Kulttuuri ei ole koskaan erossa politiikasta.

Kulttuuri, politiikka sekä kulttuuripolitiikka ovat asioita, joista nousee välillä suuren suuri kohu. Neuvostoliitossa kulttuuri oli yksi tapa vaikuttaa muiden maiden sisäisiin asioihin. Ja kulttuurin tukeminen on tietenkin asia, mikä liittyi Neuvostoliiton sekä myöhemmin Pohjois-Korean sekä Kiinan tapaan hoitaa kansainvälisiä suhteita. Kansainvälisen olympiakomitean mukaan "urheilu" ei kuulu politiikkaan. Tai politiikka ei kuulu urheiluun. Mutta samalla unohdetaan se, että tuolla idän ihmemaassa kaikki asiat ovat poliittisia. Eli jos esimerkiksi venäläisten urheilijoiden osallistuminen olympialaisiin sallitaan, niin se tiedotetaan Venäjällä ja sen liittolaisten televisiossa siten, että länsimaat ja niiden kansalaiset hyväksyvät Venäjän hyökkäyssodan. 

Kulttuuria epäpoliittiseksi nimittävät henkilöt eivät ole ilmeisesti tietoisia siitä, että kulttuurialan ihmiset sekä paljon kulttuuriin kytköksissä olevan urheilun vaikuttajat sekä taustavaikuttajat ovat myös jonkun maan kansalaisia. Samoin heillä kaikilla on oma poliittinen ja kulttuurillinen taustansa, jota vasten he näkevät omat arvonsa. Ja vaikka länsimaisissa arvoissa saattaa olla jonkun mielestä paljonkin korjaamista, niin kuitenkin esimerkiksi Lähi-Idän öljyvaltioissa naisten asema on maailman huonoin. Noissa maissa tapahtuu aivan yhtä paljon törkeitä ihmisoikeusloukkauksia kuin Venäjällä, mutta jostain syystä noista asioista vaietaan. Välillä kuitenkin kulttuuri kohtaa politiikan myös Suomessa, jossa tällaisista asioista nousee helposti kohu. 

Ja viimeisin kohu liittyy Erika Vikmanin kappaleeseen, "Ich Komme", mikä on valittu maamme edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin, mutta jostain syystä joku ei pidä kappaletta edustavana. Seuraavaksi ovat kokoomusnuoret, ja palestiinalaisaktivistit vedonneet Erika Vikmaniin, että tämä olisi poissa tuosta Eurovision laulukilpailusta, joka tunnetaan nimellä ""Euroviisut.". Toisten mielestä kappale ei vain ole edustava, ja toisten mielestä se ei ole oikein, että Erika Vikman tai kukaan suomalainen artisti esiintyy laulukilpailussa, jossa esiintyy Israelin edustaja. 

Ja tuo tietenkin tukee genosidismiä, mikä tarkoittaa kansanmurhaa. Mutta siis mitä sitten tarkoittaa kulttuuri ja sen riippumattomuus poliittisesta kontrollista? Kulttuuri on asia, mikä tietenkin saa samoja valtion määrärahoja kuin urheilu. Ja varsinkin urheilu on asia mikä välillä tarvitsee suuria satsauksia. Siis meillä Suomessa harjoittelu yms. ovat asioita, joihin pitää todella kuluttaa rahaa, koska esimerkiksi lumiset talvet ovat kovin lyhyitä. Ja ilmeisesti ongelma on siellä jossain, mitä kutsutaan sponsoreiksi. 

Jos suomalaiset naiset hyppivät lavalla puolialastomina, ja tekevät muitakin ehkä joidenkin mielestä hyvinkin rivoja asioita, niin se ärsyttää tietenkin ainakin puhdasoppisia muslimimaita, joista kansainvälinen yleisurheiluliitto saa melko paljon tukea. Suomessa on ihmisiä joiden titteli on arvokonservatiivi. Tuo tarkoittaa sitä, että henkilöllä jos sattuu olemaan uskonnollinen vakaumus, niin hän saa sen takia tehdä mitä vain. Ja tietenkin tuo arvomaailman konservatiivisuus oikeuttaa vaatimaan sitä, että kaikkien muidenkin pitää olla samaa mieltä kaikesta, kun se jonka ainoa peruste on se, että "hän ei voi hyväksyä jotain asiaa". Ja kun hän ei voi hyväksyä, niin silloin ei kukaan muukaan saa noita asioita hyväksyä. 

Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen ei pidä jostain kappaleesta, niin hän voi jättää kappaleen kuuntelematta tai videon katsomatta. Mutta sitten on ihmisiä, joiden mielestä vain heillä on niitä oikeita suomalaisia arvoja. Noiden arvokonservatiivien mielestä Erika Vikman ei ehkä ole siis kypsä päättämään siitä, miten hän lavalla esiintyy. 

Tuo arvokonservatiivisyys nostaa välillä päätään esimerkiksi lehdistössä, jossa puhutaan välillä hyvinkin suopeasti siitä, että naisten ja nuorempien sisarusten paikka on pysyä kotona. Eli tuolloin palattaisiin johonkin pimeään keskiaikaan, jossa vain vanhimmat lapset saivat jotain, ja muiden tehtävä on heidän palvelemisensa. Välillä taas kohtaamme uutisia, joissa ikään kuin korostetaan sitä, miten joku neuroepätyypillinen häiritsee luokassa. Eli kuten tiedämme, niin noiden uutisten tarkoitus on ilmeisesti se, että neuroepätyypilliset sekä psyykkisistä häiriöistä kärsivät tai niistä kärsineet "siivotaan pois kouluista", jotta neurotyypilliset sekä psyykkisesti "ei häiriöiset" voivat sitten valloittaa noiden oppilaitosten luokat. 

Ja tietenkin kaiken maailman skitsofreenikoiden syyksi voidaan pistää huono koulumenestys sekä monia muita asioita. Eli tuolloin varmaan koko koululaitoksen taso paranee huomattavasti, jos kaikki epätyypilliset saadaan sieltä pois. Tuolloin opettajilla kuulemma olisi aikaa selvitellä kaikkien oppilaiden osaamista sekä tukea heitä, jos pari neuroepätyypillistä, skitsofreenikkoa yms. saadaan sieltä pois. Tietenkin voidaan sanoa että yksi skitsofreenikko jossain koulussa ei selitä sitä, että koko koulun taso on saattanut alentua. Tai ehkä se voi laskea jos koko koulussa on vain yksi luokka, jonne sitten kaikki koulun epätyypilliset työnnetään. Mutta miten se vaikuttaa seinän takana olevaan luokkaan tai 50 km. päässä olevaan toiseen kouluun sekä sen oppilaiden osaamiseen. 

Onko joku sitten muuten koskaan tehnyt tutkimusta siitä, saako skitsofreenikko, autisti tai joku muu epätyypillinen enemmän esimerkiksi kurinpitorangaistuksia kuin ne niin sanotusti tyypilliset ihmiset? Meillä kulttuuriin kuuluu se, että mielenterveyshäiriöt kuvataan jonkun Hannibal Lecter-hahmon kautta, joka popsii naapurinsa aamiaiseksi. Eli tämä asia muuten näkyi esimerkiksi maatamme muutamia vuosia sitten järkyttäneiden kouluampumisten yhteydessä. Tuolloin toisen tekijän mielenterveysasioita käsiteltiin tehokkaasti, mutta samalla unohdettiin kysyä, että miksi tuo henkilö sai aseenkantoluvan, vaikka hän oli käynyt ilmeisesti psykiatrian avopoliklinikalla? Tai jos hän oli saanut tuon luvan ennen ensimmäistä käyntiä, niin miksi sitä ei peruttu psykiatrisiin syihin vedoten? 

Suomessa naisten asema on kaksijakoinen, eli toisaalta meillä on periaatteessa työelämässä tasa-arvo, Mutta jostain syystä asenteet laahaavat lainsäädännön perässä. Eli naiset halutaan aina välillä takaisin hellan ääreen pois työpaikoista. Eli jotenkin jossain meillä naiset nähdään jotenkin kypsymättöminä tai sitten sellaisina, että heidän paikkansa on jonkun holhouksessa. Siis itse olen mies eli tuota asiaa en ole kokenut tietenkään henkilökohtaisesti. Mutta se mikä sitten on maassamme jotenkin huolestuttavaa on se, että esimerkiksi kunniamurhiin suhtaudutaan oudon välinpitämättömästi. 

Siis me suomalaiset hätkähdämme jos joku sanoo meistä sanan, joka ei ole imarteleva. Mutta samalla kuitenkin unohdamme sen, että meidänkään ei tarvitse hyväksyä esimerkiksi naisten pahoinpitelyitä sekä esimerkiksi muslimimaissa käytössä olevaa tapaa, jonka mukaan esimerkiksi raiskauksen uhri on itse syyllinen tuohon tekoon. Siis se että joku asia on toisen uskontoon kuuluva ei tee siitä hyväksyttävää. Tai se ei tee siitä ainakaan hyväksyttävää Suomessa. Tai ainakaan se ei saisi olla lieventävä asianhaara. 

