Törkeän sisällön jakaminen sosiaalisessa mediassa tapahtuu usein siksi, että henkilö haluaa sen kautta huomiota.

Sosiaalisen median äärimmäinen käyttömalli ovat erityisesti äärimmäisen ilkeät päivitykset, joiden avulla ihmiset ilmeisesti hakevat huomiota. Törkeällä sekä negatiivisella sisällöllä on tietenkin sellainen vaikutus, että ihmiset varmasti klikkaavat noita sivuja tai niillä saadaan muuten huomiota. Mutta muuten sitten tällainen toiminta on joko arveluttavaa sekä ehkä osittain myös kiellettyä. Samalla kuitenkin me voimme sanoa, että sosiaalisessa mediassa sisältöä jakavat henkilöt ottavat ilmeisesti mallia niin sanotusta “virallisesta mediasta”, jossa huomiota haetaan kaiken maailman kiihkouskovaisten kautta. Eli jos virallinen media retostelee jollain ääriliikkeiden luottamuksella, ja muuttuu erilaisten kansallismielisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden mainos kanavaksi, niin siitä sitten otetaan mallia vähän joka puolella. 

Sillä mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä, on sanonta, joka pätee myös sosiaaliseen mediaan. Sanotaan että “huono tapahtuma on on aina hyvä uutinen”. Eli hyvä uutinen on median näkökulmasta asia, mikä lisää lehden myyntiä. Ja ihmiset ostavat lehtiä tehokkaammin, jos sen kannessa on kuva sodasta tai katastrofista. Tuolloin ajatellaan siten, että ihmiset ostavat huonoja uutisia sisältävän lehden, koska he ajattelevat jotenkin alitajuisesti, että heidän täytyy ehkä jotenkin reagoida tuohon huonoa tai negatiivista asiaa korostavaan otsikkoon. 

Eli huonoilla asioilla on sellainen vaikutus, että niihin täytyy reagoida välittömästi, mutta positiivisiin asioihin ei tarvitse niin nopeasti reagoida. Eli jos rosvo tyhjentää pankkitiliäni, niin minun pitää reagoida siihen välittömästi. Mutta jos omistamalleni pankkitilille putoaa vaikka lottovoitto, niin ne rahat voivat maata tililläni vaikka työpäivän loppuun. Kun ihmiset käsittelevät tietoa niin tietenkin ensisijaisesti he kiinnittävät huomiota asioihin, jotka ovat sellaisia, että ne vaativat reaktiota. 

Kun halutaan miellyttää esimerkiksi suurta enemmistöä, niin silloin astutaan usein sellaiseen ansaan, mitä kutsutaan nimellä globalisaation hämäämä. Eli me ihmiset emme käsitä sitä, että ympäröimme itsemme sellaisilla ihmisillä, jotka jakavat samat arvot kuin me itse, ja ovat muutenkin itsemme kaltaisia, niin kohtamme tilanteen, missä alamme ehkä pitää hyvinkin pienen marginaalisen ääriryhmän käsityksiä sellaisina, että kaikki muutkin ihmiset jakavat ne joko lokaalilla tai globaalilla tasolla. Juuri se että kaikki ne joiden kanssa vietämme aikaa tekee meistä haavoittuvaisia.

Jos sanotaan että joku amerikkalainen ääriryhmän edustaja omistaa viisi kappaletta rynnäkkökiväärejä, ja riehuu aseistettuna kadulla, niin onko tuo sellaisen keskimääräisen amerikkalaisen normaali toimintatapa. Siis omistaako jokainen amerikkalainen aseen, ja uskooko hän kirjaimellisesti Raamatun sanaan? Tai onko joka ainoa moottoripyöriä harrastava henkilö joku Helvetin enkeli? Kyseessä on äärimmäinen esimerkki rikollisesta MC-kerhosta, ja sanotaan että noin 1% kaikista motoristeista aiheuttaa ongelmia lainvalvojille. 

Eli edustavatko nuo MC-miehet oikeasti suurta enemmistöä, vaikka heistä tehdään kilpaa erilaisia suuren luokan lehtiotsikoita. Siis sanotaan että 99% lehtiotsikoista syntyy siitä, että 1% joukosta tekee erilaisia rikoksia. 

Jos ajatellaan esimerkiksi ääriliikkeitä, niin voimme tietenkin hakea historiasta IKLn, joka oli maassamme näkyvä osa 1930-luvun fasistista liikehdintää. Tuo fasistinen liike haki tukea vanhoillis-lestadiolaisten piireistä. Ja juuri tuo IKLn liitto vanhoilisten lestadiolaisten kanssa sai aikaan sen, että kaupunkilaiset kokivat tuon liikkeen jotenkin vieraana, vaikka myös kaupunkilaisten piireissä vaikutti voimakas antikommunistinen suuntaus. Juuri univormu, uskonto sekä muut ulkopuolelle sulkeva asenne tekivät IKLstä jotenkin pelottavan. 

Vai tekikö IKLstä pelottavan sen suhde maanomistajiin? Jos ihminen ei miellytä maanomistajaa, niin hän saa lähteä kävelemään. Voidaan sanoa, että osa pohjanmaan puukkojunkkari perinteestä liittyy nimenomaan maanomistukseen. Jos renki tappeli isännän kanssa, niin hän sai etsiä uuden isännän tai hakea raivaus lupaa, eli lupaa perustaa oman tilan. Eli ehkä puukkojunkkarit ottivat kaiken irti maanomistuksesta. Samoin vanhoillislestadiolaiset omistivat paljon maata tuolloin IKLn kulta-aikaan. Ja sen takia kaikki eivät uskaltaneet puhua pahaa noista miehistä ja naisista, joiden luvalla he saattoivat asua jossain talossa. 

Mutta kuten me tiedämme, niin sosiaalisessa mediassa voidaan jakaa, tai jättää jakamatta jotain asioita, joita emme ehkä voi missään tapauksessa hyväksyä. Se että haluammeko jakaa sellaista materiaalia eteenpäin saattaa aiheuttaa ongelmia sen kanssa, että tietenkin on asioita, joiden pitäisi tulla yleisön tietoon. Onko koulukiusaajien keskustelujen jakamatta jättäminen tai niiden välittäminen ryhmän ulkopuolelle itsesensuuria? Vai pitäisikö muidenkin nähdä mitä nuo ihmiset puhuvat. Sanotaan että esimerkiksi koulukiusaajia saattaa olla erittäin pieni määrä oppilaiden ja opiskelijoiden kokonaismäärästä, mutta ongelma on siinä, että kiusaajat kasaantuvat tiettyihin kouluihin. Eli lokaalilla tasolla heidän määränsä on melko pieni, mutta samalla lokaalilla tasolla heillä saattaa olla enemmistö. Samoin jos me istumme jossain MC-kerhon päämajassa, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, missä me näemme vain MC-miehiä. 

Ja jos sitten emme muita ihmisiä edes tunne, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä voimme olettaa että kaikki ihmiset ovat tuollaisen MC-kerhon jäseniä. Koska näemme tai kuuntelemme vain kaltaisiamme ihmisiä, niin helposti oletamme, että kaikki ovat kaltaisiamme. Sanotaan että ääriliikkeiden kelkkaan on helppoa lähteä. Noiden liikkeiden jäsenet ovat erittäin sanavalmiita, varsinkin silloin jos he ovat enemmistönä. He saattavat käyttää värikästä kieltä, ja kun kuuntelemme kaiken maailman V-alkuisia huomautuksia, niin silloin unohdamme sen, että puheessa pitäisi olla muutakin sisältöä kuin asiat, jotka jokainen meistä voi tarkastaa. Jokainen meistä haluaa nähdä itsensä oikeassa olevana. 

Mutta se että ihminen on oikeassa ei tee hänestä suosittua. Suosio ja oikeassa oleminen ovat kaksi eri asiaa. Samoin on eri asia vakuuttaa ihmiset siitä, että on oikeassa, kuin vain hokea omaa agendaa. Juuri yksinkertaistaminen tekee ääriliikkeiden sanomasta tehokkaan. Kun ihminen istuu pöydän ääressä ja tuijottaa papereihinsa joita hän peittelee käsiensä sisään ja kertoo tarinoita toisten tuloista tai terveystiedoista, niin hän saattaa vaikuttaa jämerältä sekä tehokkaalta. Toki hän varmaan käyttää silloin kaikille avoimia lähteitä, joita jokainen voi saada käyttöönsä ilman mitään sen suurempia kommervenkkejä. 

