Kun puhdistat ikkunoita, niin muista että näkökulma muuttuu.

Kun ikkunat puhdistuvat, niin sisään tunkee kirkasta terävää ja satuttavaa valoa. 

Alvar Aalto tai John Steinbeck sanoi, että ikkunat kannattaa pitää likaisina, jotta valo pääsee pehmeämmin sisään. Tuosta sanonnasta puhutaan usein monella tavalla. Mutta mitä se siis iha oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että luodaksemme uuden puhtaan näkökulman tai näkemyksen asioista, meidän pitää uskaltaa hävittää se entinen suodatin, jolla suodatetaan tieto, joka on meille liian vaikeasti käsiteltävässä muodossa. Siis lika toimii suodattimena, joka suodattaa asioita siten, että me voimme kiinnittää huomiota vain siihen, mistä haluamme pitää kiinni. Tuo mistä haluamme pitää kiinni ei ole ehkä aivan sitä, mitä todellisuus on. Kun me pesemme ikkunoita, niin meidän pitää peittää hetkeksi näkymä, johon olemme tottuneet. 

Siis meidän pitää käyttää saippuaa, jotta saamme lian pois. Ja sitten edessämme on uusi, kirkas näkymä. Mutta tuo terävä uusi valo saattaa sattua silmiin. Tai sitten me voimme ehkä käsittää asian niin, että me olemme kiinnostuneempia ikkunassa olevasta liasta, kuin siitä mitä ikkunan takana tapahtuu. Me emme siis ole kiinnostuneita tapahtumista, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta ikkunan likaisuuteen voimme itse vaikuttaa. Eli oliko vähän outo tapa lähestyä asioita. Toisaalta jos emme ole koskaan edes nähneet puhdasta ikkunaa, niin emme tiedä miltä ikkunan takana oleva maisema näyttää ikkunan takana. Siis sitä mitä tuon lauseen sanoja on tarkoittanut ei varmaan tiedä kukaan. 

Mutta kun sitten puhumme siitä mitä meidän pitäisi tietää tai ymmärtää,  ja mitä meidän ei pitäisi tajuta, niin kohtaamme sellaisen asian kuin tunteet. Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Kun puhumme tekoälystä, niin kohtaamme asian, jota emme koskaan ehkä ole ennen kohdanneet. Me kohtaamme tunteettoman koneen, rakenteen joka kykenee yhdistämään tietoa monella tavalla, ja joka kykenee jopa näyttämään tunteita, joita koneella ei kuitenkaan koskaan ole. Tekoäly on väline jonka pelätään vievän töitä erityisesti journalisteilta, joiden työ on ennen ollut raportoida asioista puolueettomasti. Mutta voiko olla olemassa puolueetonta journalismia? Journalisti on vain ihminen. 

Mutta ihminen ei koskaan ole puolueeton. Ihminen ei koskaan ole ilman tunteita, ja tunteiden kautta vaikuttaminen on erittäin ikävä mutta tehokas tapa vaikuttaa ihmiseen, joka pystyy vaikuttamaan kaikkiin muihin ihmisiin. Mutta voimmeko me välttää sitä, että me ikään kuin alamme niputtaa asioita erittäin ikävällä tavalla? Siis me emme varmaan ajattele koskaan sitä, että ihminen joka näkee nääntyviä lapsia Gazassa saattaa globalisoida nuo lapset ja heidän kärsimyksensä johonkin pyssyn heiluttajiin, ja juuri se on se, mitä hänen halutaan tekevän. 

Samoin holokausti eli natsien julma, juutalaisiin kohdistunut kansanmurha globalisoidaan helposti myös nykyjuutalaisiin sekä Israelin asevoimiin. Samoin tuo globalisaatio aiheuttaa sen, että jokainen juutalaiseen kohdistuva rikostutkinta voidaan nimittää antisemitistien salaliitoksi. Eli oliko mafia-pomo Meyer Lanskyyn kohdistunut rikosepäily antisemitistien salaliitto? Tai kohdistuiko natsien vaino vain juutalaisiin? Globalisaatio väärällä tavalla tehtynä on äärimmäisen vaarallista. 

