Oliko F-35 kauppa onnistunut?

F-35 Lightning II

Suomessa puhutaan taas kerran siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa, kun ostimme F-35 hävittäjiä. Tuolloin tietenkin puhuttiin esimerkiksi droneista, mutta silloin oli asenne se, että maamme ilmavoimat hankkivat varusteita, joista yksikään ei tule olemaan mikään drone. Tuolloin puhuttiin kiihkeästi siitä, minkälaisia kykyjä F-35 vielä tuo meidän ilmavoimillemme. Ja vielä tuolloin ei puhuttu siitä, miten dronet muuttavat sodankäyntiä. Kunnes sitten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan osoitti dronejen tehon, ja nyt sitten taas kerran puhutaan siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa tai mitä ei olisi pitänyt ostaa. Kun sitten puhumme hypoteettisista toimintamalleista sekä sitten siitä, mitä todellisuus tulee tuomaan meidän eteemme, niin silloin vasta todellisessa tilanteessa huomaamme, että olemmeko tehneet hyvät kaupat vai olemmeko ostaneet kasan romua. 

Dronet ovat tällä hetkellä kova sana, mutta samalla meidän pitää muistaa sekin, että ympäri maailmaa ollaan kehittämässä vasta-aseita droneille, eli nuo aseet perustuvat joko laser- tai johonkin muuhun säteilyyn kuten mikroaaltoihin tai voimakkaisiin radioaaltoihin, joilla pyritään joko tuhomaan droneja joko hajottamalla niiden kuoria tai sitten estämällä niiden tietokoneiden toiminta sekä dronejen kommunikaatio toistensa kanssa. Tuolloin estetään drone-parvien autonominen operointi. Mutta tietenkin droneissa voi olla esimerkiksi laser-kommunikaatiolaitteisto. 

Eli kilpailu aseiden sekä vasta-aseiden kehityksessä on erittäin kova. Ukrainassa dronet ovat operoineet panssarivaunuja vastaan melko menestyksellisesti. Se miten tilanne tulee jatkossa kehittymään riippuu monista asioista. Mutta taistelupanssari vaatii uuden kyvyn, jotta se selviää droneista. Eli tulevaisuudessa tankit voidaan ehkä varustaa EMP-aseilla, kuten mikroaalto- tai kevyillä laser aseilla, joilla dronet voidaan tuhota, jos ne alkavat pöristä ympärillä. Tuolloin panssariin voidaan installoida magnetroneja tai sitten tuon tankkiryhmän päälle voidaan levittää mikroaaltokenttä, jolla dronet voidaan pudottaa. Noilla aseilla pitää olla kyky pudottaa satoja tai jopa tuhansia droneja käsittävä parvi yhdellä laukauksella. Droneparvien torjunta perinteisillä konekivääreillä on tietenkin myös mahdollista, mutta se kuluttaa hyvin paljon ampumatarvikkeita. 

Se että pitäisikö meidän ostaa sitten IT-ohjuksia sekä droneja, niin me olemme tilanteessa, jossa meidän pitää kehittää iskukykyämme siten, että se on tasapainoista. Tuo tasapaino tarkoittaa sitä, että jos pääasiallinen iskuvaruste ei toimi, eli esimerkiksi hävittäjiä tuhotaan kentille, niin silloin pitäisi jostain löytyä korvaava varuste, jolla tilanne voidaan ottaa hallintaan. Se että olemme panostaneet F-35 sekä täsmäpommien yhteistoimintaan on sikäli ongelmallista, että meillä ei ole omia satelliitteja eikä myöskään muita laitteita, joilla nuo GPSn avulla maaliin hakeutuvat aseet kohdistetaan. 

Droneissa ollaan siirtymässä kohti autonomisesti toimivia yksiköitä. Tuolloin dronet eivät ole niin riippuvaisia esimerkiksi satelliiteista. Ne voidaan ohjelmoida seuraamaan tiettyjä maastokuvioita, ja sitten kun ne tulevat tietyn etäisyyden päähän kohteestaan, niin ne voivat sitten ryhtyä etsimään kohteita esimerkiksi niiden muistiin tallennettujen kuvien avulla. 

Sanotaan että esimerkiksi Su-35 on täysin ylivoimainen F-16 hävittäjään nähden. Toisaalta taas F-16 on voitu päivittää esimerkiksi elektroniikan osalta. Tuolloin F-16 voi käyttää aivan moderneja tekoälyn ohjaamia järjestelmiä, ja niiden ohjauspintoja on myös saatettu suurentaa. Su-35 on otettu käyttöön paljon F-16 hävittäjää myöhemmin, joten jos noita päivityksiä ei olla tehty, niin Su-35n pitäisi olla paljon parempi kone. Mutta samalla myös unohdetaan että hävittäjälentäjän koulutus sekä asenne ratkaisee hyvin paljon. Jos henkilö ei ole harjoitellut, niin hän varmasti häviää, oli alla minkälainen kone tahansa. 

