Haluavatko Ukrainan sekä Lännen kenraalit voittoa enemmän kuin Kreml?

Venäjän valtio on yhtä kuin Vladimir Putin. 

Sodassa on olemassa yksi sääntö, se on se että sodassa ei ole logiikkaa. Tai toisaalta toisen osapuolen logiikka saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, mihin me olemme tottuneet. Me emme uskoneet sitä, että Josif Stalin voisi tapattaa satoja tuhansia poliittisia vastustajiaan Talvisodassa. Eli hän lähetti tahallaan miehiä kuolemaan suomalaisten luodeista.  Mikäli ajattelemme Josif Stalinia ja hänen hengenheimolaisiaan, niin me usein kuvittelemme että he ovat meidän kannaltamme katsottuna normaaleja ihmisiä. Me olemme olettaneet että Putin on samanlainen ihminen kuin me muut, niin silloin olemme pitkällä ruohikolla. 

Jos haluamme lähteä miettimään Vladimir Putinin ajattelutapaa, niin meidän pitää tunnustaa itsellemme yksi asia. Jos Venäjällä kansan etu Venäjän valtion etu sekä Vladimir Putinin henkilökohtainen etu menevät ristiin, niin silloin Vladimir Putinin henkilökohtainen etu on se, minkä mukaan mennään. Eli Putinin motto voisi olla se paljon puhuttu "valtio olen minä". Tuo tarkoittaa sitä, että Venäjän valtio on tässä ajatusmallissa yhtä kuin Putin. 

Liikekannallepano voi olla kiertoilmaus massapidätyksille. 

Yksi syy hyökkäyssotaan Ukrainassa saattavat olla häntä vastustavat mielenosoitukset, joita Venäjällä tapahtui ennen hyökkäystä. Tuolloin OMON sekä kansalliskaarti kukistivat nuo mielenosoitukset, joihin osallistui suuri joukko ihmisiä. Tuon ihmismäärän pidättäminen ei olisi ollut kovin tyylikäs suoritus, joten Ukrainan sodan sekä liikekannallepanon avulla voidaan tietenkin peitellä massapidätyksiä. Eli henkilö viedään varuskuntaan, hänelle annetaan ruosteinen Kalashnikov käteen ja sitten suunta kohti Ukrainan rintamaa. 

Putin toki on kohdannut yhä enemmän kritiikkiä myös omien sylinallejensa taholta. Tuo kertoo siitä että "häviäjillä ei ole ystäviä". Putin on ankkuroinut itsensä valtaan väkivallan avulla. Ja tietenkin Ukrainan sota on antanut hänelle mahdollisuuden poistaa poliittisia vastustajiaan eli mielenosoituksiin osallistuneita henkilöitä rintamalle. Eli käytännössä massapidätykset voidaan naamioida liikekannallepanoksi, jonka yhteydessä henkilön kännykkä ja sosiaalinen media otetaan "valtion hallintaan". Kuten tiedämme, niin Putin on ehkä muuttunut niin sanotuksi "bunkkeripapaksi", joka yhä enemmän ja enemmän eristäytyy muusta yhteiskunnasta. 

Putin osaa miellyttää mutta hän on samalla hyvin pettävä. 

Putin osaa olla miellyttävä. Hän osaa käyttää kaikessa hyväkseen ulkomuotoaan. Hän osaa lahjoa oikeita ihmisiä nostamaan esiin asioita, jotka tukevat hänen mallejaan. Ja erityisesti Putin osaa myös lahjoa ihmisiä. Eli "jos olet Putinin kaveri, niin silloin saat mitä haluat". Putin tietää median merkityksen joten hän mielellään lahjoo toimittajia, ja auta armias jos et ole hänen kanssaan samaa mieltä. Jos edes ajattelet arvostelevasti tuota miestä, niin silloin koet karun kohtalon. 

Putin on mies joka on koulutettu valehtelemaan. Hän ei kuitenkaan ole samanlainen valehtelija kuin muut. Hän on valehtelija joka johtaa valtiota. Tai tarkemmin hän on valehtelija, joka johtaa ydinasevaltiota. Hän tietää että yksi asia mikä rajoittaa Lännen tukea Ukrainalle on ydinaseet. Putin tietää että lännessä pelätään Venäjän ydinaseiden kohtaloa, jos tuo valtio Putinin jälkeen romahtaa. 