Samoin jos joku upseeri kertoo julmia lukuja punnertamisesta, niin tietenkin meille kaikille tulee varmaan mieleen, että tuo upseeri ehkä suorittaa nuo punnerrukset aivan itse. Meistä jokainen on suorittanut enemmän tai vähemmän julmia punnerrusten määriä armeijassa, ja tietenkään se että joku muu niitä suorittaa, ei kehitä omaa kuntoa yhtään parempaan suuntaan. Jokainen ihminen osaa karjua, että “sata punnerrusta  saa suorittaa”, mutta jos noiden punnerrusten halutaan kehittävän omaa hauislihasta, niin silloin ne pitäisi suorittaa ihan itse. 

Jos joku sattuu olemaan eri mieltä ääriliikkeiden kanssa, niin silloin tulee vähintään turpiin. Tai sitten he eivät vain viitsi katsoa mitään todisteita, koska asia on jo loppuun käsitelty. Eikä ketään muutenkaan kiinnosta mikään, mitä joku nörtti sattuu sanomaan tai tekemään. Suosittu ihminen osaa sanoa, että “saatanan tunarit”, mutta sitten kun pitäisi löytää vaihtoehto tuolle tunaroinnille, niin niitä keinoja ei sitten ehkä löydykään. Mutta mitä se ketään kiinnostaa, kun ihminen voi peittää osaamattomuutensa tai keinojen puutteen esimerkiksi äärimmäisiin kiroilusarjoihin. 

Mutta mikä on sitten tuo positiivinen uutinen? Lehdet ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka diplomi-insinööri muutti tittelinsä lähihoitajaksi tai joogaopettajaksi. Ja siinä sitten kerrotaan kuinka tuollainen ihminen saa kaikki asiat paljon helpommin. Kääntöpuolta emme sitten enää näekään. Kun katsomme esimerkiksi niitä ammatteja, joissa kuulemma ansaitaan paremmin kuin kouluja käymällä, tai niissä voi jopa tuntea tekevänsä työtä, jonka sisältö on yleishyödyllistä tai altruistista kutsumustyötä. 

Noissa ammateissa tietenkin on oltava joku lupa, johon vaikutetaan tuon työn ulkopuolelta. Esimerkiksi lähihoitajan työ on riippuvainen siitä, miten lääkärit kirjoittavat tuolle henkilölle esimerkiksi B-todistuksia. Samoin noissa ammateissa kuten myyntimies on esimiehen asema korostetusti korkea. Eli myyntimies joka ei saa tavaraa myytyä ei välttämättä saa palkkaa ollenkaan. Samoin noita ihmisiä koulutetaan paljon kortistoon, niin se tietenkin kehittää johtajan asemaa niin, että ihmisen työ riippuu johtajan hyvästä tahdosta. 

Vakoilu jatkuu Suomessa vilkkaana

Kimmo Huosionmaa

SUPO:n mukaan vakoilu Suomessa jatkuu vilkkaana, ja syy siihen on se, että meillä on erittäin hyvä osaaminen esimerkiksi korkean teknologian tuotteista, joita voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi aseteollisuudessa sekä sotilaallisessa toiminnassa. Mobiililaitteiden avulla voidaan osoittaa kohteita sekä pitää yhteyttä kentällä olevaan henkilökuntaan erittäin tehokkaasti.Itsea asiassa normaalia kännykkää voidaan käyttää tähän tehtävään. Riittää että henkilö ottaa kohteesta kuvan, ja kävelee jonkin matkaa, ja sitten ottaa uuden kuvan samasta kohteesta.

Tuolloin kännykän asennon tunnistin käyttää kännykkää kuin teodroliittia, ja sitten voidaan tuo kohde paikantaa erittäin tarkasti. Jos käytössä on kaksi kännykkää, voi keskustietokone laskea tuon kolmion sekunnin murto-osassa, eli se paikantaa nuo kaksi kännykän käyttäjää, ja sitten vain vetää viivat, joiden yhtymäkohtaan suunnataan satelliitti-ohjautuva ase. Samoin mobiililaitteiden avulla voidaan paikallistaa omia joukkoja, jolloin esimerkiksi tulitukea antavien lentokoneiden on mahdollista pudottaa pomminsa lähemmäs omia joukkoja tai sellaiseen kulmaan, että joku este suojaa nimenomaan omia miehiä, jolloin tietenkin tulituki on tehokkaampaa. Myös mobiililaitteiden avulla voidaan kohteista lähettää kuvia hyökkäyksen aikana, jolloin sen tuhoutuminen kyetään toteamaan tehokkaasti.

