa todella paljon osakkeita eri yrityksistä, niin hän voi ryhtyä näennäisesti kilpailemaan omia yrityksiään keskenään, millä saadaan sitten hinnat alas. Ja se sitten ajaa muita kilpailijoita konkurssiin sekä laskee niiden osakkeen arvoa, jolloin nuo kilpailijat varmasti menevät konkurssiin. Tai sitten ne voidaan ostaa pois markkinoilta. 

Ihannevaltion suhde mediaan on monimutkainen.

Trumpin toiminta mediaa vastaan on erittäin ikävää. Hän aikoo haastaa median edustajia oikeuteen, estää epämiellyttävien toimittajien pääsyn Valkoiseen Taloon. Sekä tietenkin aloittaa tutkinnan niistä mediataloista, jotka eivät häntä miellytä. Trump itse on melko hyvin osannut hyödyntää mediaa, eli hänen ilosanomaansa ovat levittäneet esimerkiksi Rupert Murdochin kaltaiset mediavaikuttajat, jotka ovat suoraan ryhtyneet Trumpin mainosmiehiksi. Heidän sanomansa on ollut se, että joko olet Trumpin, eli vahvan johtajan puolella, tai olet häntä vastaan. Trump on mies joka tarjoaa tietenkin tukea myös muille kuin vain hänelle itselleen. On olemassa ihmisiä jotka ikään kuin ratsastavat Trumpilla. He saattavat kertoa kaikki asiat Trumpille, tai saattaa Trumpin tietoon jokaisen häntä vastaan sanotun sanan. Trump tarjoaa mahdollisuuden myös itsesensuuriin. Eli asioista ei tarvitse kirjoittaa tai kertoa mitään, koska Trump voi suuttua ja silloin saattaa käydä huonosti. 

Ja jos olet häntä vastaan niin silloin AR-18 kiväärillä varustautuneet Trumpin tukijat saapuvat keskustelemaan asioista sellaisten idioottien oville, jotka eivät ymmärrä että Donald Trumpin kanssa ei leikitä. Joten maalaisjärjellä ajatellen kannattaisi varmaan olla suu kiinni asioista, joita kukaan Trumpin lähipiiristä ei halua kuulla. Eli varmaan tämäkin teksti olisi pitänyt jättää julkaisematta. Kukaan ei sitä varmaan halua lukea, joten varmaan kaikki olisivat onnellisia jos kaikki vain harrastaisivat jääkiekkoa ja tekisivät sitä, mitä heidän käsketään tehdä. Pelko on asia jonka avulla itsesensuroija kykenee pitämään näppinsä erossa asioista jotka eivät hänelle kuulu tai sitten asioista, joista kukaan ei muutenkaan halua kuulla mitään. 

Platonin ihannevaltiossa valtion johtoa ei saanut koskaan arvostella. Jos joku arvosteli noita vallan pyramidin huipulla olevia filosofeja, niin se merkitsi trollausta sekä karkotusta jonnekin kauas. 

Muinaisessa Kreikassa Platon käsitteli ihannevaltiota siten, että kyseessä oli vallan pyramidi, jossa alempiarvoinen henkilö teki vain sitä mitä hänen käskettiin tehdä. Mitään oma-aloitteisuutta ei tuossa vallan pyramidissa sallittu, joten voidaan sanoa että Platonin ihannevaltio ei ollut oikein innovaatiohenkinen yhteisö. Jos satuit olemaan tuon pyramidin huipulla, niin silloin et varmaan paljon velittele kohtaloasi. Ideavaltiossa filosofit päättivät kaikesta. Ja muiden tehtävä oli totella filosofeja. 

Platonin ihannevaltiossa kaikilla on oma paikkansa. Siis oma tila josta ei kukaan saa astua ylös tai ulos. Perustasoja on vain kolme. Helootit eli persvakoduunarit, sotilaat sekä tietenkin filosofit joiden asema on joukon yläpuolella. Mutta tietenkin me unohdamme usein että alatasoja kuten heloottien työnjohtajien sekä sotilaskomentajia eivät koske ehkä aivan samat säännöt kuin rivimiehistöä. Samalla ihannevaltiota käsiteltäessä unohdetaan usein seuraava kysymys: 

Ketä varten valtio ylipäätään on olemassa? Miksi me maksamme veroja? Valtion tehtävä on suojella ihmistä, mutta kuka on se ihminen, jota valtio suojelee? Samoin kun puhutaan filosofeista, niin voidaan saman tien myös kysellä sellaista, että "Kuka on tuo filosofi"? Onko hän ehkä Solon tai Perikles, jonka paikka auringossa eli valtion johdossa takasi hänelle lähes diktatoriset oikeudet. Vai onko tuo suuri filosofi ehkä joku Putin, joka nuhteettomuudessaan on kaiken muun yläpuolella? 

