Älä mene halpaan, kun teet sopimuksia

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Sopimuksia tehtäessä on lähdettävä siitä, että kaikki mitä työmaille tilataan on maksullista. Eli jos työväki sekä tavara tulee työmaalle, niin siitä sitten tietenkin seuraa myös erilaisia maksuja, jotka pitää myös maksaa pois. Mikäli sitten mietitään niitä kustannuksia, mitä urakasta muodostuu, niin esimerkiksi urakkaan käytettävät tarvikkeet kuten rakennusaineet, maalit ja muut vastaavat asiat pitää maksaa liikkeeseen, sekä ne pitää myös kuljettaa työmaalle. Se mikä joskus panee epäilemään sitä, että onko joku yhtiö sitten oikeasti esittänyt kaikkia kustannuksia, kun se lähtee sopimusta tekemään johtuu siitä, että sen esittämä kustannusarvio on kamalan halpa. Jos tuntuu että kustannukset ovat jotenkin matalat, niin silloin saattaa olla niin, että esimerkiksi kuljetuksia ei ole laskettu niihin mukaan tai sitten käy niin, että elementit tai tiilet "löytyvät" omasta varastosta.

Mikäli noin on päässyt tapahtumaan, niin silloin kannattaa kyllä miettiä sitä, että miten on esimerkiksi kerrostalon vaatimat tiilet tai elementit päässeet sinne varastoon jäämään, tai että mistä ne sitten on hankittu, koska niitä sitten ei ole muka tarvinnut maksaa? Syy siihen, miksi esimerkiksi elementtejä ei olla laskutettu saattaa olla puhtaasti se, että yrittäjä ei ole kokemattomuuttaan noita asioita huomioinut, tai sitten hän on saattanut ohjata noiden elementtien kustannuksia toisille asiakkaille, mikä tarkoittaa sitä, että jos tuollaisesta toiminnasta jää kiinni, niin seurauksena on silloin varmasti syyte, mikä koskee varkautta sekä petosta.

Kun taas mietitään sitä, millä muulla tavalla saadaan kustannuksia pienennettyä on se, että hinta-arvioihin ei ole sisällytetty kuljetuksia. Tuolloin joku "kaveri" sitten ajaa kuorma-autoa tai rekkaa muka ilmaiseksi. Kuljetusyhtiö voi tietenkin veloittaa toisilta asiakkailta enemmän, ja siirtää siten toisen asiakkaan kilometrikorvaukset näiden muiden asiakkaiden maksettavaksi. Tällaista on tehty esimerkiksi silloin kun yksi asiakas on ollut jossain kovin julkisella paikalla, ja kuljetusliikkeen johtaja on halunnut oman kalustonsa näkyvän noilla työmailla. Tuolloin sitten on kustannuksia väännetty alaspäin sillä, että laskuja on siirretty muiden maksettavaksi.

Ihmismieli on kummallinen asia. Jotkut ihmiset ajattelevat, että he eivät tällaisesta toiminnasta jää kiinni. Yksi tapa tietenkin huijata urakoita on ostaa itselle työmaa, ja sitten siirtää koko työ alihankkijoille. Tuolloin yhtiö, jonka nimi komeilee kyltissä on itse asiassa vain projektin valvoja, ja koko muu projekti teetetään muilla. Eli varsinaisella urakoitsijalla on tässä tapauksessa yksi tai kaksi miestä työmaalla, jossa on satoja työntekijöitä, ja sitten loput ovat joidenkin ulkomaisten työvoimapalveluiden palkkalistoilla.

