Työpaikasta sekä työnteosta eli elämä on raakaa

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Työpaikka on sellainen asia, että siellä ihminen viettää suurimman osan niin sanotuista parhaista vuosistaan, joten tietysti hyvä työpaikka on sellainen, jonka jokainen meistä haluaisi saada. Kun työtä halutaan, niin silloin usein työntekijältä jää monia asioita selvittämättä, mitkä voivat olla sellaisia, jotka vaikuttavat työviihtyvyyteen. Eli kukaan itseään kunnioittava työläinen ei koskaan kysy mitään esimerkiksi sosiaalisista tiloista tai siitä, että kuuluuko työpaikkaan ilmainen kahvi. Kukaan ei koskaan tule työpaikkaan viettämään taukoja, ja nuo asiat tietenkään eivät koskaan ole sellaisia, joita edes kehotetaan kysymään työhaastattelussa.


Kukaan työntekijä ei koskaan kysy, millaisia työvaatteita tuossa paikassa käytetään. Kuitenkin työhyvinvointi on asia, joka auttaa jaksamaan työpaikassa, ja tuolloin on hyvä miettiä sitä miten esimerkiksi tauot aikoo viettää. Virkistäytyminen on osa työviihtyvyyttä sekä tietenkin myös suihku sekä muut vastaavat asiat varmaan jossain vaiheessa tulevat eteen, jos työ on kovin pölyistä sekä muuten likaista. Työhyvinvointi sekä viihtyvyys työpaikalla on yksi osa sitä, mikä tekee työpäivästä mukavan. Ja tietenkin jos työpäivä on kovin yksinäinen, niin silloin työuupumus voi tulla eteen, ja pahimmillaan henkilö ei vain jaksa tehdä työtä, vaikka palkka olisikin melko hyvä, ja tuolloin saattaa edessä olla työsopimuksen purku.


Työpaikka on sellainen asia, että siellä tehdään työtä oikeasti, ja kukaan työläinen ei halua olla se, jolle ei työtehtäviä tule, koska se saattaa merkitä suoraan sanottuna potkuja. Kukaan ei istu työpaikalla ilman työtehtäviä, koska ketään ei turhan takia palkata, ja sitten tietenkin muistuu mieleen sellainen vanha viisaus, että jos työpaikalla ei työtä ole, niin silloin väki tietenkin jossain vaiheessa alkaa turhautua. Ja jos töitä ei ole, niin silloin eivät harjoittelijat, jotka tulevat esimerkiksi ammattioppilaitoksesta saa oppia ammattia oikeassa ympäristössä, mikä on työharjoittelun tarkoitus.


Kaikki ihmiset haluavat työssä olla hyödyksi, koska se sitten takaa sen, että työnantaja ei tuolle henkilölle maksa turhasta. Ja aina välillä sitten turha työntekijä saa kokea sen, että henkilöstön vähennystarve kohdistuu häneen. Kyseinen hetki voi olla kaiken loppu, mutta se on myös uuden tien alku. Nuoren kannattaa tuolloin satsata niihin taitoihin, mitä hänellä on. Se että aloittaa uuden elämän tarkoittaa sitä, että kannattaa kouluttautua jollekin muulle alalle, jos tuo henkilö sitten kokee, että työt loppuvat. Jos ura ei löydy jostain tekniseltä alalta, niin tuolloin voi ryhtyä vaikka kirjailijaksi tai ainakin yrittää teatterikouluun, jos sieltä sitten töitä löytyisi.


Eli tässä vain mietin, kuinka paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja ihmisellä on maailmassa. Ja jos yksi tie nousee pystyyn, niin aina voi kokeilla jotain uutta ja mielenkiintoista. Koulutuksessa tärkeää ei ole se, että muut pitävät jotain ammattia tai siihen kuuluvia tehtäviä mielenkiintoisina.