Siis pääosa Saksan keskitysleireillä surmatuista oli juutalaisia, mutta myös muita ryhmiä oli joukossa. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkaan ei koskaan selvitetty sitä, että mitä Stalin teki GULAGissa. Eli Stalin ei koskaan joutunut samalla tavalla vastuuseen teoistaan, kuin Hitlerin esikunta. Syynä tähän oli se, että Stalin oli voittajien puolella. Hän valitsi puolensa oikein. Ja juuri Hitlerin julma holokausti sai ihmiset sulkemaan silmänsä punaisesta terrorista. Tietenkin GULAG oli kaikkien tiedossa, mutta noita Stalinin leirejä vähäteltiin. 

Mielestäni tuo vainoaminen sekä järjestelmällinen murhaaminen kohdistui myös romaneihin, homoseksuaaleihin sekä ihmisiin, joita natsihallinto ei voinut sietää kuten vammaisiin, toisinajattelijoihin ja muihin ihmisiin, jotka poikkesivat massasta. Kommunistien vainot taas kohdistuivat uskonnon harjoittajiin, taiteilijoihin sekä oikeastaan kaikkiin, joita punaisen terrorin jäsenet eivät voineet sietää. Yksi diktatuurin tärkeimmistä tuntomerkeistä on se, että siellä yksilöllisyys poistetaan täysin. Massoja on helppo käsitellä, massoja on helppo lähettää kuolemaan, ja siksi diktaattori inhoaa massasta poikkeavia ihmisiä.Diktaattorin mielestä ihminen on vain välttämätön paha, väline jolla hän toteuttaa omaa ajatusmaailmaansa. 

Mutta kummasta välitämme enemmän ikkunasta joka on likainen, vai noista kärsivistä ihmisistä? Sitä voimme sitten kysyä omalta peilikuvalta, joka niin mielellään meitä katseli kun pesemme kasvojamme. Me kaikki ymmärrämme Ukrainan tukemisen tärkeyden. Mutta koska tämä on filosofinen kirjoitus, jossa on tarkoitus tarkastella asioiden negatiivista puolta ja rikkoa tabuja, niin lukekaa myös seuraava luontaisesta narsismista kertova kappale. 

Me kaikki toivomme Ukrainan sodan päättymistä. Mutta miten me sitten saamme tuon sodan päättymään? Yksi tapa on jättää Ukraina aivan yksin, ja toivoa että Venäjä voittaa tuon maan nopeasti. Noin saadaan ikävä tilanne pois mielestä ja sota pois päiväjärjestyksestä. Se teemmekö tuolloin oikein tai voimmeko sen jälkeen katsoa peiliin on sitten vähän eri asia. Mutta oliko niin, että syvällä narsistisen mielemme syövereissä toivoimme Venäjän nopeaa voittoa, koska silloin meidä ei tarvitsisi ottaa kantaa Ukrainan puolustus sotaan.

Se mitä tuo asia saa aikaan on sitten se, että Venäjä kääntää kärjen Suomeen ja Baltiaan. Samalla tavalla, jos juku antaa kiristäjälle rahaa, niin hän yllyttää tätä jatkamaan sekä kiihdyttämään toimintaansa. 

Samalla tavalla voimme kysyä että kummasta välitämme enemmän Maapalloa kohti tulevasta asteroidista vai jääkiekko-ottelun tuloksesta? Vastaus on että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin joku asteroidi. Vaikka varmaan jokainen meistä tietää mitä meidän kannattaisi huolehtia enemmän. 

Me kohtaamme joka päivä erilaista vaikuttamista. Vaikuttamisen tarkoitus on saada meidät tekemään asioita, josta joku sitten hyötyy. Kun me kohtaamme vaikuttamista, niin paras tapa saada omat näkökulmamme asioista menemään läpi on olla miellyttäviä. Toinen tapa on herättää sääliä, mikä on sitten säälittävää. Mutta säälillä saa ostettua ymmärrystä. 

Me heikot ja köyhät emme vain kykene vastustamaan vastapuolta, ja siksi meidän pitää vain myöntyä siihen, mitä muut haluavat. Jos panemme vastaan, niin emme ehkä ole säälittäviä. Mutta jostain syystä me kohtaamme sellaisen ilmapiirin, että tiettyjen ihmisten mielipiteiden vastustaminen on säälittävää. Tuolloin toisen ihmisen mielipide painetaan maan rakoon sanomalla sitä säälittäväksi. Ja tietenkään mitään omaa tietojen etsintää tai kouluttautumista ei voida sallia. Ääriryhmät tietenkin omivat monia aatteita kuten kansallisen perinnön sekä kulttuurin itselleen. 