Tietenkin tuolloin varsinaisen urakoitsijan toiminta on todella hyvää ja halpaa, kun ei tarvitse työvoimaa olla ollenkaan palveluksessa. Ja koska vuokratyövoima on siitä mukavaa, että se on työvoimapalvelun palveluksessa, joka tekee työt urakkapalkalla eli laskulla, niin silloin ei tarvitse miettiä esimerkiksi sitä, että mitä sitten urakan jälkeen on edessä. Tuolloin työvoimaa tietenkään ei tarvitse koskaan irtisanoa, ja jos sitten olisi pieni työttömyys koko maassa, niin silloin olisi työvoimaa koko ajan tarjolla, ja mikä parasta, niin silloin työläiset varmasti olisivat säyseitä, eivätkä mitään sen sen suuremmin valittaisi, jos vaikka ylitöistä ei aina muisteta palkkaa maksaa.

Kirjoitelma ansioluettelon roolista työmarkkinoilla sekä työnantajan velvollisuuksista

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Työelämän kultainen sääntö on se, että koskaan mitään ei saa kysyä kilpailijoilta, koska nämä saattavat haluta tuon kysyjän paikan itselleen, ja siksi neuvoa asioita hiukan väärin, ja se saattaa sitten aiheuttaa sellaisen hyvin ikävän tilanteen, missä omat tehtävät jäävät tekemättä. Ja vaikka joku määräaikainen työläinen eli työvoimapalvelun mies sattuu listoilla olemaan työläisenä, niin silloin se ei tarkoita mitään yleistä vapaapäivää työmaalla. Tuolloin sitten pitää muiden kuitenkin tehdä omat työnsä.


Esimerkiksi rakennusta ei kukaan saa yksin tehtyä, vaan siinä pitää vähän muidenkin työhön osallistua, eikä kukaan työnantaja maksa palkkaa siitä, että työntekijät istuvat kahvilla. Joten vaikka työvoimapalvelun mies tekee työtä, niin se ei tarkoita sitä, että yhtiössä nuo vuokramiehet tekevät kaikki työt, ja vakinainen väki istuu toimettomana. Tietenkin tuollaisia näkemyksiä löytyy varmaan joka työmaalta, mutta silloin kyllä mietin, että mitä se vakituinen työläinen siellä sitten ylipäätään tekee, ja mistä he saavat palkkaa.



Tiedän että tämän kaltainen kirjoitus vaikuttaa haitallisesti työnsaantiin, mutta kuitenkin kun puhutaan esimerkiksi syrjinnästä tai kiusaamisesta, niin ei sellaisista asioista saa vaieta, ja vaikka joskus on sanottu, että tuollainen kiusattu olisi työpaikan saanut, jos olisi ollut hiljaa, niin silloin voin kyllä kyllä tiedustella, että kuinka monta kertaa tällainen henkilö on työssä ollut sitten vaikka vuoden päästä? Noissa tapauksissa on kiusattu saanut aika yksin olla työssään, ja sitten muutenkin on kaikki asiat hänen kanssaan on hoidettu ikään kuin pomon kautta. Samoin työtehtävät ovat loppuneet. 



Eikä muutenkaan mitää sen kummempaa kanssakäymistä tuon henkilön kanssa ole koskaan ollut. Eli työpaikalla ei olla sanottu tällaiselle ihmiselle sanaakaan.. Tässä muuten en puhu mistään tietystä tapauksesta, vaan siitä miten näissä kiusaamistapauksissa on yleensä käynyt. Eli henkilö on vain jätetty yksin, hänelle ei tehtäviä ole annettu, tai hänelle on annettu kaikkein ikävimmät vuorot, tai hänen autoaan on naarmutettu, mikä tekee työpaikasta todella stressaavan. Eikä sitten ole kuin vuosi kulunut, niin tuolloin on tuo ihminen jättänyt työpaikan koska työ on stressanut.


CV:n teko-ohjeita on todella paljon, ja niiden sisältö on se, että niissä ei saa ollenkaan kertoa muuta kuin pelkkiä työpaikkoja, joissa on tehnyt palkkatyötä. Tuolloin tietenkin itse olen vähän sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa saattaa eteen tulla tilanne, missä esimerkiksi työntekijä tai haastateltava joutuu noloon tilanteeseen, varsinkin jos hän on hakemassa ensimmäiseen työpaikkaansa. Samoin CV:n teko-ohjeissa mainitaan se, että esimerkiksi siinä olevat aukot pitää aina voida selittää kunnolla.


