Miksi kiusaamisen kanssa pitää olla varovainen?

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Kuten olemme tässä alla olevasta jutusta saaneet lukea, niin kiusaaminen on hyvin vaikea asia. Ketään ei saa näissä tapauksissa uskoa ilman todisteita, koska kiusaaminen sekä siitä ilmoittaminen  on sellainen juttu, mitä käytetään myös kammottavalla tavalla väärin. Jos vaikka joku lapsi on ollut esimerkiksi metsässä leikkimässä, ja siellä on sitten takki tai housut revenneet, niin silloin on ehkä käynyt mielessä syyttää jotain muuta ihmistä tällaisesta tapahtumasta. Varsinkin jos lapsi tai nuori on mennyt sellaiseen paikkaan, mihin hänellä ei ole lupaa mennä, saattaa rangaistuksen pelko saada tuon nuoren henkilön kertomaan valheita tapahtuneesta.  On ihmisiä, jotka mielellään haluavat uskoa kaikenlaista pahaa jostain oppilaasta.


Jos toinen pukeutuu provosoivasti, sekä käyttäytyy muuten aggressiivisesti, niin häntä mielellään uskotaan myös koulukiusaajaksi. Tuolloin saattaa opettaja joko sanoin tai muuten ajattelemattomasti toimimalla kannustaa muita oppilaita kertomaan ikäviä valheita jostain oppilaasta, jonka toivoisi siirtyvän toiseen kouluun. Kiusaamiselle kouluissa pitää olla nollatoleranssi, eli sitä ei saa missään nimessä suvaita. Mutta hutkia ei saa koskaan tutkimatta asiaa tarkoin, koska väärä tai väärin perustein annettu rangaistus varmasti ei tilannetta paranna. Eli tuo sitten lisää kaunoja sekä vihaa. Mutta jos väärän ilmiannon tehnyt henkilö on muuten siisti ja hyvätapainen, niin silloin saattaa seurata yliampuva rangaistus.


Kaikki me tiedämme, että mielellään kaikenlaisia kiusaamista koskevia ilmoituksia uskoisi jokainen, mutta noita ilmoituksia tehdään joskus täysin ilman syytä. Ja joissakin tapauksissa esimerkiksi oma kiltti ulkoasu kannustaa oppilasta tekemään aiheettomia ilmoituksia kiusaamisesta, koska hän haluaa vain löytää ulkopuolisen syyllisen esimerkiksi huonoon koulumenestykseen. Eli se että kokeissa menee huonosti voidaan vierittää mukavasti jonkun toise päälle, jota sitten voi syytellä kiusaamisesta tai pahoinpitelystä.


Mikäli toinen ihminen on silmälasien käyttäjä, ja muuten siististi pukeutuva, niin häntä mielellään uskoisi, jos tuollainen henkilö tulee kertomaan siitä, kuinka häntä on käytävällä hakattu tai tönitty. Ja jos ulkoasu on siisti, niin silloin tietenkin toisesta uskoo mielellään, että hän on samalla myös hyvä koulussa. Todellisuudessa henkilö saattaa olla aivan surkea, ja silloin surkean koulumenestyksen syy voidaan työntää toisten päälle syyttämällä heitä kiusaamisesta.


Eikä kiltti ulkoasu myöskään tee kenestäkään kyvytöntä kiusaajaksi. Eli vaikka toinen voi ulospäin vaikuttaa hyvin miellyttävältä ihmiseltä, niin hän saattaa takana päin olla hyvin ikävä persoona. Pahimmassa tapauksessa tuollainen henkilö saattaa olla aivan kiusaajien kärkikaartia, ja silloin sitten tulee varmasti eteen tilanne, missä hän saattaa yrittää jopa kiusattujen tukiryhmään istumaan. Ja aina silloin tällöin kiusaaja väittää kiusatun olevan hiukan liian herkkähipiäinen heidän joukkoonsa tai käymään tavallista koulua. Mutta tässä sanoisin niin, että silloin on menty liian pitkälle, jos toinen rupeaa itkemään tai valittaa muuten kohtelustaan. Me kaikki olemme yksilöitä, ja joidenkin mielestä esimerkiksi töniminen tai taklaaminen koulun käytävillä ei ole ollenkaan mukavaa, vaikka sitä tehdään kaikille muille.