Kun kouluja pommitetaan, niin silloin pyritään hävittämään kansallinen perintö. Eli pommituksella ja muilla tuhotoimilla, joka kohdistuu kouluihin sekä älymystön eli taiteilijoiden sekä professorien ja tutkijoiden vainoamisella on aina sama merkitys. Kansan historia sekä kulttuuri pyritään tuhoamaan noiden toimien kautta. Eli kun “einsatzgruppen” yksiköt murhasivat ihmisiä jossain Puolan metsässä, niin noiden ampumisten tarkoitus oli surmata Puolan kansan sydän. Näiden ihmisten pelättiin aiheuttavan hankaluuksia keskitysleireillä. Sama logiikka ajoi myös Stalinia hänen toimissaan. Hän halusi tuhota Venäjän historian sekä korvata sen puolueen ja häntä itseään miellyttävällä versiolla historiasta, jonka mukaan kommunistit olivat yksinomaan hyviä ja tsaari oli paha. 

No, ehkä tsaari oli julma sortaja, mutta ne taiteilijat, kauppiaat sekä monet muut eivät olleet myöskään nähneet tsaarin vallassa mitään hyvää. He saattoivat taistella punaisessa kommunistisessa armeijassa tsaarin kannattajia vastaan. Nuo henkilöt saattoivat olla tsaarin poliittisen poliisin Ohranan uhreja. Mutta he eivät välttämättä taistelleet nostaakseen valtaan uutta tsaaria, jolla oli isot viikset, ja joka poltti piippua ketjussa. Kuitenkin heidät pidätettiin tuon ketjupolttaja-viiksimiehen käskystä. Heidät haettiin nahkatakkia käyttävien miesten toimesta ja sitten kun he astuivat kahden nahkatakkia käyttävän miehen välissä mustaan autoon, niin he eivät ehkä koskaan nähneet kotiaan. 

Heidät oli ilmiantanut joku joka ei vain voinut sietää toisen menestystä. He eivät voineet sietää kiiltäviä lattioita, kirjailtuja paitoja tai kirjailtuja pöytäliinoja. Nuo miehet jotka suorittivat pidätyksiä olivat teknokraattien luomuksia. He ajattelivat olevansa vain osa koneistoa. Noiden miesten ajattelutapa oli peräisin suoraan pimeältä keskiajalta. Keskiajalla ajateltiin että vaikka ihminen olisi pidätyksen jälkeen todettaisiin syyttömäksi tekoon, josta häntä oli syytetty, niin hänet silti saatettiin kiduttaa kuoliaaksi. “Oli jumalan tahto että pidätys tapahtui, ja jotain pahaa tuo raukka oli kuitenkin tehnyt”.

Eli vaikka henkilö oli syytön vastavallankumoukselliseen propagandaan ja sen levittämiseen, niin tietenkin hän oli jotain pahaa tehnyt. Turvallisuuspalvelu oli erehtymätön, ja ilmiantaja ei vain osannut pukea sanoiksi sitä, miten tuo pidätetty oli toiminut vasta-vallankumouksen hyväksi ja yrittänyt työntää erehtymätöntä toveri Stalinia pois vallasta. Vai miksi hän muka oli ottanut yhteyttä tuohon mahtavaan turvallisuuspalveluun, jonka jäsenet valittiin suurista keskinkertaisuuksista, eli he eivät tehneet mitään omasta halustaan. Kaikki turvallisuuspalvelun jäsenet noudattivat vain käskyjä, he eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään, harjoittaneet jonninjoutavia filosofioita. He vain tepastelivat jonkun ilmiannetun kotiovelle, ja sitten vain konepistooli päin naamaa. Tietenkin pidätetty oli vaarallinen, eihän konepistoolia olisi muuten tarvittu. 

