Miksi peruskoulussa on nykyään niin vaikeaa, että lapset oireilevat psyykkisesti?

Kimmo Huosionmaa

Kaikkialla puhutaan nykyään siitä, kuinka yhä useammin myös aivan lapset oireilevat koulussa, ja siihen sitten etsitään vastausta. Itse olen sitä mieltä, että nämä psyykkiset ongelmat ovat oikeastaan vasta nyt tunnustettu, eli niitä on ennenkin ollut olemassa, mutta näistä hyvinkin pahoista asioista ei vain oltu uskallettu tai haluttu puhua. Ennen psyykkiset oireet olivat asioita, joista haluttiin vaieta, ja varmasti me kaikki olemme tuollaisen tapauksen tienneet. Mutta meille muille on vain kerrottu, että tämä oppilas tai opiskelija on siirtynyt toiseen kouluun, eikä koskaan ole mainittu, että kyseessä on ollut mielisairaalaan vieminen. Peruskoulussa pitää jokaisen aineen olla läpäisty, jotta päättötodistus antaa jatko-opintokelpoisuuden.

Ja varsinkin yläasteella tuo vaatimus aiheuttaa stressiä. Samoin se että mielenterveyden ongelmista puhutaan yhä avoimemmin saa aikaan sen, että vanhemmat tarkkailevat lapsiaan entistä tarkemmin. Eli esimerkiksi eristäytyminen sekä hiljaa oleminen saavat joissain tapauksissa hälytyskellot soimaan, ja silloin tietenkin kannattaa kääntyä ammatti-ihmisen puoleen, jos lapsen tai nuoren käytöksessä on tapahtunut muutoksia tai hän tuntuu jotenkin aggressiiviselta. Eli nuo uutiset ikään kuin "virittävät" vanhemmat huomaamaan sen, jos lapsi onkin masentunut, ja hän hautoo itsetuhoa.

Tässä tapauksessa pitää huomioida, että esimerkiksi itsemurhaa käsittelevät uutiset varmasti saavat aikaan sen, että mielenterveyden ongelmiin haetaan apua entistä helpommin, koska itsetuho-uutiset herkistävät vanhempien mieltä, jolloin he huomaavat nopeammin, mikäli nuori onkin väsymyksen sijasta masentunut, ja yhä useammin apua haetaan suoraan psykiatrilta, mikä sitten tietenkin on paljon parempi asia, kuin hakea diapameja jostain tuttavan tuntemalta lääkäriasemalta. Tuolloin pitää muistaa se, että ammatti-ihminen tarvitsee työrauhan tehdäkseen pätevän diagnoosin, sekä tehdessään tarvittavan määrityksen lääkityksen tarpeesta, ja tuolloin saattaa potilaan paikka olla osastolla, koska oikeaa lääkettä ei tai annosta ei heti löydy.

Myös se että esimerkiksi puukotuksia ei ole ennen sattunut koulussa saa varmasti uuden kuvan nousemaan ihmisten mieleen, kun ajatellaan tilannetta, että joku lapsi tai nuori ei ole vain käynyt koulua. vaan aamulla lähtenyt oleilemaan ostoskeskukseen, ja tietenkin silloin ei koulussa ole mitään ongelmia, jos tuollainen oppilas, joka "ei sopeudu joukkoon" erotetaan koulusta, jossa häntä ei muka kaivata. Silloin varmasti käy niin, että tuollainen henkilö ikään kuin ladataan täyteen vihaa, ja sitten tuo viha jossain vaiheessa purkautuu väkivaltana. Tuolloin lain mukaan sekä se henkilö, joka on tehnyt rikoksen, että myös rikokseen yllyttänyt henkilö tuomitaan, kuten laki määrää. Ja jos täysi-ikäinen ihminen on tällaisessa tapauksessa yllyttänyt alaikäisiä pahoinpitelyyn, niin silloin häntä rangaistaan kovemmin kuin varsinaista tekijää.

