Miksi kiusaamiseen ei puututa?

https://yle.fi/a/74-20213507

Ylen kanavalla on artikkeli Tom Moilasesta, joka on kohdannut koulukiusaamista Specia ammattiopistossa. Hänen tarinansa on ikävän tuttu joillekin muille. Ja kukaan ei varmaan voi olettaa että kiusattu antaa automaattisesti anteeksi tekoja, jotka kohdistuvat toistuvasti häneen itseensä. Leikkeet ovat tuosta jutusta. Kiusaamista saatetaan maassamme käsitellä siten, että se on uhrin syytä. Tai sitten ajatellaan että, jos kiusaamisesta vaietaan, niin sitä ei sitten ole olemassa. 

Saattaa olla niin, että ammattikoulujen sekä joissain tapauksissa myös lukion opettajat ajattelevat, että koska koulu kestää vain kolmisen vuotta, niin siksi on helpompaa olla puuttumatta kiusaamiseen, joka sitten myöhemmin eskaloituu myös työelämään. Kiusaaja saattaa jatkaa toimintaansa siis myös työpaikoilla, missä hän saattaa tehdä koko muun joukon työstä mahdottoman.  Pahimmillaan hän saattaa aiheuttaa jopa kuolemantapauksia, kun hän tönii muita. Kiusaaja joka kiusaa muita työpaikoilla on ilmeisesti oppinut nuo tapansa jossain peruskoulussa. 

Liian usein kiusaamiseen jätetään puuttumatta. Koulukiusaaminen on vakava ongelma, varsinkin jos se sattuu omalle kohdalle. Kiusaaminen ei lopu siihen, että älypuhelinten käyttö  kouluissa kielletään. Tai että ongelmista vaietaan. Kiusaajien kohdalla saattaa asia olla niin, että siinä on jopa melko suuri joukko yhtä henkilöä vastaan. Ja silloin tietenkin opettajat pääsevät vähällä, kun he laittavat yhden oppilaan tai opiskelijan pois koulusta. On aina helpompi vaihtaa yhden henkilön koulua tai jopa ehdottaa hänelle koulun keskeyttämistä, kun rangaista esimerkiksi 10-20 oppilaan tai opiskelijan ryhmää, 

Tuolloin voidaan esimerkiksi kiusatulle suoraan ehdottaa koulun keskeyttämistä, jotta enemmistö voisi “käydä sitä rauhassa”. Mutta jos sitten ajatellaan että koulun tehtävä ei ole kuntouttaminen, niin miten sitten voidaan ajatella että tuo henkilö jota on kiusattu oikeasti pääsee mukaan yhteiskuntaan? Antaako keskeytetty koulu sitten sitä itsetuntoa sekä arvostusta, jota tuollainen koulussa kiusattu tarvitsee? Tietenkin varmaan jokainen kiusaaja haluaa kiusatut pois työelämästä sekä pois nurkista roikkumasta. 

Mutta jos sitten ajatellaan esimerkiksi eläkkeeltä saatavia tuloja sekä muita eläkkeeseen sekä kuntoutustukeen liittyviä asioita, niin silloin tuollainen asia saattaa eristää tuota jo valmiiksi eristettyä henkilöä vielä lisää. Eli näissä asioissa pitäisi ajatella uhrin elämää kokonaisuutena. Hän tarvitsisi terapian lisäksi myös muuta sisältöä eli muiden antamaa arvostusta omaan elämäänsä. Sekä tietenkin kiusaamisen uhri tarvitsee rahaa siinä missä muutkin. Hän tarvitsee asunnon sekä myös sellaisia harrastuksia, mistä hän voisi saada sellaisia kavereita, joiden kanssa hän voisi tehdä asioita, jotka ovat hänelle itselleen mieluisia. 

Ongelma vain tuossa asenteessa on se, että tuolla periaatteella myös esimerkiksi joukolla tehdyt pahoinpitelyt ovat sen mukaan oikeutettuja, koska edessä on yksi vastaan monta tilanne. Ja tuolloin kiusaaja tietenkin ajattelee,  että hänen tekonsa on jotenkin hyväksyttävää, Juuri tuo asenne sitten aiheuttaa sen, että kiusaaja saa yllykettä teoilleen. Kiusaaja ei lopeta, koska hän ei näe tekevänsä mitään väärää. Häneltä puuttuu usein se paljon puhuttu sosiaalinen omatunto. 

Kun halutaan päästä helpolla, niin silloin tietenkin kannattaa huomioida vain enemmistöä. Ja erityisesti koulukiusaamistapauksissa nähdään asiat joskus niin, että joku pääsee helpommalla, kun kiusaamiseen ei puututa. Usein tai ainakin joissain tapauksissa asioita on käsitelty siten, että kiusaamisen uhria on syyllistetty, tai asiat on käsitelty siten, että uhria on jopa pakotettu sanomaan, että hän on itse syyllinen tapahtuneeseen. Ja sen jälkeen uhri on vain poistettu koulusta. Samoin jos uhri on puolustanut itseään, niin sitä on käsitelty kiusaamisena. 

Se mikä sitten asiassa on erityisen ikävää on se, että varsinkin näissä tapauksissa työntekijät saattavat vedota esimerkiksi vaitiolovelvollisuteen, eli he eivät sitten saa kommentoida yksittäisiä tapauksia. Mutta samalla kiusaajat saavat levitellä uhristaan mitä heitä milloinkin sattuu huvittamaan. Eli kiusaajat harvoin myöntävät tekevänsä mitään väärää. Kiusaajat toimivat harvoin yksin, eli jokaiseen tapaukseen osallistuu ehkä useita henkilöitä, ja juuri se että kiusaajia on useita, saattaa aiheuttaa sen, että koko muu koulu kääntyy kiusattua vastaan. Eli on jotenkin helpompi olla kiusaajien puolella. 

On helppoa nähdä kiusattu syyllisenä kuin lähteä syyttelemään jotain näennäisen suosittua poikaa tai tyttöä, joka onnistuu aina luomaan ulospäin tasapainoisen sekä sosiaalisen mielikuvan. Koulukiusaaja osaa aina esittää asiansa siten, että hän on yhteiskunnan tukipilari, sen ja sen yhdistyksen puheenjohtaja sekä paljon muuta rakentavaa. Kiusattu taas on hiljainen ihminen, joka ei paljon puhu. Kiusaaja tietenkin pitää huolen siitä, että kiusattu ei myöskään voi muodostaa yhtään ihmissuhdetta. 

Kukaan ei puhu siitä, miten puhumattomuus muodostuu. Se että henkilö saattaa olla lievästi autistinen saattaa tietenkin olla osasyy tuohon asiaan. Mutta sekin asia pitää ottaa huomioon, että kun kiusattu sitten lähtee solmimaan kontakteja, niin vastaus saattaa olla se, että hänet käsketään suoraan painumaan V***n. Tai sitten muut vain kääntävät selän, ja hänelle sitten kerrotaan suoraan, että hän voi lähteä vaikka jonnekin muulle planeetalle. 

Ja kiusaajien joukko varmasti pitää huolen siitä, että kukaan ei uskalla tai halua mennä puhumaan kiusatuille, koska se saattaa aiheuttaa ongelmia itselle. Ajattelutapa missä jokainen huolehtii vain omista asioistaan on tietenkin kiusaajille mieleen. Juuri se ajatus että “jos käännän selän niin kiusaajat jättävät minut rauhaan” on asia mikä sitten saa aikaan sen, että kiusaaja kokee tilanteen siten, että hänen toimintansa hyväksytään. Kiusaajien toiminta saattaa olla aivan avointa, mutta siihen ei puututa, koska jopa aikuiset saattavat pelätä sitä, että heille huudellaan tai heidän autojaan vahingoitetaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

Tuollainen asenne sitten tietenkin yllyttää kiusaajia jatkamaan toimintaansa. He saavat ikään kuin vettä myllyynsä. Ja juuri se että ihmiset eivät halua tai uskalla puuttua rikoksiin tietenkin rohkaisee rikollisia tekemään kovempia sekä avoimempia rikoksia. Ja juuri tämä asenne sai sitten aikaan sen, että tilanne muuttui esimerkiksi New Yorkin kaupungissa 1970-luvulla sellaiseksi, että esimerkiksi Hell’s Kitchen alueella ei voinut liikkua ulkona auringonlaskun jälkeen. Sanotaan että tuolloin jengit saattoivat vaatia esimerkiksi “veroja” siitä, että joku kävelee kadulla. Jos “veroja” ei maksettu, niin seurauksena oli haulikon laukaus naamaan. Eli suurin osa noista kovaan väkivaltaan syyllistyneistä on aloittanut uransa jo nuorena. He ovat ikään kuin siirtyneet aina vaiin vakavampia tekoja kohti. Ja lopulta tulos on ollut silmitön väkivalta. 

Koulukiusattu saattaa kärsiä kiusaamisesta lopun ikänsä. Hän saattaa kohdata psyykkisiä ongelmia, tai pahimmassa tapauksessa kiusaaminen jatkuu sitten jossain aikuisiällä. Tai sosiaalisten suhteiden rakentaminen muuttuu vaikeaksi. Kuitenkin noiden henkilöiden jaksamiseen tai kuntoutumiseen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Vankien eli esimerkiksi törkeään väkivaltaan syyllistyneiden rikollisten jaksamiseen sekä palaamiseen työelämään kiinnitetään erittäin paljon huomiota. 

Mutta siihen, että miten kiusattu pääsee elämänsä alkuun ei juurikaan kiinnitetä mitään huomiota. Ihmisiä huolettaa se, että esimerkiksi Andreas Behring Breivikin kaltaisten massamurhaajien rangaistus ei muutu liian kovaksi. Mutta samalla esimerkiksi koulukiusaajien uhrit saattavat jäädä täysin vaille kuntoutusta. Tai sitten kuntoutus on joku siivoustyö jossain rappukäytävässä, jossa tuo onneton sitten saa käydä asioita yksin läpi. Jos kiusaaminen aiheuttaa traumoja, niin tietenkin silloin ratkaisuksi ehdotetaan esimerkiksi psykiatrista hoitoa, jossa sitten ratkaisu on lääkitys. Eikä muuta tarvitakaan. 

Silloin ei vaikeista asioista edes tarvitse puhua, kun uhri voidaan siirtää pois silmistä ja pois mielestä. Kun uhri ei pääse työelämään, niin kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, miten  kiusaaja jonka sosiaalisuutta saatetaan kiitellä on todellisuudessa käyttäytynyt. 

Koulukiusaaja on ihminen joka on aina aluksi hyvin miellyttävä. Hän saattaa helposti ujuttautua uhrin lähipiiriin tai muuttua jopa uhrin perheenjäsenen kaveriksi. Kiusaajan kohdalla ongelma on siinä, että hänellä ei ehkä ole sosiaalista omaatuntoa. Se tarkoittaa että mikään valhe tai lahjonta ei ole hänestä liian alhainen. Ja juuri tuo asia tekee hänestä vaarallisen. Hän ei kavahda mitään valhetta tai tekoa päästäkseen tavoitteeseensa. Eli koska kyseessä on klassinen narsismi, niin hän saattaa jopa ajaa autolla oman mummonsa yli, jos se auttaa hänen suunnitelmiaan. 