Mobiililaite eli älypuhelin on tehokas monikäyttöinen väline, jonka avulla voidaan todeta esimerkiksi myös henkilön sydämmen syke, ja valvoa sitä, että täytyykö henkilön esimerkiksi juoda. Sen kameraa voidaan käyttää myös esimerkiksi apuna jonkun laitteen korjaamisessa sekä haavakuvan lähettämiseen lääkärille, ja samoin myös taitoa vaativat leikkaukset voidaan tehdä niin, että toinen pitää kännykkää kaverin olan yli, ja sitten lääkäri sen avulla ohjaa, mitä pitää tuossa tapauksessa tehdä. Toki esimerkiksi lääkintämiehellä tai kenttä-kirurgilla voi kännykkä telineessä olkapään päällä, ja sen avulla sitten tuo lääkäri neuvoo sen, mitä pitää tehdä. Olkapäälle laitettava teline on siitä hyvä, että toinen voi silloin esimerkiksi varmistaa yhteyden toimivuuden ja vaihtaa laitetta, jos siihen tulee toimintahäiriö ilman, että operaattori kovin paljoa häiriintyy.

Myös infrapunakameralla varustettu kännykkä varmasti on esimerkiksi pimeässä erittäin tervetullut keksintö, jonka avulla voidaan etsiä petoeläimiä sekä vihollisia pimeydestä. Kännykällä sekä sosiaalisen median sovelluksilla voidaan pitää yhteyttä esimerkiksi esikuntaan ilman, että kukaan huomaa mitään, ja esimerkiksi snapchatin avulla voi agentti tai sotilas saada ohjeita sekä välittää viestejä, joita ei muiden haluta näkevän. Ja monikäyttöisyys tietenkin tekee kännykästä tai älypuhelimesta "sveitsin armeijan linkkuveitsen", jonka avulla voidaan vähentää painoa. Tuo kännykkä voidaan kiinnittää lisä-akkuun sekä WLAN:in avulla myös satelliittilähettimeen, jolloin henkilö voi puhua tai lähettää viestejä esimerkiksi jostain Afrikan savannilta.

https://yle.fi/uutiset/3-10545912

Sosiaalisen median käytön tunnusmerkeistä

Kimmo Huosionmaa


Sosiaalinen media on tullut meille kaikille lähes välttämättömäksi välineeksi, jolla jaetaan omia sekä seurataan muiden ihmisten mielipiteitä. Ja se aiheuttaa paljon paineita sekä nuorille että vanhoille henkilöille. Monesti meitä arveluttaa se, että jos joku ääriryhmä saa meidän sähköpostiosoitteemme tai esimerkiksi koti- tai työpaikkamme selville. Se että henkilö on yhteiskunnallinen vaikuttaja altistaa häntä aina kaikenlaisille toimille, joiden tarkoitus on pelottaa tuota henkilöä sekä tietenkin sen avulla, että esimerkiksi autoa rikotaan jatkuvasti yritetään saada tuollainen henkilö muuttamaan kantaansa johonkin asiaan tai vetäytymään omien puheidensa takaa pois.

Noita auton hajottamisia sekä uhkailuja toitotetaan välillä ympäriinsä, jotta tuollainen ihminen, johon kiusa kohdistetaan alkaisi kohdata sitten “vinkkejä”, missä häntä kehotetaan lopettamaan työnsä tai vaihtamaan puheenaihetta, koska hänen puheensa tai kirjoituksensa häiritsevät jotain tahoa. Joten yleensä tuollaiseen vandalismiin syyllinen lähettää uhrilleen kirjeen tai ottaa muuten yhteyttä, ja ilmoittaa, että jos uhri pyörtää puheensa, ja lähtee esimerkiksi mielisairaalaan, niin nämä asiat saadaan järjestymään, ja auton hajottaminen loppuu.

Jos noiden henkilöiden vaatimuksiin suostutaan, niin silloin edessä on tilanne, missä nämä ilkivallan tekijät sekä uhkailijat saavat ikään kuin tuulta purjeisiinsa. Se että ihminen alistuu heidän vaatimuksiinsa rohkaisee jatkamaan tuota toimintaa, sekä tietenkin tällainen toiminta, missä tulosta syntyy rohkaisee myös muita henkilöitä ja ryhmiä ryhtymään tuollaisiin likaisiin temppuihin. Kun ajatellaan esimerkiksi nimenomaan ääriryhmiä, niin niille tuo tietenkin hyvää mainosta sekä salonkikelpoisuutta se, että niiden keskusteluryhmissä on esimerkiksi kansanedustajia. Tuollaisten jäsenten esitteleminen on asia, josta aina välillä keskustellaan myös keskusteluryhmien ulkopuolella.

