Urkinta sekä se mihin se voi johtaa

Sodanaikainen propagndajuliste

Kimmo Huosionmaa

CV:n käyttö urkinnan välineenä on varmaan ainakin jossain vaiheessa käynyt jonkun ihmisen mielessä. Eli vaikka esimerkiksi työtä Nokialla tai jossain muussa korkean teknologian yrityksessä voidaan pitää hyvänä suosituksena uutta työpaikkaa ajatellen, niin kuitenkin mieleen tulee sellainen asia, että onko tuo aikaisempi työkokemus sitten oikeastaan sellainen syy, miksi tuo henkilö otetaan työhön johonkin yritykseen? Jos ajatellaan esimerkiksi puhtaasti teollisuusvakoilua, niin tietenkin voidaan ajatella sitä, että joku Nokian tai jonkun muun korkean teknologian yhtiön työntekijä kuvaa esimerkiksi tuotteiden fyysisiä rakennekaavoja tai kopioi niihin tarkoitettuja ohjelmistoja, ja tuo sitten nämä koodit uudelle työnantajalle.


Tuolloin kyseessä on sellainen tapaus, missä esimerkiksi rikolliset väittävät perustavansa korkean teknologian yrityksen Suomeen, ja sitten tuo mies tai nainen vain menevät uuteen työpaikkaan, ja tuovat vaikkapa koodien listaukset mukanaan. Mutta kun keskustellaan siitä, mitä urkinta oikeasti on, niin silloin varmasti mieleen tulee tilanne, missä esimies kyselee asioita, joista ei hänen edes pitäisi mitenkään olla kiinnostunut. Eli esimerkiksi vaikkapa työnantajien utelut henkilökohtaisista suhteista voidaan katsoa hiukan ongelmallisiksi. Ja tietenkin edessä on aina sellainen asia, mikä saattaa johtaa hyvin vakaviin seurauksiin.


Kun työnantaja tai hänen edustajansa ottavat jonkun henkilön töihin, niin silloin tietenkin on varmaan hienoa pyydellä lääkärintodistuksia, jotta tuo työhön otettava henkilö ei ole mitenkään työkyvytön. Ja silloin saattaa tietenkin esimerkiksi työntekijän tietosuoja vaarantua, jos vaikka työpaikan lääkäri tekee tunteja jossain terveyskeskuksessa sekä tuolla työterveysasemalla. Tuolloin saattaa sitten esimerkiksi psyykkisiä sairauksia koskevia tietoja ilmaantua johonkin sähköpostiin, ja silloin seurauksena voi olla hyvin ikävä tilanne. Nimittäin jos vaikka tuollainen psykiatrinen potilas, joka on tehnyt rikoksen menettää tietosuojan, niin silloin saattaa joku toinen alkaa kopioida hänen mahdollisesti tekemiään rikoksia.



Psykiatriset potilaat ovat ihmisiä, joiden syyksi pannaan lähes aina asioita, joita he eivät edes ole tehneet. Ja tietenkin moni rikollinen on ainakin yrittänyt myös Suomessa siirtää omia väkivallantekojaan tuollaisen psykiatrisen potilaan niskaan. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi psykiatrisia sairauksia niin kamalasti demonisoidaan, niin tietenkin siihen puheeseen on varmasti myös aihetta. Kun psykiatri tekee diagnoosin, niin hän kirjoittaa tietenkin papereihin esimerkiksi sen, että potilaalla on skitsofrenia tai että hän on psykoottinen, mutta  kuitenkin tuon diagnoosin merkitseminen suomeksi ei ole koskaan ollut tuon ammattikunnan parhaita puolia. Eli mistään diagnoosista ei näy esimerkiksi se, että potilaalla on Touretten syndrooma tai hänellä on ADHD.