Mm. Suomessa varusmiehet ovat voittaneet esimerkiksi amerikkalaisia ammattisotilaita harjoituksissa. Tuolloin voidaan todeta se, että jos vastapuoli ei keskity tehtäviinsä, ja ajatukset ovat jossain muualla, niin se voi sitten aiheuttaa myös hyvin noloja tilanteita. Samoin Ukrainassa Ukrainan asevoimat kykenivät ennakoimaan Venäjän Alfa-joukkojen iskun Kiovaan. Ja tuolloin asevelvolliset voittivat myös ehkä maailman parhaat sotilaat. 

Eli jos esimerkiksi erikoisjoukkojen helikopterin reitti voidaan ennakoida, niin helikopteria vastaan voidaan hyökätä hävittäjillä tai sitä voidaan ampua maasta IT-ohjuksilla. Samoin jos maahanlasku tehdään ennalta arvattavaan kohtaan, niin silloin tuota aluetta voidaan suoraan varmistaa heittimillä ja tykistöllä. Ja maahanlasku- sekä erikoisjoukkojen heikkous on juuri niiden kevyt aseistus. Suomi on osoittanut olevansa erittäin vaarallinen vastustaja, jonka myös Venäjän kannattaa ottaa vakavasti. 

Mutta jos sitten puhutaan esimerkiksi maamme mahdollisesta ydinaseesta, niin silloin meidän suurin ongelmamme on se, että maassamme ei ole tilaa tehdä koeräjäytyksiä.  Teoreettista tekniikkaa ja osaamista meillä pitäisi olla. Mutta kuten tiedämme, niin ydinaseen valmistus merkitsee sitä, että valtavia laitoksia valmistetaan tuottamaan ensin uraania, ja sitten tuosta uraanista jalostetaan ydinreaktorissa plutoniumia. 

Sen jälkeen plutonium rikastetaan sellaisiin pitoisuuksiin, että se voi toimia ydinaseessa räjähteenä. Eli voidaksemme hankkia ydinaseita meidän pitäisi tietenkin ensin saada jostain uraania, josta voimme valmistaa plutoniumia. Tai jos haluamme seurata uraanitietä, ja tehdä uraanista pommin, niin se vaatii valtavia laitoksia, joissa sentrifugien avulla uraania rikastetaan siten, että siitä voidaan tehdä pommi. Jos haluamme vetypommin, niin silloin meidän pitää silti valmistaa fissiopommi, jolla fuusiovaihe saadaan laukaistuksi. Ydinase on asia, joka vaatii joka tapauksessa valtavia investointeja. 

Tietenkin on olemassa esimerkiksi teoreettisia toriumiin perustuvia pommeja, mutta tuota teknologiaa ei olla vielä kokeiltu kuin yhdessä reaktorissa Kiinassa. Torium-pommit ovat sikäli pelottavia ydinaseita, että niiden räjähdyksessä syntyy vain pysyviä lyijyatomeja, joten periaatteessa torium-pommit eivät jätä jälkeensä radioaktiivista laskeumaa. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkija-suhoi-su-35-on-f-16-havittajaan-verrattuna-teknisesti-ylivertainen-lahes-kaikessa-silti-loisin-aina-vetoa-f-16n-puolesta/a97854a1-e0a9-4cc9-a577-7f96883ca662

https://www.ts.fi/lukijoilta/6653203

https://yle.fi/a/74-20159869

https://en.wikipedia.org/wiki/Thorium

https://fi.wikipedia.org/wiki/Torium

Miksi Napoleon hävisi Waterloon taistelun 1815 ? (Oliko syynä syfilis vai tulivuori, kas siinä vasta pulma ?)

Napoleon I
(1769-1821)

Kimmo Huosionmaa

Napoleonin tappiosta Waterloossa on keskusteltu paljon, ja se että esimerkiksi kaukaisen tulivuoren purkauksen aiheuttama sään muutos olisi aiheuttanut Napoleonille yöunen menetyksen, saattaa olla yksi mielenkiintoisimmista teorioista, mitä tästä vuonna 1815 tapahtuneesta taistelusta kerrotaan. Tästä oudosta tarinasta on muuten mitä mielenkiintoisimpia variaatioita, joista yksi sitten on sellainen, että tuon tulivuoren aiheuttamat ukkoset olisivat vaikeuttaneet Napoleonin keskittymistä taisteluun, ja hän olisi ikään kuin unohtunut katselemaan taivasta, joka oli oudon värinen.



Tai ehkä syy tähän tappioon olisi ollut syfilis, joka oli laitettu joihinkin juomiin Napoleonin ollessa vangittuna Elban saarella. Näitä syitä sekä selityksiä löytyy vaikka millä mitalla, ja eräs mielenkiintoisimmista on se, että Napoleonin heikentynyt näkö olisi estänyt häntä näkemästä tilannetta taistelukentällä, tai ehkä Napoleon pudotti kaukoputkensa, jolloin tilanteen kehittyminen jäi häneltä huomaamatta. Tai sitten sakea savu aiheutti sen, että hän ei saanut kokonaiskuvaa tilanteesta.



