Ruotsin malli ja maahanmuuttajien integroiminen yhteiskuntaan

Kimmo Huosionmaa

Maahanmuuttajat ovat hyvä teema vaaleissa, koska nuo henkilöt ovat hyvin näkyvä osa katukuvaa, ja siksi esimerkiksi Ruotsin vaaleissa tuo asia varmaan on hyvin suuressa roolissa. Ruotsissa puhutaan paljon maahanmuuttajien integroimisesta yhteiskuntaan, mutta samalla unohdetaan sellainen ikävä virhe, joka on tuota sulautumista jarruttanut todella pahasti. Nimittäin Ruotsissa maahanmuuttajat on sijoitettu jostain syystä kaikki samaan lähiöön, jotta heidän ei tarvitsisi ollenkaan integroitua. Noissa lähiöissä sitten nämä henkilöt ovat saaneet olla keskenään, ja tietenkään noita ihmisiä ei koulu kiinnosta, koska heidän vanhempansa ovat kotoisin kulttuurista, jossa työpaikka tulee aina koko perheelle.



Ja jos joku perhe tekee samaa työtä, ja saman katon alla asuu kahdeksan ihmistä, niin toki silloin siivoustyö varmasti tuo paljon rahaa, eikä kerrostalon vuokra ole mikään kovin korkea. Toki tuollainen asenne luo eteen tilanteen, mikä ainakin takavuosina näkyi ruotsalaisessa katukuvassa. Nimittäin se että kaikille ei sitten niitä siivoustöitä ollut tarjolla, koska heillä oli huono kielitaito, niin se sitten toi nuo ikävän maineen saaneet nuoret miehet kaduille seisoskelemaan. Se tietenkin saa aikaan ihmisissä pelon, koska he pelkäävät oman turvallisuutensa puolesta, koska noissa toimettomina seisoskelevien miesten ryhmissä saattaa huumeita olla liikkeellä.



Samoin tietenkin monet näistä ihmisistä ovat saaneet kokea vähemmän miellyttäviä asioita työelämässä, eikä myöskään muut asenteet heitä kohtaan ole aina kovin miellyttävä. Tämä saa aikaan vihaa, joka saattaa purkautua myöhemmin, kun henkilö on ottanut amfetamiinia tai alkoholia hyvin ikävällä tavalla. Tässä tarkoitan erityisesti niitä, jotka ovat lapsina tulleet maahan vanhempiensa kanssa. Maahanmuuttajiin kohdistetaan kaikkialla ennakkoluuloja, jotka johtuvat esimerkiksi juuri siihen, että heidän pukeutumisensa tai muu käytöksensä poikkeaa muiden ihmisten käytöksestä. Nimenomaan alkoholi on muslimeille tabu, joka saa aikaan riitoja vanhempien ja nuorten välillä.



Ja monissa niistä yhteisöistä, mistä muslimit ovat kotoisin, on tapana se, että isä päättää sen, että mihin kouluun nuo nuoret sitten menevät. Mutta toisaalta nuo vanhemmat saattavat sitten esimerkiksi kieltää koulunkäynnin, koska heistä on parempi, että nuori tuo rahaa kotiin, ja tällainen tilanne saa sitten aikaan skismaa. Samoin se, että varsinkin tyttöjen pitää olla siveitä ja upeita, eikä heihin saa kukaan koskea ennen avioliittoa varmaan on kaikille tuttua. Samoin se että veli on surmannut siskonsa, koska tämä on häpäissyt perheensä on tuttu asia monien lehtijuttujen kautta.




Mutta se ei ole tuttua, että kaikki nämä asiat, mitkä länsimaisille miehille on sallittu, sallitaan myös muslimimiehille. Se ei ole mikään ongelma, jos nuo miehet käyvät ilotaloissa tai hengailevat ostoskeskuksissa. Maahanmuuttajat ovat ongelmallinen ryhmä varsinkin päihdetyön osalta, koska noissa perheissä ei ehkä tunneta ollenkaan mitään muuta huumetta kuin alkoholi. Ja esimerkiksi tablettimuotoinen amfetamiini tai joku muu huumausaine saattaa olla tuollaiselle muslimille täysin tuntemattomia asioita, koska hän ei ole koulun kautta saanut huume- tai muuta päihdevalistusta. Eli he eivät ehkä edes tiedä näitä aineita huumeiksi.



