Urkinta sekä se mihin se voi johtaa

Sodanaikainen propagndajuliste

Kimmo Huosionmaa

CV:n käyttö urkinnan välineenä on varmaan ainakin jossain vaiheessa käynyt jonkun ihmisen mielessä. Eli vaikka esimerkiksi työtä Nokialla tai jossain muussa korkean teknologian yrityksessä voidaan pitää hyvänä suosituksena uutta työpaikkaa ajatellen, niin kuitenkin mieleen tulee sellainen asia, että onko tuo aikaisempi työkokemus sitten oikeastaan sellainen syy, miksi tuo henkilö otetaan työhön johonkin yritykseen? Jos ajatellaan esimerkiksi puhtaasti teollisuusvakoilua, niin tietenkin voidaan ajatella sitä, että joku Nokian tai jonkun muun korkean teknologian yhtiön työntekijä kuvaa esimerkiksi tuotteiden fyysisiä rakennekaavoja tai kopioi niihin tarkoitettuja ohjelmistoja, ja tuo sitten nämä koodit uudelle työnantajalle.


Tuolloin kyseessä on sellainen tapaus, missä esimerkiksi rikolliset väittävät perustavansa korkean teknologian yrityksen Suomeen, ja sitten tuo mies tai nainen vain menevät uuteen työpaikkaan, ja tuovat vaikkapa koodien listaukset mukanaan. Mutta kun keskustellaan siitä, mitä urkinta oikeasti on, niin silloin varmasti mieleen tulee tilanne, missä esimies kyselee asioita, joista ei hänen edes pitäisi mitenkään olla kiinnostunut. Eli esimerkiksi vaikkapa työnantajien utelut henkilökohtaisista suhteista voidaan katsoa hiukan ongelmallisiksi. Ja tietenkin edessä on aina sellainen asia, mikä saattaa johtaa hyvin vakaviin seurauksiin.


Kun työnantaja tai hänen edustajansa ottavat jonkun henkilön töihin, niin silloin tietenkin on varmaan hienoa pyydellä lääkärintodistuksia, jotta tuo työhön otettava henkilö ei ole mitenkään työkyvytön. Ja silloin saattaa tietenkin esimerkiksi työntekijän tietosuoja vaarantua, jos vaikka työpaikan lääkäri tekee tunteja jossain terveyskeskuksessa sekä tuolla työterveysasemalla. Tuolloin saattaa sitten esimerkiksi psyykkisiä sairauksia koskevia tietoja ilmaantua johonkin sähköpostiin, ja silloin seurauksena voi olla hyvin ikävä tilanne. Nimittäin jos vaikka tuollainen psykiatrinen potilas, joka on tehnyt rikoksen menettää tietosuojan, niin silloin saattaa joku toinen alkaa kopioida hänen mahdollisesti tekemiään rikoksia.



Psykiatriset potilaat ovat ihmisiä, joiden syyksi pannaan lähes aina asioita, joita he eivät edes ole tehneet. Ja tietenkin moni rikollinen on ainakin yrittänyt myös Suomessa siirtää omia väkivallantekojaan tuollaisen psykiatrisen potilaan niskaan. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi psykiatrisia sairauksia niin kamalasti demonisoidaan, niin tietenkin siihen puheeseen on varmasti myös aihetta. Kun psykiatri tekee diagnoosin, niin hän kirjoittaa tietenkin papereihin esimerkiksi sen, että potilaalla on skitsofrenia tai että hän on psykoottinen, mutta  kuitenkin tuon diagnoosin merkitseminen suomeksi ei ole koskaan ollut tuon ammattikunnan parhaita puolia. Eli mistään diagnoosista ei näy esimerkiksi se, että potilaalla on Touretten syndrooma tai hänellä on ADHD.




Noissa papereissa lukee aina latinaksi kyseinen diagnoosi, mutta kuitenkaan ei koskaan mainita sitä, mikä tuo sairaus olisi suomeksi. Ja tuolloin voidaan kyllä puhua potilaan oikeusturvan loukkaamisesta, koska silloin olisi helppoa katsoa diagnoosia sellaisena aivan tavallisena asiana. Jos esimerkiksi ajatellaan sitä, että potilas olisi jotenkin vaarallinen, niin tietenkin unohdetaan sellainen asia, että aivokasvain saattaa muuttaa potilaan luonnetta todella paljon, ja hän saattaa muuttua hyvin laskelmoivaksi sekä vaaralliseksi. Kuitenkin jos ajatellaan kokonaiskuvaa sekä sitä, mitä mielikuvaa psykiatrinen sairaus ihmisten mieliin tuo, niin silloin on varmaan hyvä ajatella, että mitä jos vaikka tuollainen potilas kertoo sairaudestaan avoimesti työkavereilleen? Tuolloin ei kenenkään tarvitse toisen korvaan tulla kertomaan, kuinka hän on jostain kuullut asioita, jotka eivät mitenkään hänelle itselleen kuulu, mutta niitä pitää kuitenkin joka paikassa käydä levittämässä.



Tuolloin kyllä sitten voidaan kertoa aivan kaikki, niin silloin ei tarvitse mitään puhelinsoittoja jostain prepaid-liittymästä harrastaa. Ja avoimuus varmaan tuulettaa muutenkin tilannetta. Kun keskustellaan vaitiolovelvollisuudesta sekä turvaluokituksista, niin silloin mieleen tulee sellainen asia, että ne saattavat houkutella joitakin henkilöitä jakamaan tietoa, joka on tullut tuon aseman kautta hänen tietoonsa. Se että ihminen on saanut noita tietoja käsiinsä vaitiolovelvollisuuden kautta tai siihen vedoten joskus saattaa houkutella ikään kuin kuiskaamaan jonkun korvaan asioita, jotka eivät toiselle mitenkään kuulu, mikä sitten aiheuttaa sen, että tuollaisia asioita, kuten psykiatrin asiakkuuksia tai joitakin vanhoja riitoja lähdetään levittelemään ympäriinsä.



Samoin jotkut vanhat potkut työpaikasta saavat silloin usein vivahteita, joita ei koskaan edes kukaan muista. Eli huhut ovat asioita, joista varmaan jokainen on kuullut. Ja juoruilla on taipumus kasvaa sekä vahvistua, jolloin esimerkiksi riita pomon kanssa muuttuu mukavasti sarjamurhaksi, kun sitä joku paisuttelee joka paikassa, joten siksi tähän tekstin yläpuolelle laitoin Talvisodan aikaisen  julisteen, jossa kehotetaan katkaisemaan huhut alkuunsa. Juoruilu sekä toisen selän takana puhuminen ovat asioita, joista ei koskaan puhuta tarpeeksi.


Koskaan ei saa toisesta puhua mitään pahaa selän takana, koska se saattaa aiheuttaa todella paljon mielipahaa. Joten varmaan jokainen ymmärtää sen, miksi mitään juttuja ei koskaan saa laittaa kiertämään. Ja jos joku kertoo toisesta jotain pahaa tai väittää toisen tehneen tai sanoneen jotain sopimatonta, niin silloin asiasta olisi hyvä kysäistä tuolta ihmiseltä itseltään.


 Se että joku 15 vuotias on jotain sanonut yli 30 vuotta sitten on varmaan johtunut siitä, että tuolloin ihminen on ollut hiukan lapsellinen. Tuolloin saattoivat mielipiteet asioista olla hiukan toiset kuin nykyään, joten sen takia tuollaisista asioista ei kannata lähteä kertomaan kenellekään. Ja sen jälkeen varmaan tuo henkilö on sanonut monia muitakin asioita. Joten ne ihanat muistot kannattaa kyllä nyt sitten pitää ihan omana tietona.

CV:t ja niiden kirjoittaminen ovat vakavia asioita

Kimmo Huosionmaa


CV:ssä olevat virheet ovat tietenkin hyvin ikäviä asioita työnantajien kannalta, ja tietenkin niissä pitäisi aina puhua totta. Kuitenkin kun puhutaan siitä, että miksi tiettyjä asioita ei saa niihin laittaa, niin silloin yleensä ei oikeastaan osata ajatella asian toista puolta. Nimittäin jos vaikka työhakemukseen kirjoitetaan aina totta, niin se tarkoittaa sitä, että ihminen ikään kuin antaa työnantajalle kaiken tiedon itsestään. Jos puhutaan siitä, että joku työnantaja sitten haluaa käyttää asemaansa väärin, niin tuolloin saattaa käydä niin, että esimerkiksi niin, että työntekijä ei tiedä oikeuksiaan. 



Tietenkin esimerkiksi työnantajien täytyy aina tietää kaikki, mitä työntekijä sitten osaa, mutta kun puhutaan siitä, että heidän pitää aina puhua totta, niin silloin kyllä hiukan ihmetyttää se, että millaisia tietoja tuo työnantaja haluaa niissä CV:ssä nähdä. Eli kun keskustellaan siitä, että jos kaikki CV:t tehdään niin kuin yritys sekä sen henkilöstöpäällikkö haluavat, niin silloin tuosta äärimmäisen tärkeästä paperista näkyy myös esimerkiksi tietoja siitä, että jos henkilö on ensimmäistä kertaa tulossa työmarkkinoille. Ja sitten tietenkin CV:t ovat sellaisia asioita, joissa pitää näkyä vain olennainen, mutta sitten voidaan miettiä, mitä niissä sitten näkyisi, jos vaikka nuori henkilö on tulossa aloittamaan työuraansa työelämässä?



Ja yksi noista asioista tietenkin on se työkokemus, mikä ei liity haettavaan tehtävään. Tuolloin voidaan sitten kyllä kysyä, että mitä sitten kirjoitetaan, jos ihminen on vaihtamassa alaa? Eli jätetäänkö tuo kallisarvoinen paperi sitten tyhjäksi työkokemuksen osalta? Tietenkin myös pitkät välit työkokemuksen osalta saattavat vaikuttaa työnantajista negatiiviselta, mutta kuitenkin itse olen miettinyt, että jos ihminen on ollut koulussa viisi vuotta, niin silloin tietenkin edessä on sellainen pakollinen tauko. 



Tai sitten voi käydä niin, että aina ei noissa kouluissa oleva saa työkokemusta oman alansa töistä. Joten tuolloin sitten edessä on niiden mukavien siivous tai muiden tehtävien tekeminen, ja jos niitä ei saa mainita, niin jätetäänkö sitten CV noiden vuosien osalta tyhjäksi, ja tuolloin. voi käydä niin, että entinen siivooja pääsee katsomaan sellaisen suuren yhtiön johdon naamoja, joiden toimistoja hän on ennen käynyt puhdistamassa. Ja kun sitten mietitään sitä, mitä esimerkiksi aukko CV:ssä merkitsee, niin se voi merkitä sitä, että hakija on riidellyt työnjohdon kanssa. 



 Eli hän on ollut “tuhma poika”, jonka kanssa ei kannata lähteä asioimaan. Mutta sitten tuo asia voi merkitä esimerkiksi vankeustuomiota, ja silloin kyllä mielestäni tuollaisia asioita ei tarvitse työnantajien tietää. Jos puhutaan esimerkiksi urkinnasta, niin mielestäni työnantajien ei tarvitse myöskään tietää työntekijöiden yksityiselämästä eikä heidän avioliitostaan. Joten noiden tietojen pyytäminen on ainakin joidenkin ihmisten mielestä urkintaa. Ja jos henkilöstöpäälliköllä on aikaa soitella jokaisen suosittelijan perään, niin silloin tietenkin voidaan odottaa, että hänellä on aikaa kaksi sekuntia vilkaista jotain riviä CV:ssä 



Samoin jos vaikka harrastuksista ei saa mitään kirjoittaa, niin silloin mielestäni mennään alueelle, jossa sitten voidaan puhua urkinnasta. Jos työnantaja haluaa vain tietoja siitä, että millaisia palkkatöitä jokainen hakija on tehnyt, niin voidaan aivan hyvin kysyä, että mitä he noilla tiedoilla sitten oikeastaan tekevät? 



Jos ei CV:ssä saa koskaan lukea mitään lyhytaikaisia työsuhteita, niin pelkääkö tuollainen työnantaja sitten sitä, että hän kohtaa henkilön, joka on saanut usein potkut? Eli varsinkin nuori työnhakija saattaa sitten kohdata tilanteen, missä hänellä ei ole ollut muuta kuin lyhytaikaisia työsuhteita, joten mitä varten niitä ei niihin CV:hin saa sitten laittaa? Ja jos vaikka puhutaan siitä, että henkilöllä on harrastuksen kautta saatua kielitaitoa, niin mitä varten niissä CV:ssä ei tuollaisia asioita saisi mainita? 



 Kuitenkin noilla työpaikan pomoilla on aikaa soitella kaikkien suosittelijoiden perään, jotta hän sitten saa kuulla totuuden siitä henkilöstä, joka istuu häntä vastapäätä, ja samalla myös muistuttaa sitä, kuinka monta ihmistä tuota paikkaa sitten oikeastaan onkaan hakenut. Jos CV:ssä ei saa mitään lukea, niin miksi se pitää sitten ylipäätään lähettää? Olisi varmaan parempi, jos työnantaja sitten soittaa ne oikeat paikat vaikka työvoimatoimistosta. 




Ja varmaan myöskään mitään sosiaaliseen mediaan tulevia kirjoituksia eivät nuo työhönottajat sitten kaipaa, joten muistakaa olla aina kilttejä poikia ja tyttöjä, niin ura urkenee monissa hienoissa yhtiöissä, joissa työntekijää aina arvostetaan. Siitä ei tietenkään koskaan saa kirjoittaa, kuinka upeaa on käydä haastattelussa, jonka tuloksen tietää jo aivan ennestään, eli mitään paikkaa ei koskaan tulla niissä huoneissa sitten edes tarjoamaa. 


https://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/koti-ja-vapaa-aika/30-asiaa-joita-ei-pitäisi-olla-ansioluettelossasi/ss-AAip2gq?ocid=spartandhp#image=1