Droonit muuttivat sodankäynnin peruuttamattomasti

Droonit muuttivat sodankäynnin peruuttamattomasti, ja se että kykenemme valmistautumaan tämän uuden tulokkaan saapumiseen on äärimmäisen tärkeää. Se että voimmeko jättää esimerkiksi koko armeijan iskuvoiman droonien varaan on tietenkin kysymysmerkki, mutta voidaan sanoa, että droneila ja tekoälyllä voidaan tietenkin täydentää asevoimien iskukykyä. Ja yhdessä tekoälyn kanssa käytettäessä dronet ovat tappavia välineitä. Dronet voidaan tietenkin varustaa optisilla, akustisilla sekä mahdollisesti myös seismisillä sensoreilla. 

Ne voivat osoittaa kohteita joko GPS-järjestelmän kautta, tai sitten niissä voi olla laser tai joku LED teknologiaan perustuva väline, jolla ne ohjaavat isompia ohjuksia kohteisiin. Toisiotutkavastaajalla eli trasnponderilla varustettu drone voi lähettää paikannussignaalia myös tutkan avulla maaliin hakeutuville ohjuksille. 

Siis FPV- tai tekoälyn ohjaama drone voi odotella esimerkiksi jossain junanvaunussa tai vaikka jäteastiassa piilossa, ja jos yksi droneista tähystää tai dronella on jonkinlainen endoskooppikamera, niin se voi automaattisesti tunnistaa kohteita. Noissa tapauksissa yksi drone etsii kohteita, ja sitten mielenkiintoisen kohteen ilmaantuessa näkyviin nuo tunnustelijat kutsuvat muut dronet paikalle. 

Dronet aiheuttavat pelkoa, koska esimerkiksi Kim Jong-Unin kaltaiset ihmiset voivat lähettää niitä mannertenvälisillä ohjuksilla toiselle puolen maailmaa. Ja sitten niitä voidaan ohjata satelliittien kautta vaikka suoraan Kimin toimistosta. Jos nuo dronet asetetaan sellaiseen säiliöön, joka kestää ilmakehään palaamisen aiheuttaman kuumuuden, niin nuo dronet voivat surmata jopa yksittäisiä henkilöitä. Toisaalta drone voi vaania esimerkiksi ydinohjuksen tai eesimerkiksi ohjussiilon luukun lähellä, ja yrittää sujauttaa termobaarisen räjähteen ohjuksen viereen kun luukkua avataan. Jos tuollainen räjähde räjähtää ohjuksen vieressä, niin se voi painaa ohjuksen siilon seinämää vasten tai rikkoa sen aerodynaamisen kuoren. 

Eli noiden aseiden kohteen tunnistus- ja hyökkäys sensorit tunnistavat henkilön hänestä otetun kuvan perusteella. Ja sitten ne hyökkäävät kohteen kimppuun. Dronet voidaan varustaa ainakin normaaleilla, kemiallisilla, biologisilla sekä myös radiologisella aseella. Drone voi syytää kohteen päälle vaikka radiumia. 

Sitten kun dronet ovat tarpeeksi lähellä lupaavaa ajoneuvo tai muuta muodostelmaa, niin ne lähtevät hyökkäykseen. Tekoälyä käyttävä droneryhmä tarvitsee siis vain paikannuslaitteen, jos sen pitää hyökätä kiinteää kohdetta vastaan. Ja sitten nuo dronet vain lähtevät iskuun. Se miten drone eroaa esimerkiksi tavallisesta ohjuksesta on se, että nuo välineet voivat lennähtää esimerkiksi peltoon ja sitten vaania siellä esimerkiksi lentokoneita, jotka tulevat kentälle tehtävistään. 

Dronet voivat operoida autonomisesti käyttäen kuvan tunnistamiseen perustuvia algoritmejä. Samoin niissä voi olla esimerkiksi mikrofoneja, joiden avulla ne tunnistavat lentokoneiden tai muiden kohteiden ääni jäljen. Tuollainen dronertyhmä tai parvi voidaan myös pudottaa maastoon, ja kun sopiva kohde saapuu niiden näköpiiriin, niin ne voivat hyökätä kohteitaan vastaan. 

