Katoaako Lapin metsiin ihmisiä enemmän kuin muualle?

 

"Lapin kadonneiden viimeiset tunnetut paikat ovat Enontekiön Kilpijärvellä, Kiilopään hotellilla Saariselällä ja Saijassa Sallan kylässä. Kuva: Juuso Stoor / Yle, Openstreetmap, Mapcreator" (https://yle.fi/a/74-20234684)

Scitechdailyn mukaan osa paranormaaleista tuntemuksista kuten pelkotiloista voi johtua infraäänestä. Infraääni on hyvin matalataajuista ääntä, joka voi siis aiheuttaa paniikin. Eli jos esimerkiksi katoaminen johtuu äkillisestä paniikista, tai ainoa todiste siitä on tyhjä leiri, niin infraäänellä voi olla osuutta asiaan. Ja esimerkiksi revontulet voivat synnyttää infraääntä. Samoin jos ihminen syö esimerkiksi torajyvää, niin hän voi joutua sellaisten hallusinaatioiden valtaan, että jos hän on jossain erämaassa, niin hän saattaa pudota johonkin rotkoon. Mutta silloinkin jää jälkiä. 

Kolme ihmistä on tällä hetkellä kateissa Lapissa. Yksi noista henkilöistä on ollut kateissa jo marraskuusta lähtien. Ja asiasta tekee oudon se, että nuo ihmiset tai ainakaan kadonneiden joukossa ollut saksalainen nainen ei ollut paikallisia. Eräs iäkäs eli noin 75 vuotias nainen oli lähtenyt liikkeelle kävelysauvojen kanssa, ja eräs kolmas henkilö, eli pitkäpartainen mies oli hinannut mukanaan alumiinista ahkiota. Eli noiden ihmisten asuinpaikkaa ei ole kerrottu. Joten he ovat tietenkin voineet eksyä. Mutta mihin ovat kadonneet kävelysauvat sekä tuo alumiininen ahkio? Eläimet eivät noita tavaroita syö. Eli miksi he ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen?  

Oheisessa kartassa näkyy alueet joissa tapahtuu katoamisia. Mitä tummempi tuo väri on, niin sitä enemmän ihmisiä katoaa. Ja voimme huomata, että Rovaniemellä on erittäin tumma väri. Voisiko se johtua esimerkiksi turistien suuresta määrästä. Ja Kuusamossa, Inarissa sekä Oulussa väri on hyvin tumma. Joten miksi nuo ihmiset katoavat juuri noissa kaupungeissa? Tietenkin Kuusamossa turisteja on paljon, mutta mieleen tulee karmiva ajatus. Onko rajan takaa kuulluilla oudoilla äänillä tekemistä katoamisten kanssa? Myös Lappeenrannan väri on erittäin tumma. Joten liittyykö noiden alueiden sijainti jotenkin katoamisten määrään? 

Karttaa pääsee selailemaan osoitteessa: https://yle.fi/a/74-20025847

Lapin erämaat ovat valtavia, siis jos niitä katselee etelästä käsin. Ja tietenkin on mahdollista että henkilö eksyy ja saa sairaskohtauksen noissa ikimetsissä. Mutta netissä kiertää villejä huhuja siitä, että Lapin tai Rovaniemen metsiin katoaa ihmisiä enemmän kuin muualle. Siis onko kyseessä vain joukko villejä teorioita, vai onko kyseessä todella asia jota kannattaisi lähteä tarkastelemaan lähemmin?  Tietenkin esimerkiksi taannoisessa "Kadonneet" sarjassa esitelty Antti Hanhivaaran katoamistapaus on saattanut poikia outoja huhuja. 

Lapin erämaihin on kadonnut kolme ihmistä tälläkin hetkellä. Ja tietenkin aina on mahdollista, että henkilö eksyy. Saa sairaskohtauksen ja kuolee. Mutta jos lämpötila on matala, niin ruumis jäätyy äkkiä. Mutta kuitenkin ihmisestä jää silloin jotain jälkiä. 

Mutta kuitenkin jos kyseessä on esimerkiksi paikallinen, niin en oikein usko eksymiseen. Ja sairaskohtauksen jäljiltä jää vaatteita ja muita tavaroita, eli eläimet eivät syö keinokuitua. Tunnetuin Lapin erämaihin kadonnut henkilö on Antti Hanhivaara, joka katosi vuonna 2006. Antti oli opiskellut eräoppaaksi, joten hän oli varmasti osannut toimia metsässä. Samoin hän oli kotoisin tuolta alueelta, missä hän katosi. Eli miksi hän katosi? Jos hän oli kävellyt joidenkin työmiesten ohi, niin miksi hän ei pyytänyt heiltä apua, jos hänen autonsa ja kännykkänsä oli varastettu? Olisi muuten mukavaa tietää, millä perusteella tapaukset valittiin tuohon "Kadonneet" ohjelmasarjaan? 

Wikipedia kertoo Hanhivaaran katoamisesta seuraavaa "Angelissa mukana ollut ystävä kertoi, ettei hän ollut nähnyt Hanhivaaraa lokakuun 14. päivän jälkeen. Antin kaveri on hankkinut itselleen kyydin takaisin Ivaloon, paluumatkalla hän on havainnut Antin hylätyn auton tienposkessa, mutta ei Anttia. Yksikään Antin kavereista ei ilmoittanut viikonlopun aikana Antin perheelle, että Antti on kadonnut. Hanhivaaran perhe ja ystävät olivat useasti yrittäneet tavoitella Anttia ennen kuin ilmoittivat hänet kadonneeksi poliisille. " (Wikipedia, Antti Hanhivaaran katoaminen)

"Antin puhelinta ei ole koskaan löydetty tai saatu paikannettua. Viimeisen kerran puhelin linkittyi satojen kilometrien päähän Hanhivaaran väitetystä katoamispaikasta. Hanhivaaran äidin mukaan numeroon pystyi soittamaan jopa seuraavan vuoden lokakuuhun asti. Antin pankkitiliä ei ole käytetty katoamisen jälkeen. Myöhemmin oli käynyt ilmi, että Hanhivaara oli tunnustanut olleensa mukana mökkimurroissa ennen katoamistaan," (Wikipedia, Antti Hanhivaaran katoaminen)

Hanhivaara oli Wikipedian mukaan tunnustanut ottaneensa osaa johonkin mökkimurtoihin, joten olisiko hän ehkä sitten löytänyt jotain, jota hän ei olisi saanut löytää? Eli oliko noilla mökkimurroilla osuutta Antti Hanhivaaran katoamisessa? Oliko niissä jotain niin tulenarkaa, että Hanhivaara oli yksinkertaisesti "häivytetty". Ja onko viestillä, jonka sisältö on "jätä Karigasniemi rauhaan" yhteyttä Hanhivaaran katoamiseen?

Mtv3

 Tuo katoaminen on ollut aika ajoin mediassa, mutta on olemassa muitakin tapauksia, joista osa on hyvinkin vanhoja. Osaa taas ei voida tarkasti sijoittaa esimerkiksi mihinkään tiettyyn paikkaan, vaikka nämä henkilöt ovat väittäneet, että he ovat menneet johonkin paikkaan. Kaikki varmaan arvaavat, että viittaan tässä "Kalliojärven katoamisiin", joista on netissä kertomus. Tekstin alla on kaksi numeroitua filmiä, joissa esiteltyihin tapauksiin ei ole käytännössä muita lähteitä. Mutta siis aina välillä metsistä löytyy syystä tai toisesta hylättyjä leirejä. 

Kirjaimella A merkitty filmi taas kertoo Kemi- Oulu välillä kulkevalle radalle ilmaantuneista sähköhäiriöistä. Nuo häiriöt eivät ehkä liity katoamisiin mitenkään. Tuolla lapissa revontulet eli auringon sähkömagneettinen toiminta saa joskus aikaan sen, että sähkölaitteet tai GPS ei toimi kuten sen pitäisi. Tuo voi aiheuttaa pelkotiloja, ja infraääni voi uusien tietojen mukaan aiheuttaa pelkotiloja. Eli revontuliin saattaa liittyä infraääntä. 

Infraääni voi saada aikaan pelkotiloja, kuten alussa mainitsin. 

Tapaus siis voi olla tekaistu, mutta jos ajatellaan että erään opettajan ja kahden muun ihmisen katoaminen jollain Kuusamon järvellä ei ole selvinnyt, niin nuo tapaukset ovat videon mukaan sattuneet ajallisesti melko kaukana toisistaan. Kuusamossa on monia järviä, jotka ovat samanlaisia. Eikä kukaan siis oikeasti tiedä oliko kukaan noista ihmisistä edes käynyt Kalliojärvi-nimisellä järvellä. Nuo tapaukset sattuivat noin 45 vuotta sitten. Silloin ei ollut GSM puhelimia. Ja tietenkin henkilö on voinut olla missä tahansa, vaikka hän ehkä väitti olleensa Kuusamossa. Joten osa katoamisista on voinut tapahtua muualla. 

Toinen tapaus on Rovaniemen metsään kadonneiden antropologien tapaus. En löytänyt noista tapauksista juuri muuta tietoa kuin nuo filmit. Eli en väitä tekijää valehtelijaksi, mutta suhtautukaa aina tuollaisiin asioihin hiukan varauksella. Eli netistä ei paljon aineistoa löydy. Eli ovatko ne aitoja vai huhuja? 

Mutta kiinnostavia ne silti ovat. Joten onko mahdollista, että toisessa filmissä mainittu "Sofia Mäkelä" olisi mennyt sekaisin Merja Vaaran katoamisen kanssa, joka tapahtui vuonna 1980? Merja Vaara julistettiin kuolleeksi vuonna 1999. Tässä kohdassa pitää huomioida se, että Merja Vaaran nimi on osa myös kadonneen Antti Hanhivaaran nimeä. Eli onko tuolla merkitystä? Sitä ei voi kukaan tietää. 

Noista tapauksista ei siis ole mitään kovin suuria todisteita. Mutta jos asiat kiinnostavat, niin laitan nuo videot joihin viittaan tekstin alle linkkeinä. Kuitenkin Lapin erämaihin katoaa ihmisiä. Se että nuo erämaat ovat valtavia on asia, mikä aina välillä unohtuu. Noissa erämaissa voi kohdata periaatteessa melkein mitä hyvänsä. Mutta asia tietenkin on sikäli erikoinen, että jos esimerkiksi ihminen kuolee, niin eläimet eivät syö esimerkiksi keinokuituista takkia. Joten mihin ihminen katoaa? Antti Hanhivaaran katoaminen on kuitenkin asia, mikä on totta. Samoin se että marjastuskausi saa aikaan sen, että katoamisia sattuu. 

Merja Vaara siis katosi vuonna 1980. Hän oli tuolloin 17 vuotias. Ja se mikä tuossa tapauksessa pistää erityisesti silmään on se, että Vaara oli kulkenut usein kotiinsa liftaamalla. Liftaamalla kulkeminen on vaarallista, ja sen takia ihmettelen, että miksi hän käytti tuota tapaa? Jos puhutaan siitä, että ihminen kokee niin sanotusti "metsän peiton", niin yksi syy tuohon asiaan saattaa olla paniikki. Tai sitten henkilö on syönyt jotain huumaavaa kasvia kuten hulluruohoa, ja sen takia kokee voimakkaita hallusinaatioita, joihin liittyy ajan ja paikan tajun katoamista. Toinen vaihtoehto on sitten torajyvä- tai joku muu hallusinaatiota aiheuttava sieni. Tuolloin henkilö saattaa suoraan pudota jostain jyrkänteeltä. Kohtaaminen esimerkiksi pöllön kanssa voi olla tottumattomalle unohtumaton kokemus. Ja silloin hän voi horjahtaa. 

Antti Hanhivaaran katoaminen

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/antti-katosi-eramaahan-11-vuotta-sitten-syyskuussa-etsijan-puhelimeen-tuli-viesti-jata-karigasniemi-rauhaan/6608922

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kolme-teoriaa-mita-antti-hanhivaaralle-tapahtui-15-vuoden-takainen-katoaminen-on-yha-taysi-mysteeri/8265382

https://www.youtube.com/watch?v=u1pKFdNx268

https://showbiz.fi/antti-hanhivaara-katosi-2006-tapaus-yha-avoin/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Hanhivaaran_katoaminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Merja_Vaaran_katoaminen

https://scitechdaily.com/that-haunted-feeling-may-be-caused-by-a-sound-you-cant-hear/

https://yle.fi/a/74-20025847

Oudot äänet:

https://yle.fi/a/74-20017974

https://yle.fi/a/74-20191788

Kiistanalaiset filmit

(1) https://www.youtube.com/watch?v=Cy5ARrX7SKQ

(2) https://youtu.be/qMsIqyVjAFw?si=E0rjR0ejL1AJqFLI

(A) https://www.youtube.com/watch?v=77Slg323k9g

Kiertotalous mahdollisuutena

Yksi kiertotalouden sekä kierrätyksen suurimmista haasteista on se, että tuon asian imago saataisiin paremmaksi. Monilla on sellainen kuva, että kiertotalous merkitsee jotain miestä, joka repii kangasta kappaleiksi. Kiertotaloudessa tuotetta kierrätetään käyttäjältä käyttäjälle sen ollessa jatkuvasti samassa muodossa. Kierrätyksessä taas pelkät raaka-aineet kierrätetään. Kiertotalouden tai kestävyyteen perustuvan talouden yksi suurista ongelmista on tietoturva. Jos ihminen saa lahjaksi matkapuhelimen, jota ei ole nollattu oikein, eli siinä olevia tietoja ei olla poistettu ja puhelinta palautettu perustilaan, niin se saattaa pitää sisällään haittaohjelmia. Tai sitten puhelimeen tallennettujen tietojen avulla voidaan pahimmillaan päästä vaikka tyhjentämään yhtiöiden tilejä tai kaappaamaan identiteettejä. 

Kiertotaloudessa raaka-aineita ja tuotteita siirrellään jatkuvasti toimialalta tai elinkeinosektorilta toiselle. Se vaatii yli rajojen toimivaa materiaalin sekä tiedon hallintaa. Eli jos haluamme oikeasti siirtää matkapuhelimen toimijalta toiselle, niin meidän pitää ainakin saada tieto siitä, että tiedot puhelimesta on poistettu asianmukaisesti, jolloin sinne ei jää esimerkiksi pankkisovelluksia tms. tietoja. 

Kiertotaloudessa raaka-aineet sekä mahdollisesti tuotteet pyritään pitämään kierrossa tai toiminnassa toiminnassa mahdollisimman pitkään. Se vähentäisi raaka-aineriippuvuutta. Eli jos esimerkiksi harvinaisia maametalleja voidaan kierrättää, niin se tietenkin katkaisisi ainakin osan noita metalli esiintymiä hallinnoivien tahojen tuloista. Ongelma on siinä että suuri osa noista mikropiireissä käytettävistä lantanoidimetallleista sijaitsee vähintään kyseenalaisissa maissa. Ja varsinkin Trumpin intoilu Grönlannin sekä Ukrainan suhteen johtuu harvinaisista mineraaleista. Tuolloin kylmä logiikka kulkee niin, että jos nuo mineraalit saadaan USAn hallintaan, niin ne ovat silloin poissa Venäjän hallinnasta. Ja varsinkin Uraania ei haluta päästää esimerkiksi afrikkalaisten johtajien käsiin. 

Kiertotaloudessa tuotteet pyritään tekemään sellaisiksi, että ne voidaan korjata ainakin kerran. Kännyköiden kohdalla tuo voisi tarkoittaa esimerkiksi muistikorttiin perustuvan RAM-muistin käyttöönottoa. Tuolloin puhelimessa voitaisiin kerran vaihtaa muistikortti, joka toimii RAM-muistina. Samoin tietenkin prosessorit ja muu elektroniikka voitaisiin sijoittaa kortteihin tai kelkkoihin, joiden avulla niistä voidaan tehdä vaihdettavia.  

Mutta jostain syystä kiertotaloutta ei tueta tarpeeksi. Jos tuote pysyy käytössä siinä muodossa kuin se on tehtaalta valmistunut pidemmän aikaa, niin se säästää luontoa sekä raaka-aineita. Eli samaa tuolia voidaan käyttää monissa eri tiloissa eikä aina tarvitsisi ostaa uusia tuoleja. Tuolloin tuolit ja huonekalut voidaan pestä, ja maalata uudelleen jos on tarvetta. Mutta jos tarvetta ei ole, niin tuoli tai pöytä voidaan myydä tai luovuttaa uudelleen käytettäväksi. Myös naarmuuntunutta tai muuten vahingoittunutta pöytää voidaan käyttää esimerkiksi jossain korjaamolla. Tuolloin pöytään voidaan kiinnittää toinen levy tai sen päälle voidaan laittaa metallilevy. 

Mutta kun kiertotaloutta verrataan esimerkiksi lineaariseen arvoketjuun, jossa tuote valmistetaan tehtaalla, ja sitten se siirtyy kuluttajan kautta suoraan roskakoriin, niin voidaan ajatella, että lineaariseen tuotteen arvoketjun malliin tulee ikään kuin silmukka. Se mikä sitten tekee tuosta silmukasta ongelmallisen on esimerkiksi ALV eli arvonlisävero. Kun tuotetta korjataan sekä kierrätetään, niin tuo kierrätys tietenkin on arvonlisäverollista toimintaa. Tuolloin ALV kerääntyy tuotteen hintaan joko uudelleen myynnissä sekä mahdollisessa tuotteen korjaamisen yhteydessä. Se mikä sitten tietenkin pistää meitä kaikkia silmään on se, että pääasiallisesti kiertotalous tarkoittaa kansankielessä samaa kuin "kierrätys". 