Ja siinä sitten voidaan miettiä sitä, että mitä esimerkiksi sellainen ihminen sanoo, joka on ollut vankilassa tai sellaisessa laitoksessa, mitä ei kukaan halua tuoda esiin. Työhaastatteluissa kysellään jatkuvasti perhesuhteista, ja itse mietin, että miten tällaiset asiat kuten naimisissa olo tai muu yksityiselämä kuuluvat työnantajille, jotka eivät saa kuitenkaan valinnassa käyttää muuta tietoa, kuin mitä hakemuksissa on annettu. Kuitenkin jatkuvasti varoitellaan siitä, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa julkaistut kirjoitukset saattavat vaikeuttaa työuraa. Tässä sitten saattaa tuosta tekstistä löytyä sellainen ristiriita, mikä kyllä itseäni kiinnostaa.


Yksi ylimääräinen rivi CV:ssä merkitsee ilmeisesti sellaista viittä sekuntia tuon työhönottajan ajasta, mutta sitten tietenkin hänellä on aikaa tutkailla kaikki sosiaaliset mediat läpi, ja vielä soitella suosittelijoille, jotka varmaan ovat töissä kilpailevassa yrityksessä. Tiedättekö että työlainsäädännön mukaan kenenkään ei tarvitse edistää kilpailijan liiketoimintaa, joten siksi kilpailevan yrityksen työntekijöiden ei noita suosituksia tarvitse antaa. Ja voihan sitten tietenkin tuollainen kilpailija suositella vaikka alkoholistia toisen työmaalle, jotta tämän liiketoiminta vaarantuu. Tuolloin he voivat väittää, että ongelma on puhjennut heiltä lähdön jälkeen, eli tässä tapauksessa kyseessä on sabotaasi, joka varmasti vaikuttaa liiketoimintaan. Tämän takia kilpailijoita ei kannata koskaan uskoa, mutta kuitenkin CV:n ohjeistajilla on sellainen vankka käsitys, että suosituksia kannattaa lähteä jakamaan joka paikassa.


Eli tällainen asia voidaan kyllä katsoa sellaiseksi, että siinä urkitaan tietoa, mikä ei työnantajalle kuulu. Väärän tiedon jakamisesta sekä siitä, että tietyissä tapauksissa totta ei tarvitse puhua, niin itseasiassa työpaikkakiusaaminen olisi varmaan sellainen asia, että sitä ei tarvitse koskaan sietää. Jos puhutaan työpaikkojen valehtelusta, niin tietenkin sellainen, että antaa väärää tietoa itsestä on rumaa, mutta joskus olisi varmaan mukavaa laittaa esimerkiksi Facebookiin sellainen tieto, missä itse on muka saanut työpaikan yhtiöstä, missä itseä on kohdeltu huonosti tai missä itse on ollut joku määräaikainen työntekijä.


Tuolloin saattaa sitten hiukan keskusteluja aiheuttaa se, että tuossa paikassa alkaa sitten liikkua villejä huhuja siitä, että työntekijä, jolle ollaan oltu aivan oikeasti ikäviä ihmisiä onkin saanut työpaikan tuosta yhtiöstä. Se tietenkin saattaa tuntua jostain ihmisestä hiukan pahalta, kun hän on juuri kuullut sellaisen asian, että yhtiössä on kaksi linjaa työhönotossa. Toinen on se, missä ovat määräaikaiset ja toinen taas ovat vakinaiset. Tuolloin tietysti katsotaan sitä, että jos työmaalta on joskus tullut potkut, niin silloin ei takaisin tarvitse tulla, eli tuolloin voidaan kyllä sanoa, että mikään Facebookissa mainittu työpaikka ei ole ehkä henkilön virallinen työnantaja. Mutta tietenkin tällainen asia voi aiheuttaa esimerkiksi käsityksen, että kyseessä on yhtiön yleinen vapaapäivä. Ja tuolloin saattavat työt siirtyä tämän virtuaalisen työntekijän hoidettavaksi.