Jos ihmisen tehtävä on palvella valtiota, niin ketä valtio sitten palvelee? Samoin unohdetaan kysyä, että "onko olemassa taso, jossa valtio muuttuu henkilön palvelijaksi"? 

Ihannevaltion tasot ovat ylhäältä alas:

1) Filosofit

2) Sotilaat

3) Orjat

Ihannevaltio on kuin pyramidi, jonka huipulla on valkopartaisten vanhojen miesten joukko. Tai siis siellä on valkopartaisten sekä viisaiden miesten joukko, jonka tehtävä on johtaa muita sekä tietenkin ajatella muiden puolesta. Ihannevaltiossa ihmisen paikka on se, mikä se on. Eikä omaa paikkaa ole hyvä muuttaa. Näin ajatellaan esimerkiksi Venäjällä, jossa ihmisen tehtävä on palvella koneistoa, jota kutsutaan valtioksi. Niin ihmisen tehtävä on palvella valtiota. Mutta se että miten ihminen tuota valtiota palvelee tietenkin riippuu hänen asemastaan. Alemman tason johtajalla voi olla melko lokoisat oltavat, ja kaikki ikävät tehtävät valuvat yleensä tason alimmalle toimijalle, jota myös suoritusportaaksi kutsutaan. 

Mutta samalla tietenkin unohdetaan se, että tuon pyramidi-hierarkian ylimpänä oleville ihmisille tämä asetelma on varmaan kaikkein paras mahdollinen. Mutta ehkä se ei ole aivan yhtä sopivaa niille, jotka ovat tuon pyramidin alimmilla portailla. Me kaikki olemme kuulleet tarinoita siitä, miten hyvän palkan joku duunari voi saada. Mutta oletko koskaan tehnyt oikeasti esimerkiksi putkimiehen töitä? Siinä polvet ja muut nivelet hajoavat ennen aikojaan. Eli nuo duunarien eli heloottien työt aiheuttavat reumaa, nivelten kulumista. Tai sitten kaupan kassan kaltaisissa tehtävissä saa joskus kuunnella kaiken maailman kohteliaisuuksia. Eli tuollainen työ on psyykkisesti raskasta. 

Ihannevaltio ei ollut mikään innovaatiomyönteinen yhteisö. Ja tietenkin jos vain oli rahaa, niin "vanhassa oli aina vara parempi". Joten uusien innovaatioiden kehittäjiä olisi siellä vähintään trollattu tai muuten heille olisi naurettu. Trump ei ole ainoa ihminen maailmassa joka pelottelee mediaa. Hän on ottanut sen kannan, että enemmistön ei tarvitse kuunnella vähemmistöjä. Eli miksi enemmistön täytyy tinkiä kannastaan, kun se kumminkin voi runnoa tahtonsa läpi kaikissa edustuselimissä. Mutta esimerkiksi myös Venäjällä toimittajat jotka työskentelevät Kremlin laskuun osallistuvat kollegoidensa pelotteluun, mikäli nämä eivät muista palvella Vladimir Putinin tahtoa. 

Median vapaus on tietenkin meistä kaikista erittäin tärkeä asia, koska sen tehtävänä on tuoda esimerkiksi hallinnossa tapahtuvia väärinkäytöksiä ihmisten tietoon. Mutta median ongelma on siinä, että sitä kirjoittavat ihmiset. Ihmisiin on helppo vaikuttaa. Ja esimerkiksi MC-jengit ovat menestyksekkäästi levittäneet sanomaansa tarjoilemalla toimittajille pihvejä ja kapakka-iltoja ja tällöin median edustaja on tietenkin muistanut aina kuinka mukavia nuo MC-miehet oikein ovat. Valtion tehtävä on suojella ihmisiä, ja median avulla voidaan ihmistä maalittaa sekä kiusata erittäin tehokkaasti. Mutta mikä on raja? 

Valtio on jossain vaiheessa käytettävä auktoriteettia, mutta samalla unohdetaan että valtiota johtaa ihminen. Samoin poliisi on vain ihminen. Siis jos ajatellaan että liian pitkälle menevät kirjoitukset poistetaan, niin silloin voidaan kysyä että mikä on se kirjoitus joka ylittää rajan? Jos puhutaan esimerkiksi pahoinpitelyn kuvaamisesta, tai koulukiusaamisen kuvaamisesta, niin varmaan noissakin asioissa halutaan vetää joku raja. Mutta mikä on se "joku raja"? Siis kiusaaja väittää aina, että hän on vain "leikkinyt", ja toinen on vain vähän liian herkkä. 

