Miksi kaikki erilainen pelottaa?

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Ihmisten geneettinen muuntelu saattaa vaikuttaa yhdessä kloonaamisen kanssa hyvin vaikealta asialta, joka tietenkin pitää jotenkin aina kieltää. Ja joidenkin ihmisten mielestä syy tähän kieltoon olisi se, että silloin ihminen ikään kuin kadottaa kuolemanpelon, tai toisten mielestä kyse on siitä, että jos vaikka monistamme jonkun henkilön älykkyyttä säätelevän geenin, ja sitten solun tuma lukee kahteen kertaan kyseisen DNA-kohdan, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä emme voisi olla parempia, kuin olio, jonka olemme luoneet.

Kuitenkin jos ajatellaan esimerkiksi ebola-rokotteita, niin niitä voidaan toki jakaa ihmisille esimerkiksi juomaveden kautta. Tuo rokote valmistetaan viruksista niin, että sen perimä tuhotaan UV-valolla, ja jäljelle jäävä pinta-antigeeni sitten aktivoi immuuni-vastikkeen. Tuo valmistustapa tekee mahdolliseksi valmistaa rokotteita myös bakteereja ja muita olioita vastaan, jolloin itse-asiassa oma armeija voidaan tehdä vastustuskykyiseksi jotain organismia vastaan, ja sitten tuohon kohteeseen tehdään vain bioase-hyökkäys, joka voidaan naamioida normaaliksi epidemiaksi.

Samoin sukupuolitauteja vastaan kehittävien rokotteiden avulla voidaan luoda sellainen bioase, mitä kantava ihminen ei itse siihen sairastu, mutta kykenee levittämään tuota organismia muihin ihmisiin. Tuolloin esimerkiksi vangiksi jääneiden sotilaiden raiskaaminen tai murhaaminen olisi mahdotonta, koska jos heidän veressään alkaa kehittyä vaarallisia organismeja, niin se merkitsisi kuolemaa noille vihollisille, jotka vahingoittavat vankeja.

Samoin jos voimme luoda ihmisen, joka on immuuni esimerkiksi syövälle sekä monille muille sairauksille, niin silloin esimerkiksi lääketeollisuus ei saisi enää tuotteitaan myytyä maailmalle. Mutta kuitenkin esimerkiksi monissa lehdissä suureen ääneen kerrotulle vastalauseelle ihmisen geneettisestä muuntelusta saattaa olla hyvin yksinkertainen syy, joka on se, että ihmiset pelkäävät kaikkea erilaista. Jokainen ihminen on yksilö, joka kokee kaikki asiat vähän eri tavalla kuin viereinen ihminen. Ja kun ajatellaan esimerkiksi tapauksia, joissa henkilöllä on vaikkapa periytyvä aineenvaihduntasairaus tai suomuinen iho, niin he kyllä saattavat varmasti haluta eroon tuosta vaivasta.

Tuon takia meidän pitää kuitenkin miettiä sitä asiaa, että voimmeko antaa geeniterapiaa jokaiseen sairauteen, joka perityy, ja tuolloin tilannetta pitää kyllä ajatella myös potilaan kannalta. Eli jos vaikka geeniterapian avulla AIDS voidaan voittaa, niin tietenkin ihmisen genomiin kajoaminen varmasti sotii monien ihmisten arvoja vastaan, mutta tietenkin esimerkiksi AIDS:iin kuolevat lapset varmaan arvostaisivat enemmän sitä että heidän ei tarvitse kuolla turhan aikaisin leukemiaan tai angiinaan.

Kuitenkin toisten ihmisten eettis-moraaliset sekä uskonnolliset arvot voivat merkitä todella paljon vaakakupissa, eikä kukaan noista lapsista koskaan kuitenkaan tule äänestämään missään vaaleissa. Joten tietenkin kaikki kajoaminen ihmisen perimään pitää tuolloin kieltää, koska se sotii jonkun ihmisen ajatusmaailmaa vastaan. Samoin kaikki erilainen tietenkin on aina sellaista, että se pitää sulkea omasta elämästä pois. Ja tietenkin se, että jollain muulla menee huonommin kuin itsellä on hyvä keino kääntää ihmisten huomio pois omista virheistä. Uskonto on muuten loistava tapa kääntää ihmisten huomio pois sellaisista asioista, jotka ovat joillekin ihmisille vaikeita. Ja kaikkein vaikein asia on sitten se, että jos vaikkapa julki-rasisti on käynyt Afrikassa ja käyttänyt prostituoitujen palveluita, niin se jos sattuu paljastumaan, niin silloin tietenkin hän menettää tuolloin kasvonsa oman väkensä edessä.

