Turvallisuuspoliittinen tilanne on tällä hetkellä vakava... Mutta mitähän sille pitäisi tehdä?

 

SS-18 ohjus

Loogisesti ajatellen Venäjä voi vaatia Suomen ja Ruotsin erottamista NATOsta. Ja me kaikki tiedämme että Venäjällä on keppi ja porkkana. Keppi ovat tuon maan valtavat ydinasevarastot. Porkkana ovat taas tuon maan suuret luonnonvarat. NATOn päätöksentekoa rapauttavat tiettyjen itäisen Euroopan maiden ripustautuminen Venäjältä saatavaan energiaan. Nuo maat otettiin aikoinaan NATOon siksi, että niiden luisuminen takaisin kommunismiin sekä Varsovan liiton uudelleen perustaminen halutiin estää. Venäjän tapaan käyttää energiaa aseena on tähän asti pidetty jotenkin vieraana. Mutta sanotaan että meidän olisi pitänyt ennakoida se, että Venäjän tapa ajaa omaa etuaan kaikissa tapauksissa johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että se käyttää energiaa aseena. Eli jos vastapuolen ehdotukset eivät miellytä, niin kaasuhanaa käännetään kiinni. Ja jos taas toinen suostuu ajamaan Venäjän etua, niin silloin kaasua myydään halvemmalla. 

Periaatteessa EUn riippuvuus USAn sotakalustosta voidaan rinnastaa tähän riippuvuuteen. Eli koska suurin osa NATOn varusteista tulee USAsta, niin se antaa Washingtonille mahdollisuuden kiristää Eurooppaa. Ja koska ainakin osa EUsta on riippuvainen Venäjän energiasta, niin se antaa taas Venäjälle kiristyksen välineet. Ja riippuvuus on asia, joka antaa mahdollisuuden kiristykselle kaikilla yhteiskunnan, valtioiden välisen toiminnan sekä elinkeinoelämän osa-alueille. Se että Venäjällä ei ole samanlaista ympäristölainsäädäntöä kuin EUssa saa aikaan sen, että halpatuotantoa siirretään Venäjälle, jossa ilmastonmuutos ei paljon kiinnosta. 

Ja me tiedämme että Trump ja Putin varmasti ajavat tarmokkaasti omaa ja tukijoidensa parasta. Nuo tahot eivät kiristystä kaihda. Joten sen takia meidän pitää pystyä ajattelemaan myös tilannetta, jossa NATO ei ehkä tule meidän avuksemme. Se suojaako NATOn viides pykälä tai artikla meitä selviää vasta jos Venäjä hyökkää. 

Me olemme tilanteessa, jossa meidän pitää ryhtyä puheiden sijasta ryhtyä tekemään tarmokkaammin yhteistyötä oman maamme sekä koko maanosamme turvallisuuden varmistamiseksi. Se että kerran toisensa jälkeen todetaan se, kuinka vakava tilanne on saattaa olla loistava tapa toimia. Mutta siis sen me kaikki varmaan uskomme, että olemme historiallisen vakavassa tilanteessa, ja tilannetta voidaan tietenkin loputtomiin päivitellä. Se että olemmeko olleet sitten eri asemassa kuin ilman NATOa on tietenkin arvailujen varassa. Eli meidän pitää vain elää päätöksen kanssa, joka varmasti saa aikaan keskustelua, mutta sitten keskustelun päätteeksi olisi melko hyvä lähteä myös tekemään jotain konkreettista. 

Eli oli NATO neljän vuoden kuluttua pystyssä tai ei, niin meidän pitää lähteä siitä, että NATO on pohjimmiltaan itsenäisten valtioiden yhteisö. Ja kuten olen muualla kirjoittanut, niin todellinen tilanne mittaa sitä, millaiset halut muilla on sitoutua minkäkin maan puolustamiseen. Joten varmaan me kaikki tiedämme sen, että esimerkiksi kahvilta ja pullalta tuoksuvat kabinetit ovat kaukana rintamien todellisuudesta. Joten NATOn viidennen pykälän varaan ei pidä omaa puolustusta rakentaa. Suomen ja Ruotsin NATOon liittyminen oli Venäjälle valtava arvovaltatappio. Joten se ei tätä asiaa unohda, oli USA Euroopassa tai ei. 

On helppoa puhua asioista, nostaa epäkohtia pintaan, mutta samalla kuitenkin jostain syystä meidän pitää ryhtyä myös tekemään konkreettisia asioita, joilla maamme sisäistä sekä ulkoista turvallisuutta voidaan rakentaa. Me olemme huonossa tilanteessa. Mutta emme ehkä aivan niin huonossa kuin esimerkiksi Kreml meidän toivoisi olevan. NATO ei ehkä meitä loputtomiin turvaa, mutta emme ehkä voi odottaa myöskään sitä, että Venäjän hyvä tahto voisi meidät pelastaa. Kuten tiedämme, niin on helppoa sanoa, että tilanne on kauhea. Tilanne voi olla kauhea, mutta sitten asialle pitäisi tehdä jotain, jotta tilanne saadaan paranemaan, niin että kaikki voisivat olla turvassa. 

Venäjän mestarilliset peliliikkeet perustuvat siihen, että liittoumia uhkaillaan todella kovasti. Samoin Venäjällä on valtavat luonnonvarat, joiden avulla se on voi lahjoa niitä, jotka suostuvat myötäilemään sen linjaa. Eli ihmettelen jos Putin ei pyydä Trumpilta Suomen ja Ruotsin erottamista NATOsta. 

Ja niiden yhtenäisyyttä koetellaan kaikin tavoin. Eli kun yhtä valtiota uhkaillaan, niin muille vakuutellaan hyvää tahtoa. Ja kun esimerkiksi Baltia on miehitetty, niin sama toiminta jatkuu muiden valtioiden kohdalla. Meillä Suomessa on toisteltu sitä mantraa, että  ei ole samoja luonnonvaroja kuin Ukrainassa, joten emme ehkä olisi sen takia hyvä tai kannattava hyökkäyskohde Venäjälle, joka ilmeisesti on tällä hetkellä suurin uhkakuvamme. Meillä toki on luonnonvaroja kuten kultaa, joka varmaan Venäjälle kelpaa. Ja juuri tuo itärajan lähellä oleva kultaesiintymä on asia, jonka pitäisi nostaa pelko meidän mieliimme. 

Tuollaiset luonnonvarat voisivat olla syy siihen, että Venäjä haluaa tarkastaa rajoja. Eli tuolloin meidän pitää valita se, että haluammeko antaa nuo kultaesiintymät Venäjälle, vai haluammeko itse niitä hyödyntää.  Me voimme tietenkin aina antaa periksi, ja sitten lopulta kiinnittää Putinin kuvia omien virastojemme seinälle, jos niin haluamme tehdä. Mutta meidän pitää tietenkin varustautua myös sitä kaikkein pahinta tilannetta varten, mikä on Venäjän suurhyökkäys sekä samalla myös tilanne, missä NATO ei meitä suojele. Meidän eurooppalaisten pitää myöntää se, että USA ei meitä välttämättä suojele. Eikä Venäjän laki estä sitä käyttämästä ydinaseita Euroopassa. 

Eli tuollaiset lakikirjat tai lait ovat tuossa maassa vain paperia, jota luetaan miten ne milloinkin sattuvat hyödyttämään Kremlin vallanpitäjiä. Se että Euroopan pelote lepää pitkälti USAn varassa tekee asiasta hiukan erikoisen. Washington on verraten kaukana Helsingistä, joten uhkaamalla ydinaseilla voi Putin tai hänen seuraajansa tarjota Washingtonin johdolle tekosyytä olla puolustamatta Eurooppaa. Se että Venäjällä ei välitetä tappioista on asia, mikä tietenkin pitää aina huomioida. Joten sen takia Euroopan olisi hankittava sellainen ydinpelote, että se riittää Venäjälle myös tilanteessa, jossa USA ei anna omia aseitaan EUn tai Euroopan NATOn käyttöön. Kun olemme lähteneet hakemaan ydinaseista turvaa itsellemme, niin meidän pitää myös olla valmiit niiden käyttöön. Toki ydinaseita voidaan käyttää myös puolueettomien maiden asevoimia vastaan. Eli niillä pyyhitään hidasteet omien sotavoimien tieltä.  

Se että toisella osapuolella ei satu niitä olemaan tai että toinen osapuoli pidättäytyy lausunnoissaan ydinaseiden ensikäytöstä ei ole mitenkään erityisen sitova asia. Valtaosa ydinseiden käyttöä koskevista skenaarioista liittyy tilanteeseen, jossa konfliktin toinen osapuoli jää alakynteen konventionaalisessa sodassa. Ja sitten seuraavaksi tuo alakynteen jäänyt osapuoli käyttää ydinaseita tuhotakseen vihollisen konventionaaliset joukot. Ja sitten ensikäyttö aiheuttaa tilanteen, jossa ydinsota iskujen ja vastaiskujen kautta laajenee globaaliksi lämpöydinsodaksi. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kova-arvio-suomen-tilanteesta-asiantuntijalta-historiallisen-vakava/ar-AA1zSGLU?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=4ffbf23bf9b74431bc5f8d824049c614&ei=25

Koululaitos on muutakin kuin vain 9. luokka.

Suomessa ihmetellään sitä, että koululaitoksessamme yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on romahtanut tai romahtamassa, eikä koulu enää kiinnosta. Missä vika on? Vika on siinä, että meillä Suomessa on unohdettu se, että päästäkseen yhdeksännelle luokalle, pitää oppilaan käydä kahdeksan muuta luokkaa ennen tätä paljon puhuttua yhdeksättä luokkaa. Samalla kun oppilas käy peruskoulua yhdeksän vuotta, niin hänen pitää huolehtia omasta rasvaprosentistaan sekä monista muistakin asioista. Se että me panostaisimme koulutukseen jo aivan heti koulun alussa, niin kuitenkin lasten pitää koulun yhteydessä muistaa monia muitakin asioita. 

Heidän pitää harrastaa, heidän pitää olla sosiaalisia sekä tehdä monia muitakin jännittäviä asioita. Ja lopulta sitten illan päätteeksi pitäisi vielä vähän läksyjä vilkaista. Samoin asiat eivät jää päähän ilman oikeaa lepoa ja rauhoittumista. Jos aivoja kuormitetaan jatkuvasti, niin ne eivät kykene vastaanottamaan tietoa. Mikäli asenne oppiin on se, että siinä tulevassa ammatissa ei kuitenkaan tarvita sitä tai tätä tietoa tai taitoa, niin hyvin äkkiä tuo asenne aiheuttaa sen, että ihminen hyvin helposti kehittää jotain muuta niiden tylsien asioiden tilalle, jotka vievät häneltä aikaa, jonka hän voisi käyttää sosiaalisten verkostojen rakenteluun tai muuhun toimintaan, joka ei ole niin tylsää kuin koulu. Ja varmaan kohta tekoäly muutenkin tekee ihmisten kirjoitukset ja muut ikävät työt. 

