Kaupunki autojen armoilla

Kimmo Huosionmaa

Helsinkiin on tulossa muutos rakennusmääräyksiin, eli uusiin taloihin ei ehkä kohta enää tarvitse valmistaa pysäköintihalleja, mikä tietenkin tekee korkeampien talojen rakentamisen mahdolliseksi, koska silloin ei tarvitse miettiä, että kestääkö tuo parkkihallin katto siten kuormaa, jonka korkea rakennus sille aiheuttaa. Tuolloin taas tulee mieleen se, että miksi kaikki kaupungit on tehty autojen ehdoilla.

Eli nimenomaan autot ovat niitä, joiden mukaan kaupungissa tehdään suunnitelmia siitä, miten sen tilaa käytetään, mutta samalla esimerkiksi kuskit eli autolla ajavat ihmiset unohdetaan täysin, kun kaikki tila, mitä vain voidaan käyttää pyhitetään autolle, jota myös peltiseksi perheenjäseneksi kutsutaan. Ennen aikaan kadut ilmeisesti ovat olleet sellaisia, että autolla pitää päästä aivan kotiovelle, jotta sitä ei varasteta tai auton omistajaa ei ryöstetä matkalla kotiovelle.

Toki autojen määrä sekä koko ovat kasvaneet, jolloin esimerkiksi pysäköintialueet ovat jääneet liian pieniksi, koska niitä ei ole mitoitettu kasvaneelle autojen määrälle, vaikka autojen koko on pienentynyt näennäisesti 1960-luvun alun suurella rungolla varustettujen autojen ajoista, niin tilanne on nykyään sellainen, että esimerkiksi moni ihminen tarvitsee myös pakettiauton viemään tavaroita, jotka oli aikoinaan helppo laittaa suurikokoisen amerikan auton takakonttiin. Eli autojen viemä tila on se ongelma, mikä on noussut esiin kaupungeissa.

Se että autoille on varattu parkkipaikka kodin vierestä on tietenkin ihan mukava asia, mutta sitten kun ajatellaan sitä, että auto pitää ajaa ruutuun jossain parkkihallissa tai suorittaa taskuun paikoitus tai parkkeeraaminen kadun reunassa varmaan sujuu joltain ikänsä  eli noin 30 vuotta autoa ajaneelta todella hyvin, mutta sitten kun sitä ryhtyy joku juuri autokoulun käynyt kokeilemaan, niin silloin ei kyllä autolla ajaminen ole mukava kokemus. Ja ehkä sitten vielä kaupungista voi löytyä parkkipaikka myös sieltä määränpäästä. Autojen suurin ongelma eivät enää ole saasteet, vaikka toki liikenne saastuttaa edelleen todella paljon.

Jos autolla ajetaan lumihangessa eli tilanteessa, missä katua ei ole koskaan hiekoitettu tai lunta aurattu pois, niin silloin on vaara siitä, että ajoneuvo luistaa jonkun kävelijän päälle. Tai oikeastaan jos lumi vain aurataan, niin silloin tulee tuohon kohtaan, missä auraa on käytetty todella liukas paikka, joka sitten on vaarallinen jopa jalankulkijoille. Autojen päästöt saataisiin kuriin heti, jos siirrytään niin sanottuun vetytalouteen, missä auto kulkisi vedyllä, joka saadaan elektrolyysin avulla erotettua vedestä.

Toki vedyn ongelma on siinä, että jos parkkihallissa olevan auton vetykaasua sisältävään polttoainetankkiin tulee vuoto, niin koko tila täyttyy tuolloin erittäin herkästi räjähtävästä kaasusta, joka räjähtäessään aiheuttaa suurta tuhoa. Moottoriajoneuvojen kohdalla suurin ongelma kaupungissa ovat nimenomaan tilan puute sekä turvallisuus, mikä tarkoittaa sitä, että varsinkin liukkaalla saa pelätä, että jos vahingossa menettää ajoneuvon hallinnan, sekä tietenkin sitä, että auto lähtee alamäessä luisumaan sen jälkeen kun se on pysäköity.

