Korkeakoulut alkavat taas huomenna

Kimmo Huosionmaa

Huomenna on se suuri päivä, jolloin alkavat ne paljon puhutut sekä odotetut korkeakoulut monen ihmisen osalta. Ja tuo päivä tietenkin jännittää monia, jotka aloittavat opin tien kohti vastuullista ammattia. Se mitä tämä nyt sitten oikeasti tarkoittaa on se, että nuo henkilöt alkavat jossain vaiheessa harjoittaa itsenäisesti tiedettä, joista osa on aivan valtavan suurta vastuuntuntoa vaativia, ja niiden harjoittajalta vaaditaan korkeaa osaamista sekä moraalia, jotta hän voisi suorittaa tehtävänsä kunnolla. Ja jos nuo tehtävät tehdään väärin, niin seuraukset voivat olla kamalia. Tämä koskee kaikkia korkeakouluissa sekä yliopistoissa opiskelevia henkilöitä, jotka asettuvat sitten myöhemmin esimerkiksi opettajiksi, lääkäreiksi tai joksikin muuksi korkeakoulutusta vaativaa tehtävää täyttäväksi henkilöksi.

Kun puhutaan kiusaamisesta sekä esimerkiksi siitä, että mitä jos joku ohjaaja tai perehdyttäjä on jotenkin ilkeä, niin usein tällainen henkilö kyllä sen näyttää aivan heti. Eli esimerkiksi esittelytilanteessa hän saattaa kertoessaan tehtävistä, joita hän aikoo ryhmällä teettää, ja sitten päättää lauseen sanoihin, "niissä ei pitäisi mitään vaikeuksia tulla", ja tietenkin äänensävy on tuolloin ikään kuin välinpitämätön tai tämä huomautus annetaan ikään kuin ohimennen. Tuolloin henkilö saattaa oikeasti olla sellainen, että hän vain hylkää tehtäviä kovin helposti tai sitten tulee tarkastamaan annetun suorituksen vasta tuntien päästä. Tästä on hyvänä esimerkkinä sellainen ohjaaja, joka esimerkiksi jossain veisto- tai käsityö ryhmässä lupaa päästää heti kaikki pois, kun he ovat tehtävänsä tehneet ja siivonneet paikkansa.

Tuolloin hän sitten saa aikaan sellaisen tilanteen, että yksi luokassa saa tehtävän ehkä tehtyä aikaisemmin, mutta jostain syystä tämä ohjaaja ei sitten tule katsomaan sitä, vaan puuhastelee kaikkien muiden kanssa. Ja sitten tietenkään ei moppia saa käyttöön, jolloin tuo henkilö voi sitten sanoa hyvästit sille, että hän pääsisi aikaisemmin kotiin. Tuolla tavoin sitten voidaan jatkossakin näyttää omaa valtaa noille reppanoille, jotka eivät tehtäviään osaa tehdä. Kun puhutaan korkeakoulutuksesta, niin silloin tietenkin on muistettava sellainen asia, että nämä koulutukset valmistavat ihmisiä vaativiin ammatteihin, ja yksi noiden koulutusten idea on se, että niiden avulla myös sitten saadaan selville, jos henkilö on epäsopiva niihin tehtäviin, mitä tuo koulutus tarjoaa.

Keskusteltaessa esimerkiksi siitä, miten päiväkotien työntekijöitä valitaan, niin onko lapsilta kysytty yhtään mitään, jos paikalle saapuu ihminen, joka käyttää huumeita, tai on muuten epäsopiva työskentelemään tehtävissään. Tuolloin kyllä voisi kysyä tuolta ihmiseltä, että kuka on kertonut hänen olevan sopiva työskentelemään lasten kanssa? Kun puhutaan itsensä johtamisesta, niin sillä tarkoitetaan sitä, että jos ihminen on johtavassa asemassa jossain työpaikassa, niin tietenkin hänen pitää sitten muistaa, että tuollaisella ihmisellä saattaa olla hyvin vähän esimiehiä, ja tuolloin saattaa unohtua se varsinainen työ.

