Uutta ei voida rakentaa vanhan päälle, ilman että vanha puretaan pois

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Meitä aina välillä kiehtoo sellainen kysymys, että mitä tarkoittaa se, että ihmiset saavat liikaa tietoa jostain asiasta?  Eikö koulussa opeteta niin, että ihmisten pitäisi käyttää useita lähteitä, jotta he saavat kokonaiskuvan jostain asiasta? Se että ihmiset käyttävät useita tietolähteitä ei ole mikään ongelma, vaan se on ongelma, että ihmiset eivät ehkä aina ole miettineet sitä, että Internet on tulvillaan valheellisia uutisia, joiden sisältö saattaa olla vääristynyttä tai pitää sisällään karkeita virheitä, jotka koskevat esimerkiksi lakia tai sen tulkintaa.

Informaation ongelma on siinä, että siihen ei koskaan ennen ole kiinnitetty huomiota, ja esimerkiksi se, että jotkut poliisi- tai tiedustelu-viranomaiset käyttävät Internetissä väärennettyjä Isis:in kotisivuja kalastellakseen tietoja siitä, että kuka tuohon järjestöön on liittymässä, on jotenkin tullut yllätyksenä. Jos keskustellaan Internetin tulevaisuudesta sekä vaikutuksesta ihmisten ajatteluun, niin tietenkin voidaan sanoa, että Internet on tuonut maailmaan uuden mediakriittisyyden, johon tietenkin kuuluu se, että ihmiset alkavat huomata sen, että mitään absoluuttisen oikeaa tietoa ei edes ole olemassa. Ja kaikilla tiedon jakajilla on oma käsityksensä asioista.

Mikäli ajatellaan esimerkiksi kahden valtion välistä konfliktia, niin tietenkin kaikki haluavat nähdä asiat niin, että siinä suurempi valtio käyttää voimaa pienempää ja heikompaa vastaan. Toiset taas haluavat nähdä niin, että pienempi ja heikompi, joka näin ollen on oikeutettu puolustamaan maataan voi olla toiminut epäasiallisesti maan sisällä olevaa vähemmistöä kohtaan. Ja tässä sitten tietenkin joku voi olla lähettänyt valheellista tietoa vähemmistön asemasta tuohon maahan. Jos valtiolla on ylivoimainen iskukyky, niin sen kynnys käyttää voimaa pienempää vastaan on alempi, kuin valtiolla joka on tasa-voimainen tuon hyökkääjän suhteen. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkatekijä, joiden taakse on hyvä piiloutua, ja jos joku sitten kehittää suojakilven noita aseita vastaan, niin silloin tuon suojan takaa voidaan tehdä ensi-isku toisia ydinasevaltioita vastaan.

Tämän tekstin alla on linkki YLE:n artikkeliin, missä futurologi, eli tulevaisuuden tutkija Matthias Horx kertoo siitä, että Internet on järjestelmä, joka tuo ihmisille ikään kuin liikaa tietoa, ja vie lopulta ihmisen kohti hulluutta. Tämä on mielestäni ainakin osittain totta. Nimittäin ihmisten ongelmana on se, että he asennoituvat Internetiin vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi sanomalehtiin sekä muuhun analogiseen tiedonvälitykseen. Kun otetaan esimerkiksi tuossa artikkelissa käytetty polkupyörälettien työ, jota ohjaa tekoäly, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että tällaisissa tapauksissa tekoäly on huono valinta, koska tietokone ei osaa tehdä oikeasti mitään päätöksiä.

Nimittäin se, että tekoäly ohjaa esimerkiksi lähettiä saattaa aiheuttaa tilanteen, missä lähetti ei edes kykene ottamaan vastaan tehtäviä, joita tekoäly tälle antaa. Syy tähän on se, että järjestelmä saattaa laskea esimerkiksi pyöräilijän nopeuden niin, että se vastaa jotain ratapyöräilyn maailmanennätysaikoja, ja tuolloin tietenkään ei tietokone anna ikään kuin armoa, vaan tuo pyörälähetti joutuu ajamaan koko ajan täydellä nopeudella, eikä tekoäly myöskään ymmärrä esimerkiksi jonojen tai punaisten liikennevalojen aiheuttamaa viivästystä, ja tietenkään myöskään luonnolliset tarpeet eivät mahdu tekoälyn jakeluun. Joten tämän takia tekoäly saattaa tällaisissa tehtävissä olla fiasko.

