Onko avaruusohjelman yksityistäminen järkevää?

Yllä oleva kuva heijastaa avaruusohjelmien suurinta ongelmaa, joka saattaa olla myös niiden suurin pelastus. Siinä esitetään se, kuinka suuri osa amerikan avaruusohjelman luotaimista on yksityisesti rahoitettu. Juuri tämä kehitys jossa tieteen tekemistä sidotaan taloudelliseen etuun saattaa aiheuttaa sekä suurta helpotusta, koska yksityiset rahoittajat eivät ole riippuvaisia MAGA-liikkeen kaltaisista poliittisista aatteista. Mutta samalla kun tiedettä sekä avaruusohjelmaa sidotaan finansseihin, niin silloin edessä on asia mikä vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen enemmän kuin koskaan. Nimittäin se että esimerkiksi SpaceX on periaatteessa monikansallinen yritys, joka ei ole riippuvainen yksittäisen valtion suosiosta. 

Kun sitten koko valtion puolustusta sidotaan juuri tällaisiin yhtiöihin, jotka voivat tarjota esimerkiksi internetiä, paikannuspalveluita sekä monia muita asioita, niin silloin unohdetaan se, että jos tuo yhtiö sulkee esimerkiksi Starlinkin, niin silloin seurauksena on todellisia ongelmia. Mikäli tämä tapahtuu sodan aikana voivat seuraukset olla hyvin vakavia. Tai mitä jos SpaceX kieltäytyisi lähettämästä jotain vakoilu- yms. satelliittia taivaalle. Todellisuudessa on pieni mahdollisuus siihen, että SpaceX:n työntekijät ottavat esimerkiksi valokuvia jostain Pentagonin satelliitista. Yksityisten yhtiöiden valitseminen sellaiseksi kumppaniksi, jota on vaikea korvata aiheuttaa ongelmia. Kun yhtyö asettuu korvaamattomaan asemaan, niin se saattaa ryhtyä hinnoittelemaan palveluitaan uudella tavalla. Ja se sitten voi saada aikaan ongelmia. 

Yllä: Taiteilijan näkemys tulevaisuuden avaruussukkulasta. 

Jos esimerkiksi tiedustelusatelliitin omistaa joku yhtiö, jonka pääkonttori on ties missä, niin yhtiö voi samalla katsoa, mikä kiinnostaa esimerkiksi jotain valtiota. Pahimmillaan molemmat mahdollisen konfliktin osapuolet ovat tuon saman yhtiön asiakkaita. 

Kun keskustellaan esimerkiksi luotaimista, niin niiden tukijärjestelmistä, me voimme ajatella, että noita samoja järjestelmiä voidaan käyttää sotilaallisissa ratkaisuissa. Sen takia esimerkiksi Mars-luotainten ohjelmistoja pitää varjella esimerkiksi juuri teollisuus vakoilijoita. Kaupallinen avaruustutkimus, joka merkitsee mineraalien hakemista asteroideilta sekä muilta planeetoilta on erittäin suuri taloudellinen merkitys myös monilla muilla sektoreilla. Kun keskustellaan esimerkiksi ydinkäyttöisten rakettien valmistamisesta, sekä lennoista muille planeetoille, niin ilman toimivaa tuki-infrastruktuuria noiden järjestelmien tuottaminen on vähintään vaikeaa sekä vaarallista. 

Jos esimerkiksi ydinraketti kootaan, sen reaktori panostetaan sekä käynnistetään Kuuta kiertävällä radalla, niin silloin raketin päästöt sekä mahdollisesti onnettomuudessa vapautuva radioaktiivinen materiaali vajoaa Kuun pinnalle. Eli tuollainen lento esimerkiksi Marsiin tarkoittaa ensinnäkin sitä, että Kuuhun pitäisi perustaa tukikohta, sekä kehittää halpoja laukaisulaitteita kuten avaruuslentokoneita eli sukkuloita, jotka voivat operoida esimerkiksi tavallisilta lentokentiltä. 

Nuo tuki-infrastruktuuriin kuuluvat välineet ovat itsessäänkin mielenkiintoisia. Avaruuslentokoneet ovat välineitä, joilla voi olla myös laaja-alainen sotilaallinen vaikutus. Eli noiden lentokoneiden avulla voidaan operoida sekä ilmakehässä että ilmakehän ulkopuolella. Ne voivat olla välineitä joilla pidetään yhteyttä Kuuasemaan, mutta samat välineet voivat myös hyökätä esimerkiksi satelliitteja vastaan. Kun ohjelmaa tutkitaan, niin tärkeää on se, että mitä muuta kuin mitä tulee ensimmäisessä bisnes-tapaamisessa mieleen kyseinen ohjelma voi tuoda sen rahoittajille. 

Tieteen vapaus on kehityksen edellytys

Tieteen vapaus on asia, jonka pitäisi olla demokratian tavoin itsestään selvyys. Kuitenkin olemme kauan sitten huomanneet, että demokratia eikä myöskään tieteen vapaus ole oikeastaan niin hyvin toteutunut kuin olisimme halunneet. Tieteen oletetaan palvelevan aatteita tai myötäilevän yleistä mielipidettä. Samoin tieteen pitää joidenkin tahojen mielestä palvella jotain, joka tuottaa rahaa. Joten tiedettä halutaan kontrolloida. Halutaan myötäillä ihmisiä, jotka ovat todella kovaäänisiä. 

Tiede on myös riippumaton ihmisten eli myös tieteen tekijöiden itsensä arvomaailmasta. Tieteellisen työn tulokset voivat olla vastoin tutkijan käsityksiä asiasta, tai sitä mitä tutkija niiden toivoisi olevan. Joten sen takia tieteen tekeminen on joskus hiukan raskasta, ja kun malleja rakennetaan, niin niiden kanssa pitää uskaltaa tehdä työtä. Jostain syystä esimerkiksi populaarikulttuuri näyttää tiedemiehet jotenkin hassuina hahmoina. 

He vain polttelevat piippuaan, kohottavat kulmiaan sekä tietenkin vain miettivät jotain tyhjänpäiväisiä rokotteita, kun avaruus virus muuttaa ihmiskunnan zombeiksi. Kun joku entinen kommando, joka on toiminut hampurilaisbaarin kokkina sitä vastoin toimii, ja tekee zombeista pizzaa muutamassa minuutissa. Siinä ei mitään lääkkeitä tai rokotteita ehdi ajatell, kun sankari panee hihat heilumaan. Eli tällaisten populaarikulttuurissa varsin yleisten sankareiden takia ei tieteen tekemistä nähdä kaikissa piireissä olevan mitään muuta kuin tyhjää täynnä olevaa näpertelyä. 

Kun puhutaan tieteellisten mallien ja hypoteesien rakentamisesta, niin tieteen tekijän pitää joskus, tai oikeastaan vähintään melko usein nähdä se, että edellisessä vaiheessa on itse sattunut tekemään virheitä, joiden kautta malli lähtee kohti hakoteitä. Eli tieteen tekijän pitää uskaltaa kumota myös omia väitteitään, sekä kyseenalaistaa myös vallitsevia käsityksiä. Ja juuri tämä asia tekee tieteen tekemisestä sellaista, että se ei kaikille sovi. Tieteen tekijä saattaa olla kiinnostunut asioista, jotka ovat hänestä itsestään julmia tai vastenmielisiä. Tai nuo asiat eivät ehkä istu siihen yhteiskuntaan sekä aikaan, jossa me itse asumme. 

Meidän ehkä pitää sanoa, että ihmisiltä unohtuu usein historiallinen konteksti, kun he arvioivat sellaisia asioita kuin orjakauppa, sekä siirtomaat ja monet muut asiat, jotka ovat tehneet Euroopasta varakkaan maanosan. Nuo samat asiat köyhdyttivät Afrikkaa erittäin paljon, ja noiden nykykatsannon mukaan häpeällisten aikojen jäänteet näkyvät vieläkin Afrikassa. Meidän on tuota aikaa käsiteltäessä muistettava se, että tuolloin siirtomaa-aikaan meidän esi-isiemme asenteet olivat toiset. Se että yritämme poistaa tuon julman historian mielestämme ei tee noista siirtomaa-ajoista olemattomia, tai siirtomaissa tehdyistä teoista tekemättömiä. 

Jos yritämme pyyhkiä historiaa tai muuttaa sitä jonkun mieleiseksi, niin emme voi oppia historiasta mitään. Historian tutkimusta harrastetaan siksi, että me voisimme oppia esi-isiemme virheistä sekä ainakin yrittää välttää toistamasta noita samoja virheitä. 

Se että siirtomaa-aikaan tapahtui julmuuksia ei ole siis asia, joka tekee esimerkiksi Holokaustista tai holokaustin eli natsien julmasta juutalaisiin sekä esimerkiksi romaneihin sekä moniin muihin vähemmistöihin kohdistetusta järjestelmällisestä massamurhasta hyväksyttävämpää. Me emme saa unohtaa Auschwitzia, mutta emme saa myöskään unohtaa erään Henry Morton Stanleyn 1800-luvun Kongojoella tekemiä julmuuksia. Eikä kukaan meistä saa myöskään unohtaa Ensimmäisen Maailmansodan taisteluhautoja sekä Toisen Maailmansodan ilmapommitusten kauhuja.

Emmekä saa myöskään vaieta Stalinin julmuuksista. Jos emme uskalla katsoa historiaamme silmiin, niin silloin on vaarana että toistamme historian virheet. Sanotaan että kukaan ei ole viaton. Rasismi ei ole meidän sukupolvemme keksintöä, vaan sen juuret ovat Antiikin Kreikassa, jossa Persialaisia pidettiin ali-ihmisinä. Mutta siis se että Kreikassa sotia perusteltiin sillä, että ympärillä oli barbaareja, niin se ei oikeuta kuitenkaan tämän päivän rasismia. 

Tietenkin tuolloin pitää uskaltaa katsoa totuutta silmiin, eikä saa lähteä väärentämään tuloksia, vaikka se ehkä olisi tuolloin hyvän näköistä. Tiede on siis itseisarvoista, jonka tekeminen on erittäin vakavaa, mutta samalla myös antoisaa työtä. Sanotaan että tiedemiestä ohjaa sisäinen valo, intohimo jota ilman elämä on harmaata ja ikävää. Kun tiedemies on tehnyt päätelmänsä tai tuloksensa, niin hän tietenkin esittelee myös materiaalin, mihin hän päätelmänsä tai tuloksensa perustaa. Se että joku ihminen suuttuu näistä tuloksista voi olla ehkä hyvin ikävää. On ihmisiä joiden mielestä heidän arvonsa ja asenteensa ovat niin pyhiä, että niitä ei kukaan saa kyseenalaistaa. Kun he eivät voi jotain asiaa mielessään hyväksyä, niin kukaan muukaan ei niitä asioita tarvitse. 

Tieteen itseisarvo on sitä, että se hyödynnetäänkö tiedettä tai tieteen tuloksia jossain muussa yhteydessä on tieteen itsensä kannalta yhdentekevää. Vain tulos joka perustuu oikeaksi todistettuun sekä oikella tavalla hankittuun tietoon on pätevä, eikä sitten minkään muun asian tarvitse antaa siihen vaikuttaa. 