Hän saattaa työntää tavaroita kaupoissa toisten laukkuihin, ja väittää näiden varastelevan. Tai sitten hän syyttää uhrejaan esimerkiksi huumeiden käytöstä tai muusta vastaavasta. Kiusaaja osaa myös usein nuoleskella niitä, jotka ovat päässeet esimiesasemaan. Ja juuri se tekee kiusaajasta erittäin inhottavan. Hän saattaa mielellään poseerata valokuvissa kaiken maailman julkkisten kanssa. Hän saattaa väittää että muut keksivät kaikki tarinat vahingoittaakseen hänen mainettaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

 

Miksi vihaamme erilaisuutta?

 Meillä Suomessa on sellainen outo tapa, että kun joukko lapsia kiusaa yhtä lasta koulun pihalla, niin jostain syystä kiusattu vaihtaa koulua. Ja juuri tuo tapa on esimerkiksi lainsäädännön vastaista. Lakien tarkoitus on nimenomaan suojata heikompia, ja niiden tarkoitus on estää niin sanotun "vahvemman oikeuden" käyttöä. Kiusaamista voidaan pitää väkivaltana tai väkivallan pelon avulla tapahtuvana toisen alistamisena. Kun sitten puhutaan kiusatun kohtelusta, niin jostain kumman syystä kiusaamisen syytä etsitään kiusaamisen kohteesta itsestään. Tilanne on jotenkin outo, koska jos vastassa on 5-10 hengen joukko, ja joku tai jotkut heistä ovat kokeneet kiusatun jotenkin "outona" tai"vaarallisena", niin miksi muut eivät ole tulleet väliin? Siis onko niin, että se että ihminen on jonkun mielestä "vähän outo" oikeuttaa kiusaamaan toista. 

Meillä Suomessa kannetaan huolta kaiken maailman Afrikan Tähti-peleistä. Ne kun ovat niitä siirtomaa-ajan sekä rasismin symboleita. Mutta meillä Suomessa ei kanneta ollenkaan huolta siitä, miten me suhtaudumme erilaisiin ihmisiin, tai siis ihmisiin jotka ovat erilaisia kuin me itse olemme. Meillä Suomessa vammaisiin suhtaudutaan myönteisesti, toista uskontokuntaa edustavia pitää aina ymmärtää, kun se vakaumus on niin tärkeä ja henkilökohtainen asia. Kaikki pitää aina ottaa mukaan leikkeihin ja peleihin, mutta sitten jos joku sattuu olemaan oikeasti erilainen kuin toiset, niin silloin edessä on tilanne, jossa syytä eristämiseen etsitään tuosta erilaisesta ihmisestä. 

Meillä Suomessa on tapana se, että erilaisia ihmisiä ei saisi tuijottaa. Meillä pitäisi kaikkiin erilaisiin ihmisiin suhtautua ymmärtäväisesti. Samalla heitä kuitenkin eristetään muusta yhteiskunnasta erittäin tehokkaasti. Eli heitä ei ehkä maassamme asiat kuten tasa-arvo hoidetaan mukavasti niin, että neurovähemmistöön kuuluvia on vähän vaikea tuijottaa, kun heidät poistetaan koulusta johonkin koulun irvikuvaan, jossa tärkein asia on lääkitys. 

Se kun rauhottaa palkatun henkilökunnan hermoja. Se miten noiden paikkojen asiakas eli epätyypillinen henkilö asiat kokee on sitten yhdentekevää. Eli meillä välitetään tasa-arvosta todella paljon silloin, kun syrjinnän kohde sattuu äänestämään vaaleissa. Kun puhutaan tasa-arvosta niin tarkoitetaan tietenkin naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sellaisten henkilöiden välillä jotka ovat oikeutettuja äänestämään maamme vaaleissa. Se mitä sitten esimerkiksi Iranissa tapahtuu on aivan yhdentekevää. Eikä tasa-arvo koske myöskään neuro- tai muita epätyypillisiä henkilöitä. 

Mutta annas olla kun joku autisti tai muuten vähääkään valtaväestöstä poikkeava tulee oikeasti johonkin kouluun. Silloin loppuu ymmärrys heti ja välittömästi. Kukaan muu koko noin 500-700 oppilaan koulussa ei edes voi mitenkään edes meluta tunnilla kuin tuo erilainen ihminen, joka sitten varmaan on kaiken pahan alku ja juuri. Eli jokainen asia mitä hän sanoo ilman lupaa merkitään muistiin, muille vanhemmille soitellaan hänen asioistaan, ja koulussa saatetaan kuuluttaa kuinka yksi "tuollainen henkilö" sitten vaarantaa koko koulun oppimismahdollisuudet. 

Jos ihminen on jotenkin erilainen, ja hän sattuu olemaan jossain koulussa, niin seuraavaksi tilanne on se, että hänet saa jostain syystä poistaa koulusta. Jostain syystä kiusattu saattaa viettää periaatteessa koko loppu koulun ajan jossain testeissä, jossa hänestä etsitään poikkeavuuksia joita sitten nimitetään kohteliaasti "sairaudeksi". Tuo kohtelias termi tarkoittaa sitä, että hän on joidenkin mielestä itse aiheuttanut tilanteen, missä toiset ottavat hänet silmätikuksi, haukkuvat häntä halventavilla nimillä sekä tietenkin hajottavat hänen vaatteitaan. 

Kun ihmiset puhuvat autismista sekä erilaisista keskittymishäiröistä, niin silloin kohtaamme usein tilanteen, missä puhutaan siitä, että autistien "jutut eivät vastaa sitä mitä muilla saman ikäisillä liikkuu päässä". Ja se sitten muka aiheuttaa oikeuden syrjiä noita ihmisiä. Siis autismi on tämän näkökulman mukaan sairaus, joka sitten oikeuttaa eristämään autistia muista sekä samalla poistamaan hänet koulusta, kun se sitten on "helpompaa kaikille". Tällä tavalla sitten autetaan koulukiusaajia tekemään koulusta heille mieluisampi paikka. Ja samalla tietenkin kannustaa kiusaajia jatkamaan toimintaansa. 

Siis vaikka autistilla tai muuten poikkeavasti käyttäytyvällä henkilöllä olisi tarve lääkitykseen tai jopa sairaalassa tapahtuvaan hoitoon, niin silloinkaan ei se asia oikeuta kiusaamaan toista. Joten meillä olisi varmaan jonkunlainen itsetutkiskelun paikka, kun puhutaan näistä "poikkeavista ihmisistä".  Tai sitten me voimme vain poistaa heidät yhteiskunnasta, eli pois silmistä ja pois mielestä ovat asioita, joilla voimme tukea sitä kehitystä joka varmasti vie maatamme ojasta allikkoon. 

Me emme halua mitään muuta kuin uusia Paavo Nurmia ja muita urheilutähtiä, he kun eivät käytä rillejä. Samoin tietenkin työelämän lama on asia, jonka takia jotkut alkavat huomioida neurologista epätyypillisyyttä uudella tavalla. Eli kun työpaikat ovat uhattuna, niin silloin varmasti alkaa noita epätyypillisiä piirteitä löytyä vähän joka paikasta. Jokainen joka on jollain tavalla erilainen on tietenkin potentiaalinen työelämästä poistuva ihminen. Hänet jos saadaan pois, niin silloin varmaan jokainen kunnon työllistettävä saa työtä. 

https://www.sttinfo.fi/tiedote/70819588/autistiset-piirteet-lisaavat-lapsen-riskia-joutua-kiusatuksi?publisherId=57858920&lang=fi

Kysyn vain minunko on vastuu, jos luotan johonkin, ja hän käyttää luottamusta väärin?

Kimmo Huosionmaa

Tässä aamulla vain mieleen tuli sellainen asia kuin luottamus, sekä se että kenen on vastuu, jos olen luottanut johonkin asiaan tai henkilöön, ja se sitten minu pettää. Jos tässä puhutaan esimerkiksi puusta tehdystä pöydästä, jonka termiitti on nakertanut ontoksi, ja laitan sen päälle laukun tai kotitietokoneen, minkä jälkeen pöytä romahtaa ja tietokone hajoaa, niin olisiko minun pitänyt epäillä Suomessa olevan termiittejä? Tietenkin jos olen juuri käynyt maassa, missä on termiittejä, ja niitä on tullut matkatavaroiden mukana kotiin, niin silloin voi käydä omille huonekaluille vähän hassusti, mutta muuten ei noita muurahaisen sukulaisia tarvitse pelätä. Mutta idea tässä onkin se, että olisiko minun pitänyt epäillä pöytää ontoksi?

Kun tämä tilanne siirretään esimerkiksi koulumaailmaan, niin kenen on silloin vastuu, jos joku ottaa liikuntatunnin jälkeisen suihkun aikana toisen henkilön vaatteet penkiltä, ja heittää ne sitten käytävälle, jolloin tämä henkilö joutuu sitten ne hakemaan ikään kuin "aatamin" tai "eevan" asussa. Siinä sitten varmaan on kaikilla hyvä mieli, ja tästä asiasta voidaan varmaan kertoa hyviä vitsejä jossain välitunnilla, mutta samalla kuitenkin kysyisin sellaisen kysymyksen, että onko se sitten oikeasti tyhmyyttä, jos suihkun aikana kaverit heittävät vaatteet käytävään?

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että siinä kuitenkin on saattanut kyseessä olla opettajan määräys, ja hänen olisi pitänyt tätä asiaa valvoa, mutta onko kuitenkaan tyhmyyttä luottaa hiukan luokkatovereihin, niin että ne tavarat voi siihen penkille jättää viideksi minuutiksi ilman valvontaa, ja onko asia niin, että tuo teko on niin mukava, että siitä voidaan oikein palaveri pitää? Jos puhutaan siitä, että joku kantaa asiasta vastuun, niin onko syy siihen, että toinen joutuisi menemään "siveettömästi pukeutuneena" käytävään tuossa henkilössä, joka heitti vaatteet käytävään, vai siinä joka ne joutui sieltä hakemaan?

Ai niin tietenkin olisi voitu toimia toisin. Eli vaatteita ei olisi ehkä tarvinnut sinne käytävään heittää, tai ne olisi voinut joku kaveri vaikka hakea. Mutta jos tuosta siveettömästä esiintymisestä sitten lähdetään tekemään rikosilmoitusta, niin kenen oikeastaan tuolloin on syy? Kas kun siinä on vähän vaikeaa mennä tunnille ilman vaatteita, tai toki koulua voi varmasti käydä tuossa naturellissä asussa, mutta kuitenkin vaatteet kannattaa käydä hakemassa päälle. Kun sitten mietitään sitä, että esimerkiksi alaikäisestä otettujen siveettömien kuvien hallussa pitäminen on rikollista, niin silloin jos joku tuossa vielä valokuvia sattuu ottamaan, niin silloin saattaa puhelin sekä sosiaalisen median tili mennä jumiin, koska tuolloin kyseessä on teko, joka on rikollista.

Kun asiaa tarkastellaan koulukiusaajan näkökulmasta, niin tietenkään tuollaiseen tekoon, eli vaatteiden heittämiseen käytävälle liittyy sellaisia asioita, kuin tekijän kypsymättömyys. Mutta kuitenkin itse olen joskus huomannut, että noilla koulukiusaajilla ei ole mitään kuvaa siitä, että he tekevät toista ihmistä kohtaan väärin. He saattavat oikeasti tehdä jopa rikosilmoituksen tuollaisen teon uhrista. Ja sitten kun asiaa aletaan käsitellä, niin tilanne muuttuu pahimmillaan sellaiseksi, että tuota henkilöä, joka joutuu vaatteensa hakemaan aletaan syyttää siveettömästä esiintymisestä. Se miten kiusaaja suhtautuu välillä tekoonsa on jotenkin mielenkiintoinen. Hän saattaa pitää kaikkia omia tekojaan aivan tavallisina sekä vähäpätöisinä asioina, mutta sitten tuo kiusaaja saattaa omaan itseen kohdistuvia vastaavia asioita erittäin vakavina.

Ja jos kiusaaja sitten esimerkiksi lyö uhriaan, ja tämä sitten lyö takaisin, niin siitä saattaa seurauksena olla se, että kiusaaja joka on usein syvällisesti tunteva ihminen muuttuu ikään kuin aivan toiseksi. Hän saattaa rynnätä pienimmästäkin teosta suoraan opettajien huoneeseen kantelemaan asiasta kuin asiasta. Samoin kiusaaja ajattelee joskus, että kaikki mitä hän tekee on hauskaa. Pahimmissa tapauksissa tuollainen henkilö sitten menee opettajille ketomaan, että muut eivät ole nauraneet hänen teoilleen, eli kiusaaminen on epäonnistunut. Se on pahinta mitä kiusaajalle, joka ikään kuin ostaa kavereita sillä että hänen ryhmässään saa muita itkettää voi ikinä sattua, eli hän ei olekaan mikään upea henkilö, vaan säälittävä toisten alistaja, joka peittelee omaa huonoa itsetuntoaan sillä, että hänen pitää muita jatkuvasti kiusata ja löytää toisista vain virheitä. Kun toinen itkee koulun pihalla tai työpaikalla, niin se sitten nostaa mukavasti tuollaisen ihmisen itsetuntoa, kun on siinä saanut ylemmyyttä näyttää koko kansan edessä.

Onko kaikki ikävä, mitä tapahtuu johdon syytä?

Kimmo Huosionmaa

Liiketoiminta sekä siinä tapahtuneet virheet ovat aina johtajan vastuulla. Vai onko asia aina oikeasti näin mustavalkoinen eli yksinkertainen? Tietenkin isoilla yhtiöillä on johtajansa, joiden tehtäviin kuuluu alaisten toiminnan valvominen, mutta onko aina niin, että nämä johtajat kantavat oikeasti kaiken vastuun siitä, mitä yhtiössä tapahtuu? Eli jos yhtiössä tapahtuu jotain sellaista, mitä ei saisi tapahtua, niin silloin tietenkin pitää selvittää se, että onko yhtiön johto tietoinen siitä, mitä kentällä on tapahtunut, tai olisiko heidän pitänyt asiasta tietää?

Yrityksen johto ei tiedä mitään, mitä heille ei kerrota, on kaiken salaamisen a ja o. Ja mitä tehdään jos joku keskitasolla työskentelevä alainen on tehnyt virheet, ja sitten valehdellut esimiehilleen päin naamaa? Tuolloin käytetään usein tuttavuutta hyväksi, ja esimerkiksi joku kolari pannaan nuorten työntekijöiden syyksi. Mutta toisaalta oma asema kokeneena työntekijänä sekä pomon "kaverina", joka tuntee kaikki joskus houkuttelee valehtelemaan eli kertomaan muunnettua totuutta asiasta, joka olisi ehkä johtanut itselle hankalaan tilanteeseen.

Mikäli kiusaamisen kohteeksi henkilö ei tiedä oikeuksiaan, niin se saattaa aiheuttaa sen, että hän joutuu ikävään tilanteeseen, ja samalla jos kyseessä on esimies, joka kiusaa alaistaan, niin hän saattaa saada koko työyhteisön kääntymään tuota yhtä ihmistä vastaan, mikä on joka kerran hyvin vastenmielinen kokemus. Eli vaikka kiusaamisen uhri saisi jäädä yhteisöön, niin tuskin enää työsuhde kovin pitkään kestää, koska saattaa olla niin, että henkilö jää aivan yksin tuon kokemuksen jälkeen, ja siitä sitten lähdetään joko häntä eristämään tai sitten jokaista hänen tekoaan tarkkaillaan suurennuslasin läpi. Jos puhutaan siitä, että yhtiössä työskentelevien on käsitettävä asemansa sekä siihen kuuluvat vastuut, niin silloin tietenkin on olemassa tilanteita, missä yhtiön työntekijälle pitää antaa potkut tai hänestä pitää tehdä ilmoitus jollekin viranomaiselle.

Mutta mitä silloin voidaan tehdä, jos joku alainen tai työryhmän vetäjä peittelee virheitä tai jotain tapausta, joka olisi ehkä muuten voinut johtaa esimerkiksi työntekijän erottamiseen tai jopa oikeusjuttuun. Yhtiön johdolla on valvontavelvollisuus siitä, että alainen tekee työnsä kunnolla sekä noudattaa yleisesti määriteltyjä standardeja sekä turvallisuutta koskevia määräyksiä. Ja jos alainen ei näitä asioita kykene sisäistämään, niin silloin johdon velvollisuus on erottaa tämä alainen.

Tässä sitten tullaan siihen, että mitä pitää siinä tapauksessa tehdä, jos alainen peittelee tai salaa jotain sellaista, mikä voi olla hänelle itselleen vahingollista. Ja joidenkin esimiesten mielestä on parempi laittaa aina koko asia alaisten eli suoritusportaan syyksi. Yhtiön johto sekä suuritysten kohdalla myös ylempi työnjohto eivät aina tiedä kaikkea siitä, mitä kentällä todella tapahtuu.

Eli jos toiseen ihmiseen suhtaudutaan aina luottavaisesti, niin silloin on edessä jossain vaiheessa tilanne, missä joku osoittaa olevansa jotain muuta kuin luottamuksen arvoinen. Jos puhutaan luottamuksesta, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät tällaista asemaa hyväkseen. Kun tätä asiaa pohditaan syvällisesti, niin tietenkin silloin pitää huomioida sellainen vanha sanonta, että tilaisuus tekee varkaan.

Vai mitä mieltä olisit itse tilanteesta, että esimerkiksi olisit humalassa töissä ja ajaisit jonkun koneen jotain autoa, mutta kun kukaan ei tätä nähnyt, niin silloin varmaan mieleen tulisi laittaa asia jonkun muun syyksi. Näet jos humalassa ajaminen tulee tietoon, niin se vie ajokortin sekä työturvallisuuskortin, ja se tietää sitten työuran katkeamista.Joskus tuollaista tehdään uusille työntekijöille, eli heitä syytetään asioista, jotka eivät ole heidän syytään. Inhottavan noista tilanteista tekee se, että joskus nuo henkilöt vetoavat siihen, että ovat työnjohtajan kavereita, ja samalla ikään kuin painostetaan toisia myöntämään asioita, jotka eivät ole mitenkään totta, ja samalla sitten toista mustamaalataan oikein olan takaa, ja jokainen joka on eri mieltä saa tietenkin lähteä yrityksestä.

Noissa tapauksissa kavereita lahjotaan esimerkiksi viinalla sekä tupakalla pitämään suunsa kiinni asioista, jotka eivät muka heille kuulu. Jos tällainen asia tulee joskus ilmi, niin silloin saattaa kyllä edessä olla käynti vankilassa, koska tuolloin on tullut tehtyä rikos, jota kutsutaan aseman hyväksikäytöksi. Samoin pitää muistaa se, että nämä samat henkilöt mielellään kantelevat esimerkiksi työnjohdolle esimerkiksi jokaisen ylimääräisen kahvin, minkä muut työntekijät ottavat työaikana, vaikka itse on siellä horjuttu ehkä kovassakin humalassa. Olen itse joskus huomannut, että työaikaa seuraa usein henkilö, joka ei itse mistään säännöistä välitä.

Koska tässä fiktiivisessä tarinassa pomo ei tule töihin, kun vasta aamulla, niin silloin varmasti moni johtaja tai vanha työntekijä saa mieleensä sen, että hän laittaa koko kolhun jonkun muun syyksi, kun ei sitä törmäystä kukaan nähnyt. Eikä tuolloin varmaan kukaan lähtisi ainakaan heti tunnustamaan ajaneensa humalassa, ja sitten vain tullaan töihin aamulla parta ajettuna sekä kölnin vedeltä tuoksuen, ja sanotaan että johonkin autoon tuli lommo yön aikana. Kyseinen asia voi olla hyvin ikävää sellaiselle, jota syytetään tällaisesta teosta ilman syytä. Ja sitten voi joku ventovieras joutua maksamaan tuollaisia tekoja. Jos tuosta lavastuksesta jää kiinni, niin silloin ei kunnian kukko laula. Tuolloin nimittäin voi menettää jopa kansalaisluottamuksen, koska on tullut tehtyä väärä vala oikeudessa.

Miksi peruskoulussa on nykyään niin vaikeaa, että lapset oireilevat psyykkisesti?

Kimmo Huosionmaa

Kaikkialla puhutaan nykyään siitä, kuinka yhä useammin myös aivan lapset oireilevat koulussa, ja siihen sitten etsitään vastausta. Itse olen sitä mieltä, että nämä psyykkiset ongelmat ovat oikeastaan vasta nyt tunnustettu, eli niitä on ennenkin ollut olemassa, mutta näistä hyvinkin pahoista asioista ei vain oltu uskallettu tai haluttu puhua. Ennen psyykkiset oireet olivat asioita, joista haluttiin vaieta, ja varmasti me kaikki olemme tuollaisen tapauksen tienneet. Mutta meille muille on vain kerrottu, että tämä oppilas tai opiskelija on siirtynyt toiseen kouluun, eikä koskaan ole mainittu, että kyseessä on ollut mielisairaalaan vieminen. Peruskoulussa pitää jokaisen aineen olla läpäisty, jotta päättötodistus antaa jatko-opintokelpoisuuden.

Ja varsinkin yläasteella tuo vaatimus aiheuttaa stressiä. Samoin se että mielenterveyden ongelmista puhutaan yhä avoimemmin saa aikaan sen, että vanhemmat tarkkailevat lapsiaan entistä tarkemmin. Eli esimerkiksi eristäytyminen sekä hiljaa oleminen saavat joissain tapauksissa hälytyskellot soimaan, ja silloin tietenkin kannattaa kääntyä ammatti-ihmisen puoleen, jos lapsen tai nuoren käytöksessä on tapahtunut muutoksia tai hän tuntuu jotenkin aggressiiviselta. Eli nuo uutiset ikään kuin "virittävät" vanhemmat huomaamaan sen, jos lapsi onkin masentunut, ja hän hautoo itsetuhoa.

Tässä tapauksessa pitää huomioida, että esimerkiksi itsemurhaa käsittelevät uutiset varmasti saavat aikaan sen, että mielenterveyden ongelmiin haetaan apua entistä helpommin, koska itsetuho-uutiset herkistävät vanhempien mieltä, jolloin he huomaavat nopeammin, mikäli nuori onkin väsymyksen sijasta masentunut, ja yhä useammin apua haetaan suoraan psykiatrilta, mikä sitten tietenkin on paljon parempi asia, kuin hakea diapameja jostain tuttavan tuntemalta lääkäriasemalta. Tuolloin pitää muistaa se, että ammatti-ihminen tarvitsee työrauhan tehdäkseen pätevän diagnoosin, sekä tehdessään tarvittavan määrityksen lääkityksen tarpeesta, ja tuolloin saattaa potilaan paikka olla osastolla, koska oikeaa lääkettä ei tai annosta ei heti löydy.

Myös se että esimerkiksi puukotuksia ei ole ennen sattunut koulussa saa varmasti uuden kuvan nousemaan ihmisten mieleen, kun ajatellaan tilannetta, että joku lapsi tai nuori ei ole vain käynyt koulua. vaan aamulla lähtenyt oleilemaan ostoskeskukseen, ja tietenkin silloin ei koulussa ole mitään ongelmia, jos tuollainen oppilas, joka "ei sopeudu joukkoon" erotetaan koulusta, jossa häntä ei muka kaivata. Silloin varmasti käy niin, että tuollainen henkilö ikään kuin ladataan täyteen vihaa, ja sitten tuo viha jossain vaiheessa purkautuu väkivaltana. Tuolloin lain mukaan sekä se henkilö, joka on tehnyt rikoksen, että myös rikokseen yllyttänyt henkilö tuomitaan, kuten laki määrää. Ja jos täysi-ikäinen ihminen on tällaisessa tapauksessa yllyttänyt alaikäisiä pahoinpitelyyn, niin silloin häntä rangaistaan kovemmin kuin varsinaista tekijää.

Mutta ennen oli kaikki toisin, ja silloin tällaisista asioita ei kukaan osannut, uskaltanut tai halunnut puhua. Se että ongelmat heitetään ulos koulusta "roikkumaan ostoskeskukseen" ikään kuin teki näistä ihmisistä olemattomia. He olivat sellaisia ihmisiä, joita ei kukaan saanut puhua mitään, koska se ei tehnyt hyvää omalle uralle. Ei ollut hyvää mainosta, että sellainen ihminen, joka on heitetty pois koulusta kuuluu jonkun ihmisen kaveripiiriin, ja tietenkin noissa tapauksissa on tekijöiden mielestä parempi, että henkilöstä ei koskaan edes puhuta. Vaikka kuulostaa helpolta mennä tällaisissa tapauksissa enemmistön puolelle, niin silloin kuitenkin rikotaan lakia törkeästi. Ja tuo toiminta voidaan tietenkin katsoa myös yllytysrikokseksi.

Jos ei mukaudu muiden mukaan, niin silloin on parempi, että vähemmistö eroaa, on tuolloin perusteena sille, että henkilön saa heittää ulos koulusta. Ja tuolloin tietenkin jokainen, joka ei tähän myönny menettää kesätyöpaikan. Eikä tuollainen menettely ole kuitenkaan lain mukainen. Lain tarkoitus on suojella heikompaa, ja se että rikoksen tekijöitä on useita ei ole syy jättää rangaistusta lukematta. Myös lapsia koskee laki, ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi solvaaminen sekä pahoinpitely ovat tekoja, joista tulee henkilön saada tuomio, vaikka hän olisi kuinka alaikäinen, eikä myöskään viranomaisten harhauttaminen sekä väärän valan vannominen ole asioita, joita laissa annetaan anteeksi.

Mikäli esimerkiksi jatkettuun pahoinpitelyyn syyllisiä henkilöitä on useita, niin se on oikeudessa tuomiota korottava asia. Se että henkilön väitetään tehneen rikoksia kuten vahingontekoja, joita hän ei ole tehnyt on rikoslaissa mainittu nimellä "viranomaisen harhauttaminen", mutta sitten tietenkin jos tuo toiminta jatkuu oikeussalissa, niin silloin on kyseessä "väärä vala", mikä on sitten erittäin vakava rikos. Samoin jos henkilön väitetään tehneen rikoksia, joita hän ei ole tehnyt, on kyseessä kunnianloukkaus sekä muut tästä asiasta seuraavat syytteet, joihin kuuluu myös esimerkiksi viranomaisen harhauttaminen, ja jos tästä sitten vielä lähdetään korvauksia hakemaan, niin kyseessä on silloin petossyyte.

https://yle.fi/uutiset/3-10538926

Liian usein vaihtuva työpaikka vie työhalut vähän jokaiselta.

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Työnantajan asia on, että tarjoaako se työtä työntekijälle, mutta jotta työntekijöitä olisi tarjolla aina, kun työnantajalla on tarve tekijöihin, on työvoimapalveluilla oltava työvoimaa tarjolla, ja siksi esimerkiksi nollatuntisopimuksia on paljon tehty. Eli työntekijä sitoutuu tulemaan työhön silloin, kun työnantajalle niin sopii, ja silloin hän saa palkkaa työstään. Mutta kun hän on “valmiudessa”, niin silloin ei palkkaa tule, ja tämän tarkoitus lienee se, että työntekijöistä tehdään näin kilttejä sekä säyseitä, koska jos he liikaa meluavat tai kirjoittavat sopimattomia asioita, niin silloin ei enää tunteja ole luvassa.


Joten tietenkin tuolloin kannattaa olla kiltti poika tai tyttö, jotta sitten myös seuraavana jouluna pääsee siivoamaan jotain saunaa. Se että työntekijä kirjoittaa tai puhuu työpaikastaan pahaa saattaa nimittäin aiheuttaa sen, että enää ei puhelin soi, ja vuoroja tarjota samaan tahtiin kuin ennen. Eli tuolloin prekariaattiin kuuluva voi viettää myös jouluviikon kotona, kun se vuoden ainoa pätkä meni jollekin toiselle, joka osasi paremmin mukautua työelämän koviin arvoihin, mikä tarkoittaa pään painamista alas, sekä sokeaa tottelevaisuutta ja uskoa johdon erehtymättömyyteen, ja näin saadaan maamme nousemaan lamasta, kun verotuloista pääosa sitten alkaa tulla siivoustyöstä. Siinä sitten taas saadaan tilastot näyttämään hyviltä, kun jopa 80% työvoimasta on työllistynyt vähintään 16 tunniksi vuodessa.


Työntekijöiden kohtelu työpaikalla on joskus hyvin eriarvoista. Saattaa olla niin, että esimerkiksi vuokratyöntekijä ei saa työkaluja “kun ei ole työhaluja”. Tai sitten hänelle teetetään vain esimerkiksi jotain siivoustöitä tai vastaavaa. Samoin syrjimiseen tai suoranaiseen kiusaamiseen riittää se, että joku on erilainen kuin muut. Se että ihminen on tullut vaikka työkokeiluun on joidenkin mielestä oikeutus halventaa tätä henkilöä miten huvittaa.


Kaikkein parasta tietenkin on tilanne, missä työnantaja lupaa parhaalle vuokramiehelle vakituisen paikan, ja silloin tilanne on usein samanlainen, kuin jos kahdelle koiralle heittää luun tai makupalan. Tuolloin kaksi vuokratyöntekijää pannaan tappelemaan tuosta paikasta, joka on luvattu parhaalle työntekijälle. Yhtenä edellytyksenä päästä tähän vuokratyönantajan kautta tarjottuun paikkaan on se, että henkilö kohtelee työnantajaa sekä esimiestään kunnioittavasti eikä kirjoita mitään negatiivista blogeihin tai Facebookiin, koska se saattaa sitten vaikuttaa negatiivisesti hänen mahdollisuuteensa saada tulevia työpaikkoja.


Eikä työnantajia tai työnjohtajia saa koskaan ärsyttää liikaa, tai nämä sanovat, että meillä ei sinulle enää ole siivoustöitä, vaan saat ihan oikeasti elää ilman vuokratyövoiman välitystä hoitavalta yhtiötä tulevaa soittoa. Tällöin ryhdyin miettimään omaa asemaa tässä kovaakin kovemmassa työelämässä, ja päätin kuitenkin kirjoittaa tämän esseen, koska itse pidän melko epätoivoisena ajatusta, että saisin tästä maasta ainakaan lähiaikoina oikeaa tai vakituista työtä. Joten siksi kädet vapisten sekä kylmän hien valuessa tämän kirjoituksen teen, ja siitä sitten itse vastuun kannan.


Työ on kaikkien oikeus, mutta kun tätä asiaa vähän tarkemmin ajatellaan, niin silloin kun puhutaan työstä, niin monille tämän päivän ihmisille työpäivä on sitä pelkkää työtä. Tuo asia tietenkin hieman stressaa, kun koko päivän aikana ei kukaan työkaveri tule mitään puhumaan mistään muusta, kuin siitä, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Tietenkin työaika on sellainen asia, mikä on pyhitetty työnantajalle, mutta kuitenkin työpäivän mittaan on varsin mukava huomata, kuinka vakituiset työntekijät pitävät yhtä.


Ja yhtä mukavaa on huomata, kun keskustelukumppani kääntyy siten, että hänestä näkyy vain selkä, kun pitää sitä vakituisten työntekijöiden välistä kaveruutta siinä edessä ruveta osoittamaan. Tämä asia tietenkin on erittäin kiemurainen, koska me jokainen itse valitsemme omat kaverimme, ja tietenkään kenenkään ei tarvitse ketään sellaista ottaa kaveripiirinsä sisään, jota ei niihin piireihin halua.


Kun puhutaan tilanteesta, että jollakin vuokratyöntekijällä on mahdollisuus sitten tulla vakinaiseksi työntekijäksi, niin kyllä tuolloin työnantaja pitää huolen siitä, että tämä vuokratyöntekijä ei koskaan saa mitään kavereita työpaikalta, koska varmasti tuo paikka on todella hyvin kilpailutettu, ja silloin vain se “paras” saa tuon halutun vakinaisen paikan, sekä oikeuden tulla työryhmän jäseneksi. Mutta tietenkin tämä asia on varmaan niitä kaikkein suurimpia kysymyksiä työelämästä. Nimittäin miten työntekijä voi olla edes motivoitunut tai halukas tekemään kaikkensa työpaikan eteen, jos hän tietää, että kuitenkin kahden viikon päästä edessä on vaihto uuteen paikkaan, tai sitten työnhaun uusiminen.


Se että työnantaja tai työnjohtaja on jotenkin ikävä persoona, joka simputtaa alaisiaan on varmasti sellainen vähän nolo asia, joten tällaista tuskin kukaan haluaa itsestään kuulla, mutta luuletteko, että tämä nyt niin kauhean mukavaa oikeasti olisi? Kun työpaikkoja kilpailutetaan viimeisen päälle, niin silloin voi eteen tulla sellainen asia, että työpaikalla jollekin tulee mieleen esimerkiksi vahingoittaa toista, jolloin hän sitten tapaturman takia on pakotettu jäämään pois töistä.


Mutta sitten tietenkin mieleen tulee sellainen asia, että esimerkiksi vammaiset työntekijät eivät juuri koskaan näe mitään muuta kuin oman työpisteensä. Kun puhutaan vammaisten työllistymisestä, niin silloin kyllä itseäni hiukan ihmetyttää sellainen asia, että jos tarkoitus on esimerkiksi kehittää työrajoitteisen ihmisen sosiaalisia taitoja tai auttaa häntä elämään normaalia elämää, niin miksi tuollainen työrajoitteinen henkilö laitetaan yksin koppiin istumaan, tai sitten hän saa tehdä kaikki työnsä yksin, ilman että kukaan edes käy kysymässä häneltä koko päivänä, että miten menee?


Kun vajaakuntoisen työsopimusta tehdään, niin hiukan ihmettelen, että kuka sen työpaikan nyt ylipäätään hänelle hakee? Tai millaista työtä hänelle on tapana teettää? Ja eikö siellä ole mitään muuta kuin siivousta tarjolla? Vajaakuntoisia työllistettäviä on todella monenlaisia ihmisiä, ja se tarkoittaa sitä, että kaikki vajaakuntoiset eivät ole päältä katsottuna mitenkään erityisen poikkeavia.


Ja kun mietitään sitä, millaiset vaatimukset työelämä ihmisille asettaa, niin kuinka moni ADHD tai jostain muusta keskittymishäiriöstä kärsivä on saanut pelkkää huutoa pomoiltaan sekä työtovereiltaan. Se että ihmisellä ei ole päällepäin näkyvää sairautta tai epänormaalia ulkonäköä saattaa joskus aiheuttaa sen, että häntä pidetään vain laiskana, ja se että ihminen ei ole mitenkään ulkonäöltään poikkeava, antaa joidenkin mielestä oikeuden huutaa tälle henkilölle päin naamaa, ja näyttää kaikille omaa erinomaisuutta.

Ihmisten asenne poikkeavuuteen on jotenkin sellaista, että sitä ei kyllä mielellään halua itse kohdata. On ihmisiä, joille jokainen erilainen ihminen on jotenkin sellainen, että hänelle näytetään kaikkien edessä omaa ylemmyyttä. Kun tätä maassamme hyvin yleistä kulttuuria katselee niin silloin kyllä ihmettelen suuresti, että täällä ei tapahdu enempää murhia, koska joissain paikoissa tapana on näyttää, kuinka alaisia tulee kohdella, ja silloin ei empatiaa ole luvassa. Päinvastoin edessä on usein tilanne, missä johtaja sekä työtoverit kohtelevat toista alentuvasti, ja saattaa olla, että toinen lähetetään kotiin kesken päivän, tai hänelle ei anneta työkaluja, jotta työpaikalle voidaan luoda syntipukki, jonka syyksi voidaan laittaa kaikki mahdolliset asiat.

Miksi kiusaamisen kanssa pitää olla varovainen?

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Kuten olemme tässä alla olevasta jutusta saaneet lukea, niin kiusaaminen on hyvin vaikea asia. Ketään ei saa näissä tapauksissa uskoa ilman todisteita, koska kiusaaminen sekä siitä ilmoittaminen  on sellainen juttu, mitä käytetään myös kammottavalla tavalla väärin. Jos vaikka joku lapsi on ollut esimerkiksi metsässä leikkimässä, ja siellä on sitten takki tai housut revenneet, niin silloin on ehkä käynyt mielessä syyttää jotain muuta ihmistä tällaisesta tapahtumasta. Varsinkin jos lapsi tai nuori on mennyt sellaiseen paikkaan, mihin hänellä ei ole lupaa mennä, saattaa rangaistuksen pelko saada tuon nuoren henkilön kertomaan valheita tapahtuneesta.  On ihmisiä, jotka mielellään haluavat uskoa kaikenlaista pahaa jostain oppilaasta.


Jos toinen pukeutuu provosoivasti, sekä käyttäytyy muuten aggressiivisesti, niin häntä mielellään uskotaan myös koulukiusaajaksi. Tuolloin saattaa opettaja joko sanoin tai muuten ajattelemattomasti toimimalla kannustaa muita oppilaita kertomaan ikäviä valheita jostain oppilaasta, jonka toivoisi siirtyvän toiseen kouluun. Kiusaamiselle kouluissa pitää olla nollatoleranssi, eli sitä ei saa missään nimessä suvaita. Mutta hutkia ei saa koskaan tutkimatta asiaa tarkoin, koska väärä tai väärin perustein annettu rangaistus varmasti ei tilannetta paranna. Eli tuo sitten lisää kaunoja sekä vihaa. Mutta jos väärän ilmiannon tehnyt henkilö on muuten siisti ja hyvätapainen, niin silloin saattaa seurata yliampuva rangaistus.


Kaikki me tiedämme, että mielellään kaikenlaisia kiusaamista koskevia ilmoituksia uskoisi jokainen, mutta noita ilmoituksia tehdään joskus täysin ilman syytä. Ja joissakin tapauksissa esimerkiksi oma kiltti ulkoasu kannustaa oppilasta tekemään aiheettomia ilmoituksia kiusaamisesta, koska hän haluaa vain löytää ulkopuolisen syyllisen esimerkiksi huonoon koulumenestykseen. Eli se että kokeissa menee huonosti voidaan vierittää mukavasti jonkun toise päälle, jota sitten voi syytellä kiusaamisesta tai pahoinpitelystä.


Mikäli toinen ihminen on silmälasien käyttäjä, ja muuten siististi pukeutuva, niin häntä mielellään uskoisi, jos tuollainen henkilö tulee kertomaan siitä, kuinka häntä on käytävällä hakattu tai tönitty. Ja jos ulkoasu on siisti, niin silloin tietenkin toisesta uskoo mielellään, että hän on samalla myös hyvä koulussa. Todellisuudessa henkilö saattaa olla aivan surkea, ja silloin surkean koulumenestyksen syy voidaan työntää toisten päälle syyttämällä heitä kiusaamisesta.


Eikä kiltti ulkoasu myöskään tee kenestäkään kyvytöntä kiusaajaksi. Eli vaikka toinen voi ulospäin vaikuttaa hyvin miellyttävältä ihmiseltä, niin hän saattaa takana päin olla hyvin ikävä persoona. Pahimmassa tapauksessa tuollainen henkilö saattaa olla aivan kiusaajien kärkikaartia, ja silloin sitten tulee varmasti eteen tilanne, missä hän saattaa yrittää jopa kiusattujen tukiryhmään istumaan. Ja aina silloin tällöin kiusaaja väittää kiusatun olevan hiukan liian herkkähipiäinen heidän joukkoonsa tai käymään tavallista koulua. Mutta tässä sanoisin niin, että silloin on menty liian pitkälle, jos toinen rupeaa itkemään tai valittaa muuten kohtelustaan. Me kaikki olemme yksilöitä, ja joidenkin mielestä esimerkiksi töniminen tai taklaaminen koulun käytävillä ei ole ollenkaan mukavaa, vaikka sitä tehdään kaikille muille.


Ja näissä tapauksissa sitten on parempi myös kysyä sitä, että kenelle muulle niitä juttuja koulussa sitten oikein tehdään? Jos puhutaan siitä, että joku muka kokee positiivisena sen, että hänen päänsä painetaan vessanpönttöön, ja tulee tätä palvelua oikein kysymään, niin silloin kyllä rikostutkija kysyy tarkentavan kysymyksen, että mikä on seuraus, jos tätä tekoa ei suvaitse. Eli tällöin tämä henkilö sitten kieltäytyy koulukasteena tunnetusta traditiosta. Samoin kehotan kaikkia muitakin näin toimimaan, ja vaikka olen pohjimmiltaan väkivaltaa vastaan, ja mielestäni kaikki asiat pitäisi selvittää puhumalla, niin kuitenkin jos joku sitten käy päälle, niin silloin saa kyllä lyödä takaisin.


Eikä kadulla ole kyse mistään MMA:sta, jossa on säännöt, vaan noissa kaduilla tapahtuvissa tappeluissa saa toista vaikka purra tai potkaista vastustajaa haarojen väliin. Kouluissa vastuu kurinpidosta on ensisijaisesti opettajilla, eli nämä asiat eivät kuulu millekään oppilaista kootulle järjestyspartiolle. Eikä opettajan tehtävä ole valvoa maahanmuuttoa tai muita ulkomaalaisasioita, Niitä varten on olemassa aivan toiset viranomaiset. Eli koulujen seinien sisälle ei tarvitse maassamme muodostaa mitään anti-islamistista solua, vaan tällaiset asiat kuuluvat poliisille sekä muille viranomaisille.


Joissakin tapauksissa koulukiusaaja tai jotkut tuon kiusaamista harjoittaneen ryhmän jäsenet ovat yrittäneet päästä kiusattujen tukiryhmään, koska siellä he haluavat tietää, mitä nuo kiusatut siellä puhuvat. Seuraavaksi kirjoitan tapauksesta, jollaista jokainen koululainen pelkää, eli entä jos kiusaaja saa oman päiväkirjan haltuunsa? Tällaisia tapauksia kuulemma on sattunut, ja niistä on kyllä varmasti suuri suru tullut eteen. Tuolloin pitää kyllä kysyä, että onko kiusatun vanhemmista jompikumpi antanut tuon päiväkirjan kiusaajille? Eli ovatko he väittäneet olevansa poliisimiehiä tai sosiaalivirkailijoita, vai  miten heihin on muka luotettu? Jos kiusaaja saa esimerkiksi kiusatun päiväkirjan haltuunsa, niin silloin pitää miettiä hyvin tarkasti, että mitä varten kiusaaja on sinne kotiin päästetty?


Tutkimuksen kannalta tärkeä tieto olisi, että mikä tekee hänestä niin luotettavan oloisen tai tuntuisen, että toisen vanhemmat ovat hänet tai hänen edustajansa jättäneet toisen huoneeseen yksin, jolloin tämä on kyennyt katselemaan ympärilleen sekä penkomaan paikkoja ilman, että kukaan kysyy yhtään mitään? Ja mistä tuo kiusaaja sitten on tuon päiväkirjan paikan tiennyt? Vai oliko se sitten pöydälle jätettynä lojunut koko kansan nähtävillä? Joskus kiusaajat toimivat siten, että yksi leikkii kiusatun kaveria, ja kertoo kaikki tämän asiat noille tovereille.


Mutta mistä sitten on on tuo päiväkirja kuitenkin päätynyt kiusaajan haltuun? Kas siinä vasta on pulma. Kun puhutaan taas tuosta Kotkan tapauksesta, niin silloin tällöin lapset ja nuoret tekevät ikäviä sekä ajattelemattomia asioita. Ja jos joku sattuu nielemään esimerkiksi litium-paristoja, niin siitä saattaa seurauksena olla kuolema tai ainakin vakava sisäelimeen kohdistuva palovamma, jos tuo äärimmäisen reaktiivinen metalli sattuu reagoimaan niin, että uhrin vatsassa syttyy tulenliekki. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että ennen kuin lähdetään jutussa ketään hutkimaan, täytyy asia tutkia tarkoin, koska se sitten varmasti ei kenenkään etua palvele.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kotkalaispojan-epaillyssa-kiusaamistapauksessa-ei-epailla-rikosta-poliisi-poika-oli-aivan-yllattaen-itse-ottanut-pariston-suuhunsa/7056578

Koulukiusaaminen on taas noussut puheenaiheeksi.

Kimmo Huosionmaa

Kouluissa tapahtuva kiusaaminen on tullut taas ihmisten tietoon, kun paristoja on laitettu jonkun pojan suuhun. Tuollaisen teon tehnyt henkilö ei varmaan ole käsittänyt, että vaikka hänet tai heidät on nuoren ikänsä takia ehkä jätettävä rankaisematta, niin tästä sitten on kyllä seurauksena hyvin vakavia asioita, eli jos lähdetään siitä, että nuo paristot tai niistä liuennut suolahappo ovat tehneet jotain tuon uhrin hampaille, niin silloin nämä teon tehneet henkilöt ovat aivan oikeasti velvollisia maksamaan noille hampaille sattuneet vauriot. Ja samoin myös kivusta sekä särystä tulleet vahingot joutuu tekijä tässä tapauksessa maksamaan, vaikka tietenkään tässä ei sitten kaikki asiat ole luetteloitu. Joten tuollainen vakava väkivallanteko saattaa aiheuttaa erittäin suuret kustannukset tekijälle, koska lain mukaan tekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Eikä korvausvelvollisuudelle ole ikärajaa.

Nimittäin tällaisessa tapauksessa edessä saattaa olla ihan oikea koulukoti, sekä se, että vanhemmat joutuvat myös vastuuseen tällaisesta tapauksesta, koska tekijä on nuoren ikänsä takia heidän vastuullaan, ja vanhemmat ovat tuolloin velvollisia korvaamaan esimerkiksi tuon kiusatun hoitoja, sekä myös mahdollisia lastensuojelutoimenpiteitä. Mutta uskoisin, että tämä toiminta ei ole aivan ainutlaatuista maamme koululaitoksen historiassa. Olen muistaakseni kuullut jostain sellaisen tarinan, jossa koululaiset olivat tarjonneet kaverilleen purtavaksi jotain pumpulitukkoa, jossa oli muka lääkettä hammaskipuun, mutta joka oli sitten kastettu suolahappoon. Siitä sitten oli hammas tuhoutunut melko pahasti.

Jostain syystä näistä asioista, missä henkilön terveys on vaarantunut kiusaamisen yhteydessä sekä siitä, että joskus lapsi on saattanut jopa surmata itsensä kiusaamisen seurauksena ei olla käsitelty julkisuudessa ainakaan tarpeeksi. Eli ennen koulukiusaamiseen on vastattu niin, että koulussa ei sitä ole, ja tällaisella viestillä rehtori on sitten kuitannut hänelle melko ikävän asian. Tuon jälkeen on todettu, että tuon ilmoituksen tehneen lapsen olisi parempi vaihtaa koulua, kun on tästä asiasta ryhtynyt kertomaan. Samoin jostain olen kuullut, että koululaitoksen palveluksessa olevia henkilöitä on kehotettu olemaan kommentoimatta näitä kiusaamista koskevia uutisia, ja ennen vedottiin mielellään vaitiolovelvollisuuteen.

Mutta tuolloin kyllä on menty hieman liian pitkälle, kun toinen osapuoli saa sitten jatkaa toimintaansa kaikessa rauhassa sekä levitellä kaiken maailman juttuja uhristaan, eikä kuitenkaan heitä ole vaitiolovelvollisuus tai salassapitoa koskeva päätös koskenut ollenkaan, mikä tietenkin ihmetyttää jokaista, kun toisen kertomia juttuja sitten katsotaan läpi sormien. Toki lain mukaan syyttäjillä on kaikissa tapauksissa toteen näyttö velvollisuus. Tässä muuten katselin Harkimoa YouTubesta yhtenä päivänä, ja huomasin, että esimerkiksi jo 13-vuotiaita taklataan päähän. Se onko taklaus johtunut vahingosta vai onko kyseessä tahallinen teko on jäänyt pimentoon. Kuitenkin nykyään koulukiusaaminen saattaa jatkua kaikkialla, missä nuori liikkuu, ja kaikkein ikävintä se on silloin kun tätä tapahtuu harrastuksen yhteydessä, minkä pitäisi olla sellaista mukavaa toimintaa, eikä mitään verenmaku suussa tehtävää työtä.

Eli nykyään hirveän usein kiusaaminen on kokonaisvaltaista, ja esimerkiksi Facebookissa jaetaan tietenkin asioita, joita kukaan ei halua kohdalleen. Mutta jostain syystä jos joku toista tuolla sosiaalisessa mediassa kiusaa, niin sen näkee tuolloin jokainen ihminen, ja silloin asiasta jää myös todisteita. Ja silloin jos joku on vähän varomaton, niin hän saattaa julkaista materiaalia, missä jonkun henkilön toiminta näytetään hyvin ikävässä valossa. Tuon takia jotkut vihaavat sosiaalista mediaa yli kaiken.

Mutta tietenkin tässä lopuksi pitää sanoa, että kiusattuja joskus kehotetaan olemaan hiljaa tästä asiasta, koska silloin hän ei muka saa turpiin. Kuitenkin voidaan sanoa, että koskaan tällaisesta asiasta ei pidä vaieta, vaikka kuinka joku lehtori kehottaa näin tekemään. Eli asian salaaminen vain kannustaa kiusaajia jatkamaan toimintaansa, ja tietenkin tuolloin he saattavat kehitellä esimerkiksi upeita tarinoita siitä, kuinka vanhaan hyvään aikaan asiat olisi käyty hyvässä hengessä läpi, ja sitten olisi tuota kiusaamista voitu jatkaa rauhassa.

Kiusaajien mielestä kiusatut ovat tietenkin kovin tyhmiä ihmisiä, joten he osoittavat monella tavoin sitä luovuuttaan sekä muutakin osaamistaan. Esimerkiksi seinään kirjoitettu teksti "Vitun Homo" varmaan tekee hyvän vaikutuksen tuomareihin tai kauppiaisiin, jotka näkevät noita hengen tuotteita esimerkiksi yleisessä käymälässä. Siinä oikein silmä lepää, kun sellainen huippuluokan kiusaaja tekee ylpeänä muille selväksi, miten tulee käymään, jos hänelle sanotaan vastaan. Ja jokainen joka tekee vastarintaa on tietenkin täydellinen raukka, joka ei osaa tapella reilusti.

Sitten tämä kiusaaja antaa näytteen siitä, kuinka rehti ja reilu ihminen hän edes on, ja ottaa muutaman kaverin mukaan ja lähtee kertomaan uhrilleen, kuinka mukava hän osaa olla. Eli kiusaaja kymmenkunta kaveriaan mukaansa, ja sitten uhri ympäröidään ja hänet pakotetaan juomaan virtsaa. Tästä on ainakin Hesarissa ollut pari juttua, joten kai tällaisen asian voi sitten myös tässä mainita.

Kun tuollaista toimintaa on nuorena harjoitettu, niin siitä tulee tapa, eli aina kun joku vastustaa kiusaajaa, niin hän pakottaa toisen tekemään erilaisia nöyryyttäviä tekoja. Ja tuo tapa on sellainen,  mikä sitten myöhemmin muuttuu iän myötä paljon vakavampien tekojen sarjaksi, kuin mitä ensin on tarkoitettu. Myöhemmin tuohon pulloon on ilmeisesti laitettu myös Glygolia sekä erilaisia lääkkeitä, jotta uhri on saatettu tajuttomaan tilaan, ja sitten hakattu pesäpallomailalla tai sitten hänet on tuikattu tuleen. Ja tuolloin on tehty rikos, joka vie tekijän vankimielisairaalaan.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/petra-kohtasi-lohduttoman-nayn-helsingissa-koulukiusattu-9-vuotias-seisoi-tiella-ja-suunnitteli-heittaytyvansa-auton-alle-onneksi-pysahdyimme/7051426

https://www.youtube.com/watch?v=uraCyZsmRZM

Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat taas kerran pinnalla, ja nuo asiat siirtyvät usein työelämään

Kimmo Huosionmaa

Kiusaaminen on asia, mihin pitää puuttua ajoissa. Kiusaaja nimittäin jatkaa tuota toimintaa läpi työelämän, ja siinä sitten myös yhtiö menettää rahaa. Kun kiusaaja juoksuttaa uhriaan pitkin taloa, tai pakottaa hänet lähtemään kesken päivän kotiin, niin silloin tietenkin tuon kiusatun työt jäävät tekemättä. Samoin kiusaajan oma aika menee silloin toisen alistamiseen. Jos oikein loistavasti käy, niin kiusaaja vetää koko osaston mukaan tuohon toimintaan, ja silloin ei sitten töistä enää tule mitään, kun kaikkien aika menee yhden työntekijän simputtamiseen. Kiusaaja oppii toimintamallinsa suoraan koulun pihalta, ja jos tuohon toimintaan ei puututa, niin hän sitten tekee jostain työpaikasta helvetin.

Ja seurauksena saattaa olla se, että tuossa työpaikassa ei kukaan voi töitä tehdä, koska siellä kaikki aika menee jonkun juoksuttamiseen. Työnantajan täytyy nuo tunnit kuitenkin maksaa, ja silloin tietenkin on edessä taloudellinen tappio tai oikeudenkäynti, kun työnjohtajaa vaaditaan tilille teoistaan, jotka ovat aiheuttaneet yhtiölle taloudellista haittaa. Eli tuossa tapauksessa työnjohto joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon, mikä käsittää ainakin turhat työtunnit, joiden aikana on työnteko yrityksessä estetty.

Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat synonyymejä, joissa ei ole mitään eroa toisiinsa nähden. Termi "syrjiminen" tarkoittaa yleensä passiivista koulukiusaamista, missä henkilö vain suljetaan pois ryhmästä. Kyseinen asia on yleensä seurausta aktiivisesta koulukiusaamisesta, joka tarkoittaa sitä, että henkilöä nimitellään sekä hänen vaatteitaan revitään sekä häntä saatetaan töniä. Fyysinen koulukiusaaminen on asia, mihin on helppoa puuttua, eli kun toinen pahoinpitelee toista, niin silloin tietenkin väliin on helppoa mennä, sekä tietenkin itseä saa niissä tilanteissa puolustaa. Ja tuolloin on tapaus, joka on selvästi rikollista toimintaa. Eli lyönnistä ja potkuista jää jäljet, joita voidaan käyttää todisteena oikeudessa. Mutta sitten sitten tietenkin eteen tulee nimittely sekä muut "hyvin mukavat asiat", kuten syljeskely toisen päälle. Tuolloin opettajien on vähän vaikeaa ryhtyä puuttumaan tilanteeseen, koska jokaisen ihmisen pitää jonkin verran nimittelyä kestää, mutta jos se on jatkuvaa, niin silloin tulee varmasti jossain vaiheessa raja vastaan.

Ja tietenkin tuollaiseen nimittelyyn liittyy sellainen ikävä asia, että nuo kiusaajat saattavat esimerkiksi kävellä rehtorin huoneeseen, ja kertoa valheita siitä, että toinen on käynyt heihin kiinni, tai sepittää tarinoita siitä, kuinka joku varastelee supermarketista. Vaikka toinen voi "todistaa" tuon teon, niin kuitenkin ihmetyttää se, että mitä varten tuo teko on muka todistettavasti edes tapahtunut? Yleensä tällaisessa tapauksessa kiusaaja levittelee noita ehkä hyvinkin keksittyjä asioita selän takana, ja sillä hän sitten varmistaa sen, että toisella ei ole enää ketään, jonka luokse hän voi mennä kylään, koska toisen vanhemmat ovat kuulleet "eräitä tarinoita" tästä henkilöstä. Kuitenkin kaikkein vaikeimmat tapaukset liittyvät syrjimiseen, jota kutsutaan nimellä "passiivinen kiusaaminen".

Siinä henkilö saatetaan jättää kokonaan pois sosiaalisesta elämästä, ja se tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan ei kukaan puhu. Eli hänen tullessa juttelemaan on tapana kääntää selkä tuohon henkilöön. Ja häneen ei muutenkaan saa kiinnittää mitään huomiota, tai sitten se johtaa "rankaisutoimiin". Kun puhutaan siitä, kuinka vaitiolovelvollisuus pitää suut kiinni tuollaisista asioista, niin pitää muistaa se, että tietenkin vaitiolovelvollisuus ei ole voimassa, jos toinen henkilö sitten levittelee kaikkia asioita ympäriinsä. Olen jostain kuullut, että tällaiset kirjoitukset ovat aiheuttaneet jossain piireissä tarpeen muistuttaa siitä, kuinka suiden olisi parempi olla kiinni tällaisista asioista, tai sitten saa joku kuulla niistä vähän toisessa paikassa, kuten on tapana sanoa.

Koska me suomessa elämme maassa, missä katujengit pitävät valtaa, niin silloin mieleeni tulee se, että mitähän nuo ihmiset kuvittelevat muiden heistä ajattelevan? Eli jos minulla olisi tiettyjä asioita, mitä muut pitävät itsestään selvyytenä, niin uskaltaisinko tällaisia kirjoituksia edes tehdä? Eli luuletteko että minulle ei ole koskaan tullut mieleen se, että sellaiset mukavat primus motor-tyypit voivat sitten tulla juttelemaan vaikka vaimoni kanssa. Koulukiusaajat ovat ihmisiä, jotka nauttivat tuskan tuottamisesta. Heistä on varsin mukavaa hakea kiusaamansa pojan siskoa mukaansa, ja katsoa pilkallisesti kun toinen kärsii.

Samaa joskus huumekauppiaat ovat ainakin yrittäneet tehdä poliisin tai syyttäjien lapsille. Eli he tarjoavat huumeita noille nuorille, koska se tuntuu niin ihanalta. Koulukiusaajat nauttivat siitä, kun he saavat jonkun itkemään. Mutta silloin pitää muistaa sellainen asia, että nuo kiusaajat kiusaavat muita asioista, jotka ovat heille itselleen vaikeita. Ja koulukiusaajien omat asiat ovat sikäli huonosti, että he varmaan ovat kiusanneet muitakin kuin sitä yhtä ihmistä. Kiusaaja pelkää yleensä kostoa, ja siksi hän sitten tietenkin hakee ympärilleen muita samanhenkisiä kavereita. Kaikkein pahin tilanne tuon henkilön kohdalla on se, että hän joutuu menemään yksin kotiin. Noiden kiusaajien ajattelutapa on erittäin minäkeskeinen, mikä tarkoittaa, että he eivät voi käsittää jonkun tekevän asioita, joita kiusaaja ei edes tiedä olevan olemassa.

Mikäli  joku sitten menee vaikka yliopistoon lukemaan, niin silloin tietenkin kiusaaja ajattelee, että kyseinen henkilö käy jotain McDonald's versiota näistä paikoista, koska se että joku sitten pääsisi hänen ohitseen johonkin lukemista vaativaan ammattiin on hyvin kaukana siitä, mitä kiusaaja olettaa muiden tekevän. Esimerkiksi kukaan ihminen ei voisi lukea Kauppakorkeakoulussa tai muussa laitoksessa suureksi johtajaksi, vaan hän varmaan hakeutuu aina aloille, missä ei koulutusta tarvita. Niin elämässä pääsee kaikkein helpoimmalla, ja varsinkin keski-ikäisenä on mukavaa tehdä siivoustöitä, kun niissä sitten pääsee kaikkein varmimmin sosiaaliluukulle potkujen jälkeen. Tuollainen henkilö on työpaikalta helppo korvata uudella, jos hänen kanssaan tulee riitoja.

Ja kun ei omia oikeuksia tiedetä, niin silloin voi joku toinen vaikka teettää oman yhtiönsä töitä jollain työläisellä, kun tämä ei edes tiedä, miten tuollaiseen asiaan pitää suhtautua. Parhaana päivänä kiusaaja tulee uhrinsa esimieheksi, ja silloin meno on jatkunut kuten koulun pihalla. Paras tapa saada työelämässä paljon ikäviä asioita sekä joutua simputetuksi on tietenkin jättää koulut käymättä, ja tuota päätöstä voi sitten perustella paremmilla ansioilla, mitä opiskelija voi saada, ja kouluttamattomuus takaa nopean pääsyn työelämään, mutta sen minkä opintojen pituudessa voittaa, hävitään varmaan työelämässä. Ensin työhakemus pitää kirjoittaa sellaiseen muotoon, että se voidaan hyväksyä. Ja sitten tietenkin työpaikalla eteen tulee se, että tuollaisen henkilön pitää muistaa se, että hänet voidaan korvata hyvin nopeasti, joten silloin ei tietenkään pomolle sanota vastaan. Eikä kouluttamaton työntekijä tiedä oikeuksiaan, joten häntä on helppo hyväksikäyttää.

Koulut alkavat taas koko maassa

Kimmo Huosionmaa

Koulut alkavat taas viimeistään lähipäivinä koko maassa, ja silloin taas tulee mieleen sellainen asia, että siellä sitten joku kohtaa sellaisen hyvin ikävän asian kuin koulukiusaaminen. Kiusaaminen on erittäin ikävä asia, ja varsinkin jos aikuiset ovat siinä mukana, niin silloin teko on äärimmäisen tuomittava. Joskus joku väittää, että esimerkiksi koulukiusaamisen kieltävää lainsäädäntöä ei maassamme ole, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi pahoinpitely, törkeä pahoinpitely sekä varkaus ovat rikoksia, joista laissa säädetään rangaistuksia. Pahoinpitely on törkeä silloin jos se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla, tai siihen liittyy esimerkiksi paon estäminen. Samoin jos tekijä väittää olevansa poliisi tai olleensa yhteydessä poliisiin, ja sitten alkaa lyödä tai potkia toista, niin silloin teko on erittäin raaka.

Samoin se korottaa rangaistusta, jos tekijä väittää toimivansa viranomaisten valtuuttamana. Silloin tuomio voi olla elinkautinen vankeus, tai jopa pakkolaitokseen vievä tuomio. Vaikka tekijä olisi alle 16 vuotias, niin silloinkin hän saa noista teoistaan rikosrekisteriä koskevan merkinnän, josta sitten voi seurauksena olla esimerkiksi sotilasarvon epääminen. Kun ajatellaan tilannetta, missä ikänsä puolesta holhottava henkilö tekee rikoksia, niin hänen vanhempansa voivat myös joutua näistä teoista vastuuseen, jos katsotaan, että he eivät joko välitä lapsen tekemisistä, tai sitten yllyttävät lapsiaan esimerkiksi pahoinpitelemään toisia. Tuolloin voivat vanhemmat saada erittäin kovan rangaistuksen, vaikka lapsi tai nuori rikoksentekijä selviääkin koulukodilla tai nuorisovankilassa käynnillä.

Kun puhutaan alaikäisestä rikoksen tekijästä, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että  mikäli tuomari katsoo, että henkilö ei oikein tekojaan ymmärrä, niin silloin edessä voi olla vajaavaltaiseksi julistaminen 18 vuoden iässä, mikä tarkoittaa sitä, että muut sitten hoitavat tuon henkilön asioita, koska hän ei siihen itse kykene, mutta koska tuollainen koulukiusaaminen on jokaisen teon kohdalla rikos, niin silloin eteen tulee sellainen mukava asia, kuin vahingonkorvaus. Kun ihminen tuomitaan rikoksesta, niin silloin hän on lain mukaan velvollinen korvaamaan kaikki tuosta teosta koituvat kulut. Eli jos uhkailu tai pahoinpitely aiheuttaa ikkunan rikkoutumisen, kun toinen tönäistään esimerkiksi tikkaita päin, niin silloin tuo tekijä joutuu korvaamaan sen ikkunan. Sama asia koskee tietenkin myös ruumiinvammoja.

Tuolloin jos esimerkiksi koulun vahtimestari putoaa alas noilta portailta, ja hän vaikkapa saa aivoverenvuodon ja joutuu laitokseen, niin silloin tuon tönijä joutuu tuon hoidon sekä myös mahdollisen edunvalvojan palkkiot korvaamaan ihan omasta pussista. Kun ihminen tulee kouluun, niin hänen oletetaan omaavan tiettyjä taitoja, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että myös aikuisen pitää noita taitoja omata. Kun rikoslakia ajatellaan kokonaisuutena, niin siellä on mielenkiintoinen kohta, mikä koskee rikokseen yllyttämistä, eli tuossa kohdassa lukee suunnilleen näin, että "joka toista rikokseen yllyttää, tuomittakoon hänet vähintään samaan rangaistukseen kuin tekijäkin". Kun taas puhutaan esimerkiksi oikeudessa kerrotuista valheista, niin silloin kyseessä ei ole enää viranomaisen harhauttaminen, vaan väärä vala, josta saa saman rangaistuksen kuin itse rikoksesta, mistä oikeutta käydään.

Samoin jos palataan siihen, että viranomaisen harhauttaminen on rikos, mistä seuraa verraten pieni rangaistus, niin kuitenkin toisen viranomaisen tekemänä se on vakava rikos, koska asema viranomaisen edustajana nostaa rangaistusta. Kuitenkin se usein unohdetaan että esimerkiksi perätön ilmianto on myös rikos, ja silloin tietenkin tullaan siihen, että jos oppilas saa aiheettoman jälki-istunnon siksi, että joku valehtelee esimerkiksi rehtorille, niin silloin tietenkin tuo valehtelija joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingot, kuten ehkä käyttämättä jääneet jääkiekko-liput. Tai sitten tällaisessa asiassa voi tulla myös lisää seuraamuksia, joista miellyttävin ei ole tietenkään kunnianloukkaussyyte.

Eli sellaisessa tapauksessa, missä tuollainen perätön ilmianto on vienyt henkilöltä mahdollisen kesätyöpaikan tai sitten aiheuttanut vaikeuksia muissa asioissa, niin silloin tietenkin edessä on oikeudenkäynti, joka ei varmasti ole mikään miellyttävä kokemus. Vaikka ihminen olisi tarkkailuluokalla tai koulukodissa, niin se ei tarkoita sitä, että hän olisi kaikki kaupungin rikokset tehnyt. Sellaisten oppilaiden päälle kuitenkin aina välillä yritetään laittaa asioita, joita he eivät ole tehneet. Kiusaaminen on tietenkin erittäin rumaa, mutta aina välillä esimerkiksi henkilö, joka menestyy koulussa huonosti laittaa syyt huonoon menestykseen koulukiusaamisen tiliin, ja silloin tietenkin tulee asia tutkia huolella.

Nimittäin tietenkin esimerkiksi tarkkailuluokan oppilaat ovat hyviä kohteita syyttelylle, ja joskus esimerkiksi oikeasti koulukiusattu henkilö painostetaan nimeämään niitä "ei toivottuja" ihmisiä, koska heidät  muka on sitten helpompi erottaa koulusta, mikä tarkoittaa eroon pääsemistä ikävistä ihmisistä. Joissakin tapauksissa esimerkiksi vanhemmille kerrotaan kotona, että koulussa kiusataan, sekä esimerkiksi oman takin hihaa revitään auki, kun halutaan uusi ulkoiluvaate, ja tietenkin tuo kustannus on helppo siirtää toisen maksettavaksi. Ja ainakin joskus olen törmännyt sellaiseen väitteeseen, että joissakin kouluissa esimerkiksi opettaja tai joku muu henkilökuntaan kuuluva on kehottanut nimeämään joitakin oppilaita, jos esimerkiksi takki on hajonnut. En tiedä kuinka tosia nämä väitteet ovat, mutta tietenkin jos opettaja ei osaa opettaa, niin silloin on helppoa keskittyä vaikka kurinpitoon.