Eikä hallintoneuvosto odottele jotain raportteja tai kaavioita loppuvuoden ajan. Kukaan johtaja ei ole turhaan töissä. Heille maksetaan palkkaa siitä, että he tekevät esimerkiksi osavuosikatsauksia, joita käytetään yhtiön voiton sekä tappion esittelemiseen viranomaisille ja osakkaille. Noita raportteja ei kovin kauaa kysellä, vaan niiden pitää olla valmiita tiettynä päivänä, ja jos ongelmia on jatkuvasti, niin silloin ilmoitetaan, että yhtiössä on johtajan paikka vapaana. Sama koskee korkeakouluja. Jos gradu eli lopputyö ei valmistu, niin silloin ei voida myöskään tutkintoa antaa, ja se tietää vakavia vaikeuksia.

Mikäli ajatellaan ihmisen olevan vastuullisessa asemassa missään yrityksessä tai valtion palveluksessa, niin silloin tietenkin myös hänen omaa työpaikkaansa haluaa moni. Ja tuolloin ei ehkä kukaan viitsi huomauttaa, jos tehtävät jäävät tekemättä, tai työpaikalla esiinnytään humalassa. Samoin siitä, että johtaja tulee töihin puolelta päivin, tai muuten toimii vastoin hyviä tapoja ei ehkä huomauteta. Mutta lopulta eteen tulee yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja, ja silloin olisi hyvä olla selvin päin. Nimittäin jos henkilö on tehnyt vahinkoa yhtiölleen, niin silloin hän joutuu sen vahingon korvaamaan. Ja siinä ei ole mitään vaihtoehtoa, koska laki on tämän asian kanssa ehdoton.

Valta ja vastuu tietenkin kulkevat käsi kädessä, kuten varmaan kaikki tietävät. Eli ne ihmiset jotka tekevät päätöksiä myös kantavat niistä vastuun. Jos ihmisen työ on sellaista, että hänellä ei ehkä ole ollenkaan esimiehiä koko maassa, niin silloin eteen tulee sellainen asia, kuin itsensä johtaminen. Vaikka henkilöllä on valtaa, niin hänellä on vastuu siitä, että työ mikä on määrätty tehdään kunnolla. Eli kun puhutaan vaikka rakennustarkastajan työstä, niin silloin on hänen tehtävä työnsä, ja vaikka siinä ei aina seiso esimies antamassa käskyjä, on tuo työ tehtävä hyvin. Jos ei tuota työtä tehdä hyvin, niin siinä saattaa joku vaikka kuolla, jos joku asennus on tehty väärin.

Ensisijainen vastuu työstä on sen tekijällä. Eli kaikkien itsenäistä työtä kuten remontteja tekevien ihmisten pitää omata sellainen työmoraali, että he sitten myös tekevät työnsä hyvin. Ja esimiehen tehtävä on valvoa tätä työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että hänellä on ehkä useita kohteita, missä tuo henkilö käy katsomassa työn jälkeä, ja silloin tietenkin pitää virheistä huomauttaa, mutta työntekijöiden vastuulla on työn tekeminen, niin että sen laatu voidaan hyväksyä myös tarkastajien toimesta. Työsuoritusta tehtäessä on myös noudatettava työturvallisuusohjeita sekä muita standardeja.

Samoin esimerkiksi rakennustyömaan esimiehillä kuten vastaavalla mestarilla ei varmaan kovin montaa esimiestä paikalla ole, joten hänen itsensä pitää vain viitsiä saapua työpaikalle, olla siellä selvin päin kahdeksan tuntia sekä hoitaa omat vastuutehtävät itsenäisesti. Ja tuolloin pitää tietenkin myös muistaa suorittaa työmaan tilaukset, eli pultit, mutterit ja muut asiat pitää tilata. Mutta samalla pitää myös valvoa muiden työtä, ja tuolloin työn jäljen pitää olla hyvää, sekä työ suorittaa hyvin sekä työturvallisuusmääräyksiä noudattaen. Tämä koskee kaikkia työntekijöitä sekä esimiehiä kaikissa tehtävissä, oli kyseessä lasten hoito tai rakennustyö. Niissä kaikissa on omat ohjeensa, joita on seurattava.