Dronet voidaan kätkeä miltein minne vain. Ne voivat toimia esimerkiksi jostain jäteauton lavalta tai junanvaunusta. Kyseiset laitteet voidaan pudottaa esimerkiksi lentokoneista noille alueille, ja sitten ne lentävät suoraan vaikkapa viljavaunuihin, kuten ilmeisesti on käynyt eräässä tapauksessa, jossa Ukrainan dronet ovat hyökänneet tuhoisasti erään kuljetuksen kimppuun. Dronet voivat pienestä koostaan huolimatta vahingoittaa esimerkiksi lentokoneita, sähkön siirtoon tarvittavia kaapeleita sekä muuntajia, sekä muita elektroniikkalaitteita. 

Samoin jos drone katkaisee esimerkiksi rautatiekiskon junan edestä tai hyökkää esimerkiksi öljynjalostamon krakkaustornin yläosia vastaan, niin siilloin edessa voi olla todella suuret vauriot. Drone on väline joka on helppo hankkia, ja se on helppo muuttaa iskuvälineeksi. Uskoisin että myös esimerkiksi rikollisjengit ovat kiinnostuneita tämän kaltaisista välineitä. Ne voivat olla seuraavan sukupolven salamurhavälineitä, joiden torjuntaan pitää panostaa, tai sitten voivat kalliit suihkuhävittäjät jäädä kentälle. 

Drone ei ehkä ole väline, joka korvaa kaiken perinteisen aseistuksen kentällä. Mutta se on väline, joka muuttuu erittäin vaaralliseksi. Sen avulla voidaan täydentää esimerkiksi alueen valvontaa. Ja droneparvien kohdalla suurin ongelma on niiden suuri määrä sekä pieni koko, mikä tekee niistä erittäin vaikeita kohteita, ja suuren dronejen määrän takia esimerkiksi ammukset voivat loppua kesken. FPV-dronet pakottavat käyttämään aseita, ja sen takia niiden käyttö kuluttaa ammuksia, varsinkin jos dronet väistelevät. 

Dronet voivat liikkua ilmassa, maanpinnalla sekä meren pinnan alapuolella. Eli toinen sukellusvene voi laukaista noita droneja jos sitä uhataan. Sitten nuo pienet dronet voivat etsiytyä kohti tuota ahdistelijaa. 

Ja ne voidaan varustaa tehokkailla räjähteillä sekä tiedustelulaitteilla. Eli drone voi kiinnittää itsensä esimerkiksi sukellusveneen runkoon, ja kuunnella sen sisällä tapahtuvia keskusteluja. Toki sukellusveneen runkoon sijoitetun tyhjiökerroksen avulla voidaan sen äänieristystä palauttaa merkittävästi. 

Tai sitten tuollainen drone voi räjäyttää aukon veneen kylkeen tai nokkaan. Toisaalta drone voi esimerkiksi lähettää akustisia signaaleja tuon sukellusveneen runkoon, mikä varmasti häiritsee sen sisällä tapahtuvaa toimintaa, nuo signaalit häiritsevät sen mittauslaitteita kuten sonaria ja hydrofoneja. Akustisia signaaleja lähettävä drone voi myös esimerkiksi lähettää paikannussignaalia torpedoille tai jopa suunnata subliminaalisia eli infra- ja ultraääntä veneen runkoon. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/droonit-muuttivat-sodank%C3%A4ynnin-peruuttamattomasti-eik%C3%A4-sit%C3%A4-tajuta-ulkomailla-kertovat-ukrainalaiset/ar-AA1Gg5ao?ocid=hpmsn&cvid=d63a4c3f961b4f01bf8a1e54e25a89d7&ei=14

https://www.verkkouutiset.fi/a/droonit-iskivat-taas-venajan-juna-yllatettiin-massiivinen-maara-sotakalustoa-liekeissa/#ff4ceefe

Oliko F-35 kauppa onnistunut?