Tärkeää on se, että ihminen itse pitää omista tehtävistään, ja tuolloin pitää olla aidosti itsekeskeinen. Me elämme vain kerran, sanovat melkein kaikki ihmiset jossain elämänsä vaiheessa. Ja siksi pitää juhlia kunnolla. Mutta joku ajattelee välillä toisin. Elämä on elinikäistä oppimista sekä opiskelua sanovat dominikaanimunkit, jotka ovat tunnettuja oppineisuudestaan. Mutta kukaan meistä ei saa opiskella muiden asioiden kuin itsemme takia, ja jos joku meidän työstämme huomauttaa sanoen, että se näyttää tylsältä, niin silloin vastaisin, että itse olen työni valinnut. En ehkä ole täydellinen tai  kaikkitietävä, mutta kuitenkin sen verran sanon, että kaikki se mitä teen on itseni tekemää.


Ja voinhan aina lohduttautua sillä, että myös kaikki suuret johtajat maailmassa saavat palkkaa tuijottamalla tietokoneen ruutua, eikä myöskään tuossa työssä ole ulospäin mitään mielenkiintoista. Kuitenkaan kukaan ei tule tuollaiselle pomolle sanomaan, että hän tekee tylsää työtä. Samoin ostoskeskusten vartijoiden työtä pidetään yleensä valtavan mielenkiintoisena, koska siinä kävellään ympäriinsä reisitaskuhousut jalassa. Aina välillä mieleeni tulee kuitenkin se, että ei kai kukaan noille vartijoille mistään turhasta maksa.


Aina välillä kohtaa työnantaja sellaisen valittajan, joka valittaa vain asioista, jotka johtavat irtisanomiseen. Eli tuolloin tietenkin voidaan puhua “täsmä-valittajasta”, mikä tarkoittaa sitä, että valituksia tehdään vain asioista, jotka ovat vakavia. Tuolloin voidaan jossain tapauksessa puhua esimerkiksi siitä, että valitukset saattavat olla sellaisia, joiden tarkoitus on vain työpaikan saaminen.


Paras versio siitä on se, että työntekijä saa yllättäen potkut työpaikastaan, ja tuolloin tulee työnantajalle eteen tilanne, jossa joudutaan ehkä rekrytoimaan varamies hyvinkin pienellä varoitusajalla, niin silloin tietenkin on hyvä, jos sattuu seisomaan työpaikan ulkopuolella aamulla. Sekä osaa tarjota itseään tuohon paikkaan.


Tuolloin voi sitten käydä niin, että työpaikkaan tulee henkilö, joka varastelee, tai koulun ympäristöstä puhuttaessa on vaikka pedofiili. Joskus pedofiilit ovat järjestäneet esimerkiksi koulujen vahtimestareille potkuja syyttämällä tätä lasten ahdistelusta, ja sitten on tämä pedofiili päässyt töihin lasten keskelle. Samoin varas tai muihin rikoksiin taipuvainen henkilö on yrittänyt saada kiinteistötyöntekijän paikan, jotta pääsee asuntoihin, mistä hän sitten kantaa irtaimiston ulos tai tekee jotain pahempaa.


Tuon takia kannattaa kaikkiin ilmiantoihin suhtautua epäillen. Ja muistaa, että on ihmisiä, jotka yrittävät niiden avulla peittää omaa osaamattomuuttaan. Tuolloin toisen ihmisen käytökseen tai muihin asioihin kiinnitetään huomiota, jotta omasta työstä ei olisi mitään puhumista. Ja tietenkin esimerkiksi toisen käytöksestä voi kertoa aina omalle esimiehelle, jotta epämiellyttävä ihminen voidaan korvata jollain omalla kaverilla. Joten aina kun toinen tekee ilmiannon, niin silloin hänen motiivejaan kannattaa ryhtyä epäilemään.