Mutta ennen oli kaikki toisin, ja silloin tällaisista asioita ei kukaan osannut, uskaltanut tai halunnut puhua. Se että ongelmat heitetään ulos koulusta "roikkumaan ostoskeskukseen" ikään kuin teki näistä ihmisistä olemattomia. He olivat sellaisia ihmisiä, joita ei kukaan saanut puhua mitään, koska se ei tehnyt hyvää omalle uralle. Ei ollut hyvää mainosta, että sellainen ihminen, joka on heitetty pois koulusta kuuluu jonkun ihmisen kaveripiiriin, ja tietenkin noissa tapauksissa on tekijöiden mielestä parempi, että henkilöstä ei koskaan edes puhuta. Vaikka kuulostaa helpolta mennä tällaisissa tapauksissa enemmistön puolelle, niin silloin kuitenkin rikotaan lakia törkeästi. Ja tuo toiminta voidaan tietenkin katsoa myös yllytysrikokseksi.

Jos ei mukaudu muiden mukaan, niin silloin on parempi, että vähemmistö eroaa, on tuolloin perusteena sille, että henkilön saa heittää ulos koulusta. Ja tuolloin tietenkin jokainen, joka ei tähän myönny menettää kesätyöpaikan. Eikä tuollainen menettely ole kuitenkaan lain mukainen. Lain tarkoitus on suojella heikompaa, ja se että rikoksen tekijöitä on useita ei ole syy jättää rangaistusta lukematta. Myös lapsia koskee laki, ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi solvaaminen sekä pahoinpitely ovat tekoja, joista tulee henkilön saada tuomio, vaikka hän olisi kuinka alaikäinen, eikä myöskään viranomaisten harhauttaminen sekä väärän valan vannominen ole asioita, joita laissa annetaan anteeksi.

Mikäli esimerkiksi jatkettuun pahoinpitelyyn syyllisiä henkilöitä on useita, niin se on oikeudessa tuomiota korottava asia. Se että henkilön väitetään tehneen rikoksia kuten vahingontekoja, joita hän ei ole tehnyt on rikoslaissa mainittu nimellä "viranomaisen harhauttaminen", mutta sitten tietenkin jos tuo toiminta jatkuu oikeussalissa, niin silloin on kyseessä "väärä vala", mikä on sitten erittäin vakava rikos. Samoin jos henkilön väitetään tehneen rikoksia, joita hän ei ole tehnyt, on kyseessä kunnianloukkaus sekä muut tästä asiasta seuraavat syytteet, joihin kuuluu myös esimerkiksi viranomaisen harhauttaminen, ja jos tästä sitten vielä lähdetään korvauksia hakemaan, niin kyseessä on silloin petossyyte.

https://yle.fi/uutiset/3-10538926

Kirjoitelma jokaisen oikeudesta kulttuuriin sekä omaan kieleen sekä vaietusta historiasta

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kielten osaaminen on tietenkin nykyaikaisessa yhteiskunnassa erittäin tärkeää, ja siksi esimerkiksi kouluissa kannustetaan opettelemaan oma äidinkieli kunnolla, koska se sitten luo vahvan pohjan muiden kielten oppimisesta. Kun keskustellaan saamelaisuudesta sekä muista suomen vähemmistöistä, niin tietenkin on tärkeää ymmärtää sellainen asia, että maassamme ikään kuin  kannustetaan ihmisiä syrjimään toisia. Eli kaikista asioista  halutaan ainakin jossain tapauksissa nähdä vain negatiiviset piirteet, joihin kuuluu vähemmistöjen kuten romanien sekä saamelaisten syrjiminen sekä syyllistäminen.