Eli jos haluamme siirtää itsevaltiuden mallia Stalinista esimerkiksi BRICS-maiden johtajiin, niin me emme saa ajatella niin, että joku BRICS johtaja noudattaa samaa toimintamallia tai omaa saman arvomaailman kuin ne johtajat joihin olemme lännessä tottuneet. Samoin meidän pitää muistaa se, että Putin ei ole edes BRICS maiden johtajien joukossa aivan normaali tapaus. Normaali BRICS johtaja ei ole entinen turvallisuuspalvelun päällikkö, joka valehtelee työkseen. Putin ei ole normaali valtiopäämies. Hän saattaa allekirjoittaa sopimuksia, joita sitten ei edes aiota noudattaa. Joten pääsemme sitten pääkysymykseen, joka kuuluu näin: Haluavatko Ukrainan sekä Lännen kenraalit voittoa enemmän kuin Kreml? 

Valesota saattaa palvella Putinin henkilökohtaista etua paremmin kuin sotatoimien päättäminen. 

Vastaus saattaa olla toinen kuin mitä me olemme toivoneet tai edes uskoneet. Putinin väitetään lyöneen vetoa "ikuisen sodan puolesta". Se tarkoittaa sitä, että Putinin logiikan mukaan ikuinen sota, eli samanlainen tilanne mikä vallitsee esimerkiksi Koreoiden rajalla tai mikä vallitsi Toisen Maailmansodan alussa vuonna 1939 niin sanotun "valesodan" aikaan eli ennen Hitlerin hyökkäystä Tanskaan sekä Norjaan palvelisi hänen asiaansa paremmin kuin tilanne missä saadaan aikaan rauhansopimus. 

"Valesota" olisi tilanne, jossa Putin voisi komentaa poliittisia vastustajiaan rintamalle, ja sitten teloittaa heidät. Tuolloin sitten saadaan syy kuolemasta vieritettyä ukrainalaisten tarkka-ampujien niskoille. Ja sitten tietenkin sota antaa Putinille mahdollisuuden pönkittää valtaansa. Eli sodan varjolla voi Putin pitää yllä sotatilaa, sekä samalla määrätä ihmisiä armeijaan, mikä voi tarkoittaa sitä, että henkilö on käytännössä vangittuna varuskunnaksi nimitetyssä vankileirissä. 

Rikoksen logiikka saattaa olla hyvin erilainen kuin mitä edes voimme uskoa. 

Rikoksen logiikka saattaa olla toinen kuin mitä me edes uskallamme ajatella. Eli onko esimerkiksi Ukrainan siviileihin kohdistettu väkivalta oikeasti tarkoitettu pitämään venäläiset erossa Ukrainalaisista siviileistä? Samoin pidentynyt sota saattaa olla asia, jolla on helppo perustella asevoimien johtoon kohdistetut puhdistukset. Tuolloin kenraaleita sekä amiraaleja voidaan syyttää pätemättömiksi, ja samalla myös esimerkiksi sotarikoksia voidaan käyttää keppihevosina siihen, että epämieluisa eli "poliittisesti epäluotettava" kenraali saadaan erotettua. Samoin raiskaukset ja siviilien ampuminen ovat asioita, jotka varmasti hävettävät. Tuolla tavoin saadaan myös omien sotilaiden suut tukittua, jotta he eivät paljasta mitään mitä Putinin hallinto eli viimekädessä Putin itse ei halua muiden tietävän. 

Eli oliko Putinin edes tarkoitus voittaa Ukrainaa? Vai oliko hänen tarkoituksensa vain aiheuttaa tilanne, jossa hän voi suorittaa liikekannallepanon varjolla massapidätyksiä. Jos ajatellaan Ukrainan siviilien kokemaa kärsimystä sekä erityisesti joukkomurhia, joita Ukrainassa on tapahtunut, niin noiden murhien logiikka voisi olla sama kuin Einsatzgruppen toimintaryhmillä oli Toisen Maailmansodan aikaan. Eli tarkoitus on luoda rajaa sotilaiden sekä siviilien väliin. Tuollaisen rikoksen logiikka on siinä, että jos vihollinen on vihattu, niin silloin omat miehet eivät uskalla esimerkiksi antautua, koska he pelkäävät kostotoimia. 