Noista videoista voi sitten jokainen vetää omat johtopäätökset siitä, että millaisia leikkejä siellä pihalla on leikitty. Varmaan siinä tapauksessa että itse syyllistytään noihin tekoihin joita sitten kuvaillaan "pieneksi nimittelyksi" tai "tönimiseksi" myös älypuhelimet halutaan pois oppilaiden taskusta sekä sosiaalinen media kieltoon. Siis varmaan jokainen kiusaamistapaus on tätä ennen ollut se paljon puhuttu "yksittäistapaus". 

Venäjällä media on aina ollut vallan välikappale. Venäjän median tehtävä on suojella valtiota, mikä tarkoittaa että sen toiminnan pitää olla sopusoinnussa Kremlin harjoittaman sekä hyväksymän politiikan kanssa. Median toimintaa voidaan rajoittaa sensuurilaeilla sekä estämällä esimerkiksi toimittajien toimintaa. Osassa maailman maista toimittajaksi pitää rekisteröityä, ja rekisteröinnin käsittely saattaa kestää hyvinkin pitkään, jos toimittaja ei satu olemaan valtion muuten hyväksymä. Samoin jossain maissa sellaisten julkaisuiden kotisivuille pääsy estetään tai niihin kohdennetaan sensuuria tai niiden työntekijöiden pankki- yms. kortteja kuoletetaan, jos mediatalot eivät suostu valtion talutusnuoraan.

Tuolloin tietenkin puhutaan sellaisista ihmisistä, jotka suhtautuvat kriittisesti länsimaiseen vaikutukseen. Kriittinen on siis noissa piireissä kielteisen synonyymi. Ja toimittaja joka uskaltaa vastustaa V. Putinia on siis länsimaisten vaikutteiden tuhoama ihminen. 

Samoin median työntekijöitä voidaan pidättää tai heidän elämäänsä vaikeuttaa nimeämällä heitä maanpettureiksi, syyttämällä olemattomista rikoksista tai sitten muuten levitellä heidän tietojaan. Eli periaatteessa ylinopeussakko voi antaa syyn vangitsemiseen. Tuolloin poliisi ei vain anna sakkolappua, joka sitten saa aikaan tekosyyn vangitsemiseen. Tai sitten poliisi takavarikoi henkilöllisyystodistuksen, sekä pankkikortit.  Joskus noiden henkilöiden kohdalla lakia luetaan aina ankarimman mukaan, ja pienikin tekosyy saa aikaan sen, että poliisin erikoisryhmä räjäyttää oven. 

Tai kaikkialla missä he kävelevät ollaan tekemässä ruumiintarkastuksia sekä samalla myös noita ihmisiä saatetaan leimata pedofiileiksi, huumekauppiaiksi tai muuten vain rikollisiksi. Noita ihmisiä jotka ovat jättäneet esimerkiksi pullopantin viemisen ilmoittamatta verottajalle löytyy tietenkin esimerkiksi juuri noiden persvakoduunarien joukosta. Ja koska tuo pullon palautus on jäänyt ilmoittamatta, ja lain mukaan kaikki tulot pitää ilmoittaa verottajalle, niin nuo duunarit tekevät suuren luokan rikoksen. 

Siis tätä toimittajien elämän vaikeaksi tekemistä tapahtuu muissakin maissa kuin vain Venäjällä. Italiassa mafiasta kirjoittaneiden toimittajien roskalaatikoita on jätetty tyhjentämättä, autoja naarmuteltu sekä osoitteita ja terveystietoja on jaeltu ympäriinsä. Samoin toimittajia on myös uhkailtu esimerkiksi rikollisten toimesta, tai heidän ystäviään on lahjottu välttelemään noita toimittajia, jotka ovat uskaltaneet puhua esimerkiksi järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja sen mahdollisesta suhteesta poliitikkoihin. Näin toimitaan siis Italiassa tai jossain maissa, missä korruptio rehottaa. 

Mutta sitten kun puhutaan siitä mitä muut eivät näe, niin mediaa suitsetaan monin tavoin. Esimerkiksi lehdistönvapautta voidaan rajoittaa yksinkertaisesti vain ostamalla sanomalehtiä tai mediataloja. Sen jälkeen toimittajien kirjoittamat jutut vain jätetään julkaisematta, jos ne eivät noudata mediatalon linjaa, jonka sanelee tietenkin mediatalon omistaja. Erimielisyydet esimiesten kanssa tai sääntöjen noudattamatta jättäminen, tai työpaikan linjan vastainen toiminta ovat asioita joiden perusteella voidaan irtisanominen suorittaa milloin tahansa. 

