Muodonmuuttaja-noidat sekä kansantarut

Sammon puolustus
(Akseli Gallen-Kallela)
(1896)

Kimmo Huosionmaa

Tässä vähän aikaa sitten kirjoitin tarinan eräästä paikasta nimeltään "Skinwalkers Ranch", ja kuten varmaan olette huomanneet tällaiset kauhu- tai vähän omituiset jutut kiehtovat minua, joten katsoin sitten netistä, mitä tuollainen "skinwalker" oikeastaan tarkoittaa. Kyseessä on Navajo-intiaanien tarina noidista, jotka voivat muuttua eläimiksi kuten kotkaksi tai sudeksi, ja tästä sitten vielä katsoin muutaman muun kohdan Wikipediasta, joissa oli mainittu vastaavia olentoja kuten ihmissudet sekä naguialit, jotka ovat vähän näiden skinwalker-noitien kaltaisia hahmoja, joita ollaan aina välillä tuomassa erilaisiin kauhuelokuviin. Mutta kun näitä hahmoja tai niistä kirjoitettuja tekstejä vilkaisin, niin tietenkin mieleeni tuli myös Kalevalan Louhi, pohjolan emäntä, joka kykeni myös muuttumaan eläimen näköiseksi.

Joten sitten tässä hiukan mietin, että olisiko tuo Louhi oikeastaan sellainen meidän kotimaisten saamelaisten versio näistä Amerikan sekä Keski-Euroopan tarinoista, joissa periaatteessa aivan tavallinen mies tai nainen muuttuu eläimeksi. Kun ajatellaan noita hahmoja, sekä niiden omituista yhteyttä eli samankaltaisuutta, niin silloin kuitenkin pitää muistaa, että ihmissudet eivät ole aivan sama asia, kuin amerikkalaiset serkkunsa. Nimittäin tämä kauhuelokuvien ihmissusi ei kykene mitenkään hallitsemaan käytöstään, mikä tekee siitä erittäin väkivaltaisen hahmon, jota varmaan oikein tekee mieli ampua hopealuodilla keskelle päätä. Tosin joissakin lähinnä saksalaisissa tarinoissa ihmissusi on hahmo, joka puolustaa oikeutta, mutta tuollaiset versiot tästä hahmosta kirjoitettaessa ovat melko harvinaisia.

Kun ajatellaan Kalevalan kahta suurta noitaa, niin tietenkin pitää muistaa se, että tuo Väinämöinen on ikään kuin jotenkin kaksijakoisessa suhteessa Louheen, joka on tietenkin ainoa hänen arvoisensa hahmo tuossa kirjassa, jota myös kansalliseepokseksi kutsutaan. Tuossa kirjassa on monia asioita, jotka ovat hyvin merkillisiä, ja niin myös se, että Louhi kykenee muuttamaan muotoaan valtavaksi linnuksi, joka sitten vie koko pohjolan väen ryöstämään Sampoa, eli ihmeitä tekevää konetta, jonka seppä Ilmarinen takoi lahjaksi omalle väelleen.

Väinämöisen lähtö
(Akseli Gallen-Kallela)
(1906)

Kun tuota Sammon ryöstöä ajatellaan, niin ehkä Louhi siinä sitten ei kuitenkaan toiminut aivan niin kauhealla tavalla, kuin mitä ensin voisin kuvitella. Nimittäin tuo Sammon ryöstö saattoi sitten pelastaa tuon Väinämöisen kylän laiskuudesta sekä siltä, että nuo miehet menisivät tuon koneen takia huonoon kuntoon. Nimittäin jos Sampo olisi toiminut, niin silloin tietenkään kukaan ei olisi lähtenyt enää kalaan tai metsälle, vaan maannut kotonaan. Tuolloin mies veltostuu, ja silloin jos joku tulee ryöstelemään, niin tilanne voi olla todella paha, koska miekan tai keihään heiluttaminen vaatii kovaa kuntoa. Joten siksi tuo Sampo ei aivan niin viaton kone ollut, kuin ensin voidaan kuvitella.

Jos ajatellaan sitä, millaisia palveluksia tuo Väinämöinen teki kylälleen, niin tietenkin hän oli loistava soittaja sekä tietäjä, joka kuitenkin kanavoi voimaansa erityisesti kanteleen kautta, ja siksi hän oikeastaan oli haavoittuvainen. Nimittäin jos tuo mahtava kantele olisi pudonnut sekä hajonnut, niin silloin olisi hänen tarinansa ohi. Väinämöinen oli tuossa kirjassa asettanut itsensä muun yhteisön yläpuolelle, ja muut olivat sitten riippuvaisia hänen suopeudestaan. Se tietenkin oli ehkä joidenkin nuorten mielestä erittäin kiusallista, kun heidän heilansa vain jonottivat tuon vanhan miehen sänkyyn. "Kannel" tai "Kantele" on erittäin tärkeässä asemassa juuri Kalevalassa, koska se on maamme kansallissoitin. Mutta tuolla samalla sanalla on toinenkin merkitys, eli se voi tarkoittaa mukana kannettavaa asiaa, joka voi olla myös esimerkiksi paperi tai muisto.

Ja ehkä kannel tarkoittaa tuossa kirjassa sellaista asiaa, mistä Väinämöinen ei voi puhua ollenkaan muille. Jotain sellaista hyvin henkilökohtaista, mikä oli vain tuolle miehelle kerrottu, mutta kun palataan Kalevalan viimeiseen kuvaan, missä Väinämöinen häipyy kylästä, niin silloin voidaan ajatella niin, että syy tähän lähtemiseen on se, että käännytys on jo alkanut, ja edes suurin noita ei voisi taistella Ritareita vastaan. Mutta kun ajatellaan tuossa kuvassa olevaa lasta, niin silloin voidaan ajatella, että ehkä Väinämöinen oli saattanut jonkun noista häntä lähennelleistä tytöistä raskaaksi. Ja kun vanhan noidan voimat ovat alkaneet vähetä, niin tietenkin kaikille oli parasta, että hän vain lähtisi pois.

Näin sitten suojeltiin tuon noidan lasta, joka tietenkin oli isätön. Näet vaikka ruotsalaiset eivät häntä olisi vainonneet, niin tuollaisella miehellä on aina vihollisia, ja ehkä Väinämöinen oli itse kokenut saman kohtalon lapsena. Ja tuonne kuvassa olevaan saareen oli ehkä kätketty sellaiset salaisuudet, eli tiedon tavaroista joita noita tarvitsi, kun hän haki esimerkiksi valaan kallon kantelettaan varten.Tuo saattaa olla syynä tähtäimen näköiseen kuvioon saaren päällä. Eli hän tiesi että joskus tuo mies oli lähtevä ikuisesti ajasta pois, ja silloin tietenkään hän ei voinut lastaan suojella. Tuolloin joku olisi voinut sitten ryhtyä yllyttämään ihmisiä kyseistä lasta vastaan, ja se olisi ollut kohtalokasta. Ehkä tuo punainen viitta olisi ollut sen merkki, että suuren noidan lapsi on saatettu maailmaan, ja sitten täytyy isän kadota, jotta lapsi ei vaarannu.

Kalevalan kankahilla: Väinämöisen kantele

Väinämöinen soittaa kanteletta
(Kuvituskuvaa)

Kimmo Huosionmaa

Kun ajatellaan Kalevalan voimallisinta hahmoa eli Väinämöistä, joka kanteletta soittamalla lauloi Joukahaisen suohon, niin silloin tällöin tätä kohtausta olen ajatellut, ja siitä saattaa olla kaksi versiota. Joko Joukahainen haastoi Vänämöisen johonkin kilpailuun, missä tuota soitinta soitetaan, ja sitten kävi niin ikävästi, että nuori Joukahainen ei ehkä osannut aivan samoja asioita, kuin tämä vanhempi mestari, ja siinä sitten saattoivat korvat muuttua hiukan punaisiksi, jos ensin on menty kehumaan jossain omilla taidoilla, ja sitten onkin käynyt niin, että siinä on unohtunut virittää soitin tai eivät sanat ole muistuneet mieleen.