Tuolloin tuotte hajoitetaan osiin sekä mahdollisesti sen raaka-aineet kierrätetään uusiin mikropiireihin tai muihin vastaaviin tuotteisiin. Tuollainen toiminta on erittäin tuottavaa, jos se saadaan muuttumaan esimerkiksi tuotanto- ja samalla taloudellisesti tehokkaaksi. Kun puhutaan esimerkiksi tekstiilien kierrättämisestä, niin 99% vaatteista ei päädy kiertoon. Syynä saattaa olla kuluminen, jolloin nuo kankaat eivät enää suoraan sovi ihmisten käytettäviksi. Kulunutta kangasta voidaan käyttää esimerkiksi pakkausmateriaalina, eli sen avulla voidaan pehmentää laatikoiden sisustaa. Ja juuri tällä tavalla saataisiin uuden sukupolven ekologisia innovaatioita. Jos ajatellaan että kiertotalous on jotain pannulappujen tekemistä, niin silloin varmasti ollaan tilanteessa, jossa kiertotaloudesta ei tule mitään. 

Eli pitäisi löytyä massatuote, jota voidaan markkinoida massoittain. Tekstiilien kierrätyksen yhteydessä pitää muistaa se, että esimerkiksi viranomaisten tai yhtiöiden logoilla varustettuja paitoja tai muita vaatteita ei voida suoraan kierrättää toiselle käyttäjälle, koska kyseessä on turvallisuusriski. Mutta jos nuo yhtiön logot painetaan sellaisella maalilla tai värillä, että ne on helppoa poistaa pesussa, niin silloin varmasti voidaan ainakin tiettyjä turvavarusteita myydä myös second-hand liikkeissä. Metallien kuten autonmoottorien sulatuksessa voidaan käyttää erityistä sentrifugaalierotusta. Tuolloin sentrifugin avulla lajitellaan sulatetusta moottorista vapautuvat metallit. Sentrifugi lajittelee metallit keskipakovoiman avulla. Ja koska esimerkiksi kromi on eri painoista kuin rauta, niin tuo väline voi helposti lajitella metalliseoksia. 

Metallien kierrätys on turvallisuuskysymys. Jos esimerkiksi sota-aluksen rungon kappaleita myydään väärille markkinoille, niin potentiaaliset viholliset voivat tuolloin valmistaa kopioita noista levyistä, ja kokeilla niihin erilaisia ammuksia. 

Kiertotalouden yksi ongelmista on se, että kun tuote ostetaan, niin se merkitsee sitten sitä, että tuotetta ei enää noteerata kansantaloudessa. Se menee kaappiin, ja poistuu tällöin markkinoilta. Kiertotaloudesta ajatellaan usein, että se aiheuttaa sen, että raha alkaa ikään kuin seisoa rajojen sisällä. Eli tuo silmukka saa aikaan sen, että raha kiertää taaksepäin. 

Tekoälyn hyödyntäminen kiertotaloudessa sekä kierrätyksessä vaikuttaa tietenkin siihen, että nuo asiat eivät ehkä tuo sitä määrää työpaikkoja, kuin mitä niiden toivottaisiin tuovan. Robotti jolla on konenäkö voi helposti lajitella lähes kaikkia tuotteita melko nopeasti. Ja robottien käyttöönotto olisi tietenkin loistava imagon kohotus kierrätykselle sekä kiertotaloudelle. Nimittäin yleinen kuva kiertotaloudesta on melko negatiivinen. Kuten kirjoituksen alussa todetaan kiertotalouden ajatellaan olevan jotain työsalityyppistä toimintaa, jossa joku istuu pöydän ääressä ja repii jotain kangasta kappaleiksi, ja juuri tuo tekstin alussa mainittu mielikuva estää kehittämästä tätä talous- ja liiketoimintamallia. 

Kansalaistottelemattomuus sekä sen vaikutukset yhteiskunnalliseen toimintaan sekä myös työelämään

Kimmo Huosionmaa

Kansalaistottelemattomuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan. Toisille ihmisille tämä asia on aivan sama kuin joku "punakapina" vuodelta 1917, eli sitä pidetään äärimmäisen tuomittavana asiana, ja toisten mielestä taas kyseessä on tapa, jolla saadaan aikaan muutos yhteiskunnassa kiinnittämällä ihmisten huomio johonkin asiaan, mihin kansalaistottelemattomuuteen syyllistyvä henkilö haluaa muutosta. Viimeksi siihen syyllistyi eräs lakimies, joka nousi seisomaan lentokoneessa, koska hän vastusti erään turvapaikanhakijan pakkopalautusta kotimaahansa.


Tuo henkilö poistettiin koneesta poliisivoimin, ja tietenkin tästä asiasta sitten on noussut kohu. Samalla tavoin aikoinaan kohua ovat nostaneet aseistakieltäytyminen sekä Kessin hakkuut, ja tietenkin tällainen asia on ollut joidenkin henkilöiden mielestä hyvin vaarallista, koska jos joku henkilö on ollut julkisesti tottelematon virkavaltaa kohtaan, niin se saattaa aiheuttaa sen, että yleinen viranomaiseen kohdistuva pelko sekä kunnioitus alkavat laskea.


