Ydinaseita ja miinasopimusta.

 

Yllä: Panavia Tornado IDS  kylvää pommeja sekä miinoja JP233 yksiköstä 

Syy Israelin iskuun Iraniin saattaa olla ainakin osittain Trumpin politiikka. Jos Trump ja hänen MAGA-liikkeensä päättäisivät vetäytyä Lähi-Idästä, niin silloin Israel olisi jäänyt yksin. Eli Israelin hallitus saattaa tulkita tiedustelutietoa eri tavalla kuin esimerkiksi Washingtonin esikunta.  Iranin ydinlaitteita vastaan suoritettu isku on periaatteessa ollut samantyyppinen kuin se, mitä Israel teki vuonna 1981 Saddam Husseinin Osirak reaktoria vastaan. Tulloin Israel tulkitsi tuon reaktorin olevan ydinaseita tai niihin tarvittavaa plutoniumia valmistava laitos. 

Tuolloin isku, koodimeltään "Operaatio Opera" ajoitettiin niin, että reaktori oli loppusilausta vaille valmis. Ja sen avulla Israel tuhosi tärkeän reaktorin. Jos ajatellaan ydinaseita tai ydinlaitoksia koskevia iskuja, niin iskujen ajoitus on tärkeää jos halutaan aiheuttaa maksimaalista vahinkoa. Ydinlaitoksiin kohdistettujen iskujen teho on parhaimmillaan silloin, jos laitoksia pommitetaan silloin kun ne ovat juuri valmistuneet. 

Tuolloin täsmäaseet tuhoavat laitoksen suojarakenteen sekä niiden sisällä olevat laitteet, joiden hankkiminen on vaikeaa valtiolle, joka on ydinlaitteita koskevassa vientikiellossa. Tuon jälkeen jos hyökkääjä haluaa saada aikaan vielä täydellisempää tuhoa, niin se voi odottaa että reaktori aloittaa toimintansa. Tuolloin myös radioaktiivinen polttoaine leviää ympäriinsä ja sen korkea radioaktiivisuus estää esimerkiksi asiakirjojen pelastamisen tuosta laitoksesta. Siis onko Iranilla ollut valmisteilla ydinaseita on tietenkin kiistanalaista, mutta se mitä noilla iskuilla Israel saavutti on varmasti sisäinen konsensus. 

Ongelmana ovat tietenkin laitokset jotka valmistavat “keltaista kakkua” eli korkeasti rikastettua uraania (Highly Enriched Uranium, HEU). Tuo materiaali ei ole yhtä sopivaa ydinaseiden valmistukseen kuin plutonium. Mutta meidän pitää muistaa se, että ensimmäinen ydinpommi “Little Boy” käytti nimenomaan uraania. Kyseiset laitokset voivat siis valmistaa kömpelön ydinpommin ilman reaktoria, mutta siis kun puhutaan siitä, että asetta käytetään kaupungin tai avoimella maalla olevan joukko-osaston tuhoamiseen, niin silloin noiden aseiden ei tarvitse olla kovin kehittyneitä. Ja jos jollain terroristilla on tuollainen pommi, niin he voivat kuljettaa sen vaikka rekalla operaatio alueelle, ja räjäyttää tuon ultimaattisen autopommin. 

Miinat voivat olla myös offensiivinen ase. 

Ja sitten miinasopimukseen. Suomi siis ilmoitti irroittautuvansa Ottawan sopimuksesta. Tuolloin puhuttiin tietenkin siitä että miinat ovat puolustuksellisia aseita. Mutta ilmasta kylvettäviä miinoja voidaan käyttää myös offensiivisesti. Hyvänä esimerkkinä merimiinojen offensiivisesta käytöstä on Itämerellä suoritettu miinoitus offensiivi joka edelsi Hitlerin hyökkäystä Neuvostoliittoon. Tuolloin Suomen ja Saksan laivastot kylvvät valtavan määrän miinoja Itämereen. Tuon operaation tarkoitus oli sulkea Neuvostoliiton laivat Leningradin eli nykyisen Pietarin satamiin. 

Samalla tavalla maalla voi hyökkääjä sulkea offensiivisen miinoitteen avulla vastapuolen sotajoukkoja tukikohtiin. Samoin miinoja voidaan kylvää asevoimien harjoitusalueille. Pahimmillaan miinojen avulla voidaan tehdä sellaisia sotarikoksia joissa esimerkiksi viljapeltoon voidaan pudottaa ilmasta miinoja. Persianlahden sodassa Panavia Tornado IDS koneet pudottivat JP233 levittimestä sekä pommeja että henkilömiinoja kiitoradoille. Noiden miinojen tarkoitus oli estää kiitoratojen korjaaminen. Mutta tietenkin tuollaista välinettä voidaan käyttää esimerkiksi myös moottoriteiden tuhoamiseen sekä miinojen kylvämiseen myös esimerkiksi maastoon, jolloin tarkoitus on estää vihollisen liikehtiminen. 

