Kun kerran tekoälyltä kysäisin..

Tekoäly eroaa ihmisestä siinä, että toivon mukaan tekoälyllä ei ole omaa tahtoa. Tekoäly ei myöskään valehtele tai anna väärää tietoa. Sen takia tekoälyltä on helppoa kysyä neuvoa. Joten sen takia tekoäly voi kouluttaa sinusta tai minusta paremman koodarin kuin alan konkarit. Mutta miksi alan konkarien opastus ei ole hyvää? Kursseilla tietenkin on aina mahdollista kysyä opettajalta tai ohjaajalta asioita, mutta aina välillä käy niin, että joku muukin tarvitsee apua. Ja siinä sitten saattaa pari- kolme tuntia mennä, ennen kuin joku ohjaaja sattuu istumaan viereiseen tuoliin, sekä ryhtyä neuvomaan koodaamista. 

Eli jos parikymmentä ihmistä haluaa tai tarvitsee apua, niin silloin opettajalla ei ole ehkä kovin paljon aikaa kertoa kaiken maailman kikkoja. Toinen asia sitten on se, että työpaikalla alan konkarit voivat kokea olevansa kilpailuasemassa tulokkaisiin nähden. Se saattaa aiheuttaa ikäviä vastauksia, jos toinen kysyy aivan perusasioita. 

Eikä työpaikalla ole välttämättä muutenkaan aikaa neuvoa kaikissa mahdollisissa asioissa, kun muiden pitää välillä töitäkin tehdä. Joten mistä sitten saa neuvoja, jos niitä tarvitaan? Tietenkin kun ihminen tulee taloon, niin hänelle annetaan perehdytys, mikä saattaa tarkoittaa 30 minuutin maraton-puhetta, jossa sitten kerrotaan että missä on joku ohjekirja, eikä edes sitä muisteta mainita juuri tämän yrityksen käyttämän editorin erityispiirteitä. 

Tekoälyn valtti on siinä, että se ei koskaan suutu. Sillä on aina aikaa neuvoa sekä purkaa koodia käyttäjälle. Eikä sen vaivaaminen ole kenenkään ajasta pois. Samoin tekoäly ei vastaa epäystävällisesti, eikä se pidä toista kilpailijana. Jos toinen pitää toista kilpailijana, voi käydä niin, että vanhemmat työntekijät eivät ole halukkaita jakamaan tietojaan ainakaan kenenkään nuoren kanssa. Eli kilpailuasetelma on yksi asia, minkä takia työpaikan ilmapiiri saattaa myrkyttyä. Tekoälyn kanssa ei samaa ongelmaa ole. 

https://www.tivi.fi/uutiset/a/90af950a-1c38-4d2f-8ddd-3e44e0a9813d

Miksi Eurooppa kaivaa kuoppaa itselleen tekoälyn kohdalla?

Tekoäly on asia, jonka kohdalla olemme huomanneet että tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa. Ja kaikki ennusteet mitä tulevaisuudesta on laadittu ovat vain hypoteeseja. Eli tulevaisuudesta puhuttaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja ainoa asia jota voimme tekoälyn kohdalla pitää varmana on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä kuukauden päästä. Tai kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä viikon päästä. Tekoäly ei ole siis väline, jota voidaan käyttää vain hyvään ja rakentavaan toimintaan. Pahimmillaan varsinkin sotilaallinen tekoäly voi olla väline, joka tuottaa meille pahimmat painajaiset. Tekoälyn ohjaamalla robotilla ei ole tunteita. Se voi empaattisuutta matkivalla reaktiolla, tai sanoa "auts" jos sen varpaan sensoreita painetaan tietyllä tavalla. 

Mutta jos sitten ajatellaan tilannetta, jossa joku ihminen korvataan häntä muistuttavalla robotilla, niin tuollaisella robotilla ei ole mitään moraalista tai eettistä mallia, joka estää sitä täyttämästä omia tehtäviään. Eli mikään petos tai teko ei ole esimerkiksi sotilaalliselle vakoojarobotille liian alhainen. Ja juuri tämän kaltaisista robottinäyttelijöistä ovat esimerkiksi lainvalvontaviranomaiset kiinnostuneita. Robottisoluttautuja ei koskaan petä sen ohjaajia. Se ei vaihda puolta, tai ryhdy huumepomojen kaveriksi. 

Samoin robottiterapeutti ei koskaan suutu, se ei koskaan jakele sille uskottuja tietoja. Ja esimerkiksi Helsingin Yliopistossa on tutkittu tekoälyn käyttöä terapeuttina ja tulokset ovat olleet loistavia. Eli tuolloin tekoälyn luoma näyttelijä keskustelee asiakkaan kanssa. Tuota mallia voidaan hyödyntää esimerkiksi myös työhaastatteluissa sekä erilaisissa treffipalveluissa. Tekoäly näkee ihmistä paremmin esimerkiksi valheen merkit, sekä ihmisen kiihtymisen tai suuttumisen. Samoin tekoälyä on vaikea hurmata. Eikä tekoäly näytä jos ihminen jää kiinni valehtelusta.  

Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Empaattiseen tekoälyyn voi kuulemma jopa rakastua, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että tekoäly on työkalu. Se on tietokoneohjelma, joka voi toimia kuin kumppani. Ja esimerkiksi copilot-tekoälyt voivat korjata ihmisen tekemiä kirjeitä, ne voivat havainnoida tunnetiloja. Sekä poistaa esimerkiksi suuressa tunnekuohussa tehdyt kirjeet, ja sitten myös huomauttaa työntekijää siitä, että hän alkaa tehdä enemmän virheitä. Tuolloin työntekijä on väsynyt tai vihainen, ja silloin ei työstä tule koskaan mitään. Se voi valvoa sitä että töitä jaetaan tasapuolisesti sekä tietenkin huomauttaa jos toimistoissa tai muissa työtiloissa on liian kuuma tai liian kylmä. 

Samalla tekoäly voi olla myös kontrollifriikkien suurin unelma, jolla he voivat valvoa jokaista liikettä työpaikoilla sekä yhteiskunnallisella tasolla. Ja siksi esimerkiksi kontrolliyhteiskunnat ja niiden johtajat satsaavat tuohon välineeseen. 

Euroopassa ollaan huomattu että laajat kielimallit ovat lähes koko tekoälyn standardi. USA on siis tekoälyn kiistaton kuningas, ja Eurooppa on pitkälti altavastaajana näissä laajojen kielimallien kehittämiseen tähtäävissä projekteissa. Kiinassa tekoälyn panostetaan samalla tavalla erittäin voimakkaasti, ja kuitenkin Euroopan teollisuus vain ikään kuin katselee sivusta, kun tietotaito tuolla alueella valuu USAn ja Kiinan käsiin. 

Kun esimerkiksi Suomessa syntyy joku tekoälyn alueella toimiva yhtiö, joka alkaa menestyä tai sitten yhtiö kehittää innovatiivisen tuotteen, niin se ostetaan välittömästi jonnekin Atlantin taakse, jossa se sitten tuottaa voittoa amerikkalaisille osakkeenomistajille. Mutta samalla tietenkin tuon yhtiön patentit päätyvät amerikkalaisten hallintaan. Se ei välttämättä ole ainakaan asia, jota meidän pitäisi toivoa EUssa. Samalla kun Amerikassa tuotetaan tekoälyä laajojen kielimallien pohjalta, niin meillä EUssa toivo laitetaan siihen, että saadaan aikaan lakeja, joilla noiden kielimallien kehitystä jarrutellaan. 

Samaan aikaan muutenkin kirjoitellaan siitä, kuinka tekoäly vie työpaikat, eikä siinä ole muutenkaan mitään hyvää. Kun kahden viikon työ tehdään parissa tunnissa, niin tekoäly tietenkin tekee virheitä. Mutta sitten kun puhutaan siitä, että tekoälyn virheprosentti on noin 13-15, niin meidän pitää kuitenkin muistaa yksi asia. Tekoälyn tuottamasta materiaalista 13-15% on jotenkin väärää, mutta kuitenkin samalla me voimme muistella sitäkin, että myös ihmiset tekevät virheitä. Eli onko kukaan laskenut montako prosenttia esimerkiksi kaupungin työntekijöiden tekemistä paperitöistä päätyy suoraan jonnekin roskakoriin, koska niissä on ollut virheitä. 

Kuitenkaan me emme näe juurikaan positiivisia asioita tekoälyä käsittelevistä uutisista. Tekoäly vie työpaikat, se tekee virheitä sekä nostaa koneet kapinaan ihmistä vastaan, on se ilosanoma jota saamme jatkuvasti katsella. Ekspertit ovat järkyttyneitä siitä tai tästä asiasta, jota tekoäly on viime aikoina tehnyt. Tai mitä tekoälyn kehittäjät ovat viime aikoina saaneet aikaan. Se että työpaikat ovat valuneet esimerkiksi Viroon tai Kiinaan eivät ole olleet mikään ongelma, mutta jos työntekijät korvataan tekoälyllä, niin silloin edessä on ongelmia. Mutta kenen ongelmia nuo ongelmat oikeastaan ovat? 

Mutta kuten varmaan tiedämme, niin tekoäly tuli markkinoille melko nopeasti. Ja varsinkin osaavat ohjelmoijat saavat jopa niiden ilmaisversioista paljon irti. Muutamia vuosia sitten tekoälyn kehitystä pyrittiin ennakoimaan siten, että tulevaisuus on suppeissa kielimalleissa, jotka ehkä luotaisiin laajojen kielimallien avulla. Mutta tällä hetkellä kielimallien kehitys on mennyt siihen suuntaan, että asioita tehdään suoraan laajan kielimallin kautta. Tuota on tietenkin vastustettu esimerkiksi siksi, että tekoälyn käyttöä pidetään tietoturvariskinä, ja tietenkin siitä pitää hankkia lisää tietoa. 

Tuollaisen asenteen takia tekoälyn ja sen käytön kehittäminen jäävät jälkeen. Se että tekoälyn käyttö estetään yhtiön laitteilla ei tarkoita, että se on estetty henkilön omilla laitteilla, eli jokainen meistä voi kaivaa älypuhelimen taskusta ja tehdä kysymykset tekoälylle. Toki komento toimistolle voi jotenkin rajoittaa tuotakin asiaa, mutta ihmiset ovat kekseliäitä, ja ehkä palautettavat työt kasautuvat aamulle, kun henkilöt sitten kotonaan tekevät tehtävät tekoälyn avulla, ja kopioivat tekstit kännykän ruudulta, mikä ei ole sen vaikeampaa kuin pikakirjoitetun kokousmuistion kopioiminen lehtiöstä. Kieltoja on nimittäin helppoa antaa, mutta niitä ei ehkä sitten osata tai kyetä valvomaan. 

Ja tietenkin kaikki asiat ovat sellaisia, että niitä pitää vastustaa. Vastustammeko me asioita siksi, että niitä on mukava vastustaa? Vai onko noissa tekoälyn käyttöä koskevissa kielloissa takana se, että ajatellaan että työpaikoilla ei saa olla vapaa-aikaa, vaan työnantaja maksaa siitä että ihmiset istuvat pöydän ääressä 40 tuntia viikossa? Siis pelkäämmekö tekoälyä siksi, että se vie työpaikat kiinalaisilta sekä intialaisilta koodareilta, joille nuo työt muutenkin olisi ulkoistettu? Vai pelkäämmekö sitä, että meillä on tulevaisuudessa tyhjät toimistot, joissa yksi ihmisjohtaja operoi jopa satoja tekoälyn ohjaamia työasemia. 

Tekoäly voi vähentää työelämän stressiä ja toksisuutta, jos sen halutaan tekevän niin. Esimerkiksi pörssissä tekoäly voi hallita jopa tuhansia kohteita samaan aikaan, niin että sijoittaja ei edes voi tehdä tappioita. Mutta tietenkin me voimme ajatella toisin. Tekoäly voi antaa mahdollisuuden potkia 90% työvoimasta pois, kun edessä on yhtiöiden toiminnan tehostaminen. Ja juuri tuo asenne saa aikaan sen, että ihmiset eivät jaksa tehdä työtä. Tekoäly ja robotit vievät nimenomaan mekaanista työtä. Ja aina silloin kun puhutaan työttömyydestä, niin voidaan kysyä, että "olisitko itse valmis tekemään noita, ehkä hyvinkin pienipalkkaisia töitä 30 vuotta"? 

