Kannattaa varoa Venäjän aliarvioimista

 

Yllä Tokarev TT-33. Ase josta tuli aikoinaan Venäjän salaisen polisin terrorin symboli. Tuota asetta kantoivat kaikki salaisen poliisin virkailijat Stalinin aikaan, ja sen maine mielivaltaisten teloitusten toimeenpanossa on vertaansa vailla. 

Venäjän kohdalla pätee sama asia kuin kaikissa muissakin maissa. Eli koskaan ei vihollista saa lähteä aliarvioimaan. Venäjän johto saattaa oikeasti turvautua ydinaseeseen, jos se ei näe mitään muuta ulospääsyä Ukrainan konfliktista, jonka se on itse aloittanut. Jos paine Putinin erottamiseksi kasvaa Venäjän sisällä liian suureksi, niin Putin saattaa muuttua hyvin vaaralliseksi. Tuolloin saattaa Venäjän johto, joka on osoittanut olevansa piittaamaton sekä omista että vastapuolen siviileistä tai sotilaista päättää että se myy nahkansa mahdollisimman kalliisti. 

Eli vaikka Venäjä ehkä turvatakuita tai muita myönnytyksiä vastaan ehkä saattaisi luvata lopettaa laittoman hyökkäyksensä Ukrainassa, niin aina on vaarana se, että Venäjä vain lähtee valmistautumaan uuteen "erikoisoperaatioon". Siis kuten me tiedämme, niin kaiken maailman tulitauot ovat joissakin tapauksissa olleet vain toiselle tai molemmille taistelujen osapuolille mahdollisuus hankkia lisää aseita sekä täydentää ammusvarastojaan. Ja itse en usko että Putin enää muuta kykenee edes ajattelemaan kuin sitä, että hänen on voitettava Ukrainassa hinnalla millä hyvänsä.

Putin tietää kyllä että myös lännessä on ihmisiä, joiden mielestä olisi aika jo unohtaa koko Ukraina. Ja tietenkin hänellä olisi vaikka kuinka paljon rahaa, jolla voi ostella ystäviä. Samoin hänellä on paljon maakaasua, jota sitten voidaan tarjoilla toverihintaan pientä vastapalvelusta vastaan. Rahalla saa hyvin paljon ystäviä, joiden ahneudella ei ole rajoja. Ja Putin on mestari vetelemään oikeista naruista. Ne jotka tanssivat Putinin pillin mukaan saavat paikan auringossa. Ja ne jotka eivät häntä miellytä katoavat maailmasta. 

Putinin logiikan mukaan vaitiolo on myöntymisen merkki. Se mitä ihminen oikeasti ajattelee on Putinin mielestä aivan yhdentekevää. Vain sillä että ihminen tottelee esimiestään on merkitystä, ja Venäjän korkein esimies on Vladimir Putin. Jos joku sanoo muuta kuin sitä, mitä Putin haluaa kuulla aiheuttaa sen, että Putin sekä hänen poliisikoneistonsa kohtelevat tuota henkilöä valtion vihollisena. Niin on ainakin KGB asenne ollut niihin, jotka eivät tuota koneistoa ole kuuliaisesti palvelleet. 

Jos Putin saa mitä hän haluaa, niin silloin se on vain signaali siitä, että sodan avulla voi hankkia mitä huvittaa. Eli seuraavaksi hän kääntää aseensa kohti jotain muuta naapuriaan. Mikäli sitten puhutaan sodan suosiosta, niin silloin Putinille riittää että ihmiset ovat vaiti. Kun kukaan ei uskalla- tai halua sanoa mitään sotaa vastaan, niin se on sen merkki, että ihmiset kannattavat sotaa. Se mitä kukin ihminen ajattelee mielessään ei merkitse mitään. Vain se mitä sanotaan ulospäin, ja mitä muut kuulevat on Putinin maailmassa merkityksellistä. 

Vaikka Putin lähtisi välittömästi pois virastaan ei ehkä muuttaisi Venäjällä yhtään mitään. Ja jos Venäjällä Putinin mahdollinen seuraaja sitten jatkaa samalla linjalla kuin hän, niin se saattaa muuttaa Venäjän paljon vaarallisemmaksi kuin mitä se on nyt ollut. Nimittäin ihminen on kognitiivinen olento, joka oppii virheistään. Samoin jos Venäjä tai sen asevoimat nyt oppii siitä, mitä virheitä se tekee, eikä tuossa maassa komento muutu ollenkaan, niin silloin Venäjä saattaa muuttua muutaman vuoden kuluttua paljon pelottavammaksi, kuin mitä se on ollut Putinin aikana. 