Eräiden toisten kertomusten mukaan Napoleon olisi syönyt makkaraa tai suklaata, ja joko närästyksen tai allergisen kutinan takia menettänyt yöunensa.Toisten tarinoiden mukaan Napoleon olisi saanut kiväärin kuulan päähänsä ennen taistelua, ja tuo kuula olisi joko heitetty tai sitten se olisi laukaistu sellaiselta etäisyydeltä, että se ei olisi mitään vahinkoa aiheuttanut.



Mutta se olisi säikäyttänyt Napoleonia niin, että hän ei olisi kyennyt johtamaan taistelua, koska ajatteli jatkuvasti kuinka lähellä kuolemaa oli käynyt. Toisten historioitsijoiden mukaan Napoleon taas ei enää nauttinut joukkojensa luottamusta, ja sotilaat eivät enää totelleet häntä, ja ehkä Napoleon oli jostain kuullut sotilaiden aikovan surmata hänet, ja jostain syystä hän oli olettanut noiden henkilöiden olevan nimenomaan hänen omia sotilaitaan, vaikka puhuja oli puhunut englantilaisista.



Ja tuo sitten oli saanut Napoleonin valitsemaan väärän taktiikan, tai sitten sotamarsalkka Blücherin tulo kentälle oli yllättänyt Napoleonin kesken taistelun, kun hän oli vaihtamassa taktiikkaa. Eli tuossa teoriassa huomioidaan se, että Napoleon oli aikansa parhaita komentajia, ja ehkä hän ryhmitti joukot tahallaan ikään kuin väärin, jotta Wellingtonin herttua sitten olisi tehnyt virheen, ja sitten hänet oli yllätetty, jolloin tuo mies oli ikään kuin unohtanut suunnitelmansa, ja toiminut ajattelemattomasti.



Toinen selitys olisi se, että joku hänen alaisensa ei ollut saanut käskyä välitettyä miehille, jotka ryhtyivät hyökkäämään suoraan kohteeseen. Ja ehkä se mikä esti ratkaisevalla hetkellä viestin saapumisen perille oli joku yllättävä salama, joka peitti ratkaisevan osan Napoleonin komennosta. Tuosta tarinasta tietenkin on kerrottu kaiken maailman versioita, joista yksi on räjähtänyt ruutitynnyri tai liian lähellä ollut kanuuna, joka esti toista kuulemasta komentoja, ja sitten vain oli lähdetty liikkeelle. Kun puhutaan Waterloosta, niin siitä miksi Napoleon kärsi tappion on olemassa monia eri teorioita, ja ehkä Wellingtonin herttua oli vain sillä kertaa parempi taktikko tai hänellä oli ylivoima Napoleoniin nähden.



Ja tietenkin Preussilaisten tulo paikalle sai Ranskalaiset tappiomielialalle. Eräs erittäin mielenkiintoinen asia, mikä koskee tuota taistelua on teoria, että Napoleon oli joko masentunut tai sitten hän oli lopulta itse kyllästynyt loputtomaan sotimiseen. Saattaa myös olla niin, että katui omaa rooliaan noissa sodissa, mikä sitten sai hänet luopumaan toivosta. Ehkä hän lopulta sitten päätti lopettaa uransa Ranskan legendaarisimpana sotilaana sekä sotataidon perikuvana tahalliseen tappioon Wellingtonin herttualle. Se saattaa olla yksi syy siihen, miksi Waterloossa kävi miten kävi.



Eli tuo mies oli ehkä sitten lopulta saanut sen, mitä hän halusi. Ja sitten hän päätti lopettaa uransa näyttävästi. Napoleon ei voinut vain antautua, koska hänellä oli miehensä. Ja kun puhutaan siitä, että hän oli yhdessä armeijansa kanssa vallankumouksen tuote, ja tuo vallankumous oli kuitenkin maksanut paljon. Ja kun hän oli noussut valtaan, niin silloin häntä tuki voimakas armeija, joka oli melko arvaamaton kortti hänen käsissään. Kun hän oli noussut valtaan vuonna 1799, oli edessä sotien kausi, joka oli alkanut jo ennen hänen nousuaan keisariksi. Tuolloin luotiin vahva armeija, joka tietenkin tarvitsi työtä.



Tuo armeija alisti alleen yli puolet Eurooppaa. Ja se pysähtyi vasta Moskovassa, kun venäjän talvi sai sotilaat lopulta antamaan periksi. Napoleon ei voinut tuota asevoimaa jättää taakseen, vaan hänen piti nuo miehet johtaa tappioon, koska se takasi rauhan Ranskassa tai niin hän saattoi asiasta ajatella. Tai ehkä syy tuohon tappioon oli jokin myrkky tai syfilis, joka oli ehkä laitettu hänen ruokiin tai juomiin, hänen ollessaan vangittuna Elballa. Kukapa tietää sen todellisen syyn siihen, miksi tuo mies, joka lepää taistelupaikkojen nimillä ympäröitynä  Pariisin Invalidikirkossa hävisi viimeisen taistelunsa.

Napoleon:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_I

Tulivuori-artikkeli

https://yle.fi/uutiset/3-10388090

Picture I

https://fi.wikipedia.org/wiki/Napoleon_I#/media/File:Bonabarte_Premier_consul.jpg