Riittää että henkilö on toiminut vastoin sääntöjä. Tai sitten hänet voidaan palkata määrä-aikaseen työsuhteeseen. Ja jos toimittajan linja ei miellytä, niin hänet voidaan leimata laiskaksi. Eli todelliset irtisanomisen syyt voivat olla aivan eri, kuin miten niitä ilmoitetaan. Ja määrä-aikainen toimittaja voidaan irtisanoa siten, että harjoitteluaika vain päätetään, ja sitten kun jälki ei ole ollut "tasokasta", tai muuten on eteen tullut säästötarve, niin toimittajan pestiä ei vain jatketa. 

Mediassa vallan keskittyminen eli mediatalojen ajautuminen samojen omistajien käsiin aiheuttaa ongelmia. Jos samat ihmiset omistavat useita mediataloja, niin he saattavat irtisanoa toimittajia, ja pääsy takaisin alalle on ehkä hyvinkin vaikeaa. 

Hän päättää oikeastaan yksin siitä, että mitä mediatalon linjan mukaan halutaan tai saadaan julkaista. Toinen tapa on sitten haastaa toimittajia oikeuteen sillä perusteella, että he ovat julkaisseet tietoja, jotka vaarantavat jonkun ihmisen kunniallisen maineen. Oikeudenkäyntien avulla voidaan toimittajan työtä todella rajoittaa. Samoin nimettömien lähteiden käyttöä voidaan rajoittaa. Mutta tuo asia on sikäli kaksipiippuinen, että "nimetön lähde" voi oikeastaan olla toimittajan omasta päästään tekaisema asia. 

Meillä Suomessa suomettuminen sekä YYA ovat olleet asioita, joiden aikana mediaa käytettiin yksittäisten ihmisten maalittamiseen. YYA-Suomessa median suitsemista perusteltiin sillä, että Venäjä voi hyökätä maahamme, jos toimittajien mielipiteet eivät miellyttäneet Neuvostojohtoa. Myös Trumpin hallintoa on kohdeltu hiukan samalla tavalla kuin YYA-Suomessa mediaa kohdeltiin. Kun Trumpin hallinto on vaatinut, niin silloin ei auta kuin totella. Eli pelko on oikeastaan väline, jolla voidaan kovan luokan sensuuria perustella. Siis sensuuri ei tarvitse lakia, vaan se tarvitsee toteuttajan. 

Toimittajien kirjoittamia juttuja vain katoaa roskapostiin, tai heidät irtisanotaan jostain mitättömästä syystä. Syy saattaa olla vanha rikosrekisteri, eli tuolloin ei rikosrekisteriä tarvitse tietenkään mainita, vaan se riittää että on saanut jostain teosta rangaistuksen. Joten kerran rikollinen, aina rikollinen on se filosofia, jonka pohjalta noista asioista voidaan kirjoitella. Se että miten noita asioita sitten käsitellään mediassa liittyy wokeen. Eli joidenkin kohdalla pelkkä näpistys riittää siihen, että aloitetaan suurten luokan ajojahti. Toisten kohdalla edes toistuvat rattijuoppous sekä mahdollinen kotiväkivalta eivät johda mihinkään kirjoitteluun. 

Samaan aikaan ihmisten terveystietoja tai muuta vastaavaa materiaalia jaetaan surutta, tai heitä nimitetään suoraan mielisairaiksi. YYA-Suomessa kuulemma pidettiin listaa niistä professoreista joiden luennoille ei ollut hyvä mennä. Jos henkilö edes ajatteli mennä noille luennoille, niin silloin hänen autonsa tuulilasiin lensi koiran kakkaa. 

https://yle.fi/a/74-20147969

Tekoäly ei ole ainoa asia, mikä on ihmisten ajattelulle haitallista.

 

Kyllä kansa tietää mikä sille on parasta, sanoi Kekkonen. Mutta samalla hän unohti kysyä että mistä kansa saa tiedon omasta parhaastaan? Ja yksi asia joka sitten voi tuon tiedon antaa on tekoäly. Tekoälyn avulla voidaan päästä loistaviin tuloksiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Mutta tekoäly rapauttaa ajattelua, eli emme ehkä osaa kyseenalaistaa sitä tietoa mitä tekoäly meille antaa. Tekoäly kuitenkin on vain olio. Eli joka tapauksessa me työelämässä joudumme luovuttamaan osan vapaasta tai näennäisesti vapaasta tahdostamme työnjohtajille tai viranomaisille. Periaatteessa se että seuraamme vain pomon käskyjä voidaan luokitella siten, että luovutamme oman ajattelumme suoraan toisen olion käsiin. Eli meidän, käskyn vastaanottajien kannalta on aivan sama, että tottelemmeko me tekoälyä vai tottelemmeko me vahvaa johtajaa. 