Tieteen tuomat tulokset on aina otettava kokonaisuutena vastaan. Se että joku ei vain voi jotain tuloksia hyväksyä on vaikuttanut tieteen tekemiseen siten, että se on muuttanut tiedettä vähintää näennäis tieteeksi. Kun ihmisiä on väkivallan pelolla pakotettu sanomaan asioita, joita he eivät haluaisi sanoa, niin se on aiheuttanut varmaan paljon pahaa. Kun tiedemiehiä jotka ovat uskaltaneet olla eri mieltä esimerkiksi jonkun ylimyksen omistaman opin kanssa on poltettu roviolla, niin se on aiheuttanut tilanteen jossa väkivaltaan perustuvaa vaikuttamista on ikään kuin kiihdytetty sekä fyysisen ja psyykkisen väkivallan avulla on saatu ihmisiä tuhoamaan omia, että myös muiden uria. 

Tieteen tehtävä ei ole osoittaa että joku asia on hyödynnettävissä esimerkiksi huomenna. Tai sen tehtävä ei ole palvella mitään erityistä aatetta, oli aate itse miten hyödyllinen tai hyödytön hyvänsä. Tiede on vain tiedettä. Se on olemassa vain itseään varten. Vaikka toki tiedemiesten oivalluksia hyödynnetään nykyisessä 

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011146039.html

Pitääkö tutkijan ja tutkimuksen miellyttää muita?

Pitääkö ihmisten kuulla koulussa vain niitä asioita, joita voidaan pitää jonkun vakaumuksen mukaisena?

Suomessa kritiikki on siis oikeastaan sitä, että asiaan suhtaudutaan negatiivisesti. Siitä etsitään vain epäkohtia tai heikkouksia. Mitään hyvää ei edes haluta käsitellä, vaan tutkija ja hänen työnsä voidaan suoraan vetää vessasta alas, jos se ei satu jotain ihmistä miellyttämään. Tutkijan pitää sietää kritiikkiä, koska hänen palkkansa maksaa valtio. Kritiikki kuitenkin ymmärretään sellaiseksi, että sen nimissä saa ihmistä haukkua miten huvittaa, hänen henkilökohtaisia asioitaan saa levitellä, ja häntä saa uhkailla miten huvittaa. Tutkijan osaamista ei edes yritetä arvioida työn kautta. Jos työstä ei löydy huomautettavaa, niin toki tutkijasta itsestään löytyy tuota huomautettavaa. Jos ei löydy, niin silloin tietenkin sitä pitää löytyä. Tutkimus voi siis itsessään olla ihan hyvää, mutta tutkija voi olla masentunut, skitsofreeninen tai muuten vain epätyypillinen. Se tarkoittaa sitä, että hänet pitää viedä välittömästi johonkin laitokseen. 

Maassamme ongelma on siinä, että maamme koululaitos tasapäistää ihmisiä. Se ei tasapäistä ihmisiä siten, että kaikkien pitää mennä keskiverto-oppilaan mukaan. Meillä Suomessa mennään luokan huonoimman mukaan. Noin ei sitten tule kenellekään paha mieli, kun joku on häntä nopeampi. Ja tuo tasapäistämisen politiikka sekä kulttuuri on hiipinyt myös korkeakouluihin. Kaikkialla huomioidaan sitä, että kaikilla on ryhmä, jossa sitten säännöt tehdään ryhmän sisällä. Noin saadaan aikaan tilanne, missä kaikki verkostoituvat, ja saadaan ne vähän hitaammat mukaan. 

Mutta tuolla politiikalla on hintansa. Luokan tai ryhmän huonoin, joka ei vain viitsi käydä koulussa, kun hänellä on niin paljon harrastuksia kuten diskoiltoja ja muuta mukavaa vetää koko muun joukon mukaansa. Eli tässä en tarkoita mitään neuro- yms. epätyypillisiä, vaan niitä joiden mielestä kaikki muut asiat kuin opiskelu ovat mielenkiintoisempia. Jos opettajalla ei ole auktoriteettia sen vertaa, että koulussa kännykät pidetään kiinni oppituntien aikana, niin tietenkin se saattaa vaikuttaa Pisa-testeihin. Älypuhelin ei ole itsessään siis mikään ongelma. Vaan ongelma on siinä, miten älypuhelinta käytetään. Mikäli oppilaalta ei voida mitään vaatia edes peruskoulussa, niin miten sitä sitten myöhemmin edes osataan tai halutaan vaatia? 

Koulusta on tullut laitos, jossa opetettavien asioiden pitää miellyttää kaikkia. Jos lapsi joka ei kuulu kirkkoon kuulee jotain uskonnollista musiikkia, niin hänen pitää saada tuhansien eurojen vahingonkorvauksia siitä, että hän koki henkilökohtaista surua ja murhetta tuon musiikin takia eli henkistä kärsimystä. Samalla tavalla maassamme ollaan menty epäterveeseen suuntaan monissa muissakin asioissa. Kun puhutaan vähemmistöjen huomioimisesta, niin tietenkään sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että koko koulun pitäisi juosta tuon vähemmistön ehdoilla. Kun kuljemme maailmalla niin aivan varmasti me loukkaamme jotain ihmistä joko tieten tai tietämättämme. Eli onko se että joku musiikkiesitys pitää sisällään hengellistä musiikkia sellainen asia, minkä kuulemisesta tulee maksaa tuhansien eurojen korvauksia, ja koskeeko tuo sitten jokaista, joka kuulee mielipiteitä tai muuta materiaalia ihmisten kuultavaksi tai katsottavaksi, josta joku ei ehkä pidä. 

Onko koulu tai korkeakoulu muuttumassa elokuvateatteriksi, jossa ihmiset näkevät vain sitä mitä he haluavat nähdä?

Eduskunnassa on käsiteltävänä laki, jonka mukaan tutkijoiden työ ei saisi vaarantaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Tai tutkimuksen pitäisi olla sopusoinnussa ulko-ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Samalla kun puhutaan siitä, että poliitikot tulevat tutkijoiden reviirille, ja alkavat sanella sitä mitä tutkimuksen pitää sisältää ja mitä sen ei pitäisi sisältää, niin kohtaamme tilantee, missä tutkijat kohtaavat elämän kylmät realiteetit. Tieteen sekä tutkimuksen kohdalla ei ole olemassa etiikkaa tai moraalia. Ainoastaan esimerkiksi eläinrääkkäys sekä muu lain rikkominen voi rajoittaa tutkimusta tästä näkökulmasta. Periaatteessa tutkimuksen kohdalla tutkijalla ja tutkimuslaitoksella kuten yliopistolla on autonomia, eikä poliitikkojen puuttumiseen tutkimukseen ole ennen kiinnitetty juurikaan huomiota. Siis tiede on ollut vapaata, vai onko asia aivan näin? 

Tiede on meillä Suomessa ollut kytkettynä esimerkiksi idänsuhteisiin tai maan etuun sekä muihin vastaaviin asioihin. Ja mieleeni tulee esimerkiksi eräs Itämerta koskeva tutkimus jonka sisältö sensuroitiin, koska sen katsottiin olevan valtion edun vastaista. Tuolloin elettiin suomettumisen syvintä aikaa, ja sensuuri suoritettiin puolustusvoimien toimesta, vaikka kyseinen tutkimus ei suoranaisesti mitään erityistä paljastanut puolustusvoimista, mutta jotain se paljasti esimerkiksi typpi- ja fosforikuormituksen lähteistä, jota ei haluttu ääneen sanoa. Samalla tavalla on suomettumisen sekä jälkisuomettumisen kohdalla käynyt ennenkin. 

Ei olla haluttu ärsyttää suurta Venäjää tai sen edeltäjää Neuvostoliittoa. Joten tiettyjä kirjoituksia on kohdeltu siten, että niitä on nimetty ylimielisiksi. Kyseessä on silloin eräs sensuurin muoto, josta käytetään nimitystä itsesensuuri. Itsesensuuri tarkoittaa sitä, että jostain osoitetaan se, mitä ei saa julkaista. Ja sitten suoraan joko tutkijaa henkilökohtaisesti painostamalla tai hänen rahoittajiaan painostamalla lopetetaan koko tutkimus. Eli joko mielenilmaisten tai muiden vastaavien temppujen avulla kohdistetaan painetta organisaatioihin, joiden toiminta ei miellytä joko tutkijan työtovereita, valtion johtoa tai toimittajia. 

Tutkijaa saatetaan leimata natsiksi, jos hän tutkii tiettyjä asioita, joista ei ennen ole edes puhuttu. Noita asioita ovat esimerkiksi siirtomaat, suomen viranomaisten suhde Hitleriin tms. 

Siis ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että tutkijan työtä rajoitetaan leikkaamalla määrärahoja tai muuten vaikeuttamalla niiden hakemista. Tutkijan työhön kuuluu valitettavasti myös niiden näkökulmien esiin tuominen, joita kaikki eivät voi hyväksyä. Ja joskus on käynyt niin, että esimerkiksi apurahat ovat loppuneet, kun työ saattaa loukata jotain. Tai sitten tutkija on kohdannut kohtuutonta kritiikkiä, mikä tietenkin tarkoittaa kielteistä suhtautumista koko aiheeseen. 

Jos tutkimuksen tarkoitus on miellyttää ihmisiä kuten niitä, jotka istuvat luennoilla, niin ollaan tilanteessa, jossa yliopisto muuttuu elokuvateatteriksi. Elokuvateattereissa ihmiset saavat valita sen, mitä he pitävät eniten. Kun ihminen opiskelee tai tutkii jotain asioita, niin silloin hän kohtaa asioita, joista hän ei ehkä itsekään pidä. Siis tutkimuksen tai eettisen tutkimuksen tarkoitus on tuoda kaikkia näkökulmia asioista ihmisten tarkasteltaviksi. Tutkimus ei ole elokuva, jonka kohde toimii aina kuten sen haluaisimme toimivan. 

Historian tutkimuksen kohdalla tietenkin on aina mahdollista, että eteen tulee asioita, joiden takia joku sankarimyytti voi rakoilla. Eli kollektiivisen syyllisyyden vastakohta on kollektiivinen puhtaus. Näistä asioista voidaan kirjoittaa myöhemmin. Mutta esimerkiksi Stalin vs. Hitler asetelmassa Stalin nähdään usein vapauttajana ja Hitler orjuuttajana. Mutta siis Stalin saattoi vapauttaa esimerkiksi saksan keskitysleireillä istuneet vangit. Sitten hän saattoi lähettää ulkomaiset vangit kotiinsa, ja saman tien lähettää esimerkiksi neuvostoliittolaiset sotavangit 20 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan, koska he olivat murtaneet Puna-Armeijan taistelumoraalia. 

Eli vapauttaja ja roisto ovat niitä asioita, jotka riippuvat kertojan näkökulmasta. Kun Stalinia käsitellään yksinomaan vapauttajana niin silloin me unohdamme tietenkin tarkoituksella esimerkiksi puolalaisten upseereiden ja 1930-luvulla tapahtuneet Kuolan suomalaisten joukkomurhat, joista käytetään nimeä teloitus. Mutta joillekin Hitlerin leireillä viruneille Stalin oli enkeli. Nimittäin he palvelivat Stalinin etua. Häneltä unohtui että Siperian leireillä GULAGissa virui ihmisiä, jotka näkivät samalla tavoin nälkää, ja joita surmattiin järjestelmällisesti kuten tehtiin Hitlerin leireillä. 

Kuitenkin jos puhutaan myyttien murtamisesta sekä maineen rakoilusta, niin tutkijat ovat saaneet vastaansa aivan oikeaa vihaa. Kun sitten keskustellaan siitä mitä ihmiset haluavat kuulla, niin on olemassa sanonta: "miksi tarjota ihmisille totuutta, kun voit kertoa sankaritarinoita". Ja se tietenkin on syy siihen, miksi tietyt tutkimukset eivät päädy suuren yleisön tietoon. Tai päätyvät suuren yleisön tietoon, jos suuren yleisön edustajat osaavat niitä etsiä. 

Kun puhutaan esimerkiksi tieteen moraalista, niin aina puhutaan siitä, kuinka tiedettä pitäisi joidenkin mielestä tehdä. Eli mitään suuren luokan blokeja ei edes haluta hyväksyä julkaisualustaksi vaan kaikki tekstit pitää lähettää johonkin arvostettuun lehteen, ja sitten maksaa niiden julkaisusta. Se tietenkin suututtaa joitain ihmisiä, joiden mielestä kaikki asiat pitäisi hoitaa siten, että niistä kysytään ensin lupa. Noin saadaan sitten joku tuomari, joka sitten sensuroi kaiken mitä tutkijan ei haluta tuovan ihmisten eteen. Eikä siis kukaan muu kuin sellainen, jolla on virallinen hyväksyntä saisi edes saada tutkijan titteliä tai vakanssia. Eikä tutkija saisi itse tehdä mitään, vaan kaiken pitäisi olla ylhäältä hyväksyttyä, koska näin saadaan mukaan välikäsi, eikä tutkijan itsensä kanssa tarvitse paljon asioida. 

Tutkijan työ on vakavaa työtä. Kun ihmisiä pyydetään tulemaan tutkijan kanssa tekemään tutkimusta, niin se ei välttämättä käy. Kaikki eivät pidä ajatuksesta, että he joutuisivat olemaan päiväkausia junissa tai kohtaamaan esimerkiksi ihmisiä, joita "jokainen kunnon ihminen vähintään katsoo nenänvarttaan pitkin". Siis kun tutkija tekee työtään ja kirjoittaa jotain asiasta, niin hän kohtaan tilanteen, missä toisille ei kelpaa mikään. Muilla on aina muuta tekemistä, eikä kieliasu tai mikään muukaan asia miellytä. Mutta jos tutkijan työ tuottaa mainetta ja kunniaa, niin silloin on kyllä kovin moni siihen työhön laittamassa nimeään. 

Sanotaan että ryhmätyönä tehdyissä asioissa on aina joku joka ei viitsi mitään tehdä. Kriitikkojen mielestä ryhmätyö suosii keskitasoisia tai jopa heikkoja opiskelijoita, jotka voivat sen turvin keplotella itsensä kursseista läpi ilman, että he tekevät käytännössä yhtään mitään. Se että ihminen on hyvä tutkija ei tarkoita, että hän olisi sosiaalinen. Mutta uskoisin että sosiaalisia ihmisiä löytyy jostain diskoista, eikä kukaan varmaan viitsi krapulassa tulla katsomaan mitään tylsää Linux distroa kouluun. Eli vaikka ryhmätyöt auttavat verkottumaan tai muuten auttavat monissa asioissa, niin pahimmillaan ne ovat tilanteita, joissa joku sitten ostaa koko työn itselleen. 

Eikä kukaan meistä ole täydellinen. Jos ihminen on hyvä tutkija, mutta epäsosiaalinen, niin hänet voidaan muitta mutkitta lähettää psykiatriseen hoitoon, ja sitten kaverit voivat "ilman muuta" hyödyntää hänen tekemiään tekstejä. Eli jos ihmistä ei muuten saada ruotuun, niin varmaan edessä istuu sitten psykiatri, jonka tehtävä on saattaa moinen häiritsijä tai häirikkö suoraan mielisairaalaan oppimaan sosiaalisia taitoja. 

Mutta jos työ tai sen tulos ei ole toivottu, niin silloin tutkija joutuu sellaiseen tilanteeseen, että hänen työnsä nimetään huonoksi, sopimattomaksi tai muuten vain hylätyksi. Tutkija kohtaa myös usein sellaisia kommentteja, kuten kannattaako menneisyyttä kovin paljon kaivella, koska se ärsyttää jotain suurenmoista ihmistä. Tutkija ei varmaan koskaan tee mitään oikein. Sankarillinen fiktio päivittää epäsankarillisen tutkimuksen, jos esimerkiksi kirjakauppa tai kustantamo valitsee tuotteen, jota se haluaa painaa. Maailma on täynnä fiktiota, jota kaupitellaan ihmisille melkein totuutena. 

Ja on paljon hyviä tutkimuksia joita ei poliittisista tai muuten yleisen mielipiteen takia ole hyvä käyttää lähteenä. Tai noita tutkimuksia ei löydy kenenkään "vastuuntuntoisen" ihmisen hyllystä. Eli tutkimus ei tavoita tavallista ihmistä, koska se on esimerkiksi tiettyjen kansallisuuksien enemmän tai vähemmän virallisten edustajien tekemää. 

NASAn johtajan mukaan pelko leimautumisesta estää ihmisiä kertomasta UAP-objekteista.

Voisiko kuuluisan "Alien autopsy"videon "tähti" olla joku Pentagonin primitiivinen taistelurobotin prototyyppi?

Onko kukaan koskaan ajatellut, että esimerkiksi kuuluisassa "alien autopsy" filmissä näkyvä olento saattaa olla esimerkiksi Pentagonin primitiivinen taistelurobotti, eli eräänlainen kävelevä nukke, joka kuljettaisi sen vartaloon kätketyn pommin vihollisen tukikohtaan. Tuo olisi luonnollinen selitys kyseiseen filmiin liittyviin outoihin asioihin. Filmin voitte itse etsiä internetistä. 

NASAn johtajan mukaan ihmiset eivät uskalla leimaantumisen pelosta kertoa näkemistään tunnistamattomista lentävistä esineistä. Kun puhutaan esimerkiksi UFOista sekä niihin liittyvistä asioista, kuten "alienin ruumiinavausfilmistä", niin ihmisille tulee aina mieleen se, että joku "vain haluaa julkisuutta". Siis kukaan ei varmaan ole ajatellut että esimerkiksi kuuluisassa Alien-ruumiinavaus videossa näkyvä olio voisi ehkä olla robotti. Jos kyseessä on ollut Pentagonin koeasteella oleva jonkinlainen primitiivinen taistelurobotti, niin silloin se selittäisi esimerkiksi salailun sekä sen, että kuvissa näkyy vaahtomuovia. 

Kun puhutaan esimerkiksi lautasmaisista sekä lyijykynää muistuttavista "UFOista", niin niiden takana voi olla vaikkapa kokeellisia ilmalaivoja, joiden tarkoitus on ollut tutkia mahdollisuutta lentää yliäänen nopeudella käyttäen ilmaa kevyempää ilma-alusta. Siis tuolloin kyseessä voisi olla esimerkiksi huippusalainen ohjelma, jonka tulokset eivät ehkä ole julkisia. Ilmalaivat voivat olla paljon suurempia kuin ilmaa raskaammat lentolaitteet kuten helikopterit ja VTOL-lentokoneet jotka voivat myös leijua ilmassa. 

Noissa ilmalaivoissa voisi olla tiedustelu, sekä valvontavälineitä ja esimerkiksi sairaaloita tai lepotiloja erikoisjoukkojen sotilaille, jos asioita ajatellaan puhtaasti salailun kannalta. Samoin osa noista lentävistä esineistä voivat olla esimerkiksi stealth lentokoneita, joiden havaittavuutta testataan jossain alueella. 

Myös erilaiset rakettikokeet sekä plasma- ja muut asekokeet saattavat aiheuttaa ilmiöitä, joita tavalliset ihmiset eivät tunnista. Mutta samalla kun puhumme kaiken maailman teknologisista asioista, niin meidän pitää muistaa se, että ihmisten pitäisi uskaltaa kertoa helpommin esimerkiksi juuri tunnistamattomista lentävistä esineistä viranomaisille. 

Kaikki ilmakehässä lentävät objektit ovat tunnistamattomia, ennen kuin ne tunnistetaan. Ja minkään objektin alkuperä ei ole täysin selvä, ennen kuin se siirretään laboratorioon jossa sitä tutkitaan tieteellisin menetelmin. 

Ja sen takia havainnot noista asioista kannattaisi välittää viranomaisille, koska kyseessä voi olla esimerkiksi Venäläinen tiedustelukone. Samoin myös NATO mielellään kerää havaintoja esimerkiksi sen omista tiedustelukoneista, koska jos nuo koneet ovat liian huomiota herättäviä, niin silloin niiden naamiointi pitää uusia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/tunnistamattomia-ilmakeh%C3%A4n-ilmi%C3%B6it%C3%A4-koskeva-keskustelu-siirrett%C3%A4v%C3%A4-sensaatiohakuisesta-tieteelliseksi-sanoo-nasan-p%C3%A4%C3%A4johtaja/ar-AA1gIJXg?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=2761f2cfd70d4ebcb8f3b1c6f0b2082f&ei=7

Aaveita, onko heitä?

Tämän kirjoituksen otsikko on kopioitu yhdestä kirjasta. Siis pääasiallisesti kysymys on siitä, että voiko olla olemassa olento, joka kykenee muuttamaan itsensä sumuksi, ja sitten kulkea seinän läpi sekä vaikuttaa materiaan. Kuten tiedämme, niin kvanttifysiikka sekä sitäkin oudompi kvanttimekaniikka ovat asioita, joilla yritetään selvittää materiaa sekä materian käyttäytymistä. Mutta suurin osa meidän malleistamme, jotka koskevat esimerkiksi materian syntyä, partikkeli-aaltoliike dualismia sekä virtuaalihiukkasia ja niiden suhdetta toisiinsa ei edes yritä vastata kysymykseen, voiko aaveita olla olemassa. Periaatteessa siis aineen keskinäinen vuorovaikutus ei ratkaise kysymystä siitä, että onko olemassa esimerkiksi alieneja, aaveita tai vampyyreja? Partikkeli-aaltoliikedualismi tarkoittaa sitä, että partikkeli voi muuttua aaltoliikkeeksi ja aaltoliike voi muuttua partikkeleiksi. Tuo jälkimmäinen on mahdollista vain siten, että aaltoliike muuttuu alkeishiukkaseksi kuten kvarkiksi. Jokaisella teorialla on rajansa. Teoriat jotka kuvaavat suuria kokonaisuuksia eivät kykene kuvaamaan yksittäisten hiukkasten välistä vuorovaikutusta. Siis jos oikeasti halutaan olla rehellisiä niin fyysikoilta puuttuu ainakin yksi hiukkanen jostain kohtaa atomia. Mutta puuttuuko tuo hiukkanen kvarkin ja gluonin väliltä, vai jostain muualta, kas siinä vasta pulma. 

Aave voi olla ihmisen aivojen muodostama takauman kaltainen asia, joka syntyy silloin kun ihminen joutuu esimerkiksi voimakkaaseen sähkökenttään. Toisaalta jos ajatellaan asiaa hiukan toiselta kannalta, niin ihmisen hermoston muodostama sähkökenttä on interaktiossa ympäristönsä kanssa. Eli voidaan ajatella että tietyissä tilanteissa tuo sähkömagneettinen kenttä voisi jättää jälkeensä ikään kuin varjon materiaan, joka ympäröi tuota henkilöä. Ja jos tuo henkilö on ollut pitkään samassa tilassa, niin hänen varjonsa tai hermoston sähkökentän jättämä jälki voisi ikään kuin jäädä tuohon tilaan. 

Eräiden muiden teorioiden mukaan aave taas on madonreiän tilaan tuoma hahmo. Siis teoreettinen madonreikä tai Einstein-Rosen silta on energiakanava joka kulkee läpi universumin. Tuo energiakanava kuljettaa myös valoa ikään kuin valokaapeli. Ja tuo energiakanava toimisi kuin camera obscura eli neulanreikäkamera  tuoden kuvia toisista huoneista tai jopa läpi ajan. 

Toisaalta esimerkiksi paraskaan kvanttifyysikko ei voi suoraan vastata kysymykseen, että voiko esimerkiksi interplanetaarinen sumu muuttua älykkääksi eli saavuttaa tietoisuuden. Tuo ajatus on noussut oikeastaan esiin vasta kvanttitietokoneiden myötä. Eli kvanttitietokoneet ovat oikeastaan hiukkaspilviä, joissa tietoa käsitellään kvanttilomittumisen (Quantum entaglement) avulla, joten voidaan kysyä että voisiko tuollainen kvanttitietokone syntyä myös spontaanisti? Kosmobiologit ovat pyrkineet mallintamaan sellaisiakin asioita kuin esimerkiksi vampyyrit, aaveet sekä ihmissudet. 

Kuva 2) Avro VZ-9 Avrocar

On luotu malleja esimerkiksi siitä, millainen olento vampyyri tai ihmissusi olisi. Eli ihmissuden kohdalla olisi kysymys ehkä oliosta, jolla olisi kaksi DNA molekyyliä. Jossain tietyssä tilanteessa tuon olennon solut siirtyisivät lukemaan toista DNA linjaa, joka muuttaisi olennon aivan toiseksi. Samoin vampyyri olisi siis joukko hyttysen kaltaisia soluja, joita jokaista ohjaisi oma neuroninsa. Siis kyseessä olisi maneettiyhdyskunnan kaltainen oliojoukko, joka voisi hajottaa ja koota itsensä uudelleen. Aaveen kohdalla olento tarvitsisi kyvyn tunneloitua seinän lävitse. 

Ja tuo olento tarvitsisi verta ravinnokseen. Samoin erilaisia UFO-aluksia on oikeasti kokeiltu, ja esimerkiksi joukko maailman parhaita tieteen sekä tekniikan osaajia rakentaa teoreettisia malleja siitä, millainen alus tuo outo "lentävä lautanen" olisi. Siis voitte katsoa esimerkiksi Avro Canada VZ-9 Avrocar laitetta, ja miettiä mistä se olisi saanut innoituksen. Siis onko tuon oudon lentävän laitteen mallina ollut ehkä jonkun ihmisen mielikuvitus, vai onko se ehkä valmistettu UFO-havaintojen perusteella?

Mutta millainen olento aave olisi? Nämä asiat ovat enemmänkin evoluutioteoreetikkojen sekä teologien ominta alaa, mutta jos ajatellaan esimerkiksi jumalaa tai jumalan olemusta, niin silloin voidaan sanoa että Jumala on alien, joka tuli toiselta planeetalta. Tai siis olento joka omasi sellaisia kykyjä kuten teknologiaa tai muita ominaisuuksia, jotka saivat ihmiset palvomaan tätä kyseistä olentoa tai olentoja. Me kaikki tiedämme että maailmankaikkeudessa on tuhansia miljoonia galakseja, ja jossain niistä varmaan on sellaisia meitä kehittyneempiä sivilisaatioita. Siis itse olisin yllättynyt jos näin ei olisi. 

No ehkä joku yrittää selittää aaveita sillä, että joku on saanut käsiinsä uuden sukupolven stealth-suoja-asun joka tekee ihmisestä kameleontin, joka sulautuu täysin taustaan. Tai ehkä aave on joukko hyvin pieniä, pölyhiukkasen kaltaisia lentäviä nanokoneita, joita ohjaa ehkä elävien hermosolujen ryhmä. Siis tämä olisi tekninen malli noista oudoista asioista. On olemassa sellaisia tarinoita, joiden mukaan aaveisiin tai outoihin ääniin liittyy jonkinlainen sumuinen kohde. Mutta varsinaisesti aaveet eivät kuulemma puhu ihmisille. Siis maailmankaikkeus on täynnä asioita, joita ei voida oikein selittää mitenkään. Ihmismieli on myös täynnä asioita, joista ei koskaan ennen ole puhuttu. Ja ehkä joskus osaamme selittää myös aaveet siten, että ne voidaan tieteellisesti todistaa. 

https://yle.fi/aihe/a/20-10003101

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lomittuminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonreik%C3%A4

https://en.wikipedia.org/wiki/Wave%E2%80%93particle_duality

Kuva 1) Pinterest

Kuva 2) https://en.wikipedia.org/wiki/Avro_Canada_VZ-9_Avrocar

Pari sanaa tiedejulkkiksesta nimeltään Stephen Hawking

Kaikkien ihmisten pitää olla tyrkyllä tullakseen tunnetuiksi. Ja jos ihminen on tunnettu, niin silloin hän varmasti saa töitä helpommin kuin tuntematon ihminen. Tämä asia koskee myös tieteen harjoittajia, joista yksi tunnetuimmista oli Brittiläinen kosmologi ja fyysikko, vuonna 2018 edesmennyt Stephen Hawking. Kirjassaan "Hawking Tyrkyllä, Tiedejulkkiksen myyminen" "Charles Seife osoittaa, että Hawkingin varsinainen nerous ei ollut fysiikassa, vaan hänen kyvyssään manipuloida ja tuoda itseään esille". Tuo lainaus on suoraan Terra Cognitan sivuilta. (1)

Tässä tekstin alussa sanon ihan ensiksi yhden pienen asian, joka saattaa kiinnostaa ihmisiä. Stephen Hawkingin (1942-2018) työstä ei ole koskaan hänen eläessään löytynyt ainakaan suurempia virheitä. Joten sen takia me voimme varmaan pitää häntä jonkinlaisena nerona. Hän oli siis nero, joka istui pyörätuolissa ja kommunikoi ihmisten kanssa puhesyntetisaattorin avulla. Ja joskus olen miettinyt, että johtuuko Hawkingin saama osittain ikävä palaute hänen persoonastaan vai työstään? Siis onko tuossa kritiikissä arvioitu Hawkingin työtä vai hänen persoonaansa. 

Stephen Hawking oli siis ajattelija, joka oli vangittu pyörätuoliin. Hän oli kuin äärimmäisen järjen sekä nerouden symboli. Ja tietenkin hän oli myös julkkis, jonka tapa käsitellä asioita saattoi olla hiukan vaillinainen. Ja se mikä tässä sitten varmaan meitä kaikkia mietityttää, niin oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä Stephen Hawkingin kaltainen henkilö, joka sairastaa ALS tautia, istuu pyörätuolissa sekä hengittää hengityskoneella tulee johonkin tilaisuuteen. 

Hän kommunikoi jonkun joystickin tai silmän asentoa seuraavan kojeen avulla, joka koodaa nuo silmän asennot ja posken liikkeet puhesyntetisaattorille, ja tämän takia tietenkään hänen vastauksensa eivät ehkä ole aivan niin perusteellisia kuten niiden pitäisi olla. Mutta jos sitten hän olisi jotenkin väärässä, niin kuka hänelle kävisi edes sanomaan yhtään mitään vastaan? Ainakaan oman itseni mielestä se ei ehkä olisi järkevää. 

Mutta jos ajatellaan esimerkiksi tiedejulkkiksia, niin tietenkin heitäkin tarvitaan. Hawking oli nero, ja olen joka tapauksessa sitä mieltä, että häntä arvioidaan liikaa ALS-taudin lävitse. Jos sitten ajatellaan että Hawking oli henkilö, joka kehitteli ensimmäiset mustia aukkoja koskevat teoriat, niin 1970 ja -80 luvuilla mustat aukot olivat pelkkää teoriaa. Eli kukaan ei ollut koskaan edes tiennyt mustia aukkoja oikeasti olevan olemassa. Samoin hän on tehnyt  tai ollut mukana tekemässä monia muitakin tutkielmia, tieteellisiä TV-sarjoja sekä ollut mukana tekemässä tiedettä tunnetuksi. Noista töistä on kokoelma Hawkingin biografiassa,  joka on julkaistu Wikipediassa. (2)

Stephen Hawking oli ihminen joka sitten myöhemmin kuolemansa jälkeen on aiheuttanut joidenkin ihmisten silmissä suuria tunteita. Siis hän oli vammaisuudestaan huolimatta ainakin jonkinlainen tiedemies, joka kykeni luomaan informaatioparadoksina tunnetun asian. Samoin hän ainakin osittain kuvasi informaation katoamista mustaan aukkoon. Mutta sitten jostain syystä joko Hawking tai joku häntä siteeraava henkilö on unohtanut sen, että informaatiota itseään ei voi tuhota. Sen voi pilkkoa niin pieniin osiin, että se ei voi enää koskaan palata takaisin alkuperäiseen muotoon. 

Siis tiedejulkkisten maailma on ihmeellinen. Se että henkilö saa paikan yliopistosta, niin hänen pitää osoittaa osaamistaan sekä tuottaa laadukasta sekä hyvää tiedettä. Kun sitten tuo väitös tai mikä kyseinen näyte osaamisesta sitten onkaan tuodaan yliopiston tarkastettavaksi, niin tietenkin myös yliopiston työntekijöillä on sellainen velvollisuus, että he viitsivät lukea nuo tekstit. Jos he eivät tätä tee, niin silloin syy mahdolliseen rimanalitukseen ei ole esimerkiksi väittelijässä tai työnhakijassa. Vastuu pöytäkirjan sekä väitöstyön tarkastamisessa on toki niillä, joiden tehtävä on tarkastaa sekä hyväksyä väitöksiä ja tieteellistä työtä. 

(1)https://www.terracognita.fi/tuote/hawking-tyrkylla/

(2)https://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking

Kuva: https://www.terracognita.fi/tuote/hawking-tyrkylla/

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/

Kiina lähetti mönkijän Kuun pimeälle puolelle.