Tuolloin se saattaa panostaa täsmäaseisiin sekä muihin välineisiin, jotka yhdistettynä tykistöön sekä panssarivaunuihin ovat todella vaarallisia sekä tehokkaita aseita. Tällä hetkellä Ukrainan sekä lännen onni on se, että Venäjä on panostanut suuritehoisiin ydinaseisiin, eikä sen konventionaalinen iskuvoima ole aivan lännen tasolla. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjä voi päivittää asevoimiaan melko nopeasti, koska Putinin ei tarvitse koskaan kysyä mitään yhtään keneltäkään. 

Putin tietenkin voi sanoa lähtevänsä virastaan esimerkiksi turvatakuita vastaan. Mutta todellisuudessa hän saattaisi jatkaa joko eminenssinä tai "kansan pyytämänä presidenttinä". Samoin Putin itse ei ole enää Venäjän ainoa ongelma. Venäjän ongelma on kokonaisvaltainen korruptio. Tuo korruptio takaa sen, että Putinin lähipiirissä ei ole hänelle todellista uhkaajaa. Eli Putin pysyy vallassaan niin kauan kunnes hänen terveytensä pettää. Tai hän kuolee muusta syystä. Elävänä tuo mies ei omaa asemaansa aio ilmeisesti jättää. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI

Yhtiöistä sekä johtajista

Kimmo Huosionmaa

Tässä nyt sitten vielä kirjoitan hieman sellaisesta asiasta kuin yhtiöistä sekä niiden arvoista, sekä johtajista, jotka tietenkin määrittelevät noiden yhtiöiden arvomaailman. Ja tässä sitten eteen tulee sellainen ajatus, että monissa työhakemuksissa korostetaan sitä, kuinka ihminen seisoo tuon työnantajakseen kaipaaman yhtiön arvojen takana, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kulmien kohottamista sekä hymyjä. Kun mietitään sitä sanamuotoa, että ihminen haluaa seistä yhtiönsä arvojen takana, niin silloin eteen tulee sellainen näkemys, missä todetaan, että sellainen yhtiö kuin on johto.

Kyseisen sanonnan minulle opetti eräs mies kauan sitten eräässä työhaastattelussa, ja silloin tietenkin satuin katsomaan ulos, ja siellä istui joukko miehiä yhtiön haalareissa kaljapullot kädessä, kun kello oli siinä kymmenen aikaan aamusta. Tuolloin mieleeni kyllä tuli melkein ruveta nauramaa, kun tuollaisia asioita sitten tuli keskustelussa ilmi, että yhtiön työntekijät ovat siis oikeastaan samanlaisia kuin sen johto on. Eli jos yhtiön johtajilla itsellään on ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa, niin he eivät siihen omalla työpaikallaan koskaan puutu, tai sitten vain alaisten alkoholin käyttö kielletään.

Eräässä YouTubella esitetyssä  videossa kerrotaan yhtiöstä, joka tuottaa sellaista softaa, jonka nimi on "Trapwire". Tämä vakoiluohjelma on sellainen, että sen avulla sitten voidaan ketä tahansa vakoilla kameroiden sekä muiden laitteiden välityksellä, ja se varmasti kertoo jotain tuollaisen yhtiön luotettavuudesta sekä asenteesta. Eli jos yhtiön asenne ihmisiin on se, että sen pitää tietää kaikesta kaikki, niin silloin tietenkin mieleen tulee, millainen kontrollifriikki tällaista yhtiötä sitten johtaa.