Siis onko Suomen nousukausi sitä, että ihmiset työllistetään siivoojiksi, varastomiehiksi tai ehkä ovelta-ovelle myyjiksi?  Tai ehkä joku huoltomies tai putkimies olisivat hyvin palkattua työtä, mutta niissä sitten seuraa usein erilaisia tukielin sairauksia kuten reumaa tai nivelrikkoja. Tuollaista työtä ei useinkaan teetetä muutenkaan hyvällä palkalla, eikä niitä jaksa kukaan muu tehdä, kuin ne joiden on aivan pakko. Joten tietenkin voidaan ajatella että tulevaisuudessa hampurilaisia myyvät tekoälyt, ja ne annetaan asiakkaille luukun kautta. Mutta siis työttömän kannalta katsottuna on aivan sama, että kuka tai mikä työt tekee, jos hän eri niitä itse pääse tekemään. Eikä valtion taloutta hoideta kuntoon sillä, että työttömät laitetaan työhön, josta valtio maksaa palkat. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/other/yhdysvallat-on-teko%C3%A4lykukkulan-kiistaton-kuningas-mutta-miksi-eurooppa-kaivaa-l%C3%A4hinn%C3%A4-kuoppaa-itselleen/ar-AA1zfR9P?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=c403cd8cea9545ccb9447070ccdb898f&ei=31

Pitääkö tutkijan ja tutkimuksen miellyttää muita?

Pitääkö ihmisten kuulla koulussa vain niitä asioita, joita voidaan pitää jonkun vakaumuksen mukaisena?

Suomessa kritiikki on siis oikeastaan sitä, että asiaan suhtaudutaan negatiivisesti. Siitä etsitään vain epäkohtia tai heikkouksia. Mitään hyvää ei edes haluta käsitellä, vaan tutkija ja hänen työnsä voidaan suoraan vetää vessasta alas, jos se ei satu jotain ihmistä miellyttämään. Tutkijan pitää sietää kritiikkiä, koska hänen palkkansa maksaa valtio. Kritiikki kuitenkin ymmärretään sellaiseksi, että sen nimissä saa ihmistä haukkua miten huvittaa, hänen henkilökohtaisia asioitaan saa levitellä, ja häntä saa uhkailla miten huvittaa. Tutkijan osaamista ei edes yritetä arvioida työn kautta. Jos työstä ei löydy huomautettavaa, niin toki tutkijasta itsestään löytyy tuota huomautettavaa. Jos ei löydy, niin silloin tietenkin sitä pitää löytyä. Tutkimus voi siis itsessään olla ihan hyvää, mutta tutkija voi olla masentunut, skitsofreeninen tai muuten vain epätyypillinen. Se tarkoittaa sitä, että hänet pitää viedä välittömästi johonkin laitokseen. 

Maassamme ongelma on siinä, että maamme koululaitos tasapäistää ihmisiä. Se ei tasapäistä ihmisiä siten, että kaikkien pitää mennä keskiverto-oppilaan mukaan. Meillä Suomessa mennään luokan huonoimman mukaan. Noin ei sitten tule kenellekään paha mieli, kun joku on häntä nopeampi. Ja tuo tasapäistämisen politiikka sekä kulttuuri on hiipinyt myös korkeakouluihin. Kaikkialla huomioidaan sitä, että kaikilla on ryhmä, jossa sitten säännöt tehdään ryhmän sisällä. Noin saadaan aikaan tilanne, missä kaikki verkostoituvat, ja saadaan ne vähän hitaammat mukaan. 

Mutta tuolla politiikalla on hintansa. Luokan tai ryhmän huonoin, joka ei vain viitsi käydä koulussa, kun hänellä on niin paljon harrastuksia kuten diskoiltoja ja muuta mukavaa vetää koko muun joukon mukaansa. Eli tässä en tarkoita mitään neuro- yms. epätyypillisiä, vaan niitä joiden mielestä kaikki muut asiat kuin opiskelu ovat mielenkiintoisempia. Jos opettajalla ei ole auktoriteettia sen vertaa, että koulussa kännykät pidetään kiinni oppituntien aikana, niin tietenkin se saattaa vaikuttaa Pisa-testeihin. Älypuhelin ei ole itsessään siis mikään ongelma. Vaan ongelma on siinä, miten älypuhelinta käytetään. Mikäli oppilaalta ei voida mitään vaatia edes peruskoulussa, niin miten sitä sitten myöhemmin edes osataan tai halutaan vaatia? 

Koulusta on tullut laitos, jossa opetettavien asioiden pitää miellyttää kaikkia. Jos lapsi joka ei kuulu kirkkoon kuulee jotain uskonnollista musiikkia, niin hänen pitää saada tuhansien eurojen vahingonkorvauksia siitä, että hän koki henkilökohtaista surua ja murhetta tuon musiikin takia eli henkistä kärsimystä. Samalla tavalla maassamme ollaan menty epäterveeseen suuntaan monissa muissakin asioissa. Kun puhutaan vähemmistöjen huomioimisesta, niin tietenkään sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että koko koulun pitäisi juosta tuon vähemmistön ehdoilla. Kun kuljemme maailmalla niin aivan varmasti me loukkaamme jotain ihmistä joko tieten tai tietämättämme. Eli onko se että joku musiikkiesitys pitää sisällään hengellistä musiikkia sellainen asia, minkä kuulemisesta tulee maksaa tuhansien eurojen korvauksia, ja koskeeko tuo sitten jokaista, joka kuulee mielipiteitä tai muuta materiaalia ihmisten kuultavaksi tai katsottavaksi, josta joku ei ehkä pidä. 

Onko koulu tai korkeakoulu muuttumassa elokuvateatteriksi, jossa ihmiset näkevät vain sitä mitä he haluavat nähdä?

Eduskunnassa on käsiteltävänä laki, jonka mukaan tutkijoiden työ ei saisi vaarantaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Tai tutkimuksen pitäisi olla sopusoinnussa ulko-ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Samalla kun puhutaan siitä, että poliitikot tulevat tutkijoiden reviirille, ja alkavat sanella sitä mitä tutkimuksen pitää sisältää ja mitä sen ei pitäisi sisältää, niin kohtaamme tilantee, missä tutkijat kohtaavat elämän kylmät realiteetit. Tieteen sekä tutkimuksen kohdalla ei ole olemassa etiikkaa tai moraalia. Ainoastaan esimerkiksi eläinrääkkäys sekä muu lain rikkominen voi rajoittaa tutkimusta tästä näkökulmasta. Periaatteessa tutkimuksen kohdalla tutkijalla ja tutkimuslaitoksella kuten yliopistolla on autonomia, eikä poliitikkojen puuttumiseen tutkimukseen ole ennen kiinnitetty juurikaan huomiota. Siis tiede on ollut vapaata, vai onko asia aivan näin? 

Tiede on meillä Suomessa ollut kytkettynä esimerkiksi idänsuhteisiin tai maan etuun sekä muihin vastaaviin asioihin. Ja mieleeni tulee esimerkiksi eräs Itämerta koskeva tutkimus jonka sisältö sensuroitiin, koska sen katsottiin olevan valtion edun vastaista. Tuolloin elettiin suomettumisen syvintä aikaa, ja sensuuri suoritettiin puolustusvoimien toimesta, vaikka kyseinen tutkimus ei suoranaisesti mitään erityistä paljastanut puolustusvoimista, mutta jotain se paljasti esimerkiksi typpi- ja fosforikuormituksen lähteistä, jota ei haluttu ääneen sanoa. Samalla tavalla on suomettumisen sekä jälkisuomettumisen kohdalla käynyt ennenkin. 

Ei olla haluttu ärsyttää suurta Venäjää tai sen edeltäjää Neuvostoliittoa. Joten tiettyjä kirjoituksia on kohdeltu siten, että niitä on nimetty ylimielisiksi. Kyseessä on silloin eräs sensuurin muoto, josta käytetään nimitystä itsesensuuri. Itsesensuuri tarkoittaa sitä, että jostain osoitetaan se, mitä ei saa julkaista. Ja sitten suoraan joko tutkijaa henkilökohtaisesti painostamalla tai hänen rahoittajiaan painostamalla lopetetaan koko tutkimus. Eli joko mielenilmaisten tai muiden vastaavien temppujen avulla kohdistetaan painetta organisaatioihin, joiden toiminta ei miellytä joko tutkijan työtovereita, valtion johtoa tai toimittajia. 

Tutkijaa saatetaan leimata natsiksi, jos hän tutkii tiettyjä asioita, joista ei ennen ole edes puhuttu. Noita asioita ovat esimerkiksi siirtomaat, suomen viranomaisten suhde Hitleriin tms. 

Siis ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että tutkijan työtä rajoitetaan leikkaamalla määrärahoja tai muuten vaikeuttamalla niiden hakemista. Tutkijan työhön kuuluu valitettavasti myös niiden näkökulmien esiin tuominen, joita kaikki eivät voi hyväksyä. Ja joskus on käynyt niin, että esimerkiksi apurahat ovat loppuneet, kun työ saattaa loukata jotain. Tai sitten tutkija on kohdannut kohtuutonta kritiikkiä, mikä tietenkin tarkoittaa kielteistä suhtautumista koko aiheeseen. 

Jos tutkimuksen tarkoitus on miellyttää ihmisiä kuten niitä, jotka istuvat luennoilla, niin ollaan tilanteessa, jossa yliopisto muuttuu elokuvateatteriksi. Elokuvateattereissa ihmiset saavat valita sen, mitä he pitävät eniten. Kun ihminen opiskelee tai tutkii jotain asioita, niin silloin hän kohtaa asioita, joista hän ei ehkä itsekään pidä. Siis tutkimuksen tai eettisen tutkimuksen tarkoitus on tuoda kaikkia näkökulmia asioista ihmisten tarkasteltaviksi. Tutkimus ei ole elokuva, jonka kohde toimii aina kuten sen haluaisimme toimivan. 

Historian tutkimuksen kohdalla tietenkin on aina mahdollista, että eteen tulee asioita, joiden takia joku sankarimyytti voi rakoilla. Eli kollektiivisen syyllisyyden vastakohta on kollektiivinen puhtaus. Näistä asioista voidaan kirjoittaa myöhemmin. Mutta esimerkiksi Stalin vs. Hitler asetelmassa Stalin nähdään usein vapauttajana ja Hitler orjuuttajana. Mutta siis Stalin saattoi vapauttaa esimerkiksi saksan keskitysleireillä istuneet vangit. Sitten hän saattoi lähettää ulkomaiset vangit kotiinsa, ja saman tien lähettää esimerkiksi neuvostoliittolaiset sotavangit 20 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan, koska he olivat murtaneet Puna-Armeijan taistelumoraalia. 

Eli vapauttaja ja roisto ovat niitä asioita, jotka riippuvat kertojan näkökulmasta. Kun Stalinia käsitellään yksinomaan vapauttajana niin silloin me unohdamme tietenkin tarkoituksella esimerkiksi puolalaisten upseereiden ja 1930-luvulla tapahtuneet Kuolan suomalaisten joukkomurhat, joista käytetään nimeä teloitus. Mutta joillekin Hitlerin leireillä viruneille Stalin oli enkeli. Nimittäin he palvelivat Stalinin etua. Häneltä unohtui että Siperian leireillä GULAGissa virui ihmisiä, jotka näkivät samalla tavoin nälkää, ja joita surmattiin järjestelmällisesti kuten tehtiin Hitlerin leireillä. 