Kimmo Huosionmaa

Avaruudessa on oikeastaan aika vähän sellaisia alueita, joita tunnetaan yhtä huonosti kuin Kuun pimeää eli Maasta poispäin käännettyä puolta. Ja Kiina on nyt lähettänyt mönkijän tutkimaan tuota varsin tuntematonta aluetta, joka on aina Maasta katsoen pois päin kääntyneenä. Kiinan uusi korkean profiilin avaruusohjelma sekä mönkijän lähettäminen Kuun pimeälle puolelle varmasti ovat herättäneet huomiota maailmalla, ja tämän ohjelman tarkoitus tietenkin on palvella maan poliittista sekä sotilaallista johtoa, jotka varmasti haluavat näyttää maailmalle osaamistaan sekä samalla tietenkin noita avaruusohjelman johtajia kiinnostaa mahdollinen tieteen sekä osaamisen vaihtaminen esimerkiksi länsimaiden kanssa. Kuun kääntöpuolelle lähetettävän luotaimen ei ole helppoa olla yhteydessä Maahan, ja siksi Kiina on lähettänyt kommunikaatiota varten satelliitin kuuta kiertävälle radalle, jotta se voi olla yhteydessä mönkijään. Tällaiset saavutukset nimenomaan sotilaiden johtamassa avaruus ohjelmassa ovat osoitus siitä, mitä panostaminen luonnontieteisiin sekä insinöörien koulutukseen ovat tuolle maalle antaneet.

Erityisesti avaruusteknologia kiinnostaa tuota maata. Kiinan avaruusohjelma on edennyt erittäin suurella nopeudella, minkä epäillään johtuvan vakoilun kuten järjestelmällisen hakkeroinnin avulla haltuun saadusta teknologiasta, ja sen takia tätä kehitystä seurataan erittäin tarkasti sekä samalla myös huolestumalla siitä mahdollisuudesta, että samalla kun Kiina kehittää näyttäviä avaruusluotaimia, niin se testaa samalla erilaisia ohjausjärjestelmiä, joiden avulla esimerkiksi miehittämättömiä panssareita sekä lennokkeja voidaan ohjata silloin, kun esimerkiksi datan siirtoa häiritään, ja sen takia tämä avaruusohjelma on aiheuttanut myös harmaita hiuksia joillekin Kiinan naapurimaille. Yhdessä huippunopeiden tietokoneiden kanssa tuo maa toivoo varmasti saavansa tutkijoita sekä erilaisia insinöörejä yhteistyöhön kanssaan, ja sen takia näistä asioista pitää aina keskustella.

Tietenkään kukaan ei varmasti ainakaan omissa puheissaan halua rikkoa esimerkiksi sotilaallisten tuotteiden vientiä koskevia rajoituksia, mutta samalla unohdetaan se, että Kiinan tiedustelupalvelulla on keinoja saada ihmiset puhumaan. Ja yksi näistä keinoista on tietenkin juhlat, joissa tarjoillaan alkoholia sekä pillereitä, ja sitten kainaloon ilmaantuu miellyttävä kiinatar, joka alkaa kysellä kaikenlaista henkilön työstä esimerkiksi jossain ohjelmistotalossa. Sen lisäksi, että esimerkiksi ydinaseita sijoitettaisiin  Kuun pinnalle tai kiertoradalle, mistä ne olisivat jatkuvasti valmiita iskuun, niin tietenkin Kuu sinällään tarjoaa paljon muitakin  mahdollisuuksia, kun ajatellaan sotilaallista tekniikkaa kehittäviä tahoja, ja yksi näistä mahdollisuuksista on käyttää Kuun painovoimaa linkona, joka kääntää kuun kautta lähetetyn aluksen tai ohjuksen taistelukärjen takaisin maata kohti.

Avaruusteknologian yhteydessä kehitetään erilaisia ohjelmistoja sekä muita sovelluksia, joita voidaan käyttää esimerkiksi ydinaseiden suuntaamisessa. Ja tietenkin myös sellaiset aseet, jotka perustuvat esimerkiksi kineettiseen energiaan kiinnostavat Kiinan asevoimia. Tällaisia aseita ovat tietenkin erilaiset betonilla täytetyt kapselit, joita voidaan lähettää Kuuta kiertävän radan kautta kohteisiin, ja tällainen ase varmasti saa aikaan suurta tuhoa, vaikka siinä ei olisi esimerkiksi varsinaista taistelukärkeä, vaan maahan osuessaan betoninen profiili murskaa kohteen kineettisellä energialla. Toimiakseen tehokkaasti tuo kärki voidaan lennättää Kuun ympäri, ja sitten Maan vetovoima antaa sille erittäin suuren energian.

Ja kun se iskeytyy 22 000 kilometrin tuntinopeudella johonkin kohtaan Maan pintaa, niin silloin se vapauttaa valtavan määrän energiaa osuessaan maan pintaan, jolloin muodostuu kraateri sekä vapautuu valtavasti lämpöä. Tuollainen ase vaatii kuitenkin sitä, että sitä voidaan ohjata myös Kuuta kiertävällä radalla, ja jos sitten uhka poistuu tai valtion ukaasiin on vastattu sen haluamalla tavalla, niin silloin voidaan isku perua, ja tuo ase palauttaa maahan hallitusti samalla tavoin kuin miehitetty kapseli palaa maan pinnalle. Tuollaisia suunnitelmia avaruuden sotilaallisesta hyödyntämisestä voi kiinan johdolla olla tulevaisuutta ajatellen.


https://yle.fi/uutiset/3-10544967

Tietenkin täällä saa myös hymyillä

Kimmo Huosionmaa

Tässä sitten vielä palaan erääseen kirjoitukseen, mikä käsittelee "Hymymiestä". Tässä edellisessä kirjoituksessani olen olettanut, että kyseinen henkilö olisi jotenkin vaarallinen, ja sen takia hiukan tätä kirjoitusta oikaisen. Nimittäin tietenkin myös suomessa sekä kaikkialla muuallakin maailmassa saa hymyillä. Pelkkä hymy ei ole mikään syy kutsua lainvalvojia paikalle, mutta muistakaa, että nämä "hymymiehet" voivat olla oikeasti ottaneet jotain aineita, joita ei juurikaan ehkä muuten katukaupassa esiinny, ja silloin ihmisen kasvoille saattaa ikään kuin jähmettyä jonkinlainen hymy.

Tällaista on joskus ollut nähtävillä esimerkiksi henkilöillä, jotka ovat käyttäneet huumeita tai jotain psyykenlääkkeitä. Kun puhutaan yllykkeestä sekä psykologiasta, niin jos henkilö ensimmäistä kertaa kohtaa huumeita käyttäneen ihmisen, niin silloin saattaa edessä olla sellainen asia, että tämä kokemus pelottaa. Kun ihminen kävelee yksin pimeässä, niin silloin hän on jatkuvasti hiukan normaalia valppaampana, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Mutta tietenkin jos joku henkilö on esimerkiksi kävelemässä illalla ulkona, ja ei ole kovin tottunut tällaiseen kokemukseen, niin silloin saattaa aivan tavallinen ihminen muuttua silmissä uhkaavaksi. Pimeä tai heikosti valaistu kadunpätkä yhdessä esimerkiksi kavereiden kanssa katsotun ehkä hyvinkin pelottavan aineiston kanssa saattaa saada aikaan sen, että aivan tavallinen tilanne muuttuu uhkaavaksi omissa silmissä. Tuo kadunpätkä voi olla esimerkiksi viranomaisten mielestä hyvin valaistu, mutta sitten jos asiaa lähestytään siltä kannalta, että ihminen kävelee pimeällä, niin tietenkin katu on tuolloin aina huonommin valaistu kuin päivällä, koska katulamput luovat erilaisen tunnelman kuin luonnonvalo.

Joskus mediassa esitetyt ulkomaalaisten tekemiksi mainitut raiskaukset sekä pahoinpitelyt saattavat aiheuttaa sen, että henkilö alkaa automaattisesti pitää jokaista vastaan tulevaa tummahiuksista henkilöä uhkaavana tai pelottavana. Tuollainen kokemus saattaa seurata vaikkapa silloin kun ensin alkuillasta katsotaan sellaista ohjelmaa, joka käsittelee jonkin alueen tai kansanryhmän tekemiä rikoksia.

Samoin se että vanhemmat ovat varoittaneet nuorta menemästä johonkin alueelle saattaa aiheuttaa niin sanotun ylilatautumisen, minkä takia henkilö saattaa saada päähänsä itse ryhtyä toimimaan väkivaltaisesti jotain muuta ihmistä kohtaan. Tätä asiaa on tutkittu esimerkiksi amerikassa, missä väkivalta on leimannut joitakin alueita, ja se että poliiseja tai tavallisia ihmisiä varoitetaan jostain lähiöstä saattaa herkistää liipasinsormea hyvin tehokkaasti, ja aina löytyy ihmisiä, jotka ikään kuin haluavat, että heidän päälleen hyökätään.

Osa tällaisista henkilöistä kävelee jatkuvasti aseistettuna, ja heillä saattaa olla pakkomielle siitä, että jos joku yrittää jotain, niin silloin tällainen henkilö saa omasta mielestään luvan ampua. Se tietenkään ei ole oikein, että joku ryhtyy omin päin pitämään järjestystä kaupungilla Charles Bronsonin "Väkivallan vihollisen" mielikuvitushahmon tyyliin, mutta aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat kokeilla muiden ampumista, ja se ei varmaan ole mukavaa nähtävää, kun oikeudessa sitten näitä asioita selvitellään.

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/11/hymymies-finntop-5.html

Uskominen sekä sen perusteleminen ovat kaksi eri asiaa

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Monet ihmiset haluavat uskoa kaiken maailman tarinoihin, ja se tekee heistä muka jotenkin tyhmiä tai hulluja. Heillä ei ole muka mitään käsitystä todellisuudesta, joten sen takia heidän kirjoituksensa tai puheensa on helppo tyrmätä. Mutta jos lähdetään sitten asiaa käsittelemään esimerkiksi empiirisen tieteen kannalta, niin silloin tietenkin voidaan asiaa lähteä tarkastelemaan siten, että sitä ensin tutkitaan, eli tämä tarkoittaa asiaa sekä aihetta koskevan tiedon keräämistä, ja sitten tietenkin pitää teksti kirjoittaa siten, että siinä perustellaan se, miksi johonkin asiaan voidaan uskoa tai miksi joku uskomus pitää hylätä.


Perusteltu syy siihen, miksi johonkin asiaan pitää voida luottaa tai miksi se kannattaa hylätä ei ole siis mikään "eipäs-juupas"-väittely, missä kaksi ihmistä hokee noita sanoja puolustaessaan omaa kantaansa. Oman kannan perusteleminen on siis asia, mikä tekee ihmisestä, sekä hänen mielipiteestään uskottavan. Se että ihminen ilmaisee mielipiteensä ei kuitenkaan vaadi sitä, että hänen tarvitsee missään nimessä lähteä tuota mielipidettä puolustamaan empiirisen tutkimuksen keinoja käyttäen. Oman mielipiteen perusteleminen sitten kuitenkin lisää oman itsen uskottavuutta, ja tietenkään mitään asiaa ei koskaan saa suoraan lähteä tyrmäämään, ilman että sitä ensin hiukan tutkitaan niillä menetelmillä, mitä tiede meille antaa.