Kun sitten mietitään, mistä ne sellaiset pomot tulevat, joka sitten syynäävät toisia ihmisiä kaiken aikaa, niin silloin tulee mieleen se, että onko noiden ihmisten oma yksityisyys joskus murrettu. Tuolla tarkoitan sitä, että millaisia tekoja tällaiselle ihmiselle on tehty, jos hänen pakkomielteensä on toisten valvonta? Kai siihen sitten on joku syy, kun tuollainen ohjelmisto kehitetään, millä sitten voidaan viedä toiselta kaikki yksityisyys. Yksityisyys on mielenkiintoinen asia, koska sitä voidaan käyttää väärin. Ja tietenkin yksityisten päiväkirjojen varastaminen on todella upea asia. Nimittäin kuka vain voi sitten lukea tuollaisen päiväkirjan vaikka koulun keskusradiossa.

Tuollainen yksityisyyden loukkaaminen voi olla hyvin salakavala asia, josta ei koskaan puhuta tarpeeksi. Eli jos esimerkiksi joku luokan rillipää päättää tehdä todella ikävän tempun muille, niin silloin hänen tarvitsee vain kirjoittaa tekaistu päiväkirja, missä hän harrastaa kuviteltua seksiä jonkun luokan prinsessan kanssa, niin siitä voi sitten seurata hyvin mielenkiintoisia asioita.

Ja tuolloin tietenkin luovuuden pitää olla huipussaan, kun tuollainen slipoveriin pukeutuva silmälasien käyttäjä kuvailee, mitä hän sitten tuollaisen luokan kaunottaren kanssa harrastaa niitä aikuisten juttuja. Kun tuo asia tulee muiden tietoon, niin silloin saattaa luokan prinsessan maine kärsiä. Se miten me ajattelemme esimerkiksi siitä, että joku on kirjoittanut fiktiivisesti noista asioista, ei sitä löydöstä yhtään sen huonommaksi tee, ja tässä sitten pitää muistaa, että muut eivät tiedä tuon kirjan olevan täysin tekaistu. Tai kuka sitä tietää, kuinka tekaistuja nuo päiväkirjat ylipäätään ovat.

Mutta tämä on yksi syy siihen, miksi päiväkirjojen varastamista pidetään jonkinlaisena rikoksena, eikä niitä sitten saisi mitenkään lukea. Mutta sitten tietenkin esimerkiksi holhous-oikeudenkäynnissä sitten saattaa vastapuoli lukea pätkiä jonkun nuoren päiväkirjasta ikään kuin lisätäkseen oman asiansa sekä kantansa tehoa, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miksi päiväkirjasta luetaan vain pari riviä, jotka tukevat syyttäjiä tai niitä, joiden kanta on se, että ihminen on häiriintynyt. Eikö päiväkirjassa sitten lue muuta kuin nuo pari sanaa, on kysymys, mihin olen aina välillä halunnut löytää vastauksen.

Kun keskustellaan väittelystä sekä siitä, miten asia pitää esittää, niin silloin tullaan sellaiseen tilanteeseen, missä kyse on uskottavuudesta. Eli jos toinen on kirjoittanut paljon asiallisia tekstejä julkisuuteen, ja toinen toimittaa vastineen johonkin salaiseen kokoukseen, niin silloin tietenkin se, joka on enemmän asiaa kirjoittanut on uskottavampi. Uskottavuus on kaikessa puolustuksessa erittäin tärkeä asia. Jos ajatellaan vaikka rikoksen uusijaa, niin silloin tietenkin puolustuksen on vaikea esittää häntä henkilönä, joka katuu tekojaan, sekä haluaa tulla yhteiskunnan jäseneksi sekä kunnialliseksi veronmaksajaksi.

Tuolloin pitää muistaa se, että ihminen on tuolloin ikään kuin pettänyt luottamuksen, ja tuossa tapauksessa oikeuden täytyy olla häntä kohtaan kova, koska silloin tuomion on oltava varoitus kaikille, jotta lakia ei sovi rikkoa. Ja joskus muuten ihmetellään, miksi esimerkiksi rikollisella on oikeus lakimieheen. Syy on muuten hyvin erikoinen, ja sitä ei ehkä kukaan usko kovin helposti todeksi. Se on siinä, että oikeus haluaa tietää, mikä on kyseisen ihmisen kanta asioihin, ja mitä hän muille teosta, mistä häntä syytetään kertoo. Ja lakimiehen tehtävä on toki puolustaa syytettyä parhaan kykynsä mukaan, mutta jos sitten syytetty hänelle teon tunnustaa, niin tuossa tapauksessa lakimiehen on saatettava tämä tunnustus oikeuden tietoon.