Jos suomalaiset ärsyttävät noita öljysheikkejä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että olympiakomitea ei saa enää niin avokätisesti sheikkien rahaa kuin ennen. Ja kuten tiedämme, niin rahalla voi ostaa myötätuntoa maailmalta. Palestiinan kansan kärsimykset ovat todella suuret, se pitää kaikkien myöntää. Mutta palestiinalaisten kohtelu ei ole järin hyvää myöskään arabimaissa, jossa palestiinalaisia pidetään leireillä vailla mahdollisuutta työnhakuun tai muuten liittyä noiden maiden yhteiskuntaan. 

Kun keskustelemme Trumpin suunnitelmasta tyhjentää Gaza, niin sitä on vastustanut sekä Qatar että Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien liitto. Sanotaan että molemmissa maissa esimerkiksi siirtotyöläisten asema on ainakin ennen ollut niin huono, että sitä on verrattu esimerkiksi keskitysleireihin. Qatar on yksi maailman törkeimmin ihmisoikeuksia rikkovista valtioista, eikä yksikään Persianlahden maa komeile noissa asioissa. Eikä siinä sitten komeillut myöskään Basar Al-Assad, jonka kotimaa on rakkaan ystävän Vladimir Putinin hellässä hoivassa. 

Autoista sekä siitä, ketä ne palvelevat

Kimmo Huosionmaa

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tuomita autoilijoita tai autoja. Mutta aion pohtia hiukan autoilun sidosryhmiä kuten polttonesteen kauppiaita sekä varaosien myyjiä sekä sitä, mikä olisi heidän etunsa. Eli en tässä pohdi asiaa luontoarvojen tai minkään muun kuin puhtaan voiton pohjalta. Ja siinä huomaamme sitten sellaisen oudon asian, että esimerkiksi autopeltiseppä sekä muu korjaamotoiminta hyötyy pienistä kolareista sekä autojen hajottamisesta eli naarmuttaminen sekä ikkunoiden hajottaminen tuovat noille ihmisille rahaa, halusimme myöntää tämän tai emme.

Ne ovat autoilun sidosryhmiä, joille rahaa tuovat erilaiset pikku haverit, ja noiden toimijoiden kohdalla voidaan reilusti sanoa, että ne ovat kuin pukkeja kaalimaan vartijoina, vaikka sitä ei aina muisteta käsitellä ainakaan televisiossa. Samoin huoltoasemille rahaa tuovat ihmiset, jotka ajavat autoa, joka on mahdollisimman suurella kulutuksella varustettu härveli, joka veisi 15 litraa satasella. Eli tällaisia asioita on autoilu tuonut mieleeni. Äsken kirjoitin siitä, kuinka kaupunkien suunnittelua ohjaavat autoilijoiden tarpeet, ja tässä sitten jatkan saman asian pohtimista.

Kun ajatellaan esimerkiksi leikkimielisesti jotain salaliittoa, niin itse olen sitä mieltä, että jos joku ehkä hiukan erikoinen ihminen haluaisi esittää salaliittoteorian, niin kaupunkien alueelle tehdyt parkkipaikat varmaan täyttäisivät sellaiset ehdot, että niitä voitaisiin pitää ehkä jonain automaalarien sekä peltikorjaajien ammattikunnan ehdoilla tehdyksi paikaksi, koska harvoin niihin on suoraa näköyhteyttä niin, että myös pimeässä voisi mahdolliset autojen hajottajat havaita, ja joskus aina on käynyt niin, että tämä parkkipaikka on täyttynyt lasinsiruista, kun joku on siellä alkanut purkaa raivoaan autoihin. Mutta se niistä salaliitoista.

Autoilu on erään toisen tuotteen kauppiaiden eli polttoaineiden vähittäismyyjien kannalta elintärkeä asia, ja jos puhtaasti autojen huoltoasemille tuomia tuottoja ajatellaan, niin silloin voidaan sanoa niin, että huoltoasemien kannalta olisi parempi, että ihmisillä olisi mahdollisimman suuria polttoainemääriä kuluttavia autoja, ja että jokainen ihminen ostaisi ainakin yhden V-8 auton, jonka kulutus olisi mahdollisimman suuri. Ja sitten tietenkin ovat nuo äsken mainitut autopeltisepät sekä muut varaosamyyntiä harjoittavat tahot, joiden kukkaro kasvaa joka kerran, kun auto tuodaan heidän käsittelyyn esimerkiksi silloin, kun joku on tuhonnut auton moukarilla.