Työpaikkoja valittaessa kannattaa muuten katsoa, että siellä ylipäätään tehdään työtä. Silloin siellä on pääasiallinen ajanviete se työ, mistä yhtiölle maksetaan. Jos yhtiö sitten markkinoi itseään työntekijälle esimerkiksi rennolla oluen juonnilla, niin silloin saattaa eteen tulla hyvin ikäviä asioita, kuten kiusaamista sekä syrjintää. Tietenkin myös sellaista työpaikkaa kannattaa vähän varoa, missä esimerkiksi puhutaan, että päivässä on vain yksi tehtävä, koska tuo tehtävä saattaa tulla vaikkapa viisi minuuttia ennen päivän päättymistä.

Itsensä johtamisen paradoksi

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/itsensa-johtamisen-paradoksi.html

Kimmo Huosionmaa

Itsensä johtaminen on nykyään hyvin trendikäs vaihtoehto työpaikkojen johtamisen järjestelyissä. Mutta siihen sisältyy melkoinen paradoksi, nimittäin vaikka se tietenkin vähentää työnjohdon sekä muiden työtaakkaa, niin tämä asia tietenkin lisää painetta leikata henkilöstömenoissa nimenomaan työnjohdon puolelta. Esimerkiksi kiinteistönhoitoalalla työ tehdään siten, että työläiset menevät itse alueilleen ilman eri komentoja, ja suorittavat siellä sitten tehtävänsä niin, että he itse arvioivat työn tasoa, minkä jälkeen työnjohtaja käy katsomassa paikat, ja että onko siellä työt tehty kuten olettaa saattaa.

Työnjohdolla on asemansa perusteella oikeus erottaa alaiset, jotka ovat tehneet työn huonosti, tai vastustaneet sen määräyksiä. Samoin juopumus on asia, joka voi johtaa irtisanomiseen. Mutta samalla työnjohdon velvollisuus on valvoa että työ tulee kunnolla tehtyä, ja että työläisillä on käytössään oikeat välineet niiden tehtävien suorittamiseen, mitä tuon työryhmän töihin kuuluu. Kuitenkin sen tehtävä on myös puuttua kiusaamiseen, sekä huolehtia siitä, että työläinen saa käyttöönsä välineet, joilla työtehtävä voidaan suorittaa hyvin sekä turvallisesti. Ja jos vahinkoa työpaikalla tehdään tahallaan esimerkiksi ajamalla etukuormaajalla tahallaan autoja päin, niin silloin on työnjohdon velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille.

Mikäli työ on tehty huonosti, niin silloin saa työläinen siitä palautteen, ja jos palaute on toistuvasti huono, niin sitten hän saa siirtyä etsimään uutta työpaikkaa. Kun tästä mallista puhutaan, niin silloin on huomioitava sellainen asia, että se tietenkin lisää työntekijän vastuuta siitä, että työ on tehty, kuten standardeissa määrätään. Eli hänen on myös itse sitten osattava arvioida sitä, että onko työn jälki sellaista, että sen voisi näyttää työnjohtajalle?

Kuitenkin tämä malli lisää myös työnjohdon vastuuta siitä, että sen pitää jossain vaiheessa ryhtyä sanomaan, jos työt on tehty huonosti. Samoin tässä mallissa työnjohtaja on ryhmää eikä vain yhtä henkilöä varten, ja se tarkoittaa sitä, että jokaista työntekijää kohti ei ole pomoa seisomassa selän takana ja näyttämässä, mistä pitää vielä harjata. Tällainen malli kuitenkin aiheuttaa sen, että esimerkiksi kaikille tässä valvonta portaassa perinteisesti työskennelleille henkilöille ei löydy töitä. Mutta myös potkuja tulee eri tahtiin, jos jotain asioita ei olla hoidettu, kuten ne pitää hoitaa.

Jos työläinen tekee työn huonosti, niin tietenkin pitää asiaa katsoa niin, että hän ei työhön kykene, mutta toisaalta olisi mukavaa tietää, että mitä hänelle on sanottu esimerkiksi perehdytyksen yhteydessä. Nimittäin joskus eteen on tullut niin sanottu tuotanto-sabotaasi, missä on uudelle työntekijälle "unohdettu" kertoa kaikki tehtävät, mitä tuohon työhön kuuluu, ja syynä on joissain tapauksissa ollut se, että halutaan oma kaveri työhön. Silloin on saattanut perehdyttäjältä jäädä jotain asioita kertomatta. Tämän takia myös virheen tehneellä työläisellä on oikeus tulla kuulluksi näiden asioiden takia.

