Miksi Applen arvosta on lähtenyt yli sata miljardia Euroa?

Kimmo Huosionmaa

Juuri ohjelmiston sekä laitteiston saumattoman yhteistoiminnan takia.Applea käytetään paljon grafiikan tekemiseen sen loistavan laitteiston sekä ohjelmiston yhteensopivuuden takia, mutta tietenkin nuo ohjelmat ovat melko kalliita, eikä niitä aina ole harrastelijoiden edes omasta mielestään mielekästä hankkia. Mutta kuitenkin esimerkiksi muistioita kirjoittavan henkilön ohjelmistojen ei tarvitse olla niin yhteensulautettuja sekä saumattomia kuin grafiikkaohjelmien.

Joten  tekstinkäsittelyohjelmien käytössä voi olla pientä epätarkkuutta esimerkiksi hiiren kohdistuksessa, ja sitä eivät käyttäjät edes huomaa, joten ei ole ihme, että ensimmäiset verkkoon siirretyt ohjelmat olivat juuri tekstinkäsittely- sekä taulukkolaskentaohjelmat, joiden käyttäjän ei tarvitse olla mitenkään erityisen tarkka siitä, että jos hiiren osoitin on hiukan epätarkka tai värisee jonkun kymmenesosa millimetrin verran ruudulla. Samoin jos huolehditaan väliaika tallennuksesta riittävän usein, niin pieni netin katkeaminen muutamaksi sekunniksi ei haittaa tekstin tekemisessä.

Apple on tunnettu laadukkaista sekä erittäin kalliista tietokoneista, joiden malli on se, että niiden yhteensopivuus ohjelmien kanssa taataan siten, että ohjelmien koodin tulee olla aina tuon yhtiön hyväksymä, jos sitä aiotaan käyttää noissa laitteissa. Ja tässä sitten tullaan Applen ongelmaan, nimittäin siihen, että oikeastaan kukaan ei enää ainakaan kovin paljoa käytä mitään ohjelmistoja omalla tietokoneella, vaan esimerkiksi asiakirjoja tehdään yhä enemmän Internet-pohjaisissa sovelluksissa, missä niitä voidaan tehdä miten kaikilla laitteilla alustasta riippumattomasti, mikä tarkoittaa sitä, että oikeastaan ihmisen ei enää tarvitse kantaa edes läppäriä tai älypuhelinta mukanaan, jotta hän voi kirjoittaa muistioita.

Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi muistiinpanot voi tehdä käsin, ja ne sitten kirjoitetaan muistiin esimerkiksi kotona, ja samat muistiinpanot ovat koko työryhmän käytössä, ilman että kenenkään täytyy tuoda yhtään mitään ylimääräistä mukanaan töihin. Tuolloin voidaan tietenkin käyttää oikeasti vaikka näitä pöytäkoneita, koska tuskin kukaan kirjoittaa muistiota bussissa tai metrossa istuessaan.

Tässä tapauksessa tietenkään en puutu etätyöhön enkä sopimusoikeudellisiin näkökulmiin, muuten kuin että esimerkiksi ylityö tai etätyö pitää aina sopia, ja ehkä sitten työnantajan edustaja vasta kun yli- tai etätyö on sovittu antaa oikeuden käyttää yhtiön sovelluksia verkon kautta. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi verkkosovellukset, joiden avulla voidaan luoda melkein samanlaisia dokumentteja kuin mitä ennen voitiin tehdä paikallisesti asennetulla ohjelmilla varmasti vievät rahaa juuri Applen kaltaisilta toimijoilta, koska verkkosovellusten käyttöön tarvitaan lähinnä Internet-selaimia, joten siksi mitään muita latauksia ei koneille tarvitse tehdä.