Autojen nopeuksien pitää kaupungissa olla matalat, jotta turvallisuus säilyy hyvänä, ja tuolloin tietenkin nopeuksia täytyy valvoa tehokkaasti, jotta kaaharit saadaan kuriin, ja jos pienikin ylinopeus havaitaan, niin silloin tulee eteen niin suuri sakko, että varsinkin nuoret jättävät auton jopa ostamatta, koska heillä ei ole varaa sakkoon. Tuolloin heistä ei koskaan kehity hyviä ajajia, koska heillä ei ole harjoitusta auton käsittelystä. Eikä pysäköinti kaupungissa ole mitään kovin halpaa huvia, lukuunottamatta omaa parkkipaikkaa, joka kuitenkin saattaa keskisellä kaupungilla olla hyvin kallis lisä vuokraan.

Tuolloin voi käydä jollekin pahasti, eikä omaisuusvahinkoja ole mukava korvata. Tilan puute taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi parkkiruudut ovat joskus liian pieniä, ja niihin voi ehkä saada sopimaan jonkun hyvin pienen auton, jos ei omaa hyvää ajokokemusta. Samoin parkkipaikkojen rivien välit ovat liian pieniä, ja silloin esimerkiksi farmari- tai pakettiauton peruuttaminen ruutuun tai sieltä pois saattaa olla vähän vaikeaa.

Autoista sekä siitä, ketä ne palvelevat

Kimmo Huosionmaa

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tuomita autoilijoita tai autoja. Mutta aion pohtia hiukan autoilun sidosryhmiä kuten polttonesteen kauppiaita sekä varaosien myyjiä sekä sitä, mikä olisi heidän etunsa. Eli en tässä pohdi asiaa luontoarvojen tai minkään muun kuin puhtaan voiton pohjalta. Ja siinä huomaamme sitten sellaisen oudon asian, että esimerkiksi autopeltiseppä sekä muu korjaamotoiminta hyötyy pienistä kolareista sekä autojen hajottamisesta eli naarmuttaminen sekä ikkunoiden hajottaminen tuovat noille ihmisille rahaa, halusimme myöntää tämän tai emme.

Ne ovat autoilun sidosryhmiä, joille rahaa tuovat erilaiset pikku haverit, ja noiden toimijoiden kohdalla voidaan reilusti sanoa, että ne ovat kuin pukkeja kaalimaan vartijoina, vaikka sitä ei aina muisteta käsitellä ainakaan televisiossa. Samoin huoltoasemille rahaa tuovat ihmiset, jotka ajavat autoa, joka on mahdollisimman suurella kulutuksella varustettu härveli, joka veisi 15 litraa satasella. Eli tällaisia asioita on autoilu tuonut mieleeni. Äsken kirjoitin siitä, kuinka kaupunkien suunnittelua ohjaavat autoilijoiden tarpeet, ja tässä sitten jatkan saman asian pohtimista.

Kun ajatellaan esimerkiksi leikkimielisesti jotain salaliittoa, niin itse olen sitä mieltä, että jos joku ehkä hiukan erikoinen ihminen haluaisi esittää salaliittoteorian, niin kaupunkien alueelle tehdyt parkkipaikat varmaan täyttäisivät sellaiset ehdot, että niitä voitaisiin pitää ehkä jonain automaalarien sekä peltikorjaajien ammattikunnan ehdoilla tehdyksi paikaksi, koska harvoin niihin on suoraa näköyhteyttä niin, että myös pimeässä voisi mahdolliset autojen hajottajat havaita, ja joskus aina on käynyt niin, että tämä parkkipaikka on täyttynyt lasinsiruista, kun joku on siellä alkanut purkaa raivoaan autoihin. Mutta se niistä salaliitoista.

Autoilu on erään toisen tuotteen kauppiaiden eli polttoaineiden vähittäismyyjien kannalta elintärkeä asia, ja jos puhtaasti autojen huoltoasemille tuomia tuottoja ajatellaan, niin silloin voidaan sanoa niin, että huoltoasemien kannalta olisi parempi, että ihmisillä olisi mahdollisimman suuria polttoainemääriä kuluttavia autoja, ja että jokainen ihminen ostaisi ainakin yhden V-8 auton, jonka kulutus olisi mahdollisimman suuri. Ja sitten tietenkin ovat nuo äsken mainitut autopeltisepät sekä muut varaosamyyntiä harjoittavat tahot, joiden kukkaro kasvaa joka kerran, kun auto tuodaan heidän käsittelyyn esimerkiksi silloin, kun joku on tuhonnut auton moukarilla.