Esimerkiksi se mikä sitten on “poliittinen ääriryhmä” on asia, mistä aina välillä ei ole selvyyttä. Ja joskus kaikki uudet puolueet on leimattu ääriliikkeiksi, mutta samantien voin sanoa, että kovin nopeasti on pilottitakki vaihtunut pukuun ja solmioon, kun tuollainen uuden puolueen edustaja on parlamenttiin päässyt. Mutta välillä esimerkiksi joissakin keskusteluryhmissä on esimerkiksi keskusteltu suoraan siitä, että joihinkin yksittäisiin henkilöihin tai kansanryhmiin on käytettävä voimakeinoja, mikä tietenkin on lainvastaista toimintaa.

Eikä jokainen ääriryhmään kuuluva tietenkään ole mikään skinhead, vaan myös maahanmuuttajien joukossa on ääriaineksiin kuuluvia henkilöitä, joiden mielestä esimerkiksi raiskaaminen ei ole rikos ollenkaan. Nämä ääriryhmien jäsenet vastustavat esimerkiksi sitä, että nainen osallistuu mihinkään yhteiskunnalliseen toimintaan, ja heille kaikkein ylin laki maailmassa on heidän oma pyhä kirjansa, joka on heidän uskontonsa mukaan pyhä , koska se sisältää esimerkiksi jotain “pyhien miesten kirjoituksia” eli kyseessä on henkilön etnisestä alkuperästä riippuen joko Koraani tai Raamattu. Tai sitten tämä pyhä kirja on joko Maon Punainen kirja tai Hitlerin “Mein Kampf”.

Mutta sitten kun ajatellaan esimerkiksi tilannetta, että jostain keskusteluryhmästä löytyy julkisuuden henkilön käyttäjäprofiili, niin tuon profiilin käytöstä voidaan päätellä melko paljon erilaisia asioita. Jos käyttäjäprofiilista ei koskaan lähetetä mitään viestejä, niin silloin voidaan päätellä, että tuota profiilia ei paljoa käytetä. Tai sitä käytetään vain muiden viestien seuraamiseen. Kuitenkin joissakin tapauksissa eteen tulee tilanne, että tuo profiili on siis aivan mykkä, eikä se ole aktiivinen missään muuallakaan.

Tuolloin saattaa profiili olla jonkun toisen tekemä, eli se on ehkä tehty mustamaalauksen takia, eli tuolloin saadaan ikävä läikkä jonkun poliitikon paitaan. Joissakin tapauksissa sitten käy niin, että sosiaalisen median profiili on oikeasti jonkun mainostoimiston tekemä. En tiedä onko tätä tehty suomessa, mutta maailmanlaajuisesti esimerkiksi henkilökohtaisia Facebook-profiileja on tehty poliitikon tai jonkun muun julkisuuden henkilön imagoa varten, ja silloin tietenkin pitää olla hyvin varovainen, jos tällaista palvelua käyttää. Yleensä se että tilillä on vähän käyttöä saattaa panna epäilemään, että sitä käytetään esimerkiksi tiedon kalasteluun. Tuolloin henkilö saattaa ottaa ryhmässä Screenshotteja ja jaella niitä kavereilleen.

Nimittäin jos vaikka mainostoimiston työntekijät ovat vaalikampanja alussa poistaa tuon profiilin kampanjan loputtua, niin tilaisuus tekee varkaan, ja joku noista mainostoimiston miehistä saattaa esimerkiksi ottaa tuon profiilin uudelleen käyttöön, vaikka se olisi näennäisesti poistettu. Ja tuolloin saattaa mieleen tulla se, että mitä jos vaikka tuollainen mainosmies lähtee tekemään profiileja kaiken maailman skinheadien ryhmiin jotta hän voisi pilata asiakkaan maineen. Kyseinen tilanne voi tulla mieleen silloin, jos vaikka tuo työntekijä on saanut potkut, vaikka olisi kuinka ollut ratkaisevassa asemassa tuon poliitikon kampanjassa, ja silloin varmasti on mieli katkerana Ja tuolloin ihminen saattaa toimia epärationaalisesti, eli hän saattaa yrittää pilata entisen asiakkaan maineen esimerkiksi lähettämällä hänen nimissään vihakirjeitä tai muuta vastaavaa.