Mutta jos ajatellaan, että joku kaveri vinkkaa vihamiehen olevan työssä jossain paikassa, ja se muka oikeuttaa sitten toisia jättämään työt tekemättä, niin silloin nämä saavat ihan itse siitä seuraukset kärsiä. Ja millainen mies tuollaista puhetta uskoo, kas siinä vasta pulma. Ja mitä sitten kilpaileva yhtiö sanoo, jos joku soittaa sieltä mitä silloin tehdään jos vaikka sellainen vuokramies sattuu tulemaan paikalle? He saattavat sanoa, että toinen voi vaikka lähteä kotiin, jotta sitten saavat nuo sopimukset haltuunsa. Eli koskaan ei saa kilpailijalta kysyä yhtään mitään.

Mietteitä työstä ja kunniasta

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html

Kimmo Huosionmaa

Muutosvastarinta on erittäin yleistä esimerkiksi sellaisissa paikoissa, joita on totuttu pitämään yhteiskunnan tukipilareina. Kun keskustellaan siitä, miten esimerkiksi SOTE-uudistus on vaikuttanut maamme johdon toimintaan, niin silloin huomaamme sellaisen asian, että tämä asia ei juurikaan vaikuta tavallisen ihmisen elämään. Eli meille kaikille on aivan sama, että mistä meidän käyttämäämme terveyskeskusta hallitaan tai mihin sairaanhoitopiiriin me sitten oikeastaan kuulumme, mutta kun keskustellaan siitä, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi sairaanhoitopiirien määrää vähennetään, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä kysytään, että mihin ne ihmiset, jotka ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirien hallinnossa työskennelleet menevät?

Kaikki hallinnossa työskentelevät eivät suoraan pääse uusiin sairaanhoitopiireihin töihin, vaikka niin olisi joku antanut ymmärtää. Kun puhutaan siitä, että kaikki ihmiset sijoitettaisiin yhteen sairaanhoitopiiriin, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että kevyt hallinto toisi lisää lääkäreitä terveyskeskuksiin. Mutta samalla unohdetaan sellainen tilanne, missä vaikkapa psykiatri alkaa vainota jotain potilasta. Eli hän alkaa lähettää potilasta itselleen, ja tässä mallissa tietenkin on olemassa sellainen vika, että tuolloin potilaan paperit kulkevat hiukan liian monen lääkärin pöydälle.

Tuolloin voi potilaan oikeusturva vaarantua todella vakavasti, ja tässä mieleeni tulee juuri nämä muutamat valelääkäri-tapaukset, missä osaamaton henkilö on saanut vuosia tehdä työtään sairaanhoitopiirissä, eikä häntä ole osattu epäillä mistään. Entäpä jos tuo lääkäri olisi esiintynyt psykiatrina? Olisiko tuosta asiasta että joku olisi toiminut lääkärinä ilman koulutusta edes koskaan puhuttu mitään? Kun puhutaan tästä SOTE-uudistuksesta, ja samalla toimeenpannaan esimerkiksi työelämässä uudistuksia, joista tietenkin paras on niin sanottu "aktiivinen työnhakua koskeva malli", missä työttömän tulee jatkuvasti lähettää hakemuksia, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että mitä jos tuota työtä ei nyt sitten kuitenkaan tule? Tarkoittaako se sitä, että esimerkiksi arkkitehtien seuraava paikka on siivooja?

SOTE-uudistus tietenkin on sellainen asia, mitä voidaan pitää hallituksen kohdalla kunnia-kysymyksenä, ja se sitten varmasti hiukan ihmetyttää. Nimittäin tästä uudistuksesta ei juurikaan olla puhuttu hallitusta muodostettaessa. Se mikä hiukan ihmetyttää on sellainen asia, että vaikka lehdistössä on ollut esillä yhteen aikaan vain se kanta, että Suomen tie olisi nyt sitten se, että maamme eroaa EU:sta, niin silti kukaan ei tee asian eteen mitään, vaikka näillä EU:n vastustajilla on omat miehensä hallituksessa. Kun puhutaan erosta EU:sta, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että ministerien tai presidentin kuuluu tällaiset ehdotukset tehdä, eikä näitä asioita päätetä missään katuparlamentissa.

FIXIT eli maamme ero EU:sta oli yhteen aikaan ainoa oikea näkemys, jota tuettiin massiivisella media-operaatiolla, jossa tietenkin puhuttiin myös korkeakoulujen maksullisuudesta. Ainoa oikea malli noissa keskusteluissa oli se, että maamme korkeakoulut tulee varata vain niille, jotka ovat aidosti hyvätuloisia sekä maamme pitää tietenkin eristäytyä muista maista, jotta maahamme voidaan luoda aito venäjän mallin mukainen poliisivoima, mikä pitää järjestystä kaduilla sekä pamputtaa kaikkia, joiden naama ei satu miellyttämään. Ja tietysti maamme raha voisi olla myös Markka tai Rupla, koska ainakin ylimeno-vaiheessa tarvitsemme Venäjän aseellista tukea.

Tai niin ainakin itse ymmärsin kun noita lehtiä luin. Ja tietenkin myös vanha kunnon uhkailu sekä muu selkäpiitä karmiva toiminta varmaan oli sellainen asia, jota oli mukava käyttää hyväksi näissä keskusteluissa. Se että erilaiset skin-partiot alkavat toimia poliisin rinnalla varmaan oli jonkun toimittajan mielestä hieno asia. Mutta tässä asiassa sitten voidaan sanoa sellainen kommentti, että se joka ryhtyy uhkailemaan väkivallalla on hävinnyt tämän väittelyn. Eli kun puhutaan kaiken maailman kesä-asukkaista sekä muista asioista, niin se että toinen osapuoli uhkaa pahoinpitelyllä tai jopa murhalla osoittaa sen, että se pelkää puhua tästä asiasta.

Väkivalta on vakava asia, ja sen käyttö on rajattu myös viranomaistoiminnassa vain ääritapauksiin, eli hätävarjelussa on noudatettava lakia, eikä silloinkaan saa käyttää miten kovaa voimaa hyvänsä.. Mutta se että joku alkaa uhkailla aseilla merkitsee sitä, että keskustelun alla oleva toiminta tai asia ovat jotenkin tälle uhkailun käyttäjälle vakavia, että he silläkin uhalla, että joutuvat oikeuteen päästelevät suustaan uhkauksia. Se sitten tietenkään ei ole näille ihmisille tullut ollenkaan mieleen, että jos he alkavat uhkailla jotain henkilöitä, niin silloin joku muu saattaa käyttää näitä uhkailuja hyväkseen ja surmata tuon uhkailun kohteen. Tuolloin poliisin on pakko tulla käväisemään uhkaavia puheita ja kirjoituksia harjoittavien henkilöiden kotona, koska todistajien mieleen saattaa tuollainen uhkaus tulla. Tuolloin ei kyseessä ole nimittäin mikään pieni asia, joka voidaan tutkinnassa sivuuttaa.

Suomalaiseen politiikkaan on tullut sellainen omituinen asia, kuin se, että poliitikkoja tai tavallisia ihmisiä, joiden mielipiteet eivät miellytä aletaan uhkailla sekä heidän sähköpostit täytetään erilaisilla alapään vitseillä. Ja sitten tietenkin mukana on joukko ihmisiä, joiden mielestä on hienoa, kun saa valittaa asiasta kuin asiasta pomoille. Siinä oikein silmille hyppää sellainen käsitys, että kaikki mitä esimerkiksi lehteen kirjoitellaan on jotenkin sallittua. Samalla myös unohdetaan kaikki hyvän maun rajat, kun samalla ruoditaan sitä miten sosiaalinen media vaarantaa jonkun ihmisen tietoturvan, mutta samalla myös hoetaan, että jos joku on "kiltti poika" niin silloin hän saisi pitää esimerkiksi työpaikkansa.

Olisiko ollut mukavaa, jos esimerkiksi potkut Volvon tehtailta olisi käsitelty vain siten, miten joku tuon yhtiön PR-päällikkö haluaa niitä käsitellä? Ja tietenkin kun ajatellaan sitä, kuinka tyhmä voi ihminen olla, jos hän ei viitsi laittaa kravattia kaulaansa, niin silloin varmasti olisi parempi, että kukaan ei kirjoittaisi mitään tyhmää tai tympäisevää sosiaaliseen mediaan. Tuolloin saattaa joku toinen saada hiukan erilaisen kuvan tästä työntekijästä, jota joku kalliiseen pukuun pukeutunut nero on haukkunut tyhmäksi selän takana. Ja onhan se vähän niin, että kaikki mielipiteet, jotka poikkeavat johtajien mielipiteistä ovat sellaisia niin sanottuja "vääriä mielipiteitä". Mitään niistä mielipiteistä tuskin kannattaa edes lukaista, koska silloin saattaa joku pomo lehahtaa tulipunaiseksi.

Tietenkin kaikki potkut, mitä maailmassa jaetaan johtuvat työntekijästä. Työnjohtajissa ei koskaan ole mitään vikaa. Ja mitäpä sillä on väliä, jos työläinen ei vain ehdi tehdä kaikkia tehtäviä. Samoin jos joku ihminen on työpaikallaan täysin yksin, niin silloin varmaan ei tuollaisen ihmisen mielipiteitä kannata mitenkään huomioida. Näet tuolloin saattaa kerran kuukaudessa tapahtuva saunailta jonkun yksityis-saunalla jäädä sellaiselta ihmiseltä väliin, joka liian paljon viettäää aikaa lukemassa toisten mielipiteitä jostain Facebookista tai vastaavasta palvelusta. Ei ole mukavaa olla väärässä, tai jäädä siitä kiinni, että on toista henkilöä alkanut panetella väärin perustein. Siinä voi joku sitten huomauttaa, että tuo panettelun kohde ei edes ole se henkilö, josta puhutaan.

Ja miksi syrjimiseen pitää puuttua? On aivan jokaisen oma asia, ketä kutsuu omaan kotiinsa. Jos siinä nyt joku yksittäinen henkilö vähän masentuu, niin silloin vain voidaan hakea uusi mies tai nainen hänen tilalleen. On vain lapsellista olettaa, että enemmistön täytyisi mitään käytöstään käydä läpi, koska työpaikka voi toimia helpommin, ja vaihtaa sitten sen yhden miehen toiseen. Tuolloin tietenkin kannattaa olla pomon kaveri, koska silloin tietenkin voi joku muukin saada sellaisen viestin, että hän saa kohta lähteä hakemaan uutta työtä. Eikä pomon tekemisiä saa missään vaiheessa kyseenalaistaa, koska hän saattaa silloin suuttua, eikä enää alaisille ole tulossa sitä paljon puhuttua lomamökin avainta, koska tällainen huomautus syrjinnästä saattaa suututtaa esimiehen. Ja tietenkin esimies on sellainen, joka merkitsee loma-ajat sekä muut vastaavat asiat, joten hänen miellyttäminen työpaikalla on tärkeää.