Pystyisikö Kiina voittamaan Taiwanin sotilaallisesti?

 

Chengdu J-20 

Kiina on viimeaikoina suorittanut erilaisia taistelusimulaatioita Taiwanin läheisyydessä, ja Kiina-asiantuntijan mukaan Kiina ei ehkä halua vallata Taiwania, vaan valmistautuu omaan sisäpoliittiseen tilaisuuteensa eli puoluekokoukseen. Saattaa olla että Ukraina on opettanut, ettei pelkkä suuri mies- ja kalustoylivoima riitä ainakaan helpon voiton saamiseen. Siis onko Kiinan asevoima sellaisessa iskussa, että se kykenee hyökkäämään Taiwaniin? Paperilla Kiinan Kansanarmeija on hyvin ylivoimainen, mutta sitten jos taas mietitään esimerkiksi sen uusimpia DF-17, DF-21 sekä DF-26 ohjuksia, joissa ilmeisesti on ainakin Kiinan kansantasavallan hallituksen mukaan hypersoonisia taistelukärkiä, joilla Kiina kykenee tuhoamaan USA:n lentotukialukset. 

Mutta sitten jos taas ajatellaan että esimerkiksi täysosuma lentotukialukseen ohjuksella jonka nopeus on Mach 9 on erittäin tuhoisa, niin tietenkin tähän pitää lisätä se, että tuon ohjuksen tarkkuuden pitää olla erinomainen, jotta se voisi räjäyttää suuren sotalaivan. Näistä aseista DF-17 käyttää hypersoonista liitokärkeä, ja muiden DF-ohjusten hypersooniset liitokärjet, (Hypersonic Glide Vehicle eli HGV) olisivat samoja kuin mitä nuo DF-17 ohjukset käyttävät, mutta riittääkö noiden ohjusten tarkkuus lentotukialuksen tuhoamiseen. Siis Kiinan jo operationaalisessa käytössä jo olevat hypersooniset aseet ovat vähemmän dramaattisia kuin Zircon sekä BrahMos. Oikeastaan DF-ohjusten kohdalla on kyseessä vain uudella tavalla muotoiltu kärki, eikä scramjet-moottoria käyttävä risteilyohjus. 

Sitten tietenkin meidän pitää muistaa, että kaikki Kiinalaiset sotilaat eivät ole mitään huippuluokan kommandoja tai kaikki kiinalaiset eivät pääse käyttämään tuon maan kaikkein uusinta kalustoa. Myös esimerkiksi se että Kiinan hyökätessä Taiwanille sen pitää varata suuri joukko omia sotilaitaan sisäisen turvallisuuden tehtäviin. Nimittäin aina on vaarana se, että syntyy kapinoita, ja noita kapinoita pitää jonkun kukistaa. Ja kuinka hyvä Kiinan kansanarmeija sitten oikeastaan on? 

Siis onko sen muilla kuin erikoisjoukoilla sekä kaikkein poliittisesti luotettavimmilla joukoilla käytössään sellaisia aseita, että ne voisivat haastaa Taiwanin? Kuten olemme huomanneet Ukrainassa, niin kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Kiinalaisten televisio tietenkin näyttää esimerkiksi asevoimat sellaisena, että niillä on käytössään vain uusimpia ohjuksia, hävittäjiä ja kalustoa. 

Joten jos Kiinan mediaa on uskominen, niin jokaisella sen niemellä on vähintään pari hypersoonista ohjusta käyttövalmiina, ja ilmavoimien pääkalusto on joku J-20 stealth hävittäjä, joka on ollut palveluksessa noin 11 vuotta. Noita koneita on valmistettu noin 50 kappaletta. 

Uskoisin että Kiinan asevoimien koko kalusto ei vieläkään koostu hypersoonisia ohjuksia ampuvista stealth hävittäjistä, vaikka kyseessä onkin melko tehokas väline. Jos tilannetta verrataan Ukrainaan, niin meidän pitää muistaa, että paperilla Venäjän asevoimien olisi pitänyt voittaa Ukraina aivan helposti. Mutta jostain syystä kaikki asiat eivät ole menneet kuten Moskovassa on ajateltu. Ja yksi syy siihen on ollut se, että Venäjän välineet ja  miehet eivät ole olleet sillä tasolla, kuin mitä niiden olisi pitänyt olla. 

Samoin Kiinassa voi käydä niin, että sen laitteet eivät ole sitä mitä pitäisi. Siis onko esimerkiksi J-20 hävittäjän testaus tehty länsimaisten standardien mukaan? Ja onko esimerkiksi testauksessa mahdollisesti ilmenneistä vioista informoitu Kiinan asevoimien johtoa. On nimittäin mahdollista, että paperilla hyvältä näyttävä kone tai muu väline ei toimikaan käytännössä. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kiina-asiantuntija-peking-ei-halua-sotaa-taiwanin-kanssa-vaan-keskittyy-tulevaan-puoluekokoukseen/8484146#gs.8migkr

https://en.wikipedia.org/wiki/3M22_Zircon

https://en.wikipedia.org/wiki/Boost-glide

https://en.wikipedia.org/wiki/BrahMos

https://en.wikipedia.org/wiki/Chengdu_J-20

https://en.wikipedia.org/wiki/DF-17

https://en.wikipedia.org/wiki/DF-21

https://en.wikipedia.org/wiki/DF-26

https://en.wikipedia.org/wiki/Hypersonic_flight

Kuva:) https://en.wikipedia.org/wiki/Chengdu_J-20

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Uutta ei voida rakentaa vanhan päälle, ilman että vanha puretaan pois

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Meitä aina välillä kiehtoo sellainen kysymys, että mitä tarkoittaa se, että ihmiset saavat liikaa tietoa jostain asiasta?  Eikö koulussa opeteta niin, että ihmisten pitäisi käyttää useita lähteitä, jotta he saavat kokonaiskuvan jostain asiasta? Se että ihmiset käyttävät useita tietolähteitä ei ole mikään ongelma, vaan se on ongelma, että ihmiset eivät ehkä aina ole miettineet sitä, että Internet on tulvillaan valheellisia uutisia, joiden sisältö saattaa olla vääristynyttä tai pitää sisällään karkeita virheitä, jotka koskevat esimerkiksi lakia tai sen tulkintaa.

Informaation ongelma on siinä, että siihen ei koskaan ennen ole kiinnitetty huomiota, ja esimerkiksi se, että jotkut poliisi- tai tiedustelu-viranomaiset käyttävät Internetissä väärennettyjä Isis:in kotisivuja kalastellakseen tietoja siitä, että kuka tuohon järjestöön on liittymässä, on jotenkin tullut yllätyksenä. Jos keskustellaan Internetin tulevaisuudesta sekä vaikutuksesta ihmisten ajatteluun, niin tietenkin voidaan sanoa, että Internet on tuonut maailmaan uuden mediakriittisyyden, johon tietenkin kuuluu se, että ihmiset alkavat huomata sen, että mitään absoluuttisen oikeaa tietoa ei edes ole olemassa. Ja kaikilla tiedon jakajilla on oma käsityksensä asioista.

Mikäli ajatellaan esimerkiksi kahden valtion välistä konfliktia, niin tietenkin kaikki haluavat nähdä asiat niin, että siinä suurempi valtio käyttää voimaa pienempää ja heikompaa vastaan. Toiset taas haluavat nähdä niin, että pienempi ja heikompi, joka näin ollen on oikeutettu puolustamaan maataan voi olla toiminut epäasiallisesti maan sisällä olevaa vähemmistöä kohtaan. Ja tässä sitten tietenkin joku voi olla lähettänyt valheellista tietoa vähemmistön asemasta tuohon maahan. Jos valtiolla on ylivoimainen iskukyky, niin sen kynnys käyttää voimaa pienempää vastaan on alempi, kuin valtiolla joka on tasa-voimainen tuon hyökkääjän suhteen. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkatekijä, joiden taakse on hyvä piiloutua, ja jos joku sitten kehittää suojakilven noita aseita vastaan, niin silloin tuon suojan takaa voidaan tehdä ensi-isku toisia ydinasevaltioita vastaan.