Ja siksi joidenkin ihmisten mielestä kansalaistottelemattomuuteen eli "niskurointiin" on puututtava erittäin kovalla kädellä, koska sillä tavoin estetään tuollaisen toiminnan jatkuminen sekä yleistyminen. Siksi kansalaistottelemattomuuteen liittyviä oikeudenkäyntejä on seurattu median toimesta erittäin tarkasti, koska se sitten on taannut sen, että kaikki saavat tietää, mitä seurauksia niskuroinnista on tässä maassa armaassa. Kun kansalaistottelemattomuudesta aletaan keskustella, niin silloin tietenkin sen määritelmä pitää selvittää ihmisille. Jos vaikka joku henkilö tarjoaa työttömälle töitä myyntimiehenä, mutta työssä sitten tarvitaan autoa, ja työtön ei sitä halua ostaa, niin silloin voidaan kysyä, onko kyseessä myös tuolloin kansalaistottelemattomuudesta? Varsinkin jos palkka ei ole työstä varma.


Kun puhutaan ihmisen ilmaisun vapaudesta sekä laista, niin  aina silloin tällöin löytyy tapauksia, joiden mielestä esimerkiksi työnantajia pitää kohdella aina erittäin kunnioittavasti, jotta henkilö saa sitten kuulla saavansa työtä. Ja tietenkin kaiken maailman työneuvojat sitten kertovat kaiken aikaa samaa virttä, missä esimerkiksi työttömiä kehotetaan olemaan kilttejä poikia sekä tyttöjä, jotta he saavat sitten niitä kutsuja työhaastatteluun. Kuitenkin monissa tapauksissa on vastaus, mitä työnantaja on antanut ollut kaikkea muuta kuin ystävällinen, ja välillä työvalmentaja on pakottanut tai ainakin käskenyt henkilöä kirjoittamaan hakemuksia paikkoihin, joihin tuo työtön ei edes voisi päästä. Tuolloin on ikään kuin alettu opettamaan tuolle työnhakijalle kaapin paikkaa yhteiskunnassa, ja se vasta mukavalta tuntuu, kun sellainen mukava ihminen kertoo, millainen on hyvä hakemus, joka sitten pitää tehdä aina samalla tavoin kuin kaikki muutkin hakemukset, jotta niistä voi sitten valita sen parhaan, eikä myöskään tarvitse tuntea mitään omantunnon tuskia siitä, jos joku sitten saa vähän törkeitä vastauksia.


Työhön ottajilla on aina niin kauhea kiire, että he eivät aina ehdi olla kohteliaita tai mukavia, kun niitä haastatteluja pitää voida järjestää niin, että yhtiö antaa itsestään parhaan mahdollisen kuvan sille, jolle he sitten paikan haluavat antaa. Ja tuolloin tietenkin työhön valittavasta henkilöstä on kaikkein hienointa tuntea päässeensä paikkaan, mihin on ollut vaikka 300 hakijaa. Se sitten varmaan nostaa itsetuntoa todella paljon, kun joku CEO tai vastaava kertoo heti kuinka loistava hakija on ihmisenä. Tietenkin yhtiön johto sitten haluaa valita niin sanottuja "hyviä tyyppejä" työhön, joka varmasti on tuottavaa sekä tarkoituksen mukaista, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että jostain syytä esimerkiksi  vuorineuvosten lapsille sallitaan kaikkea mukavaa, ja jotkut yhtiöt ovat heitä kohtaan erittäin pitkämielisiä. Ja tietenkin huhujen mukaan tällaisille ihmisille on joskus käynyt sillä tavalla ikävästi, että hekin ovat töissä tehneet virheitä, ja tällaisen ehkä perättömän huhun mukaan joku toinen on saanut toimia sitten sijaiskärsijänä tuollaisessa tapauksessa.



Mutta tietenkin me tiedämme, että tuollainen ajattelu, missä työllistettävän kautta ajatellaan saatavan etuja kuten sijoituksia on pelkkää ajatusleikkiä. Sellainen ajatus, että työntekijän osaaminen on toissijaista ja tärkeämpää on se, millaisia sijoituksia hän yhtiöön tuo on sellaista teoriaa, joka pitää heti kitkeä työpaikalta pois, koska silloin saattaa käydä niin, että joku alkaa kohotella kulmiaan. Tai sitten jonkun työntekijän hiuspehko alkaa kasvaa hälyttävästi, joten tuo on syy siihen, että työpaikalla pitää töitä olla jatkuvasti tarjolla, ja tietenkin työntekijä voi sitten päästä vaikka vakinaiseen väkeen.Eli hänen pitäisi jokaisessa tilanteessa muistaa asemansa yhtiön alimpana miehenä, jonka tehtävänä on muiden työläisten palveleminen.  Kun puhutaan siitä, miksi kaikkien ihmisten pitäisi olla "harmaata massaaa", niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että erottaminen on tuollaisen ihmisen kohdalla paljon helpompaa kuin sellaisen joka jää mieleen.