Mutta jos taas lähdetään pohtimaan maahanmuuttajien sekä erityisesti kansalaisuuden syntymämaan perusteella saaneiden maahanmuuttajien lasten sekä lastenlasten ongelmallista tilannetta, niin näiden Ruotsissa syntyneiden kanssa ei voida menetellä siten, että heitä ei voi karkottaa mihinkään. He ovat asuneet jo kahden tai kolmen sukupolven ajan Ruotsissa, ja osa heistä on hankkinut hyvä työpaikat ja ammatit. Ja noiden ihmisten äänet myös kelpaavat kaikille puolueille. Eli kuten tässä monesti olen kirjoittanut, niin suuri yhtenäinen ryhmä ihmisiä on joukko, jolle voidaan lupailla vaikka mitä mukavaa. Tuon takia esimerkiksi Ruotsidemokraatit ovat joutuneet siivoamaan julkisuuskuvaansa, ja karsimaan kaikkein radikaaleimmat vaihtoehdot pois, kun puhutaan ulkomaalaisia koskevasta kysymyksestä sekä pakolaisuudesta.



Nimittäin ulkomaalaistaustaiset äänioikeutetut ihmiset ovat uusi poliittinen voimatekijä, joilta saa ääniä, ja myös suhde Islamiin on mutkistunut. Öljysheikkien rahat kelpaavat varmaan jokaiselle valtiolle maailmassa, eikä USA ole enää yksin pommittamassa Lähi-Itää. Kuitenkin juuri öljysheikit ovat sellaisia ihmisiä, jotka ostavat esimerkiksi hotelliketjuja sekä myös monia muita asioita kuten pikaruokapaikkoja, joista sitten varmasti tulee valtioon työpaikkoja sekä verotuloja. Sen takia ei kaikkein jyrkimpiä kannanottoja enää voida hyväksyä edes tiukemmin ulkomaalaisiin asennoituvilta puolueilta.

Aatteellisista ryhmistä sekä lehdistön asenteesta Venäjää kohtaan

Kimmo Huosionmaa

Äärioikeiston asemasta massamediassa voidaan aina keskustella hyvin vakavasti, mutta samalla unohdetaan se, että kaiken maailman äärioikeistolaiset ryhmät ovat oikeastaan perineet asemansa massamediassa äärivasemmistosta, joka oli "kova juttu" 1970-luvulla, kun Baader-Meinhof liiga ja muut vastaavat ryhmittymät räjäyttelivät pommeja diskoissa, ja nuoriso kiljui amerikkalais-vastaisia iskulauseita kaikkialla. Tai niin ainakin voidaan olettaa asioiden olleen, jos tuon ajan lehtikirjoituksia uskoo. Kuitenkin näiden ryhmittymien todelliset tarkoitusperät eivät ole koskaan selvinneet aivan täysin, koska juuri nämä poliittiset terroristit, jotka räjäyttivät pommeja diskoissa aiheuttivat ehkä enemmän haittaa omalle asialleen, kuin kaikki itäblokin asevoimat yhteensä. Tuolta ajalta on peräisin käsitys, että äärioikeisto tai oikeisto on jotenkin enemmän tukemassa yhteiskuntaa sekä vallitsevaa poliittista kulttuurian.

