Donald Trump teki sen mitä pelättiin ja odotettiin.

Trump osoitti sen että hän osaa tehdä nopeita liikkeitä. Ja sen takia Zelenskyi ei saanut sopimusta, mitä hän tarvitsisi. Tuo mineraalisopimus oli siitä ongelmallinen, että se ei ehkä olisi tuonut yhtään työpaikkaa USAaan. Jos nuo himoitut mineraalit olisi kaivettu ylös Ukrainan maaperästä, niin ne olisi viety ilmeisesti Kiinaan jatkokäsittelyyn. Eli mitään kaivos- tai kaivostuotteiden käsittelyyn liittyviä työpaikkoja ei ehkä olisi Amerikkaan edes voitu saada. Mutta siis sopimuksen jatko on täysin avoinna. Ja sitä että miten paljon Putin ystävälleen Trumpille lupailee ei olla vieltä ainakaan julkistettu. Mutta se miten Trumpin lähipiiri suhtautuu Putiniin voi olla hyvinkin lämmin. 

Putin tuo heille rahaa eli edullisia tuotantoa ja raaka-aineita koskevia sopimuksia ja paikan missä halpatyövoimalla tehdään tuotteita. Mutta sitten amerikkalaiset tavalliset ihmiset eivät ehkä noista Putinin kanssa tehtävistä sopimuksista saa kovin paljon omaan taskuunsa. Kun tuotanto ulkoistetaan esimerkiksi Venäjälle, niin se tarkoittaa sitä, että USAn teollisuuden lakot menettävät tehonsa. Ja mitäpä joku kuljetus- tai kaupan alan lakko merkitsee esimerkiksi superrikkaille. He voivat lentää aina maahan, missä ei lakkoa ole. Samoin ulkomaille ulkoistettu tuotanto joka jaetaan useisiin maihin vie lakoilta tehon. Eli jossain voidaan tuotteita tuottaa, vaikka jossain muussa maassa on yleislakko. 

Toisaalta taas Putin ja Venäjä nähdään USAssa Neuvostoliiton jatkeena, ja se sitten rasittaa Republikaanista puoluetta. Se että valtio tekee yhteistyötä kommunistisen mannerkiinan kanssa on myös ristiriidassa Trumpin ultra-kapitalismin kanssa. Kapitalismissa ei pohjimmiltaan ole mitään vikaa, mutta siihen kuuluu sellainen lieve-ilmiö että töitä ulkoistetaan jonnekin duunareiden luvattuun maahan, jossa tuotanto ei maksa mitään. Sen takia esimerkiksi Suomessa ei ole työpaikkoja. Ongelma on siinä, että nuo duunareiden luvatut maat ovat kovan luokan diktatuureja, joissa tavalliset ihmiset eivät tee muuta kuin duunia. 

Saattaa olla että Trump toimi vanhan hyvän tavan mukaan tuossa Zelenskyin tapaamisessa. Eli jos mineraali- tai muu sopimus on itselle kiusallinen, niin silloin kannattaa ryhtyä riitelemään. Sillä tavalla saadaan kaikki asiat näyttämään hyvältä. Ja räväköillä kommenteilla sitten saadaan ihmisten päät kääntymään pois esimerkiksi työttömyydestä tai jostain muista ikävistä asioista. Samoin Trump ei ole ehkä maailmanpolitiikassa yksin. Saattaa olla että hän tarjoaa muille poliitikoille sellaisen keulakuvan, jonka taakse he voivat ryhmittyä. Eli kun Donald on kieltänyt aseiden viennin Ukrainaan, niin muutkin voivat sen takia jättää Ukrainan tukemisen, josta Kremlin mielestä ei ole muutenkaan mitään hyötyä. 

 Eli tätä on ilmeisesti luvassa vielä jatkossakin. Trump tekee mielellään shown jokaisesta asiasta, mitä hän kohtaa. Ja varmasti hän on mies, jonka voima perustuu pitkälti siihen, että hän osaa käyttää mediaa hyväkseen. Se että tämä kohtaus Valkoisessa talossa, missä Zelenskyi ja Trump ottavat miellyttää kovasti Kremlin johtoa ei varmaan ole kenellekään yllätys. Se että tämän presidenttikauden alussa Republikaanien rivit ovat tiukasti suorassa ei ole myöskään mikään yllätys. Se kauanko tämä kausi kestää on tietenkin arvailujen varassa, eli Trump voi pyydellä sitä paljon puhuttua jatkokautta, kun hän on niin hyvä presidentti. 

Mutta sitten jossain vaiheessa taas alkaa poliittinen arki tuossa USAn hiukan keskimääräistä monimutkaisemmassa politiikassa. 78 vuotias Trump voi pyytää suoraan vaikka kolme tai neljä jatkokautta, mutta jos geeniteknologiassa ei suurta läpimurtoa tapahdu, niin Trump ei siellä ehkä kovin pitkään jaksa meuhkata. Trump itse on esimerkki siitä, miten väkivalta luo legendoja. Ilman salamurhaa John F. Kennedy olisi vain tavallinen presidentti. Murha tai salamurha teki tuosta miehestä legendan. Ja me muistamme hänet lähinnä tuon tapauksen kautta. 

Eli Kennedy olisi varmaan unohtunut jo kauan sitten. Mutta sitten eräs henkilö ampui hänet ihmisten edessä Dallasissa. Samoin Trump olisi ehkä jopa hävinnyt vaalit, ellei eräs höyrypää olisi ampunut palaa hänen korvastaan ja surmannut viattomia ihmisiä Trumpin kampanjatilaisuudessa. Eli jos haluat ettei ihmistä muisteta, niin älä ainakaan murhaa häntä. 

Trumpia on kuulemma arvosteltu omiensa joukossa. Mutta siis se mitä tällä hetkellä Republikaanipuolueessa tapahtuu tietää vain republikaanien johto, jos hekään sitä tietävät. Trump on saanut Amerikan näyttämään suurelta, mutta samalla hän on myös saattanut sen asemaan, jossa liittolaiset eivät voi luottaa hänen tukeensa. Samalla tietenkin kaikkien pitää kumartaa Donald Suurta, jonka näkemykset ovat ainoa oikea tapa johtaa Republikaanista puoluetta. 

Jos Donaldia vastustetaan, niin seuraukset ovat todella rajuja, eli vastustaja lentää ulos puolueesta. Ja sen takia tuota miestä sietää pelätä ja kunnioittaa. Mutta toisaalta Donald Trump on mies joka lupaa Amerikan kansalle suurta ja vahvaa johtajuutta, ja sitten me voimme taas ryhtyä miettimään sitä, että mitä vahva johtajuus tarjoaa ihmisille? Se tarjoaa ihmisille ikään kuin oikeuden vetäytyä vahvan johtajan selän taakse. 

Kun Trump tai kuka tahansa tuo vahva johtaja nyt sitten onkaan tekee päätökset ihmisten puolesta, niin tavalliset ihmiset voivat ahmia hampurilaisia sekä tuijottaa apaattisina televisiota. Vahva johtajuus tietenkin saa aikaan sen, että ihmiset voivat luovuttaa omasta mielestään moraalisen vastuun vahvalle johtajalle, joka sitten tekee päätökset ihmisten puolesta. Tilanne on sama kuin tekoälyn kohdalla. Me ja USAn kansa olemme tienneet mihin suuntaan Trump on maataan viemässä. Hän on tarjonnut ihmisille shown, jonka nimi on vaalikampanja. Ja samalla kun olemme saaneet kuulla mitä ja tätä hän on sillä kerralla tehnyt, sanonut tai sitten antanut alaistensa sanoa, niin voimme sanoa että TV ja muu media ovat tarjonneet hänelle ilmaista mainosaikaa. 