F-35 Lightning II

Suomessa puhutaan taas kerran siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa, kun ostimme F-35 hävittäjiä. Tuolloin tietenkin puhuttiin esimerkiksi droneista, mutta silloin oli asenne se, että maamme ilmavoimat hankkivat varusteita, joista yksikään ei tule olemaan mikään drone. Tuolloin puhuttiin kiihkeästi siitä, minkälaisia kykyjä F-35 vielä tuo meidän ilmavoimillemme. Ja vielä tuolloin ei puhuttu siitä, miten dronet muuttavat sodankäyntiä. Kunnes sitten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan osoitti dronejen tehon, ja nyt sitten taas kerran puhutaan siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa tai mitä ei olisi pitänyt ostaa. Kun sitten puhumme hypoteettisista toimintamalleista sekä sitten siitä, mitä todellisuus tulee tuomaan meidän eteemme, niin silloin vasta todellisessa tilanteessa huomaamme, että olemmeko tehneet hyvät kaupat vai olemmeko ostaneet kasan romua. 

Dronet ovat tällä hetkellä kova sana, mutta samalla meidän pitää muistaa sekin, että ympäri maailmaa ollaan kehittämässä vasta-aseita droneille, eli nuo aseet perustuvat joko laser- tai johonkin muuhun säteilyyn kuten mikroaaltoihin tai voimakkaisiin radioaaltoihin, joilla pyritään joko tuhomaan droneja joko hajottamalla niiden kuoria tai sitten estämällä niiden tietokoneiden toiminta sekä dronejen kommunikaatio toistensa kanssa. Tuolloin estetään drone-parvien autonominen operointi. Mutta tietenkin droneissa voi olla esimerkiksi laser-kommunikaatiolaitteisto. 

Eli kilpailu aseiden sekä vasta-aseiden kehityksessä on erittäin kova. Ukrainassa dronet ovat operoineet panssarivaunuja vastaan melko menestyksellisesti. Se miten tilanne tulee jatkossa kehittymään riippuu monista asioista. Mutta taistelupanssari vaatii uuden kyvyn, jotta se selviää droneista. Eli tulevaisuudessa tankit voidaan ehkä varustaa EMP-aseilla, kuten mikroaalto- tai kevyillä laser aseilla, joilla dronet voidaan tuhota, jos ne alkavat pöristä ympärillä. Tuolloin panssariin voidaan installoida magnetroneja tai sitten tuon tankkiryhmän päälle voidaan levittää mikroaaltokenttä, jolla dronet voidaan pudottaa. Noilla aseilla pitää olla kyky pudottaa satoja tai jopa tuhansia droneja käsittävä parvi yhdellä laukauksella. Droneparvien torjunta perinteisillä konekivääreillä on tietenkin myös mahdollista, mutta se kuluttaa hyvin paljon ampumatarvikkeita. 

Se että pitäisikö meidän ostaa sitten IT-ohjuksia sekä droneja, niin me olemme tilanteessa, jossa meidän pitää kehittää iskukykyämme siten, että se on tasapainoista. Tuo tasapaino tarkoittaa sitä, että jos pääasiallinen iskuvaruste ei toimi, eli esimerkiksi hävittäjiä tuhotaan kentille, niin silloin pitäisi jostain löytyä korvaava varuste, jolla tilanne voidaan ottaa hallintaan. Se että olemme panostaneet F-35 sekä täsmäpommien yhteistoimintaan on sikäli ongelmallista, että meillä ei ole omia satelliitteja eikä myöskään muita laitteita, joilla nuo GPSn avulla maaliin hakeutuvat aseet kohdistetaan. 

Droneissa ollaan siirtymässä kohti autonomisesti toimivia yksiköitä. Tuolloin dronet eivät ole niin riippuvaisia esimerkiksi satelliiteista. Ne voidaan ohjelmoida seuraamaan tiettyjä maastokuvioita, ja sitten kun ne tulevat tietyn etäisyyden päähän kohteestaan, niin ne voivat sitten ryhtyä etsimään kohteita esimerkiksi niiden muistiin tallennettujen kuvien avulla. 