Tuolloin 1970-luvulla äärivasemmiston tekemät attentaatit oikeuttivat valtion vastaamaan äärimmäisillä voimakeinoilla, sekä tietenkin myös rajoittamaan nuorison vapautta, koska noiden väkivaltaisten vasemmistolaisten ryhmien epäiltiin lähestyvän tuomarien sekä tärkeiden liike-elämän edustajien lapsia huumeiden avulla, ja sitten tietenkin se, jos joku tunnetun teollisuuden johtajan lapsi olisi liittynyt terroristeihin, niin se sitten varmaan olisi ollut hyvää mainosta tuollaiselle liikkeelle, joka ajoi asiaansa väkivallan avulla. Tuolloin äärimmäinen vasemmisto koettiin uhkana yhteiskunnalle, ja esimerkiksi IRA:n vasemmistolaisuutta korostettiin aivan aiheetta, vaikka tuon järjestön profiloituminen vasemmistolaiseksi oli ilmeisesti tapahtunut siksi, että nuo järjestön johtajat uskoivat saavansa sillä aseellista tukea itäblokista.

Tuolloin kauan sitten poliisivoimien johtajat sanoivat, että he eivät murskaa noita liikkeitä siksi, että Neuvostoliitto tukee niitä. Mutta sitten Neuvostoliiton hajottua alkoivat uudet tuulet nousta tuossa maassa, ja koska Ruplasta tuli vaihdettava valuutta, niin silloin tietenkin myös venäläinen raha alkoi liikkua maasta toiseen, ja luottokorttien yleistyttyä ei esimerkiksi ruplia enää tarvinnut kantaa jätesäkissä maasta toiseen, vaan kaikki rahaliikenne tapahtuu tietoverkossa, jolloin vaihtokurssilla ei ole enää niin suurta merkitystä tavallisessa kaupankäynnissä. Eli riittää että venäläinen liikemies siirtää ruplia toisessa maassa olevalle pankkitilille, niin silloin hän saa sitten rahat vaihdettua, ja tietenkin luottokortilla voi maksaa vaikka tiliä ei olisikaan. Ja laskut tulevat mukavasti tuon henkilön omaan pankkiin joka voi olla vaikka Moskovassa, missä ne voi maksaa millä valuutalla sattuu huvittamaan. Ja tietenkin kun venäläisillä sattuu rahaa olemaan, niin tuo raha sitten tietenkin myös kelpaa markkinoilla.

Tuon asian takia esimerkiksi juuri äärivasemmistosta haluttiin eroon, ja tilalle tuli äärioikeisto. Eli venäläisiä ei haluttu ärsyttää kaiken maailman punaisiin tähtiin liittyvällä fobialla, joten tuon paikan, mikä oli varattu äärivasemmistolle otti nyt äärioikeisto. Ja kun taas pohditaan poliittisen kentän kehitystä, niin syy miksi uutisointi noita liikkeitä kohtaan ei enää ole puhtaasti negatiivista johtuu siitä, että poliitikoille kelpaa tietenkin ne äänet, joita noista liikkeistä sitten voi saada. Nimittäin sotaveteraanien ikääntyessä on täytynyt ryhtyä kosiskelemaan muita ryhmiä, jotka sitten tuovat ääniä poliitikoille. Eli tarvitaan suuri yhtenäinen ryhmä ihmisiä, jolle voidaan luvata jotain, jotta saadaan ääniä. Ja kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, niin tuolloin niin yhtenäinen poliittinen kenttä, jota peloteltiin idän karhulla hajosi palasiksi.

Kuten nykyään jokainen voi nähdä, niin poliittista konsensusta ei kukaan edes oleta olevan olemassakaan, eikä Venäjä yksin ole ainakaan tavallisten ihmisten silmissä niin suuri uhka, kuin Neuvostoliitto, olkoonkin niin, että Venäjän politiikka sekä aggressiot esimerkiksi Georgiassa sekä Ukrainassa ovat aiheuttaneet pelkoa sekä jännitteiden kasvamista. Kuitenkin Putinin ongelmana on se, että hän ei enää voi jakaa mahdollisessa sodassa syntyviä tappioita useiden kansallisuuksien kesken, vaan kaikki ne tappiot lasketaan nyt venäläisinä sotilaina. Neuvostoliiton hajoamisen mahdollisti se, että sen tasavaltojen rajat kulkivat kansallisvaltioiden rajojen mukaan, ja siksi oli helppoa lähteä tekemään sellaisilla asioilla kuten syrjintä. Eli riitti että joku asia otettiin esiin, ja jos esimerkiksi Keski-Aasian islamilaisia tasavaltoja kuten Azerbaidzania ajatellaan, niin tuolla maassa riitti, että noita ihmisiä oli nimitetty terroristeiksi, sekä huomautettu että kaikki rahat joita tuolta alueelta poratusta öljystä saatiin menivät Moskovaan, joka oli tietenkin hyvin kaukana.