Jos palataan äskeiseen kirjoitukseeni yksisarvisista, niin tietenkin voidaan asiaa tarkastella siltä kannalta, että mitä jos vaikka joku tiedemies on onnistunut luomaan tuollaisen "siron sarvikuonon", joka voisi olla esimerkiksi hevosen sekä sarvikuonon risteymä. Tuolloin tietenkin voi kyse olla vaikkapa siitä, että tuo yksi kappale näitä eliöitä on olemassa.  Ja se merkitsee filosofian kannalta sitä, että yksisarvinen olisi olemassa. Mutta mitäpä siitä, koska jos keskustellaan asioista, joita yleisesti pidetään esimerkiksi mielikuvituksen tuottamina tarinoina, niin silloin on hyvä kertoa siitä, millaiset ilmiöt tai asiat ovat voineet aiheuttaa sen, että joku näkee yksisarvisen.


Tuolloin kyse voisi olla sarvikuonosta, joka on tuotu Eurooppaan, ja silloin joskus keskiajalla ei ollut tietenkään mitään eläintarhoja, eikä ihmisten kirjahyllyssä ollut ollenkaan eläinkirjoja, eikä David Attenborough kertonut eläimistä erilaisissa TV:ssä esitetyissä luonto-ohjelmissa. Joten sen takia on yksisarvinen saattanut tarkoittaa esimerkiksi juuri sarvikuonoa, jota on käytetty kauko-idässä sota-eläimenä, eli niiden pää on peitetty panssarilla, ja sitten nuo eläimet on ajettu vihollisen linjoita kohti, jolloin ne ovat jyränneet tiensä läpi sotilaiden linjasta. Tuolloin kauan sitten tietenkään normaalit ihmiset eivät näistä eläimistä tienneet mitään, ja jos niitä tuotiin Eurooppaan ikään kuin koekäyttöä varten, niin silloin ei kukaan edes tiennyt mitä sana "sarvikuono" tarkoitti, ja jos sitten joku olisi kertonut tuosta eläimestä, niin silloin häntä olisi pyydetty kuvailemaan tätä olentoa hiukan tarkemmin.


Ja sitten kun tuo henkilö olisi kertonut, että sarvikuono on vähän kuin hevonen, niin silloin muut olisivat yksinkertaisesti saattaneet ryhtyä kuvittelemaan, että sarvikuono on oikeastaan saman näköinen kuin hevonen, koska molemmat syövät ruohoa sekä kävelevät neljällä jalalla, mikä tietenkin oli ihmisille sama asia kuin hevonen. Nimittäin Euroopassa on oikeastaan hyvin vähän isoja kasvissyöjiä, joten oikeastaan ainoa iso kasvissyöjä on ollut hevonen.

Kuinka tehdä omasta esityksestä uskottava?

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/ 

Kimmo Huosionmaa

Oman esityksen tekeminen uskottavaksi on oikeastaan melko yksinkertaista. Pitää muistaa käyttää esimerkiksi sellaisia lähteitä, jotka ovat tunnettujen tiedemiesten tekemiä. Ja tässä sitten tietenkin mieleen tulee se, että kuka oikeastaan on tunnettu tiedemies? Esimerkiksi Albert Einstein varmasti on sellainen, mutta tietenkin hänkään ei ole mikään kovin hyvä valinta, jos halutaan tehdä sosiologinen esitys esimerkiksi jostain ihmisryhmästä. Tässä vain haluan huomauttaa, että vaikka Albert Einstein saattaa olla maailman suurin fyysikko, niin silti hän ei ole sosiologian tai arkeologian ammattilainen, ja tämän alan ihmisillä on tietenkin omat alansa. Ja niin on myös kaikilla muilla tiedemiehillä maailman eri alojen huipuilla. Hiukkasfyysikko ei ole biologi, tai biologi ei ole mikään kielitieteilijä. Eikä kukaan näistä ole insinööri tai astronomi.

Kun asioista kirjoitetaan tai niitä esitetään on hyvä kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että esityksessä käytettävät numerot eivät saa löytyä jostain kertotaulusta, koska se on ikään kuin ihmisille tuttua aluetta. Kun kirjoitetaan esitystä, niin silloin kannattaa käyttää parittomia numeroita, ja sellaisia lukuja, jotka eivät pääty numeroihin nolla tai viisi, koska se antaa kuvan siitä, että työ perustuu tutkimukseen. Seuraava dialogi on tehty nimenomaan huumorimielellä, ja mikäli tätä asiaa harrastatte, niin kannattaa katsoa, että tällaisesta ei kovin usein jää kiinni.

Nimittäin jos työtä venytetään tarpeettomasti, ja se tulee esimiehen tietoon, niin silloin saattaa edessä olla uuden työhakemuksen kirjoittaminen. Jos ajatellaan opinnäytetyötä tai työtä, joka pitää palauttaa esimerkiksi esimiehelle, niin silloin kannattaa myös ajatella, että työn tekemiseen saattaa kulua hiukan aikaa. Ja esimiehen nolaaminen ei ole myöskään työpaikalla kannattavaa toimintaa, joten silloin kannattaa työtä ikään kuin hautoa muutamia päiviä, vaikka siihen määrätyt korjaukset tai asiat olisi tehty oikeasti jo parissa tunnissa, mutta pomo onkin antanut siihen aikaa noin kaksi viikkoa.

Syy siihen, miksi esimerkiksi jotain työtä aletaan epäillä plagioinniksi on se, että sen tekemiseen ei tunnu kuluvan ollenkaan aikaa. Kuten tiedämme, niin se että opiskelijan työhön ei koskaan tule mitään korjattavaa on hyvin harvinaista. Se että henkilö on tehnyt suoraan sellaisen työn, että se voidaan hyväksyä saa aikaan sen, että tarkastaja epäilee työtä jonkun muun tekemäksi. Eli kukaan ei ole seppä syntyessään, ja mestariksi kehittyminen kestää todella pitkään.

Jokainen ihminen tarvitsee opiskellessaan ohjausta sekä opetusta. Samoin se että henkilö suhtautuu omaan työhönsä jotenkin halveksivasti tekee hänestä epäilyttävän. Vaikka tässä sitten sanon, että tuo tehtävän antaja saattaa erehtyä siitä, kuinka vaikea tai helppo hänen antamansa tehtävä on, niin tässä täytyy sitten huomauttaa, että esimerkiksi se, että tarkastaja tai esimies suhtautuu johonkin työhön ylimalkaisesti saattaa johtua siitä, että hänellä on omia huolia, kuten mahdollinen huono terveys tai muu asia, mikä painaa mieltä, ja silloin saattaa tuollainen tehtävä tuntua ylivoimaiselta. Mutta joka tapauksessa pomo saattaa kuvitella jotain työtä hyvin vaikeaksi.

Tuolloin pomoa ei kannata oikeasti lähteä nolaamaan, vaan työ kannattaa sitten pistää johonkin, missä pomo ei sitä näe, ja sitten tehdä muutokset erittäin verkkaiseen tahtiin. Joskus nimittäin vastaan tulee tilanne, missä pomo tai joku muu henkilö tulee antamaan tehtävän, johon tuntuu kuluvan vain varsin vähän aikaa. Kun tätä asiaa lähdetään miettimään tarkemmin, niin saattaa olla niin, että joku työ tuntuu itsestä helpolta, jos se sattuu sivuamaan omaa erityisosaamista. Mutta sitten jos joku muu näkee tällaisen tehtävän, niin silloin se saattaa tällaisesta ihmisestä, joka ei ole näihin asioihin erikoistunut  tuntua hyvin vaikealta.

Uusia tuulahduksia tieteeseen sekä valtaan.

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaaa



Helsingin Sanomat-lehden artikkeli “Näytetään humanoideille valomerkkiä on osoitus tieteen sekä kulttuurin muuttumisesta sallivammaksi. Eli nykyään näistäkin asioista voidaan kirjoittaa myös ilman, että kenenkään tarvitsee joutua mihinkään laitokseen tai muuhun vastaavaan paikkaan. Eikä kenenkään tarvitse noiden asioiden takia lähteä maanpakoon. Joten selvää edistystä on yhteiskunnassamme tapahtunut, jos muistelen niitä aikoja, kuin pelkkä frisbeen heittäminen tulkittiin jonkinlaiseksi pseudotieteen harrastamiseksi. Kun ennen puhuttiin tieteestä, niin jokaisen lauseen tai sanan, mitä ihminen kirjoitti piti perustua johonkin tieteelliseen julkaisuun, mikä sitten tietenkin tehokkaasti tappoi maastamme sen, mitä kutsutaan omilla aivoilla ajattelemiseksi. 


Jos ajatellaan sitä, että jokainen meidän tekemämme  kirjoituksen pitäisi jotenkin perustua jonkun muun ihmisen kirjoitelmiin tai sanomisiin, niin silloin kyllä olisi aika apeaa tämä elämä. Nimittäin olisi varmaan todella hienoa ajatella, että kukaan ihminen ei osaa muodostaa omia mielipiteitä asioista, kuin sellainen jolla on varaa hankkia kaiken maailman tieteellisiä lehtiä tai kirjoja, joista sitten voidaan tehdä tarkasti määritetyt lainaukset sekä alaviitteet, joiden avulla kirjoittamisesta tehdään erittäin jäykkää, kaavamaista sekä erityisesti vaikeaa sekä pitkäveteistä sekä lukijan että tekijän kannalta katsottuna. 

Syy miksi tästä asiasta nyt sitten avaudun, on siinä, että esimerkiksi jopa ala-asteen oppilas voi kirjoittaa tieteellisen artikkelin tämän menetelmän avulla. Jos ajatellaan tekstin puhdasoppisia kopiointeja, niin kirjoituksen tekijän ei tuolloin tarvitse ymmärtää yhtään mitään siitä, että hän kirjoittaa tieteellistä artikkelia. Eikä myöskään tekstin sisältämä sanoma välttämättä aukea, vaikka ihminen osaa kopioida kuinka tarkasti sen tekstin, mikä hänen eteensä tuodaan. 

Tekstin tekijäksi oppii vasta vuosien päästä ensimmäisistä lainauksista. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamisen kautta, mikä  vaatii hiukan rohkeutta olla eri mieltä valtavirran kanssa, ja sen takia on hyvin tärkeää muistaa se, että tiede tai filosofia eivät ole demokraattisia asioita. Mutta demokratian avulla voidaan tietenkin muuttaa tiedemaailmaa, niin että se palvelee esimerkiksi suurimmalla äänellä karjuvan puhujan etua. Ja siksi tiede on vaarallinen väline väärissä käsissä. 