Sanotaan että esimerkiksi Su-35 on täysin ylivoimainen F-16 hävittäjään nähden. Toisaalta taas F-16 on voitu päivittää esimerkiksi elektroniikan osalta. Tuolloin F-16 voi käyttää aivan moderneja tekoälyn ohjaamia järjestelmiä, ja niiden ohjauspintoja on myös saatettu suurentaa. Su-35 on otettu käyttöön paljon F-16 hävittäjää myöhemmin, joten jos noita päivityksiä ei olla tehty, niin Su-35n pitäisi olla paljon parempi kone. Mutta samalla myös unohdetaan että hävittäjälentäjän koulutus sekä asenne ratkaisee hyvin paljon. Jos henkilö ei ole harjoitellut, niin hän varmasti häviää, oli alla minkälainen kone tahansa. 

Mm. Suomessa varusmiehet ovat voittaneet esimerkiksi amerikkalaisia ammattisotilaita harjoituksissa. Tuolloin voidaan todeta se, että jos vastapuoli ei keskity tehtäviinsä, ja ajatukset ovat jossain muualla, niin se voi sitten aiheuttaa myös hyvin noloja tilanteita. Samoin Ukrainassa Ukrainan asevoimat kykenivät ennakoimaan Venäjän Alfa-joukkojen iskun Kiovaan. Ja tuolloin asevelvolliset voittivat myös ehkä maailman parhaat sotilaat. 

Eli jos esimerkiksi erikoisjoukkojen helikopterin reitti voidaan ennakoida, niin helikopteria vastaan voidaan hyökätä hävittäjillä tai sitä voidaan ampua maasta IT-ohjuksilla. Samoin jos maahanlasku tehdään ennalta arvattavaan kohtaan, niin silloin tuota aluetta voidaan suoraan varmistaa heittimillä ja tykistöllä. Ja maahanlasku- sekä erikoisjoukkojen heikkous on juuri niiden kevyt aseistus. Suomi on osoittanut olevansa erittäin vaarallinen vastustaja, jonka myös Venäjän kannattaa ottaa vakavasti. 

Mutta jos sitten puhutaan esimerkiksi maamme mahdollisesta ydinaseesta, niin silloin meidän suurin ongelmamme on se, että maassamme ei ole tilaa tehdä koeräjäytyksiä.  Teoreettista tekniikkaa ja osaamista meillä pitäisi olla. Mutta kuten tiedämme, niin ydinaseen valmistus merkitsee sitä, että valtavia laitoksia valmistetaan tuottamaan ensin uraania, ja sitten tuosta uraanista jalostetaan ydinreaktorissa plutoniumia. 

Sen jälkeen plutonium rikastetaan sellaisiin pitoisuuksiin, että se voi toimia ydinaseessa räjähteenä. Eli voidaksemme hankkia ydinaseita meidän pitäisi tietenkin ensin saada jostain uraania, josta voimme valmistaa plutoniumia. Tai jos haluamme seurata uraanitietä, ja tehdä uraanista pommin, niin se vaatii valtavia laitoksia, joissa sentrifugien avulla uraania rikastetaan siten, että siitä voidaan tehdä pommi. Jos haluamme vetypommin, niin silloin meidän pitää silti valmistaa fissiopommi, jolla fuusiovaihe saadaan laukaistuksi. Ydinase on asia, joka vaatii joka tapauksessa valtavia investointeja. 

Tietenkin on olemassa esimerkiksi teoreettisia toriumiin perustuvia pommeja, mutta tuota teknologiaa ei olla vielä kokeiltu kuin yhdessä reaktorissa Kiinassa. Torium-pommit ovat sikäli pelottavia ydinaseita, että niiden räjähdyksessä syntyy vain pysyviä lyijyatomeja, joten periaatteessa torium-pommit eivät jätä jälkeensä radioaktiivista laskeumaa. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkija-suhoi-su-35-on-f-16-havittajaan-verrattuna-teknisesti-ylivertainen-lahes-kaikessa-silti-loisin-aina-vetoa-f-16n-puolesta/a97854a1-e0a9-4cc9-a577-7f96883ca662

https://www.ts.fi/lukijoilta/6653203

https://yle.fi/a/74-20159869

https://en.wikipedia.org/wiki/Thorium

https://fi.wikipedia.org/wiki/Torium

Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI