Mitään puolustusvoimaa ei saa kehittää liian yksipuolisesti.

 

Dronit eivät ole ainoa uusi taisteluväline. Ne ovat osa kokonaisuutta. Eli vieläkin tarvitaan "perinteisiä" lentokoneita ja ohjuksia, jotta myös noihin muihin välineisiin voidaan vaikuttaa. Tekoälyn ohjaamat, itsenäisesti maaliin hakeutuvat dronet voivat antaa kaikille muille järjestelmille uuden ulottuvuuden. Eli esimerkiksi rypälepommeihin asennetut nelikopterit voivat viedä esimerkiksi räjähteitä panssarivaunujen päälle. Tuollainen ulottuvuus antaisi esimerkiksi sensor-fuse weapon aseelle uuden ja tehokkaan kyvyn. Periaatteessa dronet voivat kuljettaa vaikkapa sinkoja vihollisen tankkien päälle, ja ne voivat aiheuttaa erittäin ikäviä tuhoja. 

Toki tankit voidaan varustaa aktiivisella omasuojalla, joka perustuu ehkä mikroaaltoihin tai lasereihin,  ja nuo suojavarusteet voivat vaikuttaa esimerkiksi matalalla operoiviin droneihin. Ilmasotaan dronet eivät suoraan ehkä vielä sovellu. Mutta jos drone yllättää esimerkiksi F-35n lentokentältä, niin se voi aiheuttaa hyvin vakavia vaurioita. Yliäänikoneen tuhoaminen ilmassa on tietenkin vaativampi tehtävä kuin jonkun hitaasti lentävän Shahed-136 tyyppisen dronen tuhoaminen. 

Jos asejärjestelmiä kehitetään yksipuolisesti, niin joku saattaa kehittää tavan millä puolustusta voidaan kiertää. Eli myös esimerkiksi hypersooniset, sekä perinteiset ballistiset ohjukset ja muut vastaavat välineet pitää ottaa huomioon. 

Dronet eivät korvaa perinteistä tulivoimaa. Vaan täydentää sitä. Drone voi tähystää kohteita, sekä toimia esimerkiksi tarkka-ampujien eliminoinnissa. Nelikopterit ja muut vastaavat välineet voivat tähystää kohteita. Ja niiden avulla voidaan sitten myös osoittaa kohteita muille aseille. 

Dronit ovat sikäli ongelmallisia välineitä, että ne eivät yksin varmaan voita sotaa. Mutta ne aiheuttavat Ukrainassa 80% tappioista. Ukrainan droni-operaattorien tappiot ovat varmaan kasvaneet, mutta samalla pitää muistaa se, että droneja voidaan ohjata erittäin kaukaa. Eli jos niiden toistinasema on kaukana operaattorista, joka voi ohjata dronea jopa toiselta puolelta maapalloa käyttäen internetiä, niin silloin tuo ohjaaja on turvassa vastahyökkäyksiltä. Eli tuo toistinasema voidaan toki viedä etulinjaan tai jopa etulinjan taakse niin, että niiden käyttö onnistuu jostain kaukaa. Eli tuolloin dronet jätetään maastoon, ja ne voivat odottaa uhrejaan huomaamatta. 

Toki dronet eivät ratkaise koko sotaa. Esimerkiksi pienten droonien ongelma on siinä, että niiden lentoaina on melko lyhyt ja kantama on rajoitettu. Joten sen takia myös esimerkiksi tärmäohjukset sekä F-35.n kaltaiset välineet ovat edelleen tärkeitä. Mutta jos sitten ajatellaan modernia IT-aseistusta, niin silloin kannattaa muistaa sekin, että ammusten kulutus on noiden aseiden kohdalla erittäin suuri. Eli jos tilannetta verrataan esimerkiksi tietokonepeliin, niin väärällä hetkellä tapahtuva lippaan loppuminen on se, mikä sitten aiheuttaa tuhon. Eli niin kauan kuin ammuksia on lippaissa ja nauhoissa, niin kaikki menee hyvin. Mutta sitten lopulta noita panosvöitä joudutaan vaihtamaan. Meidän pitää muistaa sekin, että droonit ovat taktinen ase.

Niiden lentomatka on rajoitettua, ja jos esimerkiksi Shahed-136 sekä Geran 3 ja Geran 4 droonit ovat hiukan rajoitteisia siksi, että niissä ei käytetä onneksi mitään sen suurempaa tekoälyä, joka mahdollistaa esimerkiksi ennakoimattomat väistöliikkeet sekä itsenäisen kohteen tunnistuksen, niin silloin niiden torjunnan pitäisi olla helpompaa, kuin länsimaisten vastineidensa. Drooni ei kykene vahingoittamaan esimerkiksi F-35 hävittäjää, jos se lentää 10 000 metsin korkeudessa ja pudottaa täsmäaseita kohteeseensa. Mutta jos drooni saadaan tuotua lähelle lentokenttää, niin silloin seurauksena on hyökkäys, jonka torjunnan tehokkuus riippuu siitä, että saadaanko droneen osuma tai saadaanko sen komentokaapeli tai komentolinkin toiminta estettyä. Dronet ovat uusia aseita. 

Niiden teho perustuu osittain siihen, että niitä ei olla ennakoitu. Droneja eli hitaasti lentäviä sisään rakennettuja taistelukärkiä käyttäviä tai ohjuksia ampuvia lentolaitteita on käytetty ennen Ukrainan konfliktia. Mutta Ukraina on tuonut ihmisten silmien eteen niiden massakäytön. Dronet ovat siis uusi ulottuvuus sodassa. Ne eivät ole ehkä pysyvästi dominoivia. 

Mutta niiden käyttö varmasti jatkuu edelleen. Ja samalla tavalla esimerkiksi panssarivaunut, ja muut varusteet voidaan varustaa turvalaitteilla kuten lasereilla tai EMP-laitteilla, jotka voivat tuhota droneja vaikuttamalla koko droneparveen. Siis sanotaan että perinteiset aseet ovat todella halvempia kuin dronet. Mutta sitten kun lähetään ajattelemaan kokonaisuutta, niin tietenkin kiväärin luoti on halvempi kuin drone. 

Siis nyt emme puhu esimerkiksi erittäin korkeatasoisista tarkka-ampujakivääreihin tarkoitetuista luodeista, jotka valmistetaan melkein käsityönä. Vaan normaaleista kiväärinluodeista, joita jaetaan reserviläisille. Jos ajatellaan että jokaisen dronen alas ampuminen vaatii noin 30 luotia, niin dronet tekevät sen, että niiden takia esimerkiksi sotilaat eivät saa ammuksia vietyä rintamalle. Eli drone joka toimii sekä kamikaze- että kohteen tunnistustehtävässä lisää vastapuolen ammusten kulutusta sekä kuluttaa tietenkin myös hermoja. Dronen ongelma on siinä, että usein riittää se, että yksikin niistä pääsee läpi. Drone voi vahingoittaa esimerkiksi viestilaitteita kuten radiomastoja tai sitten sitä voidaan käyttää esimerkiksi energia-infrastruktuurin tuhoamiseen. 

Se mikä sitten varmaan kaikkia kiinnostaa on se, että mikä on dronen ja risteilyohjuksen ero?  Onko  se se että toisen valmistaa Ukraina ja toisen Eu-maa tai  USA? Eli onko esimerkiksi Storm shadow ohjus joka välittää tietoa lentoreitillään olevista kohteista maalikameran kautta  drone vai ohjus? Kun aseita ostetaan, niin tietenkin parin miljoonan dollarin arvoinen Patriot järjestelmä on toimiva ratkaisu. 

Mutta droneparvet ovat sikäli ongelmallisia, että 30 000 euron dronen tuhoaminen jollain 2-4 miljoonan euron ohjuksella on erittäin tehotonta. Ja droneparvia voidaan tietenkin käyttää myös esimerkiksi siihen, että niiden avulla vihollinen pakotetaan ampumaan ohjusvarastonsa tyhjäksi. Ja sitten tilanne voi muuttua hälyttäväksi, Jos droneparven takana lentää hävittäjiä, jotka on varustettu esimerkiksi täsmäohjuksilla. Jos puolustajan ohjukset on käytetty loppuun, niin silloin puolustaja on avuton. 

Dronet voidaan toimittaa taistelukentälle vaikka pitkän matkan ohjusten kärjissä. Tai niitä voidaan pudotella esimerkiksi satelliiteista. Eli periaatteessa satelliitin kautta ohjattava drone voi oikeasti toimia vaikka uuden sukupolven salamurhavälineenä. 

https://defencesecurityasia.com/en/iran-azhdar-stealth-underwater-drone-strait-of-hormuz-us-navy-threat-global-shipping/

https://www.verkkouutiset.fi/a/varoitus-natolle-sodankayntiin-drooneilla-sisaltyy-merkittava-ansa/#b01123e5

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/38751d85-c6c5-422d-a4a4-79d64f970bf2

https://en.wikipedia.org/wiki/MIM-104_Patriot

Donet ovat karu uudistus.