Eli kriittinen käsittely sekä median tasapuolisuus ovat asioita, joilla sitten on saatu aikaan tilanne, missä Trump ja hänen kannattajansa ovat päässeet julkisuuteen kertomaan siitä, miten jokaisella jenkillä on oikeus kantaa rynnäkkökivääriä kadulla. Noita aseita Trumpin kannattajat käyttävät puolustaakseen suurta esikuvaansa. Trumpin tukena on tietenkin suuri rahan keskittymä. Eli esimerkiksi Elon Muskin kaltaiset superrikkaat jotka omistavat suuren joukon yhtiöitä voivat periaatteessa poistaa henkilön työelämästä täysin. 

Omasta mielestään, tai omien puheidensa mukaan Musk on vain neuvonantaja, mutta sitten kysymys kuuluu seuraavasti: Tekeekö Donald Trump taloutta koskevat vakautuspäätökset, eli antaa potkuja sen mukaan mitä DOGE eli liittovaltion vakautusviraston listan mukaan? Jos hän näin tekee, niin silloin hän antaa Elon Muskille päätösvallan. Jos hän korvaa virkamiehet uusilla, itselleen uskollisilla miehillä ja naisilla, niin siitä ei sitten säästöjä synny. Siis Elon Musk vain näyttää Trumpille listan miehistä ja naisista, jotka eivät mitään tee, ja sitten Trump laittaa hihat heilumaan. 

Ja tietenkin kaiken maailman Proud Boysit ovat myös ilmeisesti löytäneet tiensä median sivuille, joissa heidän kung-fu, kickboxing, MMA-lajejaan mainostetaan oikein olan takaa. Ja noiden järjestöjen järjestäytymistä sekä muuta vastaavaa toimintaa suoraan sanoen korostetaan. Ne ovat ilmeisesti perineet mediassa MC-Hell's Angelsin sekä muiden vastaavien  moottoripyöräkerhojen paikan. Eli ennen nuo MC-miehet tarjoilivat suurella sydämellä toimittajille pihvejä sekä olutta, ja sitten nuo sisältä ja ulkoa marinoidut toimittajat kertoivat tarinoita siitä, kuinka virkavalta vainoaa moottoripyöräilijöitä heidän elämäntapansa perusteella. Se että Trumpin vihollisia eli joidenkin mielestä niitä, jotka uskaltavat puhua Trumpia vastaan trollataan mediassa varmasti auttoi tuota miestä valtaan. 

Trumpille tietenkin tässä vaiheessa riittää tukea Republikaanisessa puolueessa, ja hän varmaan tietää sen. Eli kukaan ei saa asettua tuon miehen tielle, kun hän vaihtaa virkamiehet ja muut ihmiset mieleisikseen. Mutta kuten tiedämme, niin Trump ei ikuisesti missään istu. Hän on 78 vuotias, ja sen takia hän saattaa olla joidenkin mielestä hiukan etäinen. 

Periaatteet sekä niistä luopuminen

Kimmo Huosionmaa

Ruotsissa on tultu siihen tulokseen, että jonkun puolueen pitää luopua periaatteistaan, ja niin varmaan tulee myös käymään. Takana ovat ne ajat, jolloin joku puolue sai yksin muodostaa hallituksen, tai toiset vain istuivat tuppisuuna, kun “isot pojat” tekivät päätöksiä. Ja tämän takia on poliittinen toiminta muuttunut kokonaisuudessaan. Eli hallitus tai edes valtionpäämies ei ole turvassa poliittiselta loanheitolta. Ja kukaan poliittisen päätöksenteon huipulla toimiva henkilö ei myöskään ole sellainen, joka aivan jokaista miellyttää. Politiikassa pitää osata joustaa oikeassa asioissa, koska jos esimerkiksi puolue on oikeasti yhdellä asialla ratsastava voima, niin silloin se on pulassa, kun lähdetään tekemään päivän politiikkana tunnettua työtä.