Kuitenkin jos puhutaan myyttien murtamisesta sekä maineen rakoilusta, niin tutkijat ovat saaneet vastaansa aivan oikeaa vihaa. Kun sitten keskustellaan siitä mitä ihmiset haluavat kuulla, niin on olemassa sanonta: "miksi tarjota ihmisille totuutta, kun voit kertoa sankaritarinoita". Ja se tietenkin on syy siihen, miksi tietyt tutkimukset eivät päädy suuren yleisön tietoon. Tai päätyvät suuren yleisön tietoon, jos suuren yleisön edustajat osaavat niitä etsiä. 

Kun puhutaan esimerkiksi tieteen moraalista, niin aina puhutaan siitä, kuinka tiedettä pitäisi joidenkin mielestä tehdä. Eli mitään suuren luokan blokeja ei edes haluta hyväksyä julkaisualustaksi vaan kaikki tekstit pitää lähettää johonkin arvostettuun lehteen, ja sitten maksaa niiden julkaisusta. Se tietenkin suututtaa joitain ihmisiä, joiden mielestä kaikki asiat pitäisi hoitaa siten, että niistä kysytään ensin lupa. Noin saadaan sitten joku tuomari, joka sitten sensuroi kaiken mitä tutkijan ei haluta tuovan ihmisten eteen. Eikä siis kukaan muu kuin sellainen, jolla on virallinen hyväksyntä saisi edes saada tutkijan titteliä tai vakanssia. Eikä tutkija saisi itse tehdä mitään, vaan kaiken pitäisi olla ylhäältä hyväksyttyä, koska näin saadaan mukaan välikäsi, eikä tutkijan itsensä kanssa tarvitse paljon asioida. 

Tutkijan työ on vakavaa työtä. Kun ihmisiä pyydetään tulemaan tutkijan kanssa tekemään tutkimusta, niin se ei välttämättä käy. Kaikki eivät pidä ajatuksesta, että he joutuisivat olemaan päiväkausia junissa tai kohtaamaan esimerkiksi ihmisiä, joita "jokainen kunnon ihminen vähintään katsoo nenänvarttaan pitkin". Siis kun tutkija tekee työtään ja kirjoittaa jotain asiasta, niin hän kohtaan tilanteen, missä toisille ei kelpaa mikään. Muilla on aina muuta tekemistä, eikä kieliasu tai mikään muukaan asia miellytä. Mutta jos tutkijan työ tuottaa mainetta ja kunniaa, niin silloin on kyllä kovin moni siihen työhön laittamassa nimeään. 

Sanotaan että ryhmätyönä tehdyissä asioissa on aina joku joka ei viitsi mitään tehdä. Kriitikkojen mielestä ryhmätyö suosii keskitasoisia tai jopa heikkoja opiskelijoita, jotka voivat sen turvin keplotella itsensä kursseista läpi ilman, että he tekevät käytännössä yhtään mitään. Se että ihminen on hyvä tutkija ei tarkoita, että hän olisi sosiaalinen. Mutta uskoisin että sosiaalisia ihmisiä löytyy jostain diskoista, eikä kukaan varmaan viitsi krapulassa tulla katsomaan mitään tylsää Linux distroa kouluun. Eli vaikka ryhmätyöt auttavat verkottumaan tai muuten auttavat monissa asioissa, niin pahimmillaan ne ovat tilanteita, joissa joku sitten ostaa koko työn itselleen. 

Eikä kukaan meistä ole täydellinen. Jos ihminen on hyvä tutkija, mutta epäsosiaalinen, niin hänet voidaan muitta mutkitta lähettää psykiatriseen hoitoon, ja sitten kaverit voivat "ilman muuta" hyödyntää hänen tekemiään tekstejä. Eli jos ihmistä ei muuten saada ruotuun, niin varmaan edessä istuu sitten psykiatri, jonka tehtävä on saattaa moinen häiritsijä tai häirikkö suoraan mielisairaalaan oppimaan sosiaalisia taitoja. 

Mutta jos työ tai sen tulos ei ole toivottu, niin silloin tutkija joutuu sellaiseen tilanteeseen, että hänen työnsä nimetään huonoksi, sopimattomaksi tai muuten vain hylätyksi. Tutkija kohtaa myös usein sellaisia kommentteja, kuten kannattaako menneisyyttä kovin paljon kaivella, koska se ärsyttää jotain suurenmoista ihmistä. Tutkija ei varmaan koskaan tee mitään oikein. Sankarillinen fiktio päivittää epäsankarillisen tutkimuksen, jos esimerkiksi kirjakauppa tai kustantamo valitsee tuotteen, jota se haluaa painaa. Maailma on täynnä fiktiota, jota kaupitellaan ihmisille melkein totuutena. 

Ja on paljon hyviä tutkimuksia joita ei poliittisista tai muuten yleisen mielipiteen takia ole hyvä käyttää lähteenä. Tai noita tutkimuksia ei löydy kenenkään "vastuuntuntoisen" ihmisen hyllystä. Eli tutkimus ei tavoita tavallista ihmistä, koska se on esimerkiksi tiettyjen kansallisuuksien enemmän tai vähemmän virallisten edustajien tekemää. 

Vahingonteosta sekä tiedottamisesta

Kimmo Huosionmaa

Tässä eilen huomasin uutisen, missä erään hampurilaisketjun ranskanperunoissa oli sosiaalisessa mediassa väitetty olleen rautanauloja, ja yhtiö oli haastanut tuon asian levittäjän oikeuteen. Kyseinen teko on nimittäin yhtiön maineen pilaamista, sekä erittäin vakava teko, koska jos esimerkiksi joku väittää lehdessä tai jossain muussa tiedotusvälineessä sellaista, että joku yhtiö vaarantaa toiminnallaan asiakkaan hengen tai terveyden, niin silloin kyseinen paikka saattaa jäädä kokonaan ilman asiakkaita, ja tuon takia tällaiseen toimintaan pitää suhtautua erittäin kovalla kädellä.

Nimittäin jos joku yhtiö menettää maineensa trollaamisen takia, niin se saattaa ajautua konkurssiin. Eikä kukaan tiedä kuinka suuria tappioita tällaiset uutiset saavat aikaan. Jos keskustellaan siitä miten esimerkiksi joku yhtiö saadaan ajettua pois markkinoilta, niin silloin kannattaa ryhtyä suoraan trollaamaan sitä sekä sen tuotteita, eli ruokaa voidaan haukkua aina huonoksi, valokuvia lavastaa, eli kuvankäsittelyn avulla tai pilailukaupan tuotteiden avulla voidaan annoksiin lisätä kärpäsiä tai vastaavia asioita, ja tietenkin kaikkein tärkeintä on kehitellä juttuja, missä ruokaa on käytetty lattian kautta ennen kuin se tulee lautaselle.

Tietenkin työntekijöitä voidaan sosiaalisessa mediassa haukkua siitä, että he ovat olleet epäystävällisiä tai eivät ole toimineet ohjeistuksen mukaan. Eli noiden tekaistujen kertomusten mukaan pöytään on tuotu vääriä annoksia tai sitten on asiakkaalle kerrottu elämän totuuksia päin naamaa. Ja kuin pisteenä I:n päälle voidaan tietenkin väittää, että yhtiö ei ole korvannut viallista tuotetta uudella, sekä järjestää työntekijöille ikävyyksiä tekemällä tekaistuja valituksia kaikesta, mitä vain mieleen tulee. Joissakin tapauksissa työntekijälle annetut potkut ovat olleet sellaisten ihmisten järjestämiä, jotka ovat itse halunneet tuon työn. Ja siksi he ovat valittamalla sitten hankkineet jollekin potkut, jotta itse ovat päässeet tuohon työhön.

Kuitenkin on ollut sellaista puhetta, että joillakin yhtiöillä on ollut palveluksessaan ammattimaisia trollaajia, joiden tehtävänä on ollut kilpailijoiden tuotteiden sekä toimintatapojen mustamaalaaminen. Tuon toiminnan tarkoituksena on joskus ollut se, että kilpailijat saadaan pois markkinoilta, jotta esimerkiksi tontteja saadaan käsiin helpommin. Tai sitten markkinoita on yritetty "puhdistaa" kilpailijoista.

Tuollainen toiminta on joskus sellaista, että sen jäljet johtavat johonkin Pietariin, mutta kun poliisi saapuu, niin paikalta löytyy vain tietokoneita, joita on ohjattu etäkäytön avulla, eikä tekijöistä saada tietää mitään. Ja heidän sosiaalisen median tilien kuvina on usein joidenkin julkkisten kuvia, ja nuo henkilöllisyydet ovat usein tekaistuja, ja sosiaalisen median tilien avaamiseen on käytetty jonkun yhtiön hallussa olevia SIM-kortteja sekä puhelimia, joten mistään ei noita ihmisiä sitten löydy kertomaan syytä tuollaiseen trollaamiseen. 

Jos ajatellaan vaikka pikaruokaketjuja, niin niiden liikevaihto on miljoonia euroja kuukaudessa, joten tietenkin tuolloin saattaa joku "itäblokin" toimija kehittää loistavan ajatuksen ajaa noiden kilpailijoiden kaatteet alas, jolloin hän voisi tulla tekemään bisnestä ilman kilpailijoita. Ja joskus tuntuu siltä, että nuo "itäblokin toimijat" ovat oikeastaan vähän liian kielitaitoisia ollakseen oikeasti venäläisiä. Kyllä länsimaiset yritykset saattavat käyttää likaisia keinoja markkinoinnissa, vaikka siitä asiasta kyllä yleensä vaietaan.

Kaikki trollaajat eivät suinkaan ole mitään valtion palveluksessa olevia henkilöitä, vaikka he sitä saattavat esittää. Sosiaalisessa mediassa on helppo vihjailla suhteesta FSB:n kaltaisiin organisaatioihin, koska se estää mukavasti vasta-trollauksen sekä sosiaalisen median tilin sulkemisen trollaamisen vuoksi, vaikka kyseessä olisi vain yritys ajaa kilpailijat pois markkinoilta. Samoin Venäläisen esittäminen on tietenkin loistava peite niille, jotka haluavat kätkeä todellisen identiteettinsä muilta ihmisiltä. Eikä kukaan halua olla yrittäjä, joka käyttää sosiaalista mediaa väärien tietojen sekä muiden mustamaalaamiseen.

Onko kaikki ikävä, mitä tapahtuu johdon syytä?

Kimmo Huosionmaa

Liiketoiminta sekä siinä tapahtuneet virheet ovat aina johtajan vastuulla. Vai onko asia aina oikeasti näin mustavalkoinen eli yksinkertainen? Tietenkin isoilla yhtiöillä on johtajansa, joiden tehtäviin kuuluu alaisten toiminnan valvominen, mutta onko aina niin, että nämä johtajat kantavat oikeasti kaiken vastuun siitä, mitä yhtiössä tapahtuu? Eli jos yhtiössä tapahtuu jotain sellaista, mitä ei saisi tapahtua, niin silloin tietenkin pitää selvittää se, että onko yhtiön johto tietoinen siitä, mitä kentällä on tapahtunut, tai olisiko heidän pitänyt asiasta tietää?

Yrityksen johto ei tiedä mitään, mitä heille ei kerrota, on kaiken salaamisen a ja o. Ja mitä tehdään jos joku keskitasolla työskentelevä alainen on tehnyt virheet, ja sitten valehdellut esimiehilleen päin naamaa? Tuolloin käytetään usein tuttavuutta hyväksi, ja esimerkiksi joku kolari pannaan nuorten työntekijöiden syyksi. Mutta toisaalta oma asema kokeneena työntekijänä sekä pomon "kaverina", joka tuntee kaikki joskus houkuttelee valehtelemaan eli kertomaan muunnettua totuutta asiasta, joka olisi ehkä johtanut itselle hankalaan tilanteeseen.