Tuolloin esimerkiksi nopeasti lentävät taistelukoneet voivat kylvää miinoja maanteille, joita pitkin vihollinen tuo varusteita rintamalle. Samoin esimerkiksi miinat voidaan kuljettaa hyökkäävän vihollisen taakse drooneilla tai vastapuolen taakse kylvetyt miinat voivat estää täydennysten saapumisen etulinjaan. 

https://en.wikipedia.org/wiki/JP233

https://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Opera

https://fi.wikipedia.org/wiki/Osirak

Tervetuloa uuteen Kylmään sotaan.

Pohjois-Korean ydinaseita sotilasparaatissa Pjonjangissa. 

Trump on asettanut 12 maan kansalaisille maahantulokiellon, ja se merkitsee sitä että maailma on jakautumassa entistä syvemmin. Voidaan sanoa että maailma on jo periaatteessa samassa tilassa kuin se oli Kylmän Sodan aikaan, jolloin ydinaseet ylläpitivät rauhaa. Tuolloin kauan sitten vuodesta 1947-1991 Kylmä Sota eli poliittisten järjestelmien kilpailu ilmeni matkustusrajoitusten sekä erilaisten propaganda temppujen muodossa. Suurvallat eli USA ja silloinen Neuvostoliitto eivät virallisesti koskaan käyttäneet aseita toisiaan vastaan, ellei muutamia tiedustelulentoja koskevia tapauksia oteta huomioon. 

Mutta Kylmä Sota maksoi ihmishenkiä siinä missä muutkin sodat. Aseellisia konflikteja tapahtui tuolloin suurvaltojen satelliitti valtioiden kesken, ja esimerkiksi Kuuban ja Vietnamin Sodan kaltaiset konfliktit muistetaan edelleen erittäin hyvin. Kuubassa joukko CIAn tukemia Kuubalaisia palkkasotureita suoritti Sikojenlahden maihinnousun vuonna 1961, ja se sitten sai aikaan sen, että sotia käytiin sekä Afrikassa että muualla palkkasotureiden välityksellä. USAn kannalta ei ole sama kuka Kuubaa hallitsee. 

Kuuban alueelle sijoitettujen ydinaseiden avulla USAaa voidaan suoraan uhkailla. Ja vuoden 1962 ohjuskriisi sai alkunsa siitä, että Neuvostoliitto sijoitti omia ballistisia ohjuksiaan Kuubaan. Seurauksena oli se, että maailma pidätteli hengitystään, kun Neuvostoliiton ydinaseita kuljettavat alukset kulkivat Kuuban rannikkoa kohti. Tuolloin Kennedy oli ilmoittanut tuhoavansa nuo alukset, jos ne ylittäisivät Kuuban ympärillä olevan saartovyöhykkeen. Erään GRUn everstin nimeltään Oleg Penkovskin toimittamista papereista ilmeni että Neuvostoliiton strategiset ohjukset eivät vielä olleet käyttövalmiina.  

Eli Belgian Kongon, eli myöhemmin Zairen ja nykyisen Kongon Demokraattisen tasavallan sekä Rhodesian eli nykyisen zimbabwen alueella käytiin verisiä sotia, joissa vastakkain olivat CIAn ja Neuvostoliiton laskuun toimivat palkka-armeijat. Noiden palkkasotureiden, joiden ylväitä perinteitä edustaa mm. Wagner PMC tehtävänä oli varmistaa se, että noiden maiden rikkaudet päätyvät oikeisiin käsiin, jotka olivat tietenkin Moskova sekä Washington. Eli mikään täysin veretön sota ei tuo Kylmä Sota ollut. 

Mutta kuten tiedämme niin maailma on uudelleen jakautunut kahteen tai useampaan blokkiin. Nuo blokit ovat BRICS ja länsimaat. Trumpin toimet ovat hajottaneet länsimaiden rivejä, ja kaikki asiat mitä voidaan pitää liennytyksen yrityksenä nähdään toisella puolen heikkouden osoituksena. 

Ja miksi emme tietenkään voi katkaista suhteita suoraan tuohon BRICS liittoutumaan johtuu siitä, että valtaosa maailman harvinaisista maametalleista sijaitsee noissa BRICS maissa. Ja jos USA sitten jättää Ukrainan oman onnensa nojaan, niin BRICS liittouma saa entistä suuremman määräysvallan noista maametalleista. Samalla tilanne on entistä monimutkaisempi. 

Se mikä tekee tästä nykyisestä tilanteesta ongelmallisen on se, että kukaan ei ole puolueeton. Hybridivaikuttamista sekä sen äärimmäistä mallia eli salamurhia käytetään nykyään armotta. Ja saattaa olla että kim Jong-Un, ja Venäjän sekä Kiinan johtajat vaihtelevat murhia. Kukaan ei myöskään ole enää turvassa netin kautta tapahtuville vaikuttamis yrityksiltä. Eikä esimerkiksi Venäjän tiedustelu GRU varmaan aina muista kysyä lupaa, jos se tukee jotain Moskovalle mieleistä poliitikkoa. 