Molemmat antavat meille tekosyyn välttää vastuuta. Tekoälyn käyttöä liiketoiminnan ja johtajuuden tukena on asia, mikä pitää sisällään kaksi puolta. Tekoälyä ei voi mielistellä samalla tavoin kuin ihmistä. Eli tekoäly seuraa mitä ihminen tekee työpaikallaan. Mutta toisaalta taas erotuspäätöksen tekee ihminen. Tai siis ihmisen pitäisi tehdä itse erotuspäätös. Ja kuitenkin jos tekoäly paljastaa että alainen ei tee mitään muuta kuin lue sarjakuvia työpisteellä, niin johtajan pitää tuohon asiaan reagoida. 

Ajattelun ja päätösvallan luovuttaminen tekoälylle on asia, mistä ei olla vieläkään keskusteltu tarpeeksi. Siis olemme oikeastaan jo luovuttaneet osassa toimintojamme päätökset tekoälylle, koska esimerkiksi osakekaupoissa sekä muussa sijoitusbisneksessä joudumme jatkuvasti seuraamaan käyriä, ja silloin kun käyrä on maksimissaan tai minimissään, joudumme reagoimaan ja joko ostamaan tai myymään. Siis jo parin sekunnin odotus tai neuvottelu voi tulla kalliiksi. Joten pörssipeleissä on tärkeää asettaa itselle limiitti, eli alin arvo jonka jälkeen ostetaan. Tai ylin arvo jolloin varsinkin lyhyentähtäimen pelissä myydään osakkeita. Tuolloin voimme sanoa että joudumme periaatteessa tottelemaan noita käyriä. jotka tekoäly piirtää ruudulle. Ja tekoälylle voidaan antaa parametrit, jolloin se voi ostaa tai myydä. Ja idea on se, että ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. 

Eli tässä kirjoitan vain siitä osto-ja myyntitavasta, jossa osakkeita myydään ja ostetaan jatkuvasti, enkä tahallani käsittele pitkän tähtäimen sijoituksia. Mutta siis tekoäly on asia, joka on nostanut ihmisten ajattelun vapauden tietoisuuteemme. Tekoäly on oikeastaan samassa asemassa kuin esimerkiksi vahvat johtajat kautta koko maailman. Vahva johtaja tarjoaa alaisilleen mahdollisuuden ikään kuin vetäytyä vastuusta, kun he tekevät päätöksiä. He siis luovuttavat päätöksenteon joko vahvalle johtajalle tai tekoälylle, ja sitten vain painelevat nappia siten, kuin tekoäly ehdottaa. 

Tekoäly ohjaa ajatteluamme, ja esimerkiksi Internetin tai hakukoneiden page-ranking saa aikaan sen, että me jossain määrin olemme ajautumassa Wokeen. Tuolloin karsimme tahallamme sen tiedon pois, joka ei meitä satu miellyttämään ja tietenkin jos painelemme vain hakukoneen antaman linkkilistan ensimmäistä linkkiä, niin saamme ehkä vain suositun kotisivun antamia tietoja. Meillä on vapaus ajatella. Mutta jos luovutamme tuon oikeuden ajatella jollekin toiselle, niin se että onko kyseessä tekoäly vain toinen ihminen on oikeastaan aivan sama. 

Kun Elon Musk käyttää tekoälyä etsiäkseen niitä, jotka hänen DOGE-virastonsa irtisanoo, niin hän varmaan käyttää tekoälyä suodattaakseen niitä virkailijoita, jotka tekevät kaikkea muuta kuin työtä. Siis se kuinka paljon työntekijä viettää viikossa valtion maksamaa työaikaa esimerkiksi katselemalla markettien kotisivuja voi olla se, miksi DOGE lähettää ystävällisen erokirjeen tuolle virkailijalle. Mutta siis se tekeekö kukaan tuolla työtilassa mitään on muutekin eri asia. 

Eli meillä kaikilla voi olla esimerkiksi työtila auki kaiken aikaa, mutta sitten kuitenkin tuijottelemme kännykältä kaikkea muuta mielenkiintoista. Eli olisi mukavaa nähdä että seulooko Muskin tekoäly myös sitä, että montako merkkiä virkailija kirjoittaa työtilassa olleessaan. Ja tietenkin myös merkityksellisten sanojen määrä olisi hyvä saada tietoon. Mutta siis erottaako Musk vai tekoäly nuo virastojen laiskottelijat? Tuolloin voidaan ajatella siten, että Musk vetäytyy tekoälyn taakse tehdessään päätösksiä. Tai sitten tekoäly antaa luotettavaa tietoa, koska sitä ei voida samalla tavalla mielistellä kuin oikeaa ihmistä. 

https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/microsoftin-tutkimus-tekoaly-on-haitallista-ihmisen-ajattelulle-toinenkin-huolestuttava-havainto/

1900-luvun historian tutkimuksen ongelmista

Yllä tekoälyn näkemys 1900-luvun tärkeimmistä keksinnöistä. 