Siinä sitten tuleva huippulääkäri miettii miten kaikki asiat saadaan mahtumaan mukavaan pikku kalenteriin, ja jostain syystä peruskoulu jonka valtio tarjoaa ilmaiseksi ei ole oppilaiden kohdalla aina se paljon puhuttu prioriteetti yksi. Kun peruskoulu on ilmainen, ja sinne sitten pääsevät kaikki, niin miksi siihen pitää panostaa? Samoin koulukiusaaminen sekä yleinen rauhattomuus sekä mahdollinen turhautuminen ovat asioita, joiden takia koulu menettää merkityksensä. Se ajatus että kaikki saavat samanlaista ja samantasoista opetusta on ymmärretty niin, että kaikkien pitää koulussa olla yhtä hyviä. Ja se sitten saa aikaan tilanteen, missä kaikkien pitää tehdä tehtävänsä samaan tahtiin. 

Eli sanotaan että koulu tasapäistää oppilaita. Koulussa valitaan ikään kuin merkkipaalu tai tyyppioppilas, johon muita verrataan.  Mutta samalla unohdetaan se, että pahimmassa tapauksessa tuo paljon puhuttu merkkipaalu on luokan huonoin oppilas. Mikäli luokassa opetusta tehdään luokan heikoimman oppilaan mukaan, niin tilanne muuttuu siten, että luokan häntäpää joka ei viitsi koskaan edes kotitehtäviään tehdä tai muutenkaan vilkuilla oppikirjojaan tai kuunnella opetusta vetää muun luokan tasoa alaspäin. Syy esimerkiksi erinäisiin järjestyshäiriöihin on monesti sellainen, että muutaman oppilaan kanssa ollaan säännöistä lipsuttu. Ja sen jälkeen tuo lipsuminen on antanut muille oppilaille omissa silmissään oikeuden tehdä samaa kuin ne, joiden kohdalla esimerkiksi törkeä sääntöjen rikkominen ei ole aiheuttanut rangaistuksia. 

Muistelen tässä muutamia vuosia sitten lukemiani artikkeleita, joiden mukaan maassamme ei ole pakko käydä koulussa. Koulussa käyminen koettiin noissa artikkeleissa olevan jotenkin sellaista, että se häiritsee jotenkin jotain, jota en täysin käsittänyt. Siis meistä kukaan ei varmaan halunnut olla ekaluokkalainen, tai meistä kukaan ei varmaan myöhemmin halunnut olla fuksi tai kandidaatti, mutta nuo vaiheet on pakko lukea, jos mielii päästä tohtoriksi. Siis jos ihminen haluaa päästä tohtoriksi, niin hänen on pakko lukea myös kandidaatti. 

Samoin jos ihminen haluaa päästä armeijassa upseeriksi, pitää hänen suorittaa alokasaika, mikä ei ehkä ole mukavin vaihe tuossakaan paikassa. Mutta kuten kaikissa esimerkeissä oli kyse kandidaatista, ensimmäisestä peruskouluvuodesta tai sitten puolustusvoimien upseerista, niin alku on aina hankalaa, ja myöhemmin kaikki helpottaa. Eli joku päivä nuorimmista tulee vanhimpia. Ja voin sanoa että se päivä kun ensin kävelin koulua kohti uusissa samettihousuissa vuonna 1982, on yhä mielessä. 

Jokaisella luokka-asteella on omat tehtävänsä, ja jos oppimista ajatellaan tornina, jossa luokat ovat kerroksia joista jokaisessa kerroksessa on oma sisältönsä, niin jos haluamme rakentaa oppimiskokonaisuuden, mikä pitää sisällään koko peruskoulun oppimäärän, niin meidän pitää huomioida se, että mitään kokonaisuutta ei voida rakentaa ylhäältä alas. Vaan jokaisen meistä on pitänyt olla se ekaluokkalainen, joka opettelee tavaamaan ja joka ainakin toivon mukaan myös lukee ensimmäisen sanansa tuolla asteella. 

Kun ajatellaan esimerkiksi huippuluokan matemaatikoita, kuten David Hilbertia, niin nuokin miehet ovat todennäköisesti aloittaneet laskemisen siitä kuuluisasta 1+1=2 tehtävästä, joka on ainakin itselleni se ihan ensimmäinen matematiikan lasku. Sitä kautta sitten edetään kohti vaikeampia yhtälöitä kuten eksponenttiyhtälöä. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin asia, että ilman perusasioita ei matematiikassa kukaan voi oppia mitään eksponenttiyhtälöiden kaltaista. Siis meistä kukaan ei voisi edes ajatella, että peruskoulussa oppii yhtään mitään, jos ihminen ei ole ensimmäisellä tai viimeistään toisella luokalla oppia lukemaan ja tekemään peruslaskutoimituksia. 

Mutta siis miten motivoidaan joku viides tai kuudes luokkalainen tekemään tehtäviä sekä kiinnostumaan koulusta? Tuon ikäinen löytää varmaan paljon parempaa tekemistä kuin istua koulussa ja laskea jotain laskuja tai lukea tylsääkin tylsempää historiaa. Jos kaiken aikaa selitetään että sieltä ja täältä voisi saada paremmat tulot kuin tylsässä koulussa istumalla, niin varmasti koulussa ei enää mikään kiinnosta. Jos koko aikaisempi koulu on ikään kuin luovittu läpi niin, että arvosanoja on lähinnä tullut armosta, niin silloin varmasti jossain vaiheessa tökkää. Tuo tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa opettajat eivät enää voi antaa armosta arvosanoja. Jos koko koulun oppimäärä pitää opiskella vuodessa, niin se saattaa olla vähän vaikea prosessi. 

Kun ihminen on yhdeksännellä luokalla koulussa, niin hänen pitäisi pystyä tekemään tulevaisuuttaan koskevia valintoja. Jos ei koulu kiinnosta, niin tietenkin ihminen voi pitää tavoitteenaan esimerkiksi McDonald'sin tarjoilijaa tai siivoojaa. Toki tavoite voi olla vaikkapa NHL tai Formula 1, mutta jostain syystä nuo eivät ole varmaan keskivertonuoren realistisia tavoitteita. Toisaalta taas jos ihminen kuuluu noihin piireihin, niin silloin varmaan tuo vaihtoehto on realistinen. 

Perikö NATO Neuvostoliiton paikan ulko- ja puolustuspolitiikassa?

Olemme olleen tässä NATOn jäseniä jo kohta kaksi vuotta. Ja tietenkin maastamme on tullut lännen etuvartio, joka tuhotaan välittömästi sanoo Juhani Suomi. Tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että maamme varmaan tuhoutuisi tuossa sodassa joka tapauksessa, kuuluimme NATOoon tai emme. Siis kunnioittaisiko Venäjä tuolloin puolueettoman Suomen itsenäisyyttä? Siinä on yksi kysymys, johon emme ehkä koskaan edes toivo saavamme vastausta. Mutta tietenkin NATO on liittouma, joka koostuu yksittäisistä valtioista, joista yksi on USA. Se mitä olemme ehkä odottaneet saavamme NATOsta ei ole aivan sama, kuin mitä olemme saaneet. Eli NATO ei ole meille mikään lypsylehmä, joka vain antaa meille paljon asioita. Meidän pitää siis myös antaa vastavuoroisesti jotain NATOlle. Samoin tietenkin meillä on oikeus odottaa saavamme tiettyjä asioita NATOsta. Mutta siis monenkeskisessä liittoumassa ei voi olla tilannetta, jossa vain yhden valtion tai toimijan etu huomioidaan. Siis NATO on valtioiden liitto, jossa jokaisella valtiolla on omat etunsa ajettavana. 

Niin myös Suomi joutuu ajamaan siellä omaa etuaan, mutta saadakseen tukea pitää myös Suomen tehdä kompromisseja. Sama koskee kaikkia muita NATOn jäsenmaita. Ja suurin pelko mikä esti meitä pysymästä NATOn ulkopuolella on se, että kriisin sattuessa NATO ei antaisikaan tukea eli se voisi vedota siihen, että esimerkiksi hävittäjien varaosien saaminen vaatii sotatilanteessa NATOn jäsenyyttä. Tietenkin myös Ukraina on saanut tukea, mutta Ukrainalla on esimerkiksi luonnonvaroja, joita se voi luvata vastineeksi. Ja myös Donald Trump on huomannut noiden mineraalien olemassaolon. Se mikä huolettaa on se, että mitä jos Venäjä lupaa samalla tavalla USAlle pääsyn noihin mineraaleihin jos USA vastineeksi lopettaa Ukrainan tukemisen? Mutta kuten tiedämme, niin Trumpille kyllä raha kelpaa. 

Se mitä olemme saaneet huomata on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja NATO on saanut aikaan tilanteen, missä esimerkiksi puolustusvoimat on ainakin välillisesti nostettu uudelle jalustalle. Tai koskaan ennen ei reserviin kuulumiseen ole suhtauduttu niin myönteisesti kuin NATO-Suomessa. Maassamme on tullut aika, jolloin NATO on muuttunut sellaiseksi, että sitä ei saa kritisoida. Ja juuri kritiikki on se, mikä saa ihmiset sekä organisaatiot huomaamaan epäkohdat. Ja itse ainakin pelkään sitä, että NATO muuttuu uudeksi suomettajaksi, joka estää muodostamasta muuta kuin virallisesti hyväksyttyä kuvaa tuosta liitosta. Jos emme salli kriittistä mielipidettä joka ei välttämättä ole sama kuin kielteinen mielipide, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa joku ehkä hyvinkin ratkaiseva yksityiskohta voi jäädä huomaamatta. Eli voidaksemme kehittää sotilaallista osaamistamme, pitää meidän ottaa myös kritiikkiä vastaan. 

Samoin meidän pitää myös osata ja uskaltaa antaa palautetta muille asioista, jotka eivät heillä ole samalla tasolla kuin meillä. Eli NATOn ajatus on siinä, että asevoimat voivat kehittää omaa- ja toistensa osaamista keskinäisten verkottuneen harjoitus- ja simulaatiomallien avulla. Näin voimme välttää tilanteen, joka on johtanut onneksi Venäjällä katastrofiin Ukrainan sodassa. Tuo katastrofi johtuu siitä, että vaikka Venäjän komentajien pitäisi olla maailman parhaita, niin "toinen oli parempi".  Toki Venäjä  etenee mutta tappiot ovat valtavia. Eikä ainakaan Suomi voisi noita taktiikoita käyttää. Eli meillä ei ole varaa menettää 8000 miestä 15 km matkalla. 

Eli Ukrainan asevoimien vanhempi väki on koulutettu Neuvostoliitossa. Ja he tunsivat Venäjän taktiikan. Tämä tarkoittaa sitä että Ukraina kykeni sodan alussa ennakoimaan Venäjän liikkeitä, ja aiheuttamaan sen valiojoukoille tappioita, joista Venäjän asevoimat eivät hetkeen toivu.  Toki Venäjä autoritarisena valtiona kestää tappioita paremmin kuin länsimaiset demokratiat. 

Mutta aivan kuten vuonna 1905 Tshushiman salmessa, niin myös Ukrainassa voidaan todeta, että ei riitä että sotilas on omassa maassaan paras, jos vastapuoli on vähän parempi. Thsushiman salmessa Japani voitti Venäjän Itämeren laivaston joka oli purjehtinut puolen maailman ympäri, kun Tsaari oli lähettänyt sen tukemaan Venäläisiä joukkoja Japanin-Venäjän sodassa 1905.  

Venäjän laivasto lähti sotaan vuotta aikaisemmin, ja kohtasi näennäisesti alivoimaisen Japanin laivaston Tshushiman salmessa 27-28 Toukokuuta 1905. Tuolloin näennäisen alivoimainen Japanin laivasto upotti lähes koko Venäjän Itämeren  laivaston käyttäen torpedoita. Venäjän laivastoa johti paras amiraali, mutta japanilainen vastustaja vain sattui olemaan silloin vähän parempi. Tsushiman taistelu on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos sotilaat tai muut johtajat eivät kehitä osaamistaan. Ja kehittyäkseen pitää myös sotilaalla olla monipuolisia vastustajia myös simulaatioissa. 

Nimittäin nykyaikaiset konfliktit ovat paljon monimutkaisempia kuin tuolloin 1905. Ja hybridioperaatiot joihin kuuluu informaatiovaikuttamista sekä jopa salamurhia aiheuttavat sen, että sota ja rauha eivät enää ole samalla tavalla selviä asioita kuin ennen. 

Ja ennen kuin minut haukutaan Putinin trolliksi, niin sanon että NATO on loistava valinta, kun muuta turvatakuuta ei ole tarjolla. Ja toiseksi sanon että meidän pitää kehittää Eurooppalaista turvallisuusmallia, joka huomio myös tilanteen, missä Venäjä voisi yrittää yllätyshyökkäystä maamme kautta Norjaan. Nyt Putin ja hänen lakeijansa sanovat, että Venäjä olisi kunnioittanut maamme itsenäisyyttä, mutta mieleen tulee puolustusministeri Shoigun lausunto, jonka mukaan "Suomen itsenäisyys riippuu Venäjän tahdosta". 

Menimme NATOoon tilanteessa, jossa Venäjä lähti hyökkäyssotaan naapurimaataan vastaan. Tuolloin Venäjän presidentti V. Putin sanoi, että hän aikoo tuhota tai lopettaa Ukrainan kansallisen itsenäisyyden sekä sulauttaa Ukrainan Venäjään. Ja tietenkin tuokin asia oli pelottava. Vaikka Venäjän virallinen kanta esimerkiksi Itämeren kaapelirikkoihin on se, että se ei ole tehnyt mitään väärää, vaan että kaikki kaapelirikot ovat onnettomuuksia, niin voidaan kysyä että miten monta tällaista onnettomuutta voisi tapahtua, jos emme olisi NATOn jäseniä? Siis koska olemme NATOn jäseniä, niin emme voi saada siitä vastausta. 

Kun maamme hallitus sekä eduskunta hakivat NATOn jäsenyyttä, niin silloin Ukrainan sota oli vain yksi niistä syistä, miksi tuo hakemus esitettiin. Tuolloin Venäjän trollit sekä tietynlainen henkilöön menevä painostus yhdessä esimerkiksi Venäjän oppositiopoliitikko Navalnyin murhan sekä Salisburyn myrkkyiskujen sekä kuuluisan entisen KGB-upseeri Alkesandr Litvinenkon polonium-murhan kanssa aiheuttivat pelkoa. Vaikka noiden iskujen kohteet olivat venäläisiä entisiä KGBn jäseniä, heräsi pelko siitä että Venäjän tiedustelu voi laajentaa noita iskuja myös ulkomaisiin henkilöihin. Ja pelko ajaa ihmisiä tekemään erilaisia päätöksiä. Mitä jos Putin seuraavaksi kohdistaa noita iskuja ulkomaiden kansalaisiin, jotka ovat hänestä kirjoittaneet jotain negatiivista? 

Tietenkin meillä on edelleen ihmisiä jotka nostalgisoivat tai jopa glorifoivat puolueettomuutta ja ehkä osittain suomettumista. He ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet idän suhteista paljon maallista hyvää. Ja sen takia nuo ihmiset varmaan toivoisivat että eroaisimme NATOsta mitä pikimmin, niin he pääsevät tekemään liiketoimia Venäjän kanssa. Eli paluuta menneeseen toivotaan usein varsinkin niiden ihmisten toimesta, jotka saivat paljon etuja muihin nähden. Sen takia esimerkiksi Venäjän valta-eliitti mielellään näkee Neuvostoliiton nostalgisena maana. Nuo ihmiset ovat entisen nomenklatuuran eli puolue-eliitin jäseniä ja heidän lapsiaan. Tuolloin 1980-luvulla nomenklatuuran jäsenet elivät segregaatiossa, jossa heillä oli omat kaupat sekä periaatteessa oma Neuvostoliitto. He eivät eläneet tavallisten neuvostoliittolaisten arkea, mikä sitten varmaan aiheuttaa sen, että aika kultaa muistot. 

Kun keskustellaan maamme politiikasta sekä talouselämän suhteesta poliittiseen päätöksentekoon, niin silloin meidän pitää muistaa se, että suomettumisen aikaan esimerkiksi presidentti ja ulkoministeriö koplasivat eli kiinnittivät idän suhteet kaikkeen mikä liittyi lehtikirjoitteluun.  Eli tuolloin viimekädessä Kekkonen päätti siitä, että kuka sai käydä idän kauppaa. Yksi idänkaupan kulmakivistä oli se, että Neuvostoliittoon ei voinut viedä mitään suoraan asiakkaille. Vaan ideologisista syistä valtio osti ensin tuotteet, ja sitten ne vietiin rajan yli itään. Tuolloin kauppapolitiikka oli lujasti sidoksissa idän suhteisiin, ja jos pääsi "Kekkosen piiriin", niin silloin tulot olivat taattuja. 

Mutta myös Suomessa ovat liikemiehet sekä suuret elinkeinoelämän toimijat sijoittaneet varojaan puolueisiin sekä rahoittaneet poliitikkojen vaalikampanjoita. Ja kuten olemme huomanneet, niin tuo malli, jossa liikemiehet eli elinkeinoelämä sekaantuu politiikkaan sekä valtiolliseen päätöksentekoon ei ole pelkästään Donald Trumpin ja Elon Muskin "juttu". Se mikä tekee Muskin toiminnasta erikoista on se, että hän toimii avoimesti, kun ennen liikemiehet eli USAn tapauksessa suuryhtiöiden johtajat toimivat taas hillitysti kulisseissa. Mutta voidaan sanoa, että myös Suomessa suuryritysten kuten metsä-alan yhtiöiden sekä myös metalliteollisuuden johto varmaan vaatii jotain siitä, että he jakavat rahojaan poliitikkojen vaalikassaan. Ja uutena nousijana maassamme on puolustusteollisuus. 

Donald Trump on nyt USAn presidentti, jonka omaperäisiin "diileihin" saamme tottua tulevaisuudessa. Ja yksi noista diileistä on se, että palestiinalaiset siirretään Gazan ja Länsirannan alueelta pois, ja sillä tavoin Israel varmistaisi sisäistä turvallisuuttaan. Toki Gaza ja Jordan virran länsiranta ovat alueita, joita pidetään yleisesti Israelin miehittäminä. 

Ja Israel perustelee tuota Länsirannan sekä Golanin kukkuloiden miehitystä turvallisuus- sekä vesihuollon näkökulmilla. llman länsirantaa Israel on hyvin kapea maa, ja arabit voisivat hyökkäyksellä katkaista Israelin kahtia. Eli noiden alueiden miehityksellä Israel luo itselleen tilaa puolustautua mahdollista hyökkäystä vastaan. Mutta sitten tätä palestiinalaisten siirtämistä pois Gazasta ja Länsirannalta voidaan pitää joissain piireissä myös väestön homogenisointina, mikä tarkoittaa sitä, että "häiritsevä tekijä", kuten palestiinalaisia voidaan Israelin kannalta pitää poistetaan alueelta. Tietenkin USAn liittolaiset Saudi-Arabia, Yhdistynyt Arabiemiraattien liitto sekä Qatar ovat jo sanoneet, etteivät ne halua tai hyväksy palestiinalaisten poistamista noilta alueilta. 

No, Saudi-Arabia, ja Qatar ovat maita, joissa ihmisoikeuksista ei paljon välitetä. Mutta sitten samalla meidän pitää muistaa se, että pakkosiirrot ovat asia, joka on ainakin osittain vastoin kansainvälistä lakia. Ja kuitenkin pakkosiirtoihin on turvauduttu kautta historian. Mutta kuten me tiedämme, niin palestiinalaiset ovat Lähi-Idän arka paikka. Vaikka arabimaat niin mielellään heitä sanovat tukevansa, niin kuitenkaan yksikään arabimaa ei ole tehnyt mitään integroidakseen palestiinalaisia omaan yhteiskuntaansa, vaan edelleen vuodesta 1947 on palestiinalaisia asutettu pakolaisleireillä. Eikä ilmeisesti ainakaan kovin moni Arabimaa ole tunnustanut Israelia. Eli noihin asioihin vedotaan aina, kun palestiinalaisten oikeuksista keskustellaan. Eli Israelin mielestä esimerkiksi Iran käyttää palestiinalaisia oman likaisen työnsä tekemiseen. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010234036.html

https://yle.fi/a/3-8607825

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Litvinenko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Polonium

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_ja_Julija_Skripalin_myrkytystapaus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Nato-j%C3%A4senhakemus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsushiman_meritaistelu

Voi sabotaasia tehdä ilman räjähteitä, kuten esimerkiksi vetämällä kaasuputkea ankkurilla.

Myös ankkuria voidaan käyttää sabotaasiin. Eli sillä voidaan vetäistä kaasuputki tahallaan pois paikoiltaan. 

Sabotaasiin ei välttämättä tarvita räjähteitä Jos ajatellaan että Viron ja Suomen välillä kulkevan kaasuputken katkeamisen tai vaurion aiheutti venäläinen alus, niin tietenkin ensin tulee mieleen että tuossa asiassa ei kuitenkaan käytetty räjähteitä. Mutta kuitenkin sabotaasia voidaan tietenkin tehdä esimerkiksi antamalla ankkurin laahata merenpohjan yläpuolella kaasuputken kohdalla, ja varmasti tankkerin koneissa on niin paljon tehoa, että se kykenee vetämään kaasuputken paikaltaan sekä vaurioittamaan sitä. Siis räjähteiden käyttö ei ole itsestäänselvyys sabotaasitapauksissa. Eli kyseessä saattaa olla kiusanteko, jossa Suomea painostetaan NATOa koskevissa kysymyksissä. 