Sosiaalinen media, digitaalinen media sekä väärennetyt uutiset ovat nykypäivää

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tässä vielä vilkaisin sitä YLE:n juttua siitä, mikä tulee ehkä olemaan YouTube:n rooli yhteiskunnassa, ja huomasin että tuo artikla, joka oikeuttaa YouTuben sulkemisen pois Internetistä oli niin sanottu 13-artikla. Sama artikla muuten mahdollisti Suomen jatkosodan aikaisen hallituksen tuomitsemisen. Joten tietenkin tässä sitten mieleen tulee se, että onko tuo numero kyseisessä artiklassa EU:n tietosuoja-asetusten kohdalla aivan sattumaa. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi sensuurin avulla ryhdytään vaatimaan sitä, että ihmisten sananvapautta aletaan rajoittaa, niin silloin kyllä mennään hiukan väärään suuntaan.

Kuten kaikki ihmiset tietävät, niin media on valtava business, jossa liikkuu miljardeja Euroja vuodessa. Ja jos kaikki sitten jakaisivat tietoa ilmaiseksi, niin tietenkin jostain näiden palveluiden pitää rahoituksensa ottaa. Tuo rahoituskanava on lähes aina markkinointi, jonka avulla saadaan paljon suurempi tuotto kuin yksittäisten käyttäjien laskutuksella. Tietenkään tämä ei ole mikään vakava asia muuten, mutta jos joku mainostoimisto sitten laittaa rahaa YouTubeen, niin se on poissa jostain muusta mainonnan muodosta.

Mutta sosiaalinen media varmasti on asia, mikä aiheuttaa paljon keskusteluja, koska se on tietenkin loistava väylä valheellisten uutisten levittämiseen. Eli jokaisesta asiasta voidaan nähdä vain se oman itsen mielestä oikea puoli, ja sen takia nämä uutiset ovat aina hiukan värittyneitä. Mutta sitten on olemassa suoranaista vihan lietsontaa sekä väkivallan ihannointia, mikä varmasti on haitallista. Eli sosiaalisen median ongelma on siinä, että sitä ei ole tarkoitettu esimerkiksi ammattimaisen journalismin alustaksi. Nimittäin joskus nolla alustoilla kuten Facebookissa jaetaan tarkoituksella väärennettyä tietoa, mutta aina virheet uutisissa eivät johdu toimittajasta itsestään, vaan hänellä vain saattaa olla niin kova kiire, että kyseinen journalisti lähettää tietoja, joita hän ei ole pystynyt tai ehtinyt tarkistaa aidoiksi.

Ja jos toimittaja on esimerkiksi kyynelkaasun keskellä tai rynnäkkökivääriä kantavien  miesten ympäröimänä, niin silloin kannattaa ottaa se herttainen hymy, ja tehdä mitä nuo miehet käskevät. Mutta tietenkin esimerkiksi tapahtumien kuvaaminen varmasti rajoittaa noiden ihmisten toimintaa, ja tietenkin olisi hyvä mainita siitä, että tilanne vaikuttaa uhkaavalta. Mikäli pakotetaan sanomaan jotain, niin hänen kyllä pitää myöhemmin korjata tuo asia mahdollisimman nopeasti, ja mainita kiristyksestä, koska tällaisessa tilanteessa saattaa useita ihmishenkiä olla vaarassa.

Toisaalta kuolleesta ihmisestä ei ole kertomaan mitään mahdollisista rikoksista, joten kannattaa miettiä sitä, että vaihtoehtoina ovat kunnia tai omatunto soimaa lopun ikää. Ja muistakaa että tuo toimittaja saattaa olla oikeasti tämän "uhkailevan puolen" media-agentti, joka kirjoittaa propagandaa sekä värvää palkkasotureita sille puolelle, jota hän edustaa. Tuolloin pieni panttivankidraama lisää tuon henkilön eli media-agentin uskottavuutta. Media agentti tai provokaattori työskentelee propagandaan erikoistuneessa yksikössä, ja hän saattaa yrittää soluttautua jonkun mediatalon palvelukseen, ja sitten siellä ryhtyä kirjoittamaan tai julkaisemaan puhdasta propagandaa. Tuolloin tuon henkilön toimeksiantajat tekevät tekstit sekä kuvat, ja sitten lähettävät ne omalle miehelleen, joka julkaisee ne tuon mediatalon nimissä.