Silloin joku suuri johtaja kehitti ajatuksen siitä, että tuo öljyraha voisi jäädä tämän maan kehittämiseen, jos se irtaantuu Neuvostoliitosta. Ja kun sitten mielenosoitusten tukahduttamiseen käytettiin kovia otteita kuten kenttälapiolla tapahtuvaa hakkaamista, niin silloin ihmisten pelko sai heidät eroamaan Neuvostoliiton yhteydestä. Samasta syystä ihmiset jäivät paikoilleen Venäjän parlamentin ympärille, koska he pelkäsivät joutuvansa pidätetyiksi tai ammutuiksi, koska olivat vastustaneet Kremliä. Tilanteesta tekee huvittavan se, että sama mies, joka tuolloin nousi ihmisten eteen puhumaan vapaudesta käytti muutamaa vuotta myöhemmin asevoimaa parlamenttia vastaan, kun hän katsoi sen kapinoivan itseään vastaan. Tuo mies oli Boris Jeltsin.  Samalla levitettiin tarinoita siitä, että parlamentti oli mafian käsissä, ja kyseessä oli vain poliisitoimi. Eli kun Putin otti vallan Jeltsiniltä, oli maa jo matkalla kohti diktatuuria tai ainakin rautaisin ottein toimivaa keskusvaltaa kohti oltiin silloin jo hyvää matkaa edetty.

Ja kun Jeltsin sai sydänkohtauksen, niin tie oli auki Vladimir Putinille, joka tuolloin lupasi palauttaa maahan järjestyksen. Tuo sydänkohtaus olisi voitu kyllä aiheuttaa kaliumkloraatilla, joten se onko kyseessä murha vai oikea sairaus on jäänyt selvittämättä. Jeltsinin yletön alkoholinkäyttö tietenkin teki hänestä melko ikävän tuttavuuden, eikä tuollainen ihminen ole mitenkään miellyttävä, mutta joidenkin huhujen mukaan hänen ruokaansa tai juomiin joita hän oli juonut saatettiin laittaa fentanyyliä tai muita huumeita, jotka lisäävät henkilön juoman alkoholin addiktoivaa vaikutusta, ja jos viinaa otetaan huumeiden kanssa, niin silloin seurauksena on alkoholismiin vajoaminen. Joten oliko tuo Jeltsinin runsas alkoholin käyttö seurausta huumaavista aineista, jotka oli ujutettu hänen aterioihin on jäänyt mysteeriksi.

Oliko tuon mahdollisen toiminnan tarkoitus eristää tai mustamaalata Jeltsiniä on myös selvittämättä. Kuitenkin voidaan sanoa, että alkoholisti johtamassa supervaltaa ei ole mikään erityisen mukava ajatus. Putin kannatti tuolloin Venäjän demokratisointia, mutta hän on sittemmin pyörtäny puheitaan sekä keskittänyt valtaa omiin käsiinsä sekä hyökännyt kahteen Venäjän naapurimaahan, mikä lisää epäluottamusta tuon maan johtoa kohtaan, mikä ei ole mikään erityisen hyvä asia liiketoimien kannalta, koska jos Venäläisiä aletaan pelätä, niin silloin ei kukaan uskalla tehdä bisnestä heidän kanssaan. Tämä taas tuo eteen taloudellisia tappioita, joka ei ole hyvä asia Putinin lähipiirille, jonka jäsenet ajavat isolla länsimaissa valmistetuilla autoilla sekä syytävät rahaa poliitikkojen kampanjoihin, jotka ajavat sellaista politiikkaa mikä noille ihmisille on kaikkein parasta.