Ja näissä tapauksissa sitten on parempi myös kysyä sitä, että kenelle muulle niitä juttuja koulussa sitten oikein tehdään? Jos puhutaan siitä, että joku muka kokee positiivisena sen, että hänen päänsä painetaan vessanpönttöön, ja tulee tätä palvelua oikein kysymään, niin silloin kyllä rikostutkija kysyy tarkentavan kysymyksen, että mikä on seuraus, jos tätä tekoa ei suvaitse. Eli tällöin tämä henkilö sitten kieltäytyy koulukasteena tunnetusta traditiosta. Samoin kehotan kaikkia muitakin näin toimimaan, ja vaikka olen pohjimmiltaan väkivaltaa vastaan, ja mielestäni kaikki asiat pitäisi selvittää puhumalla, niin kuitenkin jos joku sitten käy päälle, niin silloin saa kyllä lyödä takaisin.


Eikä kadulla ole kyse mistään MMA:sta, jossa on säännöt, vaan noissa kaduilla tapahtuvissa tappeluissa saa toista vaikka purra tai potkaista vastustajaa haarojen väliin. Kouluissa vastuu kurinpidosta on ensisijaisesti opettajilla, eli nämä asiat eivät kuulu millekään oppilaista kootulle järjestyspartiolle. Eikä opettajan tehtävä ole valvoa maahanmuuttoa tai muita ulkomaalaisasioita, Niitä varten on olemassa aivan toiset viranomaiset. Eli koulujen seinien sisälle ei tarvitse maassamme muodostaa mitään anti-islamistista solua, vaan tällaiset asiat kuuluvat poliisille sekä muille viranomaisille.


Joissakin tapauksissa koulukiusaaja tai jotkut tuon kiusaamista harjoittaneen ryhmän jäsenet ovat yrittäneet päästä kiusattujen tukiryhmään, koska siellä he haluavat tietää, mitä nuo kiusatut siellä puhuvat. Seuraavaksi kirjoitan tapauksesta, jollaista jokainen koululainen pelkää, eli entä jos kiusaaja saa oman päiväkirjan haltuunsa? Tällaisia tapauksia kuulemma on sattunut, ja niistä on kyllä varmasti suuri suru tullut eteen. Tuolloin pitää kyllä kysyä, että onko kiusatun vanhemmista jompikumpi antanut tuon päiväkirjan kiusaajille? Eli ovatko he väittäneet olevansa poliisimiehiä tai sosiaalivirkailijoita, vai  miten heihin on muka luotettu? Jos kiusaaja saa esimerkiksi kiusatun päiväkirjan haltuunsa, niin silloin pitää miettiä hyvin tarkasti, että mitä varten kiusaaja on sinne kotiin päästetty?


Tutkimuksen kannalta tärkeä tieto olisi, että mikä tekee hänestä niin luotettavan oloisen tai tuntuisen, että toisen vanhemmat ovat hänet tai hänen edustajansa jättäneet toisen huoneeseen yksin, jolloin tämä on kyennyt katselemaan ympärilleen sekä penkomaan paikkoja ilman, että kukaan kysyy yhtään mitään? Ja mistä tuo kiusaaja sitten on tuon päiväkirjan paikan tiennyt? Vai oliko se sitten pöydälle jätettynä lojunut koko kansan nähtävillä? Joskus kiusaajat toimivat siten, että yksi leikkii kiusatun kaveria, ja kertoo kaikki tämän asiat noille tovereille.


Mutta mistä sitten on on tuo päiväkirja kuitenkin päätynyt kiusaajan haltuun? Kas siinä vasta on pulma. Kun puhutaan taas tuosta Kotkan tapauksesta, niin silloin tällöin lapset ja nuoret tekevät ikäviä sekä ajattelemattomia asioita. Ja jos joku sattuu nielemään esimerkiksi litium-paristoja, niin siitä saattaa seurauksena olla kuolema tai ainakin vakava sisäelimeen kohdistuva palovamma, jos tuo äärimmäisen reaktiivinen metalli sattuu reagoimaan niin, että uhrin vatsassa syttyy tulenliekki. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että ennen kuin lähdetään jutussa ketään hutkimaan, täytyy asia tutkia tarkoin, koska se sitten varmasti ei kenenkään etua palvele.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kotkalaispojan-epaillyssa-kiusaamistapauksessa-ei-epailla-rikosta-poliisi-poika-oli-aivan-yllattaen-itse-ottanut-pariston-suuhunsa/7056578