Yksi suurimmista 1900-luvun loppupuolen tutkimuksia rajoittavista asioista on se, että suurin osa niistä ihmisistä jotka ovat nyt nousemassa suurten yritysten, asevoimien sekä valtioiden johtoon ovat syntyneet 1900-luvun lopulla. He tai me omaamme henkilökohtaisia kokemuksia noista ajoista, jolloin ei vielä ollut tekoälyä, ja Internet toimi vain puhelinkaapelin kautta. Siirtonopeus oli tuolloin huimat 300 kilobittiä sekunnissa. Ja oikeastaan Internet tuli ihmisten saataville tai tietoisuuteen vasta 1990- luvulla. 

Osa 1900-luvun historiasta on tallennettu arkistoihin, joita eivät tutkijat ainakaan vielä pääse katsomaan. Ja osaa noista tapahtumista pidetään valtiosalaisuuksina. 1900-luvun historian tärkeimmät tapahtumat olivat tietenkin Ensimmäinen sekä Toinen Maailmansota. Mutta kuitenkin myös muita asioita tapahtui. Eli tuo aika ei ollut pelkkää Ensimmäistä tai Toista Maailmansotaa. Ja ainakin itse koen jälkeenpäin ajatellen että esimerkiksi omakohtaiset kokemukset sekä osittain pelko olivat asioita, jotka rajoittivat historian tutkimusta tuolloin 1990-luvulla. 

Kun puhutaan siitä, että joku keskitysleirien vartija tuodaan paareilla oikeuden eteen, ja ikää miehellä on vähän vajaat sata vuotta, niin me unohdamme että vielä 1970-luvulla tuo sama vartija saattoi olla täysin työelämässä mukana. Ja silloin 1940-luvun alun kauheina hetkinä tuo mies oli parikymppinen mustiin saappaisiin ja nahkaiseen takkiin pukeutuva peto, jota pelättiin joka paikassa. 1900-luvulla tietenikin puhuttiin natsien keskitysleireistä, mutta jostain syystä Venäjän sekä Neuvostoliiton vankileirejä ei ole käsitelty samalla tavalla. 

Kun historiaa tutkitaan, niin tapahtumiin pitää saada aina hiukan etäisyyttä. Mitä enemmän etäisyyttä tapahtumiin saadaan, niin sitä objektiivisempi näkemys meille muodostuu noista asioista. Kun palaamme äskeiseen kappaleeseen sekä siihen, miten historiaa tutkitaan ja miten sitä tulkitaan, niin 1970-luvulla oli keskitysleirejä koskevia rikostutkintoja meneillään. Ja silloin väärä tieto olisi voinut aiheuttaa kunnianloukkauskanteen. Eli jos puhumme historian tutkinnasta, niin sitä ei pidä sekoittaa rikostutkintaan. Suuri osa objektiivisesta historian tutkimuksesta on täysin merkityksetöntä, jos halutaan tätä toimintaa tarkastella esimerkiksi sitä taustaa vasten, että joku halutaan saada syytteeseen jostain rikoksesta. 

Historiaa tutkitaan siksi, että oppisimme virheistä joita silloin kauan tai vähemmän kauan sitten teimme. Mutta jostain syystä meidän on aina välillä myös muistettava se, että joidenkin ihmisten on vaikeaa myöntää virheitään.  Varsinkin lähihistoriassa tehtyjen virheiden myöntämisen esteenä voi olla se, että henkilö on itse ollut tekemässä päätöstä. Eli omakohtainen kokemus saa aikaan ajatuksen siitä, että virheestä voi seurata vahingonkorvaus. 

1900-luvun historiaa tutkitaan erittäin paljon. Ja tuonta aikakautta voidaan hyvin kutsua nimellä "äärimmäisyyksien aikakausi". 1900-luvun lopulla me tietenkin halusimme muuttaa maailmaa paremmaksi. Ja kun pohditaan 1900-luvun historian suhdetta nykyhetkeen, niin me kohtaamme usein sellaisen käsityksen, että tuo aikakausi joka päättyi historian aikajanaa vasten tarkasteltuna vasta vähän aikaa sitten on jotenkin helppo tutkimuskohde. Tuolta 1900-luvun lopulta on olemassa valtava määrä lähteitä, joita voimme katsella, ja joita voimme arvioida. 