Venäjällä on toki sukellusaluksia, jotka voivat suorittaa kaasuputken vahingoittamiseen tähtääviä operaatioita., Kyseiset sukellusveneet on varustettu painekammioilla sekä ilmalukoilla, joiden avulla ne voivat lähettää sukeltajia tehtäviinsä ollessaan sukelluksissa. Nuo sukeltajat voivat asentaa räjähteitä kohteisiinsa. Mutta on mahdollista että nuo veden alla toimivat venäläiset sabotaasiyksiköt kuten Spetsnazin "Dolphin" voivat vahingoittaa putkea esimerkiksi porien tai laserin avulla.  

Kuva: Suomen Kuvalehti

Samoin tuon yksikön miehet voivat asettaa ankkurin kaasuputkeen kiinni, jotta tankkeri tai muu iso alus voisi vetäistä kyseistä putkea. Tuo Viron ja Suomen välillä kulkevan kaasuputken vahingoittaminen tietenkin saa aikaan ajatuksen siitä, että Suomi tarvitsee omia sukellusveneitä. 

Nuo sukellusveneet voisivat olla noin 10-50m pitkiä mahdollisesti pienoisydinreaktorilla sekä torpedoilla ja ohjuksilla sekä älykkäällä teknologialla varustettuja laitteita, jotka voivat operoida huomaamatta, ja joiden tehtävä olisi pitää Venäjän laivaston sabotaasiyksiköt poissa esimerkiksi vedenlaisten kuunteluasemien sekä kaapeleiden läheltä. Mutta jos sitten ajatellaan että Venäjän toiminta olisi jatkuvaa kiusantekoa, jossa ankkurit katkovat kaapeleita sekä vedenlaisia putkistoja, niin silloin meidän pitää jotenkin reagoida tuollaiseen toimintaan. 

Alla oleva linkki vie listaan Venäjän erikoistoimintasukellusveneistä. Lista on vuodelta 2015. Mutta se on hyvin mielenkiintoinen. 

https://www.rbth.com/defence/2015/04/15/secret_and_unarmed_4_russian_special_purpose_submarines_45237.html

Siis miten NATO jatkossa toimii?

Vaikka sanotaan että on mahdollista että Donald Trumpista tulee USAn presidentti, niin kuitenkin meidän pitää huomioida sellainen asia, että vaikka USA on tärkein NATOn jäsenmaa, niin se ei ole yksin NATO. Siis jos Putin hyökkää Suomeen, niin olisiko mahdollista, että Venäjä voitetaan Eurooppalaisin voimin? Siis USA ei ole yksin edes NATOn ydinpelote. Vaan myös Ranskalla sekä Iso-Britannialla on myös kansallisia ydinaseita, ja molemmat noista valtioista kuuluvat NATOoon. 

Venäjän suhtautuminen Suomeen on muuttunut. Ja me tiedämme että Venäjän tarkoitus on vahingoittaa maamme suhdetta NATOoon. Ennen Venäjä kohteli maatamme hyväntahtoisen väheksyvästi, eli se luotti "kepin sekä porkkanan" taktiikkaan. Jos maamme johto oli kiltti eli miellytti Venäjää, niin silloin tuli ikään kuin palkinnoksi kaasua ja öljyä halvalla. Samaan aikaan Kreml tai Kremlin edustajiksi ilmoittautuneet tahot kertoivat että Suomen itsenäisyys on riippuvainen Venäjän myötämielisyydestä, mutta nyt tilanne on ilmeisesti muuttunut. 

Eli kova propaganda sekä kovien tekojen puute kertovat siitä, että maahamme suhtaudutaan jostain syystä vakavasti. Jos me olisimme jatkaneet samaa puolueettomuuden linjaa, jota ennen noudatimme, niin silloin me varmasti saisimme kokea koko Venäjän propagandakoneiston voiman. Samoin voimannäytöt Itämerellä olisivat ehkä paljon rajumpia, kuten rajan yli "vahingossa" lentävät ohjukset tai sota-alusten sekä lentokoneiden koukkailu maamme ilmatilassa voisi olla se, millä Kreml osoittaisi että maamme on sen leikkikenttä, jota se saa kohdella miten huvittaa. 

https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/analyysi-teoria-ankkurin-tuhoamasta-kaasuputkesta-sai-lisavahvistusta-se-ei-poista-venaja-epailyja/

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kokenut-venaja-tutkija-kaasuputken-vahingoittaminen-on-varoitus-suomen-ja-yhdysvaltojen-dca-sopimukselle/837312b6-86bb-4fca-9a6f-5c91e2d8f398

https://www.rbth.com/defence/2015/04/15/secret_and_unarmed_4_russian_special_purpose_submarines_45237.html

Rasismi on häpeä.

Meillä Suomessa on vaarallinen, musta-valkoinen asenne ulkomaalaisia kohtaan. On ihmisiä joiden mielestä ulkomaalaiset pitää poistaa välittömästi maastamme, ja sitten on toinen ääripää, jonka mukaan meidän pitää kieltää oma kielemme sekä kulttuurimme, jos meidän omat arvomme eivät satu sopimaan jollekin ulkomaalaistaustaiselle. Eli meidän on oikeastaan muutettava omaa ajatteluamme sekä lopetettava ulkomaalaisten käsittely ryhmänä. Ulkomaalaiset ovat yksilöitä, joilla on samalla tavalla erilaisia arvoja sekä asenteita. 

Eli kaikki muslimit eivät ole öljysheikkejä tai terroristeja, mutta tietenkin myös esimerkiksi talibanit ovat muslimeita, joten myös se pitää muistaa, että muslimit voivat olla terroristeja. Me emme saa olla sinisilmäisiä eikä ketään saa tuomita ihonvärin sekä uskonnon perusteella. Mutta toisaalta ketään ei saa poistaa epäiltyjen listalta sen takia että hän on johonkin vähemmistöön kuuluva. Ja toisaalta vähemmistöön kuuluva rikollinen mielellään varmaan tuo ihmisten eteen sen, että hänet on pidätetty rasistisin perusteluin, vaikka hänen repustaan löytyisi pari kiloa kovia huumeita. 

Helsingissä oli tänään rasismin vastainen mielenosoitus. Se kertoo siitä, että ihmiset eivät pelkää sitä, että heidän viereensä istahtaa henkilö, joka kertoo tietävänsä missä tuollaiseen mielenosoitukseen osallistuva sattuu asumaan. 

Ulkomaalaiset sekä vähemmistöt ovat tietenkin loistavia kohteita esimerkiksi äärioikeistolle. He ovat henkilöitä, joiden päälle voidaan kaataa melkein mitä vain. Äärioikeisto kuten monet muutkin ääriliikkeet vetoavat toiminnassaan sananvapauteen, kun he etsivät kohteita propagandalle, jossa muita pelotellaan esimerkiksi kiusallisilla paljastuksilla sekä suoranaisesti uhataan väkivallalla, jos henkilö ei taivo uhkailun edessä. 

SDP:n Lindtmanin mukaan rasismi on avohaava suomalaisessa sielussa, mutta kun keskustellaan rasismista, niin silloin me tietenkin voimme esittää sellaisen kysymyksen, että onko tämä oikeastaan uusi ilmiö ollenkaan? Vai onko rasismi vain ponnahtanut esille sellaisella tavalla, että meidän on pakko jotenkin reagoida tähän uusvanhaan ongelmaan. Vai onko rasismi oikeastaan vain ilmaantunut sellaiseen paikkaan tai tilaan, johon sitä ei olla ennen edes uskallettu liittää? Me kaikki olemme jollain tavoin tehneet joskus jotain, joka on ollut jonkun kansanryhmän kannalta loukkaavaa, ja esimerkiksi kun olimme peruskoulussa, niin paljon puhuttu N*** oli aivan luonnollinen ilmaisu, jota näkyi mm. erilaisissa oppikirjoissa. Samoin tuolloin kauan sitten itseä ilmaistiin melko usein erilaisin ilmaisuin, joita ei nykyään pidetä muuna kuin rasismina tai vähintään epäsopivana ilmaisun osana. 

Kun olin peruskoulussa, niin silloin maahamme tulivat ensimmäiset vietnamilaiset sekä somalit, ja tuolloin tietenkin pinnalla olivat ne paljon puhutut "kriittiset näkemykset", joita nykyään voidaan pitää rasistisina. Mutta kuitenkaan tuolloin noin 30 vuotta sitten ei näihin samoihin asioihin kiinnitetty mitenkään huomiota, ja tuolloin tietenkään myöskään ulkomaalaistaustaisia ei ollut niin paljon kuin nykyään, joten mitenkäs "me suomalaiset" olisimme edes voineet ketään ulkomaalaista loukata, kun heitä ei ollut ainakaan omassa koulussamme, ja tuolloin muutenkin esimerkiksi romaneihin suhtauduttiin erittäin loukkaavasti tai alentuvasti. 

Siis ajat muuttuvat ja kirjoittajakin on joutunut ajan mukaan muuttumaan, sekä myös tutkimaan itseään sekä omia käsityksiään asioista, ja samalla kiittämään maamme valtiosääntöä siitä, että me kukaan 12 vuotias koheltaja, jollainen itse olin noin 30 vuotta sitten ei pääse ministeriksi. Kuten me kaikki tiedämme, niin kukaan 12 vuotias ei ole oikeasti mitenkään erityisen kypsä, eikä meistä kukaan ollut tuolloin oikeastaan perillä siitä, mitä rasismi oikeastaan on. Kuten olen sanonut, niin jos meillä olisi tuolloin ollut hiukan toisenlainen kulttuuri tai esimerkiksi rasistiseen kielenkäyttöön olisi oikeasti puututtu, niin monet mauttomat vitsit olisivat ehkä jääneet kertomatta. Mutta ihminen kasvaa oikeasti pari kymmentä metriä kun hänelle tulee ikää sekä elämänkokemusta. Samoin ihmisen arvot muuttuvat sekä ainakin toivon mukaan loivenevat siitä iästä, kun seksuaalirikolliset eli raiskaajat naulataan munista kattoon. 

Tässä kohdassa voisin huomauttaa että kaikki me olemme vain ihmisiä. Eli myös ulkomaalaistaustaisissa henkilöissä on rikollisia. Toki nämä ulkomailta tulleet rikolliset eivät ole ensimmäisiä katujengejä Helsinkiin tai muualle pääkaupunkiseudulle perustaneet. Ennen puhuttiin kiltisti nuorisojengeistä, joista meitäkin varoiteltiin aikoinaan. Tuolloin kauan sitten nuorisojengit joihin kuului ilmeisesti lähes pelkästään suomalaisia saattoivat ryöstellä esimerkiksi muita nuoria. Nykyään sitten on ymmärretty että ainakin joissakin tapauksissa alaikäisistä koostuvien katujengien takana on täysi-ikäisiä toimijoita jotka "korvausta vastaan" hakevat esimerkiksi viinaa tai muita vastaavia tuotteita noille henkilöillä. En tiedä että ovatko ryöstöt yleistyneet mutta voi olla että niistä tehdään nykyään helpommin ilmoituksia kuin ennen. 

Syy miksi ulkomaalaistaustaiset henkilöt näkyvät näissä tilastoissa on erittäin yksinkertainen. Täysin kouluttamaton ulkomaalainen joka on eristynyt muusta yhteiskunnasta on helppo kohde erilaisille alamaailman värväreille, jotka kertovat hänelle satuja siitä, mitä voisi katubandiittina tienata. Samoin ulkomaalaisia on tietenkin helpompi valvoa sekä seurailla kuin niin sanottuun valtaväestöön kuuluvia henkilöitä. 

Mutta se että ihmisiä jotka eivät ymmärrä länsimaisen yhteiskunnan pelisääntöjä päästetään pois kaiken maailman pakolaiskeskuksista ei ole aivan varmasti noiden ihmisten oma syy. Miksi meillä Suomessa ei esimerkiksi pakolaiskeskuksissa tai työperäisessä maahanmuuttotilanteessa järjestetä sellaista koetta, että voidaan todeta että henkilö on edes sen verran ymmärryksessä, että hän käsittää sellaiset asiat, että maassamme esimerkiksi naisten hakkaaminen tai kunniamurhat ovat kiellettyjä, vaikka joku imaami saattaa toista väittää. 

Työperäinen maahanmuutto on tietenkin asia, joka joidenkin visioiden mukaan tarkoittaa esimerkiksi tietokone-ohjelmoijien tai insinöörien palkkaamista ulkomailta. Kuitenkin jossain tapauksissa työperäinen maahanmuutto on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että siivoojia tai sairaala-apulaisia on tuotu jostain Filippiineiltä tai sitten siivoojia on kuljetettu maahan jostain muslimivaltiosta. 

Siis tarkoittaako työperäinen maahanmuutto sitä, että maahamme tuodaan perusduunareita jostain toiselta puolen maailmaa? Jos ainoa kirja jonka muslimi on joskus avannut sattuu olemaan Koraani, niin silloin tiedämme varmaan millaisia käsityksiä tuollaisilla ihmisillä on eri asioista. Voimme verrata heitä vaikkapa omaan körtti-lestadiolaisvähemmistöömme, jossa on myös hyvin jyrkkiä mielipiteitä erilaisista asioista. Eli äärimuslimeja voidaan verrata johonkin täysin kouluja käymättömiin uskonlahkoihin, joissa ainoa sallittu kirja on Raamattu. 

Esimerkiksi marjojen poimijoita on  kuljetettu maahamme Thaimaasta, koska noiden ihmisten palkat ovat niin alhaisia. Samoin venäläisten sekä virolaisten suuri osuus esimerkiksi rakennuksilla pistää jotenkin silmään. Työperäinen maahanmuutto on asia, joka estää suomalaisia ammatti-ihmisiä kehittämästä taitojaan. Ja sitten tietenkin jos puhutaan esimerkiksi maamme hintatasosta, niin Suomi on melko kallis maa. Verot täällä ovat korkeat, joten sen takia meillä myös palkkojen pitää olla korkeita. 

Mutta kuten varmaan kaikki ovat huomanneet, niin rasismia voidaan nykyään havaita myös paikoissa, joissa sitä ei toivoisi havaittavan. Eli esimerkiksi osa julkisen sanan työntekijöistä ei ole varmaan koskaan ajatellut omaa suhdettaan rasismiin. Ennen rasismia ei juurikaan käsitelty julkisessa sanassa, mutta nykyään esimerkiksi juuri tietyissä lehtijutuissa huokuu syvästi "kriittinen näkemys" monia vähemmistöjä kohtaan. Osa tuosta kritiikistä on ollut pelkästään rasismia. 

Maassamme on havaittavissa muutos rasismiin, joka ennen kosketti vain endeemisiä vähemmistöjämme. Eli endeemisten vähemmistöjen tilalle on tullut esimerkiksi muslimivähemmistö, josta sitten leivotaan leipomalla raiskaajia sekä tietenkin katujengien jäseniä, jotka vain haluavat raiskata naiset sekä ryöstellä ihmisiä kadulla. Eli tietenkin me kaikki ymmärrämme, että ulkomaalaistaustaiset henkilöt on helppo poistaa maasta, ja koska he eivät satu äänestämään, niin silloin tietenkään heihin kohdistettu "kritiikki" tai muut kampanjat eivät vie esimerkiksi joltain kansanliikkeeltä tai puolueelta ääniä. 

https://yle.fi/a/74-20048020

https://yle.fi/a/74-20048281

Onko Suomi hyvä maa kaikille?

Meillä Suomessa ollaan onneksi melko liberaaleja. Siis meillä hallintoa saa arvostella melko vapaasti, kun vain tekee sen järkevästi. Meillä on nyt itsenäisyyspäivä, ja tietenkin haluamme juhlia itsenäistä maatamme, jossa olemme demokratian sekä yksilövapauksien kärkipäässä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että meidänkin on ollut pakko käydä pitkä tie tähän pisteeseen, missä yhteiskuntamme tällä hetkellä on. Meidän pitää muistaa että meillä ei ole aina asiat olleet näin hyvin, kuin mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Meidän pitää muistaa tietenkin veteraanien työ. Mutta samalla myös miettiä sitä, että mikään vapaus ei ole kirkossa kuulutettu. Eli vapaudet eivät ole maailmalla tai edes meidän suloisessa Suomessamme olleet aina itsestään selviä. Vielä nykyäänkin on maassamme ihmisiä, joiden perusoikeuksia rajoitetaan, ja on ihmisiä, joita jatkuvasti syrjitään. Pelkät lainmuutokset eivät yhteiskunnassamme riitä takaamaan ihmisten perusoikeuksia, vaan meidän pitää myös pyrkiä muuttamaan ihmisten asenteita. Vielä nykyäänkin esimerkiksi romaneja syrjitään, vaikka laki kieltää syrjinnän työpaikoilla. Mutta lakeja on helpompi muuttaa kuin ihmisten asenteita. 

Tässä tänään päätin vähän kirjoitella puhtaaksi erilaisia mietteitä, mitä olen kirjoitellut vihkoon, ja sitten jaella niitä ympäri sosiaalista mediaa, mikä tietenkin suututtaa monia. Sosiaalista mediaa katsellessani huomasin erään nuoren melko ikävältä näyttäviä kommentteja siitä, miksi hän ei juhli maamme itsenäisyyttä. Tuohon listaan kuului myös asioita, jotka maassamme vaativat hiukan lähempää tarkastelua. Siis hän listasi tuohon listaansa sisällissodan teloitukset, sekä mm. romaneihin kohdistetun syrjinnän. Ja tässä sitten voin sanoa, että syrjintä on maassamme hyvin ikävä asia. Samoin valtaväestön asenne romaneja kohtaan on ainakin jossain tapauksissa ollut hyvin ikävä. 

Kun olin nuori, niin oli muotia puhua nuorisorikollisuudesta. "Nuorisojengit" tekivät tuolloin paljon rikoksia, ja usein nuorisosta löytyi kaiken pahan alku ja juuri. Ja nuoria sai vapaasti jahdata, kun he olivat niin kamalia. Nykyään puhutaan sitten korrektimmin katujengeistä, mikä tietenkin on aivan hyvä asia. Jengit ryöstelivät ennenkin ihmisiä, ja joskus ihmettelen että onko ryöstöjen määrä kasvanut, vai onko kynnys ilmoittaa ryöstöistä sekä tappeluista vain alentunut esimerkiksi kännyköiden sekä sosiaalisen median takia. 

Kuitenkin erilaisuus on asia, mikä saa jotkut ihmiset raivon valtaan. Se että ihminen on erilainen on asia, mikä saa aikaan sen, että hän kokee oikeudekseen polkea toisen oikeusturvaa. Riittää että toinen on nuori, maahanmuuttaja, eri tavoin pukeutuva tai eri tavoin ajatteleva kuin vahvempana itseään pitävä osapuoli, niin johan sitten alkaa vahvemmalla henkilöllä pinna palaa. 

Kun yhteiskunnassa halutaan keskustelua, niin silloin tietenkin jokaisella on oikeus osallistua mielipiteiden vaihtoon. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi vain valikoiduilla ihmisillä on oikeus puhua. Ja joidenkin mielestä taas mielipidettä pitää erityisesti kysyä, jos joku aikoo vastata johonkin mielipiteeseen tai kertoa omansa ehkä julkisesti. 

Tässä eräänä päivänä muistin erään mallin, jossa puhuttiin keskustelusta. Keskustelu on sitä, että jokainen keskusteluun osallistuva voi sanoa oman mielipiteensä asioista. Mutta joidenkin ihmisten ajatustapa on sillä tavalla vääristynyt, että heidän mielestään keskustelu on pelkkää komentelua,  ja toisten oikeus on vain istua kuuntelemassa, kun toiset antavat nauhan pyöriä, ja kertovat erilaisia kohteliaisuuksia muista ihmisistä. 

Tuolloin keskustelun vastavuoroisuus eli kyky kuunnella toisen mielipiteitä käsitetään yksisuuntaisena mallina. Ja jos joku on eri mieltä tuollaisen henkilön kanssa, niin silloin kaivetaan pesäpallomailat auton takaa, ja kerrotaan että vanhemman tai arvojärjestyksessä ylemmän mielipiteet ovat niitä ainoita, mitä edes saa esittää. 

Esimerkiksi teloitukset sisällissodan aikana sekä sen päätyttyä ole asia josta kannattaa olla ylpeitä. Enkä usko että nuo ihmiset joita ammuttiin tuon sisällissodan aikana tai sen jälkiselvittelyissä olivat kovin iloisia kohtalostaan. Sisällissodan sekä Toisen Maailmansodan välillä oli maassamme erittäin voimakas porvarillinen suuntaus, johon kuuluivat esimerkiksi lakonmurto-organisaatio, joka tarjosi työnantajille talkootyötä lakkojen murtamiseksi. 

Maassamme on myös ihmisiä, joita on simputettu puolustusvoimissa, tai ihmisiä jotka on esimerkiksi etnisen tai jonkun muun ulkonäköön liittyvän seikan takia ohjattu ovelle. Voidaan sanoa että jokainen joka simputtaa toista puolustusvoimissa tai muuten syrjii sellaisen asian takia, mille hän itse ei mitään mahda toimii Vladimir Putinin hyväksi. Eli hän auttaa murtamaan kansallista yhtenäisyyttä. Vaikka sanotaan että Venäjällä tai Kiinassa on monia kulttuureja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että noissa maissa pyritään järjestelmällisesti pakkosulauttamaan noita vähemmistökansoja valtaväestöön, sekä suorittamaan väestön pakkohomogenisointi eli yhdenmukaistaminen. 

Mutta jos ajattelisin että tuo video olisi julkaistu Venäjällä, ja siinä olisi tarkastelu Tsaarien, Leninin, Stalinin, ja heidän seuraajiensa toimia, niin silloin olisi varmaan edessä ollut pidätys. Se että me annamme tuollaisten videoiden näkyä osoittaa sen, että me emme ole samalla tasolla kuin Putin. Meillä sallitaan myös sellaiset videot, jotka saattavat aiheuttaa hyvin ikäviä kommentteja sekä tuntemuksia ihmisissä, jotka viettävät itsenäisyyspäivää. 

Mutta sen tässä voisin sanoa, että meillä suomalaisilla on ainakin niin paljon rohkeutta, että uskallamme katsoa menneisyyttämme ja myöntää että olemme tehneet virheitä. Kaikki muutkin valtiot ovat tehneet virheitä, ja se että uskallamme katsoa peiliin ja myöntää nuo virheet tekevät meistä parempia kuin Putinista. Vain se että osaamme sekä uskallamme myöntää virheet, joita olemme tehneet tekee mahdolliseksi sen, että voimme oppia virheistämme. Ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii yrityksen sekä erehdysten kautta. 

Eli emme olleet vuonna 1918 mikään täydellinen valtio. Suomi vasta harjoitteli itsenäisyyttä, ja esimerkiksi tuon ajan lakikirja oli varsin erilainen jos sitä verrataan nykyiseen lakikirjaan. "Vielä 1970-luvulla esimerkiksi homoseksuaalisuus oli sellainen asia, mikä saattoi viedä ihmisen vankilaan. "Vuonna 1894, naisten ja miesten homoseksuaaliset teot kiellettiin Suomessa rangaistuksen uhalla laissa. Kielto kumottiin vuonna 1971, mutta samana vuonna astui voimaan kielto homoseksuaalisuuteen kehottamisesta, joka puolestaan kumottiin vuonna 1999". (https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-homoseksuaalisuus)

Se mikä tekee tuosta asiasta hyvin erikoisen on se, että kyseessä on periaatteessa vain erilainen ihminen, jonka käytös ei ehkä muuten kerro sitä, että hän on erilainen kuin valtavirtaan kuuluvat. Ja tietenkin esimerkiksi punkkarikorut ovat asioita, joiden takia ihminen voi joutua jättämään työnsä. Periaatteessa pelkät silmälasit, jotka voivat tällaisten kirjoitusten jälkeen hajota saattavat aiheuttaa henkilön pakko-eroon tai sulkemiseen pois joukosta. Vielä nykyäänkin esimerkiksi työpaikoilla saatetaan ihmistä kiusata niin tehokkaasti, että he joutuvat eroamaan työpaikastaan siksi, että he ovat vain erilaisia. Nykyään muuten esimerkiksi mielenterveyskuntoutujat ovat yksi ryhmä yhteiskunnassa, joita jostain syystä syrjitään. Ja syrjiminen kasvattaa kaunoja sekä aiheuttaa väkivaltaa. 

Vasta Toinen Maailmansota eli meillä Talvi- ja Jatkosota hitsasivat yhteiskunnan yhtenäiseksi. Ja vasta suomettuminen, Kylmä Sota sekä Neuvostoliiton talutusnuorassa kulkeminen tekivät meille selväksi sen, että me ehkä saatamme tarvita hiukan tukea myös seuraavia mahdollisia sotia varten. Siis yhteiskunta ei ole koskaan valmis, ja aina löytyy ihmisiä joiden mielestä joku muu malli olisi parempi, ja monet noista henkilöistä ylpeinä kannattavat V. Putinin toimien hyväksymistä. 

Kuinka nopeasti maamme linja muuttui?

Kuva: Wikipedia

Yksi asia sitten vielä on huomioitava, kun puhutaan Ukrainan sodan uutisoinnista sekä kommenteista, jotka koskevat tuota sotaa. Nimittäin asennemuutos maassamme on silmiinpistävää. Yhdessä yössä koko Eduskunta sekä ilmeisesti maamme kansan enemmistö päättivät yllättäen, että meidän tulee oman etumme nimessä liittyä NATOoon, koska se suojelee meitä Venäjää vastaan. Itse joskus olen miettinyt sitä, että oliko tuolloin poliittisen eliitin tarkoitus teettää ikävä päätös jollakin muulla? Se että NATO-äänestys oli poikkeuksellisen yksimielinen tietenkin lämmitti sydäntä. Mutta kuitenkin mieleen tulee se, että oliko alun perin ajatus NATOsta tyrmätä eduskunnassa niin, että riviedustajat olisivat sen tyrmänneet. 

Maamme lehdistöllä on ollut paha tapa kertoa osittaisia totuuksia. Eli esimerkiksi ihmisten rikosrekisteri on usein mainittu monissa kirjoituksissa. Mutta samalla ei ole koskaan mainittu mitä rikoksia henkilö on tehnyt. Samoin kun on sanottu että valtaosa ihmisistä vastustaa tai kannattaa jotain asiaa, niin esimerkiksi se ketä on haastateltu tai miten haastateltavat noihin tutkimuksiin on valittu. Eli kuka on oikeasti kannattanut esimerkiksi Kekkosta? 

Mutta samalla myös eteemme tulee sellainen muisto, mikä koskee YYA-Suomea. Aina välillä vieläkin joku on huolissaan siitä, että Putin saattaa kaatua, tai sitten ikään kuin komennetaan rivejä suoriksi. Kuitenkin esimerkiksi Venäjän haukkuminen maamme lehdistössä on noussut arvoon arvaamattomaan, ja ihmiset ovat alkaneet etääntyä tuosta vanhasta siis vuodesta 1944 peräisin olevasta mallista, missä maamme itsenäisyys on sidottu Moskovan hyvään tahtoon, mikä tietenkin on loistava osoitus realiteettien tajusta. Me emme saa siis ajatella että jonkun muun maan hyvä tahto takaa itsenäisyytemme jatkossa. Mutta jos me haluamme saada tehokkaita välineitä, jotka toimivat silloin kun niiden pitää toimia, niin meidän pitää saada asema, mikä takaa noiden välineiden toiminnan. 

Jos siis haluamme NATOn tukea eli esimerkiksi saada huoltoa ja tukea myös sodan aikaan meidän pitää liittyä NATOon. Ja jos haluamme silloin jotain saada, niin meidän pitäisi sitten myös jotain sinnepäin antaa. Siis NATO on valtioiden välinen yhteisö, jossa ei kukaan voi vain saada. Vaan jokaisen NATO-maan pitää myös antaa tuhon liittoon jotain. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin silloin Euroopan turvallisuustilanne muuttui välittömästi. Siis kansainvälinen yhteisö ei voi istua alas, ja hokea että " jotain pitäisi tehdä". 

Tietenkin Venäjä olisi voinut voittaa Ukrainan 36 tunnissa, jolloin olisi tapaus voitu kuitata, ja sanoa että emme voi ydinasevaltiolle mitään. Ja Venäläisten propagandistien agenda oli se, että valtaosa ukrainalaisista olisi halunnut liittyä Venäjään. Mutta kun vastarinta jatkui, niin se varmaan osoitti etteivät venäläiset olleet kutsusta paikalla. 

Eli täysin kritiikitön suhtautuminen Venäjään muuttui yhdessä päivässä sellaiseksi, että jokaisen isänmaallisen kansalaisen on pitänyt kilpaa todistella sitä, että hän ei ollut tai ainakaan enää ole Putinin talutusnuorassa. Kun me teimme NATOa koskevan hakemuksen, niin silloin tietenkin me teimme sen itsenäisenä valtiona, joka on jo valmiiksi sovittanut asevoimansa NATOon. Mutta yksi asia tässä tietenkin nostaa päätään, ja se on vaara siitä, että maamme muuttuu YYA-NATOksi. Tuolloin NATO ottaa sen paikan, mikä Moskovalla sekä Venäjällä on ollut. Eli alamme suhtautua NATOoon samalla tavalla kuin olemme suhtautuneet Neuvostoliittoon sekä Venäjään. NATO varmaan on maallemme aivan hyväksi. Eli itse olen NATOn kannalla, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole tarjolla. 

Mutta sitten jostain syystä olemme taas siinä tilanteessa, että emme osaa mennä mihinkään itsenäisesti. Miksi meidän pitää aina lähteä kulkemaan jonkun muun maan kanssa kahdestaan, eli NATOoon ei sitten mennäkään ilman Ruotsia, koska se saa aikaan jonkun juovan maidemme välisiin suhteisiin. Siis Suomi on valtio jolla on vähän yli tuhannen kilometrin maaraja Venäjän kanssa. Samoin maamme on valtio joka on Ruotsin ja Venäjän välissä. Kolmanneksi Suomi on valtio jonka pankeissa on valtavat määrät venäläistä rahaa, ja suuri osa läntiseen Eurooppaan menevästä maakaasusta sekä venäläisestä valuutasta on mennyt Suomen läpi. Venäjän luonnonvarojen sekä muiden taloudellisten syiden takia olemme antaneet Venäjän vetää itseämme harhaan. Kun tarjolla on paljon rahaa, niin silloin se tietenkin auttaa hyväksymään jonkun valtion toimet, jotka kohdistuvat sen omaan väestöön sekä myös tuon valtion naapurimaihin. 

Meidän poliitikkomme tekivät virhearvion V. Putinin kohdalla. Mutta myös muut Euroopan sekä maailman poliitikot ovat tuon virheen tehneet. Meidän poliitikkomme eivät ole ainoita, joiden arvostelukyky on pettänyt Putinin kohdalla. Eli se että virhe on tehty on asia, mikä meidän kaikkien on vain nyt sitten myönnettävä. Ei se että me vain lähdemme häpeämään asioita, sekä samalla myös peittelemään niitä varmaan ainakaan niistä parempaa tee. Jos olemme tulleet huijatuiksi, niin silloin tietenkin asiaa voidaan käsitellä siten, että se ottaa aivoon. Mutta se että joku asia on tullut tehdyksi merkitsee sitä, että siitä voidaan ottaa opiksi. Se ei ketään auta, jos vain istumme alas sekä tuijotamme jonnekin menneisyyteen. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Suomalaisten asenteista venäläisiin, eli naapurin venäläinen ei ole Putin. Mutta aina pitää varautua kaikkeen...

 

Kun elimme YYA-Suomessa, niin meillä oli vain yksi virallinen mielipide Venäjästä. Se oli se, että mitään pahaa ei tuossa valtiossa edes voinut kuvitella olevan. Kaikki mitä Neuvostoliitossa tapahtui tai tehtiin oli edistyksellistä ja Neuvostoliittoa kutsutiin myös usein nimellä "Venäjä". Ja Neuvostoliiton hajottua Venäjä peri jollain tavalla Neuvostoliiton paikan. Eli vaikka me kuinka halusimme uskoa toisin, niin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen YYA jäi ikään kuin asiaksi, joka aina silloin tällöin putkahti pintaan, eli vaikka Venäjää ei enää katsottu mitenkään kritiikittömästi, niin aina välillä julkinen keskustelu on saanut niitä vanhoja YYA-Suomesta tuttuja piirteitä, joissa korostetaan konsensusta sekä myös esimerkiksi Vladimir Putinia on kohotettu vähän niin kuin samaan asemaan, mitä vaikka Juri Anropovilla ja muilla Neuvostoliiton johtajilla oli. 

Juri Andropov (1914-1984) oli siis Leonid Brežnevin (1906-1982) seuraaja, entinen KGB:n legendaarinen päällikkö, joka ehti olla Neuvostoliiton johtaja 15 kk. ennen kuolemaansa. Mutta kuten tiedämme, niin YYA-Suomessa oli tapana osoittaa kuuliaisuutta Venäjän johtoa kohtaan, koska meidän johtajamme pelkäsivät Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän ydinaseita. Esimerkiksi NATO oli meidän maassamme tabu, josta ei koskaan saanut puhua ainakaan myönteiseen sävyyn. Kaikki mitä NATO oli tehnyt oli vähintään väärin. Haluttiin uskoa esimerkiksi siihen, että Venäjän johto osoittaa meille hyväntahtoisuuttaan, jos vain muistamme olla rähmällään ja tehdä kiltisti, mitä Kreml sanoo. 

******************************************************************************

Meidän pitää muistaa, että että naapurin venäläinen ei ole Vladimir Putin. Vaikka joku ihminen vaikuttaa Putinin vastustajalta, niin hän saattaa kuitenkin olla joko FSBn agentti tai sitten toimia FSB:n valvonnassa. 

Vaikka venäläinen olisi maassamme turistina tai olisi tunnettu Putinin vastaisista mielipiteistä, niin  FSB voi silti pyytää häneltä palveluksia. Eli FSB voi  kiristää esimerkiksi sairaan perheenjäsenen hoidon epäämisellä tai vankilassa olevan sukulaisen terveydellä. 

Eli jos henkilö on "kiltti" eli vastaa "kyllä", niin silloin perheenjäsen saa hoitoa. Jos taas vastaus on "ei", niin se tuo ongelmia tuolle perheenjäsenelle. 

Mutta pitää huomioida se, että  kaikki Putinin myötäilijät eivät ole myöskään pakotettuja toimimaan siten kuin he toimivat. Eli vaikka joku ketoisi tarinan sairaasta äidistä, jota FSB pitää panttivankina, niin hän voi silti valehdella. 

******************************************************************************

Toivottavasti NATOn jäsensopimuksesta ei tule uutta YYA-sopimusta. Se mitä meidän kannattaa pelätä on se, että maamme suhde NATOon muuttuu samanlaiseksi kuin mitä se oli Neuvostoliittoon tai osittain myös Venäjään. Eli toivotaan ettei NATO-suhteestamme tule uutta versiota YYA-Suomesta.

******************************************************************************

Ja kukaan "nulikka" ei saanut edes yrittää sanoa pahaa sanaa tuosta valtiosta. Mutta kuten tiedämme, niin hyökkäys Ukrainaan sai hyvin nopeasti kelkan kääntymään. NATO äänestys meni Eduskunnassa siten, että vain noin kymmenen edustajaa sanoi NATOlle "ei", ja maamme ainakin on näillä näkymin liitetty jo tuohon sotilasliittoon. Se mitä oikeastaan tapahtui tuolla eduskunnassa on joskus ihmetelty. Ehkä pääministeri Sanna Marin ja Tasavallan presidentti Niinistö olivat ajatelleet että tuo äänestys selkiyttäisi puheita tästä NATO-optiosta, ja siihen vedoten olisi tehty joukko päätöksiä. Mutta sitten kävi niin, että tuo päätös oli hyvin selkeästi NATO myönteinen. 

Se että lähes kaikki edustajat ovat olleet NATOn kannalla varmasti on viesti siitä, mitä esimerkiksi Ukrainan sodasta ja varsinkin Venäjän presidentti Putinin toimista ajatellaan lännessä. Ja päällimmäinen pelko on tietenkin ollut se, että miten seuraavaksi Kremlissä luetaan historiaa? Onko seuraava tulkinta esimerkiksi Suomen itsenäisyydestä se, että Leninillä ei olisi ollut oikeutta tuota tunnustusta tehdä, ja sitten lakimies Putin alkaa lukea sitä, mitä vaateita Venäjällä olisi suuriruhtinaskuntaa kohtaan, jossa on tietenkin suuri Venäjäkielinen vähemmistö. 

Tuollaiset ajatukset siitä, että meidän itsenäisyytemme ei ole aivan niin itsestään selvää kuin haluamme uskoa aiheuttivat sen, että eduskunta valitsi kahdesta pahasta pienemmän. Joko myötäilemme jatkuvasti Putinia tai sitten liitymme johonkin liittoon. Maanpuolustuksellisista syistä meidän täytyy liittyä NATOoon. Eli koska käytämme NATO-aseita, niin niiden toimivuus voidaan taata vain kuulumalla NATOoon. Toki meidän pitää huolehtia myös jatkossa oman maamme puolustus, sekä myös auttaa muita maita rakentamaan puolustustaan. Mutta NATO tarjoaa foorumin, jossa voidaan vaihtaa tietoja sekä osaamista myös niillä alueilla, jotka on varattu vain NATOn jäsenille. 

Jos olemme NATOn jäseniä niin silloin NATO ainakin paljon suuremmalla todennäköisyydellä auttaa maatamme puolustamaan itseään kuin jos olisimme NATOn ulkopuolella. Ja vaikka maamme ei virallisesti olekaan vielä NATOn jäsen, niin en oikein jaksa uskoa että NATO istuu tumput suorina, jos Putin alkaa uhkailla maatamme. 

Ei ole aivan niin varmaa, että olisiko NATO-optio ollut jatkossa käytettävissä, jos tarjolla olisi ollut halpaa maakaasua, ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa olisi sujunut vähän paremmin. 

Päätös oli erittäin selvä, ja uskoisin että kaikki NATO maat tulevat maamme jäsenyyden ratifioimaan, vaikka Turkki osoittaa halua lähestyä Venäjää. Kuitenkin myös Turkilta vaaditaan aika paljon rohkeutta lähteä yksin torpedoimaan Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä. Ja se mitä itse NATOssa pelkään on se, että sitä kohtaan lähdetään muodostamaan samanlaista asennetta tai keskusteluilmapiiriä, kuin mitä YYA-Suomessa oli. Eli toivon mukaan NATO ei peri Neuvostoliiton asemaa ulko- ja sisäpolitiikassa. 

Mutta tuon NATO-päätöksen jälkeen ihmisille on tullut ikään kuin tarve osoittaa että he eivät ole Venäjän talutusnuorassa. Kuitenkin meidän pitää tehdä selväksi myös itsellemme, ettei naapurin Venäläinen ole Putin. YYA-Suomen aikaan meille varmaan on jäänyt paljon traumoja, joista on vaikea päästä yli. Maamme viranomaiset luovuttivat Venäläisiä loikkareita suoraan Neuvostoliittoon, mikä sitten aiheutti noille ihmisille hyvin pahoja asioita. Ja sen takia meillä ikään kuin vähän lyö yli, eli meille on alkanut muodostua hiukan yliampuvan kielteinen kuva Venäjästä, sekä palava halu osoittaa kielteistä asennetta Venäjää kohtaan. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Pitäisikö meidän lopettaa viisumien myöntäminen venäläisille?

Venäläisten viisumit ovat asioita, jotka ovat puhuttaneet mediassa lähes kaikkia, jotka päättävät asioista. Sanotaan että Venäjän kansalaiset kuljettavat rajan yli esimerkiksi tuotteita, joita voidaan käyttää asevoimien hyödyksi.  On olemassa tietenkin mahdollista, että vaikka kyseessä olisi tavallinen venäläinen, niin FSB saattaa pyytää häneltä esimerkiksi kännykkää tai muuta vastaavaa "tuliaista". Ja tuon palvelun pyyntöihin ei Venäjällä vastata muuten kuin "kyllä". Mutta jos me sitten lähdemme estämään venäläisiä saamasta viisumeja, niin silloin tuo valtio jää täydelliseen informaatiopimennykseen. Eli silloin ihmiset eivät edes näe mitään muuta pilkahdusta kuin sitä mitä Vladimir Putin ja hänen hallintonsa haluavat heidän näkevän. 

Venäjä jää tuolloin lopullisesti eristyksiin, ja se mikä sitten tekee Vladimir Putinin propagandasta tehokkaan on se, että ensinnäkin mitään muita kuin Putinia myötäileviä näkemyksiä ei edes ole saatavissa. Tai kukaan ei uskalla edes vastata mitään muuta, kuin että heistä Putin on maailman paras presidentti yms. Jos jotain muita vastauksia on edes ajateltu antaa, niin silloin saattaa seurata vaikeuksia jokaisella elämänalueella. Venäläisistä viisumeja varmasti hakee niin sanottu etuoikeutettu yläluokka, joka omaa keskimääräistä korkeamman elintason sekä paljon keskimääräistä enemmän etuuksia. Tuo joukko on niitä, joiden oletetaan vastapalvelukseksi tukevan Vladimir Putinia. 

Se miksi noille ihmisille olisi hyvä myöntää viisumeja on se, että heidän kauttaan voidaan jotenkin vaikuttaa Putinin lähipiiriin tai ihmisiin, joilla on vaikutusta tuohon hyvin suljettuun oligarkkien joukkoon. Mutta se mikä on huonoa viisumeissa on se, että niiden avulla voidaan tuota Venäjän kauppasaartoa horjuttaa. Suurempi ongelma tässä kuitenkin on se, että Venäjän energiaa eli lähinnä kaasua ostetaan Venäjältä edelleen. Siis pitäisikö Venäläisille myöntää viisumeja vai ei? Siinä vasta kysymys. Venäläisten kohdalla pitää aina muistaa, että siellä ulkomaan matka on aina palkinto. Ja venäjällä palkinto voi olla siitä, että henkilö lupaa tuoda pari Applen kännykkää FSB:n virkailijoille. 

Kuitenkin se että me estämme tavallisten venäläisten pääsyn maahamme taas kuulostaa jotenkin vieraalta, koska tavalliset venäläiset eivät ole vastuussa sodasta, jota käydään Ukrainassa. Tai sitten toisaalta joku voisi esittää vastaväitteen, että tavalliset venäläiset kuitenkin menevät Putinin asevoimiin ja lähtevät sotimaan kohti Ukrainaa. Ja tietenkin on vaara siitä, että noiden ihmisten mukana on myös henkilöitä, joiden työnantaja on esimerkiksi joku venäjän tiedustelupalveluista. Jos Ukrainan tilanne alkaa eskaloitua, niin silloin nuo toimijat voivat vaarantaa myös Suomessa kansallista turvallisuutta. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Kansallinen etu II. Etäisyys suuriin valtioihin määrää usein sen, miten kovaa kieltä valtio voi käyttää ulkopolitiikassaan

Kimmo Huosionmaa

Myös ilmasto eli valtion mahdollisuudet tuottaa ruokaa sekä muita raaka-aineita sanelevat pitkälti sen, mikä on valtion kansallinen etu. Ja kansallinen etu saattaa esimerkiksi Suomessa olla toinen kuin jossain Espanjassa tai Ranskassa, jotka ovat kaukana Venäjästä, ja noilla mailla ainakin on jonkin verran enemmän luonnonvaroja kuin Suomella, mutta toisaalta luonnonvarojen riittävyys ei ole riippuvainen suoraan esimerkiksi valtion koosta, ja kuten tiedämme, jos ihmisiä on paljon, niin myös ruoka kulutetaan silloin enemmän. Jos valtio on hyvin suuri sekä voimakas, niin silloin se on paljon herkemmin reagoimassa esimerkiksi raja loukkauksiin sekä puolustamassa omaa etuaan maailmalla, kuin pieni valtio jolla ei ole käytössään tehokkaita aseita joilla voidaan pelotella kaikkia muita.