Mikäli kiusaamisen kohteeksi henkilö ei tiedä oikeuksiaan, niin se saattaa aiheuttaa sen, että hän joutuu ikävään tilanteeseen, ja samalla jos kyseessä on esimies, joka kiusaa alaistaan, niin hän saattaa saada koko työyhteisön kääntymään tuota yhtä ihmistä vastaan, mikä on joka kerran hyvin vastenmielinen kokemus. Eli vaikka kiusaamisen uhri saisi jäädä yhteisöön, niin tuskin enää työsuhde kovin pitkään kestää, koska saattaa olla niin, että henkilö jää aivan yksin tuon kokemuksen jälkeen, ja siitä sitten lähdetään joko häntä eristämään tai sitten jokaista hänen tekoaan tarkkaillaan suurennuslasin läpi. Jos puhutaan siitä, että yhtiössä työskentelevien on käsitettävä asemansa sekä siihen kuuluvat vastuut, niin silloin tietenkin on olemassa tilanteita, missä yhtiön työntekijälle pitää antaa potkut tai hänestä pitää tehdä ilmoitus jollekin viranomaiselle.

Mutta mitä silloin voidaan tehdä, jos joku alainen tai työryhmän vetäjä peittelee virheitä tai jotain tapausta, joka olisi ehkä muuten voinut johtaa esimerkiksi työntekijän erottamiseen tai jopa oikeusjuttuun. Yhtiön johdolla on valvontavelvollisuus siitä, että alainen tekee työnsä kunnolla sekä noudattaa yleisesti määriteltyjä standardeja sekä turvallisuutta koskevia määräyksiä. Ja jos alainen ei näitä asioita kykene sisäistämään, niin silloin johdon velvollisuus on erottaa tämä alainen.

Tässä sitten tullaan siihen, että mitä pitää siinä tapauksessa tehdä, jos alainen peittelee tai salaa jotain sellaista, mikä voi olla hänelle itselleen vahingollista. Ja joidenkin esimiesten mielestä on parempi laittaa aina koko asia alaisten eli suoritusportaan syyksi. Yhtiön johto sekä suuritysten kohdalla myös ylempi työnjohto eivät aina tiedä kaikkea siitä, mitä kentällä todella tapahtuu.

Eli jos toiseen ihmiseen suhtaudutaan aina luottavaisesti, niin silloin on edessä jossain vaiheessa tilanne, missä joku osoittaa olevansa jotain muuta kuin luottamuksen arvoinen. Jos puhutaan luottamuksesta, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät tällaista asemaa hyväkseen. Kun tätä asiaa pohditaan syvällisesti, niin tietenkin silloin pitää huomioida sellainen vanha sanonta, että tilaisuus tekee varkaan.

Vai mitä mieltä olisit itse tilanteesta, että esimerkiksi olisit humalassa töissä ja ajaisit jonkun koneen jotain autoa, mutta kun kukaan ei tätä nähnyt, niin silloin varmaan mieleen tulisi laittaa asia jonkun muun syyksi. Näet jos humalassa ajaminen tulee tietoon, niin se vie ajokortin sekä työturvallisuuskortin, ja se tietää sitten työuran katkeamista.Joskus tuollaista tehdään uusille työntekijöille, eli heitä syytetään asioista, jotka eivät ole heidän syytään. Inhottavan noista tilanteista tekee se, että joskus nuo henkilöt vetoavat siihen, että ovat työnjohtajan kavereita, ja samalla ikään kuin painostetaan toisia myöntämään asioita, jotka eivät ole mitenkään totta, ja samalla sitten toista mustamaalataan oikein olan takaa, ja jokainen joka on eri mieltä saa tietenkin lähteä yrityksestä.

Noissa tapauksissa kavereita lahjotaan esimerkiksi viinalla sekä tupakalla pitämään suunsa kiinni asioista, jotka eivät muka heille kuulu. Jos tällainen asia tulee joskus ilmi, niin silloin saattaa kyllä edessä olla käynti vankilassa, koska tuolloin on tullut tehtyä rikos, jota kutsutaan aseman hyväksikäytöksi. Samoin pitää muistaa se, että nämä samat henkilöt mielellään kantelevat esimerkiksi työnjohdolle esimerkiksi jokaisen ylimääräisen kahvin, minkä muut työntekijät ottavat työaikana, vaikka itse on siellä horjuttu ehkä kovassakin humalassa. Olen itse joskus huomannut, että työaikaa seuraa usein henkilö, joka ei itse mistään säännöistä välitä.

Koska tässä fiktiivisessä tarinassa pomo ei tule töihin, kun vasta aamulla, niin silloin varmasti moni johtaja tai vanha työntekijä saa mieleensä sen, että hän laittaa koko kolhun jonkun muun syyksi, kun ei sitä törmäystä kukaan nähnyt. Eikä tuolloin varmaan kukaan lähtisi ainakaan heti tunnustamaan ajaneensa humalassa, ja sitten vain tullaan töihin aamulla parta ajettuna sekä kölnin vedeltä tuoksuen, ja sanotaan että johonkin autoon tuli lommo yön aikana. Kyseinen asia voi olla hyvin ikävää sellaiselle, jota syytetään tällaisesta teosta ilman syytä. Ja sitten voi joku ventovieras joutua maksamaan tuollaisia tekoja. Jos tuosta lavastuksesta jää kiinni, niin silloin ei kunnian kukko laula. Tuolloin nimittäin voi menettää jopa kansalaisluottamuksen, koska on tullut tehtyä väärä vala oikeudessa.

Kirjoitelma elämästä, lukihäiriöstä sekä suhtautumisesta vammaisuuteen

Kimmo Huosionmaa

Tiedän, että kaikki eivät seuraavasta tekstistä pidä, mutta olen harkinnut kirjoittaa tästä asiasta jo vähän aikaa, joten tässä sitten kirjoitan siitä, miten maassamme kuntoutetaan esimerkiksi henkilöitä , joilla on joku lukihäiriö, koska itselläni on tästä asiasta kokemuksia eräiden asioiden kautta, jotka joku saattaa tietää.Tänään katsoin Internetistä erään simulaation siitä, millaista teksti on lukihäiriöisen henkilön silmissä, ja tämä YLE.Fi:ssä olevaan testiin voi jokainen käydä itse tutustumassa, ja toteamassa, että kuinka helppoa on ajatella, että joku asia on helppoa. Tiedättekö, miksi tästä asiasta tällä kertaa kirjoitan? Syy tähän on se, että lukihäiriö sekä esimerkiksi Aspergerin syndrooman kaltaiset asiat ovat tietenkin henkilön omia asioita, mutta niiden takia ihminen saatetaan sulkea täysin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Lukihäiriöisten sekä käytöshäiriöistä kärsivien ihmisten ongelma on se, että he eivät ole esimerkiksi vammaisen näköisiä, ja heidän ongelmiaan ei aina osata edes ottaa todesta. Se sitten saa aikaan sen, että noita henkilöitä pidetään vain lintsareina tai sosiaalipummeina. Heille tietenkin tarjotaan työkokeiluja tai työpaikkoja, mutta niissä tarjolla on vain esimerkiksi lattian siivoamista sekä kahvin keittoa, ja tietenkin myös muut avustavat tehtävät kuuluvat tuohon työnkuvaan. Ja tässä sitten tullaan siihen, että osassa noista paikoista tuollainen henkilö merkitään välittömästi, eikä häntä edes kuunnella kun paikkaa valitaan.

Eli hänelle saatetaan puhua esimerkiksi juuri ATK- tai jostain muusta vastaavasta työstä, mutta sitten työtehtävät käsittävät pääasiassa esimerkiksi lattioiden luuttuamista sekä pöytien pyyhkimistä. Ja itse olen sitä mieltä, että tällaisessa tapauksessa olisi paikkaa kyllä pitänyt tarjota siivoustyön nimikkeellä. Ja vaikka työelämä on kovaakin kovempi paikka, niin kyllä se pitää uskaltaa mainita, jos työ on pääasiassa siivousta tai kahvin keittoa. Vaikka pettymyksiin pitää voida valmistautua, niin ei se tarkoita sitä, että toisen ihmisen kaikki työ on sitä, mitä muut eivät suostu tekemään.

Tai paremmin muotoillen voidaan sanoa, että kaikkien ihmisten ei tarvitse olla tuon henkilön esimiehiä sekä työtehtävien ei tarvitse aina olla jotain sellaista, mikä koetaan alentavaksi. Eikä aina tarvitse joka paikassa olla joku kaavake kädessä kertomassa, että henkilö on vajaakuntoinen työllistettävä, ja aina ei tarvitse myöskään naamalle ottaa niitä halveksivia ilmeitä, ja tuota henkilöä voidaan aina kohdella myös kunnioittaen, eikä hänen asioitaan tarvitse aina kertoa kaikille. Eli aina ei tarvitse suoraan sanoa, että jossain yhtiössä esimerkiksi lattioita pyyhkii työkokeilija tai että äskeinen henkilö, jonka kanssa puhuttiin on jotenkin vajaakuntoinen.

Kun esimerkiksi ajatellaan koulun suhtautumista lukihäiriöön tai johonkin muuhun vastaavaan asiaan, kuten Aspergerin tai Touretten syndrooman kaltaisiin käytöshäiriöihin, niin jostain syystä ennen noita oppilaita pidettiin vain pahatapaisina tai kurittomina lapsina, jotka heitettiin surutta ulos koulusta sekä samalla yhteiskunnasta. Jos sitten esimerkiksi sitä ajatellaan, että mitä varten vangeista suurella osalla on joku näistä syndroomista, niin se että esimerkiksi normaaliälyinen henkilö heitetään suoraan ostoskeskukseen aiheuttaa sen, että hän varmasti ajautuu sen kautta sitten rikosten poluille.

Jos mietitään sitä, että mikä ihmisten suhtautuminen on noihin ihmisiin, jotka näyttävät ulkoapäin aivan normaaleilta henkilöiltä, mutta joiden ongelmana on se, että he eivät esimerkiksi kykene kommunikoimaan ihmisten kanssa tai sitten he saattavat käyttäytyä todella omituisesti aina välillä, niin nämä henkilöt varmasti kokevat jossain elämänsä vaiheessa voimakasta syrjintää sekä myös ikään kuin halveksuntaa. Toisten ihmisten mielestä nämä tällä tavoin rajoitteiset ihmiset ovat vain "tyhmiä", mikä tarkoittaa sitä, että heidän suuntansa on vain laitokseen sekä johonkin avustaviin työtehtäviin, jossa jokainen voi heitä käydä vähän komentelemassa.

Se että ihminen sairastaa jotain sairautta ei tarkoita sitä, että hän olisi oikeasti mitenkään erityisen tyhmä. Kuitenkin joidenkin ihmisten mielestä on loistava tapa lähteä arvioimaan muita ihmisiä sillä tavoin, että ennen kuin mitään muuta tehdään, niin hänen kohdallaan kerrotaan kaikille, että kyseinen ihminen on jotenkin sairas. Siinä vasta työmotivaatio kohoaa korkeuksiin, kun ensimmäinen asia, mikä tuodaan esiin on se, että henkilöllä on joku sairaus, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa tietenkin fysiologisia eroja hermosolujen synapsien verkottumisessa. En muuten usko sitä, että kukaan noista ihmisistä, jotka ovat esimerkiksi noissa asuntoloissa asumassa eivät tietäisi tätä asiaa, mutta aina pitää siitä muistuttaa, että henkilöllä on joku sairaus, jotta sitten voidaan kaikki asiat tehdä sellaiseksi, että niistä tulee mahdollisimman paha olo.

Kuitenkaan tuollaista ihmistä ei ilmeisesti mitenkään voi arvioida sen kautta, että millaista on se työnjälki, mitä hän tekee. Kaikissa keskusteluissa esiin pitää aina tuoda ensin se, että mitä rajoitteita henkilöllä on työelämän suhteen, eli hän saattaa tarvita jopa muutaman sekunnin pidempään jonkun ohjeen lukemiseen, mutta kuitenkin tämä aika on niin kauhean arvokasta, että siinä sitten kannattaa työnjohtajan ottaa esimerkiksi joku puliukko töihin, koska se, että joku Touretten- tai Aspergerin syndroomaa sairastava saattaa tuolloin jopa saada sellaisen kuvan, että hän on jotenkin hyväksytty ihminen, jonka kanssa voisi joku vaikka vahingossa jotain puhua ilman, että heti mainitaan tällainen sairaus, joka tietenkin on loistava keskustelunaihe erityisesti kaiken maailman perhetapaamisissa, joita nämä hoitavat tahot mielellään järjestävät.

Ei varmaan ole kenenkään edun mukaista, että joku voisi muodostaa oman käsityksen tuollaisen ihmisen osaamisesta tai siitä, millainen hän on ihmisenä, joten tietenkin työnantajan pitää aina tietää tällainen diagnoosi tarkoin, jotta työnjohto osaa sitten asennoitua oikein tätä ihmistä kohtaan, ja esimerkiksi kohdella häntä kuin pikkulasta. Tuolloin saattavat työtehtävät mennä jotenkin läpi, mutta kuten tiedämme, niin ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, mihin kuuluvat esimerkiksi myös sosiaaliset taidot.

Kun ihminen tulee työpaikkaan ensimmäisen kerran, niin silloin tietysti on hienoa, kun hänen kanssaan lähdetään täyttämään välittömästi jotain kaavaketta, missä voidaan esimerkiksi esitellä niitä henkilökohtaisia parannusehdotuksia tuollaisen ihmisen kohdalle, ja ainahan löytyy kaikenmaailman sosiaalisten taitojen puutetta. Itse olen joskus kuullut, että esimerkiksi jossain koulussa on tätä omaa henkilökohtaista edistymistä käyty läpi ala- tai yläasteikäisten oppilaiden kuullen, jotta sitten kokemus työelämästä on mahdollisimman huono. Ja tietenkin esimerkiksi työtehtäviä saa sitä mukaa, kuin joku "ammattilainen niitä jakaa".

Eli tuolloin koko työpaikka on tuon työhön tutustujan esimiehiä. Ja muutenkin kohtelu niissä on joissakin tapauksissa erittäin alentavaa, eli esimerkiksi työtovereiden kasvoilla on jatkuvasti sellainen alentuva tai halveksiva ilme, mikä kertoo toisen aseman kaikille muille. Kun puhutaan sitten siitä, että kuinka vaikeaa esimerkiksi juuri tällaisten potilaiden on saada työtä, niin samalla tietenkin voidaan muistella sitä, että heillä kuluu todellisuudessa aivan saman verran rahaa elämiseen kuin muillakin ihmisillä, eikä se, että joku lääkäri kirjoittaa eläkkeen ainakaan sitä sosiaalista elämää paranna. Eli miksi nuo ihmiset eivät voi edes olla kortistossa, kun kuitenkin summa, minkä he sitten saavat käteen on aivan sama, kuin mitä heidän eläkkeensä on.

https://yle.fi/uutiset/3-10276747

Oikeus ja valtio sekä sensuuri siinä kolme asiaa, joista ei koskaan puhuta tarpeeksi

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

On olemassa sellainen määritelmä tai ajatus, että maailmassa ei ole yhtään poliittista vankia. Eli tämän käsityksen mukaan kaikki vangit ovat siis rikoksista tuomittuja vankeja, joiden kuuluu olla vankilassa. Tietenkin esimerkiksi rikoslain rikkominen on aina asia, joka tekee ihmisestä rikollisen, mutta jos ajatellaan tilannetta, että esimerkiksi lehtiin kirjoittaminen tai oman mielipiteen esittäminen on rikollista, niin silloin kyllä mennään sille tielle, missä voidaan puhua poliittisesta vainosta tai jopa järjestelmällisestä ihmisoikeuksien polkemisesta.

Mutta tietenkin nämä asiat voidaan myös laskea rikoslakiin kuuluviksi, jos vaikka jossain maassa johonkin tiettyyn etniseen ryhmään kuuluminen muuttaa ihmisen suoraan rikolliseksi, jolla ei ole mitään oikeuksia. Ja sitten lähdetään käsittelemään esimerkiksi juuri lainsäädäntöä, joka on jokaisen valtion sisäinen asia. Tällaisen käsityksen mukaan jokainen hallitus saa tehdä mitä se haluaa tehdä, jos sen tekemät teot tapahtuvat sen valtion alueella, missä hallitus on vallassa. Ja se sitten tekee asioista mutkikkaita.

Jos puhutaan siitä, että jossain maassa on vähemmistö vailla kansalaisoikeuksia, niin sitten lähdetään miettimään sitä, että mitä jos tämä vähemmistö turvautuu terroriin saadakseen huomiota? Silloin heistä tulee niitä terroristeja, joiden päälle saa pudotella täsmäpommeja. Tai niin meidän ainakin halutaan ajattelevan. Tuolloin palataan taas siihen asiaan, että onko maailmassa poliittisia vankeja ollenkaan?

Mikäli ajatellaan sitä, että valtiossa on voimassa tehokkaat sensuuria koskevat lait, joiden avulla opposition toiminta tukahdutetaan täysin, niin voidaan kysyä, että miksi ihmiset eivät lähde kaduille protestoimaan? Syy on siinä, että nuo protestit tulkitaan usein mellakaksi, ja siitä seuraa sitten pampun iskuja sekä kyynelkaasua. Mutta tietenkin näiden valtioiden tuomioistuimet eivät jaa koskaan tuomiota poliittisesta kiihotuksesta sekä toisin ajattelusta. Tämä on tietenkin vain puhetta, eikä kukaan itseään kunnioittava tuomari jaa mitään tuomiota siitä, että henkilö on kirjoittanut tai sanonut jotain valtion johtoa vastaan. Se vähentää ikävästi hänen suosiotaan. Samoin valtion johto joutuu tuolloin huonoon valoon, kun sen vankilat täyttyvät poliittisista vangeista.

Tuolloin esimerkiksi DDR:ssä oli tapana käyttää mielenterveys-diagnooseja siihen, että henkilö saadaan vaikenemaan. Tapa oli käytössä myös Neuvostoliitossa, jossa esimerkiksi Andrei Saharoville tehtiin skitsofrenia diagnoosi, jotta hänen sulkeminen laitokseen sekä kirje- sekä muun ilmaisuvapauden rajoittaminen olisi mahdollisimman helppoa. Saharov oli tunnettu fyysikko, joka kirjoitti asioista, jotka eivät tuota järjestelmää miellyttäneet, Se aiheutti sitten hyvin ikävän tilanteen, ja silloin turvallisuuspoliisi teki hänestä skitsofreenikon. Tässä muuten mieleen muistuu se, että monella muullakin ase ohjelmissa työskennelleiden henkilöiden kuten Robert Oppenheimerin kohtalona on ollut sairastua vakavasti tähän tautiin, eli onkohan skitsofrenia joku tällaisten ydinaseiden parissa työskentelevien henkilöiden ammattitauti.

Kyseinen diagnoosi oli tietenkin erittäin kätevä tapa suostutella muut valtiot esimerkiksi luovuttamaan "poliittisia rikollisia" Neuvostoliittoon, ja esimerkiksi holhous oli loistava tapa perustella se, että henkilö ei saanut esimerkiksi kirjoittaa kirjeitä tai pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Eikä kukaan tietenkään koskaan ole tukemassa poliittisia vankeja pitäviä hallituksia. Sananvapaus on muuten merkillinen asia. Sitä käytetään paljon myös väärin. Ja esimerkiksi joissakin maissa äärinationalistien mielenosoitukset sallitaan. Samoin kaikki, mikä tukee valtion johtoa on luvallista, ja se sitten on erittäin ikävää katsottavaa.

Joskus poliittinen vangitseminen tapahtuu sillä verukkeella, että henkilöä suojellaan esimerkiksi valtion johtoa tukevien ihmisten vihalta. Nimittäin esimerkiksi Saddam Husseinin Baath puolueen aseellinen siipi saattoi suorittaa opposition edustajien pahoinpitelyitä, ja sitten poliittinen poliisi väitti suojelevansa näitä henkilöitä, kun heidät vietiin salaiseen paikkaan, minkä jälkeen heistä ei koskaan kuulunut mitään. Julkaisu- sekä muun ilmaisuvapauden rajoittaminen on tietenkin taiteen laji, joka varmasti väärin tehtynä aiheuttaa vihaa valtaapitäviä kohtaan.

Tuolloin sensuuri saattaa perustua siihen, että saadakseen tuotoksiaan julkaistua on kirjailijan kuuluttava liittoon, jossa sitten tietenkin teos arvioidaan ennen kuin se julkaistaan. Silloin sellaiset utopiat kuten hallituksen vastustaminen estetään nimeämällä teos "roskaksi", mikä tarkoittaa sitä, että kirja heitetään suoraan paperikoriin, ja jos sitten ei tämä asia miellytä, niin kirjailija saa suoraa lähteä kävelemään liitosta, eikä hänen teoksiaan ole syytä pitää hyllyssä tai sitten seuraa vaikeuksia työpaikalla. Sensuurin ikävä puoli on se, että joskus tekstin tekemiseen saattaa kulua hyvinkin pitkä aika, ja silloin jos teos tai kirjoitelma paiskataan roskiin, niin silloin työ on ikään kuin turhaan tehty, ja se sitten varmaan saa ihmisen raivon partaalle.

Atooppinen iho voi eristää ihmisen tehokkaasti

Kimmo Huosionmaa

Atooppinen iho on monen ihmisen ongelma, ja siitä seuraa usein kauheaa kärsimystä sille, jolla tuo ihottuma on. Kyseinen sairaus aiheuttaa sietämätöntä kutinaa, ja varsinkin haavaumat sekä iholle ilmestyvät punaiset läiskät ovat hyvin ikäviä asioita, ja vaikka kaiken aikaa puhutaan esimerkiksi vain esteettisestä haitasta, niin kuitenkin atooppinen ihottuma estää monia asioita, joita pidämme itsestään selvyytenä. Ihottuma voi estää työn saannin, koska esimerkiksi ruokapaikan asiakkaat ovat joskus tunteneet, että eivät halua syödä ruokaa, jota on tehnyt ihminen, jolla on ihottumaa käsissään tai kasvoissaan,

Se että ihmisellä on atooppinen ihottuma saa hänet vaikuttamaan sairaalta muiden ihmisten silmissä, jotka ajattelevat, että esimerkiksi hänen vertaan joutuu ruokaan. Atooppinen ihottuma ei tartu ihmisestä toiseen, mutta esteettinen haitta voi olla hyvin tehokkaasti eristävä tekijä jonkun ihmisen elämässä. Nuo hyvin ikävät ihottumat sekä haavaumat ovat erittäin kipeitä, ja silloin tällöin kohtaa ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi sairasloma, joka on myönnetty atooppisen ihottuman takia on jotenkin väärin perustein annettu. Eli tällainen ihminen, joka joutuu jatkuvasti raapimaan itseään ja jolla on haavaumia on jotenkin esittänyt sitä, että hän e pysty työhön.

Samoin oletteko koskaan muuten miettineet sitä, että miltä tuollaisesta ihmisestä ylipäätään tuntuu, jos hän ei voi käydä vaikkapa uimassa? Tai ehkä hänestä on miellyttävää käyttää valkoisia sukkia, joiden pohjaan tulee sellaisia punaisia verijälkiä. Ja sitten tietenkin se, kun ihottuman kohdalla mielellään puhutaan esteettisestä haitasta ikään kuin lietsoo sitä, että ihmisen ei katsota olevan mitenkään oikeasti sairas. Kun puhutaan siitä, että millainen asenne esimerkiksi joillakin ruokapaikoilla on asiakkaan tekemiin valituksiin, niin heidän asenteensa on se, että asiakas on aina oikeassa.

Koska noissa paikoissa työskentelevät eivät tarvitse mitään erityistä koulutusta työhönsä, niin noiden paikkojen esimiesten on helppoa irtisanoa työsuhde, kuin ottaa henkilöä töihin sen jälkeen kun joku asiakas on tehnyt ilmoituksen tai valituksen jostain paikan työntekijästä. Ja tietenkin papereihin merkitään joko epäsopivuus tai koeajalla tapahtunut purku, jotta nuo paikat eivät saa syrjimisestä syytettä. Ja sitten tietenkin tämä syy on oikeasti koodattu työhönottajille, jotta he eivät sitten enää ota tätä henkilöä töihin. Näissä paikoissa saattaa vain esimiehillä olla joku koulutus, joten siksi niiden työntekijät on helppo vaihtaa.

Joten esimerkiksi some-kirjoittelu tai sellainen käytös, jota työnantaja ei hyväksy johtavat helposti potkuihin. Se että työntekijällä ei ole koulutusta tekee hänestä säyseän henkilön, jota voi mukavasti vähän pompottaa, jotta kaikki näkevät, että mikä on seuraus siitä, jos työnantajaa vastaan sitten sanotaan jotain. Samoin huono palkka pitää huolen siitä, että harva noista työntekijöistä edes viitsii lähteä potkujen jälkeen hakemaan oikeudesta lakimiehen kanssa oikeutta, koska pelkäävät että lakimiehen palkkio on liian kova työn arvoon sekä siitä saatavaan palkkaan nähden.

Ja jos vaikka työpaikan sitten saakin pitää, niin se takaa sen, että työtoverit eivät ehkä tuolle ihmiselle sano sanaakaan. Samoin pomo saattaa sitten muistuttaa tästä asiasta jokaisen vuoron alussa. Tai sitten tuolle onnettomalle ei anneta yhtään työtehtävää, sekä hänet ikään kuin näytetään kaikille sellaisessa valossa, että jos joku hänen kanssaan on, niin siitä sitten on seurauksena potkut.

Tapaus Nokiasta taas vaihteeksi

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas illan ratoksi ajattelin pohtia hiukan Nokiaa, ja sitä miten taloutemme veturi ajettiin amerikkalaisten käsiin. Koko tapausta katsellessa pitää huomioida sellainen asia, että miksi Nokian hallintoneuvosto ei puuttunut Elopin toimintaan, ja sitä kautta yhtiön pörssiarvo putosi erittäin alas. Samoin tuolloin Nokian johto päätti, että se antaa ikään kuin signaalin pörssille, että Nokian suhteen ei mitään ole tehtävissä, ja tuo signaali oli sellainen, että yhtiö paikkasi tulostaan sillä, että sen johto myi kiinteistöjään sekä patenttejaan ulkopuolisille toimijoille, jotka sitten pääsivät hyötymään tuon yhtiön tuotekehityksestä. Kun ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi jatkuvilla lausunnoilla ensi vuonna tulevista paremmista puhelimista, niin silloin tietenkin on asia, joka yhtiön johdon pitäisi tehdä.


Eli tuollaisten puheiden avulla ei ainakaan asiakkaita yhtiön tuotteille saada, ja jos sitten halutaan tehdä sellaisia toimenpiteitä, että yhtiön asiakkaat vaihtavat puhelimensa toisiin merkkeihin, niin siitä sitten kannattaa myös muistuttaa jokaisen puhelimen olevan oikeastaan vain välimalli, ja sitten tuoda markkinoille puhelimia, joihin ei ehkä ole olemassa mitään sovelluksia. Tietenkin tässä tapauksessa ihmiset eivät ehkä tuollaista “puhumiseen tarkoitettua mallia” aivan kovin mielellään lähde ostamaan. Mutta kun Elop kerran oli saatu palkattua, niin silloin häntä täytyi koko ajan tukea. Se mikä yhtiön johtajilta on välillä unohtunut on se, että tietenkin johtaminen on hauskaa, mutta kuitenkin yhtiön johtajilla on vastuu työstään.


Jos joku yhtiössä tekee asioita väärin, niin silloin tietenkin on hänet erotettava. Nokian kohdalla voisi joku petoksia tutkivan ryhmän poliisi kysyä, että “miten näin huono sopimus on mennyt läpi?”. Ja miten jatkuvasti väärin tehty tiedotus ei ole aiheuttanut mitään reaktioita yhtiön johdossa, joka oli vakaasti päättänyt hankkia seuraavan johtajan Nokian pahimman kilpailijan eli Microsoftin riveistä, eikä kukaan edes ajatellut sitä, että hän saattaisi ajaa yhtiön Microsoftin syliin. Kun ajatellaan sitä, että yhtiö järjestelmällisesti ikään kuin alas ajettiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että Nokian osakkeet ikään kuin annettiin ilmaiseksi sen pahimmalle kilpailijalle, ja siitä tuli osakkeenomistajille tappioita melko paljon.



Tällainen teko aiheuttaa varmasti katkeruutta, ja jos voidaan todistaa, että Nokian johto olisi neuvotellut Microsoftin johtajien kanssa mahdollisista uusista työpaikoista, niin silloin voidaan juttu heitä vastaan aloittaa. Juristien tehtävänä on puolustaa päämiehensä etua, ja jos esimerkiksi voidaan jokun sähköpostin tai tapaamista esittävien valokuvien kautta esittää, että jotain on salattu, niin silloin voidaan tapausta lähteä selvittämään oikeudessa tai jopa poliisin tutkimukset voidaan käynnistää, jos voidaan todistaa kyseessä olleen yhtiön tahallinen alasajo, jotta siitä ei tarvitse maksaa mitään.


Se mikä muuten tapaus “Nokiassa” hiukan ihmetyttää liittyen yhtiön aikaisempiin toimiin on sen muutos yhdestä maailman innovatiivisimmista yhtiöstä ikään kuin sellaiseksi työpaikaksi, että sitä ikään kuin jotenkin arvostettiin hyvin vähän, vaikka kyseessä oli sentään talouden veturi. Oli muka jotenkin alentavaa olla insinööri, joka kehittää puhelimia, ja sitten muutenkin Nokia alkoi jotenkin oireilla sillä tavoin, että yhtiössä olisi pitänyt tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi.


Yhtiön kasvaessa siihen tuli tietenkin kaiken maailman keskijohtoa, ja sitten sen innovaatio alkoi hiipua, mikä näkyi kaikessa sen tuotannossa. IT-ala on yksi maailman innovatiivisimmista sekä nopeimmin muuttuvista toimialoista, jossa ei yksinkertaisesti voi jäädä makaamaan paikoilleen. Tämän asian ovat monet yhtiöt sekä niiden johtajat saaneet kokea. Eli kun yhtiö on saanut loistavan tuotteen markkinoille, niin seuraavassa kuussa tuo tuote ei sitten enää edes kelpaa ilmaislataukeksi.


Ja maksullisten pelien kohdalla taas ongelma on siinä, että lataaja on alaikäinen, joten sen takia näiden ohjelmien lataamista pitää aina valvoa. Lapsille kohdennettu markkinointi on aina todella vaativaa työtä, koska siinä pitää muistaa aina lapsen oikeudet, sekä se, että aikuisten pitää aina valvoa noita latauksia, ja vanhemmilla pitää aina olla oikeus estää maksullisten ohjelmien tai palveluiden lataaminen puhelimeen sekä perua lapsensa hankkima palvelu, jos se on vahingollista tai aiheuttaa kuluja liittymän haltijalle.


Kun puhutaan esimerkiksi kännykkään tarkoitetuista peleistä, niin tietenkin niiden kohderyhmä ovat lapset sekä nuoret, joten noita pelejä kannattaisi tehdä niin, että ne ovat optimoituja hiukan vanhemmille laitteille, mutta niiden markkinointi sitten on vaikeaa. Eli kukaan ei halua, että lapset laittavat puhelimiinsa netistä tuhansien eurojen edestä maksullisia ohjelmia, ja siksi lapsille tehty markkinointi on hieman arveluttavaa, eikä myöskään ole asiallista kaupata näitä tuotteita ihmiselle, joka ei käsitä tuotteen voivan aiheuttaa heille lisäkustannuksia


Kuitenkin kun ajatellaan Nokiaa yhtiönä, niin sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen valtion puolesta. Eli säädettiin niin sanottu “Lex Nokia”, jonka toivottiin suojaavan Nokian patentteja sekä tuotekehitystä. Mutta kuitenkin kävi aivan toisin. Nimittäin jos esimerkiksi yhtiön työntekijä ei saa rahallista hyötyä kehittämästään innovaatiosta, niin silloin tuo ei kyllä paljoa innosta siihen, että kukaan omia ajatuksiaan mihinkään palaveriin tuo. Samoin yhtiöllä alkoi olla huono maine esimerkiksi sen kautta, että sen logon kehittäjää ei kuulemma ole mitenkään palkittu tuosta teostaan. Myös Nokian johtokunnan suhtautuminen Elopin edeltäjään Kallasvuohon oli omituista.


Se että hän ei saanut edes yrittää varmaan sai aikaan Nokian osakkeen heilumista. Nokian johtajan asemassa olevan miehen luulisi saavan hiukan tukea johtokunnasta, mutta kuitenkin jostain syystä hän ei tuota tukea saanut, ja esimerkiksi toisarvoiset seikat saivat kohtuuttoman paljon huomiota. Ja sitten tuo johtokunta päätyi Elopiin, joka ajoi sitten tuon yhtiön alas noiden johtokunnan jäsenten mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mutta se varmaan kuului jotenkin maamme yritysten kulttuuriin ja infrastruktuuriin, että oletetaan automaattisesti kaikkien antavan toisia mahdollisuuksia, jos sattuu sitten joku tekemään virheitä. Sitten kävi niin, että tällä kertaa ei toista mahdollisuutta tullut, ja virheitä ei saatu tekemättömäksi. Johtokunnan pitää puuttua sellaiseen toimintaan, mikä vahingoittaa yhtiön toimintaa sekä mainetta. Mikäli johtokunta ei toimintaan puutu, niin silloin sen jäsenet saattavat joutua jopa vankilaan, jos katsotaan heidän ajaneen tällaisessa tapauksessa omaa etuaan eli ottaneen lahjuksia kilpailijalta tai estäneen osakkaita saamasta oleellista tietoa yhtiön tilasta.


Joten se antoi tuolloin signaalin, että Nokialla ei kannata mitään ryhtyä kehittämään, koska mitään korvausta ei siitä ole luvassa. Tuon asian takia sitten lähdettiin ajamaan sitä linjaa, että yhtiön johto saa tehdä mitä hyvänsä, eikä se muille kuulu. Kuitenkin jos tuota asennetta ajatellaan siltä kannalta, että yhtiön johto saattaa toimia väärin, niin silloin tietenkin tuo tilanne saattaa johtaa erittäin suuriin vahinkoihin. Jos taas mietitään sitä, että jos Elop olisi ollut vaikkapa “Microsoftin agentti”, niin silloin hän olisi varmasti toiminut juuri näin. “Agent provocateur” tarkoittaa provokaattoria tai propaganda-agenttia, jonka tehtävänä on tuottaa aineistoa, jolla jotain tahoa mustamaalataan.


Tämä toimija ei välttämättä ole valtion palveluksessa, vaan myös yksityiset yhtiöt voivat tuollaisen henkilön palkata palvelukseensa. Hän saattaa olla mainosmies, joka tekee huonoja tai tuotetta mustamaalaavia mainoksia, joissa korostetaan esimerkiksi sitä, että yhtiö ei riko koskaan lakia, mutta valmistaa kaikki tuotteensa Bangladeshissa, missä ei ilmeisesti ole kovin paksua lakikirjaa. Ja jos vaikka ympäristölainsäädäntöä ei ole olemassakaan, niin silloin lakia on hiukan vaikeaa rikkoa. Tuolloin toki myrkyt saattavat joutua myös suomalaisen ruokailijan lautaselle, jos vaikka kalapuikot on valmistettu Bangladeshin edustalta pyydetystä kalasta.


Toinen tapa on korostaa sitä, että joku yhtiö ei palkkaa ollenkaan sen maan kansalaisia, jotka ovat kotoisin yhtiön kotimaasta. Nokia ei ainakaan mitenkään erityisen positiivisesti ollut suhtautunut esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden työharjoitteluihin, ja tietenkin työharjoittelua tai muuta työtä haettaessa olivat kaikki kaavakkeet englanniksi. Se että yhtiö joka väitti itseään suomalaiseksi ikään kuin häpesi suomalaisuuttaan ei ollut kenestäkään hyvä merkki. Ikään kuin maamme olisi ollut sellainen, että täällä ei voisi elää, koska me puhumme jotain vähän erilaista kieltä kuin muut kansat. Ja samaan aikaan media alkoi sitten kehittää kuitenkin “Fixit”-ohjelmaa, eli sitä kuinka maamme seuraa Britannian perässä pois EU:sta,


Mutta kuitenkin tuolloin unohdetaan, että “Fixit” olisi varmasti mahdollinen, jos maamme sattuisi sijaitsemaan  Britannian kohdalla maailman kartalla, mutta jostain syystä en usko että britit vaihtavat Suomalaisten kanssa maata. Nimittäin se että maamme talous perustui ennen transit-liikenteeseen, sekä siihen, että meillä oli hyvät suhteet Venäjään sekä länteen ei toimi enää. Tai tämä asia voidaan sanoa toisin. “Miksi kukaan ajaa Suomen kautta viemään tavaraa Venäjälle?”. Britannia saa sitä vastoin tuloja siitä, että laivat tuovat tavaraa Skotlannin sekä valtion muiden satamien kautta EU:n markkinoille, joten sen takia biteillä on niin paljon paremmat taloudelliset edellytykset erota EU:sta kuin Suomella.


Eikä myöskään esimerkiksi henkilövalintojen joukossa ollut enää yhtään suomalaista nimeä, vaan kaikki pomot olivat jotain ulkomaalaisia. Joten tietenkin yhtiö tällä osoitti, että se ei enää Suomessa aikonut pysyä, vaan lehdistössä spekuloitiin sen muuttavan jonnekin muuhun maahan. Joten silloin tietenkin pitää muistaa, että ne verorahat mitä yhtiö on tuonut olisivat kuitenkin menneet jonkun toisen valtion kassaan. Ja maassamme tietenkin oli tapana uskoa mediaa, joka jatkuvasti ikään kuin ajoi maamme talouden veturia ulos maasta. Samoin maamme lehdistö uskoi varmaan loppuun asti siihen, että Nokia osakkeet vain annetaan sen osakkaille takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kauppaa sitten purettu, vaikka sitä mediassa toivottiin.

Työpaikasta sekä työnteosta eli elämä on raakaa

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Työpaikka on sellainen asia, että siellä ihminen viettää suurimman osan niin sanotuista parhaista vuosistaan, joten tietysti hyvä työpaikka on sellainen, jonka jokainen meistä haluaisi saada. Kun työtä halutaan, niin silloin usein työntekijältä jää monia asioita selvittämättä, mitkä voivat olla sellaisia, jotka vaikuttavat työviihtyvyyteen. Eli kukaan itseään kunnioittava työläinen ei koskaan kysy mitään esimerkiksi sosiaalisista tiloista tai siitä, että kuuluuko työpaikkaan ilmainen kahvi. Kukaan ei koskaan tule työpaikkaan viettämään taukoja, ja nuo asiat tietenkään eivät koskaan ole sellaisia, joita edes kehotetaan kysymään työhaastattelussa.


Kukaan työntekijä ei koskaan kysy, millaisia työvaatteita tuossa paikassa käytetään. Kuitenkin työhyvinvointi on asia, joka auttaa jaksamaan työpaikassa, ja tuolloin on hyvä miettiä sitä miten esimerkiksi tauot aikoo viettää. Virkistäytyminen on osa työviihtyvyyttä sekä tietenkin myös suihku sekä muut vastaavat asiat varmaan jossain vaiheessa tulevat eteen, jos työ on kovin pölyistä sekä muuten likaista. Työhyvinvointi sekä viihtyvyys työpaikalla on yksi osa sitä, mikä tekee työpäivästä mukavan. Ja tietenkin jos työpäivä on kovin yksinäinen, niin silloin työuupumus voi tulla eteen, ja pahimmillaan henkilö ei vain jaksa tehdä työtä, vaikka palkka olisikin melko hyvä, ja tuolloin saattaa edessä olla työsopimuksen purku.


Työpaikka on sellainen asia, että siellä tehdään työtä oikeasti, ja kukaan työläinen ei halua olla se, jolle ei työtehtäviä tule, koska se saattaa merkitä suoraan sanottuna potkuja. Kukaan ei istu työpaikalla ilman työtehtäviä, koska ketään ei turhan takia palkata, ja sitten tietenkin muistuu mieleen sellainen vanha viisaus, että jos työpaikalla ei työtä ole, niin silloin väki tietenkin jossain vaiheessa alkaa turhautua. Ja jos töitä ei ole, niin silloin eivät harjoittelijat, jotka tulevat esimerkiksi ammattioppilaitoksesta saa oppia ammattia oikeassa ympäristössä, mikä on työharjoittelun tarkoitus.


Kaikki ihmiset haluavat työssä olla hyödyksi, koska se sitten takaa sen, että työnantaja ei tuolle henkilölle maksa turhasta. Ja aina välillä sitten turha työntekijä saa kokea sen, että henkilöstön vähennystarve kohdistuu häneen. Kyseinen hetki voi olla kaiken loppu, mutta se on myös uuden tien alku. Nuoren kannattaa tuolloin satsata niihin taitoihin, mitä hänellä on. Se että aloittaa uuden elämän tarkoittaa sitä, että kannattaa kouluttautua jollekin muulle alalle, jos tuo henkilö sitten kokee, että työt loppuvat. Jos ura ei löydy jostain tekniseltä alalta, niin tuolloin voi ryhtyä vaikka kirjailijaksi tai ainakin yrittää teatterikouluun, jos sieltä sitten töitä löytyisi.


Eli tässä vain mietin, kuinka paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja ihmisellä on maailmassa. Ja jos yksi tie nousee pystyyn, niin aina voi kokeilla jotain uutta ja mielenkiintoista. Koulutuksessa tärkeää ei ole se, että muut pitävät jotain ammattia tai siihen kuuluvia tehtäviä mielenkiintoisina.


Tärkeää on se, että ihminen itse pitää omista tehtävistään, ja tuolloin pitää olla aidosti itsekeskeinen. Me elämme vain kerran, sanovat melkein kaikki ihmiset jossain elämänsä vaiheessa. Ja siksi pitää juhlia kunnolla. Mutta joku ajattelee välillä toisin. Elämä on elinikäistä oppimista sekä opiskelua sanovat dominikaanimunkit, jotka ovat tunnettuja oppineisuudestaan. Mutta kukaan meistä ei saa opiskella muiden asioiden kuin itsemme takia, ja jos joku meidän työstämme huomauttaa sanoen, että se näyttää tylsältä, niin silloin vastaisin, että itse olen työni valinnut. En ehkä ole täydellinen tai  kaikkitietävä, mutta kuitenkin sen verran sanon, että kaikki se mitä teen on itseni tekemää.


Ja voinhan aina lohduttautua sillä, että myös kaikki suuret johtajat maailmassa saavat palkkaa tuijottamalla tietokoneen ruutua, eikä myöskään tuossa työssä ole ulospäin mitään mielenkiintoista. Kuitenkaan kukaan ei tule tuollaiselle pomolle sanomaan, että hän tekee tylsää työtä. Samoin ostoskeskusten vartijoiden työtä pidetään yleensä valtavan mielenkiintoisena, koska siinä kävellään ympäriinsä reisitaskuhousut jalassa. Aina välillä mieleeni tulee kuitenkin se, että ei kai kukaan noille vartijoille mistään turhasta maksa.


Aina välillä kohtaa työnantaja sellaisen valittajan, joka valittaa vain asioista, jotka johtavat irtisanomiseen. Eli tuolloin tietenkin voidaan puhua “täsmä-valittajasta”, mikä tarkoittaa sitä, että valituksia tehdään vain asioista, jotka ovat vakavia. Tuolloin voidaan jossain tapauksessa puhua esimerkiksi siitä, että valitukset saattavat olla sellaisia, joiden tarkoitus on vain työpaikan saaminen.


Paras versio siitä on se, että työntekijä saa yllättäen potkut työpaikastaan, ja tuolloin tulee työnantajalle eteen tilanne, jossa joudutaan ehkä rekrytoimaan varamies hyvinkin pienellä varoitusajalla, niin silloin tietenkin on hyvä, jos sattuu seisomaan työpaikan ulkopuolella aamulla. Sekä osaa tarjota itseään tuohon paikkaan.


Tuolloin voi sitten käydä niin, että työpaikkaan tulee henkilö, joka varastelee, tai koulun ympäristöstä puhuttaessa on vaikka pedofiili. Joskus pedofiilit ovat järjestäneet esimerkiksi koulujen vahtimestareille potkuja syyttämällä tätä lasten ahdistelusta, ja sitten on tämä pedofiili päässyt töihin lasten keskelle. Samoin varas tai muihin rikoksiin taipuvainen henkilö on yrittänyt saada kiinteistötyöntekijän paikan, jotta pääsee asuntoihin, mistä hän sitten kantaa irtaimiston ulos tai tekee jotain pahempaa.


Tuon takia kannattaa kaikkiin ilmiantoihin suhtautua epäillen. Ja muistaa, että on ihmisiä, jotka yrittävät niiden avulla peittää omaa osaamattomuuttaan. Tuolloin toisen ihmisen käytökseen tai muihin asioihin kiinnitetään huomiota, jotta omasta työstä ei olisi mitään puhumista. Ja tietenkin esimerkiksi toisen käytöksestä voi kertoa aina omalle esimiehelle, jotta epämiellyttävä ihminen voidaan korvata jollain omalla kaverilla. Joten aina kun toinen tekee ilmiannon, niin silloin hänen motiivejaan kannattaa ryhtyä epäilemään.

Mietteitä työstä ja kunniasta

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html

Kimmo Huosionmaa

Muutosvastarinta on erittäin yleistä esimerkiksi sellaisissa paikoissa, joita on totuttu pitämään yhteiskunnan tukipilareina. Kun keskustellaan siitä, miten esimerkiksi SOTE-uudistus on vaikuttanut maamme johdon toimintaan, niin silloin huomaamme sellaisen asian, että tämä asia ei juurikaan vaikuta tavallisen ihmisen elämään. Eli meille kaikille on aivan sama, että mistä meidän käyttämäämme terveyskeskusta hallitaan tai mihin sairaanhoitopiiriin me sitten oikeastaan kuulumme, mutta kun keskustellaan siitä, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi sairaanhoitopiirien määrää vähennetään, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä kysytään, että mihin ne ihmiset, jotka ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirien hallinnossa työskennelleet menevät?

Kaikki hallinnossa työskentelevät eivät suoraan pääse uusiin sairaanhoitopiireihin töihin, vaikka niin olisi joku antanut ymmärtää. Kun puhutaan siitä, että kaikki ihmiset sijoitettaisiin yhteen sairaanhoitopiiriin, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että kevyt hallinto toisi lisää lääkäreitä terveyskeskuksiin. Mutta samalla unohdetaan sellainen tilanne, missä vaikkapa psykiatri alkaa vainota jotain potilasta. Eli hän alkaa lähettää potilasta itselleen, ja tässä mallissa tietenkin on olemassa sellainen vika, että tuolloin potilaan paperit kulkevat hiukan liian monen lääkärin pöydälle.

Tuolloin voi potilaan oikeusturva vaarantua todella vakavasti, ja tässä mieleeni tulee juuri nämä muutamat valelääkäri-tapaukset, missä osaamaton henkilö on saanut vuosia tehdä työtään sairaanhoitopiirissä, eikä häntä ole osattu epäillä mistään. Entäpä jos tuo lääkäri olisi esiintynyt psykiatrina? Olisiko tuosta asiasta että joku olisi toiminut lääkärinä ilman koulutusta edes koskaan puhuttu mitään? Kun puhutaan tästä SOTE-uudistuksesta, ja samalla toimeenpannaan esimerkiksi työelämässä uudistuksia, joista tietenkin paras on niin sanottu "aktiivinen työnhakua koskeva malli", missä työttömän tulee jatkuvasti lähettää hakemuksia, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että mitä jos tuota työtä ei nyt sitten kuitenkaan tule? Tarkoittaako se sitä, että esimerkiksi arkkitehtien seuraava paikka on siivooja?