Puhelimen lataaminen dynamosta sekä sen asentaminen polkupyörän sarveen, niin että GPS:ää voi koko ajan seurata on upea ajatus. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että järjestelmä ei ota koskaan huomioon ihmisen väsymistä tai muita asioita, niin tietenkin se on melkoinen orjapiiskuri. Mutta kun mietitään sitä, miten ihmiset kuormittuvat liiasta tiedosta, tai miten tämä asia on ilmaistu, niin silloin tietenkin tullaan siihen tulokseen, että tietenkin ihmisille toimitetaan Internetin kautta monipuolista, mutta samalla myös varmentamatonta tietoa, joka saattaa sumentaa sen, mitä itse asiassa on tapahtunut.

Se että kun puhutaan tiedon jakelusta sekä liiasta tiedosta, niin tietenkään tietoa ei koskaan voi saada liikaa. Kunhan vain sattuu muistamaan sen, että tietoa ei välttämättä ole ollenkaan käsitelty tai analysoitu. Tiedon jakamisessa pitää sitten vielä hiukan tarkentaa sitä, että informaation jakaminen palvelee aina jonkun etua, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että Internet saattaa kuitenkin lisätä mediaa kohtaan kohdistuvaa kriittisyyttä, eikä myöskään niin sanottuihin painettuihin lehtiin ole aina voinut luottaa.

Onko tietoa liikaa tai onko sen etsijä ylikriittinen, niin silloin voidaan kysyä, että miksi hän ei käytä vain luotettavia lähteitä kuten YLE:ä. Joissain tapauksissa mediaan on ilmaantunut juttuja, joissa esimerkiksi lakia tulkitaan väärin, mikä sitten varmasti on aiheuttanut kustannuksia monille ihmisille. Ihmisten kriittisyyden arviointi on hyvin mielenkiintoista, ja se mikä tekee ihmisestä ylikriittisen on itselleni jäänyt hieman pimentoon. Eli mikä on liikaa tietoa, on kysymys, josta varmaan tehdään monia tutkimuksia sekä opinnäytetöitä.

https://yle.fi/uutiset/3-10522281

Tässä on yksi asia mikä unohtui, nimittäin syy erotukseen

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Alla olevassa jutussa Espoon kaupungin palveluksessa ollut rehtori, joka on saanut potkut on ilmoittanut olevansa tuohtunut tapauksen johdosta. Lehtijutusta, joka on liitteenä ilmenee henkilön nimi, joten sitä en tähän kirjoita. Jutussa kerrotaan, että koulutoimen johtaja on kertonut rehtorille, on kerrottu täsmällisesti syy erottamiseen. Tässä sitten tietenkin olisi hyvä lukea nuo perustelut myös niin, että kaikki muutkin saavat ne tietää, jotta asiasta voidaan tehdä mitään päätelmiä. 


Tällaisia juttuja voidaan kyllä pitää hiukan puolueelisina, koska niissä ei mainita aivan kaikkia asioita, kuten potkujen syytä. Joten tuloksena on sellainen uusi versio tästä kuuluisasta Aarnion jutusta, missä tietoa jaetaan pisara kerrallaan, jotta kukaan ei varmasti osaa siitä mitään kirjoittaa. Kun ajatellaan tapausta juridisesti, niin noita tietoja luottamuksellisista arkistoista jaetaan vain sellaisille henkilöille, joilla on juristin muodollinen pätevyys, ja niitä ei saa muille antaa.


Tietenkin olisi hienoa, jos asiasta kerrotaan kaikki mahdollinen tieto kerralla, jotta ei tarvitse sitten lähteä kommentoimaan mitään sellaista, mistä voisi joutua heikoille jäille. Eli jos tällainen tieto sitten annetaan, että kaikki mahdolliset tahot ovat olleet tyytyväisiä jonkun ihmisen toimintaan, ja tuon henkilön nimi lukee jutussa, niin silloin olisi hyvä tietää syy siihen, miksi potkut annetaan.


Joten jos kyseessä on ollut joku vainoaminen, tai vastaava esimiehen taholta tullut teko, joka voidaan tulkita puolueellisesti käsitellyksi, niin silloin tietenkin olisi paras pyytää oikeuden päätöstä asian kohdalla. Se miksi tätä juttua tässä kommentoin, johtuu siitä, että tuo irtisanomisen syytä ei tässä mainita. Eli se sitten unohtui. Se mitä tässä sitten muuten tapauksen tiimoilta tiedän perustuu puhtaasti näihin kahteen juttuun. Toisin sanoen näistä jutuista ei näy ilmi oleellinen asia, eli potkujen syy.


Maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa. Ja yksi niistä ovat tällaiset potkut jostain työstä. Se miksi näitä potkuja kommentoidaan suurilla kirjaimilla ei poista sitä, että kyseessä on asia, mistä ei oikeastaan kuitenkaan kerrota yhtään mitään. Ainoastaan se, että vanhemmat ja kollegat ovat tästä asiasta nyreissään on kerrottu julkisuuteen. Eli tässä sitten taas näemme sen, mitä lehdet tapauksista kirjoittavat. Jos tarkastaja tulee kouluun tai muuhun työpaikkaan, on hänen velvollisuutensa etsiä virheitä. Eikä kaikkia maailman tarkastuksia edes saa ilmoitella tarkastuksen kohteelle etukäteen.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/nyt-puhuu-pikapotkut-saanut-rehtori-henkilot-joista-olin-esittanyt-kysymyksia-saivat-oikeudet-irtisanomiseeni-koulun-toiminnasta-etsittiin-virheita/7057394#gs.BvWY=Qw

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/saunalahden-koulun-rehtorin-akkipotkut-allistytti-opettajat-ja-vanhemmat-ajojahti/7055392#gs.puVv8NA

Häiriköinti on hyvä tapa saada lisää suosiota

Kimmo Huosionmaa

Seuraavaksi teksti, jonka olisin voinut jättää kirjoittamatta, koska se vie omaa aikaani, eikä johda yhtään mihinkään. Joidenkin ihmisten mielestä Presidentti on aivan samassa asemassa kuin joku yritysjohtaja, mikä ei ole käytännössä mahdollista. Yritysjohtaja voi erottaa hankalan alaisen, mutta presidentti ei ainakaan Suomessa voi erottaa ihmistä maamme kansalaisuudesta. Aina välillä löytyy ihmisiä, joiden mielestä kaikki presidenttiin kohdistuva arvostelu on uhittelua. Työpaikoilla joskus näkee sellaisia tapauksia, missä joku yksittäinen alainen sanoo esimiehelle vastaan jatkuvasti. Tuolloin kannattaa miettiä sitä, että onko tuollainen uhmakas käytös vain oikeastaan sovittua toimintaa? Vai onko tuo uhittelija oikeastaan esimerkiksi yhtiön johtajan poika tai tytär, joka tietenkin on silloin vahvassa asemassa myös työnjohtoon nähden.  

Uhittelu esimiehelle on hyvä tapa saada suosiota, ja tietenkin esimerkiksi epäasiallinen kielenkäyttö sekä erilaiset mukavat sutkaukset ovat loistava tapa luoda uskottavuutta omalle alaiselle. Tällaisessa tapauksessa koko uhittelu on itse asiassa esimiehen kehittämä tapa saada uskottavuutta omalle suosikille, jonka sitten kertoo kaikki asiat, mitä esimerkiksi kahvihuoneessa puhutaan tälle esimiehelle. Mutta kun lähdetään tekemään politiikkaa, niin koko asian ydin on siinä, että kaikki poliittiset päättäjät on sidottu nimenomaan kansan suosioon, ja siitä nimenomaan politiikassa on kysymys. Jos johtava poliitikko haluaa saada ääniä, niin silloin hänen pitää saada suosiota.

Ja tietenkin kun ajatellaan esimerkiksi Eduskuntaa, niin siellä ei ole kuin niitä johtavia poliitikkoja. Presidentin asema valtion johdossa on sellainen, että sitä ei voi suoraan verrata esimerkiksi yhtiön johtajan asemaan, vaikka joskus media on sellaisen kuvan antanut. Eli presidentti ei periaatteessa ole toisen poliitikon esimies, vaikka tämä olisi "vain rivikansanedustaja". Kansanedustuslaitoksen jäsen ei koskaan ole "vain" jotain. Vaan kyseessä on ihminen, joka on valittu ottamaan osaa kansallisen päätöksenteon ylimpään osaan, mutta kuitenkin tämä kansanedustaja on yksi 200, joiden tekemät päätökset ovat lakeja. Ja sitten kun lähdetään miettimään esimerkiksi Presidentti Urho Kekkosen roolia maamme politiikassa, niin tuolloin aikoinaan lehdistö käsitteli häntä samalla tavoin kuin yritysjohtajaa.