Mutta kuitenkin voidaan tässä myös miettiä sitä, miksi meillä on niin vaikeaa kaiken maailman vähemmistöjen sekä erilaisten ihmisten kanssa. Syy miksi esimerkiksi joitakin lapsia kannustetaan kotona siihen, että heidän pitää vältellä esimerkiksi romaneja saattaa johtua siitä, että näiden lasten ja nuorten vanhemmat pelkäävät sitä, että heidät tunnistetaan joiksikin rasisteiksi, joiden toiminta ei ole nuorena ollut aivan niin lainkuuliaista, kuin mitä he haluaisivat muiden uskovan. Ja jos esimerkiksi joku 1990-luvun nuori on ollut mukana jonkin skinhead-joukon toiminnassa, sekä heittänyt polttopulloja, niin hän saattaa nyt olla hyvinkin tärkeässä asemassa yhteiskunnassa.

Lastensuojelun ongelmat ovat taas pinnalla (Saako lasta laittaa putkaan?)

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Riisuttaminen on ainoa keino suorittaa tehokas ruumiintarkastus, mutta sitä käytetään usein väärin. Tai oikeastaan monissa rangaistuslaitoksissa ruumiintarkastusta käytetään rangaistuksena esimerkiksi siitä, että henkilö on vastustanut esimerkiksi jotain henkilökuntaan kuuluvaa. Tietenkin esimerkiksi riisuttaminen useiden henkilöiden läsnäollessa on perusteltu aina sillä, että rangaistavalla on hallusaan esimerkiksi teräaseita tai vastaavia välineitä, joten hänet on pakotettu ottamaan vaatteet pois, sekä pyllistämään henkilökunnan edessä, kun peräsuolesta on etsitty huumeita sekä puukkoa, ja sitten on matka käynyt kohti putkaa. Tai niin olen Alibista lukenut.

Ruumiin- tai kehoon kohdistuvien arkastusten sekä tyhjään huoneeseen lukitsemisten yhteydessä on syynä usein väkivaltainen käytös, mutta kaikki tietävät, että noihin huoneisiin lukitaan ihmisiä siksi, että heidän käytöksensä ei ole miellyttänyt henkilökuntaa. Kun puhutaan esimerkiksi henkilökunnan asemasta nuorille tarkoitetuissa laitoksissa, niin se on todella sellainen, että ihmettelen ettei heistä enempää valituksia ole tehty. Yksi asia nimittäin on selvä: monille noista nuorista ei edes ole selvää, että mitä heille oikeastaan saa tehdä. Ja sitten kun ajatellaan että kyseessä on lastensuojelun valvoma laitos, niin noiden lasten sekä nuorten vanhemmat eivät ehkä edes välitä siitä, mitä heidän lapsilleen niissä paikoissa tehdään. Osa noista lapsista ja nuorista on myös jättänyt koulun kesken, ja siksi he ovat erittäin alttiita hyväksikäytölle, koska heillä ei muita aikuiskontakteja ole kuin tuollaisen laitoksen henkilökunta.

Joskus noita lapsia on merkitty esimerkiksi mielisairaiksi, jotta heille tehty psyykkinen sekä fyysinen väkivalta jäisi peittoon, eikä vaikkapa laitoksen kaalimaasta tule kerrottua asioita, joita henkilökunta ei halua muiden tietävän. Nykyään nuo asiat ovat usein olleet esimerkiksi sitä, että noiden palstojen tuotteita on myyty toreilla, ja rahat ovat menneet henkilökunnan taskuun, mutta ennen oli tilanne toisin, ja osassa ulkomaisista laitoksista on paljastunut esimerkiksi murhia, joita on peitelty. Esimerkkinä tuosta on Jerseyn saarella ollut poikakoti, jonka asukkaita on löydetty haudattuna laitoksen pihalle. Ja eräässä Italialaisessa mielisairaalassa on paljastunut yli 60 000 murhaa, jotka on tehty ennen Natsien valtaannousua. Kyseinen laitos suljettiin 1968 ja Jerseyn laitos joskus 1980-luvun alkupuolella.

Kun taas mietitään esimerkiksi vammaisia, niin osalle laitoksissa asuvista kehitysvammaisista on käynyt niin, että he "unohtuvat" noihin paikkoihin. Heitä ei kukaan koskaan edes käy katsomassa, ja silloin tuollainen tilanne houkuttaa jotain henkilökuntaan kuuluvia toimimaan heitä kohtaan halventavasti. Kun ajatellaan potilasturvallisuutta, niin pinnasänky, mistä ei pääse pois on surmanloukku tulipalon sattuessa. Ja noiden sänkyjen käyttö on kiellettyä, mutta niitä käytetään, koska henkilökunnan työ on silloin helpompaa. Tarinoiden mukaan tuollainen kehitysvammainen jätetään yöksi kyseiseen sänkyyn seuranaan pissapullo, jotta hän ei veisi turhaan yövuoron aikaa, mikä on aina kortilla.

Päihdeongelmaisten kohtelu laitoksissa on aina ollut huonoa. Heitä pidetään ihmisinä, jotka ovat itse oman tilansa aiheuttaneet. Ja joissakin tapauksissa takana on kovia rikoksia, joista osa saattaa olla niin sanotusti iljettäviä. Kun ihminen on sitten saapunut hoitolaitokseen, niin silloin saattaa vastassa olla hoitaja, joka on kohdannut alkoholismia esimerkiksi kotonaan, ja tuollainen ihminen tietää kuinka mukava mies tai nainen tuollainen päihteiden väärinkäyttäjä on. Mutta kuitenkin esimerkiksi päihteiden käyttäjä saattaa olla sellainen, että hänen toimintaansa ei mitenkään muuten olla puututtu, kuin viinasta tulleet velat on käyty perimässä.

Se sitten on sellainen asia, että kaikki tietävät, että mikään mukava vanhempi ei tuollainen puliukko- tai kassialma ole. Ja kuitenkin nuo henkilöt kohtaavat erittäin ikäviä hyväksikäytön muotoja, eikä päihteiden käyttö ole aina oikeastaan henkilön omaa syytä. Jos lapsena kasvuympäristöön kuuluu kiinteänä osana ryyppääminen, niin silloin lapsi ottaa varmasti vanhemmistaan mallia, ja siitä seurauksena on uusi alkoholistien sukupolvi. Nuo ihmiset aiheuttavat yhteiskunnalle valtavasti kuluja, ja kuten tiedämme, niin hekin ovat ihmisiä.

Raitistunut alkoholisti on usein aivan mukava ihminen, mutta hän saattaa olla muille puliukoille vaarallinen siksi, että noista varsin kiinteistä toveripiireistä muodostuvista ryhmistä potkut saanut henkilö on saattanut tuossa vaiheessa kohdata hyvin nöyryyttävää pahoinpitelyä sekä kunnian loukkaamista. Joten silloin on sitten viimeisenä mahdollisuutena ollut tuollainen alkoholistiparantola. Kun ihmistä on nöyryytetty sekä pahoinpidelty, niin silloin tietenkin mieleen tulee viha, ja silloin saattaa mieleen tulla esimerkiksi kostaa entisille kavereille tätä kohtelua.

Joten siksi näille henkilöille pitää antaa terapiaa, jotta he edes osittain pääsevät noista kokemuksista ylitse. Mutta joissakin tapauksissa kohtelu noissa laitoksissa on ollut erittäin ikävää, ja siinä sitten alkaa joskus päässä pyöriä sellaisia ajatuksia, kuin mitä kirveellä voisi muuta tehdä kuin katkoa puita. Eli tuolloin saattaa entisille ryyppykavereille tulla jotain muuta eteen kuin iloisesti hymyilevä joulupukki, joka tuo heille asunnot ja kaiken minkä he vain pyytävät. Aina pitää kuitenkin muistaa se, että myös raitistunut alkoholisti sekä varsinkin psykiatrisen sairaalan entinen asukki saattaa olla itse vaarassa, koska hän saattaa tietää asioita sekä nimiä, jotka ovat tehneet hyvin vakavia asioita. Ja tämä on tietenkin sellainen asia, mikä estää ihmistä integroitumista yhteiskuntaan tehokkaasti sen jälkeen kun hän on päässyt pois noista paikoista. Samoin ihmisten asenteet tuollaisia henkilöitä kohtaan ovat joskus hyvin negatiivisia, joten siksi heitä on joskus vaikea työllistää.