Vaikka drone-intoilijoiden kannattaisi panna jäitä hattuun, niin dronet ovat muuttaneet sotaa erittäin paljon. Kun sanotaan että dronet ovat aina osa kokonaisuutta, niin silloin tietenkin meidän pitäisi varmaan määritellä kokonaisuus. Eli jos dronet ovat osa kokonaisuutta nimeltään asevoimat, niin silloin emme ehkä mene kovin paljon metsään. Tuolloin dronet pitää käsittää siten, että ne ovat osa jotain muuta aselajia, tai sitten ne ovat osa jotain rintaman osaa. Tai sitten ne voivat kuulua jonkun taistelu-osaston tai agenttiryhmän varustusta. Se miten paljon dronet ovat muuttaneet tilannetta sodassa on sitten jokaisen ihmisen omassa päässä. Eli dronet aiheuttavat ehkä 80% Venäjän tappioista. Ja ilman droneja Ukraina olisi varmaan jo kadonnut kartalta. 

(IS)

Mutta kuten uutisista saamme lukea, niin NATOn kohdalla taistelutavoissa on erittäin paljon korjattavaa. Eli jos jossain NATO harjoituksessa Ukraina on onnistunut murskaamaan NATO-joukot dronien avulla, niin se miten paljon dronet ovat muuttaneet sotaa tai miten niitä pitäisi jonkun teoreetikon mielestä käyttää on aivan sama. Riittää että niin sanotusti "tuli nenille", eli periaatteessa koko asevoima pitäisi remontoida niin, että dronet otetaan paremmin huomioon. Se että sotilaat eivät kykene liikkumaan vapaasti edes melko kaukana rintamasta ei varmaan ole asia, joka voidaan jättää huomiotta. Nykyaikaisimmassa sodassa ei sotilas voi kävellä hetkeäkään ulkona. Jos drone havaisee hänet, niin seurauksena on välitön tuho. 

Eli tiedusteludronen lähellä voi lennellä joku iskudrone. Tai toki FPV drone joka kuljettaa räjähteitä voi suorittaa myös kohteiden kartoitusta. Eli isku voi tulla aivan heti, kun drone ilmestyy taivaalle. Siis vaikka dronea käytetään osana jotain suurempaa ryhmää, niin kuitenkaan ne eivät tee taistelukentästä turvallista. Juuri tuo ennestään laajeneva vyöhyke, jonka kohdalla kuka vain voi joutua dronen yllättämäksi aiheuttaa sen, että sotilaat joutuvat ampumaan huomattavan määrän ammuksiaan ennen kuin he edes pääsevät asemiinsa. Asemat pitää kaivaa täysin maan sisään. 

(Verkkouutiset)

Tietenkin erilaiset verkot suojaavat jollain tavalla droneilta. Mutta ne eivät suojaa esimerkiksi dronen asennetuilta viuhkapanoksilta elli "Claymore" miinalta. Tuolloin claymoreen on kiinnitetty etälaukaisin, joka tekee siitä tehokkaan välineen. Drone lentää tuolloin kohteen lähelle, ja sitten laukaisee nuo metallikuulat kohti ajoneuvoa. Toinen vaihtoehto olisi sitten käyttää esimerkiksi kylkimiinaa. Tai sitten isompi drone voi pudottaa kranaatin tai ampua jonkun muun panoksen tuon verkon läpi. Siis kaikki eivät välttämättä ole sellaisia, että ne olisivat puhtaasti kamikaze-malleja. Ne voivat ampua kohteita esimerkiksi singoilla, ja silti olla varustettuja esimerkiksi taistelukärjillä. 

Drone on paljon kranaattia tarkempi. Se kykenee lentämään sisään pienistäkin aukoista. Joten sen takia ne vaativat uutta kykyä reagoida. 

Droneen ei voida välttämättä vaikuttaa esimerkiksi ECM laitteella, joten laseriin tai johonkin EMP-impulssiin perustuva vaikutusväline olisi varmaan sellainen, mikä olisi tarpeellista. Dronet voivat tukea myös kaikkia muita aseita. Ne voivat lentää esimerkiksi panssarivaunujen ympärillä. Eli tankkien edessä lentäisi tuolloin erilaisten lentolaitteiden parvi. Mutta oli asia miten tahansa, niin asevoimien pitää muuttua. Sen pitää kehittää myös kykyjä rakentaa esimerkiksi täysin maansisään upotettavia majoitustiloja sekä tuliasemia, joita voidaan puolustaa myös silloin, jos niitä vastaan käytetään esimerkiksi droneparvia. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012008109.html

https://www.verkkouutiset.fi/a/itaraja-on-tyhja-suomalaistaistelijalta-vakava-varoitus-drooneista/#51891d32

https://www.verkkouutiset.fi/a/olemme-ajasta-jaljessa-natolla-paljastava-drooniharjoitus-latviassa/#e8dd502a

Kuinka tehokkaita dronet voivat tai eivät voi olla?

Su-35

Sotilaskäyttöön tarkoitettujen laitteiden kehittäminen on aina ollut kilpajuoksua, jossa ase ja vasta-aseet ja vastatoimet kilpailevat keskenään. Aikoinaan esimerkiksi Natsi-Saksan A-4 eli V-2 ohjuksia pelättiin. Noita alkeellisia ohjuksia ammuttiin Lontooseen melko suuria määriä, ja vaikka noiden aseiden tarkkuus oli huono, ja niitä pidettiin pelkästään terrori-aseina, niin niiden pohjalta kehitettiin myöhemmin nykyaikaiset ohjukset. Kuitenkin aikoinaan uskottiin että ääntä-nopeampia ohjuksia ei voitaisi torjua. Ja nykyään ohjusten ampuminen alas on melkein arkipäivää joissain asevoimissa. Eli on kehitetty vasta-aseita, joiden avulla voidaan erilaisia ohjuksia tuhota ennen kuin ne saavuttavat kohteensa. 

Droneparvet ovat ongelmallisia. Niissä saattaa olla satoja tai jopa tuhansia droneja.Drone voi olla itsessään helppo kohde, jos se lentää suoraan. Mutta dronet kehittyvät. Ehkä hyvinkin pian tekoälyä hyödyntävät dronet voivat tehdä väistöliikkeitä. Ja se lisää ammusten kulutusta. Jos droneja joudutaan jatkuvasti ampumaan alas, niin voi käydä niin, että ammukset loppuvat kesken. Eli droneja voidaan käyttää siihen, että ilmatorjuntaa pakotetaan ampumaan sekä paljastamaan sijaintinsa. 

Jos dronet kommunikoivat keskenään, niin yksi drone voi toimia houkuttimena, ja sitten muut hyökkäävät IT-asemia vastaan. Pienikin taistelukärki voi vahingoittaa tutkaa tai viestintä laitteita niin, että ne eivät enää toimi kuten niiden pitäisi toimia. Kesken hyökkäystä epäkuntoon menevä tutka voi olla hyvin ikävä yllätys. Yhtään dronea ei saisi päästää läpi. Eli jos drone osuu vaikkapa avomuuntajaan, niin silloin seurauksena on erittäin paha vaurio. 

Ukrainan drooni-iskujen ongelma on ollut aina se, että iskun tekijöiden pitäisi päästä lähelle kohdettaan. Sen takia varsinkin pienten dronien avulla tehdyt iskut ovat haavoittuvaisia. Nimittäin iskun tekijöiden pääsyyn kohteen lähelle voidaan vaikuttaa. Samoin iskujen tekijät tarvitsevat kulkulupia sekä muita asiapapereita voidakseen liikkua Venäjällä. Ja juuri tällaiset yksityiskohdat ovat asioita, joiden takia esimerkiksi kommando-iskujen merkitys vaihtelee sodissa. Jos operaatioissa käytetään jatkuvasti sanoja menetelmiä, niin vastustaja oppii tunnistamaan ne, ja myös varautumaan näihin iskuihin. 

Ongelma on siinä, että Ukrainan iskujen tarkoitus on ehkä enemmän osoittaa se, että Venäjän hallitus ei kykene puolustamaan kaikkia kohteita, jotka sijaitsevat Venäjän alueella. Toisaalta noiden iskujen tarkoitus on myös ilmeisesti se, että Venäjää pakotetaan sijoittamaan tärkeitä ilmapuolustusjärjestelmiä myös kauaksi selustaan. Venäjä on onnistunut myös kehittämään toimintatapoja useita länsimaisia asejärjestelmiä vastaan. 

“Tutkijoiden mukaan venäläiset ovat pudottaneet 150 kilometrin etäisyydeltä ukrainalaisen taistelukoneen, joka lensi alle 50 jalan (noin 15 m) korkeudessa.” (MSN)

Tuo osoittaa venäläisten kehittelevän omia taistelumallejaan. Eli venäläisiin ohjuksiin saattaa tulla alaspäin katsovia tutka- ja optisia laitteita, joiden avulla ne kykenevät etsimään alhaalla lentäviä kohteita tehokkaammin. 

Venäläiset ovat myös onnistuneet estämään GPS-laitteiden toiminnan. He ovat siis käyttäneet jammer-laitteita tuohon toimintaan. Ongelma on siinä, että jammereita vastaan on kehitetty kuitu-optisia droneja, joita ohjataan valokuidun kautta. Samoin jammer-järjestelmiä voidaan tuhota samoilla tutkamaaleja vastaan tarkoitetuilla tai radiosäteily lähteisiin hakeutuvilla ohjuksilla, joita käytetään tutkien tuhoamiseen. 

Samoin esimerkiksi laser- tai mikroaaltoon perutuvia torjuntalaitteita ollaan kehittelemässä, ja noilla laitteilla voidaan tuhota dronet fyysisesti. Noiden laitteiden teho perustuu siihen, että droneja vaurioitetaan fyysisesti niin pahasti, että ne eivät kykene toimimaan. Mutta dronet ovat silti ongelma. Jos yksikin drone pääsee läpi, niin se voi aiheuttaa lyhytkaisestikin vitaaleja vaurioita. 

Samoin jos esimerkiksi joukkueet käyttävät rynnäkkökiväärejä väistöliikkeitä tekevien dronien torjuntaan, niin nuo tuohon tehtävään käytettävät panokset ovat poissa muusta taistelukäytöstä. Eli vaarana on se, että ammukset eivät enää riitä dronien tuhoamiseen. Ja tässä kohtaan pitää muistuttaa että termobaarinen käsikranaatti voi aiheuttaa kuolettavan vamman 20-30 metrin säteellä. Tuon takia ei yhtään dronea voida automaattisesti sallia lennellä vapaasti. Drone voi itse olla melko harmiton, mutta se voi suorittaa tiedustelutehtäviä. 

Samoin drone voi ohjata tykistön kranaatteja kohteisiin. Lanka-ohjattava drone voi suoraan käyttää laseria kohteen osoittamiseen. Ja sitten tykistö voi ampua vaikka laser-ohjattavia kranaatteja tai laser-ohjattavia raketteja alueella. Nuo aseet eivät ole kovin helposti häirittävissä. Eli drone vaatii aina reagointia. Dronet saattavat saada kyvyn hyökätä myös ilmakohteita vastaan. Samoin saattaa olla, että Venäjä saattaa asentaa Geran-3 tai Shahed-droneja Su-35 koneiden siipien alle. 

Noilla aseilla kyseiset aseet antaisivat noille koneille 1000 km iskusäteen. Ja ne olisivat ehkä kyvykkäitä hyökkäämään nimenomaan lentokoneita sekä muita helposti tuhottavia kohteita vastaan. Geran-3n suorituskyky riittäisi ainakin kamikaze-hyökkäykseen helikoptereita vastaan, myös silloin jos helikopteri on ilmassa. Mutta jälkipolttimet ja tekoäly voisivat tehdä niistä aseista sellaisia, että ne muuttuvat vaarallisiksi jopa lentäville hävittäjille, jos nämä eivät huomaa uhkaa. Drone voi kaarrella lentotukikohdan lähellä, ja odottaa koneiden paluuta. Ja sitten suorittaa iskun noita koneita vastaan. Tuo vaatii tietenkin tekoälyä, mutta ehkä tuollaisia droneja voidaan nähdä hyvinkin pian. 

Venäjän asejärjestelmien käyttäjät ovat oppineet pitämään esimerkiksi tutkat poissa päältä, kun niitä uhataan tutkiin hakeutuvien AGM-88 HARM-ohjusten avulla. Noita ohjuksia käytetään usein hyökkäämään tutkia vastaan juuri ennen varsinaista ilmahyökkäystä. Eli ilmatorjunnan tehokkuutta pyritään alentamaan noiden ohjusten avulla. Samoin tutkia vastaan voidaan hyökätä dronien avulla, eli hyökkäykseen osallistuu 150 dronea, joista sitten kymmenen pääsee maaliin. Noissa droneissa on ehkä pienet taistelukärjet, joten niiden tekemät vauriot voidaan ehkä korjata helposti. Toki pienikin vaurio väärällä hetkellä voi avata ilmatilan hyökkääjälle. 

Tuolloin voidaan sanoa, että ehkä hyvinkin pian pienten hyökkäys dronien aalto, joilla häiritään puolustusta sekä yritetään vaurioittaa tutkia sekä muita havaintolaitteita. Ja välittömästi näiden dronejen takana tulee varsinaisten hyökkäys ohjusten aalto. Pienten dronien käyttö tietenkin on omalla tavallaan järkevää. Niillä voidaan vahingoittaa esimerkiksi tutkien lähettimiä eli dipoleita. 

Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi dronien ohjausta häiritään, niin tietenkin tutkaan hakeutuvia ohjuksista voi olla hyötyä noiden järjestelmien eliminoimiseen. Mutta kuitenkin radioaaltoihin perustuvia ohjausjärjestelmiä voidaan aina häiritä. Se rajoittaa tietenkin dronien toimintamatkaa, jos niihin pitää kiinnittää valokuituja. 

Mutta jos joku laite lähettää elektromagneettista säteilyä, niin se voi muuttua kohteeksi, johon tutkamaaleihin tai säteilylähteisiin hakeutuvat ohjukset hakeutuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että GPS-hakeutuvien aseiden lavettiin voidaan asentaa esimerkiksi ohjuksia, jotka etsivät ja tuhoavat säteilylähteitä, kuten jammereita. Tuollaisia aseita kuten mahdollisesti raketinheittimistä ammuttavia AGM-88 HARM-tyyppisiä ohjuksia voidaan käyttää poistamaan jammereita alueelta, ja sitten perään ammutaan esimerkiksi raskaampia ohjuksia. 

Kuitenkin dronet varmasti jatkavat toimintaansa jossain taistelukentillä, vaikka niitä opittaisiin torjumaan tehokkaasti. Kaikki muutkin tämän päivän aseet ovat olleet jossain vaiheessa käänteen tekeviä, ja kuitenkin niitä vastaan on opittu toimimaan. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/ukrainan-iskut-ven%C3%A4j%C3%A4lle-loivat-harhakuvan-tutkijat-varoittavat-nyt-ven%C3%A4l%C3%A4isten-uusista-kyvyist%C3%A4-havaitsivat-my%C3%B6s-heikon-kohdan/ar-AA1SzrJ9?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6943fa8851de48fbb40a5a04ede5655d&ei=7

Olisiko meidän pitänyt ostaa droneja F-35n sijasta?

Yllä: Anduril YQF-44

F-35 vastaan dronet, kumpi on parempi. Vastaus on sitten erikoinen. Dronet eivät suoraan korvaa hävittäjiä, mutta aiheuttavat uuden uhan, joka on vakavasti otettava huomioon. Suurilla parvilla tapahtuvat drone-iskut ovat hyvin ikäviä asioita, koska vaikka droneja ammutaan alas melko paljon, niin ne saavat silti aikaan erittäin suurta tuhoa. Tai siis vaikka drone itsessään sisältäisi esimerkiksi vajaa 10 kilogrammaa räjähteitä, niin osuessaan esimerkiksi tutkaan tai johonkin hävittäjään voi tuo drone saada aikaan todella pahaa jälkeä. 

Taisteludroneja on olemassa monenlaisia. On olemassa kamikaze droneja, ja sitten on droneja jotka pommittavat ja ampuvat ohjuksia. Ja on olemassa kamikaze-droneja tai risteilyohjuksia joissa on esimerkiksi tutkamaaleihin hakeutuvia ohjuksia. Samoin on olemassa myös tavallisista hävittäjistä muutettuja droneja, joita voidaan käyttää kamikaze-tehtäviin. Eli tuollainen, mahdollisesti IT-ohjusten maaliksi suunniteltu laite voidaan myös lentää päin jotain kohdetta. 

Hitaasti lentävät dronet aiheuttavat ongelmia hävittäjille. Eli on olemassa mahdollisuus, että noita droneja käytetään myös houkuttimena. Jos sitten hävittäjä käy niiden kimppuun, niin ne voivat joko yrittää törmätä tuohon hävittäjään. Tai sitten nuo hävittäjät voivat joutua vastapuolen hävittäjien hyökkäyksen kohteeksi, kun ne joutuvat hidastamaan. Toisaalta droneissa olevat tekoälyt voivat säätää lennokkien nopeutta tilanteen mukaan. 

Eli dronessa voi olla esimerkiksi jopa jälkipolttimella varustettu suihkumoottori. Tai sitten potkurikäyttöinen drone voidaan varustaa apuraketilla, joka käynnistetään juuri ennen hyökkäystä. Ja juuri tuollaisia välineitä voidaan käyttää myös hävittäjiä tai helikoptereita vastaan. Dronet voidaan varustaa myös esimerkiksi pienillä Stinger- ohjuksilla tai niiden venäläisillä vastineilla, ja nuo pienet ohjukset voivat vahingoittaa jopa isoja lentokoneita erittäin pahasti. Eli pahimmillaan Geran-3 tyyppinen drone varustetaan SA-14 Gremlin (9K34 Strela-3) ohjuksin, jolloin niiden avulla voidaan vaurioittaa tai jopa tuhota hävittäjiä. 

Samoin hitaat, dronejen tuhoamiseen tarkoitetut koneet ja helikopterit voivat olla helppoja saaliita vastapuolen hävittäjille. 

Kun iskuun osallistuu ehkä tuhansia droneja, niin silloin niiden tuhoaminen voi olla vaikeaa, koska yhtään dronea ei saa päästää läpi puolustuksesta. Esimerkiksi sähkönjakeluun tarkoitettuja muuntamoita vastaan on helppoa hyökätä jopa taskukokoisella dronella. Samoin pienikin drone jossa on erittäin kuumana palavaa polttotaisteluainetta kuten termiittiä kykenee polttamaan reikiä yliäänikoneiden runkoon. Vedenalaiset droneparvet voivat myös tehdä reikiä isonkin sukellusveneen runkoon. 

Eli vaikka droneja saataisiin ammuttua alas, niin kuitenkaan niistä ei yksikään saisi päästä läpi. Samoin jos droneja käytetään tuhansittain, niin puolustajalta loppuvat ammukset. Se että Venäjän pitkän matkan droneissa ei ole tekoälyä käytössä on Ukrainalle suuri onni. Nykyisin on kehitetty tai kehitteillä esimerkiksi kuljetuskapseleita, joiden avulla raketteja voidaan käyttää toimittamaan lasteja kaukaisissa maissa oleville sotilaille tai jossain viidakossa toimiville tutkijoille. 

Noiden kapselien avulla voidaan toimittaa myös droneja esimerkiksi valtameren toiselle puolen. Samoin on esitetty malleja joissa pitkän matkan ohjuksiin kiinnitetään esimerkiksi tutkamaaleja vastaan tarkoitettuja ohjuksia tai ilmataistelu-ohjuksia. Nuo ohjukset voidaan vapauttaa vihollisen yläpuolella tai pudottaa jopa satelliitista. Ja ne voivat olla hyvin vaarallisia, varsinkin jos niitä käytetään suurta lentokoneryhmää vastaan. Tuollaiset ilmataisteluohjukset voidaan asettaa ballististen ohjusten taistelukärjen yhteyteen, ja niillä voidaan hyökätä vastustajan tutkia tai hävittäjiä sekä pommittajia vastaan. 

Kun nuo kapselit ovat palanneet ilmakehään, niin dronet voidaan vapauttaa. Eli periaatteessa noita droneja ei tarvitse ehkä kohta edes ohjata. Riittää että niihin on ohjelmoitu kohde, jota vastaan niiden pitäisi hyökätä. Toisaalta esimerkiksi lanka-ohjattuja droneja voidaan ohjata siten, että ohjausyksikkö ja dronet tuodaan alueelle, ja sitten ohjausyksikkö liittää suoraan internetiin. Tai sitten yksi droneista voi toimia ohjausyksikkönä joka kommunikoi maa-aseman kanssa joko valokaapelin tai laserin kautta. 

Aikoinaan uskottiin että esimerkiksi elektroninen sodankäynti voi estää dronen käytön. Mutta esimerkiksi tekoälyn ja konenäön kehittyminen tekee myös ainakin osasta häirintää tehottomia. Samalla jos sitten ajatellaan varsinaisia EMP aseita, joiden teho on niin suuri, että se yksinkertaisesti polttaa tuon dronen mikorpiirejä, niin silloin ei kuitenkaan omia koneita saa olla tuon ilmeisesti mikroaaltoihin perustuvan keilan sisällä. Nimittäin EMP-aseet vaikuttavat myös omiin koneisiin. Mikroaaltokeila voi pudottaa kokonaisen droneparven yhdellä kertaa. Ja tuota asetta vastaan ei dronen pieni koko auta. Mutta tuota asetta pitää käyttää oikealla hetkellä.  

Mutta drone ei siis edelleenkään ole ainoa mahdollinen väline. Eikä ainakaan vielä pelkkä droneihin panostaminen riitä. Eli edelleenkään ei kannata panostaa vain yhteen asejärjestelmään. Toisin sanoen, jos esimerkiksi joku taistelukentän päällä leijuva lentokone pudottelee droneja laserilla, niin silloin sen kimppuun voidaan hyökätä esimerkiksi hävittäjällä.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/a/86e7315b-3a28-4444-8b9c-f7332a32ea7e

https://yle.fi/a/74-20177026

https://www.twz.com/air/a-29-super-tucano-light-attack-aircraft-being-pitched-as-drone-hunter

https://www.twz.com/space/arc-orbital-supply-capsule-aims-to-put-military-supplies-anywhere-on-earth-within-an-hour

https://en.wikipedia.org/wiki/9K34_Strela-3

https://en.wikipedia.org/wiki/Anduril_YFQ-44

Kehittyvät dronet vaativat uusia vastatoimia.

Kun dronet kehittyvät, niin niistä tulee entistä vaarallisempia ja monipuolisempia. Eli uudet Venäjän dronet, jotka käyttävät ilmeisesti netistä vapaasti ostettavia moottoreita ovat kehittyneet Ukrainan sodan alusta. Uudet noin 700 km/h kulkevat dronet ovat erittäin vaarallisia, ja ne ennakoivat uutta drone sukupolvea, joka voi olla hyvin monipuolinen ja vaarallinen. Dronen kehittäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin lentokoneen, ja esimerkiksi elektroniikan halpeneminen sekä halpa ja tehokas tekoäly on tehnyt niistä vaarallisempia kuin koskaan ennen. Muunnetut kasvojentunnistukseen tarkoitetut ohjelmat antavat myös pienille droneille mahdollisuuden valita kohteita ja toimia itsenäisesti.

Nuo suihkumoottoria käyttävät dronet käyttävät internetin kautta ostettavia harraste lennokkeihin tarkoitettuja suihkumoottoreita, ja niiden mahdollisuus tunnistaa kohde automaattisesti tekee niistä erittäin vaarallisia. Noita droneja voidaan pudotella lentokoneista, niitä voidaan laukaista maasta sekä mereltä. Nuo välineet ovat periaatteessa täysin alustasta vapaita, joten niitä voidaan myös jättää maastoon, ja sitten aktivoida etäkäytön avulla. Kun puhutaan esimerkiksi drone-emälaivasta, niin mieleen tulee tietenkin lentokoneen näköinen väline. 

Kaaviokuva venäläisestä Geran-3 droonista, jossa suihkumoottori. (YLE). Tämä osoittaa sen, kuinka Venäjä on kehittänyt Iranilaisia droneja, joita se käytti sodan alussa. Tulevaisuudessa tällaisissa droneissa voi olla vaikka pieniä ilmataistelu- tai tutkaan hakeutuvia aliohjuksia, joiden avulla ne voivat häiritä hävittäjiä sekä vaurioittaa ilmatorjuntaa. 

Mutta myös suurikokoinen noin yhden tonnin nostovoiman saavuttava nelikopteri voi toimia tällaisena välineenä. Eli se kuljettaa tuolloin mukanaan muita pieniä koptereita tai suihkumoottoria käyttäviä droneja. Samoin pienempi nelikopteri voi nostaa myös suihkumoottoria käyttävän dronen ylös maasta, ja sitten lentää sen etäälle käyttäjistä. Uudet dronet ovat sikäli ongelmallisia, että kuka tahansa voi periaatteessa muuttaa esimerkiksi harraste lennokin kamikaze-droneksi. Noita droneja voidaan pudottaa myös esimerkiksi strategisten pommikoneiden pommitelineistä ja ne voivat jäädä vaanimaan esimerkiksi ilmapallojen varaan. Noita droneja voidaan myös laukoa maasta, kun omat lentokoneet tekevät iskuja. 

Nuo dronet voidaan rakentaa siten, että ne hyökkäävät radiolähettimiä kuten tutkia vastaan. Tuolloin dronet voivat tuhota esimerkiksi tutkan lähetin dipolin. Dronet ovat siis oikeastaan eräänlaisia ohjuksia, joilla on kuitenkin monipuolisempi käyttöalue kuin varsinaisella ohjuksella. Dronen ja droneparven torjunta vaatii tietenkin aseita, joilla voidaan vaikuttaa droneihin hyvin laaja-alaisesti. FAE- ja muut vastaavat aseet ovat sikäli ongelmallisia että ne aiheuttavat vahinkoja myös maassa olevilla rakenteille. Ja drone-hyökkäys voi tapahtua siten, että käytetään useita erilaisia droneja, jotka lentävät eri korkeuksilla. 

"Ukrainalainen Sting-torjuntadrooni." (YLE) Tämän kaltaisia droneja voidaan käyttää myös muihin tehtäviin kuin vain torjumaan muita droneja. Eli tuo drone voi kääntyä ilmassa ylösalaisin ja iskeä maassa näkyviä kohteita vastaan. Tulevaisuudessa myös näissä droneissa voi olla suihkumoottorit. Ja niitä voidaan periaatteessa käyttää myös esimerkiksi lentokentältä nousevia ja niille laskeutuvia koneita vastaan. 

Droneja vastaan voidaan käyttää esimerkiksi radio-tai mikroaaltoja, joiden teho on niin kova, että ne tuhoavat dronen tietokoneita. Toinen mahdollisuus on eräänlainen laser- tai jonkun muun elektromagneettisen säteilyn avulla luotu “suoja-aita”. Tuolloin maahan pystyasentoon asennetut magnetronit voivat muodostaa “aidan”, joka tuhoaa esimerkiksi droneparvia. Tai pyrivien magnetronien avulla voidaan vaikuttaa suureen määrään droneja. Mikroaaltojen käyttö olisi sikäli helpompi mahdollisuus vaikuttaa ja jopa sulattaa droneja kuin laser, että ne muodostavat laajemman keilan kuin lasersäde. 

Toinen vaihtoehto voisi olla “laser propelli”, joka voi sijaita joko miehitetyssä lentokoneessa tai dronessa. Tuossa laitteessa on pyörivä peili, joka ohjaa lasersädettä niin että se toimii kuin ruoska. Daavidin linko-ohjus ilmeisesti perustuu juuri pyörivään kelar- tai jostain muusta vastaavasta aineesta tehtyyn “ruoskaan”, jossa on metallikappaleita. Kun tuo väline lentää kohti droneparvia, niin tuo siima alkaa pyöriä ja se iskee koko droneparven lävitse. Tuon välineen “isoveljeä” on kehitetty myös ABM-tarkoituksiin, eli ballististen ohjusten torjuntaan. Kun tuo pitkä ja nopeasti pyörivä siima osuu ohjukseen, niin se iskee tuon kärjen joko kappaleiksi tai vahingoittaa sitä. Tuo siima voidaan korvata nopeasti pyörivällä laser-säteellä, joka leikkaa kohti tulevat dronet tai ohjukset kappaleiksi. ABM-versiossa tämä väline voi käyttää YAG-laseria, jossa lasersäteet muodostetaan esimerkiksi asetyleenilampuissa, jotka pumppaavat energiaa laser-putkeen. 

Mikäli puolustaja joutuu ampumaan satoja tai tuhansia droneja, niin saattaa olla niin, että puolustajan ammukset eivät riitä. Ja jos dronet hyökkäävät useita kohteita vastaan laaja-alaisesti, niin niiden torjunta voi olla hyvinkin vaikeaa. Älykkäät järjestelmät mahdollistavat sen, että dronet voivat myös tehdä väistöliikkeitä. Ja osuessaan esimerkiksi muunto-asemaan voi pienikin drone katkaista sähköt hyvin laajoilta alueilta. Se että puolustaja ei voi päästää yhtään dronea lävitse aiheuttaa hyvin ikäviä ongelmia. Meidän pitää huomioida se, että vahingoittaakseen sähköverkkoa ei dronen tarvitse kuljettaa räjähteitä. Riittää että se vetää esimerkiksi rautalangan korkeajännitejohtojen yli, jolloin ne aiheuttavat oikosulun. 

https://www.euronews.com/2024/04/02/ukraine-apparently-mounts-deepest-drone-strike-inside-russia-to-date

https://yle.fi/a/74-20163760

USAn isku Jemeniin tuli kalliiksi.

F-35 Lightning II (Wikipedia)

Jemenin huthikapinallisten kyky häiritä Punaisenmeren laivaliikennettä on osoitus siitä, miten konfliktit ovat kehittyneet. Kapinallisten kyky iskeä laivoja vastaan sitoo nyt jopa länsimaiden parhaita sota-aluksia saattamaan kauppa-aluksia Punaiselle merelle. Tällaiset asiat tietenkin merkitsevät sitä, että noita aluksia ei ole käytettävissä missään muualla, ja juuri tämän kaltainen konfliktien muuttuminen asettaa uusia vaatimuksia asevoimille, jotta ne voivat toimia merirosvousta vastaan sekä tuoda uskottavuutta länsimaiden vaatimuksille. Jos länsimaat eivät ole niin sanotusti uskottavia liittolaisia tai toimijoita, niin muut toimijat hakevat silloin tukea Venäjästä sekä Kiinasta. 

Jemenin kapinallisilla on ollut käytössään sekä droneja että ohjuksia, ja sen takia huthikapinalliset ovat aiheuttaneet tilanteen, missä jopa kapinallisia eli sissijärjestöjä vastaan pitää asevoimilla olla käytössään huippuluokan varusteita. Ja yksi kysymys tietenkin on se, että riittävätkö länsimaiden varusteet esimerkiksi Kiinan uusia hypersoonisia ohjuksia vastaan. Eli jos ainoastaan uusimmat koneet pärjäävät taistelussa, niin se saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa USAn varusteet eivät ehkä pystykään vastaamaan Kiinan tai Pohjois-Korean uusimpien aseiden ja järjestelmien aiheuttamaan uhkaan. 

The War zone sivusto kertoo siitä, että F-35 hävittäjä joutui liikehtimään eli tekemään väistöliikkeitä välttääkseen huthien ampumaa maasta-ilmaan ohjusta. Tuo saattaa tarkoittaa sitä, että noiden maasta-ilmaan ohjusten maaliin hakeutumiseen järjestelmää on muutettu siten, että ne hakeutuvat kohteeseen käyttäen samanlaista järjestelmää, mitä käytetään esimerkiksi kasvojen tunnistuksessa. Tuo järjestelmä on ilmeisesti käytössä myös Javelin ohjuksessa. 

Eli ohjus hakeutuu tuolloin kohteeseen kohteesta otetun kuvan perusteella, ja samankaltaista järjestelmää käytetään esimerkiksi kasvojen tunnistuksessa. Tuo järjestelmä on osittain murtanut stealth-teknologian. Tutka voi periaatteessa havaita F-35den sen jättämän ilmavanan perusteella, ja sitten tuollaiset ohjukset ammutaan kohteeseensa siten, että datalinkki pitää yhteyttä joko ohjuksen ampuneeseen- tai johonkin muuhun hävittäjään, maa-asemaan tai tutkavalvontakoneeseen, jonka avulla ohjus ohjataan siten, että se pääsee niin lähelle kohdettaan, että optinen maaliin hakeutuminen voidaan aloittaa. 

MQ-9 Reaper (Wikipedia)

USAn isku Jemeniin tuli kalliiksi. Eli iskussa menetettiin kaksi F/A-18 Super Hornet hävittäjää sekä seitsemän General Atomics MQ-9 Reaper dronea. Samalla on puhuttu siitä, että hyökkäyksessä USA oli vähällä menettää ainakin yhden F-35 Lightning II sekä useita F-16 hävittäjän. Hornetit tuhoutuivat käsittely virheiden yhteydessä, mutta se että huippuluokan stealth-hävittäjä sekä useita droneja on tuhoutunut pakottaa ilmeisesti USAn ja samalla koko NATOn miettimään ainakin osittain uusiksi omia ilmataistelua sekä ilmavoimien kalustoa sekä toimintaa koskevia taktiikoitaan. 

Jos ajatellaan että seitsemän MQ-9 dronea on tuhoutunut noiden Jemenin kapinallisten tulituksessa, sekä se että myös vanhempia hävittäjiä kuten F16 on kohdannut vaaratilanne merkitsee sitä, että noiden varusteiden käyttöä kannattaa miettiä uudelleen. MQ-9 on verraten hidas, työntävää potkuria käyttävä drone, jota USA on käyttänyt melkoisella menestyksellä Talibaneja vastaan. Mutta Jemenin menetykset kertovat siitä, että noiden suurikokoisten hitaasti lentävien lennokkien aika saattaa olla ohitse. Eli se että kapinalliset onnistuivat ampumaan niitä alas melko suuren määrän antaa pieniä vihjeitä siitä, että miten haavoittuvia nuo dronet ovat nykyaikaisia IT-järjestelmiä vastaan. 

Ja osittain Reaperin menestystä Afganistanissa voidaan selittää sillä, että Afganistanissa Talibaneilla ei ollut käytössään mitään IT varusteita. Mutta Jemenin kapinalliset ovat osoittaneet, että tilanne on muuttunut merkittävästi. Jo Ukrainan sodan edetessä esimerkiksi sodan alussa mainetta niittäneet Bayraktar-dronet ovat vaihtuneet pienempiin ja halvempiin kamikaze droneihin. MQ-9 on oikeastaan hyvin paljon samanlainen kuin Bayraktar, eli se on suunniteltu kauko-ohjattavaksi rynnäkkö-koneeksi. 

Mainetta nuo lennokit ovat saaneet myös Armenian-Azerbaitsanin konfliktissa, jossa osoittivat tehonsa Armenian joukkoja vastaan.  Nykyään on kehitetty keinoja vaikuttaa esimerkiksi noiden suurikokoisten robottikoneiden viestintään maa-aseman kanssa, joka sitten saa aikaan sen, että ne menettävät tehoaan. Samoin se että kapinallisten IT sai melkein ammuttua alas yhden F-35 koneen saa aikaan mietteitä siitä, miten nuo stealth-koneet pärjäävät esimerkiksi Kiinalaisten asejärjestelmiä vastaan. Tässä muutamia päiviä sitten Kiinalaisten melko vanhat, mutta ilmeisesti hyvin päivitetyt koneet ja ohjukset saivat ilmavoittoja. Yksi noiden aseiden uhreista oli Intian käytössä ollut Ranskalainen Rafale-hävittäjä. 

Noiden Rafalen pudottaneiden J-10 eli “Pontevan Lohikäärme”-koneiden lentäjinä olivat pakistanilaiset lentäjät. Nuo pudotukset saavat aikaan ajatuksen siitä, että riittääkö länsimaisten ilmavoimien iskuvoima sekä tekniikka sittenkään kiinan käytössä olevia välineitä vastaan? Kiina on myös pontevasti kehittänyt teknologiaa, jonka avulla se toivoo tai ilmeisesti myös pystyy havaitsemaan ainakin vanhempaa teknologiaa käyttävät stealth hävittäjät. Jemenin kapinalliset ovat myös tehneet iskuja ainakin Israelin tukikohtia vastaan, ja ilmeisesti ainakin melkein onnistuivat vahingoittamaan yhtä Israelin ilmavoimien F-35 hävittäjää.

Ukrainan sodassa olemme myös huomanneet, että ainakin osa lentotukikohtien suojaamiseen kehitetyistä turva menetelmistä ovat olleet tehottomia. Jos iskudrone saadaan tarpeeksi lähelle tukikohtaa, niin se voi tehdä pahoja vahinkoja esimerkiksi tukikohdassa oleville hävittäjille. Eli ne voivat iskeä ontelo-ammuksella lentokoneen siipiin tai runkoon. Toki nykyään ollaan kehitetty esimerkiksi mikroaaltoihin perustuvia laitteita, joiden avulla voidaan droneparvet saada kuriin. Droneparvien ongelma on siinä, että niihin saattaa kuulua jopa tuhansia droneja, joiden tuhoaminen vaatisi paljon ammuksia. 

Mutta mikroaallot tarjoavat mahdollisuuden torjua droneja jopa muutamien sekuntien varoitusajalla. Tuolloin pyörivä mikroaalto lähetin pyyhkäisee lähestyvät dronet taivaalta. Jos pyörivä, korkeatehoinen mikroaaltolähetin alkaa lähettää mikroaaltoja, niin se voi tuhota droneja myös silloin, kun sen käyttäjä ei tiedä suuntaa, josta drone on tulossa. Dronet ovat olleet ratkaisevassa roolissa Ukrainassa, mutta niiden rooli voi muuttua. Jo nykyään osa tankeista on varustettu luoteja ampuvilla vasta-aseilla, joilla pyritään tuhoamaan kohti tulevia ohjuksia. 

 Mutta suoran energian aseet kuten laser- ja mikroaaltojärjestelmät ovat sikäli parempia, että niiden teho ei ole riippuvainen ammusten määrästä.  Eli kehittyvät vasta-asejärjestelmät kuten tankkien varustaminen laser- ja mikroaalto aseilla, joilla ne voivat vahingoittaa kohti tulevien ohjusten sekä dronejen ohjausjärjestelmiä ovat välineitä, joilla estetään jopa Javelinin kaltaisten modernien ohjusten toimintaa. Tuolloin panssarivaunun kylkiin ja kanteen kiinnitetään mikroaalto-lähettimiä, joiden tarkoitus on vähintään tuhota kohti tulevien ohjusten ja dronejen ohjausjärjestelmiä. Tai sitten niiden tarkoitus on myös räjäyttää noiden aseiden taistelukärjet ennen aikojaan. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/historiallinen-ilmavoitto-pakistan-pudotti-ranskalaisen-huippuhavittajan-joka-oli-ennen-voittamaton-todisteet-viittaavat-5400-km-h-kiinalaiseen-ohjukseen/dd0e6d8a-7423-4a88-9d66-4678f4e1323a

https://www.twz.com/air/f-35-had-to-maneuver-to-evade-houthi-surface-to-air-missile-u-s-official

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/usan-operaatio-tuli-kalliiksi-kaksi-super-hornet-havittajaa-putosi-kertoo-nyt/ca153248-99ec-420a-967c-c4abdbc45400

https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20134315

https://en.wikipedia.org/wiki/Bayraktar_TB2

https://en.wikipedia.org/wiki/General_Atomics_MQ-9_Reaper

https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_F-35_Lightning_II

Oliko F-35 kauppa onnistunut?

F-35 Lightning II

Suomessa puhutaan taas kerran siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa, kun ostimme F-35 hävittäjiä. Tuolloin tietenkin puhuttiin esimerkiksi droneista, mutta silloin oli asenne se, että maamme ilmavoimat hankkivat varusteita, joista yksikään ei tule olemaan mikään drone. Tuolloin puhuttiin kiihkeästi siitä, minkälaisia kykyjä F-35 vielä tuo meidän ilmavoimillemme. Ja vielä tuolloin ei puhuttu siitä, miten dronet muuttavat sodankäyntiä. Kunnes sitten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan osoitti dronejen tehon, ja nyt sitten taas kerran puhutaan siitä, mitä meidän olisi pitänyt ostaa tai mitä ei olisi pitänyt ostaa. Kun sitten puhumme hypoteettisista toimintamalleista sekä sitten siitä, mitä todellisuus tulee tuomaan meidän eteemme, niin silloin vasta todellisessa tilanteessa huomaamme, että olemmeko tehneet hyvät kaupat vai olemmeko ostaneet kasan romua. 

Dronet ovat tällä hetkellä kova sana, mutta samalla meidän pitää muistaa sekin, että ympäri maailmaa ollaan kehittämässä vasta-aseita droneille, eli nuo aseet perustuvat joko laser- tai johonkin muuhun säteilyyn kuten mikroaaltoihin tai voimakkaisiin radioaaltoihin, joilla pyritään joko tuhomaan droneja joko hajottamalla niiden kuoria tai sitten estämällä niiden tietokoneiden toiminta sekä dronejen kommunikaatio toistensa kanssa. Tuolloin estetään drone-parvien autonominen operointi. Mutta tietenkin droneissa voi olla esimerkiksi laser-kommunikaatiolaitteisto. 

Eli kilpailu aseiden sekä vasta-aseiden kehityksessä on erittäin kova. Ukrainassa dronet ovat operoineet panssarivaunuja vastaan melko menestyksellisesti. Se miten tilanne tulee jatkossa kehittymään riippuu monista asioista. Mutta taistelupanssari vaatii uuden kyvyn, jotta se selviää droneista. Eli tulevaisuudessa tankit voidaan ehkä varustaa EMP-aseilla, kuten mikroaalto- tai kevyillä laser aseilla, joilla dronet voidaan tuhota, jos ne alkavat pöristä ympärillä. Tuolloin panssariin voidaan installoida magnetroneja tai sitten tuon tankkiryhmän päälle voidaan levittää mikroaaltokenttä, jolla dronet voidaan pudottaa. Noilla aseilla pitää olla kyky pudottaa satoja tai jopa tuhansia droneja käsittävä parvi yhdellä laukauksella. Droneparvien torjunta perinteisillä konekivääreillä on tietenkin myös mahdollista, mutta se kuluttaa hyvin paljon ampumatarvikkeita. 

Se että pitäisikö meidän ostaa sitten IT-ohjuksia sekä droneja, niin me olemme tilanteessa, jossa meidän pitää kehittää iskukykyämme siten, että se on tasapainoista. Tuo tasapaino tarkoittaa sitä, että jos pääasiallinen iskuvaruste ei toimi, eli esimerkiksi hävittäjiä tuhotaan kentille, niin silloin pitäisi jostain löytyä korvaava varuste, jolla tilanne voidaan ottaa hallintaan. Se että olemme panostaneet F-35 sekä täsmäpommien yhteistoimintaan on sikäli ongelmallista, että meillä ei ole omia satelliitteja eikä myöskään muita laitteita, joilla nuo GPSn avulla maaliin hakeutuvat aseet kohdistetaan. 

Droneissa ollaan siirtymässä kohti autonomisesti toimivia yksiköitä. Tuolloin dronet eivät ole niin riippuvaisia esimerkiksi satelliiteista. Ne voidaan ohjelmoida seuraamaan tiettyjä maastokuvioita, ja sitten kun ne tulevat tietyn etäisyyden päähän kohteestaan, niin ne voivat sitten ryhtyä etsimään kohteita esimerkiksi niiden muistiin tallennettujen kuvien avulla. 

Sanotaan että esimerkiksi Su-35 on täysin ylivoimainen F-16 hävittäjään nähden. Toisaalta taas F-16 on voitu päivittää esimerkiksi elektroniikan osalta. Tuolloin F-16 voi käyttää aivan moderneja tekoälyn ohjaamia järjestelmiä, ja niiden ohjauspintoja on myös saatettu suurentaa. Su-35 on otettu käyttöön paljon F-16 hävittäjää myöhemmin, joten jos noita päivityksiä ei olla tehty, niin Su-35n pitäisi olla paljon parempi kone. Mutta samalla myös unohdetaan että hävittäjälentäjän koulutus sekä asenne ratkaisee hyvin paljon. Jos henkilö ei ole harjoitellut, niin hän varmasti häviää, oli alla minkälainen kone tahansa. 

Mm. Suomessa varusmiehet ovat voittaneet esimerkiksi amerikkalaisia ammattisotilaita harjoituksissa. Tuolloin voidaan todeta se, että jos vastapuoli ei keskity tehtäviinsä, ja ajatukset ovat jossain muualla, niin se voi sitten aiheuttaa myös hyvin noloja tilanteita. Samoin Ukrainassa Ukrainan asevoimat kykenivät ennakoimaan Venäjän Alfa-joukkojen iskun Kiovaan. Ja tuolloin asevelvolliset voittivat myös ehkä maailman parhaat sotilaat. 

Eli jos esimerkiksi erikoisjoukkojen helikopterin reitti voidaan ennakoida, niin helikopteria vastaan voidaan hyökätä hävittäjillä tai sitä voidaan ampua maasta IT-ohjuksilla. Samoin jos maahanlasku tehdään ennalta arvattavaan kohtaan, niin silloin tuota aluetta voidaan suoraan varmistaa heittimillä ja tykistöllä. Ja maahanlasku- sekä erikoisjoukkojen heikkous on juuri niiden kevyt aseistus. Suomi on osoittanut olevansa erittäin vaarallinen vastustaja, jonka myös Venäjän kannattaa ottaa vakavasti. 

Mutta jos sitten puhutaan esimerkiksi maamme mahdollisesta ydinaseesta, niin silloin meidän suurin ongelmamme on se, että maassamme ei ole tilaa tehdä koeräjäytyksiä.  Teoreettista tekniikkaa ja osaamista meillä pitäisi olla. Mutta kuten tiedämme, niin ydinaseen valmistus merkitsee sitä, että valtavia laitoksia valmistetaan tuottamaan ensin uraania, ja sitten tuosta uraanista jalostetaan ydinreaktorissa plutoniumia. 

Sen jälkeen plutonium rikastetaan sellaisiin pitoisuuksiin, että se voi toimia ydinaseessa räjähteenä. Eli voidaksemme hankkia ydinaseita meidän pitäisi tietenkin ensin saada jostain uraania, josta voimme valmistaa plutoniumia. Tai jos haluamme seurata uraanitietä, ja tehdä uraanista pommin, niin se vaatii valtavia laitoksia, joissa sentrifugien avulla uraania rikastetaan siten, että siitä voidaan tehdä pommi. Jos haluamme vetypommin, niin silloin meidän pitää silti valmistaa fissiopommi, jolla fuusiovaihe saadaan laukaistuksi. Ydinase on asia, joka vaatii joka tapauksessa valtavia investointeja. 

Tietenkin on olemassa esimerkiksi teoreettisia toriumiin perustuvia pommeja, mutta tuota teknologiaa ei olla vielä kokeiltu kuin yhdessä reaktorissa Kiinassa. Torium-pommit ovat sikäli pelottavia ydinaseita, että niiden räjähdyksessä syntyy vain pysyviä lyijyatomeja, joten periaatteessa torium-pommit eivät jätä jälkeensä radioaktiivista laskeumaa. 

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkija-suhoi-su-35-on-f-16-havittajaan-verrattuna-teknisesti-ylivertainen-lahes-kaikessa-silti-loisin-aina-vetoa-f-16n-puolesta/a97854a1-e0a9-4cc9-a577-7f96883ca662

https://www.ts.fi/lukijoilta/6653203

https://yle.fi/a/74-20159869

https://en.wikipedia.org/wiki/Thorium

https://fi.wikipedia.org/wiki/Torium

Ukrainan uudet risteilyohjukset ovat asia, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

 

Risteilyohjuksen ja dronen ero on todella pieni. Ja juuri ehkä niiden koko erottaa esimerkiksi dronen ja risteilyohjuksen toisistaan. Toisten mielestä potkuria käyttävä risteilyohjus on drone. Mutta oli miten oli, niin Ukrainan uudet risteilyohjukset ovat todella vaarallisia. Niiden heikkous on tietenkin satelliittinavigaatiojärjestelmä, mutta lennon lopulla ne käyttävät infrapunakameraan ja tekoälyyn perustuvaa maaliinhakeutumista, mikä lisää niiden tarkkuutta. Noiden ohjusten kantaman sisäpuolella on esimerkiksi Moskova. Kyseisten ohjusten valmistus sekä käyttö perustuu Ukrainalaiseen teknologiaan, ja sen takia kyseessä on erittäin vaarallinen tilanne nimenomaan Trumpin kannalta. 

Nimittäin Ukrainan asevoimien hyökkäykset Venäjälle eivät tuolloin ole riippuvaisia USAn luvasta. Ja juuri tämä muutos tietenkin saa aikaan tilanteen, missä Trump voi joutua tilanteeseen, jossa aloite lipsahtaa hänen käsistään. YLEn artikkelissa ei sanota mitään siitä, että minkä valtion hallinnassa olevaa sateliittipaikanninta tuo Ukrainan ohjus käyttää. Mutta samalla pitää huomioida se, että Trump ei kykene katkaisemaan kuin amerikkailaisten hallinnassa olevan GPS-laitteen. 

Se että Ukraina pyristelee vastaan esimerkiksi mineraalisopimuksissa saattaa merkitä sitä, että se ei ole aivan niin riippuvainen länsimaiden avusta kuin sodan alussa. Eli se kykenee valmistamaan ainakin droneja mutta ilmeisesti myös muita aseita, josta tämä uusi Neptune MD on osoitus. Neptune muistuttaa paljon Harpoonia, ja ilmeisesti Ukraina on tehnyt ainakin joidenkin Harpoonin käyttäjien kanssa yhteistyötä tuon aseen valmistamisessa. Samoin Ukrainan meridronet ovat saaneet jatkuvasti uusia varusteita. Eli noille varusteille saattaa löytyä kyllä ostajia myös sen jälkeen kun Ukrainan sota on ohi. 

Isokokoinen meridrone voi aivan helposti kuljettaa risteilyohjuksen mihin tahansa osaan Mustamerta, ja jos tuollainen Neptune MD  asennettaan esimerkiksi mahdollisesti suurennetun "Meribeibin" selässä olevalle alustalle tai johonkin sukelluskykyiseen droneen, niin sen iskualue voi olla paljon suurempi kuin jos se ammutaan vain Ukrainan alueelta. Toki veden alla liikkuva drone voi kuljettaa Neptunea  myös sen alla olevassa ripustimessa. Eli kun tuo vedenalainen drone saapuu oikeaan kohtaan, niin se kääntyy ylöspäin ja ohjus voidaan laukaista kohteeseen. 