Kekkosta pidettiin oikeastaan poliitikkojen sekä kaikenlaisten muiden valtiolta palkkaa saavien henkilöiden esimiehenä, joka sai tehdä mitä häntä huvitti. Ja sitten tietenkin tultiin siihen tulokseen, että Kekkosen tukeminen oli välttämätöntä, koska hän tunsi Neuvostoliiton johdon henkilökohtaisesti, ja tuolloin tärkeintä olivat hyvät idänsuhteet. Kun sitten eräs poliittinen vaikuttaja nimeltään Veikko Vennamo alkoi ikään kuin väittää Kekkoselle vastaan, niin silloin tällainen toiminta toi hänelle näkyvyyttä, ja mainetta miehenä, joka uskalsi sanoa maamme johtajaa vastaan. Kun presidentti Kekkonen käytti aikoinaan Eduskunnan hajottamista koskevia valtuuksiaan, niin hän tietenkin sai hajottaa Eduskunnan, mutta yksittäisiä kansanedustajia tuo mies ei saanut erottaa.

Tällainen asia oli ennenkuulumatonta, ja siihen oli joidenkin mielestä saatava muutos, ja ehkäpä myös tuo Vennamon uhittelu sitten oli oikeastaan järjestetty siksi, että Kekkonen saisi sen kautta oikeuden erottaa yksittäisiä kansanedustajia. Nimittäin sellainen asia, että presidentin valtaa rajoitti joku asia oli ennenkuulumatonta. Tietenkin presidentillä piti olla oikeus saada sanoa irti kansanedustajien työsopimukset, kun kaikilla muillakin johtajilla on sellainen oikeus, että heidän täytyi kuunnella vain sitä, mitä hän halusi kuulla. Tuolloin lehdistöllä oli sellainen rooli, että se saattoi kaikki mahdolliset asiat valtion johtajan tietoon, ja suurin loukkaus oli tuolloin se, että valtion johtajaa lähdettiin arvostelemaan.

Eihän kenenkään suuren valtion päämiehen kuten Erich Honeckerin tarvinnut koskaan kuulla vastaväitteitä. Mutta silloin tällöin saattoi käydä niin, että esimerkiksi toimittajan oma etu meni Kekkosen edun kanssa ristiin, eli silloin tällöin joku kirjoitti asioista niin, että myös häneen itseensä kohdistuva arvostelu oli ikään kuin ulkopoliittisen päätöksenteon häiritsemistä. Ulkopolitiikka oli asia, mitä tuolloin johti presidentti, ja jos hän neuvoja kysyi, niin silloin niitä sopi antaa. Mutta muuten hänen mielestään oli turhaa kirjoittaa yhtään mitään siitä, millaiset idänsuhteet maallamme on, ja mitä varten kenenkään piti niistä asioista kirjoittaa? Miksi kukaan tuhlasi moiseen asiaan aikaansa? Kun tuota asennetta hiukan tarkemmin katsotaan nykypäivän ihmisen näkökulmasta, niin silloin voidaaan kyllä huomauttaa, että on jokaisen ihmisen oma asia, mihin hän aikaansa käyttää. Jos joku haluaa kirjoittaa Internetiin siitä, mitä mieltä hän on esimerkiksi maamme ulkopolitiikasta, niin se tiemmä on hänen oma asiansa. Ja miksi ihmisen pitää aina saada kaikkeen toimintaansa ohjeet yläpuolelta?

Jos ihmisen kirjoituksilla ei ole mitään merkitystä, niin miksi niitä pitää sitten lähteä kommentoimaan tai niihin kiinnittää huomiota muutenkaan. Tietenkin voidaan ajatella, että kaikki sosiaaliseen mediaan kirjoittavat henkilöt ovat joitakin riidanhaastajia, jotka eivät asioista mitään tiedä muutenkaan, ja että kaikki mitä kirjoitetaan Internetin sosiaalisessa mediassa on niin sanottua valheellista mediaa, ja tietenkin kaikki mitä laitetaan painettuun lehteen on valtamediaa, jota johtaa niin sanottu Illuminati, ja jonka jokainen työntekijä on tuollaisen Illuminatin agentti. Eli tämä katsantokanta riippuu siitä, mikä taho on kirjoittajan mielestä kulloinkin paras.

