Kimmo Huosionmaa
Yllä on kuva karusta sekä miehekkäästä sarjakuvasta nimeltään "Judge Dredd", missä sarjakuvien ainoa oikea "katujen tuomari" tekee töitä maailmassa, jossa ihminen heitetään kadulta suoraan vankilaan, ja tämä sarjakuva kyllä sitten on jopa tuossa miehekkään maskuliinisten sarjakuvien maailmassa todellinen pannukakku. Kyseinen sarjakuva on kaikessa naiiviudessaan sellainen pakkaus, mikä panee kyllä miettimään sitä, millainen on se tulevaisuus, missä yhteiskunta hyväksyy sen, että jos ihminen otetaan kiinni, niin hän on saman tien suoraan tuomittu rikoksista kymmeneksi vuodeksi vankeuteen ilman mahdollisuutta valittaa tuomiostaan.
Tuo sarjakuva on niitä kaikkein Batmanien serkku, jossa ihmiskunta on ajautunut tilanteeseen, missä kadulla partioiva poliisi on muuttunut tuomariksi, joka heittää ihmisiä suoraan vankilaan, ja jonka virheettömyys saa jopa kaikkein suurimman marvellien ihailijan oksentamaan. Kun ajatellaan ihmisiä, joita kohtaamme kaduilla, niin silloin tällöin vastaan tulee ihminen, joka on kuin suoraan jostain "Judge Dredd"-sarjakuvan pehmo-versiosta. Tuota henkilöä voisimme kutsua "katujen kasvattajaksi", ja hänet kohtaamme varmaan jokainen kesällä.
Kasvatus on erittäin tärkeä osa lapsen kehitystä, ja jos siinä tehdään virheitä, niin silloin tämä asia kostautuu myöhemmin. Kuitenkin kun puhumme kasvatuksesta, niin silloin pitäisi mainita sellainen asia, että rajojen asettaminen,, kasvattaminen sekä lapsen neuvominen on toimintaa, joka pitää jättää aikuisten oikeudeksi sekä' velvollisuudeksi. Eli tietenkin kasvattaminen on rajojen asettamista ihmiselle, mutta kuitenkin myös kehuja pitää muistaa antaa. Ja silloin kun lapsi sitten tekee jotain sääntöjen vastaista pitää häntä myös rangaista, koska jos rangaistusta ei tule, niin silloin rajat menettävät merkityksensä. Mutta tietenkin kadulla tapahtuva rankaiseminen sekä ojentaminen kannattaa jättää poliisin sekä muiden viranomaisten tehtäväksi, jos toiminta tapahtuu aikuisten kesken.
Aina välillä kohtaamme termin, missä lapsille kehotetaan antamaan rakkautta sekä rajoja, ja jos tässä sitten onnistutaan, niin tulos on todella hyvä. Kuitenkin onnistuneesta suorituksesta pitäisi muistaa antaa positiivista palautetta, eli kasvattaminen ei ole pelkkää rangaistusten jakamista. Mutta välillä vastaan tulee tilanteita, missä joissakin perheissä tapahtuu sellainen pieni asia, että toiselle lapsista annetaan vain rakkautta, ja toiselle taas rajoja.
Tuolloin tilanne muodostuu erittäin ihmeelliseksi, kun toinen lapsista ei käsitä, että hän voi yleensä tehdä mitään väärää, vaikka sitten välillä jää karkkipussi maksamatta sekä kaikki muutkin asiat ovat vähän niin ja näin. Aina välillä kulkiessamme tuolla kaduilla kohtaamme termin, että olemmeko me kasvaneet ilman isää? Tuollainen ihminen, joka näitä kysymyksiä esittää on usein hiukan ottanut, ja siinä ainakin itse olen joskus katsonut, että tuollainen henkilö on sitten jäänyt varmaan kasvanut veljensä valvonnassa, kun se oma käytös on niin hienoa, ja avokämmentä siinä pöydässä jaetaan hyvin ahkerasti.
Kasvatus sekä kasvuympäristö ovat hyvin tärkeä osa ihmisen käyttäytymisen muokkaajana, ja siksi on erittäin tärkeää puuttua ajoissa siihen, että henkilö on kasvamassa ikään kuin väärään suuntaan. Joskus tapaamme ihmisen joka mielellään puuttuu siihen, mitä muut tekevät. Kuinka usein esimerkiksi itse huomautamme ihmistä, joka rikkoo "käveleminen kielletty" merkkiä vastaan? Tai kuinka monta kertaa kulkiessamme polkupyörällä huomautamme ihmisiä siitä, jos he sattuvat kävelemään esimerkiksi pyörätien puolella? Tai kuinka usein sitten käymme jossain mopomiitissä kertomassa, että mopot pitävät liikaa meteliä?
Ei varmaan kovin usein tule sellaista tehtyä. Nimittäin ainakin jotkut ihmiset pelkäävät saavansa kyseisessä tilanteessa nenilleen. Mutta aina löytyy ihminen, jolla on tarve kertoa muille, kuinka yhteiskunnassa tulee elää, ja muistakaa sitten että kaikki säännöt on tehty sellaisiksi, että jos joku niitä vastaan rikkoo, niin häntä pitää siitä huomauttaa. Tietenkin on selvä, että polkupyörän kuva kadulla tarkoittaa sitä, että tuo alue on pyörille varattu, ja sillä kävely on hyvin ikävä asia. Mutta kuitenkin on ihmisiä, joista on mukavaa asiasta huomauttaa. Tuollainen "katujen kasvattaja" on aikamme legenda. Hän rakastaa sitä, kuinka saa muita ojentaa, ja tietenkin kaikkien pitää häntä kuunnella. Mutta sitten tietenkin itsekin joskus mietin, että mistä kyseinen ihminen on oikeastaan tuollaisia tapoja oppinut?
Mutta jostain syystä välillä kohtaamme sellaisen tapauksen, jonka mielestä esimerkiksi jokainen muiden tekemä virhe pitää hänelle kertoa, jotta sitten seuraavalla kerralla muistaa sen, että maassamme ei ole liikennemerkkejä tai sääntöjä, joita on turhaan tehty. Ja pitäähän sitten tietenkin ihmisille kertoa, jos nämä näitä tärkeitä asioita vastaan rikkovat. Ihminen on erehtyväinen, joten siksi tietenkin pieni ojennus kadulla on paikallaan, jos joku rikkoo näitä sääntöjä vastaan. Jos joku sääntö on tehty sellaiseksi, että se on kirjoitettu vaikkapa lakikirjaan, niin sen on laatinut sellainen taho kuin Eduskunta, ja kalliisti palkattujen ihmisten kirjoittama teksti on sellaista, että sitä sopii tietenkin kunnioittaa.
Se miten ihmiset suhtautuvat nuoriin on todella ihmeellinen juttu. Ja varmaan nuoret tekevät asioita, joista pitää huomauttaa, mutta tietenkin tuollaiseen jokapaikan järjestysmieheen tömääminen on varmaan myös hieno kokemus. Ja näistä kohtaamisista sitten on tehty esimerkiksi YouTuben legendaarinen "Ykä"-sarja, missä mopopojat ovat kuvanneet noita katujen kasvattajia ainakin osassa tapauksia aivan tunnistettavasti. Kannattaa katsoa, mitä voidaan kadulla tehdä, kun ikää on vähän enemmän kuin noilla mopoilijoilla, jotka häiriköivät naapurustoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.