Ja kun sitten tuo ilmiantaja seisoi naama virneessä heiluttamassa tuolle kansan viholliselle, niin hän tunsi olevansa todellinen supermies tai nainen. Hän saattoi vielä ilmiantaa monia muitakin, ja sitten ehkä hänet jopa kutsuttaisiin GPUn tai NKVDn järjestämälle ilmiantokurssille, jossa hän voisi sitten kehittää vaikka naapurin emännän halkopinosta suuren agitointi välineen. Joskus tosin ilmiantaja saattoi myös muuttua kansan viholliseksi, kun joku sitten näki hänen piirtäneen puolueen jäsenkirjaan rivoja kuvioita. Ja sitten tuo onneton saattoi olla onnekas, ja päästä katsomaan revontulia jonnekin kauas Siperiaan. Tai sitten mikäli hän sattui asumaan Pietarissa eli Leningradissa, niin hänen elämänsä päättyi Bolšoi Domin eli “Ison talon” kellarissa, missä hänet ammuttiin muitta mutkitta. 

Kun sitten muutamme asiat miellyttäviksi, niin voimme tietenkin peittää tiedosta sen osan, mikä ei miellytä vastapuolta. Eli tuolloin vältämme konfliktin puhumalla vain sitä, mitä vastapäätä istuva henkilö haluaa kuulla. Ja juuri silloin teemme virheen, jota voidaan pitää anteeksiantamattomana tai jopa rikollisena tekona. Tuolloin muutamme tietoa siten, että se on helppo niellä, mutta samalla unohdamme asiat, joita emme halua tai tai uskalla katsoa. 

Se mitä me emme uskalla tai halua muuten katsoa saattaa olla se, mikä ehkä voisi vapauttaa meidät kaikki jostain pelosta. Se ehkä avartaa näkemyksiä siitä, miten asioista pitäisi puhua. Se saattaa poiketa siitä, miten niistä toivoisi puhuttavan. Meidän on vaikea myöntää virheitä, joita itse teemme. Me olemme riippuvaisia tiedosta, jota me saamme mielipiteitä muodostettaessa. Kun me teemme jonkun päätöksen, niin silloin teemme sen sillä tiedolla ja kokemuksella, jota jokaisella meistä sillä hetkellä on. Tiedon määrän lisääntyessä tai toiminnan laadun muuttumisella on sellainen merkitys, että joskus kauan sitten tehty päätös saattaa muuttua vääräksi. Se että Daavidin Linko on maailman paras IT-ohjus ei tarkoita että hyväksymme kansanmurhaa. Jos tuo järjestelmä on jo maksettu, niin kaupan peruuntuessa Israel ei ehkä halua palauttaa rahoja. Samalla taas Venäjä rajojen takana aiheuttaa jatkuvasti huolta meissä kaikissa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Miksi haluamme uskoa, että venäläiset kannattavat sotaa?

Heti aluksi meidän pitää muistaa se, että kaikki venäläiset ovat saman maan kansalaisia. Eli he asuvat samassa maassa Vladimir Putinin kanssa. Samoin tavallinen venäläinen lähtee sotaan Ukrainassa, ja sen takia tämä asia on hiukan erikoinen. Siis jos ajatellaan sotaa, niin se että onko sotilaan motiivina raha vai halu tukea esimerkiksi Vladimir Putinia on sodan sekä vastapuolen kannalta aivan yhdentekevää. Kun sotilas menee rintamalle ja ampuu vastustajaansa, niin silloin hän on sotilas, jonka tarkoitus ja motiivi on ampua vihollista, oli hänen tarkoituksensa tehdä vaikutus johtajaansa tai ostaa uusi auto. 

Lauri Kontron kolumnissa kysytään sitä, että miksi haluamme uskoa venäläisten kannattavan sotaa? Siis se että kannattaako esimerkiksi Venäjän asevoimien sotilas sotaa on sikäli merkityksetön, että jos hän lähtee sotaan mitä hän ei kannata, niin silloin hän kuitenkin tukee valtiotaan. Tässä vähän aikaa sitten näin erään videon, missä venäläinen sotilas sanoo, että hän lähtee sotaan siksi, että hänen perheensä tarvitsee palkkiota, joka on luvattu tuosta tehtävästä. Siis hän ei sano että hän kannattaa sotaa, mutta kuitenkin on sinne lähdössä. 