Eli puolueettomuutta ei kunnioiteta, ja BRICS-johtajien viesti on selvä. Joko olet heidän puolellaan tai heitä vastaan. Samoin BRICS ei ole aivan samalla tavalla Venäjän tai Kiinan kontrollissa kuin Varsovan liitto aikoinaan oli. Samalla USAn ja sen liittolaisten etumatka vastapuoleen on kaventunut. Ja pääasiallinen uhka tietenkin on nykyään Kiina, joka käyttää Ukrainan sotaa kääntääkseen huomion pois omista toimistaan. Mutta toinen ongelma on siinä, että myös Kim Jong-Unin kaltaisilla johtajilla on käytössään ydinaseita. 

Nykyään myös muilla mailla kuin vain USAlla ja Neuvostoliitolla tai sen perillisellä Venäjällä on ydinaseita. Se että kummastakaan leiristä ei juurikaan löydy kirkasta johtajaa tekee kaikista mahdollisista asioista vaikeita. Pakistan, Intia, Pohjois-Korea sekä Kiina ovat tietenkin osa villien korttien joukkoa. Eli enää nykyään ei voida luottaa siihen, että kahdenkeskiset neuvottelut kahden suurvallan välillä toisivat suoraan ratkaisuja mihinkään konfliktiin. 

Ja jos esimerkiksi Pohjois-Korea ampuu USAn laivasto-osastoa ydinaseella, jota ehkä käytetään varoittamatta niin silloin seurauksena on tuhansia kuolleita, mutta samalla USA on pakotettu vastaiskuun. BRICS on toistaiseksi melko hajanainen liittouma, mutta samalla tietenkin länsimaiden omat sisäiset ja keskinäiset ongelmat ovat asioita, joiden takia olemme täysin uudessa tilanteessa. Myös länsimaissa on esitetty kovempia otteita, ja palattu takaisin vahvojen johtajien palvontaan. Eli esimerkiksi USAssa valtaa keskitetään tehokkaasti Trumpin käsiin. 

Mutta varsinaista huolta aiheuttavat Iran sekä Israel. Iran on ilmoittanut tavoitteekseen Isrealin tuhoamisen, mikä tietenkään ei poista Gazan kaistan siviilien kärsimyksiä Ja varmaan Israel haluaa tuhota Iranin ydintutkimus laboratorioita. Se mikä lisää tietenkin tuskaa ja tekee asioista paljon vaikeampia kuin ennen on se, että Venäjä on saattanut tarjota Iranille ydinaseiden valmistamiseen tarvittavaa tietotaitoa vastineeksi lennokeista, joita se on saanut Ukrainan sotaan. Samaa uskoisin myös Pohjois-Koreasta. 

Eli nuo kaksi valtioita eivät ole kuuluisia siitä, että ne harrastaisivat hyväntekeväisyyttä, ja varmaan Kim Jong-Un on halunnut jotain vastapalvelukseksi siitä, että hän lähetti omia sotilaitaan Ukrainaan. Eli voiko joku muu asia saada aikaan moisen palveluksen, kuin se että Putin on antanut ydinaseiden sekä niiden kuljetusjärjestelmien valmistamiseen tarvittavaa tietotaitoa Pohjois-Korealle? 

Mutta kuten tiedämme, niin Putin ei ole ikuisesti Venäjän presidentti. Lopulta hänen paikkansa vapautuu. Ja silloin Venäjällä voi olla edessään mittava valtataistelu. Tuo valtataistelu tarkoittaa sitä, että tuon maan ydinaseet ovat silloin vaarassa joutua jonkun rikollis joukkion käsiin. Putin on taitavasti käyttänyt tuota uhkaa omassa politiikassaan, mikä tarkoittaa sitä että osittain noiden ydinaseiden takia Venäjän vastaiset pakotteet ovat olleet vähän vaikeita asioita. Lopulta maailma kuitenkin odottaa henkeään pidätellen sitä hetkeä kun Putin poistuu takavasemmalle. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Bay_of_Pigs_Invasion

https://en.wikipedia.org/wiki/Member_states_of_BRICS

https://en.wikipedia.org/wiki/Cuban_Missile_Crisis

https://en.wikipedia.org/wiki/Foreign_volunteers_in_the_Rhodesian_Security_Forces

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_foreign_volunteers

https://en.wikipedia.org/wiki/North_Korea_and_weapons_of_mass_destruction

https://en.wikipedia.org/wiki/Oleg_Penkovsky

https://en.wikipedia.org/wiki/Wagner_Group

https://en.wikipedia.org/wiki/White_Legion_(Zaire)

Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI