Esiopetus sekä sen edut sekä mitä voi kiusaaminen aiheuttaa sekä uhrille että kiusaajalle

Kimmo Huosionmaa

Kun keskustellaan siitä, että lapset menisivät jo kuusivuotiaina kouluun tai koulun kaltaiseen ympäristöön, niin aina välillä kohtaamme tilanteen, missä ihmiset vastustavat tällaista toimintaa. Samoin joissakin paikoissa on ikään kuin vastustettu sitä, että lasta on opetettu lukemaan sekä laskemaan jo ennen varsinaisen koulunkäynnin alkamista. Tätä perustellaan sillä, että tuollainen lapsi sitten aiheuttaa jotenkin häiriöitä koululuokassa tai tylsistyy ensimmäisellä luokalla.

Jos esiopetusta ajatellaan siltä kannalta, että siinä etsitään lapsesta vikoja, niin tällainen asia voidaan ajatella palvelevan tuon lapsen myöhempää kehitystä, koska silloin hänen vaikeuksiin voidaan puuttua jo koulunkäynnin alussa, eli tuollainen lapsi voidaan ohjata erityisryhmään, joka voi olla vaikka pienryhmä, missä opettajilla on aikaa puuttua lapsen toimintaan. Kuitenkin tällainen ajattelutapa on sellainen, mistä pitäisi päästä irti. Eli koulun sekä esiopetuksen olisi oltava sellaista, että sieltä saa myös myönteistä palautetta. Myönteinen lähestyminen sekä myös positiivinen palaute estävät koulupelon syntymistä. Kun lasta ajatellaan psykofyysisenä kokonaisuutena, niin samalla tietenkin itse voimme ajatella niin, että olisiko mukavaa mennä töihin, jos siellä etsitään vain vikoja omasta työstä?

Eli olemmeko valmiita siihen, että oma työ päivämme menisi siihen, että kuulisimme vain huonoja asioita itsestämme? Jos lapsi sitten saa vain huonoja kommentteja, niin se kyllä vie ilon koulunkäynnistä sekä halun yrittää, kun ei mitään kuitenkaan tule tehtyä oikein. Ja sitten jos ensimmäinen kohtaaminen koulun kanssa on sellainen, että siinä vain käydään läpi niitä puutteita, mitä joku muu on kirjannut papereihin, eikä lasta edes välitetä katsoa, niin silloin ei varmaan ole mukavaa lähteä aamulla siihen työhön, jonka yhteiskunta on lapselle varannut.

Kun sitten seurauksena on jälki-istunto, sekä huutoa kotona, niin silloin tietenkin on oppimisen riemu kadonnut tyystin, vaikka muuten koulussa ei ongelmia olisikaan. Ja huono motivaatio sitten heijastuu oppimiseen sekä siihen, mien luokassa käyttäydytään. Miksi lapsi sitten mitään yrittää tai tottelee, kun hän ei kuitenkaan koskaan saa muuta kuin haukkumista osakseen? Kuitenkin positivismi eli pieni kehu sekä se että joku vähän sanoisi suorituksista myös jotain positiivista olisi varmaan koulumotivaation kannalta hyvä asia.

Jos lapselle sanotaan myös se, että hän on hyvä jossain, niin se saattaisi hiukan parantaa myös työrauhaa, koska jos opettajasta pidetään, niin häntä ei silloin vastusteta niin helposti. Ja jos myös koulutuksen ihmiselle itselleen tuomia etuja korostetaan, niin silloin hän saattaa vaikka alkaa innostua koulusta sekä oppimisesta. Mikäli ihmisellä on hyvä ammatti, niin hän ei niin helposti ryhdy esimerkiksi päihteiden suurkuluttajaksi, joka sitten lopulta päätyy vääriin seurapiireihi, jotka näkyvät ikävästi katukuvassa sekä tilastoissa. Eli jos ihminen saa positiivista palautetta, niin se sitten auttaa kaikkien projektien läpiviennissä ja tämä koskee myös opin tietä. Koulusta olisi tehtävä sellainen paikka, että siellä olisi kaikilla hyvä olla, koska se sitten auttaa myöhemmin ammatin valinnassa sekä koulutuksen läpiviennissä sekä synnyttää halun opiskella vaikka tohtoriksi saakka, mikäli lukemiseen perustuvat ammatit kiinnostavat.

Tuollainen asia voisi sitten vähentää syrjäytymistä sekä rikollista käyttäytymistä myöhemmällä iällä. Mikäli kyse on esimerkiksi ulkomailta tulevasta lapsesta, jonka pitäisi opetella jompaa kumpaa kotimaista kieltä, niin silloin tietenkin olisi erittäin hyvä, jos koulun voisi aloittaa jo kuusivuotiaana, koska tuolloin ensimmäisen vuoden voisi kerrata, ja kyseinen henkilö olisi kuitenkin samalla ikäistensä kanssa. Kouluissa pitäisi olla tarpeeksi resursseja myös siinä tapauksessa, että henkilö on jotenkin ylivilkas tai muuten hänellä olisi oppimisvaikeuksia.

Jos lapsi erotetaan koulusta, niin silloin saattaa käydä niin, että hän ikään kuin menettää otteensa yhteiskuntaan, ja tuolloin voi myöhemmin edessä olla hyvin kallis tapaus, kun joku syrjäytynyt sitten alkaa tehdä väkivaltarikoksia sekä kostaa yhteiskunnalle kaikin mahdollisin tavoin. Tuollainen tilanne saattaa kuitenkin tulla eteen jo silloin, kun lapsi jää ostoskeskuksiin oleskelemaan päivisin, koska silloin varmasti ollaan menossa hyvää matkaa kohti rikollisen uraa. Siellä sitten vastaan tulee kaiken maailman huumemiehiä sekä muita yhteiskunnan kannalta erittäin ikäviä henkilöitä. Ja sitten tuollainen lapsi voi ryhtyä kostamaan entisille kavereilleen.

Samoin mielestäni esimerkiksi alaikäiselle, joka on jättänyt koulut kesken ei pitäisi maksaa tukia, koska se kannustaa tekemään päätöksiä, joista ei ole ainakaan mitään hyötyä. Itseäni ihmetyttää myös sellainen asia, että koulujen opettajilla sekä erilaisilla ammattiauttajilla on työstään vaitiolovelvollisuus. Mutta jostain syystä hyvin henkilökohtaisia asioita päätyy koululaisten korviin, ja sitten niitä aletaan käyttää toista oppilasta vastaan. Tuollaiset asiat, jotka koskevat esimerkiksi kotioloja ovat sellaisia, että niitä ei ole tarkoitettu ainakaan minkään 12 vuotiaan korviin.

Kun keskustellaan koulun lopettamisesta, niin itse olen muutaman kerran törmännyt tapaukseen, missä lasta on ikään kuin pakotettu jättämään koulu kesken, koska hänen naamansa ei ole "kavereita miellyttänyt". En tiedä, onko tämä totta, mutta joissakin tapauksissa on käynyt niin, että eräiden oppilaiden vanhemmat ovat vaihtaneet lapsensa koulua, koska luokalla on ollut henkilö, joka ei ole jostain syystä kelvannut heille. Ja pahimmassa tapauksessa tuo onneton on sitten joutunut tulemaan yksin kouluun, kun on ilmoitettu, että luokalla ovat joko tuo yksi ja opettaja tai muut.

Jos tuo on totta, niin kyseessä on koulukiusaamisen ikävin muoto. Koulukiusaaminen on asia, mistä paljon keskustellaan. Sitä ei ole erikseen mainittu laissa, mutta esimerkiksi kunnianloukkaus, sekä pahoinpitely ovat rikoksia. Samoin yllytys rikokseen on rikoslain mukaan rangaistava teko. Jos keskustellaan sitten rikoksen rangaistavuudesta, niin lain mukaan rikokseen syyllistynyt henkilö on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot, jolloin sitten saattaa käydä niin, että tuon uhrin terapioita sekä vankilassa olo päiviä laskutetaan noilta kiusaajilta, sekä henkilöiltä, jotka ovat niihin tekoihin yllyttäneet. Rangaistuksen tarkoitus on pelottaa muita ryhtymästä rikollisen uralle sekä estää henkilöä uusimasta rikostaan. Ja siksi niihin saattaa liittyä asioita, joista ei juurikaan puhuta.

Samoin jos pahoinpitely aiheuttaa henkilön vammautumisen tai sen, että hän joutuu vaikkapa holhoukseen, joutuu syyllinen maksamaan tästä aiheutuneet kustannukset. Eli vaikka pahoinpitely olisi tehty alle 16 vuoden iässä, niin se tarkoittaa, että nämä kustannukset joutuu jokainen korvaamaan, koska korvauksilla ei ole alaikärajaa. Ja jos henkilö tuomitaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta alaikäisenä tai ymmärtämättömänä, niin silloin edessä saattaa olla lopun elämää kestävä laitoskierre, koska ymmärtämättömyys tarkoittaa holhoukseen julistamista. Tuolloin sitten edessä on sellainen asia, kuin että muut tekevät tuon ihmisen puolesta päätökset lopun hänen elämäänsä.