Itsensä johtamisen paradoksi

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/itsensa-johtamisen-paradoksi.html

Kimmo Huosionmaa

Itsensä johtaminen on nykyään hyvin trendikäs vaihtoehto työpaikkojen johtamisen järjestelyissä. Mutta siihen sisältyy melkoinen paradoksi, nimittäin vaikka se tietenkin vähentää työnjohdon sekä muiden työtaakkaa, niin tämä asia tietenkin lisää painetta leikata henkilöstömenoissa nimenomaan työnjohdon puolelta. Esimerkiksi kiinteistönhoitoalalla työ tehdään siten, että työläiset menevät itse alueilleen ilman eri komentoja, ja suorittavat siellä sitten tehtävänsä niin, että he itse arvioivat työn tasoa, minkä jälkeen työnjohtaja käy katsomassa paikat, ja että onko siellä työt tehty kuten olettaa saattaa.

Työnjohdolla on asemansa perusteella oikeus erottaa alaiset, jotka ovat tehneet työn huonosti, tai vastustaneet sen määräyksiä. Samoin juopumus on asia, joka voi johtaa irtisanomiseen. Mutta samalla työnjohdon velvollisuus on valvoa että työ tulee kunnolla tehtyä, ja että työläisillä on käytössään oikeat välineet niiden tehtävien suorittamiseen, mitä tuon työryhmän töihin kuuluu. Kuitenkin sen tehtävä on myös puuttua kiusaamiseen, sekä huolehtia siitä, että työläinen saa käyttöönsä välineet, joilla työtehtävä voidaan suorittaa hyvin sekä turvallisesti. Ja jos vahinkoa työpaikalla tehdään tahallaan esimerkiksi ajamalla etukuormaajalla tahallaan autoja päin, niin silloin on työnjohdon velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille.

Mikäli työ on tehty huonosti, niin silloin saa työläinen siitä palautteen, ja jos palaute on toistuvasti huono, niin sitten hän saa siirtyä etsimään uutta työpaikkaa. Kun tästä mallista puhutaan, niin silloin on huomioitava sellainen asia, että se tietenkin lisää työntekijän vastuuta siitä, että työ on tehty, kuten standardeissa määrätään. Eli hänen on myös itse sitten osattava arvioida sitä, että onko työn jälki sellaista, että sen voisi näyttää työnjohtajalle?

Kuitenkin tämä malli lisää myös työnjohdon vastuuta siitä, että sen pitää jossain vaiheessa ryhtyä sanomaan, jos työt on tehty huonosti. Samoin tässä mallissa työnjohtaja on ryhmää eikä vain yhtä henkilöä varten, ja se tarkoittaa sitä, että jokaista työntekijää kohti ei ole pomoa seisomassa selän takana ja näyttämässä, mistä pitää vielä harjata. Tällainen malli kuitenkin aiheuttaa sen, että esimerkiksi kaikille tässä valvonta portaassa perinteisesti työskennelleille henkilöille ei löydy töitä. Mutta myös potkuja tulee eri tahtiin, jos jotain asioita ei olla hoidettu, kuten ne pitää hoitaa.

Jos työläinen tekee työn huonosti, niin tietenkin pitää asiaa katsoa niin, että hän ei työhön kykene, mutta toisaalta olisi mukavaa tietää, että mitä hänelle on sanottu esimerkiksi perehdytyksen yhteydessä. Nimittäin joskus eteen on tullut niin sanottu tuotanto-sabotaasi, missä on uudelle työntekijälle "unohdettu" kertoa kaikki tehtävät, mitä tuohon työhön kuuluu, ja syynä on joissain tapauksissa ollut se, että halutaan oma kaveri työhön. Silloin on saattanut perehdyttäjältä jäädä jotain asioita kertomatta. Tämän takia myös virheen tehneellä työläisellä on oikeus tulla kuulluksi näiden asioiden takia.