Tämän tekstin alla on linkki YLE:n artikkeliin, missä futurologi, eli tulevaisuuden tutkija Matthias Horx kertoo siitä, että Internet on järjestelmä, joka tuo ihmisille ikään kuin liikaa tietoa, ja vie lopulta ihmisen kohti hulluutta. Tämä on mielestäni ainakin osittain totta. Nimittäin ihmisten ongelmana on se, että he asennoituvat Internetiin vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi sanomalehtiin sekä muuhun analogiseen tiedonvälitykseen. Kun otetaan esimerkiksi tuossa artikkelissa käytetty polkupyörälettien työ, jota ohjaa tekoäly, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että tällaisissa tapauksissa tekoäly on huono valinta, koska tietokone ei osaa tehdä oikeasti mitään päätöksiä.

Nimittäin se, että tekoäly ohjaa esimerkiksi lähettiä saattaa aiheuttaa tilanteen, missä lähetti ei edes kykene ottamaan vastaan tehtäviä, joita tekoäly tälle antaa. Syy tähän on se, että järjestelmä saattaa laskea esimerkiksi pyöräilijän nopeuden niin, että se vastaa jotain ratapyöräilyn maailmanennätysaikoja, ja tuolloin tietenkään ei tietokone anna ikään kuin armoa, vaan tuo pyörälähetti joutuu ajamaan koko ajan täydellä nopeudella, eikä tekoäly myöskään ymmärrä esimerkiksi jonojen tai punaisten liikennevalojen aiheuttamaa viivästystä, ja tietenkään myöskään luonnolliset tarpeet eivät mahdu tekoälyn jakeluun. Joten tämän takia tekoäly saattaa tällaisissa tehtävissä olla fiasko.

Puhelimen lataaminen dynamosta sekä sen asentaminen polkupyörän sarveen, niin että GPS:ää voi koko ajan seurata on upea ajatus. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että järjestelmä ei ota koskaan huomioon ihmisen väsymistä tai muita asioita, niin tietenkin se on melkoinen orjapiiskuri. Mutta kun mietitään sitä, miten ihmiset kuormittuvat liiasta tiedosta, tai miten tämä asia on ilmaistu, niin silloin tietenkin tullaan siihen tulokseen, että tietenkin ihmisille toimitetaan Internetin kautta monipuolista, mutta samalla myös varmentamatonta tietoa, joka saattaa sumentaa sen, mitä itse asiassa on tapahtunut.

Se että kun puhutaan tiedon jakelusta sekä liiasta tiedosta, niin tietenkään tietoa ei koskaan voi saada liikaa. Kunhan vain sattuu muistamaan sen, että tietoa ei välttämättä ole ollenkaan käsitelty tai analysoitu. Tiedon jakamisessa pitää sitten vielä hiukan tarkentaa sitä, että informaation jakaminen palvelee aina jonkun etua, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että Internet saattaa kuitenkin lisätä mediaa kohtaan kohdistuvaa kriittisyyttä, eikä myöskään niin sanottuihin painettuihin lehtiin ole aina voinut luottaa.

Onko tietoa liikaa tai onko sen etsijä ylikriittinen, niin silloin voidaan kysyä, että miksi hän ei käytä vain luotettavia lähteitä kuten YLE:ä. Joissain tapauksissa mediaan on ilmaantunut juttuja, joissa esimerkiksi lakia tulkitaan väärin, mikä sitten varmasti on aiheuttanut kustannuksia monille ihmisille. Ihmisten kriittisyyden arviointi on hyvin mielenkiintoista, ja se mikä tekee ihmisestä ylikriittisen on itselleni jäänyt hieman pimentoon. Eli mikä on liikaa tietoa, on kysymys, josta varmaan tehdään monia tutkimuksia sekä opinnäytetöitä.

https://yle.fi/uutiset/3-10522281