Lähteet

https://yle.fi/uutiset/3-10502061

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200807147945091_ul.shtml

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014041618219452_ul.shtml

Lisää ajatuksia Seilistä

Kimmo Huosionmaa

Kun mietitään tuota Selin saarta sekä sen omituista ja mielenkiintoista historiaa, niin silloin pitää tietenkin katsoa ensin karttaa sekä saaren historiasta kerrottuja tarinoita. Tuolloin mieleen tulee sellainen asia, että koska ensin saaren tarinoissa kerrotaan sen olleen puuton, niin ehkä Ruotsin kuninkaalle näytettiin aikoinaan väärää saarta. Ja sitten kun hänen mielenkiintonsa tällaisia parantoloita kohtaan lopahti, niin silloin tämä saari siirrettiin vähin äänin nykyiselle paikalleen, missä se sijaitsee mukavasti melko helppojen yhteyksien päässä rannikosta, ja tuo sitten teki mahdolliseksi hakea saarelle apujoukkoja, jos sitten tuli ongelmia.


Ja koska saaren rannikolla oli paljon luonnonsatamia, niin silloin saattoivat salaisesti toimivat tarkkailijat soluttautua saarelle kenenkään huomaamatta, ja se sitten koski myös pyöveliä, joka ehkä kävi tekemässä jostain potilaasta tai hoitohenkilökuntaan kuuluvasta selvää, mikäli hän oli toiminut väärin. Tuo Seilin hieman syrjäinen sijainti sekä omituinen metsittyminen saattoivat tietenkin johtua siitä, että metsää kylvettiin näkösuojaksi, mutta joissakin tarinoissa Seilejä oli kaksi, ja toinen oli kauempana. Tähän ehkä hyvinkin keksittyyn tarinaan uskoneet kertovat syyksi sen, että tuo Seilin metsä antoi suojaa, jos joku halusi saarelta paeta esimerkiksi jonkun ystävän veneellä.


Jos taas mietitään sitä, että nuo naiset oli sijoitettu saareen esimerkiksi juuri lapsen murhan takia, niin se takasi varmasti sen, että kotiväki ei heihin yhteyttä enää pitänyt, ja siksi mieleeni tulee sellainen asia, että olisiko tuota saarta käytetty johonkin sellaisiin ihmiskokeisiin, joita ei koskaan ole mainittu, eli tietenkin saari toimi myös Venäjän vallan aikaan, ja silloin on näihin potilaisiin saatettu kokeilla esimerkiksi taistelukaasuja. Eli tuolloin 1800-luvulla tehdyt kokeet eivät koskaan ehkä sitten ole paljastuneet, kun niitä koskevat paperit oli hävitetty vallankumouksen aikaan, ja tietenkin myös biologisia kokeita on saatettu tehdä. Noissa kokeissa ehkä on kokeiltu lepran tarttuvuutta, eli tuota tautia sairastavien oli annettu koskea esimerkiksi hoitovälineisiin, ja niitä sitten käytetty psykiatrisiin potilaisiin.


Tai ehkä näihin potilaisiin on ruiskutettu rabiesta, joka on muuttanut heidät pedoiksi. Rabies eli vesikauhu varmaan saisi aikaan sen, että potilaita pidetään hirviöinä, ja se olisi sitten oikeuttanut eristämään poliittisia vankeja, jotka olivat sanoneet jotain pahaa valtion johdosta. Kolmas vaihtoehto olisi se, että noita ihmisiä olisi käytetty genomeja käsittelevissä kokeissa, missä testataan niin sanottuja “puhtaita linjoita”.


Nämä kokeet ovat niitä, mistä on tehty kovan luokan kauhutarinoita, ja vaikka 1900-luvulla näitä asioita ei enää Suomessa olisi tehty, niin esimerkiksi USA:ssa penisiliiniä testattiin psykiatrisilla potilailla, ja tietenkin Natsit ovat kuuluisia noista painajaismaisista ihmiskokeistaan. Ja aina välillä olen ajatellut, että olisiko joku mielisairaalan lääkäri myös Suomessa luovuttanut potilaitaan Saksaan. Tuolloin potilaat olisi merkitty teloitetuiksi desanteiksi  jotta kukaan ei heitä kaipaisi, ja sitten heidät olisi siirretty Auschwitziin tai Dachauhun. Yhteen aikaan Ruotsissa velloi huhu, jonka mukaan joku ruotsalainen lääkäri olisi luovuttanut potilaitaan SS:lle rahasta ennen Toista Maailmansotaa, mutta tätä asiaa pidetään melkolailla keksittynä, ja samoja väitteitä kerrotaan myös esimerkiksi ranskalaisista, irlantilaisista, brittiläisistä sekä myös amerikkalaisista lääkäreistä, jotka sitten olisivat myyneet mustia potilaita Saksaan.