Siis kyse on hyvin monimutkaisesta sekä samalla myös absurdista asiasta. Ihminen voi vastustaa sotaa, mutta silti hän voi sinne lähteä. Kun puhutaan siitä, että miten helppoa on omalta sohvalta kommentoida asioita, joita me kaikki pidämme jotenkin itsestään selvyytenä, niin unohdamme sen eron mikä on esimerkiksi Venäjän sekä Suomen välillä. Venäjällä ihmisten mieliin on iskostunut se, että valtiovallan vastustamisesta saattaa seurata hyvin pahoja vaikeuksia. Ja siksi venäjällä ei mielellään ainakaan ennen olla uskallettu avoimesti vastustaa valtiota, joka näkee ihmiset vain järjestelmän osasina. 

Tuo tapa nähdä kansalaisten olemassaolon tarkoitus vain sellaisena, että heidän tehtävänsä on palvella valtiota poikkeaa länsimaisesta ideologiasta, missä valtio ainakin periaatteessa on olemassa siksi, että se valvoo kansalaistensa etua. Venäjälläkin valtio on toki olemassa tuota asiaa varten, mutta ensisijaisesti valtion sekä kansalaisten velvollisuus on tukea valtion johtoa. Eli tällä tarkoitan kärjistäen sitä, että naisten velvollisuus on tehdä lisää lapsia, jotta he voivat mennä armeijaan. Ja sitten miesten velvollisuus on olla valtion käytettävissä, kun valtion johto päättää että se tarvitsee aseellista voimaa. 

Venäjällä ei esimerkiksi ole olemassa mitään muuta mediaa kuin se, mikä tukee Kremlin agendaa. Samoin poliisin tehtävä ei ole ensisijaisesti tutkia rikoksia vaan turvata valtion johtoa. Eli kyseessä on periaatteessa sisäisestä armeijasta, jonka tehtävä on murskata kapinat. Ja Venäjällä kaikki mielenosoitukset ovat oikeastaan kapinan synonyymejä. Eli poliisi on oikeastaan vain osa armeijaa, ja kaikkien poliisien sekä sotilaiden pääasiallinen tehtävä on totella saamiaan käskyjä ilman mitään sen suurempia moraalisia tai eettisiä pohdintoja. 

Vladimir Putin itse on kasvatettu ajattelemaan että ihmiset ovat osa koneistoa nimeltään valtio. Valtiota johtavat Neuvostoliiton ajoilta olevan ideologian mukaan viisaat miehet, joiden päätöksiä ei tavallisen ihmisen sovi arvostella. Venäläisen ideologian mukaan kaatuminen isänmaan puolesta on suurin ja upein uhraus, jonka mies voi tehdä. 

Jos Venäjä olisi länsimaa tai edes länsimaistyyppinen demokratia ei se olisi lähtenyt hyökkäämään Ukrainaa vastaan. Eikä sen poliisivoima pamputtaisi mielenosoittajia niin mielellään. Jos Venäjä olisi länsimainen tasavalta, niin Vladimir Putin olisi ehkä jo erotettu, mutta Venäjällä asiat ovat toisin. Putin vetoaa ihmisiin, joita viehättää vahva johtajuus.

Eli Putinilla on myös tukijoita. Nimittäin Venäjällä sillä että ihminen on poliittisesti luotettava eikä koskaan kyseenalaista mitään saamiaan käskyjä pääsee helposti hyvinkin pitkälle. Hyvänä esimerkkinä tästä on puolustusministeri Shoigu, joka on koulutukseltaan rakennusmies. Hän on päässyt puolustusministeriksi, koska on totellut kuuliaisesti Putinia. Samalla tavoin tottelemalla valtion johtoa on moni muukin päässyt Venäjän asevoimissa hyvin korkeisiin asemiin. Ja se tietenkin näkyy esimerkiksi Venäjän asevoimien suorituksissa Ukrainan sodassa. 

https://yle.fi/uutiset/3-12654617

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Miksi yksinvaltius kiehtoo ihmisiä?

Kimmo Huosionmaa

Yksinvaltius sekä vahvat johtajat ovat asioita, joita aina välillä tuetaan jopa maltillisen suomen maltillisena tunnetussa lehdistössä. Syy mikä aikoinaan nosti kuninkaat sekä itsevaltiaat hallitsijat valtaan oli se, että maailma oli sekasortoisessa tilanteessa, ja se sitten antoi aiheen antaa Rooman asevoimien johto yhden miehen eli Mariuksen käsiin, ja kuten varmaan tiedämme, niin tuolloin Gaius Marius sekä Lucius Cornelius Cinna saivat tilanteen rauhoittumaan asevoimien avulla. Tuolloin barbaarit uhkasivat Rooman valtakuntaa, ja siksi katsottiin, että mitään vastaväitteitä ei tuolloin kaivattu, ja siksi Rooman kaikki valta keskitettiin yhden miehen käsiin, ja tuolloin ajateltiin tämän mallin tuovan valtakuntaan järjestyksen, mutta tietenkin tuloksena oli hirmuvalta.