Kansalaistottelemattomuus sekä sen vaikutukset yhteiskunnalliseen toimintaan sekä myös työelämään

Kimmo Huosionmaa

Kansalaistottelemattomuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan. Toisille ihmisille tämä asia on aivan sama kuin joku "punakapina" vuodelta 1917, eli sitä pidetään äärimmäisen tuomittavana asiana, ja toisten mielestä taas kyseessä on tapa, jolla saadaan aikaan muutos yhteiskunnassa kiinnittämällä ihmisten huomio johonkin asiaan, mihin kansalaistottelemattomuuteen syyllistyvä henkilö haluaa muutosta. Viimeksi siihen syyllistyi eräs lakimies, joka nousi seisomaan lentokoneessa, koska hän vastusti erään turvapaikanhakijan pakkopalautusta kotimaahansa.


Tuo henkilö poistettiin koneesta poliisivoimin, ja tietenkin tästä asiasta sitten on noussut kohu. Samalla tavoin aikoinaan kohua ovat nostaneet aseistakieltäytyminen sekä Kessin hakkuut, ja tietenkin tällainen asia on ollut joidenkin henkilöiden mielestä hyvin vaarallista, koska jos joku henkilö on ollut julkisesti tottelematon virkavaltaa kohtaan, niin se saattaa aiheuttaa sen, että yleinen viranomaiseen kohdistuva pelko sekä kunnioitus alkavat laskea.


Ja siksi joidenkin ihmisten mielestä kansalaistottelemattomuuteen eli "niskurointiin" on puututtava erittäin kovalla kädellä, koska sillä tavoin estetään tuollaisen toiminnan jatkuminen sekä yleistyminen. Siksi kansalaistottelemattomuuteen liittyviä oikeudenkäyntejä on seurattu median toimesta erittäin tarkasti, koska se sitten on taannut sen, että kaikki saavat tietää, mitä seurauksia niskuroinnista on tässä maassa armaassa. Kun kansalaistottelemattomuudesta aletaan keskustella, niin silloin tietenkin sen määritelmä pitää selvittää ihmisille. Jos vaikka joku henkilö tarjoaa työttömälle töitä myyntimiehenä, mutta työssä sitten tarvitaan autoa, ja työtön ei sitä halua ostaa, niin silloin voidaan kysyä, onko kyseessä myös tuolloin kansalaistottelemattomuudesta? Varsinkin jos palkka ei ole työstä varma.


Kun puhutaan ihmisen ilmaisun vapaudesta sekä laista, niin  aina silloin tällöin löytyy tapauksia, joiden mielestä esimerkiksi työnantajia pitää kohdella aina erittäin kunnioittavasti, jotta henkilö saa sitten kuulla saavansa työtä. Ja tietenkin kaiken maailman työneuvojat sitten kertovat kaiken aikaa samaa virttä, missä esimerkiksi työttömiä kehotetaan olemaan kilttejä poikia sekä tyttöjä, jotta he saavat sitten niitä kutsuja työhaastatteluun. Kuitenkin monissa tapauksissa on vastaus, mitä työnantaja on antanut ollut kaikkea muuta kuin ystävällinen, ja välillä työvalmentaja on pakottanut tai ainakin käskenyt henkilöä kirjoittamaan hakemuksia paikkoihin, joihin tuo työtön ei edes voisi päästä. Tuolloin on ikään kuin alettu opettamaan tuolle työnhakijalle kaapin paikkaa yhteiskunnassa, ja se vasta mukavalta tuntuu, kun sellainen mukava ihminen kertoo, millainen on hyvä hakemus, joka sitten pitää tehdä aina samalla tavoin kuin kaikki muutkin hakemukset, jotta niistä voi sitten valita sen parhaan, eikä myöskään tarvitse tuntea mitään omantunnon tuskia siitä, jos joku sitten saa vähän törkeitä vastauksia.