Yleensä näitä väitteitä pidetään keksittyinä, mutta kuitenkin 1930- ja 40 luku olivat hyvin rasistisia sekä myös yleinen mielipide psykiatrisista potilaista oli hyvin kielteinen. Ja tuolloin vaikutti voimakas tunne siitä, että mielisairaat olivat uhka Eurooppalaisella perimälle, mikä tietenkin kärjisti tilanteen, sekä johti muhiin sekä Saksassa että Italiassa, missä lääkärit surmasivat potilaitaan, joiden epäiltiin vaikuttavan haitallisesti ihmisten geeniperimään, ja siksi noita potilaita surmattiin säälittä, mutta myös muiden maiden lääkäreitä on tuollaisista asioista epäilty.


Mutta toivon että tämä on vain sellaista kuvittelua, ja että olisin väärässä tämän väitteen kanssa. Kuitenkin voidaan sanoa, että maassamme asenteet juuri psyykkisesti sairaita kohtaan olivat 1940-luvulla todella jyrkät, ja jos sitten ihminen olisi vielä oman lapsensa tappanut, niin häntä ei ehkä olisi edes kaivattu. Joten ehkä joku ajattelematon lääkäri olisi voinut luovuttaa omia potilaitaan natseille miettimättä yhtään mitään seurauksia, ja olisiko kunnanlääkäri uskaltanut vastustaa SS-upseereita, jotka väittävät että heillä on Valpon antama lupa viedä potilaita mukanaan?


Noissa kokeissa sitten olisi luotu erilaisia ihmis-populaatioita, joita olisi ensin paritettu keskenään, ja sitten taas olisi noita linjoja yhdistetty. Tuolla tavoin jalostetaan myös hevosia. Ja lienee tarpeetonta sanoa, että tällaiset kokeet ovat täysin laittomia sekä lääkärin ohjeen vastaisia. Kuitenkin 1800-luvulla ei näihin psykoottisiin ihmisiin suhtauduttu niin kauhean ystävällisesti tai ymmärtävästi kuin nykyään. Ja koska heitä ei enää yhteiskunnan silmissä ollut, niin se sitten muka oikeutti lääkäreitä sekä asevoimia tekemään mitä heitä huvitti noilla ihmisillä, jotka ehkä oli merkitty kotonaan kuolleiksi. Ja nämä ajatukset ovat hyvin pelottavia.

Käynti Seilin saaressa sekä mietteitä tuosta paikasta

Seilin sairaalan pääsisäänkäynti

https://kimmontaidearvioita.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kävin tänään Seilin saaressa katsomassa kuuluisaa mielisairaalaa, joka oli varattu niille, jotka katsottiin toivottomiksi tapauksiksi muissa psykiatrisissa sairaaloissa. Tuo saarella oleva mielisairaala oli siis sellainen, missä hoitotoimet psykiatrian osalta oli päätetty, ja nuo asukkaat, jotka olivat pääosin naisia sitten sijoitettiin tuonne Nauvon ja Rymättylän välissä olevaan saareen, mihin yhteysalus kulkee noin 30 minuuttia. Tässä siis puhun tuon saaren historiasta psykiatrisena sairaalana, joka lakkautettiin vuonna 1962. Kyseisessä saaressa olevien potilaiden kanssa oli aikoinaan myös leprapotilaita, ja sen takia tuolla saarella oli aikoinaan melko paha maine, koska lepraa pelättiin aivan aiheesta. 

Syy miksi psykiatrisia potilaita lähetettiin tuonne pahamaineiseen sairaalaan oli se, että he olivat syyllistyneet lapsen surmaan, ja siksi noilla ihmisillä ei ollut mahdollisuutta päästä enää koskaan yhteiskunnan jäseniksi, vaan heidä karkotettiin tuonne saareen lopun elämäkseen, ja mukaan nämä henkilöt saivat laudat arkkua varten. Eli silloin ei enää näihin potilaisiin “uhrattu aikaa”, vaan heidän hoitonsa päätettiin, ja sitten siirrettiin Seiliin. Seilin sairaalan erityispiirre oli se, että potilaita ikään kuin vähän liian tehokkaasti vähäteltiin, ja siksi tuon sairaalan ylilääkärin virkaa hoiti tavallinen kunnanlääkäri. 

Ja sen vuoksi joku saattoi kiinnostua hiukan liikaa tuosta parantolasta, koska ei varmaan ollut kovin yleistä, että erittäin väkivaltaisten potilaiden kanssa työskenteli ihmisiä, jotka eivät olleet koulutusta tähän tehtävään saaneet, saatikka että he työskentelivät päättävässä asemassa tällaisessa laitoksessa, missä asui ihmisiä, jotka olivat syyllistyneet erittäin vakaviin väkivaltarikoksiin. Kun mietitään sitä, miksi Seili lakkautettiin vuonna 1962, niin syynä siihen saattoi olla kasvanut mielenkiinto tuota saarta sekä sen potilaita kohtaan, ja varsinkin se kiinnosti, että miten esimerkiksi 1800-luvun lopulla nimenomaan lapsen murhasta tuomittu nainen saattoi selvitä elinkautisella, koska tuon ajan laki oli hyvin ankara nimenomaan tällaisia rikoksia tehneitä kohtaan, ja he sitten päätyivät usein pyövelin eteen. 

Joten miksi nuo naiset lähetettiin Seiliin on kysymys, mihin varmaan joku voisi antaa vastauksen? Kun tuota sairaalaa katsoo läheltä, niin kyseessä ei ole mikään kamalan suuri paikka, ja se varmaan ei jostain syystä sitten kaikkia vakuuttanut, ja kun saaren historiaa ajatellaan, niin alkuun se oli puuton, mutta nuo metsät saatettiin kylvää myöhemmin ikään kuin näkösuojaksi sairaalan ja venelaiturin välille, koska ei ollut mitenkään hyvä asia, jos laivojen miehistöt näkivät potilaita. Kun mietitään sitä, että Seili valittiin tuollaiseksi mielisairaalan sijoituskohteeksi sen takia, että siellä oli moreenimaata, jonka sisään ruumiit oli helppo haudata, niin sen takia tätä asiaa hiukan mietin. 

Kun tuollainen psykiatrinen potilas aikoinaan haudattiin, niin silloin hänen identiteettinsä oli usein vaihdettu, jotta omaiset eivät saisi sen takia ikävää mainetta. Ja monet haudattiin ilman hauta merkintää, koska heidät oli julistettu valtakunnan kiroukseen, ja tuolloin ei hautakiveä saanut laittaa haudan merkiksi. Toki osa potilaista saatettiin haudata nimettöminä siksi, että henkilökunta ei joutunut vaikeuksiin, jos he olivat olleet jonkin tietyn potilaan kanssa tekemisissä. Itse ihmettelen, että miksi näitä potilaita ei tuhkattu, vaan ruumiit kaivettiin maahan, missä ne voivat saastuttaa veden, jos kyseessä on kulkutautiin tai lepraan kuollut henkilö. 

Tuhkaaminen olisi myös hävittänyt identiteetin täysin, mutta kuitenkin Seilissä haluttiin haudata ruumiit maahan. Osa Seilin haudoista on kuitenkin merkitty, ja sinne on haudattu ihmisiä vielä vuoden 2000 jälkeen, eli olisiko kyse jostain Seilin potilaan lapsesta tai vastaavasta tapauksesta. Tässä sitten mieleeni tulee kertoa sellainen asia, että aina välillä psykiatristen sairaaloiden potilaat saavat vielä nykyäänkin lapsia, ja oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä noille lapsille tehdään. En tiedä kuinka usein tätä Suomessa tapahtuu, ja siitä ensimmäisen kerran luin Aleksandr Solzhenitsynin kirjasta “Vankileirien saaristo”, missä oli maininta synnytyksestä, joka tapahtui tuolla vankileirillä, jota kirjoittaja ei mainitse. 

Tuo teksti “gulagin pojasta” muistui mieleeni tänään Seilissä, ja sitä joskus aina olen pohtinut, että poistetaanko noiden lasten identiteetti sitten täysin, ja heidän vanhempansa merkitty kuolleiksi? Tässä nimittäin mieleen tulee se, että ainakin Seilin asukkaat olivat pontikkaa myyneet, joten mikseivät he myös muita palveluksia olisi antaneet? Ja ehkä siinä sitten tapahtui pieniä tapaturmia. Mutta kuten tiedämme, niin Seilin kaltaiset paikat herättävät ihmisissä erilaisia ajatuksia, joista osa ei ole mitenkään mukavia. 

Psykiatrisia hoitolaitoksia on aina pidetty salailun sekä kaiken pahuuden ilmentyminä, ja aina välillä mieleen muistuvat kammottavat ihmiskokeet. Eli tietenkin Seilistä puhuttiin kaikenlaista, ja aina välillä joku saattoi kehittää mielessään jotain sellaista, jota voidaan katsoa ikään kuin kauhuelokuvaa. Se että Seili oli eristynyt paikka tietenkin ruokki kaiken maailman huhuja siitä, että lääkärit olisivat tehneet sopimattomia asioita potilaiden kanssa, ja varmaan tuollaiset väitteet saavuttivat myös henkilökunnan korvat. Samoin Seilin potilaiden väitettiin kävelleen ihmisiä vastaan jopa Helsingin kaduilla, ja tuota sairaalan johtoa saatettiin epäillä päästäneen potilaita pois ilman lupaa. Eli nuo potilaat vain merkittiin papin kirjaan kuolleiksi, ja sitten vene vei heidät pois. Mutta näihin väitteisiin en mitenkään tässä ota kantaa. 

Nykyään Seili ei ole mitenkään erityisen painostava paikka. Ainakaan enää siellä ei tule mitenkään huono olo, mutta tietenkin esimerkiksi kulkua saarella rajoitetaan lehmien takia sähköpaimenilla. Mutta kuitenkin kun noita rakennuksia katselee, niin silloin mieleen tulee se, että mitä niiden seinien sisällä tai penkeillä on puhuttu, ja millaisia asioita nuo potilaat ovat tehneet tai miten he teoistaan kertoivat. Ja aina välillä mieleen tulee se, että noita potilaita ei varmaan kauheasti ollut, kun saaren sairaala on hiukan pienen oloinen, tai sitten heitä sitten lähetettiin saareen vasta melko vanhoina, kukapa näistä asioista enää selvän ottaa. 

Kuvia Seilistä

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/blog-page.html

Lähteiden merkitsemisen tärkeydestä sekä siitä, mitä eristäminen saattaa merkitä rikostutkinnan kannalta.

Kimmo Huosionmaa



Kun palataan edelliseen kirjoitelmaan, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että miksi poliisin ei tarvitsisi merkitä lähteitä, joista he ovat tietoja saaneet muistiin? Tuo muistiin merkitseminen saattaa sitten oikeudessa auttaa tilannetta, missä joku alkaa keksiä, että poliisi on itse keksinyt koko jutun. Jos joku ihminen syyttää toista rikoksesta, niin silloin häntä saatetaan jopa kaivata oikeuteen todistajaksi, mikä saattaa tietenkin tuntua hieman yllättävältä asialta. Kun puhutaan lähteestä saadusta tiedosta, jonka mukaan esimerkiksi lähdetään kotietsintää tekemään, niin silloin tietenkin voidaan sanoa kotietsinnän ehkä joskus jopa olevan vesiperän. Eli asunnosta tai sen välittömästä läheisyydestä ei sitten löydykään niitä huumeita tai aseita, joita on lähdetty etsimään, ja tuolloin saattaisi olla  paikallaan lähteä kysymään, että olisiko lähde mahdollisesti ehkä erehtynyt henkilöstä?



Jos asunto on etsinnän jälkeen kuin pommin jäljiltä, niin silloin pitää kyllä korvauksen maksaja jostain löytyä, jos niitä huumeita tai mitä sitten on lähdetty etsimään ei olla löydetty. Tai myöskään jälkiä niistä aineista ei ole olemassa. Kun ihminen sitten on tällaisessa tapauksessa valehdellut poliisille, niin tietenkin hänen oletetaan perustuvan nuo väitteensä poliisille. Jos joku jossain levittelee tietoja, jotka vaikuttavat henkilön yksityiselämään tai hänen mahdollisuuteensa toimia vaikkapa yrittäjänä, niin silloin kyseessä on vakava rikos, jossa perättömän tiedon levittäjä  joutuu korvaamaan sen, mitä on muille aiheuttanut. Kun puhutaan sellaisesta tilanteesta, että jonkun henkilön kaverit vain katoavat, niin silloin kyseessä on asia, joka pitää selvittää.