Ja siksi esimerkiksi armeijassa kaikkien ihmisten pitää olla samaa massaa, koska silloin alaisen uhraaminen on helpompaa. Sellainen harmaa ja hikinen mies on tietenkin joidenkin mielestä inhottava, ja tietenkin jos johtaja haluaa jonkun uhrata, niin silloin hän varmaan estää häntä esimerkiksi vaihtamasta paitaa, jotta kukaan ei tuosta ihmisestä sitten pitäisi. Eihän kukaan halua kuunnella sitä, että hän on antanut potkut mukavalle ihmiselle, jota joku voi vaikka kaivata. Tuolloin asiantunteva johtaja sitten takaa sen, että toinen haisee epämiellyttävälle, koska sitten ei tarvitse muita  huomioida. Eikä sitten kahvihuoneessa ole sellaista hikistä miestä häiritsemässä muiden taukoja.


Toki helteellä saattaa jonkun henkilön työvaatteissa alkaa hiukan hiki tuoksahtaa, ja siitä sitten näkee, onko ihminen ollut ollenkaan kentällä tekemässä yhtään mitään. Jos sitten työpäivä kuluu toimistossa tai ilmastoidussa kahvihuoneessa istuskellessa, niin silloin tietenkin on paita mukavan tuoksuinen sekä deodorantti varmaan myös kestää. Aina välillä on sitten ilmastointi liian kovalla, niin tuossa tapauksessa kannattaa laittaa fleece-pusero päälle, koska silloin ei ihminen pääse vilustumaan. Mutta 30 asteen helteessä tuollainen vaatetus sitten varmaan aiheuttaa lämpöhalvauksen. Jos joku sitten tuollaisesta asiasta vahingossa Facebookissa kirjoittaa, niin silloin saattaa joku kysellä, että miksi toisen työpäivä kuluu kahvihuoneessa istuessa, kun taas joku toinen saa hikoilla koko päivän tekemässä työtä. Mutta kai tähänkin sitten joku selitys on.

Kirjoitelma auton määräävästä roolista kaupungin suunnittelussa.

Kimmo Huosionmaa

Miksi kaupunkeja ei tehdä ihmisten vaan autojen ehdoilla? Se on kysymys, joka aina silloin tällöin kysytään. Auto tietenkin on hieno statussymboli, ja varmaan sitä monet tarvitsevat, mutta tässä kysyn kuitenkin että miksi kaikki asiat kaupungissa ovat sellaisia, että niissä pitää ottaa autoilijat huomioon? Auto tuo meidän länsimaisten pyhä lehmä, joka on monessa työpaikassa välttämätön asia, ja jonka ympärillä yhteiskuntamme on ainakin tähän asti pyörinyt on ainakin ennen ollut todella määräävässä asemassa esimerkiksi asemakaavoja suunniteltaessa.

Samoin voidaan hyvin kysyä, että onko esimerkiksi jätehuolto oikeasti kustannustehokasta, jos se tapahtuu siten, että kuorma-auto kiertää jokaisen roskakatoksen, vai voisiko siihen olla joku muu ratkaisu, kuten se että talonmies ajaisi trukilla nuo roskasäiliöt ison tien varteen, josta nämä roskat lastataan roska-autoon, tai voisiko esimerkiksi metroa hyödyntää tässä tapauksessa, niin että samalla raiteella metrojunan kanssa  kulkisi jätteiden keräys juna, joka tietenkin liikennöisi vain silloin kun metro on poissa käytöstä. Ja tuo juna voitaisiin täyttää jätteillä siiloista, joihin jäte toimitetaan kotitalouksista esim paineilmaputkistoa käyttäen. Ja tähän palaamme myöhemmin.

Kun ennen tehtiin lähiöiden yleiskaavoja, niin silloin katsottiin hyvin tarkkaan, että tuolla välineellä pääsi suoraan rapun eteen, koska se että ihmiset olisivat joutuneet kävelemään oli tietenkin katastrofi, ja tietenkin jokaisen asunnon yhteydessä piti olla parkkipaikka, jossa perheen ikioma auto sitten seisoi ihmisten ihailtavana. Kun tuota paikkaa katselee, niin siitä tietenkin näki, että oliko perhe kotona, tai että millainen varallisuus tuolla auton omistajalla oikeastaan olikaan. Kun ajatellaan tilannetta, että joku saattaisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi kaupungin tai jonkun muun firman työnjohtajille tai työläisille, niin silloin tietenkin olisi hienoa, että tuolla ihmisellä olisi auto käytössään.