Mutta tähän päätän tämän lapsellisen kirjoituksen. Eli jokainen joka ei ole samanlainen kuin muut on jotenkin lapsellinen. Ja erityistä lapsellisuutta osoittaa sellainen harrastus tai ammatti, joka ei ole mitenkään yleinen. Samoin oman aivotoiminnan käyttäminen varmasti saattaa tuntua lapselliselta ihmisestä, joka on aina tottunut siihen, että kaikki asiat käydään aina esimiehen kanssa läpi. Tuollainen ihminen kokee esimiehen ikään kuin isänä, jonka tehtävä on kädestä pitäen neuvoa työläisiä, jotka hoippuvat muuten pimeässä. Tuollainen isähahmo yrityksessä tietenkin on se, joka toruu ja rankaisee niitä, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet. Ja tietenkin suurin rangaistus, jonka hän voi antaa on erotus työpaikalta, jolloin alainen ei enää saa vetää päälleen haalareita sekä turvakenkiä, jotka ovat jokaisen työmiehen ylpeys.

Se osoittaa että he kuuluvat siihen luokkaan, mikä kannattaa koko yhteiskuntaa, ja tietenkin sitten eteen tulee välillä ihminen, joka käyttää kravattia sekä valkeaa kypärää. Tuo ihminen taas johtaa niitä, jotka pitävät yhteiskuntaa toimimassa. Ja sellaisen miehen koulutus on tietenkin jotain aivan ihmeellistä kuten esimerkiksi insinööri, joka valmistuu jostain Aalto-yliopiston kaltaisesta salaisesta keskuksesta, missä heille opetetaan yli-inhimillistä matematiikkaa ja muita aineita. Ja tietenkin hänen alaisensa pukeutuvat jämerään työvarustukseen, ja katselevat munkkien ja kahvien yli pukumiestä, joka on koulutuksen yhteydessä menettänyt sen oikean ja aidon ystäväpiirin. Se tietenkin pitää monet ihmiset sellaisina duunareina, koska duunarien suhteet ovat aitoja, ja niissä ei turhia teeskennellä. Siellä pukumiesten klaanissa kaikki vain kyttäävät toisiaan, ja käyttävät epäkäytännöllisiä pukuja, joiden kanssa ei edes voi käyttää varsikenkiä, jotka antavat sotilaallisen vaikutelman käyttäjästään.

Tässä kohtaan voidaan miettiä, että miksi ihmisen pitää lukea yhtään mitään, kun saa koko päivän katsella aitoja työkavereita sekä hoputtaa vuokramiehiä tekemään työnsä paremmin. Vuokramiehet tekevät nimittäin osassa yhtiöistä kaiken työn, ja vakinainen väki vain istuu kahvilassa, koska heille ei töitä sitten enää riitä ollenkaan, kun niitä delegoidaan noille vuokramiehille, jotka tekevät töitä jollekin henkilövuokraus-palvelulle. Ja eihän se oma yhtiö nyt mikään sosiaalitoimisto ole, joten sen takia nämä vuokramiehet saavat sitten tehdä oikein kunnolla töitä palkkansa eteen. Ja miksi heitä pitäisi mitenkään huomioida, koska tietenkin tärkeintä on se, että omat työläiset saavat hyvää kohtelua.

Eikä noita määräaikaisia työläisiä tarvitse katsella kuin pari viikkoa, ja sitten taas pitää muistaa, että heitä ei kannata myöskään vakinaistaa, koska silloin saattaa joku vaikka kysäistä, että miksi toinen vain huusi tuolloin aikoinaan koko ajan, ja tuohon kysymykseen on vähän vaikea vastata, koska silloin tietenkin voidaan syyksi ilmoittaa sellainen asia, että joko toinen vain ei osaa tehdä työtä tai huutamisen avulla sitten vain halutaan näyttää niille oikeille työkavereille, mikä tarkoittaa vakituista väkeä, että kuinka paljon sitten uskalletaan toista polkea sekä syrjiä. Ja niitä asioita on sitten mukava muistella perjantaisin saunassa Pietarin tuliaisia maistellessa.