Työhön ottajilla on aina niin kauhea kiire, että he eivät aina ehdi olla kohteliaita tai mukavia, kun niitä haastatteluja pitää voida järjestää niin, että yhtiö antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan sille, jolle he sitten paikan haluavat antaa. Ja tuolloin tietenkin työhön valittavasta henkilöstä on kaikkein hienointa tuntea päässeensä paikkaan, mihin on ollut vaikka 300 hakijaa. Se sitten varmaan nostaa itsetuntoa todella paljon, kun joku CEO tai vastaava kertoo heti kuinka loistava hakija on ihmisenä. Tietenkin yhtiön johto sitten haluaa valita niin sanottuja "hyviä tyyppejä" työhön, joka varmasti on tuottavaa sekä tarkoituksen mukaista, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että jostain syytä esimerkiksi  vuorineuvosten lapsille sallitaan kaikkea mukavaa, ja jotkut yhtiöt ovat heitä kohtaan erittäin pitkämielisiä. Ja tietenkin huhujen mukaan tällaisille ihmisille on joskus käynyt sillä tavalla ikävästi, että hekin ovat töissä tehneet virheitä, ja tällaisen ehkä perättömän huhun mukaan joku toinen on saanut toimia sitten sijaiskärsijänä tuollaisessa tapauksessa.



Mutta tietenkin me tiedämme, että tuollainen ajattelu, missä työllistettävän kautta ajatellaan saatavan etuja kuten sijoituksia on pelkkää ajatusleikkiä. Sellainen ajatus, että työntekijän osaaminen on toissijaista ja tärkeämpää on se, millaisia sijoituksia hän yhtiöön tuo on sellaista teoriaa, joka pitää heti kitkeä työpaikalta pois, koska silloin saattaa käydä niin, että joku alkaa kohotella kulmiaan. Tai sitten jonkun työntekijän hiuspehko alkaa kasvaa hälyttävästi, joten tuo on syy siihen, että työpaikalla pitää töitä olla jatkuvasti tarjolla, ja tietenkin työntekijä voi sitten päästä vaikka vakinaiseen väkeen.Eli hänen pitäisi jokaisessa tilanteessa muistaa asemansa yhtiön alimpana miehenä, jonka tehtävänä on muiden työläisten palveleminen.  Kun puhutaan siitä, miksi kaikkien ihmisten pitäisi olla "harmaata massaaa", niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että erottaminen on tuollaisen ihmisen kohdalla paljon helpompaa kuin sellaisen joka jää mieleen.



Ja siksi esimerkiksi armeijassa kaikkien ihmisten pitää olla samaa massaa, koska silloin alaisen uhraaminen on helpompaa. Sellainen harmaa ja hikinen mies on tietenkin joidenkin mielestä inhottava, ja tietenkin jos johtaja haluaa jonkun uhrata, niin silloin hän varmaan estää häntä esimerkiksi vaihtamasta paitaa, jotta kukaan ei tuosta ihmisestä sitten pitäisi. Eihän kukaan halua kuunnella sitä, että hän on antanut potkut mukavalle ihmiselle, jota joku voi vaikka kaivata. Tuolloin asiantunteva johtaja sitten takaa sen, että toinen haisee epämiellyttävälle, koska sitten ei tarvitse muita  huomioida. Eikä sitten kahvihuoneessa ole sellaista hikistä miestä häiritsemässä muiden taukoja.


Toki helteellä saattaa jonkun henkilön työvaatteissa alkaa hiukan hiki tuoksahtaa, ja siitä sitten näkee, onko ihminen ollut ollenkaan kentällä tekemässä yhtään mitään. Jos sitten työpäivä kuluu toimistossa tai ilmastoidussa kahvihuoneessa istuskellessa, niin silloin tietenkin on paita mukavan tuoksuinen sekä deodorantti varmaan myös kestää. Aina välillä on sitten ilmastointi liian kovalla, niin tuossa tapauksessa kannattaa laittaa fleece-pusero päälle, koska silloin ei ihminen pääse vilustumaan. Mutta 30 asteen helteessä tuollainen vaatetus sitten varmaan aiheuttaa lämpöhalvauksen. Jos joku sitten tuollaisesta asiasta vahingossa Facebookissa kirjoittaa, niin silloin saattaa joku kysellä, että miksi toisen työpäivä kuluu kahvihuoneessa istuessa, kun taas joku toinen saa hikoilla koko päivän tekemässä työtä. Mutta kai tähänkin sitten joku selitys on.