Kun tätä asiaa hieman tarkemmin tarkastellaan, niin voidaan sanoa, että on ollut ilmeisesti tapauksia, missä toimittaja on ikään kuin sekoittanut presidenttiä koskevia lausuntoja siihen, mikä on hänen oma etunsa tai mitä hänestä itsestään on puhuttu. Ja kaikkein parasta mitä voidaan ajatella on se, että ensin toimittaja tai poliitikko aloittavat ikään kuin jonain ääriryhmien edustajina, mutta sitten tietenkin tulee kutsu Presidentin linnaan, ja eikös se aikuistuminen tapahdu tällaisessa tapauksessa muutamassa minuutissa. Eli tuolloin nahkatakki vaihtuu pukuun, ja AC/DC:n levyt vaihtuvat mukavasti Pavarottiin, kun tuollainen poliittinen organismi saa päähänsä muuttua aikuiseksi, kun Presidentti on hänelle suuressa viisaudessaan puhunut, ja antanut viisaita neuvoja.

Tietenkin tuo siviilipalvelus vaihtuu mukavasti myös armeijaan, koska tämän laitoksen välttämättömyys on tehty tuolle henkilölle selväksi, ja tietenkin lupaus RUK:sta sitten saa aikaan sen, että maanpuolustusvelvollisuus sekä uhkakuviin varautuminen tulevat tuolle ihmiselle hyvin tärkeiksi asioiksi. Tietenkin laskuvarjojääkäri olisi ollut mielessä, mutta kuitenkin tuo uusi valaistunut päätyy johonkin toimistoon istumaan, koska siellä hänestä olisi kaikkein suurin hyöty. Ja onhan laskuvarjojääkärin palvelusaika nyt aika pitkä, joten tietenkin toimisto-RUK olisi kaikkein mieluisin, koska tuolloin ehtii mukavasti katsella niitä varusmiesajan jälkeisiä opiskelupaikkoja, ja hakukortteja ei sitten kannonnokassa ehdi oikein täyttää keskellä taisteluharjoitusta.

Syy miksi arvostelen puolustusvoimia johtuu siitä, että niissä välillä kohtaa ihmisiä, joiden käsityksen mukaan esimerkiksi kapakassa tullutta riitaa voi lähteä selvittämään esimiesaseman turvin. Ja samoin siellä välillä kohtaa tapauksia, joiden mielestä tuollainen puolustusvoimissa saatu esimiesasema on sellainen, että sen pitäisi taata  heille lopun elämää esimiesasemia kaikessa työelämään liittyvissä asioissa, ja myös korkeakouluopinnot pitäisi heille varata, niin että alainen ei koskaan heidän esimieheksi pääse, koska joskus käy niin, että varuskunnan pihalla saattaa joku mennä hiukan liian pitkälle komentoja jakaessaan. Tuolloin ei tietenkään ole mukavaa, jos tuollainen alainen on sitten jossain vaiheessa muuttunut esimieheksi. Tai häntä pitää jollain tavalla katsella työpaikalla. Joten tietenkin olisi parempi, että tuollainen simputettu ihminen ryyppää itsensä hengiltä, jolloin häntä ei enää olisi häiritsemässä noita nuoria sankareita.

Mutta kuitenkin tämä palvelumalli, minkä tuo loistava ihminen saa  takaa sen, että hänellä on se erittäin positiivinen kuva puolustusvoimista. Se miksi maailma vihaa epäonnistujia johtuu siitä, että nämä kohtaavat myös asioita, joita kukaan ei halua kohdata. Konkurssiin mennyt yrittäjä kohtaa esimerkiksi sen, että kaikki kaverit lähtevät hänen ympäriltään, tai ihminen joka kohtaa vaikkapa psykoosin saattaa menettää kaikki tuttavansa. Tällaiseen ihmiseen kohdistetaan usein ikään kuin tahallisia ennakkoluuloja, koska kyseisiin tapauksiin liittyy pelko siitä, että tuollainen ihminen on joskus saanut kokea ikäviä asioita esimerkiksi tullissa tai jossain ostoskeskuksessa. Ja sellaisen ihmisen alaisena ei ole mukavaa olla, joka on joutunut oman itsen pahoinpitelemäksi.