SOTE-uudistus tietenkin on sellainen asia, mitä voidaan pitää hallituksen kohdalla kunnia-kysymyksenä, ja se sitten varmasti hiukan ihmetyttää. Nimittäin tästä uudistuksesta ei juurikaan olla puhuttu hallitusta muodostettaessa. Se mikä hiukan ihmetyttää on sellainen asia, että vaikka lehdistössä on ollut esillä yhteen aikaan vain se kanta, että Suomen tie olisi nyt sitten se, että maamme eroaa EU:sta, niin silti kukaan ei tee asian eteen mitään, vaikka näillä EU:n vastustajilla on omat miehensä hallituksessa. Kun puhutaan erosta EU:sta, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että ministerien tai presidentin kuuluu tällaiset ehdotukset tehdä, eikä näitä asioita päätetä missään katuparlamentissa.

FIXIT eli maamme ero EU:sta oli yhteen aikaan ainoa oikea näkemys, jota tuettiin massiivisella media-operaatiolla, jossa tietenkin puhuttiin myös korkeakoulujen maksullisuudesta. Ainoa oikea malli noissa keskusteluissa oli se, että maamme korkeakoulut tulee varata vain niille, jotka ovat aidosti hyvätuloisia sekä maamme pitää tietenkin eristäytyä muista maista, jotta maahamme voidaan luoda aito venäjän mallin mukainen poliisivoima, mikä pitää järjestystä kaduilla sekä pamputtaa kaikkia, joiden naama ei satu miellyttämään. Ja tietysti maamme raha voisi olla myös Markka tai Rupla, koska ainakin ylimeno-vaiheessa tarvitsemme Venäjän aseellista tukea.

Tai niin ainakin itse ymmärsin kun noita lehtiä luin. Ja tietenkin myös vanha kunnon uhkailu sekä muu selkäpiitä karmiva toiminta varmaan oli sellainen asia, jota oli mukava käyttää hyväksi näissä keskusteluissa. Se että erilaiset skin-partiot alkavat toimia poliisin rinnalla varmaan oli jonkun toimittajan mielestä hieno asia. Mutta tässä asiassa sitten voidaan sanoa sellainen kommentti, että se joka ryhtyy uhkailemaan väkivallalla on hävinnyt tämän väittelyn. Eli kun puhutaan kaiken maailman kesä-asukkaista sekä muista asioista, niin se että toinen osapuoli uhkaa pahoinpitelyllä tai jopa murhalla osoittaa sen, että se pelkää puhua tästä asiasta.

Väkivalta on vakava asia, ja sen käyttö on rajattu myös viranomaistoiminnassa vain ääritapauksiin, eli hätävarjelussa on noudatettava lakia, eikä silloinkaan saa käyttää miten kovaa voimaa hyvänsä.. Mutta se että joku alkaa uhkailla aseilla merkitsee sitä, että keskustelun alla oleva toiminta tai asia ovat jotenkin tälle uhkailun käyttäjälle vakavia, että he silläkin uhalla, että joutuvat oikeuteen päästelevät suustaan uhkauksia. Se sitten tietenkään ei ole näille ihmisille tullut ollenkaan mieleen, että jos he alkavat uhkailla jotain henkilöitä, niin silloin joku muu saattaa käyttää näitä uhkailuja hyväkseen ja surmata tuon uhkailun kohteen. Tuolloin poliisin on pakko tulla käväisemään uhkaavia puheita ja kirjoituksia harjoittavien henkilöiden kotona, koska todistajien mieleen saattaa tuollainen uhkaus tulla. Tuolloin ei kyseessä ole nimittäin mikään pieni asia, joka voidaan tutkinnassa sivuuttaa.

Suomalaiseen politiikkaan on tullut sellainen omituinen asia, kuin se, että poliitikkoja tai tavallisia ihmisiä, joiden mielipiteet eivät miellytä aletaan uhkailla sekä heidän sähköpostit täytetään erilaisilla alapään vitseillä. Ja sitten tietenkin mukana on joukko ihmisiä, joiden mielestä on hienoa, kun saa valittaa asiasta kuin asiasta pomoille. Siinä oikein silmille hyppää sellainen käsitys, että kaikki mitä esimerkiksi lehteen kirjoitellaan on jotenkin sallittua. Samalla myös unohdetaan kaikki hyvän maun rajat, kun samalla ruoditaan sitä miten sosiaalinen media vaarantaa jonkun ihmisen tietoturvan, mutta samalla myös hoetaan, että jos joku on "kiltti poika" niin silloin hän saisi pitää esimerkiksi työpaikkansa.

Olisiko ollut mukavaa, jos esimerkiksi potkut Volvon tehtailta olisi käsitelty vain siten, miten joku tuon yhtiön PR-päällikkö haluaa niitä käsitellä? Ja tietenkin kun ajatellaan sitä, kuinka tyhmä voi ihminen olla, jos hän ei viitsi laittaa kravattia kaulaansa, niin silloin varmasti olisi parempi, että kukaan ei kirjoittaisi mitään tyhmää tai tympäisevää sosiaaliseen mediaan. Tuolloin saattaa joku toinen saada hiukan erilaisen kuvan tästä työntekijästä, jota joku kalliiseen pukuun pukeutunut nero on haukkunut tyhmäksi selän takana. Ja onhan se vähän niin, että kaikki mielipiteet, jotka poikkeavat johtajien mielipiteistä ovat sellaisia niin sanottuja "vääriä mielipiteitä". Mitään niistä mielipiteistä tuskin kannattaa edes lukaista, koska silloin saattaa joku pomo lehahtaa tulipunaiseksi.

Tietenkin kaikki potkut, mitä maailmassa jaetaan johtuvat työntekijästä. Työnjohtajissa ei koskaan ole mitään vikaa. Ja mitäpä sillä on väliä, jos työläinen ei vain ehdi tehdä kaikkia tehtäviä. Samoin jos joku ihminen on työpaikallaan täysin yksin, niin silloin varmaan ei tuollaisen ihmisen mielipiteitä kannata mitenkään huomioida. Näet tuolloin saattaa kerran kuukaudessa tapahtuva saunailta jonkun yksityis-saunalla jäädä sellaiselta ihmiseltä väliin, joka liian paljon viettäää aikaa lukemassa toisten mielipiteitä jostain Facebookista tai vastaavasta palvelusta. Ei ole mukavaa olla väärässä, tai jäädä siitä kiinni, että on toista henkilöä alkanut panetella väärin perustein. Siinä voi joku sitten huomauttaa, että tuo panettelun kohde ei edes ole se henkilö, josta puhutaan.

Ja miksi syrjimiseen pitää puuttua? On aivan jokaisen oma asia, ketä kutsuu omaan kotiinsa. Jos siinä nyt joku yksittäinen henkilö vähän masentuu, niin silloin vain voidaan hakea uusi mies tai nainen hänen tilalleen. On vain lapsellista olettaa, että enemmistön täytyisi mitään käytöstään käydä läpi, koska työpaikka voi toimia helpommin, ja vaihtaa sitten sen yhden miehen toiseen. Tuolloin tietenkin kannattaa olla pomon kaveri, koska silloin tietenkin voi joku muukin saada sellaisen viestin, että hän saa kohta lähteä hakemaan uutta työtä. Eikä pomon tekemisiä saa missään vaiheessa kyseenalaistaa, koska hän saattaa silloin suuttua, eikä enää alaisille ole tulossa sitä paljon puhuttua lomamökin avainta, koska tällainen huomautus syrjinnästä saattaa suututtaa esimiehen. Ja tietenkin esimies on sellainen, joka merkitsee loma-ajat sekä muut vastaavat asiat, joten hänen miellyttäminen työpaikalla on tärkeää.

Mutta tähän päätän tämän lapsellisen kirjoituksen. Eli jokainen joka ei ole samanlainen kuin muut on jotenkin lapsellinen. Ja erityistä lapsellisuutta osoittaa sellainen harrastus tai ammatti, joka ei ole mitenkään yleinen. Samoin oman aivotoiminnan käyttäminen varmasti saattaa tuntua lapselliselta ihmisestä, joka on aina tottunut siihen, että kaikki asiat käydään aina esimiehen kanssa läpi. Tuollainen ihminen kokee esimiehen ikään kuin isänä, jonka tehtävä on kädestä pitäen neuvoa työläisiä, jotka hoippuvat muuten pimeässä. Tuollainen isähahmo yrityksessä tietenkin on se, joka toruu ja rankaisee niitä, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet. Ja tietenkin suurin rangaistus, jonka hän voi antaa on erotus työpaikalta, jolloin alainen ei enää saa vetää päälleen haalareita sekä turvakenkiä, jotka ovat jokaisen työmiehen ylpeys.

Se osoittaa että he kuuluvat siihen luokkaan, mikä kannattaa koko yhteiskuntaa, ja tietenkin sitten eteen tulee välillä ihminen, joka käyttää kravattia sekä valkeaa kypärää. Tuo ihminen taas johtaa niitä, jotka pitävät yhteiskuntaa toimimassa. Ja sellaisen miehen koulutus on tietenkin jotain aivan ihmeellistä kuten esimerkiksi insinööri, joka valmistuu jostain Aalto-yliopiston kaltaisesta salaisesta keskuksesta, missä heille opetetaan yli-inhimillistä matematiikkaa ja muita aineita. Ja tietenkin hänen alaisensa pukeutuvat jämerään työvarustukseen, ja katselevat munkkien ja kahvien yli pukumiestä, joka on koulutuksen yhteydessä menettänyt sen oikean ja aidon ystäväpiirin. Se tietenkin pitää monet ihmiset sellaisina duunareina, koska duunarien suhteet ovat aitoja, ja niissä ei turhia teeskennellä. Siellä pukumiesten klaanissa kaikki vain kyttäävät toisiaan, ja käyttävät epäkäytännöllisiä pukuja, joiden kanssa ei edes voi käyttää varsikenkiä, jotka antavat sotilaallisen vaikutelman käyttäjästään.

Tässä kohtaan voidaan miettiä, että miksi ihmisen pitää lukea yhtään mitään, kun saa koko päivän katsella aitoja työkavereita sekä hoputtaa vuokramiehiä tekemään työnsä paremmin. Vuokramiehet tekevät nimittäin osassa yhtiöistä kaiken työn, ja vakinainen väki vain istuu kahvilassa, koska heille ei töitä sitten enää riitä ollenkaan, kun niitä delegoidaan noille vuokramiehille, jotka tekevät töitä jollekin henkilövuokraus-palvelulle. Ja eihän se oma yhtiö nyt mikään sosiaalitoimisto ole, joten sen takia nämä vuokramiehet saavat sitten tehdä oikein kunnolla töitä palkkansa eteen. Ja miksi heitä pitäisi mitenkään huomioida, koska tietenkin tärkeintä on se, että omat työläiset saavat hyvää kohtelua.

Eikä noita määräaikaisia työläisiä tarvitse katsella kuin pari viikkoa, ja sitten taas pitää muistaa, että heitä ei kannata myöskään vakinaistaa, koska silloin saattaa joku vaikka kysäistä, että miksi toinen vain huusi tuolloin aikoinaan koko ajan, ja tuohon kysymykseen on vähän vaikea vastata, koska silloin tietenkin voidaan syyksi ilmoittaa sellainen asia, että joko toinen vain ei osaa tehdä työtä tai huutamisen avulla sitten vain halutaan näyttää niille oikeille työkavereille, mikä tarkoittaa vakituista väkeä, että kuinka paljon sitten uskalletaan toista polkea sekä syrjiä. Ja niitä asioita on sitten mukava muistella perjantaisin saunassa Pietarin tuliaisia maistellessa.