Mutta palataan taas siihen paljon puhuttuun toimittajaan sekä sosiaaliseen mediaan, jossa jokainen vaalien ehdokas voi itse ilmaista omat mielipiteensä asioista. Ja aina pitää muistaa se, että noiden ihmisten poliittinen kanta on kokonaisuus, missä ovat edustettuina kaikki yhteiskunnassa esiintyvät asiat sekä ilmiöt. Eli poliitikko joutuu ottamaan kantaa niiden lempi aiheidensa lisäksi myös sellaisiin asioihin, jotka eivät ketään kiinnosta. Paitsi sitä yhtä ihmistä, jonka tontin läpi joku moottoritie on suunniteltu kulkevan. Suora julkaiseminen on tehnyt toimittajista ikään kuin tarpeettomia välikappaleita poliitikon sekä yleisön välillä, ja se tietenkin aiheuttaa sen, että perinteisiä saunailtoja ei enää tarvita, mikä tietenkin saattaa vaikuttaa negatiivisesti toimittajan tuloihin, jotka putoavat tällaisessa tilanteessa, missä heitä ei enää tarvita tuomaan poliitikon näkökantaa ihmisten tietoon.

Sosiaalisen median häiritessä työtehtäviä tai muuten dominoidessa liikaa ihmisen elämää kannattaa sen käyttö lopettaa

Kimmo Huosionmaa

Sosiaalisen median dominoimaan elämään tietenkin pitää löytyä muutakin, kuin vain somettamista. Siinä ihmiset ovat aivan oikeassa. Mutta kun sitten ajatellaan sitä, että onko esimerkiksi myös YouTube ja sieltä silmät kiinni kuunneltu musiikki myös sosiaalista mediaa, niin siitä sitten ei varmaan koskaan olla yhtä mieltä. Sosiaaliseen mediaan uppoaa ihmisiltä ainakin aluksi melko paljon aikaa, ja sen takia sen käyttöä pitää kyetä säätelemään, tai sitten kyseinen asia pitää jättää pois vähäksi aikaa.

Aivot tarvitsevat tietenkin aina sitä tyhjäkäyntiä, ja itsekin olen huomannut, että kaikki parhaan ideat tulevat mieleeni nimenomaan lenkillä luonnon parissa, eli oikeastaan aivojen toiminta on sellaista, missä niihin ensin painetaan tietoa, ja sitten kun lähdetään vaikka lenkille, niin silloin niissä muovautuu tuota asiaa koskeva ajatusprosessi. Siis kuten kaikki tietävät jo tässä vaiheessa, niin sosiaalinen media on sellainen asia, joka kuuluu hyllyyn "hyvä renki mutta huono isäntä", mikä sitten tietenkin aiheuttaa ylilyöntejä puoleen ja toiseen.

Sosiaalisen median dominanssia voidaan aina säädellä, eikä kaikkiin Facebookista tulleisiin punaisiin pisteisiin tarvitse koskaan reagoida. Mutta tässä sitten voin sanoa, että sosiaalinen media oikein käytettynä on varmasti hieno asia. Ja sitten taas puhutaan siitä, että kuinka jokainen itseään kunnioittava maamme kansalainen sanoutuu irti tästä asiasta, niin silloin taas lähdetään kohti toista ääripäätä. Eli itsensä eristämistä sosiaalisesta mediasta, mikä varmasti ei ole koskaan mitenkään sen parempi vaihtoehto kuin toisen ääripään, eli jatkuvan somettamisen tarjoama malli.

Ääripäät tarjoavat harvoin ihmisille mitään kovin loistavia malleja. Eli tuolla tarkoitan, että jos sosiaalinen media vaivaa jotain henkilöä, niin sen sovelluksen voi ottaa pois puhelimesta, mutta sitten tuota sovellusta voi käyttää tietokoneelta. Se on aivan omasta itsestä kiinni, jos kuitenkin haluaa itsensä irti somesta sanoa. Tietenkin on hienoa, että siinä saa sitten sen aidon oman itsen takaisin, mutta kuitenkin esimerkiksi YouTubea voi kuunnella myös niin, että sitä puhelimen ruutua ei tarvitse tapittaa koko ajan, ja tuolloin älypuhelinta voi tietysti käyttää kuten korvalappustereoita joskus kauan sitten käytettiin.