Myöhemmin vuonna 81 Lucius Cornelius Sulla riisti vallan Roomassa, ja hänen komennossaan Rooma muuttui hirmuvallaksi. Sullan kyseenalaista mainetta niittäneiden  tekojen sarjaan voidaan liittää pääsy samaan kastiin Jezovin ja Himmlerin kanssa, kun puhutaan maailman pahimmista murhaajista. Kuitenkin kun Sullan nousua valtaan ajatellaan tarkemmin, niin silloin Rooma oli jo oikeastaan muuttunut diktatuuriksi, ja Sullan valtaannousu oli vain tapaus, missä oli valittava kahden yhtä väkivaltaisen diktaattorin välillä, ja pitää tietenkin muistaa se, että Cinna oli Mariuksen kanssa murhauttanut useita Sullan kannattajia joten hän ei sen kummempi ollut kuin Sulla, ja tietenkin voidaan sanoa, että syy Sullan kovuuteen johtui siitä, että hän halusi kostaa ilmeisesti serkulleen tämän toimia, mutta sitten pitää muistaa, että Cinnan tytär Cornelia oli naimisissa Caesarin kanssa aina hänen kuolemaansa vuonna 69 eKr. saakka.



 Kun sitten yksinvaltiutta ollaan tarkasteltu esimerkiksi Henrik VIII:n ja muiden hänen kaltaistensa kautta, niin silloin tietenkin ollaan tultu siihen tulokseen, että lopulta yksinvaltius oli se aluksi kuinka valistunutta hyvänsä johtaaa aina väkivaltaiseen hirmuhallintoon, ja kun noita maailman kuuluisimpia tyranneja ajatellaan, niin aina heitä ennen on ollut valistuneita yksinvaltiaita, jotka sitten ovat unohtaneet sen, että aina ei heidän seuraajansa ole ollut yhtä mukava mies tai nainen kuin he itse ovat olleet. Kun ajatellaan Mariusta sekä hänen seuraajiaan tällä valtiollisen terrorin kivisellä saralla, niin heidät on nostanut valtaan sellainen käsitys, että asevoimat voisi tarjota konkreettisen vaihtoehdon neuvotteluille, kun valtioon halutaan tuoda järjestystä, ja tuo asevoimien tuki on sitten pitänyt nuo miehet vallassa.



Kun ajatellaan verisiä diktatuureja Cinnasta Josif Staliniin ja Adolf Hitleriin, niin nuo miehet ovat aina vedonneet ulkoisiin vihollisiin, jotta he muka tarvitsevat laajoja vallankäyttö-oikeuksiaan, joihin on aina kuulunut pidätys- ja vangitsemista koskeva oikeus. Sekä tietenkin oikeus käyttää noita oikeuksia miten tuota valtiasta nyt sattuu sillä kertaa huvittamaan niitä käyttää. Yksinvaltius tietenkin on sellainen kehitys, missä vahva johtaja nousee jonkun sotilasjoukon tukemana jostain valtion epäjärjestyksestä, ja joissakin tapauksissa tällaiset miehet ovat jopa olleet paikallaan, mutta kun tilanne on rauhoittunut, niin silloin tietenkin tällaiset henkilöt ovat ikään kuin katsoneet olevansa ainoita vaihtoehtoja, mitä heidän maallaan voisi olla, kun ajatellaan johtajaa. Ja johtajan aseman pitää heistä olla tietenkin järkkymätön sekä kaiken hänen ympärillään pitää olla hyvin maskuliinista.