Autojen ongelma on se, että niiden kautta työllistetään erittäin paljon ihmisiä kautta koko maailman, ja tietenkin autoja koskee sama asia kuin kännyköitä, eli niissä pitää olla aina jotain uutta ja upeaa, koska sillä saadaan ihmiset ostamaan lisää autoja. Ja nimenomaan uusia autoja olisi mukavaa myydä, koska se lisää autojen alkutuotannosta vastaavien yhtiöiden voittoja, kun taas käytetty auto ei tätä tee. Jos ihminen ostaa käytetyn auton, niin silloin tietenkin tuo myyjä saa voittoa, mutta se ei enää kulkeudu suoraan auton valmistajalle.

Kun ajatellaan korkeaa bensiinin sekä muiden polttonesteiden hintoja, niin silloin tietenkin tulee mieleen, että tietenkin autotehtaan etu manee tässä ristiin polttonesteiden myyjien edun kanssa. Nimittäin saadakseen suuria määriä uusia autoja myydyksi, kannattaa autotehtaiden kehittää pienikulutteisia autoja, ja hybridiautot ovat sellaisia, jotka ovat hyvin nopeita. Mutta kuitenkin taas huoltamon etu olisi se, että auto kuluttaisi mahdollisimman paljon, koska se sitten lisää myyntiä. Tässä sitten taas ajatellaan puhtaasti taloudellisesti, ja unohdetaan kylmästi kaikki mahdolliset luontoarvot sekä otsonikerroksen oheneminen.

Mikäli joku sitten sattuisi kehittämään auton, joka voisi käyttää esimerkiksi halkoja, niin se varmasti olisi katastrofi huoltoasemien kannalta. Toki olen kirjoittanut höyryllä toimivista autoista, ja niissä on käytetty puuta polttoaineena, mutta jos joku onnistuu tekemään auton, joka voi hyödyntää ilmaisia energialähteitä, niin että niiden käyttö olisi yhtä helppoa kuin bensiinin, niin se merkitsee sitä, että huoltamojen täytyy tyytyä yhä pienempiin voittoihin. Kun ajatellaan esimerkiksi nestekaasun käyttöä autojen polttoaineena, niin toki tuollaisen kaasupullon vaihto ei ole aivan niin yksinkertaista kuin bensiinitankin täyttö, tai sitten jos käytössä on samanlainen mittari kuin bensiinin kanssa, niin silloin tietenkin pitää liitosten kanssa olla tarkkana, tai kaasu pääsee ilmaan.

Jos keskustellaan kaasun turvallisuudesta bensiiniin tai dieseliin verrattuna, niin tietenkään kaasu ei saastuta maata tai vettä, mutta jos kaasun ja ilman seos kohtaavat tulen, niin silloin edessä on termobaarinen räjähdys, joka voi olla hyvin vaarallinen. Toisaalta jos kaasua käsitellään oikein tilassa, missä on kunnollinen tuuletus, niin silloin vaaraa ei pitäisi olla. Mutta se vaatii todella asianmukaiset tilat. Autoilu on asia, josta voidaan olla montaa mieltä. Eli se on varmasti hauskaa, mutta samalla tietenkin hiilijalanjälki kasvaa, mikä ei ole hyvä asia. Ja kun tässä sitten kirjoitan ikään kuin jatko-osaa edelliselle tekstille, missä pohdin yhdyskuntasuunnittelun suhdetta autoiluun, niin siihen sitten hiukan vielä lisäisin.

Kun ajatellaan esimerkiksi iltoja, niin silloin tietenkin autoilu on vähäistä, jolloin voitaisiin katuja rauhoittaa kokonaan jalankulkijoille. Tuolloin voitaisiin liikennevalot kääntää punaiselle, ja korttelit rauhoittaa kevyelle liikenteelle. Ja ne bussit eivät varmaan jokaista katua kuitenkaan käytä, niin tuolloin voitaisiin ajatella niin, että tiettynä aikana vuorokaudesta ei kaikkia katuja saisi ajaa autolla. Kun tässä sitten taas joku näistä asioista alkaa keskustella, niin voidaan kysyä, että miksi jonkun kadun pitää olla kaiken aikaa varattuna johonkin käyttöön. Eli tässä vain voisin huomauttaa, että täällä voi periaatteessa illansuussa vaikka keskellä autotietä kävellä, jos silloin tällöin ei kohdalle satu autoa. Itse kyllä kävelen jalkakäytävällä, koska se on turvallisempaa.