Joskus saattaa vähemmistöihin kohdistuvan syrjimisen syynä olla sellainen, että esimerkiksi valtaväestöön kuuluvat ovat halunneet salata omaa toimintaansa jossain rangaistuslaitoksessa tai koulukodissa, jotka on  hyvin usein leimattu ikään kuin nuorisolle suunnatuiksi vankiloiksi. Ja tällöin mieleeni tulee kysymys siitä, että miksi meillä suomalaisilla on sellainen tarve, että aina pitää muistuttaa ihmisiä siitä, että miten jotain vähemmistöön kuuluvaa pitää aina muistaa syrjiä?

Tässä jutussa viitataan siihen YLE:n kotisivuilla olleeseen juttuun, missä haastatellaan saamelais-taustaista taiteilijaa. Kuitenkin esimerkiksi se, että henkilö on ollut vaikkapa koulukodissa on aiheuttanut monissa tapauksissa samanlaista syrjintää, kuin mitä esimerkiksi etniset vähemmistöt ovat kokeneet, eikä esimerkiksi vankilassa olleen henkilön lapsetkaan ole tällaisesta asenteesta, missä heitä pidetään jo valmiiksi rikollisina välttyneet. Joten tässä tietenkin voidaan sanoa, että myös ne jotka eivät ole varsinaisesti etniseen vähemmistöön kuuluvia kohtaavat tai ovat kohdanneet maassamme hyvin ikävää syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla. Joskus jopa esimerkiksi se, että henkilön isoisä on toiminut punaisena taistelijana maamme sisällissodassa on aiheuttanut sen, että häntä ei ole kelpuutettu johonkin tehtävään.


Mutta sitten voidaan palata siihen YLE:n juttuun, mihin on linkki alhaalla. Tuossa jutussa on kohta, josta voisin hiukan huomauttaa sen kirjoittajaa, ja se on se, missä tuo haastateltava kertoo lapinpuvun käytöstä. “Taiteilija Outi Pieski on sanonut hyvin, että positiivisten asioiden lisäksi gáktiin sisältyy kaikki sorto, monen sukupolven traumat ja häpeän tunteet. Haluaako ei-saamelainen kantaa nekin?”. Eli kuka on tässä sanonut näin, onko sanoja haastateltava, vai joku muu? Kas siinä vasta hyvä kysymys. Miksi tuo Outi Pieski on tähän sekoitettu, kun juttu on kuitenkin tehty toista henkilöä haastattelemalla. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuon puvun käyttäjiä on kyllä syyllistetty sekä leimattu vähän turhan innokkaasti.

Se että meidän valtiomme edustajat muualla kyllä muiden toimista nostavat meteliä ei tee siitä kaunista, että vielä muutamia vuosia sitten saamelaiset sekä romanit eivät ikään kuin kelvanneet edes tavalliseen kouluun. Tuolloin valtion edustajat ikään kuin yllyttivät rasismiin sekä syrjimään maamme vähemmistöjä. Jos emme tätä asiaa myönnä ei tee siitä tekemätöntä. Toki voidaan sanoa, että valtaosa vähemmistöjen lasten huostaanotoista tapahtui irtolais- sekä mielenterveyslain mukaan, mutta sitä ei voida kiistää, että suurin osa huostaanotetuista olivat juuri vähemmistöihin kuuluvia.


Eli ennen saamelaisia kohdeltiin, kuin he olisivat olleet toisen tai kolmannen luokan kansalaisia, ja esimerkiksi saamen kieltä ei saanut käyttää koulussa, tai ainakin joidenkin ohjelmien mukaan tuli rangaistus.  Samoin muutenkin lapinpuku on tässä sellainen asia, joka on “kuin matkailumainos”. Itse en ole tätä asiaa koskaan ajatellut, ehkä siksi että en juurikaan TV:n ulkopuolella ole lapinpukua nähnyt, mutta kuitenkin olen nähnyt romanien pukuja, ja sen kautta muistan sen, kun 1980-luvulla kävin koulua, niin silloin joidenkin opettajien asenne tähän väestönosaan oli ikään kuin he eivät kuuluisi yhteiskuntaan ollenkaan.