Noissa papereissa lukee aina latinaksi kyseinen diagnoosi, mutta kuitenkaan ei koskaan mainita sitä, mikä tuo sairaus olisi suomeksi. Ja tuolloin voidaan kyllä puhua potilaan oikeusturvan loukkaamisesta, koska silloin olisi helppoa katsoa diagnoosia sellaisena aivan tavallisena asiana. Jos esimerkiksi ajatellaan sitä, että potilas olisi jotenkin vaarallinen, niin tietenkin unohdetaan sellainen asia, että aivokasvain saattaa muuttaa potilaan luonnetta todella paljon, ja hän saattaa muuttua hyvin laskelmoivaksi sekä vaaralliseksi. Kuitenkin jos ajatellaan kokonaiskuvaa sekä sitä, mitä mielikuvaa psykiatrinen sairaus ihmisten mieliin tuo, niin silloin on varmaan hyvä ajatella, että mitä jos vaikka tuollainen potilas kertoo sairaudestaan avoimesti työkavereilleen? Tuolloin ei kenenkään tarvitse toisen korvaan tulla kertomaan, kuinka hän on jostain kuullut asioita, jotka eivät mitenkään hänelle itselleen kuulu, mutta niitä pitää kuitenkin joka paikassa käydä levittämässä.



Tuolloin kyllä sitten voidaan kertoa aivan kaikki, niin silloin ei tarvitse mitään puhelinsoittoja jostain prepaid-liittymästä harrastaa. Ja avoimuus varmaan tuulettaa muutenkin tilannetta. Kun keskustellaan vaitiolovelvollisuudesta sekä turvaluokituksista, niin silloin mieleen tulee sellainen asia, että ne saattavat houkutella joitakin henkilöitä jakamaan tietoa, joka on tullut tuon aseman kautta hänen tietoonsa. Se että ihminen on saanut noita tietoja käsiinsä vaitiolovelvollisuuden kautta tai siihen vedoten joskus saattaa houkutella ikään kuin kuiskaamaan jonkun korvaan asioita, jotka eivät toiselle mitenkään kuulu, mikä sitten aiheuttaa sen, että tuollaisia asioita, kuten psykiatrin asiakkuuksia tai joitakin vanhoja riitoja lähdetään levittelemään ympäriinsä.



Samoin jotkut vanhat potkut työpaikasta saavat silloin usein vivahteita, joita ei koskaan edes kukaan muista. Eli huhut ovat asioita, joista varmaan jokainen on kuullut. Ja juoruilla on taipumus kasvaa sekä vahvistua, jolloin esimerkiksi riita pomon kanssa muuttuu mukavasti sarjamurhaksi, kun sitä joku paisuttelee joka paikassa, joten siksi tähän tekstin yläpuolelle laitoin Talvisodan aikaisen  julisteen, jossa kehotetaan katkaisemaan huhut alkuunsa. Juoruilu sekä toisen selän takana puhuminen ovat asioita, joista ei koskaan puhuta tarpeeksi.


Koskaan ei saa toisesta puhua mitään pahaa selän takana, koska se saattaa aiheuttaa todella paljon mielipahaa. Joten varmaan jokainen ymmärtää sen, miksi mitään juttuja ei koskaan saa laittaa kiertämään. Ja jos joku kertoo toisesta jotain pahaa tai väittää toisen tehneen tai sanoneen jotain sopimatonta, niin silloin asiasta olisi hyvä kysäistä tuolta ihmiseltä itseltään.


 Se että joku 15 vuotias on jotain sanonut yli 30 vuotta sitten on varmaan johtunut siitä, että tuolloin ihminen on ollut hiukan lapsellinen. Tuolloin saattoivat mielipiteet asioista olla hiukan toiset kuin nykyään, joten sen takia tuollaisista asioista ei kannata lähteä kertomaan kenellekään. Ja sen jälkeen varmaan tuo henkilö on sanonut monia muitakin asioita. Joten ne ihanat muistot kannattaa kyllä nyt sitten pitää ihan omana tietona.