Nämä välineet ovat tietenkin vain välivaihe uusille, kehittyneemmille, sekä monipuolisemmille droneille. Siis Ukraina ei ole ainoa valtio maailmassa joka kehittelee näitä medidroneja.  Meridrone voi kulkiessaan merellä lähettää  kamikaze-droneja tehtäviin. Eli vaikka drone itse olisi varustettu taistelukärjillä, niin se voi tietenkin laukaista muita droneja suunnatessaan kohteeseensa. Ja juuri tämä automatisoitujen välineiden käyttö sodassa tulee varmasti yleistymään. 

https://yle.fi/a/74-20152748

Kuvat: 

https://yle.fi/a/74-20152748

https://www.navalnews.com/naval-news/2023/08/worlds-first-specialized-explosive-naval-drone-unit-formed-in-ukraine/

Ukrainan drone-ylivoima on jatkunut, vaikka USA on lopettanut aseapunsa.

 

Siis USA on taas alkanut jakaa ainakin tiedustelutietoja Ukrainan kanssa. Ja tällä hetkellä Venäjä ja Ukraina aikovat ilmeisesti myöntyä tulitaukoon ainakin osittain. Mutta kuten tiedämme niin Ukrainan sodassa dronet ovat näytelleet erittäin suurta roolia varsinkin tankkien tuhoamisessa. Eli FPV droneja voidaan tietenkin käyttää sekä tiedusteluun että tuhoamistehtäviin. Ja syy miksi USAn toimittama aseapu ei ole ehkä näytellyt aivan niin suurta roolia kuin ehkä joku haluaisi uskoa, on se että noita kamikaze-droneja ei ehkä ole edes tullut kovin paljon noiden asepakettien mukana. 

Eli noissa drone-iskuissa on käytetty lähinnä halpoja, ehkä leluiksi tarkoitettuja välineitä, jotka on varustettu jollain räjähteillä. Noiden dronejen etu muihin, kalliimpiin droneihin nähden on niiden helppo saatavuus sekä halpa hinta. Riittää että onteloammuksella varustettu drone laskeutuu tai syöksyy vihollisen tankin päälle, niin ainakin vanhempi ja kevyempi tankki kärsivät vähintään kovia vaurioita. 

Nuo dronet saattavat käyttää tekoälyä kohteen tunnistamisessa, ja ehkä tuo ohjelmisto on lainattu tai kopioitu jostain Javelin-ohjuksesta. Kyseiset kamikaze-dronet toimivat lähetä-ja-unohda periaatteella. Eli ne saattavat lennelllä jonkin aikaa etsien ja tunnistaen kohteita, ja sitten kun akku alkaa tyhjentyä nuo dronet iskevät johonkin sotilaalliseen kohteeseen. Myös Suomessa kehitetään droneja, jotka voidaan varustaa esimerkiksi kylki- tai viuhkapanoksilla. Mutta siis periaatteessa leluksi myyty drone on helppo muuttaa aseeksi. 

Toki nykyään kehittyneet ECM-järjestelmät vaikeuttavat noiden dronejen kykyä operoida. Mutta sisäinen tekoäly sekä kyky etsiytyä itsenäisesti kohteeseen tekee noista droneista ainakin toistaiseksi tehokkaita aseita. Ja noiden dronejen avulla voidaan tietenkin tuhota myös ECM- eli häirintäjärjestelmiä. Nämä dronet voidaan varustaa laitteilla, joiden avulla ne toimivat kuten AGM-88 HARM ja muut tutkakohteisiin hakeutuvat ohjukset. Eli ne hakeutuvat kohti radiolähettimiä ja tuhoavat niitä. Nykyaikaiset dronet voivat olla äärimmäisen vaarallisia välineitä rikollisten käsissä. Myös rikolliset voivat asentaa esimerkiksi dynamiittia noihin droneihin. 

Mutta siis kuten tiedämme, niin myös Ukrainan oma drone-tuotanto on noussut uusiin mittoihin. Mukana on myös suurikokoisia risteilyohjusta muistuttavia välineitä, joiden avulla voidaan vaikuttaa myös suurempiin maaleihin. Kuten tiedämme niin dronet ovat olleet Ukrainassa menestys. Ja niiden käyttö sodassa sekä esimerkiksi myös rikollisten parissa tulee kasvamaan. Dronen avulla voidaan vankiloihin toimittaa huumeita tai aseita melko helposti. 

https://www.cbc.ca/news/world/ukraine-fedorov-drones-war-russia-1.7465411#

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/33fd00cf-0c8f-4a84-9c7a-6f52fc0feb90

https://www.reuters.com/graphics/UKRAINE-CRISIS/DRONES/dwpkeyjwkpm/

https://en.wikipedia.org/wiki/AGM-88_HARM

Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuuden konfliktit tuovat tullessaan.

Ukrainan konfliktia tutkittaessa pitää muistaa se, että vaikka kyseisessä konfliktissa dronet ovat olleet ehkä ratkaisevassa asemassa, niin vastakeinot noille aseille ovat kehitteillä. Siis kyseessä on ehkä ohimenevä ilmiö, joskin droneja ilmeisesti ainakin jossain määrin käytetään senkin jälkeen, kun laser, mikroaalto- sekä radioaaltoihin perustuvat EMP tai suoran energian aseet ovat pyyhkäisseet droneparvet taivaalta. Siis dronet ovat yksi osa asevoimien kalustoa, mutta kuitenkin myös muihin asejärjestelmiin pitää satsata. Huipputeknologia on tullut mukaan erilaisiin sodankäynnin muotoihin. Ja sodankäyntiin liittyy se, että kehitystä on vaikea ennustaa. Eli jos tässä konfliktissa dronet näyttelevät jotain roolia, niin seuraavassa konfliktissa ne ehkä näyttelevät jotain toista roolia. 

Eli sotilasteknologian kehitys on kilpajouksua jossa kehittynyt ase kohtaa kehittyneen vasta-aseen. Tai kehittynyt hyökkääjä kohtaa kehittyneen puolustajan, ja jatkuvasti kehittyvässä sodankäynnin maailmassa edetään ilmeisesti kohti tilannetta, jossa kehityksen pääpaino on joko huippukalliissa järjestelmissä tai sitten järjestelmissä joita voidaan valmistaa tuhansittain melko halvalla. Yksi noista jälkimmäisistä järjestelmistä on drone joka kuljettaa haulikoita tai viuhkapanoksia sekä termobaarisia räjähteitä joilla voidaan vaikuttaa suuriin joukkoihin. Ja väärissä käsissä nuo välineet ovat äärettömän vaarallisia. 

Siis sekä droneja että miehitettyjä järjestelmiä pitää kehittää, sekä asevoimien kapasiteettia kehittää tasapainoisesti siten, että olisi muitakin kuin vain yksi järjestelmä jolla kyetään ratkaisuun. Jos sitten ajatellaan sitä, millaisia uhkia dronet voivat tuoda taistelukentälle sekä sen ulkopuolelle, niin silloin kohtaamme tilanteen jossa esimerkiksi ballistisella ohjuksella ammuttavat dronet voivat periaatteessa surmata yksittäisiä ihmisiä kadulta. Tuollaiset järjestelmät perustuvat esimerkiksi Javelin-ohjuksissa sekä kasvojen tunnistuksessa käytettäviin ohjelmistoihin. Väärissä käsissä dronet ja tekoäly on vaarallinen yhdistelmä. 

Järjestelmä jota kutsutaan hajautetuksi tietojenkäsittely-malliksi tekee myös halvoista droneista tehokkaita, jos niiden tietojenkäsittely-yksiköt kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Tuolloin dronejen ohjaustietokoneet voivat jakaa resurssejaan toisilleen. Tekoälyn ohjaamat droneparvet ovat aseita, joiden käyttöä varmaan lisätään, vaikka toki erilaiset ECM/EMP/plasma järjestelmät voivat estää noiden dronejen keskinäisen kommunikoinnin. Plasmaan perustuvien ECM järjestelmien ongelma on siinä, että ne estävät myös satelliittipaikannuksen sekä muun radioaaltoihin perustuvan viestiliikenteen. Tietenkin ollaan kehitetty laseriin sekä muihin vastaaviin järjestelmiin perustuvia viestintäjärjestelmiä, mutta niiden haittapuolena on se, että ne eivät läpäise esteitä. 

Mutta kuten tiedämme, niin dronet eivät ehkä kauaa toimi taistelukentän päällä yhtä vapaasti kuin ne toimivat Ukrainassa. Dronejen kehitys on nopeaa ja ehkä uusimmat tietojenkäsittelyyn liittyvät mahdollisuudet kuten DNA molekyyliin perustuvat pienet ja tehokkaat mikrosuorittimet voivat tehdä myös pienistä droneista hyvin itsenäisiä, jolloin ne eivät tarvitse tietoverkkoja. 

https://scitechdaily.com/storing-thousands-of-terabytes-in-a-single-gram-of-dna/