Ja tietenkin tämä asia sitten pudottaa juuri Applen kaltaisen toimijan markkinoita, koska jos sen sovellukset jäävät ostamatta, niin silloin varmasti edessä on ongelmia. Näet tuolloin sovellusten kautta saatavat tulot jäävät hyvin pieniksi, jos niitä verrataan siihen, että ihmiset lataavat noita sovelluksia netistä. Applen laadukkaat laitteet ovat sellaisia, että niiden hinnoittelu on tietenkin erittäin sen laadun mukainen. Ja siksi esimerkiksi noiden laitteiden tuhoutuminen on todella ikävä asia, koska jos niitä käytetään vaikkapa kirjastossa tai kahviossa, voi joku pudottaa tuon koneen vahingossa.

Tai voihan esimerkiksi käyttäjä pudottaa koneen pöydältä esimerkiksi astuessaan huolimattomasti sen virtajohdon päälle, jolloin kone putoaa pöydältä lattialle. Juuri verkkosovellukset ovat tehneet kalliista laitteista tarpeettomia, vaikka tietenkin akkujen kesto on joskus aika lyhyt sekä muut tehot eivät ole noissa halvoissa koneissa mitkään erityisen suuret.

Laitteisiin perustuva liiketoimintamalli on sikäli hiukan vanhanaikainen, että jos tiedosto sijaitsee paikallisella koneella, niin silloin sitä ei saa käyttöön muuten, kuin ottamalla kone mukaan. Ja jos käytetään siirrettävää tallennusvälinettä kuten USB-tikkua, niin silloin tuo ylimääräinen tallennusväline voi pudota esimerkiksi bussin lattialle, jolloin koodamaton tieto pääsee yllättävän nopeasti verkkoon, kun ihmiset ovat niin kauhean uteliaita, että tuollaisten pudonneiden muistitikkujen sisältö niin helposti tutkitaan kotona tai työpaikalla, varsinkin jos ne ovat pudonneet univormua kantavalta henkilöltä. Samoin kalliit koneet saattavat aiheuttaa sen, että joku yrittää varastaa sellaisen siksi, että kallis kone on helpompi myydä kuin halpa, jolloin sitten myös varkauden riski on suuri, ja joskus epätoivoinen narkomaani saattaa tempaista koneen pöydältä, jos sitä käytetään kahviossa.

https://yle.fi/uutiset/3-10507623

Hyvin tehdyn työn palkitsemisesta

Kimmo Huosionmaa

Taas on joku asiantuntija sanonut sen, että koululaista ei saisi palkita hyvistä arvosanoista, ja tässä hän ehkä saattaa olla oikeassa. Nimittäin jos palkkio esimerkiksi kiitettävästä kokeessa annetusta suorituksesta tarkoittaa satojen eurojen palkkiota, niin silloin varmasti mennään vähän yli. Kuitenkin palkkiot lisäävät oppimismotivaatiota, sekä myös antavat kannustetta yrittää yhä ylemmäs sekä parempia tuloksia. Eli tällöin voidaan kysyä, että eikö mitään positiivista saa koskaan sanoa, kun lapsi tekee sellaista, mikä tuo sitten iloa.  Mutta kun puhutaan siitä, että hyvä arvosanoja kehutaan, niin se sitten varmaan tuo lisää intoa oppimiseen. Tällaisissa tapauksissa missä puhutaan siitä, että kiitettäviä arvosanoja kotiin tuovaa oppilasta palkitaan, niin silloin tietenkin pitäisi muistaa sanoa myös se, että millaisesta palkkiosta on kysymys.

Sanat "hyvin tehty, jatka samaan malliin" ovat sellaisia palkkioita, jotka jäävät varmaan lapselle mieleen positiivisella tavalla, ja hän sitten tuntee tuota kautta onnistuneensa koulussa. Ja sitten jos koulu menee huonosti, niin silloin voidaan puhua esimerkiksi aikaa vievän harrastuksen keskeyttämisestä. Eli sellaiset edut kuin mopot ja muut vastaavat asiat pitäisi sitoa siihen, että koulussa tehdään työt kunnolla, Ja sitten vanhempien pitää vielä muistaa antaa tuo rangaistus, jos koulu alkaa mennä huonosti. Eli jos pettymyksen sattuessa uhattua rangaistusta ei panna täytäntöön, niin se menettää merkityksensä. Ja jos koulu ei kiinnosta, niin silloin siihen pitää ottaa uusi ote, joka haetaan rangaistuksen kautta.