Mutta kun ajatellaan sitä, että Väinämöinen oli ikään kuin joku noita, jonka vallan välineenä tuo kantele toimi, niin silloin tietenkin pitää miettiä sitä, että millainen kantele hänellä sitten oikeastaan oli, ja se, että hän oli tietäjä tai taikuri, jonka taikavoimat liittyivät esineeseen mitä tuo mies piti hallussaan, ja se että nuo tavalliset ihmiset eivät mitään sen tyhmempiä olleet kuin nykyäänkään panee miettimään, että onko tuossa soittimessa sitten jotain erikoista. Tietenkin tilanne voidaa lavastaa, ja Väinämöinen saattoi näyttää Joukahaiselle merkkiä, eli esimerkiksi jotain sormusta, ja sitten tämä mies meni polvelle. Eli Väinämöisellä saattoi olla joku kyläpäällikön valtamerkki kädessään, jolloin tuo alamainen joutui menemään polvelle, tai sitten seurauksena on ikävyyksiä.

Toisaalta Väinämöisen kanteleen alkuperä saattaa paljastaa, mikä onkaan syynä tähän soittimen omalaatuiseen olemukseen, ja siihen että tuo suuri tietäjä oli niin pelätty ja kunnioitettu. Kalevalassa mainitaan kanteleen olleen peräisin hauen leukaluusta, ja itse olen ajatellut niin, että milloin suomen kieleen on tullut sana "Valas", eli onko Väinämöisen kantele itse asiassa peräisin jostain Vienanmeren rannalta, ja tehty juuri nimenomaan pienen valaan kallosta. Jos tuossa kallossa olevat tiehyeet, joita kutsutaan "meloniksi" on jätetty paikalleen, niin silloin saattaa kanteleen ääni vahvistua erittäin kovaksi, ja silloin kyllä saattaa vastapäätä seisovalta ihmiseltä lähteä jalat alta.

Kun ajatellaan tuota valaan kallossa olevaa tiehyistä muodostunutta elintä, joka vahvistaa ääntä erittäin tehokkaasti, niin silloin tietenkin voidaan hyvin olettaa, että Väinämöisen kantele on oikeastaan suomalainen version eräästä Druidien soittimesta, jota jostain syystä pelättiin erittäin paljon. Joidenkin tarinoiden mukaan sellaiset rituaaleissa käytettävät soittimet saattoivat saada esimerkiksi luut värähtelemään, jolloin seurauksena on erittäin kova kipu. Joidenkin ihmisten mielestä saattoi olla niin, että Druideilla oli hallussaan soitin, jonka ääni sai vesimolekyylit hajoamaan, jolloin syntyi usvaa, mutta siitä onko tarina tosi, ei olla aivan varmoja.

Mutta tuollainen ääni, joka saa veden resonoimaan on mahdollista toteuttaa. Kun taas puhutaan siitä, että onko Väinämöisellä tai tuolloin muinaisessa Suomessa asuneilla tietäjillä mahdollisuus hankkia valaan kalloja, ja tehdä niistä kanteleita, niin vastaus on varmasti "kyllä".

Tietäjä tarkoittaa muuten ihmistä, jolla on jotain tietoa asioista, joita muut saattavat pitää noituutena, ja ehkä se että Väinämöinen on osannut tehdä tuollaisen hyvin kovaa ääntä pitävän soittimen on tehnyt hänestä tietäjän sekä arvostetun yhteisön jäsenen, jos oletetaan että Kalevala perustuu ainakin osittain aitoon perimätietoon. Mutta tietenkin kaikki tämä voi olla peräisin herra Lönnrotin omasta kynästä. Tai sitten hän itse kokeili puhaltaa ilmaa tai liittää kieliä juuri valaan kalloon, ja sitten varmasti on jollekin itku tullut.