Eli tuolloin saattaa kyseessä olla sellainen tapaus, missä henkilön selän takana on levitelty perättömiä asioita, ja silloin tietenkin pitää syytä tuohon levittämiseen kysyä. Ja silloin tietenkin on hyvä muistaa kysäistä siitä, miksi tuota perättömän tiedon levittäjänä toiminutta henkilöä on oikeastaan uskottu? Mikä tekee tuollaisen ihmisen kertomasta valheesta niin uskottavan, että kaikki kaverit sitten lähtevät kuuntelemaan tuollaista ihmistä? Ja jos he sitten kokevat tarpeelliseksi kuunnella kyseisten ihmisten neuvoja, niin silloin tietenkin kyseessä on tilanne, missä tuo tarve uskoa pitää voida perustella myös muille kuin itselle. Miksi tuolle pahaa haluavalle ihmiselle halutaan olla mieliksi, ja kaveri jätetään pois tuttavapiiristä? Vai onko siellä sitten joku lahjus maksettu, jotta joku ei olisi tuollaisen “ei toivotun” ihmisen kanssa?




Sitten täytyy  pohtia, miksi on niin kamalan tärkeää, että juuri jonkun tietyn ihmisen kanssa ei olla? Jos joku sitten kertoo “hienoja juttuja” siitä, minkälaiset vanhemmat, tai millaiset käsitykset jostain asiasta jollain henkilöllä on, niin silloin tietenkin voisi tuolta ihmiseltä itseltään tiedustella näistä asioista. Se että tuollaisen ehkä hyvinkin ikävän väitteen jälkeen sitten tullaan kadulla vastaan, ja sanotaan että “kuulin pari juttua sinusta, ja haluan niihin myös uskoa” ei ole mikään aikuinen näkemys ihmisestä. Varsinkaan jos noita väitteitä ei ole mitenkään yksilöity. Joten jos esimerkiksi kyseessä olisi väite seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin silloin lapsi on uhri. Joskus tuollaiset väitteet sitten ovat aiheuttaneet uhrin eristämisen. Mutta jos puhutaan vaikka siitä, että uhrin vanhemmat ovat tehneet rikoksia, niin silloin he ovat tehneet rikoksia, eivät heidän lapsensa.




Joten tietenkin kaiken maailman väitteille olisi hyvä löytää joku syy, ja jos joku väittää jotain, niin silloin olisi hyvä myös muistaa mainita lähde, jotta lähteen suhde tuohon henkilöön saadaan selville. Ja jos kyseessä on puhtaasti keksitty valhe. niin silloin tietenkin syy tuohon valehteluun täytyy selvittää. Ja tietenkin jos joku siellä väittää olevansa perheen läheinen ystävä, ja sitten panettelee heitä selän takana, niin silloin voidaan hyvällä syyllä kysäistä, että ottiko tämä ystävä sitten osaa tuohon rikolliseen toimintaan itse, vai seuraako hän vain tapahtumia sivusta kuvaten toimitusta kännykällä, ja vahingon sattuessa ja teon ollessa ohi vain soittaa poliisille, sekä antaa heille kuvaamansa materiaalin.



Tuolloin voidaan kyllä hieman keskustella siitä, että eikö sitten olisi jo vähän aikaisemmin pitänyt tuo puhelu soittaa, ja tuollainen paikan päällä kuvattu materiaali saattaa sitten aiheuttaa syytteen myös tuolle kuvaajalle. Jos joku keksii toista halventavia materiaaleja, niin kyllä silloin pitää syy tuohon käytökseen löytyä. Varsinkin jos kyseessä on sitten sellainen asia, että toinen maksaa rahaa tai antaa palkkioita siitä, että toisen ihmisen kanssa ei olla. Se ei nimittäin ole mitenkään normaalia, joten ehkä tuo eristettävä saattaa sitten tietää jotain sellaista, mistä hänen ei haluta tietävän, kuten esimerkiksi siitä, miten työttömän sekatyömiehen rahat riittävät jatkuvaan ryyppäämiseen tai mistä esimerkiksi joku jengin pomo saa jatkuvasti kymppejä todistukseen, vaikka hän ei mitään koskaan koulussa teekään. Eikä hänen koskaan olla nähty edes kokeessa paikalla olleen.