Mutta kuten tässä aluksi totesin, niin jos työväki vain itseään johtaa, niin se sitten tekee osan operatiivista johtoa tarpeettomaksi. Kun puhutaan kokeiluista sekä muutosvastarinnasta, niin varmaan on kaikille parasta, että jatketaan kuin aina ennen, mutta joskus on kuitenkin mukavaa keskustella myös siitä, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen malli, jossa joku kyttää koko ajan toisen olan yli. Mielestäni esimerkiksi oma-aloitteisuus on sellainen asia, joka ehkä nykyään on jostain syystä jäänyt vähän taka-alalle, kun puhutaan työyhteisöistä.

Tietenkin olisi varmaan mukavaa, jos jokaisessa työpaikassa olisi sellainen vanhan ajan työnjohto, joka jatkuvasti seisoo selän takana, ja jokaista työläistä kohden olisi oma pomo, joka karjuu kurkku punaisena, kun joku "Eemeli" ei siellä mitään tee. Eli tällä viittaan siihen kuuluisaan "tukkilaisromantiikkaan", missä työväki perusti tukki-orkestereja ja teki kaikkea muuta kuin kaatoi puita, mikä tiemmä oli noiden yhtiöiden pääasiallinen tulonlähde. Mutta tuokin malli  missä jokaisen työläisen takana seisoo oma pomo maksaa rahaa. Ja se sitten tietenkin on asia, joka ei yhtiöiden korkeinta johtoa miellytä.

Kun sitten keskustellaan kaiken maailman kokeiluista sekä yhtiön johdon vastuusta, niin tietenkin yhtiön johdolla on vastuu siitä, että sen työväki osaa työnsä sekä tekee sovitut tehtävät. Ja mikäli työ ei sitten oikein suju, tai sitten sitä ei vain satu olemaan, niin silloin tietenkin pitää tuohon asiaan puuttua, ja silloin joudutaan joku irtisanomaan. Kun keskustellaan johtajuudesta niin silloin tietenkin pitää muistaa sekin asia, että johtaja on yhtiön edustaja alaisiin nähden. Ja mikäli töitä ei huvita tehdä, niin silloin pitää miesten vaihtua.

Kuitenkaan ketään tuskin työpaikoille palkataan seisoskelemaan. Eli aina kaikkiin johtotehtäviin liittyy jonkinlainen vastuu. Ja kun johtajaa sitten lähdetään palkkaamaan, niin myös hänelle itselleen pitää tehtäviä löytyä. Johdon vastuu on siinä, että alaiset opetetaan tekemään työt kunnolla, ja että jos joku tehtävä tulee eteen, niin silloin johtajan on huolehdittava siitä, että alaiset saavat tiedon työstä että tarpeelliset välineet työn suorittamiseen, ja sitten alaisen vastuulla on se, että hän tekee työnsä kunnolla. Jos työ on tehty hutiloiden, niin silloin syytä tähän on hyvä kysyä, koska jos ihminen on antanut väärää tietoa osaamisestaan, niin silloin hänet voidaan irtisanoa sekä häneltä voidaan periä asiasta korvauksia.

Mutta toisaalta ei sen alaisen tarvitse myöskään kaikkea kestää, ja jos työnjohdon ja alaisen välit ovat huonot, niin toki työläinen voi myös itse lähteä työpaikasta, vaikka siitä karenssia tuleekin. Nimittäin jossain vaiheessa tulee jokaiselle rajat vastaan, jos työnjohto jakaa vain ikäviä tehtäviä. Eikä se tuo työntekijää takaisin, jos hänet on potkittu ulos työpaikasta. Tuolloin hänellä ei enää ole velvollisuuksia työpaikkaa kohtaan. Eli jos työntekijää ei ole, niin silloin pitää rekrytoida uusi mies tilalle, ja jos jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se sitten pistää silmään hyvin nopeasti. Mikäli jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se kertoo jotain työpaikan ilmapiiristä. Ja tietenkin rekrytoitavan miehen pitää osata työnsä sekä omata tarpeeksi pätevyyttä, jotta he voivat tehtävistään selviytyä kunnialla.

Kuva I

http://kesakatu.com/wp-content/uploads/2015/07/Kaksi_vanhaa_tukkijatkaa_1-605x317.jpg