Ja aina kun ihminen tekee työtä tietokoneella, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, kuin liikunta. Ilman liikuntaa sekä rauhoittumista, joka tuo vastapainoa sosiaaliselle medialle sekä tietokoneen ruudun tuijottamiseen muuttuu ihminen ikään kuin koneeksi, joka ei osaa luoda yhtään mitään. Kuitenkin esimerkiksi itse olen huomannut, että kun välillä käy lenkillä ja kuuntelee lehvästön kohinaa, niin silloin myös työt sujuvat paremmin.

Kun keskustellaan ylipainosta sekä työtehtävien hoidosta, niin voin sanoa, että aina työtehtävien teko sujuu paremmin, mikäli ihminen on fyysisesti hyvässä kunnossa, ja tuolloin myös kaikkein inhottavin palaute jää saamatta. Kun työtehtävistä puhutaan, niin nyrkkisääntönä voidaan pitää sellaista asiaa, että jos työtehtävät jäävät somettamisen takia tekemättä, niin silloin kyse on some-ongelmasta, joka ei varmaan ole hyväksi kenellekään työssä tai vapaa-aikana.

Sosiaalinen media on asia, mikä varmasti on jakanut kansan kahtia. Toisten mielestä on hyvä, jos kaikki tuota välinettä käyttäisivät. Ja toki tämä asia on niin, että somessa kyllä näkyy, mikäli ihminen osaa kirjoittaa. Mutta sitten tietenkin jos sosiaalinen media alkaa dominoida elämää, niin silloin sieltä kannattaa poistua. Eikä kaikkia asioita koskaan saa tai kannata siellä jakaa. Kaikki tärkeät asiat kannattaa edelleen puhua ihan saman pöydän ääressä kasvotusten, eli myös perinteiseen puhelimeen kannattaa suhtautua varauksella, koska sitäkin voidaan käyttää väärin.

Tuolloin kaveri vain soittaa toiselle, ja esiintyy väärällä nimellä kalastellen tietoja, jotka eivät hänelle kuulu. Tuostakin asiasta on välillä keskusteltu, ja jostain syystä ei siihen kuitenkaan olla puututtu samalla tavoin kuin muuhun sosiaalisen median käyttöön. Ja jos vaikka sitten näytössä näkyy väärä puhelinnumero, niin tuo soittaja voi väittää soittavansa työpaikan puhelimesta tai varakännykästä, kun oikea luuri on jäänyt muka kotiin tai varastettu, jolloin sitten saattaa toisen henkilön yksityiselämä kohdata hyvin ikävän menetyksen, koska tuolloin saattaa sosiaalinen hakkeri kääntää vanhat ystävät toisiaan vastaan.

Näin voi joku kolmas osapuoli eli hyvin ikävä pikku ilkiö voi melko yksinkertaista tekniikkaa käytäen sanoa ystävyysssuhteen irti toisen puolesta, ja siinä saattaa sitten vuosien ystävyys lopahtaa, mikä ei varmaan kenestäkään ole mukavaa. Tietenkin myös esimerkiksi oman puhelinnumeron voi tuolloin laittaa salaiseksi, jotta vastapuoli ei saa sitä tietoon. Ja väittää että häiriköiden tekemät soitot ovat pakottaneet toisen vaihtamaan numeroa. Tuolloin voi sitten vaikka kalastella tietoja toisen seksuaalisesta suuntautumisesta sekä siitä, mitä toinen on toiselle joskus kertonut, ja toinen luvannut pitää salassa. Ja tuota asiaa voi hyvällä omallatunnolla levitellä ympäriinsä.

Tällä tarkoitan kaiken maailman bilekuvia, joista voi tulla toisille harmia. Kaikki valuvat mitä jaetaan, ja missä näkyy ihmisiä pitäisi hyvien tapojen mukaan käydä kaikkien kanssa läpi, jolloin sitten ei niitä kuvia jaeta, jotka voivat toisen mainetta pilata, mutta jos taas ajatellaan asiaa toiselta kannalta, niin olisiko sitten kuitenkaan väärin, jos vanhemmat saisivat jotain kautta tietää, mitä siellä ulkona tai kaverin tyhjässä kämpässä oikeastaan tehdään, jotta he voivat sitten myös asioihin puuttua, jos siellä esimerkiksi näyttää olevan jotain outoja pillereitä pöydillä. Ja sosiaalisen median sovelluksia on vaikka millä mitalla tarjoilla, joten esimerkiksi WhatsAppia tai Snapchattia voi aivan hyvin käyttää jokapäiväisen puhelimen korvikkeena.