Samalla myös syy huonoon tai huonontuvaan menestykseen pitää selvittää, eli lapselle pitää silloin pitää puhuttelu ja ottaa selville, millaisissa piireissä hän liikkuu, sekä myös oppilashuoltoryhmään pitää silloin olla yhteydessä. Jos kympin oppilas alkaa tuoda nelosia kotiin, niin silloin kyllä on jotain tapahtunut.  Kun puhutaan palkkioista sekä kehuista, niin tietenkään huonosti tehtyä työtä ei saisi palkita, ja samoin myös kehujen jakaminen on sitten sellainen asia, joka aina välillä unohtuu työyhteisössä. Eli jos työryhmä tekee hyvää työtä, niin silloin voi myös jotain positiivista sanoa heidän osaamisestaan, eikä aina pidä vain jakaa rangaistuksia. Kun puhutaan tilanteesta, että toinen on saanut vain huonoa palautetta työstään, niin silloin hän kyllä sitten tuntee antipatiaa koko työelämää kohtaan.

Kun ajattelen palkkioita sekä sitä, miten esimerkiksi työelämässä niitä on jaettu, niin se hiukan ihmetyttää, että vaikka yhtiö tekisi kuinka huonoa tulosta tahansa, niin silti johtaja on katsonut ansaitsevansa bonuksia työstään. Eli tässä vaiheessa kysyisin, että mistä tuollainen tapa toimia on opittu? Eli jos ei hyvin tehtyä työtä mitenkään tarvitse palkita, niin miksi sitten huonosti tehty työ palkitaan? Onko se opetettu jossain koulussa, että jos ihminen epäonnistuu, niin häntä sitten siitä asiasta vain lepytetään.? Palkkio ei saisi olla mikään itsestäänselvyys, joka jaetaan joka tapauksessa. Jos joku sitten saa palkkioita ilman, että hän täyttää niiden saamiselle asetettuja ehtoja, niin silloin kyllä sitten menettää merkityksen. Eli saadakseen palkkioita, pitää ihmisen tehdä sellainen asia, että hän tekee sellaisen suorituksen, että sitä voidaan tai sitä kannattaa palkita.

Eihän kukaan saa palkkiota osallistumisesta juoksukilpailuun, vaan siitä että hän tulee kolmen ensimmäisen joukossa maaliin jaetaan palkintoja. Mutta kun puhutaan esimerkiksi koulunkäynnistä, niin tietenkään pelkkiä haukkuja ei saa antaa. Silloin tällöin on mukavaa kuulla myös jotain hyvää itsestä sekä osaamisesta. Ja jos sitten aletaan puhua esimerkiksi siitä, miten palaute annetaan, niin siinä voi kyllä sitten myös hiukan positiivista sanoa, ja myös edistyminen pitää huomioida. Mutta myös se pitää voida sanoa, jos kehitys on negatiivista. Eli oppilas on tullut ajoissa tunnille, on tietenkin hieno asia, ja kuitenkin jos hänen suorituksensa kokeessa on ala-arvoinen, niin silloin häntä pitää siitä moittia.

Toisin sanoen  tunnille ajoissa tuleminen on oppilaan velvollisuus, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Mutta jos tunnilta myöhästytään, niin silloin tietenkin pitää rangaistus antaa. Ja siitä kautta pääsemme taas palkitsemiseen. Lapsi joka on saanut paljon rangaistuksia kuten jälki-istuntoa, saattaa pitää palkkiona sitä, että hän pääsee joskus "aikaisemmin kotiin", kun sitten on saapunut ensimmäisen kerran ajoissa sovittuun paikkaan, eikä silloin edessä ole rangaistusta.