Tällä tarkoitan sitä, että  jos valtiolla on käytössään ydinaseita, niin silloin sen asema maailmanpolitiikassa on todella suuri verrattuna sellaiseen maahan, jolla ei ydinaseita ole. Ja tuollaisen valtion tekoja katsotaan todella helposti läpi sormien, kun taas pienen ydinaseettoman valtion toimintaan suhtaudutaan aina kriittisemmin, koska sitä on helpompi uhkailla kuin suurta ydinase-arsenaalia hallitsevaa valtiota. Tässä pitää todeta, että etenkin se, että emme ole hankkineet ydinaseita johtuu siitä, että meillä ei ole paikkaa missä noita aseita voidaan kokeilla ilman vaaraa saasteen leviämisestä omille asuinalueille sekä myös Pietariin. Tällä tarkoitan, että puhdas halu toimia rauhan puolesta ei ehkä kuitenkaan ollut syynä tuohon pidättäytymiseen ydinaseiden valmistuksesta. Jos näet esimerkiksi Neuvostoliiton tiedustelu olisi saanut vihiä tällaisesta ohjelmasta, niin silloin olisi edessä saattanut olla sota Suomen sekä Neuvostoliiton välille

Joten se miksi Suomi ei ole aikoinaan näitä aseita hankkinut johtuu meidän valtiomme asemasta Venäjän vieressä, joten se mitä aikoinaan myös pelättiin oli se, että jos suomessa olisi ollut salainen ydinaseohjelma, joka olisi paljastunut esimerkiksi Neuvostoliiton johdolle, niin silloin tuo maa olisi voinut suorittaa eliminointi-iskun maamme ydinlaitoksiin.  Tuo isku olisi voitu tehdä joko konventionaalisten aseiden avulla tai ydinasein, tai sitten muutama tuhat panssarivaunua olisi ylittänyt itärajan.

Nykyään tietenkin asevoimilla on lentokoneet, joilla tankkeja voidaan tuhota, mutta tuo lentokoneiden käyttö  panssarintorjuntaan perustuu siihen, että käytössä on tarkkoja täsmäaseita, jolla vihollisen panssareita vastaan voidaan iskeä erittäin tarkasti. Nuo aseet ovat periaatteessa melko uusia, joten sen takia esimerkiksi 1970-luvulla panssarivaunu oli todella ylivoimainen varuste.  Samoin uusissa tankeissa on mikroaaltoihin perustuva “Trophy-laite”, joka räjäyttää kohti tulevan ohjuksen tai muun ammuksen liian aikaisin, ja tuota laitetta voidaan käyttää myös lentokoneita sekä muita tankkeja vastaan.

Mutta kuten tiedämme, niin jostain syystä ne maat, joilla ei ole tuollaista “isoveljeä” rajan takana ovat paljon helpommin huutamassa muille´, mitä muiden pitäisi tehdä asian etee, ja se sitten varmasti ei ole mikään mukava asetelma missään päin maailmaa. Näet tässä sitten palataan siihen tilanteeseen, mikä edesauttoi Suomen irrottautumista Ruotsista. Kaikki sodat, joita Ruotsi kävi käytiin Suomen puolella, joten tämä asia sitten varmasti pitää kaikkien huomioida.

Näet maailmassa on paljon ihmisiä, jotka näkevät EU:n osana NATO:a, ja jos me sitten olisimme sellaisessa kriisissä puolueettomia, jossa Venäjän ja esimerkiksi NATO:n välit alkavat kiristyä, niin silloin ei välttämättä maamme puolueettomuutta enää kunnioiteta. Tuolloin jompikumpi osapuoli saattaa ryhtyä hyökkäämään Suomen kautta, ja jos sitten toinen osapuoli lähtee vastatoimiin, niin silloin taistelut voisivat siirtyä myös meidän maamme pohjoisosiin.

Tuolloin vastapuolen komentaja varmasti haluaa ryhtyä torjumaan esimerkiksi Murmanskia tai Norjan pohjoisosissa olevia NATO:n lentotukikohtia vastaan tehtävää hyökkäystä mahdollisimman syvältä, niin että hänen joukoilleen olisi aikaa suorittaa tarvittavat liikkeet sekä myös tilaa toimia. Näissä tapauksissa tietenkin joku on aina sanonut, että ainahan Suomi voi antaa läpikulun noille joukoille, mutta se merkitsee sitä, että maamme ei enää silloin ole puolueeton, tai sitten myös toinen osapuoli vaatii tätä oikeutta, jolloin nuo armeijat kohtaavat tässä hypoteettisessa mallissa Lapissa, joka sitten muuttuu taistelukentäksi.

Ja tuo ajatus aikoinaan myös Katariina Suurella oli maamme suhteen, kun hän esitti ajatuksen siitä, että maamme olisi ehkä joskus itsenäinen. Hänen ajatuksensa oli se, että jos Venäjän sekä Ruotsin välillä olisi puskurivaltio, niin silloin jos joku hyökkää sen kautta Venäjälle, niin Venäjän armeijalla olisi tuolloin enemmän aikaa valmistautua sillä välin kun tuon puskurivaltion joukot pidättelevät vihollista.

Kuitenkin meille varmaan on tullut selväksi se, että jos jollain maalla on kaksi tai kolme valtiota sen ja esimerkiksi Venäjän välissä, niin silloin noiden puskurina olevien valtioiden takaa on hyvä huudella sellaisia kohteliaita kommentteja Venäjän toimista. Mutta kuitenkin pitää muistaa se, että missään nimessä esimerkiksi aggressiota naapurivaltiota vastaan ei saa jättää tuomitsematta, ja myös Suomen olisi hyvä osoittaa solidaarisuutta sellaisessa tapauksessa muille maille, jotta me saisimme sitten myös tukea tarpeen mukaan, jos kohtaamme itse joskus sen niin sanotun “vihamielisen kommunikean”, kuten nootteja sekä uhkaavaa politiikkaa on kutsuttu.

Trophy-system

http://www.microwavejournal.com/articles/30622-leonardo-drs-rafael-to-provide-trophy-active-protection-systems-for-us-army

Maamme väestön rakenteen suunnittelu sekä sen ongelmat

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Meiltä loppuu suomessa työvoima, kuten varmaan kaikki ovat tienneet. Mutta se mikä tässä asiassa tietenkin mietityttää on se, että meistä ketään ei voi pakottaa tekemään lapsia. Ja vaikka kaikki vanhemmat tekisivät lapsia, niin jos perheessä on vain yksi lapsi, niin se kuitenkin laskee syntyvyyttä sekä suomalaisten määrää. Tuota työssäkäyvien ihmisten määrää voidaan lisätä tekemällä maastamme houkuttelevan maahanmuuttajille, mutta se sitten tietenkin tarkoittaa sitä, että myös suomalaisilta menee tuon asian kanssa ne perinteiset työpaikat.

Korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia saapuu jatkuvasti Suomeen, ja samoin tänne tulee ihmisiä myös esimerkiksi Afrikasta, jotka ovat tulleet maahamme korkeamman palkan takia aivan laillisesti työn perässä. Noiden ihmisten integroitumista meidän yhteiskuntaamme on tuettava sekä eettis- humaaneista syistä, että myös taloudellisista syistä. Eli maamme tarvitsee uusia ajatuksia sekä osaavaa työvoimaa myös tulevaisuudessa.

Ja korkean teknologian teollisuus on sellainen asia, että se vaatii jatkuvasti uutta innovaatiota sekä ideoita voidakseen kilpailla maailman markkinoilla. Jos meillä ei ole työvoimaa tarpeeksi, niin silloin pitää uutta työvoimaa saada jostain muualta. Mikäli maamme lehdistö tai muu media antaa maastamme kuvan rasistisena valtiona, niin silloin ei tänne maahanmuuttajia tule. Ja vaikka maahamme syntyisi nyt sitten suuri määrä lapsia, niin he tulevat työmarkkinoille aikaisintaan vuonna 2040. Joten siihen saakka pitää joku ratkaisu koettaa kehittää tähän työvoimapulaan.

Kuitenkin ulkomaalaisten määrän lisääntyminen tuo työpaikkoja uusilta aloilta, joita ovat esimerkiksi myyjän työ, ja se asia mikä tuossa työssä muuttuu on se, että myös tavalliset myyjät joutuvat käyttämään muuta kuin suomen kieltä työpaikassaan. Se että joku henkilö ei suostu palvelemaan ulkomaalaista ei ole kovin hedelmällinen, koska kyseinen kauppa saattaa olla ulkomaalaisen omistama, ja se sitten saattaa aiheuttaa potkut, jos esimerkiksi kaupan uusi johtaja heitetään omasta työpaikastaan ulos.

Kuitenkin maamme työvoimapula on siitä ongelmallinen asia, että siinä sitten on asiaa ajateltu hoitaa esimerkiksi roboteilla, mutta on aloja, joissa robotti ei kuitenkaan kykene korvaamaan ihmistä. Noita aloja ovat erityisesti palveluammatit, joissa vaaditaan hyviä ihmissuhdetaitoja sekä tietynlaista luonnetta. Samoin onnistunut palvelusuoritus vaatii myös kielitaitoa, eli on löydettävä oikeita sanoja oikeisiin tilanteisiin. Maamme työvoimapula on kuitenkin hyvin erikoinen asia, koska kaikki ihmiset haluavat tietenkin olla johtajia eivätkä työläisiä.

Ja kuitenkin esimerkiksi asiakasrajapinnassa toimiva työläinen tarvitsee esimerkiksi kielitaitoa vähintään yhtä paljon kuin joku huippuluokan johtaja. Koska maamme on entistä kansainvälisempi, niin silloin saattaa aivan tavallisella kioskilla edessä olla ihminen, joka ei puhu sanaakaan suomea. Ja silloin tietenkin pitää myyjän osata jotain muuta kuin kotimaista kieltä, koska tuolloin asiakas saattaa poistua paikalta toiseen yritykseen, mikäli hän ei saa asiaansa hoidettua. Se ei ole mikään mukava tilanne, jos tuo henkilö sattuu olemaan kaupan omistaja.