Kun keskustellaan esimerkiksi kiusattujen tukiryhmistä, niin tietenkin kun ajatellaan asiaa koulukiusaajien kannalta, niin silloin on hyvä ikään kuin livahtaa sisään kuulemaan sitä, mitä tuossa ryhmässä puhutaan, ja tuolloin kiusaaja saattaa sitten väittää olevansa kiusaamisen uhri. Ja pahimmassa tapauksessa hän nimeää uhrinsa kiusaajaksi. Eli tuo kiusaaja itse leikkaa oman takkinsa hihan auki, jotta hänen väitteensä kuulostaisivat uskottavilta. Tuolloin asian huomaa siitä, että kyseinen takki ei ehkä ole koskaan ollut hänen päällään aikaisemmin, tai muuten ole hänen tyyliään, eli yleensä tummia vaatteita kuten nahkatakkia käyttävä henkilö onkin tuona päivänä laittanut jonkun kirkasvärisen urheilutakin päälleen.

Ja silloin tällöin tulee ilmi, että juuri sinä päivänä sattuu tuolla henkilöllä olemaan mukana ylimääräinen villapaita tai fleecepusero. Tuo kertoo sitten siitä, että tähän tapaukseen on ikään kuin valmistauduttu, ja tietenkin pitää muistaa se, että kiusaajilla on usein jengin vankka tuki takanaan. Tuolloin suuri kaveripiiri pitää huolta siitä, että tuolla kiusaajalla on sitä, mihin nojata, jos syntyy väittelyitä. Kiusaaja saattaa usein ostaa kavereitaan kalliilla lahjoilla, joihin saattaa kuulua esimerkiksi jääkiekkolippuja, ja silloin tietenkin hän aina jättää yhden pois ryhmästä. Se sitten auttaa pitämään alaiset kurissa. Kun puhutaan noista hänen jakamista  lahjoista, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että nuo lahjat ovat usein melko kalliita, ja se että ne annetaan ilman kavereiden vanhempien lupaa, niin silloin ne aiheuttavat pelkoa.

Nimittäin kiusaaja saattaa väittää muiden varastaneen nuo liput, ja se sitten tietenkin sitoo heitä tiukemmin tuohon "primus motoriin". Tuo jengin pomo sitten yleensä ei itse osallistu kiusaamiseen, vaan älykkäästi poistuu paikalta, kun muut aloittavat jonkun tönimisen. Eli hän yleensä pitää omat kätensä puhtaana, ja muut tekevät likaisen työn. Jos sitten tuo kiusaajien päällikkö kokee kohtaavansa vastarintaa, niin silloin hän vain ilmi-antaa jonkun alaisensa jostain varkaudesta, eikä myöskään vastarintaa tule, koska jos tuo jengin pomo sitten muistuttaa kavereitaan siitä, että hän kertoo vanhemmille heidän olleen jääkiekko-ottelussa, vaikka sanoivat olevansa kirjastossa, niin eteen voi tulla keskustelu kotona.

Lain tarkoitus on turvata heikomman oikeudet yhteiskunnassa, ja siksi esimerkiksi lasta esittävän epäsiveellisen materiaalin hallussapito on kiellettyä. Tämä koskee myös alaikäistä henkilöä. Joskus koulukiusaamiseen kuuluu esimerkiksi koulukaverista otettujen alastonkuvien levittämistä, ja tuolloin noiden kuvien levittäjä tekee rikoksen, riippumatta siitä, onko hän itse alaikäinen. Joten tietenkin lasta tai nuorta, joka on kohdannut seksuaalista ahdistelua on kohdeltava uhrina, eli häntä itseään ei noista asioista saa rangaista. Mutta kuvien levittäjä saattaa sitten saada syytteen paitsi alaikäistä esittävän epäsiveellisen materiaalin levittämisestä, niin myös syytteen petoksesta, jos hän on pyytänyt kaveriaan poseeraamaan, ja sitten luvannut, että kuvia ei levitetä tai näytetä muille.

Törkeä petos taas sitten seuraa siitä, jos petoksen tehnyt henkilö nauttii petoksen uhrin taholta erityistä luottamusta. Ja kun taas sitten puhutaan päiväkirjoista sekä niiden tekstien julkaisemisesta, niin tietenkin tekijänoikeuslaki suojaa myös näitä tekstejä, jolloin niiden levittäminen ilman päiväkirjan kirjoittajan lupaa on kiellettyä, jolloin kaikki rahat mitä noista luvatta levitetyistä teksteistä pitää luovuttaa päiväkirjan tekijälle. Samoin tuo tekstien levittäjä joutuu maksamaan mahdolliset oikeudenkäyntikulut sekä muita asiaan liittyviä kuluja, ja nämä sitten ovat asian juridiset seuraukset, jos toisen tekemää materiaalia julkaistaan luvatta.

Enkä sitten tiedä mitä olen mieltä veljestä tai sisaresta, joka antaa toisen perheenjäsenen päiväkirjan kavereilleen kiusaamista sekä levittämistä varten. Ja tässä sitten itse muistelen kuulleeni jostain, että joissain luokissa on kiusaaja oikein kulkenut järjestelmällisesti kodista kotiin etsimässä luokkatovereiden päiväkirjoja, koska niille on niin kauhean mukava nauraa, ja mikä olisikaan sen miellyttävämpi tapa viettää päivää ja tehdä kavereihin vaikutusta, kuin saada joku luokkatoveri itkemään. Siinä voi sitten nauraa toiselle, kun tämä on jättänyt monivuotisen ystävänsä yksin huoneeseensa, ja käynyt vessassa.

Tuolloin tämä ystävä sitten on kaapannut päiväkirjan mukaansa ja lähtenyt pois. Eli tässä sitten opimme, että kehenkään ei maailmassa pidä luottaa. Eikä seuraavana kesänä enää edessä ole yhteisiä mökkimatkoja. Ja siinä sitten kotona voi selittää, miksi tuo vanha kaveri ei enää käy kylässä.  Mutta tietenkin jääkiekko-liput ovat paljon upeampi asia, ja sitten syksyllä saattaa edessä olla tilanne, että tuo päiväkirjan varastaneen henkilön uuden kaveripiirin kiinnostus kiinnostus häntä kohtaan vaihtuu, ja sitten jäävät ne liput saamatta, koska noilla ihmisillä on yleensä taipumus jättää joku ryhmän ulkopuolelle, koska tietenkin tuo seura on maksullista.

Voiko 30-vuotta vanha tapaus selvitä? (Piia Ristikankare)

Kuvituskuvaa

Kimmo Huosionmaa

Tässä kirjoituksen alla on linkki juttuun, mikä käsittelee uudestaan esiin nousseen Pia Ristikankareen katoamista 30 vuotta sitten. Se mitä tapauksesta tiedetään nousee esille kuvanauhalta, joten sen takia en tästä nyt enää ryhdy kirjoittamaan, paitsi muutamia yksityiskohtia kyllä tulee mieleen. Ensimmäinen on huhu, jonka mukaan Piia Ristikankare olisi nähty erään diskon tai nuorisotalon lähellä katoamisyönä, on tietenkin asia, jonka alkuperä pitää selvittää. Samoin eräiden henkilöiden esittämät sopimattomat puheet siitä, että perhe olisi ottanut osaa tähän ilmeisesti kuolemaan johtaneeseen tapahtumasarjaan olisi hyvä selvittää.

Ehkä tämä henkilö voisi sanoa, miksi Piia Ristikankare ei saanut elää elämäänsä loppuun asti. Vaikka tapaus on perheelle vaikea, niin silti sanon, että varmuus siitä, mitä tuolloin tapahtui on ehkä helpottavaa, vaikka tuska palaa kourin routaisin. Ja ehkä lain koura laskeutuu tuon murhaajan päälle lopulta 30 vuotta teon jälkeen. Ja ehkä tämä on sitten hyvä tietää, kun tuo Piian kuva ilmestyy lehtiin sekä muihin medioihin. Ehkä ne henkilöt, jotka kiusasivat Piiaa voisivat kertoa, että olisiko heillä ollut osuutta katoamiseen, tai onko heillä tietoja noista puhelinsoitoista? Ja pelkäävätkö he sitten perheidensä saavan noista asioista tietoja, joita nämä ihmiset ovat pimittäneet sekä virkavallalta, työnantajaltaan sekä omilta perheiltään.

Nimittäin tuntuu vähän siltä, että joidenkin ihmisten mielestä olisi parempi, jos koko tapausta ei olisi lainkaan olemassa. Se että joku soittelee toiselle puhelimella sellaisia uhkaussoittoja, joissa kehotetaan tunnustamaan teko, joka on hirvein maailmassa, on jotain sellaista, mikä menee todella yli ymmärryksen. Kun tästä tapauksesta on kulunut 30 vuotta, niin se saattaa olla tietenkin sellainen asia, että siinä ei sitten enää kukaan muista oikein mitään, mutta toisaalta kun ajatellaan ajan kulumista, niin kaikki ne jotka tuolloin olivat nuoria ovat nyt aikuisia.

Ja nyt aikuisena saattaa sitten ihmiselle tulla myös uskallusta puhua asioista, joita ei nuorena uskaltanut tunnustaa. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, niin se saattaa sitten auttaa ja rohkaista ihmistä vapautumaan, ja kertomaan ihan kaikki sellaisetkin asiat, mitä ei aikoinaan uskaltanut tuoda häpeän pelossa esille. Ja kun tästä asiasta halutaan puhua, niin itse kyllä lähtisin tässä miettimään sitä, että olisiko tuolla jutussa mainitulla joukkotappelulla sitten osuutta tuohon Piia Ristikankareen katoamiseen. Kun palataan asiaan, jota ei ehkä tuolloin uskallettu tuoda esiin, niin se saattaa liittyä esimerkiksi seksuaaliseen poikkeavuuteen, ja tuolloin seksiin liittyvät poikkeavuudet olivat  hyvin vaiettu asia.

Ehkä tuo huhu siitä, että Piia Ristikankare olisi nähty elossa jossain paikassa johtuu siitä, että tuo huhun alkuunpanija on ehkä joutunut tappeluun Piian kanssa, ja sitten hän ehkä on kuultuaan katoamisesta jättänyt tämän asian kertomatta, koska on pelännyt syytteitä tai epäilyä. Kun ajatellaan sitä, että tuollainen ehkä juuri jotain hyvin henkilökohtaista asiaa koskeva loukkaus, niin se ei ole välttämättä johtanut kuolemaan. Kun taas ajatellaan noita nimettömiä puhelinsoittoja, niin silloin mieleen tulee ihminen, joka ehkä haluaa lopettaa tutkinnan, tai muuten ehkä ajattelee niin, että suuntaamalla epäilyksen perheeseen voi hän sitten jatkaa jotain toimia ilman, että kukaan häiritsee tätä henkilöä.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisille-selvinnyt-yllattava-yksityiskohta-teini-ikaisen-piia-ristikankareen-lahes-30-vuoden-takaisesta-katoamisillasta/6998580#gs.NsZdXGc