Kun ajatellaan sitä, mikä noita miehiä sitten tukee, niin silloin eteen tulee tilanne, missä joku ihminen saa paikan jossain autoritaariseen johtamismalliin sekä äärimmäisen hierarkiseen järjestelmään perustuvassa organisaatiossa, jonka ainoa olemassaolon malli on tukea laillista hallitusta, joka on kuitenkin muuttunut diktatuuriksi. Kun ajatellaan sitä, että noilla järjestelmillä on tietenkin sellainen työtapa, että mitään esimiehen antamaa käskyä ei saa koskaan kyseenalaistaa, niin se tietenkin tarkoittaa, että päällystön tehtävänä niissä on jaella käskyjä, joita alaiset sitten toteuttavat, ja sen takia yleensä esimerkiksi asevoimien korkeampi päällystö on joissain maissa tukenut yksinvaltiutta. Tällaisissa tapauksissa joku kenraali on katsonut olevansa oikeutettu ottamaan komennon maassa, jos sen politiikka ei häntä itseään satu miellyttämään.



Eli tuolloin vallan haltuun ottoa perustellaan sillä, että valtio on jotenkin huonossa tilassa, ja sitten pitää palauttaa kansan ylpeys omaa kansallista identiteettiään kohtaan, jota pönkitetään loputtomissa sotilasparaatissa esiteltävillä asella sekä joukoilla. Ja jos joku sitten on tuota uutta ylpeää valtiovaltaa vastaan, niin hänet viedään stadionille sekä ammutaan. Syy miksi esimerkiksi joillakin ihmisillä on tarve tukea yksinvaltiutta on se, että he ikään kuin ajattelevat, että heille on luvassa töitä jostain poliisikoneistosta, joka sitten sanelee ihmisten puheita sekä tekemisiä.



Tietenkin jos tuosta asiasta puhutaan julkisesti, niin silloin on yleensä sotilasarvo viety, ja seuraukset ovat olleet kamalat. Kuitenkin on ajatellaan sitä yhteyttä, mikä yli 2000 vuotta sitten eläneellä Gaius Mariuksella on Augusto Pinochetiin, niin molemmat perustelivat toimiaan sillä, että he toisivat maalleen ylpeyden, ja tuota perustetta kansanmurhiin sekä poliittiseen vainoon ovat tietenkin hyödyntäneet Lucius Cornelius Sulla, Ludvig XIV sekä Josif Stalin ja Saddam Hussein, jos noita alan miehiä tässä sitten aletaan luetella.



Noiden ihmisten toiminta on saanut aikaan sen, että johan alkaa ihmisiä kiinnostaa tuo demokratia sekä neuvotteluratkaisu. Ja kun sitten vähän puhutaan politiikkaa, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi diktaattori voi käyttää tunnuksenaan esimerkiksi punaista tähteä, ja samalla väittää olevansa kansan puolella, jotta hän saisi sitten tukea omalle aatteelleen, mutta sitten saman tien kun  hän on valtaan päässyt, niin seuraavaksi hän katsoo olevansa sellainen ihminen, joka on ainoa oikea valinta maan johtoon. Ja sitten tietenkin pitää löytää sisäisiä vihollisia, joita ovat ne, joille diktaattori on kiitollisuudenvelassa. Sen jälkeen tietenkin poliittisten vihollisten perään lähetetään poliiseja, joiden tehtävänä on vaientaa vastakkaiset mielipiteet.



Ja poliittiset vangit ovat tietenkin ongelmallisia, koska he voivat agitoida eli kertoa salaisuuksia noille poliiseille, ja tietenkin se, että hallitsija on käskenyt pidättää jonkun ihmisen on ongelmallinen asia, koska silloin saattaa tietenkin sellaisia tietoja, jotka häntä itseään vahingoittavat päätyä väärien ihmisten korviin. Se että ihminen pidätetään esimerkiksi graffitin teosta ja lähetetään kymmeneksi vuodeksi vankilaan varmaan sitten herättää monen poliisin ihmetyksen, ja sitten tämä varmaan saa aikaan tutkimuksia. Mutta sitten näihin poliittisiin vankeihin alettiin käyttää mielenterveys-diagnooseja, jotta heidän suunsa saataisiin tukittua. Sen tehtävä on tietenkin eristää sekä estää tuollaista vankia keskustelemasta muiden kanssa, jotta häntä ei voisi enää järkevänä ihmisenä pitää, ja tuollaiset diagnoosit alensivat poliittisten vankien uskottavuutta ihmisten silmissä. Mutta koskaan legendat eivät kuole pois, ja monet niistä poliittisista vangeista ovat kirjoittaneet teoksia, joiden takia pakkovalta on sitten murentunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lucius_Cornelius_Cinna

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulla

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marius