Nimittäin yön pimeydessä olisi varmaan hienoa kääntää vähän lasinpyyhintä hajalle tai sitten kolhaista auton perää jollain koneella. Ja samalla tietenkin voi mukavasti pitää silmällä, onko henkilö kotona, jotta postiluukusta voi sitten käydä pudottamassa sellaisen mukavan ihailua sisältävän kirjeen, missä tuota tekoa oikeasti puolustellaan. Kun ajatellaan sitä, miten auto dominoi kaupunkien suunnittelua, niin silloin tietenkin tullaan tilanteeseen, missä kaupungissa on todella leveät kadut, mutta niistä ei ole millekään jalankulkijoille tai kevyen liikenteen toimijoille mitään hyötyä, ja talvella sitten kapeilla jalkakäytävillä kohtaa ihminen loskasateen.

Auto on asia, joka on ikään kuin istutettu länsimaissa sellaiseen asemaan, että sen varjolla voidaan ihminen unohtaa täysin, kun kaupunkien suunnittelussa otetaan huomioon kaikki mahdollinen, että autoilusta tulisi erittäin mukavaa sekä joustavaa. Kuten jossain asioissa saattaa käydä, niin toki kaupungeissa on aina ollut tilaa sellaiselle mukavalle henkilöautolle, mutta sitten on päässyt tila loppumaan, ja onhan auto tietenkin hyvä tulonlähde esimerkiksi kaupunkien maksullisten parkkipaikkojen muodossa. Kun ajatellaan esimerkiksi kaupunkien tapaa hoitaa jätekuljetukset, niin sekin on hiukan tehotonta.

Tuo kuorma-auton ajaminen jokaisen roskakatoksen eteen tietenkin on pakollista, mutta tietenkin asian voisi hoitaa esimerkiksi trukeilla, joilla nuo jäteastiat kuljetetaan tienristeykseen, jossa ne kaadetaan jäteautoon. Tai sitten joissakin futuristisissa malleissa on lähtökohdaksi otettu paineilmalla toimiva posti, joka on käytössä monissa apteekeissa sekä ostoskeskuksissa. Tuolloin roska-astiat pantaisiin kulkemaan paineilma-postin kaltaisessa järjestelmässä, ja nämä jätteet voitaisiin vaikka kaataa metrotunnelissa liikkuvaan junaan. Mutta jostain syystä tätä järjestelmää ei olla tehty vielä suuressa mittakaavassa, ja toki noiden putkien asentaminen maan sisään maksaa rahaa, jota ei ehkä aivan tällaisiin suunnitelmiin liikenisi.

Mutta kuitenkin kun ajatellaan sitä, että kun ihminen asuu lähiössä tai keskikaupungilla, niin silloin varmaan ei ole mitenkään mukavaa, jos vaikka pikkulapsi sattuu pääsemään irti sekä syöksyy suoraan ajoradalle. Joskus ihmiset kysyvät, että miten esimerkiksi jalkakäytävien reunoille ei olla asetettu turva-aitoja, jotta lapset eivät syöksy autojen eteen? Tuolloin mieleeni muistuu eräs asia, jonka joku on minulle sanonut. Autot ovat kalliimpia kuin ihmishenget, ja siksi esimerkiksi Helsingin kapeat jalkakäytävät eivät ole saaneet aitoja reunoilleen.

Mutta kun tätä kaupunkien katua ajattelee, niin siinä on huomioitu ainoastaan autoilijoiden tarpeita, jotta he pääsisivät mukavasti nousemaan autosta. Eli kanttikivi on vaihdettu matalaan, jotta ihmisten ei tarvitse nousta epämukavasti autosta pois, ja myöskään auton pohja ei rikkoudu, jos sillä ajaa vahingossa esimerkiksi jalkakäytävälle. Tuo tietenkin on hiukan vaarallista, koska kanttikiven tehtävänä on hidastaa ajoneuvoja ajamasta jalkakäytävän päälle, sekä samalla pysäyttää esimerkiksi bussi, joka syöksyy ihmisten keskelle. Kuitenkin auto dominoi myös tällaista suunnittelua. Joten miksi tähän ei tule muutosta, vaikka ongelma on kaikkien tiedossa, niin sille ei tehdä mitään, vaan asioiden annetaan jatkua entiseen tapaan.