Uusi poliittinen voima on sikäli ongelmallinen, että sillä ei ole niitä suhteita mediaan, mitä vanhoilla toimijoilla on. Ja sitten kun vaaleissa menee hyvin, niin alkaa tuon poliittisen liikkeen jäsenten seura kiinnostaa myös toimittajia sekä muuta mediaa, joka on ensin tuota poliittista liikettä vähätellyt. Mutta kun ääniä on tullut tarpeeksi, niin silloin aukeaa paikka hallituksessa, ja siellä sitten kaikki on omasta itsestä sekä osaamisesta kiinni. Siellä hallituksessa sitten lopulta punnitaan se oma osaaminen. Kukaan koko maailmassa ei ole sellainen, että hän ei tekisi virheitä, ja siksi myös jokainen poliitikko niitä myös tekee. Jos puolue on sellainen yhden asian liike, ja se pääsee valtaan, niin silloin tietenkin tämä yksi päätös voidaan ajaa nopeasti läpi, mutta mitä muuta tuo poliittinen liike tekee lopun vaalikauden ajan? Siinä tulee sitten eteen kysymys, johon pitää löytää vastaus.



Politiikassa tehdään kaikkia muitakin päätöksiä kuin vain sitä yhtä asiaa, kuten maahanmuuttoa koskevia linjauksia sekä lakeja. Monet noista “muista asioista” ovat sellaisia, että ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään aivan yhtä paljon, kuin joku maahanmuuttoa koskeva laki. Yksi noista asioista tietenkin on se, että mitä esimerkiksi maahanmuuton vastustajien “rautaa rajoille”-linja maksaa valtiolle? Toisin sanoen rajavartija ei varmaan töissä ilmaiseksi käy, tai jos tehtävä annetaan poliisille, niin tuolloin täytyy pohtia, että luodaanko poliisiin sitten lisää virkoja, ja se sitten taas luo uusia kysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä on sellainen, että mitä muuta nuo poliisit sitten oikeastaan tekevät, kun he ovat saaneet kaikki erinäköiset ihmiset pois maasta.



Tuolloin mieleen tulee se, että jos poliisille ei tule tehtäviä, niin silloin tuo joukko turhautuu, jolloin päivän tylsyyttä puretaan erilaisilla mielivaltaan perustuvilla toimilla. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, millaista viranomaisen toiminnan ylipäätään pitäisi olla, niin silloin korostetaan kaikkialla sitä, että yhteneväinen linja pitää jokaisesta asiasta löytyä. Tällä tarkoitan sitä, että jos joku asia on jossain kunnassa rikos, niin sen pitää olla rikos myös muualla maassa. Eikä viranomainen saa koskaan väittää, että se ei johonkin tekoon puutu, jos sen edustaja havaitsee laittomuuksia, olivat ne pieniä tai isoja.



Ja sitten tietenkin muistuu mieleen, miksi ostoskeskuksia vartioi vartija eikä konstaapeli. Nimittäin vartijan saa kyllä pois tuosta paikasta, jos hänestä tulee ongelmia, ja hän on nimenomaan työsuhteessa omaan yhtiöönsä. Nimittäin jos ostoskeskusta vartioisi poliisi, niin silloin voisi käydä niin, että he sulkevat koko rakennuksen, jos tulee riitoja vaikka kauppiaan kanssa, joten kyseessä ei ole viranomainen, ja jos vartijan itsensä kanssa tulee riitaa, niin hän ei kuitenkaan jokaisessa ostoskeskuksessa ole työssä samanaikaisesti. Eli häntä voi sitten vältellä, jos tulee riitoja.



Mutta palataan takaisin hallitukseen sekä kabinetteihin. Hallitusyhteistyö on asia, joka varmasti kiinnostaa jokaista poliitikkoa, ja se että jos puolue jatkuvasti kieltäytyy hallituspaikasta, vaikuttaa haitallisesti jossain vaiheessa sen suosioon. Nimittäin äänestäjät odottavat poliitikoilta sitä, että nämä pitävät lupauksensa. Oppositiosta on hallitusta helppo arvostella, ja tuoda siten esiin omaa agendaa. Kuitenkin vasta hallituspaikka tuo puolueelle mahdollisuuden tehdä todellisia päätöksiä siitä, mihin meidän veroina maksamamme rahat menevät. Ja sitten hallituksessa on puolueella näytön paikka, eli siellä sen on näytettävä osaamista sekä myös keskusteltava asioista muiden kanssa.



Ja yhteistyö tarkoittaa sitä, että jokaisen pitää silloin luopua jostain, jotta toinen tulee samaan pöytään keskustelemaan päätöksistä. Valtiota on joskus verrattu yritykseen, missä johtaja päättää kaikista asioista. Mutta valtio ei ole yritys. Se ei voi jäsentään heittää mihinkään pois, toisin kuin yhtiö, joka siirtää epäkelvon työntekijän valtion elätettäväksi. Valtion on elätettävä jokainen kansalaisensa, jos sille yhteiskuntarauha on tärkeä. Jos ihmisten kohtelu on huonoa, niin silloin tietenkin seurauksena on mellakoita sekä muita levottomuuksia, joten sitten tietenkin tarvitaan poliiseja sekä sotilaita, mutta nuo järjestöt ovat muuten pelkkiä rahareikiä valtiolle. Toki niistä saadaan näyttäviä kuvia lehtiin ja mediaan, mutta kuitenkaan tämä ei niin kamalan suuria tuloja valtiolle tuo.



Tämän suuren isänmaallisen vuodatuksen jälkeen voidaan sitten siirtyä puhumaan moottoriteiden kunnossapidosta, autojen päästörajoista  sekä tietenkin siitä mikä kiinnostaa kaikkia meitä maamme kansalaisia. Nimittäin siitä miten paljon me sitä veroa taas maksamme, ja mitä sitten paljon tuota rahaa käytetään mihinkin kohteeseen, eli kaikki valtion virastot tarvitsevat hiukan rahaa. Eikä esimerkiksi lumisateen iskiessä ole sama, että onko tie aurattu vai ei. Tuolloin sankan lumipyryn yllättäessä pitää kalustoa olla käytettävissä. Mutta toki myös jos valtio joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin pitää varusteita olla saatavilla. Samoin myös niitä varusteita pitää osata käyttää tuolla hetkellä, mutta kuitenkin ne tiet pitää aina aurata.



Tai sitten työväki pitää etäpäivän tuossa tilanteessa, että tulee se sankka lumipyry. Eli myös jokapäiväiseen elämään pitää löytyä valtion rahaa. Yksipuoluejärjestelmissä ongelmia tulee lähes aina siitä, mihin esimerkiksi joku rakennus tai laitos sijoitetaan. Ja joskus mieleen muistuu Neuvostoliiton aika, jolloin esimerkiksi sellutehtaasta tehtiin päätös hyvin nopeasti.



Tuolloin todettiin valtion tarvitsevan lisää paperia, mutta sitten kun tuota tehdasta lähdettiin sijoittamaan, niin silloin tuli niitä ongelmia, kun jonkun puoluepomon mökki sijaitsi tietyn lammikon rannalla, eikä hän halunnut sellutehtaan tuprahduksia nenäänsä. Tietenkin välillä olivat vastakkain kylpylä ja sellutehdas, ja joku katsoi jälkimmäisen palvelevan enemmän esimerkiksi oman kihdin hoitoa sekä puolueen virkistäytymistä kuin sellutehtaan, joka palveli tietenkin paperin tuotantoa. Joten tämä saattoi pidentää erilaisia keskusteluja hyvin paljon tuossa suuressa valtiossa, jota johtivat viisaat miehet.