Samoin se korottaa rangaistusta, jos tekijä väittää toimivansa viranomaisten valtuuttamana. Silloin tuomio voi olla elinkautinen vankeus, tai jopa pakkolaitokseen vievä tuomio. Vaikka tekijä olisi alle 16 vuotias, niin silloinkin hän saa noista teoistaan rikosrekisteriä koskevan merkinnän, josta sitten voi seurauksena olla esimerkiksi sotilasarvon epääminen. Kun ajatellaan tilannetta, missä ikänsä puolesta holhottava henkilö tekee rikoksia, niin hänen vanhempansa voivat myös joutua näistä teoista vastuuseen, jos katsotaan, että he eivät joko välitä lapsen tekemisistä, tai sitten yllyttävät lapsiaan esimerkiksi pahoinpitelemään toisia. Tuolloin voivat vanhemmat saada erittäin kovan rangaistuksen, vaikka lapsi tai nuori rikoksentekijä selviääkin koulukodilla tai nuorisovankilassa käynnillä.
Kun puhutaan alaikäisestä rikoksen tekijästä, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että mikäli tuomari katsoo, että henkilö ei oikein tekojaan ymmärrä, niin silloin edessä voi olla vajaavaltaiseksi julistaminen 18 vuoden iässä, mikä tarkoittaa sitä, että muut sitten hoitavat tuon henkilön asioita, koska hän ei siihen itse kykene, mutta koska tuollainen koulukiusaaminen on jokaisen teon kohdalla rikos, niin silloin eteen tulee sellainen mukava asia, kuin vahingonkorvaus. Kun ihminen tuomitaan rikoksesta, niin silloin hän on lain mukaan velvollinen korvaamaan kaikki tuosta teosta koituvat kulut. Eli jos uhkailu tai pahoinpitely aiheuttaa ikkunan rikkoutumisen, kun toinen tönäistään esimerkiksi tikkaita päin, niin silloin tuo tekijä joutuu korvaamaan sen ikkunan. Sama asia koskee tietenkin myös ruumiinvammoja.
Tuolloin jos esimerkiksi koulun vahtimestari putoaa alas noilta portailta, ja hän vaikkapa saa aivoverenvuodon ja joutuu laitokseen, niin silloin tuon tönijä joutuu tuon hoidon sekä myös mahdollisen edunvalvojan palkkiot korvaamaan ihan omasta pussista. Kun ihminen tulee kouluun, niin hänen oletetaan omaavan tiettyjä taitoja, ja se tietenkin tarkoittaa sitä, että myös aikuisen pitää noita taitoja omata. Kun rikoslakia ajatellaan kokonaisuutena, niin siellä on mielenkiintoinen kohta, mikä koskee rikokseen yllyttämistä, eli tuossa kohdassa lukee suunnilleen näin, että "joka toista rikokseen yllyttää, tuomittakoon hänet vähintään samaan rangaistukseen kuin tekijäkin". Kun taas puhutaan esimerkiksi oikeudessa kerrotuista valheista, niin silloin kyseessä ei ole enää viranomaisen harhauttaminen, vaan väärä vala, josta saa saman rangaistuksen kuin itse rikoksesta, mistä oikeutta käydään.
Samoin jos palataan siihen, että viranomaisen harhauttaminen on rikos, mistä seuraa verraten pieni rangaistus, niin kuitenkin toisen viranomaisen tekemänä se on vakava rikos, koska asema viranomaisen edustajana nostaa rangaistusta. Kuitenkin se usein unohdetaan että esimerkiksi perätön ilmianto on myös rikos, ja silloin tietenkin tullaan siihen, että jos oppilas saa aiheettoman jälki-istunnon siksi, että joku valehtelee esimerkiksi rehtorille, niin silloin tietenkin tuo valehtelija joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingot, kuten ehkä käyttämättä jääneet jääkiekko-liput. Tai sitten tällaisessa asiassa voi tulla myös lisää seuraamuksia, joista miellyttävin ei ole tietenkään kunnianloukkaussyyte.
Eli sellaisessa tapauksessa, missä tuollainen perätön ilmianto on vienyt henkilöltä mahdollisen kesätyöpaikan tai sitten aiheuttanut vaikeuksia muissa asioissa, niin silloin tietenkin edessä on oikeudenkäynti, joka ei varmasti ole mikään miellyttävä kokemus. Vaikka ihminen olisi tarkkailuluokalla tai koulukodissa, niin se ei tarkoita sitä, että hän olisi kaikki kaupungin rikokset tehnyt. Sellaisten oppilaiden päälle kuitenkin aina välillä yritetään laittaa asioita, joita he eivät ole tehneet. Kiusaaminen on tietenkin erittäin rumaa, mutta aina välillä esimerkiksi henkilö, joka menestyy koulussa huonosti laittaa syyt huonoon menestykseen koulukiusaamisen tiliin, ja silloin tietenkin tulee asia tutkia huolella.
Nimittäin tietenkin esimerkiksi tarkkailuluokan oppilaat ovat hyviä kohteita syyttelylle, ja joskus esimerkiksi oikeasti koulukiusattu henkilö painostetaan nimeämään niitä "ei toivottuja" ihmisiä, koska heidät muka on sitten helpompi erottaa koulusta, mikä tarkoittaa eroon pääsemistä ikävistä ihmisistä. Joissakin tapauksissa esimerkiksi vanhemmille kerrotaan kotona, että koulussa kiusataan, sekä esimerkiksi oman takin hihaa revitään auki, kun halutaan uusi ulkoiluvaate, ja tietenkin tuo kustannus on helppo siirtää toisen maksettavaksi. Ja ainakin joskus olen törmännyt sellaiseen väitteeseen, että joissakin kouluissa esimerkiksi opettaja tai joku muu henkilökuntaan kuuluva on kehottanut nimeämään joitakin oppilaita, jos esimerkiksi takki on hajonnut. En tiedä kuinka tosia nämä väitteet ovat, mutta tietenkin jos opettaja ei osaa opettaa, niin silloin on helppoa keskittyä vaikka kurinpitoon.
Kun keskustellaan esimerkiksi kiusattujen tukiryhmistä, niin tietenkin kun ajatellaan asiaa koulukiusaajien kannalta, niin silloin on hyvä ikään kuin livahtaa sisään kuulemaan sitä, mitä tuossa ryhmässä puhutaan, ja tuolloin kiusaaja saattaa sitten väittää olevansa kiusaamisen uhri. Ja pahimmassa tapauksessa hän nimeää uhrinsa kiusaajaksi. Eli tuo kiusaaja itse leikkaa oman takkinsa hihan auki, jotta hänen väitteensä kuulostaisivat uskottavilta. Tuolloin asian huomaa siitä, että kyseinen takki ei ehkä ole koskaan ollut hänen päällään aikaisemmin, tai muuten ole hänen tyyliään, eli yleensä tummia vaatteita kuten nahkatakkia käyttävä henkilö onkin tuona päivänä laittanut jonkun kirkasvärisen urheilutakin päälleen.
Ja silloin tällöin tulee ilmi, että juuri sinä päivänä sattuu tuolla henkilöllä olemaan mukana ylimääräinen villapaita tai fleecepusero. Tuo kertoo sitten siitä, että tähän tapaukseen on ikään kuin valmistauduttu, ja tietenkin pitää muistaa se, että kiusaajilla on usein jengin vankka tuki takanaan. Tuolloin suuri kaveripiiri pitää huolta siitä, että tuolla kiusaajalla on sitä, mihin nojata, jos syntyy väittelyitä. Kiusaaja saattaa usein ostaa kavereitaan kalliilla lahjoilla, joihin saattaa kuulua esimerkiksi jääkiekkolippuja, ja silloin tietenkin hän aina jättää yhden pois ryhmästä. Se sitten auttaa pitämään alaiset kurissa. Kun puhutaan noista hänen jakamista lahjoista, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että nuo lahjat ovat usein melko kalliita, ja se että ne annetaan ilman kavereiden vanhempien lupaa, niin silloin ne aiheuttavat pelkoa.
Nimittäin kiusaaja saattaa väittää muiden varastaneen nuo liput, ja se sitten tietenkin sitoo heitä tiukemmin tuohon "primus motoriin". Tuo jengin pomo sitten yleensä ei itse osallistu kiusaamiseen, vaan älykkäästi poistuu paikalta, kun muut aloittavat jonkun tönimisen. Eli hän yleensä pitää omat kätensä puhtaana, ja muut tekevät likaisen työn. Jos sitten tuo kiusaajien päällikkö kokee kohtaavansa vastarintaa, niin silloin hän vain ilmi-antaa jonkun alaisensa jostain varkaudesta, eikä myöskään vastarintaa tule, koska jos tuo jengin pomo sitten muistuttaa kavereitaan siitä, että hän kertoo vanhemmille heidän olleen jääkiekko-ottelussa, vaikka sanoivat olevansa kirjastossa, niin eteen voi tulla keskustelu kotona.
Lain tarkoitus on turvata heikomman oikeudet yhteiskunnassa, ja siksi esimerkiksi lasta esittävän epäsiveellisen materiaalin hallussapito on kiellettyä. Tämä koskee myös alaikäistä henkilöä. Joskus koulukiusaamiseen kuuluu esimerkiksi koulukaverista otettujen alastonkuvien levittämistä, ja tuolloin noiden kuvien levittäjä tekee rikoksen, riippumatta siitä, onko hän itse alaikäinen. Joten tietenkin lasta tai nuorta, joka on kohdannut seksuaalista ahdistelua on kohdeltava uhrina, eli häntä itseään ei noista asioista saa rangaista. Mutta kuvien levittäjä saattaa sitten saada syytteen paitsi alaikäistä esittävän epäsiveellisen materiaalin levittämisestä, niin myös syytteen petoksesta, jos hän on pyytänyt kaveriaan poseeraamaan, ja sitten luvannut, että kuvia ei levitetä tai näytetä muille.
Törkeä petos taas sitten seuraa siitä, jos petoksen tehnyt henkilö nauttii petoksen uhrin taholta erityistä luottamusta. Ja kun taas sitten puhutaan päiväkirjoista sekä niiden tekstien julkaisemisesta, niin tietenkin tekijänoikeuslaki suojaa myös näitä tekstejä, jolloin niiden levittäminen ilman päiväkirjan kirjoittajan lupaa on kiellettyä, jolloin kaikki rahat mitä noista luvatta levitetyistä teksteistä pitää luovuttaa päiväkirjan tekijälle. Samoin tuo tekstien levittäjä joutuu maksamaan mahdolliset oikeudenkäyntikulut sekä muita asiaan liittyviä kuluja, ja nämä sitten ovat asian juridiset seuraukset, jos toisen tekemää materiaalia julkaistaan luvatta.
Enkä sitten tiedä mitä olen mieltä veljestä tai sisaresta, joka antaa toisen perheenjäsenen päiväkirjan kavereilleen kiusaamista sekä levittämistä varten. Ja tässä sitten itse muistelen kuulleeni jostain, että joissain luokissa on kiusaaja oikein kulkenut järjestelmällisesti kodista kotiin etsimässä luokkatovereiden päiväkirjoja, koska niille on niin kauhean mukava nauraa, ja mikä olisikaan sen miellyttävämpi tapa viettää päivää ja tehdä kavereihin vaikutusta, kuin saada joku luokkatoveri itkemään. Siinä voi sitten nauraa toiselle, kun tämä on jättänyt monivuotisen ystävänsä yksin huoneeseensa, ja käynyt vessassa.
Tuolloin tämä ystävä sitten on kaapannut päiväkirjan mukaansa ja lähtenyt pois. Eli tässä sitten opimme, että kehenkään ei maailmassa pidä luottaa. Eikä seuraavana kesänä enää edessä ole yhteisiä mökkimatkoja. Ja siinä sitten kotona voi selittää, miksi tuo vanha kaveri ei enää käy kylässä. Mutta tietenkin jääkiekko-liput ovat paljon upeampi asia, ja sitten syksyllä saattaa edessä olla tilanne, että tuo päiväkirjan varastaneen henkilön uuden kaveripiirin kiinnostus kiinnostus häntä kohtaan vaihtuu, ja sitten jäävät ne liput saamatta, koska noilla ihmisillä on yleensä taipumus jättää joku ryhmän ulkopuolelle, koska tietenkin tuo seura on maksullista.