Voiko 30-vuotta vanha tapaus selvitä? (Piia Ristikankare)

Kuvituskuvaa

Kimmo Huosionmaa

Tässä kirjoituksen alla on linkki juttuun, mikä käsittelee uudestaan esiin nousseen Pia Ristikankareen katoamista 30 vuotta sitten. Se mitä tapauksesta tiedetään nousee esille kuvanauhalta, joten sen takia en tästä nyt enää ryhdy kirjoittamaan, paitsi muutamia yksityiskohtia kyllä tulee mieleen. Ensimmäinen on huhu, jonka mukaan Piia Ristikankare olisi nähty erään diskon tai nuorisotalon lähellä katoamisyönä, on tietenkin asia, jonka alkuperä pitää selvittää. Samoin eräiden henkilöiden esittämät sopimattomat puheet siitä, että perhe olisi ottanut osaa tähän ilmeisesti kuolemaan johtaneeseen tapahtumasarjaan olisi hyvä selvittää.

Ehkä tämä henkilö voisi sanoa, miksi Piia Ristikankare ei saanut elää elämäänsä loppuun asti. Vaikka tapaus on perheelle vaikea, niin silti sanon, että varmuus siitä, mitä tuolloin tapahtui on ehkä helpottavaa, vaikka tuska palaa kourin routaisin. Ja ehkä lain koura laskeutuu tuon murhaajan päälle lopulta 30 vuotta teon jälkeen. Ja ehkä tämä on sitten hyvä tietää, kun tuo Piian kuva ilmestyy lehtiin sekä muihin medioihin. Ehkä ne henkilöt, jotka kiusasivat Piiaa voisivat kertoa, että olisiko heillä ollut osuutta katoamiseen, tai onko heillä tietoja noista puhelinsoitoista? Ja pelkäävätkö he sitten perheidensä saavan noista asioista tietoja, joita nämä ihmiset ovat pimittäneet sekä virkavallalta, työnantajaltaan sekä omilta perheiltään.

Nimittäin tuntuu vähän siltä, että joidenkin ihmisten mielestä olisi parempi, jos koko tapausta ei olisi lainkaan olemassa. Se että joku soittelee toiselle puhelimella sellaisia uhkaussoittoja, joissa kehotetaan tunnustamaan teko, joka on hirvein maailmassa, on jotain sellaista, mikä menee todella yli ymmärryksen. Kun tästä tapauksesta on kulunut 30 vuotta, niin se saattaa olla tietenkin sellainen asia, että siinä ei sitten enää kukaan muista oikein mitään, mutta toisaalta kun ajatellaan ajan kulumista, niin kaikki ne jotka tuolloin olivat nuoria ovat nyt aikuisia.

Ja nyt aikuisena saattaa sitten ihmiselle tulla myös uskallusta puhua asioista, joita ei nuorena uskaltanut tunnustaa. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, niin se saattaa sitten auttaa ja rohkaista ihmistä vapautumaan, ja kertomaan ihan kaikki sellaisetkin asiat, mitä ei aikoinaan uskaltanut tuoda häpeän pelossa esille. Ja kun tästä asiasta halutaan puhua, niin itse kyllä lähtisin tässä miettimään sitä, että olisiko tuolla jutussa mainitulla joukkotappelulla sitten osuutta tuohon Piia Ristikankareen katoamiseen. Kun palataan asiaan, jota ei ehkä tuolloin uskallettu tuoda esiin, niin se saattaa liittyä esimerkiksi seksuaaliseen poikkeavuuteen, ja tuolloin seksiin liittyvät poikkeavuudet olivat  hyvin vaiettu asia.

Ehkä tuo huhu siitä, että Piia Ristikankare olisi nähty elossa jossain paikassa johtuu siitä, että tuo huhun alkuunpanija on ehkä joutunut tappeluun Piian kanssa, ja sitten hän ehkä on kuultuaan katoamisesta jättänyt tämän asian kertomatta, koska on pelännyt syytteitä tai epäilyä. Kun ajatellaan sitä, että tuollainen ehkä juuri jotain hyvin henkilökohtaista asiaa koskeva loukkaus, niin se ei ole välttämättä johtanut kuolemaan. Kun taas ajatellaan noita nimettömiä puhelinsoittoja, niin silloin mieleen tulee ihminen, joka ehkä haluaa lopettaa tutkinnan, tai muuten ehkä ajattelee niin, että suuntaamalla epäilyksen perheeseen voi hän sitten jatkaa jotain toimia ilman, että kukaan häiritsee tätä henkilöä.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisille-selvinnyt-yllattava-yksityiskohta-teini-ikaisen-piia-ristikankareen-lahes-30-vuoden-takaisesta-katoamisillasta/6998580#gs.NsZdXGc