Mutta samalla unohdamme, että kaikki historia, mitä kirjoitamme on käsitelty jonkinlaisen ideologisen tai kulttuurisen suodattimen lävitse. Eli kaikki historia on oikeasti jonkun ihmisen kirjoittamaa, ja jokaisella historiaa kirjoittavalla on oma käsitys siitä, miten historian mitäkin tapahtumaa pitäisi käsitellä. Eli vaikka emme 1900-luvun historiaa kirjoittaessamme ole oikeasti aivan pelkkien arkeologisten lähteiden varassa, niin kuitenkin meidän pitää muistaa se, että absoluuttista totuutta ei ole. Eli voi olla olemassa ylisesti tunnettu totuus, joka pätee suurimpaan joukkoon toimijoita. Mutta siis aina jokainen muistiinpano tai kirjoitettu asiakirja heijastaa aikakautensa näkemyksiä erilaisista asioista. 

Kaukaisen historian tutkiminen on tietenkin asia, jota rajoittavat esimerkiksi lähteiden puute. Ja sama asia voi rajoittaa myös lähihistorian tutkimusta. Eli osa arkistoista on edelleen salaisia, ja ehkä emme koskaan ainakaan omana elinaikanamme saa täyttä varmuutta tapahtumien syistä. 1900-luvun historian tutkimusta rajoittaa ainakin oman ikäluokkani kohdalla se, että meillä on omakohtaisia kokemuksia noista asioista, jotka ovat muokanneet ainakin omaa historian tulkintaani. Omakohtainen kokemus tietenkin on asia, joka aiheuttaa sekä hyvää että pahaa noissa lähi-historian tulkinnoissa. 1960- ja 1970 luvuilla historian tutkimusta dominoivat kaksi maailmansotaa, joiden veteraanit olivat silloin vielä työelämässä. 

Eli meidän kuvamme 1900-luvun alusta oli se, että siellä oli kaksi sotaa, joiden jälkeen Euroopan kartta piirrettiin uusiksi. Sodat ja taistelut ovat tietenkin asioita, jotka dominoivat historiaa. Mutta yhteensä ensimmäinen sekä toinen maailmansota kestivät vain noin 9 vuotta. Sen jälkeen on ollut paljon sotia, joista kukaan ei edes tiedä yhtään mitään, ellei satu olemaan alan tutkija tai harrastaja. Kun ajatellaan ihmisikää, niin ne jotka päättivät peruskoulunsa joskus 1990-luvulla ovat nyt nousemassa vallan kahvaan. Nämä ihmiset ovat nyt noin 50 vuotiaita, joten he ovat sopivia ihmisiä johtamaan yrityksiä sekä valtioita. 

Uudenvuoden lupaukset piti tehdä varmaan jo eilen.

Uudenvuodenlupaukset ovat asioita, jotka vain kuuluvat uuteen vuoteen. Uutena vuotena lupaamme olla entistä kiltimpiä, polttaa vähemmän tupakkaa sekä tietenkin olla muutenkin avuliaita. Mutta kun vuosi sitten kuluu eteenpäin, niin emme sitten enää muistele sitä, kuinka paljon tai millaisia lupauksia olemme tehneet. Eli ilmeisesti emme myöskään niitä tänäkään vuotena aio pitää. Tai niin aina silloin tällöin käy, että tulee luvattua asioita, joita emme sitten jostain syystä muista tai halua muistaa. 

Monissa työpaikoissa edessä on erilainen uusi vuosi. Eli on tehty kaiken maailman muistioita siitä, kuinka tasa-arvon pitäisi toteutua Usein noita suunnitelmia sitten esitellään esimerkiksi toimiston seinällä tai niitä lähetetään PDF-tiedostona alaisille. Siis kukaan työpaikalla töissä oleva henkilö ei ole ehkä istunut ollenkaan noissa kokouksissa, vaan ne on ilmeisesti tehnyt joku konsultti, jonka ei ole tarvinnut työpaikalla tehdä edes yhtään haastattelua, kun hän on sen upean muistion saanut tehtyä. Työpaikalla kuulemma sitten tasa-arvo toteutuu erittäin hyvin, lukuun ottamatta paria kehitettävää asiaa, joista sitten on pari liitettä. Ja sitten voidaan suoraan siirtyä puhumaan siitä, miten miesten ja naisten palkkakehitys toteutuu tällä kerralla. 

Sitten huomautetaan vitseistä, jotka saattavat loukata jotain sellaista, jonka sukupuoli-identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen eivät edusta niin sanotusti valtaväestöä. 