Tänään on kulunut 80-vuotta siitä, kun Juutalaisvainot ovat alkaneet Saksassa. Tuolloin tiede valjastettiin palvelemaan aatetta, ja se loi sitten sellaisen ilmapiirin, että juutalaiset ja muut vähemmistöt olivat ikään kuin valtavirran sekä valtaväestön alapuolella. Kun puhutaan juutalaisista, niin heidän kärsimyksensä tietenkin muistetaan, mutta kukapa muistaa niitä muita, jotka lähetettiin aatteensa tai taipumuksen takia, jolle he eivät mitään voineet keskitysleireille. Ja mukana oli seksuaalisia vähemmistöjä sekä ihmisiä, joiden kirjoittamat tekstit eivät natseja miellyttäneet. 

Natsien aikaan Saksassa piti jokaisen tiedemiehen kirjoittaa tekstejä, jotka olivat sopusoinnussa arjalaisen aatteen kanssa. Ja auta armias, jos joku sitten oli toista mieltä, kuin joku natsien pomo, niin silloin lähti auto kohti keskitysleirejä. Natsien harjoittamasta juutalaisiin kohdistuvasta vainosta puhutaan paljon, mutta esimerkiksi poliittisista vangeista tai kehitysvammaisista ei juurikaan mainintoja kuulu. Kun puhutaan esimerkiksi juutalaisista, niin kyseessä on uskonto, mikä tarkoittaa sitä, että oikeastaan kuka vain voi olla juutalainen, joten Gestapo saattoi pidättää kenet hyvänsä, jos häntä epäiltiin juutalaiseksi. Eli tämän katsantokannan mukaan juutalaiset eivät ole rotu, kuten natsit väittävät. 

Mutta kun ajatellaan vainoa, mikä jatkui monissa maissa sodan jälkeen, niin silloin tietenkään ei esimerkiksi voida olankohautuksella sivuuttaa esimerkiksi seksuaalisuutta sääteleviä lakeja, joissa  homoseksuaalisuus kriminalisoitiin. Noiden lakien sisältö voidaan mielestäni rinnastaa natsien juutalais- sekä muihin vastaaviin lakeihin. Kyseisten lakien mukaan ihminen voidaan pidättää siksi, että hän ei ole kuten muut. 

Ja sitten palataan taas kampukselle sekä demokratiaan. Demokratia on sellainen asia, että se on oikein toteutettuna hyvä hallintomuoto, mutta samalla riskinä on se, että ihmisiä on helppo manipuloida jonkun katupuhujan taakse. Tiedonvälityksen polarisoituminen sekä se, että tietoa on olemassa paljon, mutta se on yksinkertaisesti joko vääristeltyä tai sitten tietoa jaetaan yksinkertaisesti niin, että se antaa hyvin yksipuolisen kuvan jostain tapahtumasta. Ja tuolloin sitten joillekin tulee mieleen lähteä suoraan uhkailemaan niitä, jotka ovat eri mieltä jostain asiasta. 

Paras ase populistien käsissä on se, että vaikkapa tiedemiesten kirjoitukset ohitetaan olankohautuksella, ja sitten kysytään mitä konkreettista hän on saanut aikaan? Tuolloin konkreettisesti tarkoitetaan sitä, että miten paljon rahaa kyseinen tiedemies tai muu bloggaaja on elämänsä aikana tienannut, jotta sitten voidaan jatkaa siitä, että mitä niille ihmisille pitäisi tehdä, jotka ovat erimielisiä valtavirtaan kuuluvien ihmisten kanssa. 

Ja jos joku on kirjoittanut sellaista, mitä muiden on vaikea hyväksyä, niin silloin tietenkin voidaan ottaa pesäpallomaila mukaan, ja hakata tämä henkilö, niin siinä oppii häirikkö pitämään suunsa kiinni. Tuollainen tapa toimia on tietenkin vastoin kaikkia hyviä tapoja sekä muita vastaavia asioita, mutta sitten voidaan sanoa, että TV-väittelyistä sekä monista muistakin asioista voidaan tehdä mielenkiintoisia, jos ne ratkaistaan esimerkiksi nyrkkeilykehässä. 


Tuolloin kansakunnat voivat ryhtyä valitsemaan isokokoisia presidenttejä, jotta nämä pärjäävät kehässä, mutta kuitenkaan tämä tapa ei ole vielä kovin yleinen, eikä kaikissa maissa tätä varmaan ymmärrettäisiin. Mutta asiaa sietää tutkia, koska se sitten varmaan olisi loistava vaihtoehto sodalle. 

Miksi meillä on omatunto?

Kimmo Huosionmaa

Tiede ei osaa selittää omatuntoa, mutta kuitenkin tuon asian olemassaolo on tarkoitettu suojelemaan ihmistä itseltään. Jos ihminen vahingoittaa muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Jos puhumme rikollisuudesta, niin silloin puhutaan alentuneesta sosiaalisesta omatunnosta. Sosiaalisen omantunnon epäillään olevan yhteydessä empatiaan, mikä on asia, joka auttaa meitä selviytymään ryhmässä, missä tärkeää on se, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Empatia on taito huomioida, mikäli toisella ihmisellä ei asiat ole aivan kunnossa, vaikka hän ei tuosta asiasta puhu mitään.  Ryhmässä ihminen on kehittänyt sellaisen mallin, missä ihminen palvelee sekä suojelee ryhmän nuoria jäseniä eli lapsia, jotta häntä sitten vanhana suojellaan.


Siinäkin mallissa toimii se vanha sanonta, että jos haluat saada jotain, niin silloin myös ryhmälle on pakko antaa jotain. Syy miksi tuo malli on niin hirveän tärkeä ihmisen elämässä, on se, että siinä ryhmän toimintaan liittyvä reaktio, jota kutsutaan omaksitunnoksi on kehittynyt siksi, että ihmisen ei tarvitse opetella kaikkea kuin kerran.


Ehkä tämä omatunto kehittyi siksi, että jos luolamies surmasi toisen, niin silloin tämä ihmisen hermoston reaktio sitten sai aikaan sen, että hän ei jatka väkivaltaa muita ryhmän jäseniä kohtaan, koska se takaa ryhmän säilymisen hengissä. Sillä ehkä estettiin se, että tuo mahdollisesti ylivoimainen ryhmän jäsen ei tuhoa ryhmää sekä sen kautta itseään, kun väkivallasta seuraa hermostollinen reaktio.


Ohimolohkon vaurioiden sekä verenkiertohäiriöiden tiedetään aiheuttavan sosiopatiaa, mikä on kyvyttömyyttä antaa myötätuntoa muille ihmisille. Eli nämä henkilöt eivät pidä toisten loukkaamista tai jopa vammautumista tai murhaamista yhtään minään, jos se vain palvelee heidän omaa etuaan. Ehkä omantunnon tarkoitus on ennaltaehkäistä sellaista käytöstä, mikä vaarantaa ihmisryhmän yhteneväisyyden eli hajottaa ryhmää. Tämä asia on tärkeää, jos ryhmätoiminta on ratkaisevaa ihmisjoukon toiminnan kannalta.


Mutta sitten tietenkin tulemme siihen tilanteeseen, että alamme pohtia epäsosiaalisen käytöksen syntyä. Kun ihmisen tunteet kehittyvät, niin hän tarvitsee niihin vastakaikua, ja esimerkiksi hymy syntyy siitä, kun lapsi näkee muiden hymyilevän. Samoin sosiaaliset suhteet sekä niissä tarvittavat taidot opitaan oman käytöksen kautta saatavan palautteen kautta.  Ihmisen mieli eli hermosto on siitä ihmeellinen, että meillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen perustuva tarve miellyttää muita ihmisiä, ja erityisesti vanhempia henkilöitä. Se miten käyttäydymme ryhmässä sekä muita ihmisiä kohtaan yleensä riippuu siitä, millaista palautetta saamme siitä, kun yritämme solmia suhteita muihin ihmisiin.


Jos meidän saamamme palaute on negatiivista, niin silloin meidän mielemme sulkee tuon epätyydyttävän käytösmallin pois, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, joten tietenkään tuota käytösmallia ei tuolloin saa jatkaa, koska se vaarantaa ryhmän. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan käytös periytyy myös geneettisesti, koska esimerkiksi epäsosiaalisten ihmisten tunne-elämää ohjaavat aivoalueet muotoutuvat perimän vaikutuksesta. Ja siksi esimerkiksi voidaan ajatella ihmisten hankkivan lapsia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet.


Joidenkin selittelijöiden mukaan esimerkiksi antisosiaalisuus tai epäsosiaalinen käytös on perua kivikauden ajoilta, jolloin ryhmä saattoi ajaa metsään ihmisiä, joiden käytös oli pelottavaa. Eli pois muiden luota ajettujen ihmisten piti löytää puoliso muiden kaltaistensa joukosta, jotka asuivat metsässä erillään muista. Toisten mielestä nuo sosiopaattiset henkilöt ovat saaneet perimänsä esimerkiksi joidenkin tiedustelijoiden geeneistä, jotka neuvoivat muille ryhmän jäsenille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, jotta koko ryhmän ei tarvinnut paljastaa olinpaikkaansa. Samoin nuo miehet hankkivat tietoja siitä, missä toinen neandertalilaisten ryhmä oli.


Ja epäsosiaalinen käytös suosii yksilösuorittajia sekä yksin eläjiä, joiden ei ollut viisasta huutaa laumaa apuun, jos tuo henkilö  joutui petojen tai toisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Oma ryhmä ei tuolloin olisi ehtinyt tuon luolamiehen suojaksi, ennen kuin oli liian myöhäistä. Kun metsästä löytyi vain oman itsen kaltaisia puolisoita, niin tuolloin tietenkin noiden ihmisten geeniperimä alkoi rikastua, koska tietenkään metsässä ei ollut muita kuin noiden karkotettujen kaltaisia ihmisiä. Ja ehkä noiden kivikauden ihmisten perimä on aiheuttanut sen, että keskuudessamme elää sosiopaatteja tai muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat muille vaarallisia.

Kirjoitelma rikoksista sekä ensimmäistä kertaa rikoksia tekevän vaarallisuudesta

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Jos ette vielä ole huomanneet, niin rikos on hyvin kiehtova, mutta samalla synkkä aihe, josta voi kirjoittaa todella paljon. Suurin osa maailman romaaneista kertoo erilaisista rikoksista, ellei sitten meneillään ole joku sota, tai muu asia, joka saa ihmiset kiinnostumaan muun tyyppisestä kirjallisuudesta. Mutta kun puhutaan oikeasta elämästä, niin rikoksen ennaltaehkäisy on asia, josta aina välillä keskustellaan todella paljon.


Sen takia että voisimme ennakoida rikoksia, on poliisilla sekä muilla viranomaisilla erityisiä seurantaa suorittavia ryhmiä, jotka valvovat jo tunnettuja rikollisia. Ideana tuossa toiminnassa on se, että jo kerran rikoksen tehneelle henkilölle on helppoa tulla pyytämään tätä tekemään esimerkiksi palkkamurhia toisen puolesta. Siksi noita vankilassa istuneita miehiä ja naisia käytetään paljastamaan muita rikollisia. Samalla tietenkin halutaan, että tuo henkilö ei tekisi lisää rikoksia, mutta myös sellaisia henkilöitä etsitään, jotka tulevat tarjoamaan “keikkaa” tai esimerkiksi kyselemään mahdollisuudesta päästä rikollisjärjestöjen jäseniksi.