Eli mikä taas on jutun tarkoitus? Kertoa kaikille, että Helsingissä asuu saamelaisia, vai se, että lapinpuku jotenkin ärsyttää jotain ihmisiä? Kun puhutaan esimerkiksi ihmisten kotonaan puhumasta kielestä, niin ainakin vielä 1960-luvulla oli sellainen tapa, että suomessa ei saanut edes murretta puhua, kun oli voimassa sellainen käsitys, että “suuri konsensus”, missä kaikkien on oltava samanlaisia kuin heidän naapurinsa ovat. Ja sen tähden tuhansia vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsia otettiin huostaan lastenkoteihin, joissa heistä leivottiin kunnon suomalaisia.

Tuo tapa oli peräisin 1930-luvulta, jolloin fennomaaninen suuntaus oli voimissaan. Tuolloin käsiteltiin asioita niin, että vähemmistöt ikään kuin heikentävät meidän suomalaisten geneettistä perimää. Tuolloin oli yleistä, että vähemmistöjen edustajia surutta lähetettiin valtion mielisairaalaan tai koulukotiin, missä heistä “koulutettiin” valtaväestöön kuuluvia, ja tuon takia sitten tietenkin noita ihmisiä alettiin syrjiä. Nimittäin monissa näistä laitoksista tapahtui ylilyöntejä, joiden takia niillä on erittäin huono maine vielä nykyäänkin. Samoin vastikään on tullut ilmi, että koulukodeissa on esimerkiksi henkilökunta ottanut asukkaan kännyköitä haltuunsa, ja ilmeisesti ainakin ennen oli myös kotiväen kirjeitä yksinkertaisesti hävitetty, kun lasta ei haluttu päästää lomalle kertomaan sitä, miten mukavasta paikasta oli kysymys.

Tietenkään kukaan ei halunnut sellaista ihmistä töihin, joka oli huomannut sen, mikä asenne esimerkiksi joillakin koulukotien työntekijöillä oli esimerkiksi romaneihin, sekä kukaan ei myöskään halunnut kuulla sitä, että esimerkiksi syynä huostaanottoon oli se, että joku kuului johonkin vähemmistöön, joten tämän takia myös esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka olivat tekemisissä noiden ihmisten kanssa haluttiin poistaa yhteiskunnasta. Mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi vankiloiden työntekijät ovat tehneet sitä, että he ovat esittäneet, että he vartioivat vaarallisia rikollisia, vaikka kyseessä olisi lähinnä sakkovankien osasto. Se tarkoitti sitä, että henkilöillä, joita siellä asui oli vain jäänyt sakkoja maksamatta, mikä sitten ennen toi automaattisesti vankeutta.

Samoin asiakkaiden vaarallisuus on ollut perusteena sille, että jotkut  koulukotien työntekijät ovat sulkeneet nuoria huoneisiin, missä turvallisuus ei ole taattu. Myös se että nuori tai joku aikuinen vanki ei ole  tiennyt oikeuksiaan on aiheuttanut esimerkiksi aiheetonta eristämistä, ja ennen esimerkiksi romani-vankeja ikään kuin osoitettiin pihalla, että heidän päälleen voi rauhassa työntää omia rikoksia.

Ja tuon takia saattoivat esimerkiksi pahoinpitelyyn syyllistyneet koulukotien sekä psykiatristen sairaaloiden henkilökunnan jäsenet yllyttää muita syrjimään nimenomaan näissä paikoissa olleita henkilöitä, jotta heidän tekonsa eivät paljastuisi muille, koska se olisi saattanut herättää muissa ihmisissä epäluottamusta sekä jopa vihaa kyseisten laitosten henkilökuntaa kohtaan. Tällaisessa tapauksessa tietenkin on kaikkein tehokkain tapa estää tiedon leviämistä se, että nämä henkilöt, jotka ovat olleet noiden laitosten “asiakkaita” ikään kuin eristetään yhteiskunnasta, että totuus näistä “parantoloista” ei lähde leviämään.

https://yle.fi/uutiset/3-10531723