Autojen ongelma on se, että niiden kautta työllistetään erittäin paljon ihmisiä kautta koko maailman, ja tietenkin autoja koskee sama asia kuin kännyköitä, eli niissä pitää olla aina jotain uutta ja upeaa, koska sillä saadaan ihmiset ostamaan lisää autoja. Ja nimenomaan uusia autoja olisi mukavaa myydä, koska se lisää autojen alkutuotannosta vastaavien yhtiöiden voittoja, kun taas käytetty auto ei tätä tee. Jos ihminen ostaa käytetyn auton, niin silloin tietenkin tuo myyjä saa voittoa, mutta se ei enää kulkeudu suoraan auton valmistajalle.

Kun ajatellaan korkeaa bensiinin sekä muiden polttonesteiden hintoja, niin silloin tietenkin tulee mieleen, että tietenkin autotehtaan etu manee tässä ristiin polttonesteiden myyjien edun kanssa. Nimittäin saadakseen suuria määriä uusia autoja myydyksi, kannattaa autotehtaiden kehittää pienikulutteisia autoja, ja hybridiautot ovat sellaisia, jotka ovat hyvin nopeita. Mutta kuitenkin taas huoltamon etu olisi se, että auto kuluttaisi mahdollisimman paljon, koska se sitten lisää myyntiä. Tässä sitten taas ajatellaan puhtaasti taloudellisesti, ja unohdetaan kylmästi kaikki mahdolliset luontoarvot sekä otsonikerroksen oheneminen.

Mikäli joku sitten sattuisi kehittämään auton, joka voisi käyttää esimerkiksi halkoja, niin se varmasti olisi katastrofi huoltoasemien kannalta. Toki olen kirjoittanut höyryllä toimivista autoista, ja niissä on käytetty puuta polttoaineena, mutta jos joku onnistuu tekemään auton, joka voi hyödyntää ilmaisia energialähteitä, niin että niiden käyttö olisi yhtä helppoa kuin bensiinin, niin se merkitsee sitä, että huoltamojen täytyy tyytyä yhä pienempiin voittoihin. Kun ajatellaan esimerkiksi nestekaasun käyttöä autojen polttoaineena, niin toki tuollaisen kaasupullon vaihto ei ole aivan niin yksinkertaista kuin bensiinitankin täyttö, tai sitten jos käytössä on samanlainen mittari kuin bensiinin kanssa, niin silloin tietenkin pitää liitosten kanssa olla tarkkana, tai kaasu pääsee ilmaan.

Jos keskustellaan kaasun turvallisuudesta bensiiniin tai dieseliin verrattuna, niin tietenkään kaasu ei saastuta maata tai vettä, mutta jos kaasun ja ilman seos kohtaavat tulen, niin silloin edessä on termobaarinen räjähdys, joka voi olla hyvin vaarallinen. Toisaalta jos kaasua käsitellään oikein tilassa, missä on kunnollinen tuuletus, niin silloin vaaraa ei pitäisi olla. Mutta se vaatii todella asianmukaiset tilat. Autoilu on asia, josta voidaan olla montaa mieltä. Eli se on varmasti hauskaa, mutta samalla tietenkin hiilijalanjälki kasvaa, mikä ei ole hyvä asia. Ja kun tässä sitten kirjoitan ikään kuin jatko-osaa edelliselle tekstille, missä pohdin yhdyskuntasuunnittelun suhdetta autoiluun, niin siihen sitten hiukan vielä lisäisin.

Kun ajatellaan esimerkiksi iltoja, niin silloin tietenkin autoilu on vähäistä, jolloin voitaisiin katuja rauhoittaa kokonaan jalankulkijoille. Tuolloin voitaisiin liikennevalot kääntää punaiselle, ja korttelit rauhoittaa kevyelle liikenteelle. Ja ne bussit eivät varmaan jokaista katua kuitenkaan käytä, niin tuolloin voitaisiin ajatella niin, että tiettynä aikana vuorokaudesta ei kaikkia katuja saisi ajaa autolla. Kun tässä sitten taas joku näistä asioista alkaa keskustella, niin voidaan kysyä, että miksi jonkun kadun pitää olla kaiken aikaa varattuna johonkin käyttöön. Eli tässä vain voisin huomauttaa, että täällä voi periaatteessa illansuussa vaikka keskellä autotietä kävellä, jos silloin tällöin ei kohdalle satu autoa. Itse kyllä kävelen jalkakäytävällä, koska se on turvallisempaa.