Tässä huomataan se asia, että kerran rikoksen tehneen toimintaa voidaan ennakoida. Mutta ensikertalaisen kohdalla ei ole toimintaa aina voitu ennakoida. Tämän mukaan siis ensikertalaiset ovat vaarallisempia kuin rikoksen uusijat, jotka ovat menettäneet oikeuden kantaa aseita. Rikosten ennaltaehkäisyssä siis tärkeimpiä metodeja ovat sellaiset metodit, joilla estetään ihmisiä tekemästä sitä ensimmäistä rikosta, joka joissakin tapauksissa on ollut käsittämättömän raaka ja julma.


Kun puhutaan maailman pelätyimmistä rikollisista eli niistä surullisen kuuluisista henkilöistä, jotka ampuivat ihmisiä hotellihuoneiden ikkunoista tai kylvävät kauhua kouluissa sekä kaduilla ampuma-aseiden kanssa, niin heidän kohdallaan ongelmat ovat siinä, että kukaan ei heitä voinut estää hankkimasta aseita, koska noilla henkilöillä ei ollut aikaisempaa rikostaustaa, mikä olisi voinut antaa aihetta hakea aseet pois. Eikä osa näistä henkilöistä ole koskaan edes uhannut muita ihmisiä mitenkään.


Kun sitten ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi psykiatriset potilaat leimataan tällaisten asioiden takia, niin yleensä voidaan sanoa, että ongelma eivät ole henkilöt, jotka ottavat lääkkeensä seuraten määräyksiä sekä käyvät muissakin hoitoon liittyvissä toiminnoissa. Noita toimintoja ovat esimerkiksi seuranta-tapaamiset, joiden tarkoitus on todeta henkilön psyykkinen tila, sekä se että vaikuttaako lääkitys sekä muu terapia halutulla tavalla. Joissakin tapauksissa on noiden ampujien todettu syöneen jotain masennuslääkkeitä, ja joskus olen ajatellut, että onko esimerkiksi väärin käytetty masennuslääke aiheuttanut aggressiivisen päähänpiston, joka on johtanut niihin tekoihin, joista voimme ikävä kyllä lukea lehdistä.


Samoin amfetamiinin sekä erilaisten hormonien aiheuttamat hallusinaatiot saavat joskus ihmisen muuttumaan hyvin aggressiiviseksi, mikä on havaittu mm. erilaisissa urheilutapahtumissa, joissa esimerkiksi koripalloilija tai juoksija on käynyt pahoinpitelemään toista pelaajaa kentällä. Joissakin tapauksissa ohimolohkon kasvain on aiheuttanut laskelmoitua väkivaltaisuutta, koska aivokasvain tai veritulppa aivoissa voivat muuttaa ihmisen käytöstä sellaiseksi, että hän ei enää kykene käsittämään tekojaan.


Eli joissakin tapauksissa esimerkiksi päähän kohdistuva isku saattaa muuttaa ihmisen käyttäytymistä niin, että hän tekee asioita, joita muuten ei ainakaan normaalille ihmiselle tule mieleenkään tehdä. Kuitenkin jos puhutaan siitä, että psykiatriset potilaat eristetään esimerkiksi oppilaitoksissa, tai heidät poistetaan kirjoilta, niin se saattaa aiheuttaa erittäi paljon vihaa sekä kaunaa, joka saattaa purkautua väkivaltaisena käytöksenä.


Yksin jääminen on pahinta, mitä ihminen voi masennuksen yhteydessä tehdä, koska yksinäisyys saa hänet käpertymään itseensä, jolloin niin sanotut pahat asiat alkavat nousta pintaan. Ja jos ei vierellä ole ketään, joka silloin sanoo, että “nyt menee vähän liian kovaa”, niin silloin saattaa tuo henkilö tehdä jotain, mitä myöhemmin katuu. Eli kun puhutaan sellaisista asioista, mistä saamme lukea lehdistä, ja joissa joku ihminen on esimerkiksi tehnyt joukkomurhan, niin monissa näistä tapauksista on kyseessä ollut laillinen ase, johon on ollut lupa.



Se tekee näistä tapauksista niin järkyttäviä. Jos kyseessä olisi ollut henkilö, joka olisi tehnyt aikaisemmin rikoksia, niin hän ei edes olisi ehkä voinut hankkia noita aseita tai patruunoita. Joten kyse on tietenkin siitä, että tällaiset asiat tukevat teoriaa ensikertalaisen olevan vaarallisempi kuin tunnetun rikollisen. Tässä sitten siirrytään sellaiselle tasolle, että tunnetun rikollisen kohdalla esimerkiksi poliisi saattaa seurata tällaisen henkilön toimintaa hyvinkin intensiivisesti, ja tuolloin voidaan asioihin puuttua. Mutta se vaatii tietenkin sitä, että henkilön toiminta voidaan todistettavasti ennakoida eli hän saattaa uhkailla jotain tai sitten esimerkiksi käyttää rikollisjärjestön tunnuksia sekä ehkä liikkuu tunnettujen rikollisten seurassa hankkiessaan vaikkapa  patruunoita aseisiin. Tuolloin seurantaa voidaan lain mukaan käyttää henkilön vaarallisuuden selvittämisessä.

Kosmisen Gulliverin harharetket peukaloisten planeetalla sekä ajatuksia painovoimasta

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/kosmisen-gulliverin-harharetket.html

Kimmo Huosionmaa

Oletteko koskaan lukeneet kirjaa Guliverista, joka joutuu peukaloisten maahan. Tuossa tarinassa ikään kuin kuvaillaan tahtomatta se, miten gravitaatio eli painovoima muokkaa oliota. Kun lähdemme ajattelemaan esimerkiksi supermaapalloja, niin aina silloin tällöin joku tutkija sanoo, että niillä ei ehkä voisi esiintyä elämää, joka olisi meidän kaltaisemme. Mutta kuitenkin kun ajatellaan mukavia asioita näin kesäisen päivän ratoksi, niin miksi emme voisi ajatella asioita niin, että tuollaisen valtavan massiivisen kappaleen pinnalla kasvaisi olentoja, jotka olisivat aivan kuten me, mutta nuo kuvitteelliset oliot olisivat kuitenkin hyvin paljon meitä pienempiä. Eli he olisivat kääpiökokoisia ihmisiä, joiden solut olisivat erittäin pieniä, mutta tässä kosmisessa Gulliverin tarinassa heillä olisi tietenkin samanlainen älykkyysosamäärä kuin meilläkin.

Jos ajatellaan sitä, että tuollainen kosminen Gulliver tai hänen avaruusaluksensa syöksyisi tuollaiselle eksoplaneetalle, jossa lämpötila olisi vastaava kuin Maassa, mutta sen painovoima olisi valtavan suuri, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuollainen kosminen Gulliver ei ehkä kyseisellä kappaleella voisi liikkua ilman eksoluurankoa eli robottia, joka auttaa henkilöä liikkumaan raskaassa maastossa. Tuon laitteen tehtävä olisi kannattaa hänen painoaan, joka voisi olla vaikka 100 kertaa suurempi kuin mitä se olisi Maassa. Tuo kosminen Gulliver siis laskeutuisi planeetalle, jonka pinnalta pakonopeus olisi 100 G, mikä tarkoittaa, että planeetan paino olisi sata kertaa suurempi kuin Maan. Ja tuolloin esimerkiksi päähän pantu kilon painoinen kypärä painaa sata kiloa, eli tuolloin olisi tietenkin sellainen ongelma, että esimerkiksi astronautin niskanikamat katkeaisivat jos hän liikuttaa äkisti päätään.

Tuollaisella super raskaalla maapallolla voisi tietenkin olla täysin samanlainen kasvisto kuin Maapallolla, jos me ihmiset olisimme esimerkiksi muuttaneet sen pinnan sekä kasviston omamme kaltaiseksi. Tuolloin me ihmiset olisimme voineet esimerkiksi polttaa sen pinnan mikroaaltoja tuottavien  satelliittien avulla, ja sen jälkeen olemme voineet vain siirtää Maan humusta sekä eliöitä sen pinnalle. Eli tuossa tapauksessa ihmiskunta olisi löytänyt planeetan, jossa olisi valmiiksi primitiivistä elämää, jonka jälkeen tuollainen planeetta määrätään muutettavaksi uudeksi Maaksi. Tuolloin valtavat mikroaaltoja lähettävät satelliitit alkavat vain sulattaa tuon planeetan pintaa, ja sitten vain tuodaan tarpeellinen humus paikalle.

Nuo satelliitit olisivat siis samanlaisia, kuin mitä esimerkiksi USA:n Boeing-lentokone-yhtiöt ovat suunnitelleet tuottamaan Maahan energiaa. Kyseisten voimalasatelliittien valmistamisessa on poliittinen vastustus suurta, koska ne muodostavat samalla myös tehokkaan asejärjestelmän. Tuon mikroaaltopolton tarkoitus olisi tietenkin poistaa planeetan omat organismit, minkä jälkeen meidän tuntemiemme lajien siirto olisi mahdollista, ilman että syntyisi tilanne, missä hypoteettisen  planeetan endeemiset oliot tuhoavat nuo siirretyt lajit. Kun sitten tuo planeetta on poltettu, ja tarpeellinen humus siirretty, niin sitten vain ihmisetkin voidaan siirtää sikiöinä tuolle planeetalle. Tämän jälkeen painovoima muovaa olioita sellaisiksi, että ne voivat toimia tuolla kuvitteellisella planeetalla, ja tuolloin silmien eteen tulee sellaisia kuvia, missä planeettaa peittäisi sankka metsä, joka olisi vain sellainen korteen kokoisten puiden muodostama kerros.

Merellä tuon planeetan suurin asukki voisi olla kultakalan kokoinen valas, joka tietenkin kertoo siitä, että painovoima muovaa olioita kaiken aikaa. Ja sitten kun ihmiset saapuvat, niin tietenkin noista tapahtumista olisi kulunut jo tuhansia vuosia, joten nuo kuvitteelliset ihmiset, jotka on alkioina lähetetty tuolla planeetalle, olisivat jo ehtineet kehittää teknologiaansa sellaiseksi, että se poikkeaa meidän tuntemastamme mallista täysin. Eli tuolloin me kohtaisimme lajin, joka kerran oli kaltaisemme, mutta on kutistunut täysin eri mittoihin, kuin mitä se oli ennen. Tämä oli kirjoitus hypoteettisesta planeetasta, joka ehkä joskus tulee eteemme. Ja silloin me emme voi sitten enää perua. Tuolloin me muutumme itse olioksi, joka leikkii Jumalaa muille. Tuon takia toivon, että silloin käyttäydymme hieman sivistyneemmin kuin ennen olemme käyttäytyneet.

Kuva I

http://www.manyworlds.space/wp-content/uploads/2016/02/zj527738e0.jpg