Mutta sitten kuitenkin voidaan sanoa, että tasa-arvo ei ole vain sitä, että huomioidaan naisten palkkausta, tai ollaan huomaavaisia sukupuolista suuntautumista käsittelevissä keskusteluissa tai vältetään koko asiaa. Mutta miten sitten tasa-arvo toteutuu muussa toiminnassa? Miten esimerkiksi vuokra- eli määrä-aikaisten työntekijöiden integroiminen muiden eli omien työntekijöiden joukkoon onnistuu? Voivatko he tulla esimerkiksi luottamusmiehen puheille ja kertoa huolistaan? Kutsutaanko heitä samalla tavalla esimerkiksi keilaamaan, tai kannustetaanko noita ihmisiä suoraan ottamaan kontakteja toisiin työntekijöihin? 

Työpaikoilla tehdään paljon työtä sen eteen, että työpaikka koettaisiin viihtyisäksi. Tai ainakin paperien mukaan toimitaan. Mutta jostain syystä upeat visiot upeasta uudesta, sosiaalisesta työpaikasta muuttuvat muutamaksi kuivuneeksi pullan palaksi ja kahvipannuksi jossain sivuhuoneessa. Siis kaikki menee hyvin, kunnes pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin. Syy miksi nuo sosiaaliset tilat saattavat olla hiukan nuhjuisia, koska niitä ei kukaan kuitenkaan kukaan viitsi käyttää. Vaan kahvit viedään suoran työpisteeseen, jossa ne niellään ja samalla lueskellaan jotain pörssilehteä. Eikä tuolloin henkilöä saa häiritä. 

Tasa-arvo ja viihtyisyys ohjelmat ovat sellaisia, että niille käy kuten jossain koulussa on käynyt kaiken maailman "kiva koulu" hankkeille. On esitetty sitä, että jokainen ottaisi kaverin mukaan välitunnille ja sitten juttelisi hänen kanssaan koko välitunnin. Siinä sitten voisivat nuoret tutustua toisiinsa. Mutta jostain syystä sitten kun välitunnille lähdetään, niin siinä sitten tuollainen hiljainen kaveri unohdetaan taas kerran yksin. Eli välitunnille painetaan tukka suorana eikä edes halua muistaa sitä, mitä joku on jossain sanonut. Tuolloin idea on loistava, mutta teot sitten ikään kuin vain jäävät tekemättä.                                                            

Työyhteisöissä tasa-avo tarkoittaa usein vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ja kun me ajattelemme tasa-arvoa sekä ihmisten itsekkyyttä, niin joka päivä kohtaamme tilanteita, joissa ihminen on jotenkin erilainen. Poikkeavuus valtavirrasta aiheuttaa aina kyräilyä sekä erilaisia puuhun koputtamista. Erilainen pukeutuminen on joidenkin mielestä asia, jota voidaan käyttää tekosyynä  Esimerkiksi erään shakin pelaajan farmarit olivat asia, jonka takia hänet voitiin sulkea pois shakki turnauksesta. 

Ja joskus työpaikalla riittää pelkkä väärä murre, niin silloin pomo mielellään kertoo suoraan missä kaappi seisoo. Mutta siis syrjintää aiheuttaa myös esimerkiksi se paljon puhuttu epätyypillinen työsuhde, eli jos joku on esimerkiksi toisissa tehtävissä kuin kaikki muut, niin hän sitten kohtaa koko työyhteisön asenteet siten, että hänen kanssaan ei kukaan viitsi edes puhua koko työpäivänä tai sitten häntä ei koskaan kutsuta esimerkiksi mihinkään työajan ulkopuolisiin tapahtumiin. 

Eli tasa-arvo työpaikalla ei ole vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvo on muutakin kuin vain sukupuolten välistä palkkoja koskevaa tasa-arvoa. Se on sitä että toista kunnioitetaan myös silloin kun hänellä on pienempi palkka. Alaisella on tietenkin lojaalisuus velvoite. Mutta samalla kuitenkin myös esimiehen voidaan olettaa käyttäytyvän asiallisesti alaistaan kohtaan. Eli myös esimies voi toimia alaistaan kohtaan siten, että hänen toimintansa ei ole hyväksyttävissä. 

Yhdenvertaisuus sekä tasa-arvo ovat lakiin kirjoitettuja asioita. Se että ihminen sattuu olemaan erilainen kuin toiset käytetään säälittä hyväksi. Erilaisuuden ei tarvitse olla mitään kovin erikoista. Se ei välttämättä liity esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun asiaan kuin siihen, että toinen vain sattuu jollain tavalla olemaan toisenlainen kuin toiset.