Mutta kuten tässä aluksi totesin, niin jos työväki vain itseään johtaa, niin se sitten tekee osan operatiivista johtoa tarpeettomaksi. Kun puhutaan kokeiluista sekä muutosvastarinnasta, niin varmaan on kaikille parasta, että jatketaan kuin aina ennen, mutta joskus on kuitenkin mukavaa keskustella myös siitä, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen malli, jossa joku kyttää koko ajan toisen olan yli. Mielestäni esimerkiksi oma-aloitteisuus on sellainen asia, joka ehkä nykyään on jostain syystä jäänyt vähän taka-alalle, kun puhutaan työyhteisöistä.

Tietenkin olisi varmaan mukavaa, jos jokaisessa työpaikassa olisi sellainen vanhan ajan työnjohto, joka jatkuvasti seisoo selän takana, ja jokaista työläistä kohden olisi oma pomo, joka karjuu kurkku punaisena, kun joku "Eemeli" ei siellä mitään tee. Eli tällä viittaan siihen kuuluisaan "tukkilaisromantiikkaan", missä työväki perusti tukki-orkestereja ja teki kaikkea muuta kuin kaatoi puita, mikä tiemmä oli noiden yhtiöiden pääasiallinen tulonlähde. Mutta tuokin malli  missä jokaisen työläisen takana seisoo oma pomo maksaa rahaa. Ja se sitten tietenkin on asia, joka ei yhtiöiden korkeinta johtoa miellytä.

Kun sitten keskustellaan kaiken maailman kokeiluista sekä yhtiön johdon vastuusta, niin tietenkin yhtiön johdolla on vastuu siitä, että sen työväki osaa työnsä sekä tekee sovitut tehtävät. Ja mikäli työ ei sitten oikein suju, tai sitten sitä ei vain satu olemaan, niin silloin tietenkin pitää tuohon asiaan puuttua, ja silloin joudutaan joku irtisanomaan. Kun keskustellaan johtajuudesta niin silloin tietenkin pitää muistaa sekin asia, että johtaja on yhtiön edustaja alaisiin nähden. Ja mikäli töitä ei huvita tehdä, niin silloin pitää miesten vaihtua.

Kuitenkaan ketään tuskin työpaikoille palkataan seisoskelemaan. Eli aina kaikkiin johtotehtäviin liittyy jonkinlainen vastuu. Ja kun johtajaa sitten lähdetään palkkaamaan, niin myös hänelle itselleen pitää tehtäviä löytyä. Johdon vastuu on siinä, että alaiset opetetaan tekemään työt kunnolla, ja että jos joku tehtävä tulee eteen, niin silloin johtajan on huolehdittava siitä, että alaiset saavat tiedon työstä että tarpeelliset välineet työn suorittamiseen, ja sitten alaisen vastuulla on se, että hän tekee työnsä kunnolla. Jos työ on tehty hutiloiden, niin silloin syytä tähän on hyvä kysyä, koska jos ihminen on antanut väärää tietoa osaamisestaan, niin silloin hänet voidaan irtisanoa sekä häneltä voidaan periä asiasta korvauksia.

Mutta toisaalta ei sen alaisen tarvitse myöskään kaikkea kestää, ja jos työnjohdon ja alaisen välit ovat huonot, niin toki työläinen voi myös itse lähteä työpaikasta, vaikka siitä karenssia tuleekin. Nimittäin jossain vaiheessa tulee jokaiselle rajat vastaan, jos työnjohto jakaa vain ikäviä tehtäviä. Eikä se tuo työntekijää takaisin, jos hänet on potkittu ulos työpaikasta. Tuolloin hänellä ei enää ole velvollisuuksia työpaikkaa kohtaan. Eli jos työntekijää ei ole, niin silloin pitää rekrytoida uusi mies tilalle, ja jos jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se sitten pistää silmään hyvin nopeasti. Mikäli jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se kertoo jotain työpaikan ilmapiiristä. Ja tietenkin rekrytoitavan miehen pitää osata työnsä sekä omata tarpeeksi pätevyyttä, jotta he voivat tehtävistään selviytyä kunnialla.

Kuva I

http://kesakatu.com/wp-content/uploads/2015/07/Kaksi_vanhaa_tukkijatkaa_1-605x317.jpg